Meidän perheessä johon kuuluu 1v2kk lapsi on ollut tosi vaikeaa pitkään,en syitä tässä enempää avaa. Parisuhdeterapiat ym on läpikäyty. Olemme miettineet että ainoa vaihtoehto taitaa valitettavasti olla asumusero tai ainakin väliaikainen sellainen,jotta saadaan miettiä rauhassa eri ratkaisuja.
Kysymys kuuluu jos on vastaavaa kokeneita että miten kärsii tai kärsiikö tämän ikäinen lapsi kahdessa paikassa asumisesta, jos äiti olisi aina mukana? Eli jos sekä äiti että lapsi asuisi kahdessa paikassa. Erota ei vielä haluaisi vaan välimatkan ottaminen voisi tuoda keskinäisiä välejä paremmaksi ja yhdessä toimiminen tulisivarmasti mielekkäämmäksi.,menneisyyttä voisi paremmin käsitellä Muita vaihtoehtoja ei oikein ole,muuten tilanne menee koko ajan pahemmaksi ja vanhemmat voivat huonommin.
Kaksi kotia,äiti mukana
21
303
Vastaukset
- 1säpappa
Lapsi kärsinee enemmän riitaisasta asumisesta.
Meillä äiti löysi uuden miehen kun lapsi oli puolivuotias. Puoli vuotta sen jälkeen meni niin, että äitiyslomalainen kävi luonani työpäiväni ajan. Sen jälkeen (lapsi n. vuoden ikäinen) siirryttiin vuoroasumiseen.
Tyttö ei oikein osaa edes osaa kuvitella miten toisin voisi olla, hänelle tämä oli aivan luonnollinen asia. Hyvin tuo on kaikkien (myös lapsen) mielestä toiminut.- MikäMeniPieleen
Oletko kysynyt vaimoltasi, miksi hän teki kanssasi lapsen, jos suhteenne ei ollut tuon vakaammalla pohjalla?
- 1säpappa
MikäMeniPieleen kirjoitti:
Oletko kysynyt vaimoltasi, miksi hän teki kanssasi lapsen, jos suhteenne ei ollut tuon vakaammalla pohjalla?
Mitäpä se kysyminen jälkikäteen olisi auttanut.
Aikamoinen yllätys tuo hänen vetonsa mulle kyllä oli. - mamiseoli
MikäMeniPieleen kirjoitti:
Oletko kysynyt vaimoltasi, miksi hän teki kanssasi lapsen, jos suhteenne ei ollut tuon vakaammalla pohjalla?
Se puhu äidistään ei ex vaimostaan.
- Raisionvieraannuttajat
mamiseoli kirjoitti:
Se puhu äidistään ei ex vaimostaan.
Se puhu isästään ei " vieraannuttaja ex-vaimostaan- ja viranomaisista" .
- NARSISTIÄITI
Lapsi kärsinee enemmän riitaisasta vieraannuttaja "äidistä- ja viranomaisista perättömin lausumin, selvityksin mm. tuomioistuimessa lapsen olosuhteista; valehdellessaan lapsen
oma-aloitteiset toiveet, lausunnot-/ olosuhteet asuimisestaan muyös omalla isällään oman isänsä huollossa, hoidossa- ja kasvatuksessa.
Meillä äiti löysi uuden munattoman "miehen-" kun lapsi oli viisivuotias. Puoli vuotta sen jälkeen meni yhteen asumaan-
ja naimisiin, alkoi vieraannuttaja "äidin- ja viranoaisten" tarkoitushakuinen lasten "viranomais-" vieraannutus, mani-pulaatio, vainoaminen omasta isästään- ja suvustaan luonne-häiriöisessä, sairaassa "viranomais-" menettelyssä lapsen olosuhteista.
Sen jälkeen on mm. lapsen koulutiedot, yhteystiedot tarkoitus-hakuisesti salattu "viranomais-" menettelyssä; lasten nimet muutettu munattoman "miehen-" nimiin manipuloidessa lapset äidin toimesta valehtelemaan maistraatissa, ettei isä välitä,
halua tavata- eikä ole syntynyt luottamuksellista suhdetta
lapsen- ja isän välillä.
Lapset ei oikein edes osaa kuvitella miten toisin voiskaan asiat
oikeasti olla; heille tämä oli aivan luonnollinen asia. Hyvin
huonosti on kaikkien (myös lapsen) mielestä "äiti- ja viranomaiset" toimineet luonnehäiriöisessä "viranomais-" sairaudessa, "viran-omais-" menettelyssä-- bua-ha-haa
"Meillä äiti löysi uuden munattoman "miehen-" kun lapsi oli viisivuotias."
UUDEN munattoman entisen munattoman (sinun) tilallesi. - HAU-HAU-RÖH
bua-ha-haa kirjoitti:
"Meillä äiti löysi uuden munattoman "miehen-" kun lapsi oli viisivuotias."
UUDEN munattoman entisen munattoman (sinun) tilallesi."Meillä äiti löysi uuden munattoman "miehen-" kun lapsi oli viisivuotias."
Perustele vastauksesi; "UUDEN munattoman entisen munattoman
(sinun) tilallesi"?
Äidin nykyinen ei kykene lisääntymään- minulla 2 ihanaa lasta:)) - buhahhaaaaa
HAU-HAU-RÖH kirjoitti:
"Meillä äiti löysi uuden munattoman "miehen-" kun lapsi oli viisivuotias."
Perustele vastauksesi; "UUDEN munattoman entisen munattoman
(sinun) tilallesi"?
Äidin nykyinen ei kykene lisääntymään- minulla 2 ihanaa lasta:))On sulla sitte aikamoinen äiti, ja nyt kahden isoäiti.
- HAU-HAU-RÖH
buhahhaaaaa kirjoitti:
On sulla sitte aikamoinen äiti, ja nyt kahden isoäiti.
On sulla sitte aikamoinen vieraannuttaja "äiti- ja viranomainen", ja nyt kahden lapsen vieraannuttaja isoäiti.
- Anonyymi
HAU-HAU-RÖH kirjoitti:
"Meillä äiti löysi uuden munattoman "miehen-" kun lapsi oli viisivuotias."
Perustele vastauksesi; "UUDEN munattoman entisen munattoman
(sinun) tilallesi"?
Äidin nykyinen ei kykene lisääntymään- minulla 2 ihanaa lasta:))Hanki Ksri elämä itsellesi!
- Holbcf
Jos et usko, että suhde enää paremmaksi muuttuu, niin miksi et eroa?
Itse erosin kun esikoinen oli reilu 1v. Eron jälkeen oli n. 2 yötä viikossa isänsä luona. Lisäksi isä haki välillä lapsen pihalle/puistoon leikkimään. Hiljalleen vuosien varrella tapaamisten määrää muutettiin, vähän kerrallaan. Nyt 11v lapsi on vuoro viikon vanhemmillaan, ollut jo useita vuosia, tarhaiköisestä saakka. Tosin sillä erotuksella, että koulun jälkeen tulee aina klo 16 saakka äidin luo, koska äiti pääsee töistä jo klo 13. 😊
Lapsemme on ehkä tilanteeseensa onnellisin "erolapsi" jonka tiedän. Hänen mielestä ajatus äidistä ja isästä pariskuntana olisi huvittava.😉 Molemmissa kodeissaan lapsella on myös muuta lapselle rakasta perhettä, sisaruksia ja isä/äitipuoli.
Eroa kunnolla jos eroat, kuitenkin asiallisista väleissä.
Niin ja miksi sinun pitäisi roikkua lapsen mukana, kun tämä menee isälle? Mietipä vähän. Älä ole itsekäs. Toki sulle tulee ikävä. Eikä se ikinä muutu. Mutta on lapsen etu, että isä saa ihan rauhassa lapsen kanssa olla. - MitenVaanKurjempaa
Minä pidän äärettömän tyhminä ihmisiä, jotka tekevät lapsia ja eroavat, ennekuin lapset ovat edes taaperoikäänsä vanhempia!
Tällaiset vanhemmat eivät ole vielä "kasvaneet aikuisiksi" eivätkä yksinkertaisesti tajua, että pikkulapsivaihe ei todellakaan aina ole ruusunnupuilla tanssimista. Miettikää ennenkuin lisäännytte ja hankkikaan tietoa siitä, millaista vanhemmuus on. Miten se muuttaa parisuhdetta ja mitä se vaatii mieheltä ja vaimolta.- öalalalll
Luuletko sinä, että pariskunnan eroavat aina sen rankan pikkulapsivaiheen takia? Itse olen aikoinaan eronnut, kun lapsi oli n. 1v. Lapsi oli uskomattoman helppohoitoinen. Nautin jokaisesta hetkestä äitinä. Koin että olin maailman onnellisin, kun sain vihdoin olla äiti, ja lapseni kanssa. Vanhemmuus ei aiheuttanut MITÄÄN ristoriitoja exän ja minun väliin. Meillä vanhemmuus toimi suorastaan loistavasti. Päävastuu lapsen hoidosta oli minulla, mikä sopi mulle hyvin, mutta lapsen isä auttoi mielellään ja aina kun tarvis. Hänellä oli oma tärkeä roolinsa.
Me erosimme, koska me molemmat hyppäsimme vieraisiin sänkyihin. Me erosimme, koska me emme enää rakastaneet toisiamme, kuten olis tarkoitus. Me erosimme, koska mies oli äkäinen äijä ja minä herkkänahkainen nainen. Me erosimme, koska me kaipasimme eri asioita elämältä. Haaveilimme ihan eri asioista. Erosimme, koska emme nähneet yhteistä tulevaisuutta. Meitä piti yhdessä vain lapsi, ja se että vanhemmuus toimi erinomaisen hyvin.
Nämä asiat, erilaiset haaveet yms, eivät olisi muuttuneet mihinkään lapsen kasvaessa. Oli lapsen etu, että erosimme jo aikoinaan.
Lapsi on nykyään onnellinen ja reipas 16v, jolla on kaksi hyvää kotia. Exä elää edelleen omalla tavallaan, minä omallani. Toimeen tullaan hyvin. Molemmilla ollut jo yli 10 vuotta itselleen paremmin sopiva puolisokin. :)
Ja jos kysyt että miksi edes teimme lapsen? Se onkin parempi kysymys. Mutta koska saimme aivan mahtavan lapsen yhdessä, en kyllä pätkääkään ole katunut. =D Olimme kuitenkin 10 vuotta yhdessä, ja niistä vuosista useimmat olivat onnellisia. - MitenVaanKurjempaa
öalalalll kirjoitti:
Luuletko sinä, että pariskunnan eroavat aina sen rankan pikkulapsivaiheen takia? Itse olen aikoinaan eronnut, kun lapsi oli n. 1v. Lapsi oli uskomattoman helppohoitoinen. Nautin jokaisesta hetkestä äitinä. Koin että olin maailman onnellisin, kun sain vihdoin olla äiti, ja lapseni kanssa. Vanhemmuus ei aiheuttanut MITÄÄN ristoriitoja exän ja minun väliin. Meillä vanhemmuus toimi suorastaan loistavasti. Päävastuu lapsen hoidosta oli minulla, mikä sopi mulle hyvin, mutta lapsen isä auttoi mielellään ja aina kun tarvis. Hänellä oli oma tärkeä roolinsa.
Me erosimme, koska me molemmat hyppäsimme vieraisiin sänkyihin. Me erosimme, koska me emme enää rakastaneet toisiamme, kuten olis tarkoitus. Me erosimme, koska mies oli äkäinen äijä ja minä herkkänahkainen nainen. Me erosimme, koska me kaipasimme eri asioita elämältä. Haaveilimme ihan eri asioista. Erosimme, koska emme nähneet yhteistä tulevaisuutta. Meitä piti yhdessä vain lapsi, ja se että vanhemmuus toimi erinomaisen hyvin.
Nämä asiat, erilaiset haaveet yms, eivät olisi muuttuneet mihinkään lapsen kasvaessa. Oli lapsen etu, että erosimme jo aikoinaan.
Lapsi on nykyään onnellinen ja reipas 16v, jolla on kaksi hyvää kotia. Exä elää edelleen omalla tavallaan, minä omallani. Toimeen tullaan hyvin. Molemmilla ollut jo yli 10 vuotta itselleen paremmin sopiva puolisokin. :)
Ja jos kysyt että miksi edes teimme lapsen? Se onkin parempi kysymys. Mutta koska saimme aivan mahtavan lapsen yhdessä, en kyllä pätkääkään ole katunut. =D Olimme kuitenkin 10 vuotta yhdessä, ja niistä vuosista useimmat olivat onnellisia."Me erosimme, koska me molemmat hyppäsimme vieraisiin sänkyihin. Me erosimme, koska me emme enää rakastaneet toisiamme, kuten olis tarkoitus. Me erosimme, koska mies oli äkäinen äijä ja minä herkkänahkainen nainen. Me erosimme, koska me kaipasimme eri asioita elämältä. Haaveilimme ihan eri asioista. Erosimme, koska emme nähneet yhteistä tulevaisuutta. Meitä piti yhdessä vain lapsi, ja se että vanhemmuus toimi erinomaisen hyvin."
Ja kaksi vasta vuotta aikaisemmin olitte oleet kuin eri ihmiset. Toivottavasti tuollaiset "tuuliviirit" ymmärtävät jatkossa olla tekemättä lisää lapsia. Tuskin se lapsikaan on yhtään sen "mahtavampi" kuin te itse, mutta toki ette tiedä paremmasta, kun teille on lusikalla järkeä annettu. :D - 1säpappa
öalalalll kirjoitti:
Luuletko sinä, että pariskunnan eroavat aina sen rankan pikkulapsivaiheen takia? Itse olen aikoinaan eronnut, kun lapsi oli n. 1v. Lapsi oli uskomattoman helppohoitoinen. Nautin jokaisesta hetkestä äitinä. Koin että olin maailman onnellisin, kun sain vihdoin olla äiti, ja lapseni kanssa. Vanhemmuus ei aiheuttanut MITÄÄN ristoriitoja exän ja minun väliin. Meillä vanhemmuus toimi suorastaan loistavasti. Päävastuu lapsen hoidosta oli minulla, mikä sopi mulle hyvin, mutta lapsen isä auttoi mielellään ja aina kun tarvis. Hänellä oli oma tärkeä roolinsa.
Me erosimme, koska me molemmat hyppäsimme vieraisiin sänkyihin. Me erosimme, koska me emme enää rakastaneet toisiamme, kuten olis tarkoitus. Me erosimme, koska mies oli äkäinen äijä ja minä herkkänahkainen nainen. Me erosimme, koska me kaipasimme eri asioita elämältä. Haaveilimme ihan eri asioista. Erosimme, koska emme nähneet yhteistä tulevaisuutta. Meitä piti yhdessä vain lapsi, ja se että vanhemmuus toimi erinomaisen hyvin.
Nämä asiat, erilaiset haaveet yms, eivät olisi muuttuneet mihinkään lapsen kasvaessa. Oli lapsen etu, että erosimme jo aikoinaan.
Lapsi on nykyään onnellinen ja reipas 16v, jolla on kaksi hyvää kotia. Exä elää edelleen omalla tavallaan, minä omallani. Toimeen tullaan hyvin. Molemmilla ollut jo yli 10 vuotta itselleen paremmin sopiva puolisokin. :)
Ja jos kysyt että miksi edes teimme lapsen? Se onkin parempi kysymys. Mutta koska saimme aivan mahtavan lapsen yhdessä, en kyllä pätkääkään ole katunut. =D Olimme kuitenkin 10 vuotta yhdessä, ja niistä vuosista useimmat olivat onnellisia.En kyllä ymmärrä vieraissa sängyissä hyppimistäkään, etenkään kun on lapsikin juuri syntynyt.
- maanisdep
öalalalll kirjoitti:
Luuletko sinä, että pariskunnan eroavat aina sen rankan pikkulapsivaiheen takia? Itse olen aikoinaan eronnut, kun lapsi oli n. 1v. Lapsi oli uskomattoman helppohoitoinen. Nautin jokaisesta hetkestä äitinä. Koin että olin maailman onnellisin, kun sain vihdoin olla äiti, ja lapseni kanssa. Vanhemmuus ei aiheuttanut MITÄÄN ristoriitoja exän ja minun väliin. Meillä vanhemmuus toimi suorastaan loistavasti. Päävastuu lapsen hoidosta oli minulla, mikä sopi mulle hyvin, mutta lapsen isä auttoi mielellään ja aina kun tarvis. Hänellä oli oma tärkeä roolinsa.
Me erosimme, koska me molemmat hyppäsimme vieraisiin sänkyihin. Me erosimme, koska me emme enää rakastaneet toisiamme, kuten olis tarkoitus. Me erosimme, koska mies oli äkäinen äijä ja minä herkkänahkainen nainen. Me erosimme, koska me kaipasimme eri asioita elämältä. Haaveilimme ihan eri asioista. Erosimme, koska emme nähneet yhteistä tulevaisuutta. Meitä piti yhdessä vain lapsi, ja se että vanhemmuus toimi erinomaisen hyvin.
Nämä asiat, erilaiset haaveet yms, eivät olisi muuttuneet mihinkään lapsen kasvaessa. Oli lapsen etu, että erosimme jo aikoinaan.
Lapsi on nykyään onnellinen ja reipas 16v, jolla on kaksi hyvää kotia. Exä elää edelleen omalla tavallaan, minä omallani. Toimeen tullaan hyvin. Molemmilla ollut jo yli 10 vuotta itselleen paremmin sopiva puolisokin. :)
Ja jos kysyt että miksi edes teimme lapsen? Se onkin parempi kysymys. Mutta koska saimme aivan mahtavan lapsen yhdessä, en kyllä pätkääkään ole katunut. =D Olimme kuitenkin 10 vuotta yhdessä, ja niistä vuosista useimmat olivat onnellisia.Ohhoh? ja vuosi sitten ennen lapsen syntymää olitte niin rakastuneita, yhteiset tavoitteet ja mieskään ei sillon ollut äkäinen ja sinä et ollut herkkänahkainen, kaipasitte samoja asioita ja haavilitte yhteisistä tavoitteista, teitte lapsen, sitte nax ja kaikki muuttu yhtäkkiä , buhahaaaa, no onneksi huolehditte lapsesta sentään , vaikka muuten ajatukset ja mietymykset ovat erit tänään ja huomenna.
- edellinen
Luittekohan loppuun asti kirjoitustani? ;) :)
Emme toki olleet tyystin samanlaisia toistemme kanssa vuotta aiemminkaan. Tosin, rakkautta omalla tavallaan oli, kun lasta yritettiin saada. Se oli sellaista tunteellista aikaa, kun kaksi ensimmäistä lasta me menetimme raskauden aikana. Molemmat kovasti halusivat lasta, ja kunnioitus ja ihailu toisiamme kohtaan, erilaisuuksista huolimatta, kantoi vielä siinä vaiheessa. Mutta kun rakkaus kuolee, se kuolee. Edelleen kunnioitan exääni. Ihan hyvä tyyppi. Ja hyvä isä lapsellemme.
Ja kuten mainitsin, olimme yhdessä 10 vuotta. Ei ne halut ja mieltymykset hetkessä muuttuneet. Se mikä pysyi koko ajan, oli halu saada lapsi juuri sen ihmisen kanssa.
Ja molemmilla nytkin pitkä parisuhde/avioliitto, joten emme olleet "tuuliviirejä" aiemmin, emmekä nyt. :) Jos päättää erota itselleen epäsopivasta kumppanista, ei se tee ihmisestä tuuliviiriä. - Selityksenmakua
edellinen kirjoitti:
Luittekohan loppuun asti kirjoitustani? ;) :)
Emme toki olleet tyystin samanlaisia toistemme kanssa vuotta aiemminkaan. Tosin, rakkautta omalla tavallaan oli, kun lasta yritettiin saada. Se oli sellaista tunteellista aikaa, kun kaksi ensimmäistä lasta me menetimme raskauden aikana. Molemmat kovasti halusivat lasta, ja kunnioitus ja ihailu toisiamme kohtaan, erilaisuuksista huolimatta, kantoi vielä siinä vaiheessa. Mutta kun rakkaus kuolee, se kuolee. Edelleen kunnioitan exääni. Ihan hyvä tyyppi. Ja hyvä isä lapsellemme.
Ja kuten mainitsin, olimme yhdessä 10 vuotta. Ei ne halut ja mieltymykset hetkessä muuttuneet. Se mikä pysyi koko ajan, oli halu saada lapsi juuri sen ihmisen kanssa.
Ja molemmilla nytkin pitkä parisuhde/avioliitto, joten emme olleet "tuuliviirejä" aiemmin, emmekä nyt. :) Jos päättää erota itselleen epäsopivasta kumppanista, ei se tee ihmisestä tuuliviiriä.Älä selitä, hävinneet selittää......
- seurasetä
Pahempi ehkä olisi, jos olisi kolme äitiä ja vain yksi isä, ja tässä tapauksessa pitäisi löytää tasapuolinen ratkaisu.
- Anonyymi
On valitettavasti hankala rahallisesti aina tuollaista toteuttaa ja vaikka se välimatka olisikin lyhyt, esuhde sitten usein kaatu menneisyyden haamujen kaiveluun. Myös ruokamakauissa tulee olemaan ongelmia. Käytännössä olisit kahden kodin emäntä, Pyykinpesijä ja siivoaja, mutta saattaahan joku sellaisesta tykätäkin.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, tervetuloa
Tule luokseni eka vaikka viikoks tai pariksi. Saisin helliä, kannustaa ja tukea sua ja kokata lempi herkkujasi. Pääsisit357794Olisit ollut varovaisempi
Nyt jos minut hylkäät ja et meidän asiasta minulle mitään ilmoita niin ettet edes anteeksi pyydä, niin tiedä että minä e834616Mies sinä olet kaunis katsella
Olet myös rauhallinen, tavallinen, varovainen, lämmin, poikamainen, komea, ryhdikäs, rentotyylinen, kiva, mukava... jne673281- 552176
Sinulle, tahtoisin kertoa mitä
ajattelen siitä. Ehkä olen väärässä, mutta minusta kuulostaa jonkin alulta, mutta ei kerro minkä. Se selvinnee myöhemmi281709Ensitreffit alttarilla Jyrki paljastaa hääyön intiimiasioista kameroiden sammuttua: "Fyysinen..."
Ooo-la-laa… Ensitreffit alttarilla -sarjassa alkaa hääparien välillä ns. tunteet kuumenemaan. Lue lisää: https://www.s71687Miksi suomussalmelaiset haisee niin pahalle?
Kaupassa käydessä huomaa, miten monet ihmiset haisee todella kammottavalle. Eikö täällä osata käydä pesulla tarpeeksi us171516Persut tyrmäsivät Suomen osallistumisen Ukrainan jälleenrakentamiseen
Siinä meni sitten kokoomusyrittäiltä bisnekset sivun suun putinistipersujen takia. Jälleenrakentamiseen osallistuvat mu3581498Miksi miehet pelkäätte jotain naista?
Iskeekö ujous, paniikki ja hävetys. En ole niin pelottava miltä vaikutan vink vink.581199Nuorisojoukko ryösti merkkikengät teinipojan jalasta Helsingin Itäkeskuksessa.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010709501.html Muun muassa näidenkin rikosten huomattavan suurista kasvamismääristä vi2771088