Olen vasta nyt aikuisella iällä ruvennut miettimään, että olen koko elämäni ollut kovin yksinäinen. Olen ajanut tahattomasti ihmisiä pois luotani lähinnä kai aspergerin syndroomasta johtuen. Olen näitä vanhemmalla iällä diagnosoituja, en lapsena saanut mihinkään mitään tukea, vaikka kaikkea muutakin oli. Suurin ongelma nykyään on sosiaalinen lahjattomuuteni. En osaa tutustua uusiin ihmisiin, ja vanhat ihmissuhteet katkeilevat, sillä en pysty pitämään niitä yllä. Minulla ei koskaan ole ollut oikeita ystäviä, enkä ole koskaan kuulunut joukkoon.
Osaan tietenkin nauttia omasta yksinäisyydestäni tietyssä määrin, ja tarvitsenkin aikaa olla yksin useita tunteja päivässä, mutta tarvitsisin myös sosiaalisia kontakteja. Mutta siinä kohtaa, kun ei ole kuukausiin viettänyt aikaa kavereiden kanssa, on jo niin epätoivoinen olo, sillä haluaisin kuitenkin sosialisoida muutamana päivänä viikossa.
Mutta ehkä asperger tulee aina olemaan este minun ja muiden ihmisten välillä. Muut eivät ymmärrä minua, enkä minä heitä.
Asperger ja sosiaalinen lahjattomuus
3
642
Vastaukset
- Maitoammaajamamma
Sama täällä. En osaa tavata ihmisiä. En hae kontaktia/kavereita.
Kaikki lähinnä pitää tehä ITSE.
Juuri kun luin tekstisi, niin ajattelin että se on minä.
Meitä on paljon samanlaisia.
Hyvää uuttavuotta sinulle!
Jos yritän olla sosiaalinen, niin ahdistun ja masennun.
Se tunne on voimakas.
Sama työnteossa, ahdistus ja masennus iskee.
Oon lukenu jostaki, että aspergerin iuhmisten aivojen rakenne on heikompi, mikä vaikeuttaa mm työntekoa ja tämä sama ongelma on älyllisesti kehitysvammaisilla.- Vesimies84
Yksitoikkoiset työtehtävät turhauttaa ja jos teet samoja yksitoikkoisia työtehtäviä kymmeniä vuosia, turhautuminen on taattua, luovuus ja vaihtelu pitää mielen virkeänä ja mikä parasta reilu ja kannustava työyhteisö ja jouheva päätöksenteko työpaikassa on työntekijöitä tukeva.
Työkulttuuri on tänäkin päivänä meillä Suomessa sellainen että urakkahommia arvostetaan korkealle. Pitäisi muistaa myös se lepo ja oma aika, vaikka "pakon" edessä yksin elävät turhautuu vapaa-ajallakin, pähkäilevät mistä löytää tyydyttävää seuraa yksinäisiin hetkiin ja vielä kiperämmän tilanteesta tekee jos on puhekyky tallella ja järki sekä taju luistaa, muttei ole seuraa kuitenkaan tarjolla, sitten sitä surffaa netissä ja tuijottaa tv:stä jonninjoutavaa viihdetarjontaa, sama se katsooko netistä vaiko tv:stä sitä viihdettä, jollainhan sen epätoivoisen yksineläjän pitää aikaansa kuluttaa 4 seinän sisällä.
Että jos töissä on kivoja kavereita niin työajan ulkopuolella ei sitten taas olekaan, ja aijai, jos olet heteromies, ja naisen kaipuusi on ajoittain aivan järjettömän suuri, mutta moni nainen sitten sivuuttaa sinut pelkällä hymähdyksellä taikka olankohautuksella, tällöin v-käyräsi on huipussaan ja alat suutuspäissäsi tuitttuilemaan naisille, puhumaan heille vihainen katse naamallasi solvauksia kun et heiltä sympatiaa saa osaksesi, tiedän tämän omakohtaisesti, vaikka sitten tuen naisasialiikkeen pyrkimyksiä ja ponnistuksia jo 200 vuoden ajalta tasa-arvon puolesta, eikä mulla tosiasiallisesti ole hinkua aliarvostaa naisia, ottaa vain pattiin kun jotkut miehet ovat vain naisvihamielisiä ja haluaisi joukkotuhota kaikki naiset maapallolta. Kyllä naisilla kuten tytöilläkin on täysi oikeus elää täällä maapallolla, kasvaa tytöstä naiseksi, rintoineen, karvoineen, kuukautisineen, munasarjoineen, kohtuineen kaikkineen, turvallisessa ja ymmärtävässä elinympäristössä. Onneksi Suomessa on ollut naisystävällismielisiä miehiä kuten Väinö Tanner ja on tänäkin päivänä, Ilkka Taipale, Erkki Tuomioja, Pentti Arajärvi, Jorma Uotinen, Esa Saarinen, Eero Heinäluoma, Tony Dunderfelt, Kari Mäkinen, Mikko Kuustonen, Antti Rinne, Matti "Michael Monroe" Fagerholm, Juha Tapio, Teemu Laajasalo, Riku Rantala, Tommy Lindgren ja Antti Lindtman.
Jos pomo sälyttää työntekijöille urakkahommia, tällöin ei kannata niskuroida jos haluaa säilyttää työnsä ja palkkansa. Ensinnäkin työntekijöiltä pitää löytyä työmotivaatio sitä työtä kohtaan mitä päivittäin tekevät. Luulisi lääkäreillä, kirurgeilla ja sairaanhoitajilla olevan ammattiylpeys ja halu tehdä erittäin arvokasta työtä. Kirurgien varsinkin pitää olla erittäin tarkkoja työssään, ei saa hutiloida ollenkaan, varsinkin jos on kyseessä sydänleikkaus.
- Serendipityandsolitude
Hei teille molemmille, itselläni diagnosoitiin aspergerin oireyhtymä vasta aikuisiällä, mutta selvää on että oireita minulla on ollut jo lapsuudestani saakka. Voisi jopa sanoa että lähisukulaisillani on samanlaisia piirteitä jotka minussa ilmenevät tyypillisenä aspergerin oireytymän, noh oireina. Olen nyt jo keski-ikäinen ja vasta nyt alan olemaan sinut itseni kanssa, nuorempana elämäni oli yhtä kaaosta ja helvettiä.
Mutta takaisin asiaan. Nuorempana, teininä ja nuorena aikuisena luulin että ihmisen pitää olla sosiaalinen ja hänellä pitää olla paljon ystäviä, mikä aiheutti minulle paljon tuskaa, sillä en todellakaan ole sosiaalisesti lahjakas tai edes aidosti sosiaalinen vaan lähinnä näyttelin sosiaalista. Vasta vuosien kärsimyksen jälkeen olen itseni kohdalla tullut siihen tulokseen, että teeskennelty sosiaalisuus on itselleni tuskallista ja ehkä muille (en tiedä) kiusallista ja siksi minusta on helpompaa vain yrittää sosiaalisissa tilanteissa olla kohtelias ja ystävällinen ihminen, ilman sen suurempaa yrittämistä, ainakin itselleni oleminen on sillä tavalla helpompaa.
Sitten yksinäisyys. Aiemmin, nuorempana, koin hyvinkin paljon yksinäisyyttä, sellaisenakin aikana jolloin minulla oli sosiaalista elämää ympärilläni. Ehkä se yksinäisyys kumpusi riittämättömyyden tunteesta tai ehkä jostain muusta, mutta kun pikku hiljaa aloin irtaantua pinnallisista, teenskennellyistä sosiaalisista suhteista ja aloin tutustua enemmän itseeni ja siihen kuka oikeasti olen, niin yksinäisyys alkoi hiljaa vähentyä. En väitä ettenkö välillä kokisi yksinäisyyttä, etenkin jos olen kokenut tai nähnyt jotain mielenkiintoista, silloin haluaisin jakaa sen jonkun kanssa, mutta olen myös opetellut sitä ettei jotain kokemaansa tarvitse välittömästi jakaa vaan sen voi jakaa vaikka myöhemmin, satunnaisenkin keskustelukumppanin kanssa ja siitä syntyy sitten keskustelu.
Itsetuntemus on tärkeää. Kun tiedät millainen itse olet, miten käyttäydyt itse ja muiden kanssa, kuinka haluat elää, niin silloin on helpompi sietää yksinäisyyttä (myös asperger-ihminen voi kokea yksinäisyyttä, he eivät ole mitään robotteja) ja myös muitten kanssa sosiaalinen kanssakäyminen helpottuu.
Ja kuten kommenteista huomaamme, emme kuitenkaan ole yksin, vaan on monia joilla on sama ongelma tai jopa samoja ongelmia.
Eikä erilaisuus ole sama kuin lahjattomuus tai heikkous.
Mutta tätä pitää kaikkien, sosiaalisesti lahjakkaidenkin, opetella: Kuinka sietää itseään ja yksinäisyyttä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eläkeläiset siirrettävä muuttotappioalueille
Joutoväki pois ruuhkauttamasta elättäjien arkea. Samalla putoaa jokaisen asumiskulut ja rahaa jää enemmän kuluttamiseen.3092695Riikka runnoo: datakeskuksille tulee UUSI yritystuki
"Suomen valtio erikseen tukee esimerkiksi kryptovaluuttaan tai aikuisviihteeseen tai muuhun keskittyviä datakeskuksia."782465SDP pelastaa uppoavan Suomen
2027 kun SDP voittaa ylivoimaisesti vaalit alkaa Suomen uusi raju syöksy kohti täystyöllisyyttä ja turvallisempaa yhteis552205Kauppalehti - Törkeä skandaali paljastui: Espanja käytti EU-rahoja ihan muuhun kuin piti
Espanja on käyttänyt miljardeja euroja EU:n elpymisavustuksia eläkkeisiin ja sosiaalimenoihin – ja pyytää lisää. Espanj771903- 1251682
Jopa Espanjassa talous kasvaa, Purra vain irvistelee
Huomaa kuinka Purra on Suomen historian huonoin miniseteri, joka ei ole saanut aikaiseksi kuin tuhoa, Siis jopa vasemmis591554- 1381460
En kerro nimeäsi nainen
Sillä olet nyt salaisuus jota kannan sydämessäni. Tämä mitä tunnen ja kuinka sinuun vahvasti ihastuin on jo niin erikoin731328Auta mua mies
Ota vielä yhteyttä, keksi oikeat sanat että vuosien ajan kasvanut muuri murtuu meidän väliltä vaikka aluksi vain vähän.881150Olet kiva ihminen
En kiellä sitä yhtään. Sinussa on hyvin paljon erinomaisia puolia, enemmän varmasti kun meissä muissa. Sitten on puoli771124