Laittakaa palautetta novellista.

Palautetta_vaan

Tässä on kirjoittamani lyhyt novelli. Kaikki jotka suinkin jaksavat lukea, niin arvostaisin kovasti kaikenlaista palautetta ja kritiikkiä.

*Novelli*
- Eilen minä ylitin itseni. Tein jotain mihin en koskaan uskonut pystyväni. En edes miettinyt sitä, minä vain tein sen. Se taisi olla sellaista hetken huumaa, josta välillä kuulee puhuttavan. Minä puukotin itseäni. Kolme kertaa, suoraan sydämeen. Se tuntui niin hyvältä, sain siitä aivan mahtavan fiiliksen. En edes kehtaa yrittää kuvailla miltä se tuntui, sillä millään sanoilla ei pysty tekemään oikeutta sen aiheuttamalle tunteelle. Meinasin kokeilla sitä uudelleen tänään, olin jo tarttunut puukkoonikin, mutta sitten mieleeni juolahti ajatus. Entä jos se ei tuntuisikaan enään niin hyvältä, entä jos sen fiiliksen mahtavuus olisikin kulunut loppuun jo yhdessä kerrassa. Tätä mietittyäni laskin puukkoni takaisin pöydälle, enkä puukottanutkaan itseäni uudestaan. En uskonut, enkä usko vieläkään, että kestäisin niin karvaan pettymyksen, että se tunne ei olisikaan enään samanlainen. Mieluummin muistelen vain sitä ensimmäistä kertaa, kuin mahdollisesti pilaisin koko jutun uudella yrityksellä, joka ei välttämättä toimisikaan. Onhan se tietenkin todella suuri sääli, jos se tunne pysyisikin aina muuttumattomana ja nyt riistäisin itseltäni kaiken sen mahtavuuden, joka koituisi itseni jokapäiväisestä puukottamisesta, mutta olet aina opettanut minulle, että on parempi pelata varman päälle, joten niin minä nyt aion tehdä. Hieman epäilevin ja kaipaavin mielin kuitenkin. Joka tapauksessa, siinä on aika lailla kaikki, ei minulle mitään tämän ihmeellisempää ole nyt viime aikoina tapahtunut, paitsi… unohdin kokonaan kertoa sinulle vielä yhden tärkeän asian, jos joskus aioit tätä itsekin kokeilla. Ennen kuin puukotat itseäsi, niin kannattaa laittaa lattialle jotain peitettä, sillä tulet vuotamaan todella paljon verta, minä ainakin vuosin. Epäonnekseni en kuitenkaan ollut laittanut lattialle mitään peitettä, sillä kuten sanoin, kaikki tapahtui hetken huumassa, joten jouduin sitten loppuillan jynssäämään lattiaani puhtaaksi siihen jähmettyneestä verestä. Ja no, nyt kun olen senkin tehnyt, niin voin sanoa sen olevan melkoisen ällöttävää puuhaa, varsinkin jos veri ällöttää yhtä paljon kuin minua. No, nyt riittää jutut minusta, kerro välillä, mitä sinulle kuuluu?

- Kerronhan toki, ainahan minä mielelläni kerron elämästäni. Se on niin pirullisen kiinnostavaa, että siitä riittää aina jutun tai parin aiheeksi. Ennen kuin aloitan, niin haluan sanoa, kuinka mukavaa minusta on, että sinä teit jotain tuollaista täysin spontaania. Olet tavallisesti niin suunnitelmallinen ja ehkä vähän pelkurimainenkin, että on kovin mukavaa nähdä sinussakin hieman muutosta parempaan päin. Mutta nyt, kuten itse sanoit riittää puheet sinusta. Kehotan sinua kuuntelemaan tarkasti, sillä tämä on erittäin kiinnostava juttu. Eli, olin siis eilen keskustassa käymässä pitkästä aikaa, kävin siellä vain pyörimässä erilaisissa kaupoissa ja vähän katsoin, että löytäisinkö nyt joulun alla itselleni jotain kivaa ostettavaa. No en löytänyt sieltä paljon mitään kiinnostavaa tavaraa, kaikki vaikutti todella halvalta ja… yksinkertaisesti huonolta, mutta se ei minua nyt haittaa yhtään, sillä löysin jotain paljon parempaa. Olin siis yhdessä kaupassa etsimässä uusia aterimia, tiedäthän miten helposti ne hajoavat käytössäni, kun jatkuvasti isken ne vahingossa luuhun lihaksen sijasta. No kuitenkin, olin siis siinä katselemassa aterimia ja etpä arvaakaan kuka käveli vierelleni katsomaan juuri samaa settiä aterimia, joita minäkin katsoin. Siinä oli siskosi. Voitko uskoa, siskosi. Hänestä ei ole kuulunut mitään kymmeniin vuosiin ja nyt hän yhtäkkiä seisoo vierelläni. Voi kunpa toivonkaan, että olisit ollut siinä vierelläni ja nähnyt hänen reaktionsa, kun hän huomasi minut. Se tosiaan oli niin näkemisen arvoinen. Hänen suunsa loksahti auki, kuin sinulla silloin nuorena, kun yllätin sinut sen sorsan kanssa. Siskosi tietenkin yritti heti kääntyä kannoillaan ja lähteä karkuun, mutta minäpä nappasin häntä hänen pitkistä hiuksistaan kiinni ja vedin kasvokkain kanssani. Et voisi uskoakaan minkälaisia uusia loukkauksia hän naamalleni sylki, jotain hyödyllistä hän ainakin oli siis oppinut poissa ollessaan. No minä odotin tyynesti, että hän oli saanut kaikki solvauksensa ulos ja sitten iskin hänet unten maille ja raahasin takaisin kotiin. kotimatkan ajan minä sitten mietin mitä tekisin hänelle nyt. Hieman ongelmallista se oli, vaikka olinkin usein miettinyt hänen kohtaloaan, jos koskaan hänet enään näppeihini saisin, mutta nyt mikään niistä jo keksityistä keinoista ei tuntunut tarpeeksi hienolta, vaatihan siskosi aina erikoiskohtelua, joten katsoin hänen nytkin haluavan sellaista. Lopulta sain kuitenkin aivan täydellisen idean, mutta se vaatii hieman valmisteluja. Lukitsin siskosi hänen vanhaan komeroonsa odottamaan, aivan kuten ennen vanhaan. Siellä hän viruu yhä vieläkin, mutta nyt olen saanut kaiken tarpeellisen valmiiksi.

23

241

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Palautetta_vaan

      Jatkuu

      Olin itse asiassa juuri soittamassa sinulle kutsuakseni sinut paikalle katsomaan koko jutun, mutta sinä ehdit soittaa minulle ensin. Eli tule tänne niin nopeasti kuin pääset, kuten itsekin ymmärrät, tämä on paljon tärkeämpää, kuin mitkään suunnitelmat mitä sinulla tälle päivälle mahtoikaan olla. Siskosikin varmasti jo palaa halusta nähdä sinut taas niin pitkän ajan jälkeen.

      Pimeän vaatekomeron nurkassa kyhjötti hiljaa vaikertaen itseään puukottaneen miehen sisko. Ainoa valonpilkahdus tuli pienistä ympyrän muotoisista rei’istä vaatekomeron ovessa. Vaatekomero näytti ulkoa aivan tavalliselta, pitkältä tammipuiselta komerolta, joka oli asetettu seinää vasten. Mutta sisäpuolelta se oli erilainen. Monista siellä viettämistä kuukausistaan huolimatta sisko ei pystynyt määrittelemään komeron sisäpuolta melkein mitenkään. Hän ei tiennyt komeron koosta mitään, eikä siitä mitä hänen äitinsä siellä oikein säilytti, sillä hän ei suinkaan ollut ainoa joka oli siellä aika ajoin joutunut lojumaan. Komero oli sisältään myöskin aina pimeänä, sisko oli onnekas, että hänet oli aina jätetty suoraan oven viereen, josta hän edes näki hieman valoa, ja pysyi selvillä sijainnistaan. Muut eivät niin onnekkaita olleet, hän oli monesti nähnyt, kuinka äiti oli astunut sisään komeroon ja raahannut jonkun pitkälle sen sisälle pimeyteen, jossa ei kerta kaikkiaan näe mitään. Se mahtaa olla todella helvetillistä, vaeltaa siellä pimeydessä, kunnes äiti tulee hakemaan pois sieltä, jos hän edes muistaa hakea heitä pois sieltä. Siinä oli toinen syy, miksi sisko oli onnekas saadessaan äitinsä armosta aina jäädä komeron oven viereen, sillä hän tiesi mitä heille pimeyteen unohdetuille lopulta tapahtui, olihan hän kerran nähnyt isänsä. Isä, kuten hän oli yrittänyt paeta täältä, mutta ei ollut päässyt karkuun. Siitä oli kulunut jo niin kauan aikaa, ettei sisko siitä enään paljon mitään muistanut. Oikeastaan hän ei edes muistanut, kuinka oli itse onnistunut koskaan karkaamaan äidiltään. Jotain ihmeellistä siinä kuitenkin on täytynyt tapahtua, ei hän muuten olisi koskaan täältä päässyt. Eipä silläkään enään väliä ole, nyt hän on taas täällä, eikä ole enään koskaan pääsemässä pois. Se on varmaa. Täysin typerästä syystäkin hän tänne taas joutui. Oman typerän uhmansa vuoksi. Siskon oli täytynyt todistaa itselleen päässeensä irti äitinsä hänelle tekemistä asioista, muuten hän ei voinut elää rauhassa. Hän oli yrittänyt, mutta ei saanut ajatuksissaan rauhaa. Hän pelkäsi liikaa äitiään, hän eli jatkuvasti varuillaan, eikä lopulta enään kestänyt sitä. Joten hän päätteli, että jos hän kävisi täällä, vanhassa kotikaupungissaan, jossa äidin talo sijaitsi, eikä jäisi kiinni, niin se merkitsisi, ettei hän enään pelkäisi äitiään ja voisi viimein elää rauhassa. Mutta hän oli jäänyt kiinni ja piti nyt jälkeenpäin omaa aivotteluaan typeränä ja mahdottoman naiivina, eihän täällä käyminen olisi mitään muuttanut. Tai ehkä olisi. Hän ei ollut aivan varma, mutta katui kuitenkin koko päästöstään tulla tänne. Sisko havahtui mietteistään, kun komeron ovi riuhtaistiin yhtäkkiä auki. Äiti tarttui häntä käsivarresta rautaisella otteellaan ja veti hänet ulos komerosta, pamauttaen sen oven sitten jälleen kiinni.

      Äiti heilautti tyttärensä harteilleen ja lähti kantamaan tätä vaivatta salonkia kohti. Tytär, itseään puukottaneen miehen sisko makasi veltosti, täysin vastustelematta äitinsä harteilla. Hän oli hyväksynyt kohtalonsa, eikä uskonut vastustelusta olevan enään mitään hyötyä. Olisihan sillä tietenkin voinut ärsyttää äitiä ja sillä tavoin hieman pilata tämän päivää, mutta tytär ei jaksanut vaivautua. Äiti kantoi tytärtään koko matkan salongin ovelle asti. Oven edessä hän pudotti tyttärensä kovakouraisesti maahan ja otti esiin pienen avaimen. Äidin sovittaessa avainta oven lukkoon, tytär katsoi oven viereisestä ikkunasta ulos. Ikkunasta näkyi loskainen maa, jonka päällä lepäsi pienten pyöriensä varassa sumunharmaa pommikone. Hänen veljensä oli siis saapunut paikalle. Mahtoi olla vaikea laskeutuminen, noin pieneen tilaan, joka on vielä kokonaan liukkaan loskan peitossa. Sitten äiti sai oven auki ja tarttui tytärtään pitkistä hiuksista, joista hän raahasi hänet mukanaan salonkiin. Heidän sisään päästyään, äiti kurotti kätensä vielä ovenkahvan päälle ja veti oven salonkiin kiinni. Sen lukko naksahti kuuluvasti.

      Keskellä salonkia seisoi siskon veli, tällä oli rinnassaan sydämensä kohdalla pieni, mutta huomattava aukko, jota reunusti ruskeaksi kuivunut veri. Veljen vieressä oli puinen tuoli, jossa oli kiinni erilaisia hihnoja ja jokin kypärän sorttinen siinä kohdalla, mihin pää istuessa osuisi. Äiti asteli toiselle puolelle tuolia, jättäen tyttärensä kyhjöttämään yksin oven viereen. Tytär huomasi nyt, että tuolissa oli myös metallisia osia, joihin oli kytketty sähköjohtoja, jotka kulkivat kiemurrellen lattialla äidin jalkojen juuressa, kunnes upposivat salongin seinän sisään, jossa niiden virtalähde luultavasti sijaitsi.

    • Palautetta_vaan

      Vielä jatkuu

      Se on sähkötuoli, oletin hänen keksineen jotain hieman näyttävämpää, tytär ajatteli, ehkä hieman pettyneenä ja katsoi ylöspäin äitiään kasvoihin. Äidin kasvoilla komeili hullun virne, joka paljasti osan hänen kiiltävistä hampaistaan.
      - Pelkkä sähkötuoli? Odotin sinulta jotain hienompaa. Tytär sanoi kuulostaen ennen kaikkea tylsistyneeltä, mutta hänen äänessään oli selvästi kuultavissa myös pelon särähdyksiä, sillä hän tiesi, ettei tässä voinut olla vielä kaikki. Ja oikeassahan hän oli, sillä hänen äitinsä vastasi heti, kuin olisi juuri tämän kysymyksen odottanutkin kuulevansa.
      - Se on vasta alkua lapsi hyvä, totta kai sinä ansaitset parempaa kohtelua, kuin pelkän sähkötuolin, mutta aina täytyy aloittaa jostain. Tämän sanottuaan hän kääntyi poikansa puoleen ja kysyi ääni intoa tihkuen: - Olisitko niin hyvä ja auttaisit nyt rakkaan siskosi hänen uuteen tuoliinsa. Poika nyökkäsi virnistäen, itsekin selvästi tilanteesta innoissaan ja käveli sormet syyhyten siskonsa luokse. Sisko alistui täysin veljensä käsiteltäväksi ja antoi tämän kantaa hänet istumaan sähkötuoliin vastustelematta. Tuoli oli kova ja todella epämukava istua, sisko meinasi huomauttaa tästä äidilleen, mutta ei kokenut sitä aivan tekemisen arvoiseksi. Veli kiinnitti siskonsa hihnoilla tuoliin kiinni, kaksi hihnaa käsien ympärille ja kaksi nilkkojen. Sekä lisäksi yksi vatsan ympäri. Varmistamaan, ettei hän liiku liikaa hauskanpidon aikana. Viimeiseksi veli asetti siskonsa päähän metallisen kypärän, josta lähti kaksi yhteen kiinnitettyä sähköjohtoa. Tämän tehtyään veli astui sivummalle äitinsä viereen, joka seisoi seinään kiinnitetyn sähkötuolin säätimen vierellä. Hän asetti sähkötuolin jännitteeksi 5000 volttia ja siirsi sormensa virtanapille.
      - Hyvää salamalla ratsastusta. Ja älä huoli, ohjelma vaihtuu noin parin tunnin kuluttua. Äiti sanoi yhä hullu virne kasvoillaan ja painoi nappia.

    • HEISKAN

      En ole mikään novellien suurkuluttaja, joten tämä palaute kannattaa ottaa sen mukaan. Tässä palautteessa on paljon negatiivisia asioita, mutta niistä ei kannata harmistua. En ole itsekään sellainen kirjoittaja, jolla olisi varaa arvioida muiden töitä, mutta kun kukaan muu ei ole laittanut palautetta, ajattelin auttaa.

      Novellin maailma jää aika avoimeksi ja näin ollen siihen on todella vaikeaa suhtautua. Oma todellisuutemme ei voi olla kyseessä, jos itseään puukottanut mies puukottaa itseään sydämeen ja voi jälkikäteen yhä hyvin. Samoin äiti kaappaa lapsensa hiuksista mukaansa ostaessaan ruokailuvälineitä. Meidän maailmassamme moinen ei varmaankaan olisi mahdollista.

      Samoin novellin tyyli vaihtuu rajusti kesken kaiken. Ensin ollaan monologissa, joka paljastuukin puhelinkeskusteluksi. Keskustelun jälkeen vaihdetaan uhrin näkökulmaan ja alkaa toiminnallisempi osio. Onko puhelinkeskustelu todella tarpeellinen? Kun tekstin lukisi vain uhrin näkökulmasta, palaset loksahtaisivat kohdalleen selkeämmässä järjestyksessä, novellissa olisi enemmän jännitystä ja toimintaa.

      Kun novellin oli lukenut, ei oikein tiennyt edelleenkään, mitä oli lukenut. Kertomuksen sadistisesta perheestä?

      Tässä nyt muutama irrallinen pointti:
      - Olet rohkea, kun laitat tekstisi nettiin toisten luettavaksi ja arvioitavaksi. Minusta ei olisi ikinä moiseen.
      - Teksti on selkeää, eikä mitään lausetta tarvitse lukea kahteen kertaan ymmärtääkseen, mitä siinä sanotaan. Muutamaa kirjoitusvirhettä lukuunottamatta oikeinkirjoitus on hyvässä kunnossa. Kappalejako kannattaa tehdä.
      - Teksti junnaa paljon paikoillaan. Varsinkin ensimmäisessä monologissa sydämen puukottamisesta jauhetaan käytännössä seuraava: tein sen, pidin siitä, halusin tehdä uudestaan, mutta pelkäsin sen olevan pettymys. Silti tähän pohdintaan on käytetty valtavasti tekstiä. Jos kyseessä on puhelinkeskustelu, jaarittelu on kyllä ymmärrettävää, mutta ei mikään nautinnollinen lukukokemus. Usein kahdessa peräkkäisessä lauseessa on sama ajatus, jälkimmäisessä vain toistetaan aiempi ja sitten kerrotaan miksi näin on.
      - Liikaa yksityiskohtia. Jos tyttö vedetään ulos komerosta, on se paljon jännittävämpää kuin tieto siitä, että äiti lyö oven perässä kiinni. Jännitys katkeaa, kun jotain mielenkiintoista tapahtuu ja heti perään jotain tylsää. Kuulostaa pikkujutulta, mutta jos haluaa pitää tekstissä jännitystä yllä niin tällaisella on merkitystä.
      - Lauseissa on paljon hyviä elementtejä, mutta ilmaisua voi vielä hioa. Esimerkiksi viimeinen pätkä tuntui tarkkaan mietityltä: "Hyvää salamalla ratsastusta. Ja älä huoli, ohjelma vaihtuu noin parin tunnin kuluttua. Äiti sanoi yhä hullu virne kasvoillaan ja painoi nappia." Hyvää salamalla ratsastusta on selvästi tämän kokonaisuuden pihvi ja paras elementti. Se on turhaan alussa ja sitten sitä taas seuraa paljon tavanomaisempaa tekstiä. Tämä voisi olla parempi järjestys:

      "Älä huoli. Ohjelma vaihtuu parin tunnin kuluttua. Hyvää salamalla ratsastusta", äiti sanoi hullu virne kasvoillaan ja painoi nappia.

      • Palautetta_vaan

        Kiitos paljon, että jaksoit antaa noinkin paljon asiallista palautetta.

        Novellin maailman ja hahmot tosiaan jätin tarkoituksella todella avoimiksi, sillä yritin luoda lukijalle jollain tavalla kummallista tunnetta, ettei hän voi olla aivan varma keitä, tai mitä hahmot edes ovat ja minkälaisessa maailmassa he elävät. En sitten tiedä kuinka hyvin se onnistui.

        Olet aivan oikeassa siinä, että novellin tyyli vaihtuu yllättäen ja tämä johtuu siitä, että alunperin novellista piti tulla vain kaksi itsenäistä monologia, jotka sitten löyhästi liitetään toisiinsa kiinni. Sitten kun olin saanut monologit kirjoitettua, niin halusin kuitenkin vielä kirjoittaa kolmannen pätkän, joka kertoisi siskon ajatuksista hänen ollessaan lukittuna komeroon. Tämä viimeinen pätkä sitten kuitenkin paisui paljon pidemmäksi, kun halusin vielä kirjoittaa, että mitä hänelle tapahtui äidin haettua hänet pois komerosta. Muutin novellin tyyliä siis tietoisesti, vaikkakin se tekee ensimmäisestä pätkästä melkein kokonaan turhan, sillä itseään puukottanut mies ei liity tarinaan mitenkään kovin tärkeällä tavalla sen jälkeen.

        Tekstissä jaarittelu oli tahallista, sillä yritin luoda sellaisen vaikutelman, että mies yrittää selittää jotain sellaista, mitä ei itsekään kunnolla ymmärrä. En tiedä miten se onnistui ja jaarittelua tosiaan oli liian paljon.

        Minä tosiaan tuppaan laittaa kirjoituksiini liikaa yksityiskohtia turhanpäiväisistä tai itsestäänselvistä asioista. Teen sitä aivan huomaamattani ja minun pitäisi alkaa siihen kiinnittää enemmän huomiota.

        Salamalla ratsastus lauseen muotoilin sillä lailla kuin sen muotoilin sen takia, että "ohjelma vaihtuu parin tunnin kuluttua" oli tarkoitus olla ikäänkuin sivuhuomautus, joka lausutaan vasta tärkeimmän asian perään, mutta ehkä se muotoilutapa, kuten sanoit vei huomion lauseen tärkeimmästä asiasta.


      • HEISKAN

        Jaarittelu nimenomaan muistutti puhelinkeskustelua, joten olit selvästi onnistunut. Samoin maailma tuntui todella vaikealta hahmottaa, mikä onnistui myös. Usein kirjallisuudessa kaunistellaan arkista kieltä. Änkyttäminen ja muu jätetään pois. Vuorosanat mietitään niin, että ne kuulostavat hyvältä. Tämä kangerteleva kieli ei ehkä tuonut itsessään mitään palkintoa, että olisi ollut hankalan lukemisen arvoinen, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

        Ehkä kysyisinkin sinulta, mikä on novellin punainen lanka? Jos sinun pitäisi kiteyttää yhteen tai kahteen lauseeseen, mistä novellissa on todella kyse.


      • Palautetta_vaan
        HEISKAN kirjoitti:

        Jaarittelu nimenomaan muistutti puhelinkeskustelua, joten olit selvästi onnistunut. Samoin maailma tuntui todella vaikealta hahmottaa, mikä onnistui myös. Usein kirjallisuudessa kaunistellaan arkista kieltä. Änkyttäminen ja muu jätetään pois. Vuorosanat mietitään niin, että ne kuulostavat hyvältä. Tämä kangerteleva kieli ei ehkä tuonut itsessään mitään palkintoa, että olisi ollut hankalan lukemisen arvoinen, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

        Ehkä kysyisinkin sinulta, mikä on novellin punainen lanka? Jos sinun pitäisi kiteyttää yhteen tai kahteen lauseeseen, mistä novellissa on todella kyse.

        Pistit pahan kysymyksen. Novellin punainen lanka, tai sen keskeisimmät asiat ovat varmaankin äidin monologi siitä, kuinka hän nappasi tyttärensä ja sitten tyttären ajatukset kiinnijäämisestä ja hänen kohtalonsa äitinsä kynsissä. Tässä olisi siis tärkeimmät asiat juonen kannalta. Omasta mielestäni tämä ei kuitenkaan ole novellin ydin tai tarkoitus. Sillä, kuten olen sanonut, niin pyrin tekemään novellista mahdollisimman avoimen ja kummallisen, jossa kaikki asiat eivät liittyneet toisiinsa kunnolla ja ja mukana oli myös paljon juonen kannalta täysin turhaa sisältöä. Pyrin siis siihen, että novellin luettuaan lukija ei ymmärtäisi kunnolla, että mitä oli juuri lukenut ja mikä sen kaiken tarkoitus oli.


      • HEISKAN

        Sitten olet onnistunut täydellisesti, sillä novellista saa sen kuvan, ettei siinä olekaan juonta. Palautetta tällaisesta on vaikeaa antaa. Ensi kerralla kannattaa kokeilla jotain, joka on ehkä enemmän luettavaksi suunnattua, jos nyt tarkoitus oli jaaritella ja jättää asiat epäselväksi. Sellaiseen on helpompi antaa palautetta.


      • Palautetta_vaan
        HEISKAN kirjoitti:

        Sitten olet onnistunut täydellisesti, sillä novellista saa sen kuvan, ettei siinä olekaan juonta. Palautetta tällaisesta on vaikeaa antaa. Ensi kerralla kannattaa kokeilla jotain, joka on ehkä enemmän luettavaksi suunnattua, jos nyt tarkoitus oli jaaritella ja jättää asiat epäselväksi. Sellaiseen on helpompi antaa palautetta.

        Olet oikeassa, että tämänkaltainen novelli ei parhaiten tällaiseen "palaute kyselyyn" sovi, mutta se oli kuitenkin ainoa teksti, jonka olen viime aikoina valmiiksi kirjoittanut ja halusin kokeilla, että vieläkö tällä palstalla on mahdollista saada järkevää palautetta omille teksteilleen ja kyllähän sitä palautetta täältä edelleen saa todella hyvin.


    • jäsentaltio

      Hullu virme hänen äidin kasvoillaan vaihtui sopivasti parin tunnin kuluttua, sillä silloin koneeni lähtee nusukiitoon. Nodelpalkinto odottaa poimijaa, vielä vähänaikaa, sitten tähtisade jo valtaa alaa ja ablodit.

    • oliviinikivi

      menehän hoitoa hakemaan. ei mielestäni oikein päätä ei häntää

      • Palautetta_vaan

        Se siinä tavallaan oli tarkoituksenakin.


    • tuuttuut55

      Minun makuuni kieli ja ilmaisu oli liian kulunutta ja väärällä tavalla vanhahtavaa, esim "juolahti mieleen" ja muut vastaavat ilmaisut. Omaan perusteluusi viitaten, novelli tuskin on oikea paikka tai tekstimuoto tarkoitukselliselle jaarittelulle ja jarruttelulle. Aiheena perheen sisäiset hankaluudet ja ristiriidat, "hullut perheet" on jo niin nähty. Ottakaa oppia palautteesta ja kirjoittamisen iloa kaikille jatkossakin.

      • Palautetta_vaan

        Kiitos, että käytit aikaasi lukemiseen ja palautteen antamiseen.

        En siis yrittänyt kirjoittaa tarkoituksellisesti perheen sisäisistä riidoista tai "hullusta perheestä", mutta novelli ajautui sellaiseen tilanteeseen kun valitsin kolmanneksi henkilöhahmoksi siskon. Alunperin mietin, että siskon sijaan kolmas hahmo olisi ollut joku äidin vanha tuttu, tai tms. Tarkoituksenani oli yrittää kuvata jokaisen perheenjäsenen omaa ajatusmaailmaa pojan ja äidin monologien, sekä tyttären ajatusten kautta. En tiedä siitä, että välittyikö hahmojen erilaisuus toisistaa miten hyvin ja minkälaisen kuvan niistä sai lukiessa.

        Kaikille, jotka vielä novellini jaksavat lukea, niin laittakaa vaan lisää palautetta tulemaan. Luen sitä mielenkiinnolla ja pyrin ottamaan opikseni jokaisesta hyödyllisestä neuvosta.


    • Syvennäalkuatarinaksi

      "Novellin maailman ja hahmot tosiaan jätin tarkoituksella todella avoimiksi, sillä yritin luoda lukijalle jollain tavalla kummallista tunnetta, ettei hän voi olla aivan varma keitä, tai mitä hahmot edes ovat ja minkälaisessa maailmassa he elävät. En sitten tiedä kuinka hyvin se onnistui. "

      minulle ei tullut kummallinen tunne, vaan mielenkiinto katosi. Puukottaa itseään sydämeen ja haluaa tehdä sen uudestaan, niin on mielenkiintoinen lähtökohta. Jotain sun on annettava myös outouden rinnalla. Kertoa alussa jotain henkilöstä tai maailmasta, ympäristöstä, konkretiaa, aisteja. Nyt kaikki jää niin irralliseksi, teksti ei enää kiinnostanut. Kesken jäi, mutta alku oli hyvä. Mitä jos tekisit novellin vaan itseään puukottamisesta, kuinka sen haluaisi tehdä uudelleen. Veisit sen rohkeasti kohti fantasiaa tai jotain surrealismia. Tsemppiä.

      • Palautetta_vaan

        Kiitos asiallisesta palautteesta.

        Novellia kirjoittaessani tietoisesti pyrin siihen, että kaikki tuntuisi todella avoimelta ja asiat sitä kautta irrallisilta ja vain löyhästi toisiinsa kytkeytyneiltä, mutta jos asiat jäivät liian irrallisiksi, ja mielenkiinto katoaa lukiessa, niin se ei tietenkään ole hyvä.

        Pelkästä itseään puukottamisesta en kokonaista novellia kuitenkaan jaksa tehdä, sillä siitä kirjoittaminen (ja oikeastaan melkein koko novellin tarina) oli vain päähänpisto, joka syntyi kun kuuntelin leevi and the leavingsin kaupungin tavoitelluinta remonttimiestä.


      • Toivoaonyhä

        Hohhoijaa. Eipä ollut kummoinen sepustus...no joo jatka vain harjoituksia, voipi sieltä jotain löytyä ajan kanssa


      • Palautetta_vaan
        Toivoaonyhä kirjoitti:

        Hohhoijaa. Eipä ollut kummoinen sepustus...no joo jatka vain harjoituksia, voipi sieltä jotain löytyä ajan kanssa

        Harmi, ettei teksti ollut mieleesi. Kirjoittamista aion tietenkin yhä jatkaa.


    • terbvehdystervyhdes

      Aloittaja: liity Facebookissa Kirjailijanloput-ryhmään niin saatat saada rakentavaa palautetta. Pitkähköille teksteille tosin on vaikea palautetta ylipäätään saada, koska jokainen pusaa mieluummin omia tekstejään kuin perehtyy muiden töihin, mutta Kirjailijanlopuissa ilmapiiri kuitenkin on hyvä :)

    • Palautetta_vaan

      Liittyisin heti paikalla, mutta facebook tiliä en kuitenkaan ole koskaan itselleni tehnyt, vaikka siitä varmasti olisi ollut jo hyötyä. Ehkäpä tuo ryhmä nyt viimein antaisi tarpeeksi painavan perusteen senkin tekemiselle.

      • sepäsepäsesepäse

        Minusta tuntuu, että ryhmään kuuluvat tällä hetkellä kaikki Suomen harrastajakirjoittajat ja monta julkaissutta kirjailijaakin :)


      • Palautetta_vaan

        Taidanpa sinne sitten itsekin liittyä, heti kun jaksan facebook tilin tehdä.


      • kehumiskerho
        sepäsepäsesepäse kirjoitti:

        Minusta tuntuu, että ryhmään kuuluvat tällä hetkellä kaikki Suomen harrastajakirjoittajat ja monta julkaissutta kirjailijaakin :)

        Kirjailijanloput -facebook -ryhmä on ruusunpunaista höttöä. Tosin ne kehuvat toistensa kirjoja muuallakin netissä. Kömpelöä mainostamista!


    • Kirjoita...lisää

      Sujuvaa tekstiä, mielenkiinto heräsi. Tuli hieman unenomainen ja epätodellinen fiilis. Tavallaan arki yhdistettynä järjettömyyteen. Tekstissä oli melko paljon toistoa, joka tosin sopi etenkin alkuun. Välillä liikaa itsestäänselvyyksiä tai kuvailua kuten äidin hullu katse.

      Itse en pitänyt lopusta, oli ehkä liian sovinnainen ja ennalta arvattava. Mystisempi loppu olisi toiminut paremmin. Kokonaisuutena ihan näppärä teksti ja ylitti ainakin omat odotukseni.

      Tsemppiä kirjoittamiseen

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      88
      1224
    2. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      151
      1036
    3. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      60
      770
    4. Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."

      Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll
      Suomalaiset julkkikset
      14
      730
    5. Ai jaa sinä oletkin ahnas

      Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
      Ikävä
      107
      688
    6. Vedalainen metafysiikka

      Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli
      Hindulaisuus
      287
      685
    7. Mitäs nainen

      Meinaat tehdä viikonloppuna.
      Ikävä
      60
      684
    8. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      37
      636
    9. En oikeastaan usko että sinä tai kukaan

      Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt
      Ikävä
      42
      624
    10. Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut

      kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip
      Ikävä
      57
      612
    Aihe