Olihan siinä pihlajaa ja koivua, mutta parhaiten muistan isot haavat. Haapa havisee aina lehdessä ollessaan. Aitta jossa nukuin se havina kuului selvästi. Vaikka oli kuinka tuuleton yö ne lehdet lätkivät toisiaan, sitä ihmettelin mikä voima niitä liikutteli.
Ei tässä yllytetä toisiaan lätkimään, oli vaan mukava muisto lapsuudesta. Kuusesta muistan sen että kaadoin kuusen kun kuvittelin latvan olevan hyvä joulukuusi, ei se ollut. Olivat muka ihmeissään että kuka on kuusen kaatanut.
Lapsuuden pihapuu.
jjoutava
19
289
Vastaukset
Minäkin olen kaksi kertaa katkaissut puun, ja toruja sain kummastakin! Vuokramökillä Porvoon Vessö''ssä oli minulla pata rannalla, jossa keitin valkopyykkiä kesäaikaan.
No lakanat nousi kupliessaan yli veden rajan, joten taitoin lähistöltä kepukan, jolla painella pyykin alas.
Myöhemmin porvoolaisen isännän katsastuksessa se oli ollut tammipuun alku, mutta minä en uskaltanut olla tietä pannakseni koko asiasta!
No Sipoon aikoina sahasin soman yksinäisen männyn joulupuuksi siellä 15 ha vuokratilalla, jolla aloitimme karjankasvatuksen aikanaan.
Onneksi se mänty oli pätkitty jo saunan lämmikkeeksi, kun siitäkin kysely tuli, mutta sillä silmällä en yhteenkään puuhun päinkään enää katso!Lauloitko kuitenkin Jouluna: "Oi kuusipuu, oi kuusipuu, sun lehväs uskolliset"?D
Jaa, mänty joulukuusena? Onhan siinä tosin pitemmät neulaset ja oli varmasti somakin. Metsälle se mäntykin tuoksuu, vai tuoksuuko?
Tuosta tuli väistämättä mieleeni meidän (siskoni ja minä) verkonlasku, koska päättelimme, että kalat tulee yöllä aina rantaanpäin, joten miksi toiset laskee verkkonsa rannasta poispäin ja me päätimme ottaa oikein Pietarin kalansaaliin ja laskimme verkot rannansuuntaisesti, tosin onneksi veteen kuitenkin.D
Isä oli katsellut touhuamme, mutta ei puhunut mitää silloin illalla, vasta myöhemmin kertoi naureskellen, mutta syy ei selvinnyt silloinkaan, miksi emme saaneet yhtään kalaa, joten vieläkään en ymmärrä, kun kalat tulevat rantaa kohti, niin miksi ne osasi kiertää meidän verkot?. Varmasti Rituliini tietäisi tuonkin niksin.
Aloitus oli pihapuista ja kyllä ne ovat mielessä aina, vaikka haapoja ei ollut talon lähettyvillä. En halua nyt muistella niitä, koska koskaan en näe niitä enää muuta kuin valokuvista, että tallella on. Lukemattomat kerrat olen ollut isän kanssa puusavotassa, jossa isä opetti puunkaadon niksit, nosto tekniikan pankkorekeen, tai pölllien- ja halkojen latomisen pinoon, joka pysyy pystyssä, eikä kaadu, tai lahoa altapäin.Kristiina23 kirjoitti:
Lauloitko kuitenkin Jouluna: "Oi kuusipuu, oi kuusipuu, sun lehväs uskolliset"?D
Jaa, mänty joulukuusena? Onhan siinä tosin pitemmät neulaset ja oli varmasti somakin. Metsälle se mäntykin tuoksuu, vai tuoksuuko?
Tuosta tuli väistämättä mieleeni meidän (siskoni ja minä) verkonlasku, koska päättelimme, että kalat tulee yöllä aina rantaanpäin, joten miksi toiset laskee verkkonsa rannasta poispäin ja me päätimme ottaa oikein Pietarin kalansaaliin ja laskimme verkot rannansuuntaisesti, tosin onneksi veteen kuitenkin.D
Isä oli katsellut touhuamme, mutta ei puhunut mitää silloin illalla, vasta myöhemmin kertoi naureskellen, mutta syy ei selvinnyt silloinkaan, miksi emme saaneet yhtään kalaa, joten vieläkään en ymmärrä, kun kalat tulevat rantaa kohti, niin miksi ne osasi kiertää meidän verkot?. Varmasti Rituliini tietäisi tuonkin niksin.
Aloitus oli pihapuista ja kyllä ne ovat mielessä aina, vaikka haapoja ei ollut talon lähettyvillä. En halua nyt muistella niitä, koska koskaan en näe niitä enää muuta kuin valokuvista, että tallella on. Lukemattomat kerrat olen ollut isän kanssa puusavotassa, jossa isä opetti puunkaadon niksit, nosto tekniikan pankkorekeen, tai pölllien- ja halkojen latomisen pinoon, joka pysyy pystyssä, eikä kaadu, tai lahoa altapäin.Taisin laulaa niinä aikoina " Nu tändas tusen juleljus, på jordens mörkä rund",..
Siihen aikaan oltiin vielä lauantaitkin töissä H:ssa, joten töitä riitti yli 200 pään ruokinnassa!
Tänään on ollut hankalaa saada auki suomi24, en tiedä onko koneeni asettunut joulurauhaan, mutta muut internetyhteydet kyllä on toimineet.
Voi miten odotan huomista maybe aurinkoista päivää, rakkaitteni tapaamista, ja yhdessäoloa 😍
Kaikkea Jouluiloa itsekullekin, ja jjoutavalle sinne vapaaherran resistenssiin myös!" Nu tändas tusen juleljus, på jordens mörkä rund",..
Mikäli muistan lapsieni laulusita, jotka ruosikielistä kolua kävität, niin jotain opin minäkin ja laulan; Nyt syttyy valot tuhannet...
Kone on tökkinyt minullakin, johtuneeko tuosta lumipyrystä, mutta väistämättä tulee mieleeni, että ja jos olisi sittenkin se kyber hyökäys ja koneet eivät toimi?
Koskaan ei olisi pitänyt lukea Remeksen kirjaa "Jäätävä polte", jossa Suomi lamautetaan, siis tuhotaan kaikki energiaa tuottavat laitokset, kuten myös tiedonvälitys.
Luen paljon kirjoja ja nyt onkin ongelma jostain hisorian tapahtumista, kun vähänväliä on pakko tarkistella googlesta, että onko oikein ja onko noita "heppuja " ollutkaan ja kas´kummaa, onhan niitä ollut?
- Ramoona_
Haavan lehdet loistavat kuin kultakolikot ruskan aikaan ja suorastaan välkkyvät havistessaan , kun kääntyilevät lehtiruotiensa varassa. Haavat kasvavat kauniin mallisiksi, en vaan halua omaan pihaan, koska vesovat runsaasti. Näköpiirissä niitä kuitenkin kasvaa upea korkea ryhmä.
Mikähän olisi rakkain lapsuuden pihapuu ? Rantakoivut olivat vanhoja, tukevia, korkeita. Rakastin niitä hiirenkorvissaan eniten, ne toimivat myös köysien kiinnityspaikkona, kun leikimme Tarzania ja leiskauttelimme itsemme veteen. Koivujen kottaraispöntöt toivat elämää ja laulua, poikasten lentoharjoituksia ja haikeat jäähyväiset syksyisin. Omenapuut olivat isän ylpeys, saimme yhdessä vanhassa muhkuraisessa leikkiä ja rakentaa lavan. Ihmeellisesti siitäkin muutama oksa puhkesi kukkaan kevätkesällä, sen ajan se rauhoitettiin leikeistä.
Isä hankki useimmiten latvakuusen hakkuualueelta. Se oli avarmaankin paperipuukokoa, oksat tukevat, tiheäneulaiset ja tummanvihreät, kävytkin koristeenaan. Kaunis se oli jo sellaisenaan, alkuun elävät kynttilät oksillaan. Teimme väripapereista ketjuja, pieniä lyhtyjä, enkelikiiltokuvilla koristettuja sangallisia tuutteja ja villalankatonttuja.
Hyvää Joulua ! - jjoutava
Haapa versoo valtavasti muutaman vuoden ajan jos sen kaataa. niin kauas kuin juuret ulottuu niitä versoja ilmaantuu, mutta versominen tyrehtyy jos versot niittää matalaksi joka kesä, parissa vuodessa versominen tyrehtyy.. Turhaa on kaikenlaiset konstit porata reikiä kantoon ja kaataa suolahappoa niihin reikiin, ei se auta, mutta suosikkipihapuuni haapa on ja pysyy.
Monenlaisia muistoja on lapsuudenajan innokkaasta joulunvalmisteluista tulee mieleen.
Hyvää joulua kaikille! - jjoutava
Haapa versoo valtavasti muutaman vuoden ajan jos sen kaataa. niin kauas kuin juuret ulottuu niitä versoja ilmaantuu, mutta versominen tyrehtyy jos versot niittää matalaksi joka kesä, parissa vuodessa versominen tyrehtyy.. Turhaa on kaikenlaiset konstit porata reikiä kantoon ja kaataa suolahappoa niihin reikiin, ei se auta, mutta suosikkipihapuuni haapa on ja pysyy.
Monenlaisia muistoja on lapsuudenajan innokkaasta joulunvalmisteluista tulee mieleen.
Hyvää joulua kaikille!- haapapuun
Haapa on minullekin rakas puulaji.
Menen lehtometsikköön jossa on reunalla komeita haapoja.
Hiljaisena kesäiltana, hennon tuulen havistellessa haavan lehtiä kuulen niiden soiton ja soinnin.
Siinä unohdan omat murheet, kun ei kuulu hälyääniä, vain lehtien havinassa soi ja linnut laulavat jossain latvustoissa.
Ihanat hetket kesässä, aikaoinaan myös omalla pihamaalla.
Aika ja paikka eivät pysy, mutta sieluun jääneet muistot ovat kuin tatuointi iholla, eivät katoa aikaan. - sivuteille
Pihapuita nuo eivät ulkoilutieni varrella ole, mutta tuli mieleen tuolla luikkaalla , liukkaalla, sivutiellä kävellessäni kuinka tärkeitä ovat muistot lapsuuden pihasta ja puista.
Lapsuuskotini, sen jossa asuimme ennen murrosikääni, pihakoivussa me lapset aina roikuimme ja niin koivun oksa taipui tahtoomme ja kasvoi sivusuuntaan mahdottoman paksun oksan jonka päällä istuimme ja johon ripustettiin narukeinukin. Siellä se koivu seisoo edelleenkin, oksa valmiina ottamaan minut syliinsä jos kohdallensa pysähdyn.
Haapoja on pihoillani kasvanut ja niiden lehtien soittoa olen kuunnellut minäkin.
Ulkoilulenkki teki hyvää. Hiki nousi pintaan ja eiköhän tässä hiljalleen joulun kalorit ole kulutettu.
Ulkona on parin asteen verran plussa, kiva ilma, hankala keli, loskaa isolla tiellä, jäätä pienillä.
- capt_cöpenick
Syntymäkotini pihamaan reunassa kasvoi rehevä pihlaja. Se on siellä vieläkin. Varmasti tyveltä paksu nykyään. Olen nähnyt sen viimeksi 12 v.sitten.
Oli syksyä. Tulin tilan risusavottaan perikunnan omistamalle metsäti
Taloon oli kantovesi. Pienen mäen alta lähteestä se ämpäreillä haettiin. Saunatietä komistivat komeat koivut. Alhaalla pihlajakin.
Erikoinen paikka oli puista istuttamalls saatu huvimaja. Lattia ala pyöreä, ehkä parikolme aaria. Ympäröivät puut olivat enimmäkseen pitkiä tuomipuita.
Lounaan pulella oli pikkuaitta, ison siskon valtakunta. Ilman luunappeja pikkusantut emme saaneet edes ovelta kurkistella.
Kun tuomet ja muutama reunustava pihlaja kukkivat keväällä parhaillaan, huvimajan tuoksuhan oli huumaava. Hyönteisten pöhinä ja pörinä oli muutamanlainen.Kyllä mänty tuoksuu vahvasti pihkalle sekin, havupuu kun on. Männikkömetsät ( ja rantojen raidat) siellä Hämeessä, varsinkin aurinkoisina päivinä, on jääneet lähtemättömästi mieleeni juuri tuoksullaan.¨
Nyt kun nuorimmaiseni toi Jouluruusun minulle, on samaan ruukkuun istutettu pieni tumma havupuu, kuin sypressi.
Se se vasta tuoksui, kun sellofaani kääreen avasin, katajamainen syvä tuoksu!
CC:n kuvaus siskostaan aitan ovelta, toi niin kesäisen tanhuan, kukkivine näkymineen ja piharakennuksineen joulumieleen :) ,..Ihanhan se saa hyräilemään:
No, onkos tullut 🌿🌸 kesä ?, nyt talven keskelle ,... 😄))
PS.
Pihlaja kuuluu minullakin pihapuihin siellä mummolassa, kaupungissa muistan vain Sepänpuiston laidoilla puut, en silloin osanut kiinnittää niihin paljoakaan huomiota.
Ruotsin vuosina oli kastanjapuiden rivistöt karjapihaa erottamassa. Josta portti omena- kirsikka ja hyötypuutarhaan, ja varsinaiseen päätalon sisäänkäyntiin.
Kuitenkin tuo kotimaan harmaiden rakennusten pihapiiri, pihlajineen, jokunen koivu liiteriä varjostamassa. Oli navettoineen, aittoineen ja riiheineen, se kaunein maisemani.
Pihlajat alhaalla saunarannalla, missä mummon rautapata kesällä oli lehtipuiden varjossa, onkin tallennettuna muutamissa Pihlajakoski taulussani.
"Käy lämmin henkäys talvisäässä, kun Joulu on,
kun Joulu on." 💞- olen-jo-luopunu-
Kotini aikoinaan ympäröi kouvut
kotini oli kuin koivujen sylissä piilossa
suojassa maantien pölyltä ja melulta,
nykyisin uudet asukkaat ovat kaataneet isäni istuttamat puut, kai pistäneet saunapuiksi, polttaneet taivaan tuuliin, alastomana vanha kotini seisoo tienposkessa,
kai uudet asukkaat ovat onnellisia mun vanhassa kodissani,
jonka isäni rakenti kun sodasta pääsi,
- Skånepåg
Lapsuudenkodissa Porvoon maalaiskunnassa oli iso kuusi liki 20 m korkea, täällä Skoonessa talon edustalla thuijat johon viritin jouluvalot :)
- teretule
Lapsuuden kodissa oli tähän aikaan lunta mutta oli myös ei ollut lunta ehkä muistan väärin.
Nyt juuri ulkona on 6,5C plus. Lunta on ollut pari kertaa mutta pois sulanneet, on pimeää katuvalaistus on kuitenkin hyvä.
Puista -ne olivat mäntyjä 1 kuusi 2 koivua, koivut isä poisti. Ruotsin käynnin jälkeen pihalle tuli tammi, en tiedä onko vielä pystyssä.
Hyvää Joulua.
- mummi-
Lapsuuteni pihapuu !
Siinä seisoo pihapuu
monta sataa vuotta
tuulet usein tuivertaa
myrskyt mylvivät riepottaa
nähnyt oot
kuumat kesät
ja lintujen riemut
juuret kasvatit syvälle maahan
ei kaadu ei vanha puu
siinä seisoo pihapuu
turvana muutolintujen
kotina ikuinen,
nähnyt on monta sukua
nähnyt lähtöjä ihmisten
nähnyt sodan kauhut
nähnyt ajat alkeelliset
ei ollut autoja silloin
tekniikasta ei tietoakaan
tie tehtiin juurelle sen
ei kuollut vanha pihapuu,
suojeltiin,
nähtävyydeks jäädä sai
rakas olet pihapuu
laulan lauluini sulle
-- kottarainen musta lintu
joka vuosi kodin sai
sylistäsi vanha puu,
näit kun kasvoin
näit kun lähdin
siinä jäit pihapuu
katsot maailman menoa,
vartiana suomen kansan,
paljon maailma muuttunu on
satojen vuosien aikana
sinä kaiken nähnyt oot
sinä näit kun ihmiset syntyy
sinä näit kun ihmiset lähtee
sinä näit ihmisten onnen ja tuskan
sinä näit kun ihmiset kuolee,
mutt`¨
siinä seisot pihapuu
hiljaa tuulessa humisten
sulle lauluni laulan
kaipuuni ikuisen - rauduskoivumäki
Oooh! Muistot palasivat mieleeni. Niin ne Artullakin aikoinaan.
https://www.youtube.com/watch?v=eFTTN3ylJCQ Me kaupunkilaiset emme tajua, että luonto korjaa itse itsensä. Kaatuneen puun juurista kasvaa uusi taimi, tai jokin muu puu kiirehtii ottamaan tilan itselleen. Ei ole paikkaa, jossa ei jotain kasvaisi.
Asuinalueemme on aikanaan rakennettu pellolle, jolle jokainen asukas sitten kiireesti istutti pensaansa ja puunsa. Muutaman vuosikymmenen kuluttua koko alue on puiden varjossa. Mikä hulabaloo onkaan synytynyt jokaisesta puusta, joka halutaan hävittää varjostamasta. Itkut on itketty joka koivun kannolla: "Itse olen tämän taimen tähän istuttanut, ja nyt se kaadetaan. Eieieiei!"
Kuvaavaa on, että parin-kolmen viikon kuluttua kukaan ei enää muista, missä se ihana puu olikaan kasvanut. Maisema korjaa itsensä, aukot katoavat.
Ja sitten, kun itse lähdemme ja jätämme pihamme oman onnensa nojaan, on luonto ripeästi ottanut sen haltuunsa. Syksyllä kymmenet pihlajantaimet ja heinikko on vallannut alueen. Ja vuoden parin päästä ei pihaa enää ole.
Luonto voittaa aina. Suomalainen osaa nauttia metsästä ja järvimaisemista. Ne säilyvät ja kukoistavat.
Tätä ei vaihtaisi pois.Parivuotta sitten kaadettiin lapsuudenkodin pihasta noin 60v vanha koivu, aitan vierestä, roskia tiputti katolle ja katto kärsi kasvattaen sammalta. Haikealta tuntui kun oli melkein yhtä vanha kuin minäkin, isot muurahaiset hävisivät pihasta niin kuin arveltiinkin, pitivät koivua kotonaan. Koivu vie voimaa eikä anna ruohon kasvaa lähettyvillään. Jätettiin korkea kanto jonka päällä on paikka kesäkukkapurkille. Nyt on kaunis nurmi valkoapiloineen kasvanut aitan eteen, eikä iso koivu roskaa pihaa. Pihassa on vielä kaksi jättimäistä vaahteraa toisessa syksyisin upea väritys ja toinen pysyy vihreänä koko ajan, ovat eri lajiketta.
Pihassa on sivummalla muitakin erikoisia puita, koiranheisi tai amerikanheisi, en tiedä kumpi on mutta upeat valkoiset kukat. Syreenit, pihlajaa... lähdepohjainen kirkasvetinen lampi jonka ympärillä suuria saniaispuskia. Kotitalo rakkaan Kymijoen rannalla 💚- jjoutava
Koivurivi oli tien reunassa meille ja se sarka vieressä oli koivujen ruokaa, ei siihen perunaa istutettu. Kauniita ne koivut oli mutta myöhemmin ränsistyneitä koivuja on kaadettu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po1496419- 322292
- 1872089
Mitä tämä on
Ajatella, olen viimeksi nähnyt sinua melkein vuosi sitten ohimennen. Ja silloinkin sinä välttelit minua. En ole kuullut101313Ei monet elä kuin alle 60 v, mikä vaikuttaa?
gulp, gulp.. Juice Leskinen eli 56 vuotta. Matti Nykänen eli 55 vuotta. Topi Sorsakoski eli 58 vuotta.741232- 731067
Hyvää yötä kaivatulleni
En pysty tekemään kokemaan mitään sielussa tuntuvaa, syvää, vaikuttavaa, ilman että rinnastan sen sinuun. Niin kävi tänä241047Nyt on konstit vähänä.
Nimittäin tuulivoiman vastustajilla, kun pitää perättömiä ilmiantoja tehdä. Alkaa olla koko vastustajien sakki leimattu,25987Tilinpäätösvaltuusto 27.5
Samalla viimeinen kokous ennen uudenvaltuustokauden alkamista. Vanhat antavat itselleen erinomaiset arvosanat, ja siirty44951Hevoset ajoteillä Karhulanvaaralla
Minkä ihmeen takia osaamattomat ihmiset tuovat hevosia ajoteille ja pyöräteille? Eilen oli kolari lähellä tämän takia. I12835