Olisi mökkiasiaa. Pitäisi jakaa mökin osuudet, puolet yhdelle ja loput viiteen osaan. Ongelma on siinä, että kukaan ei halua lunastaa mökkiä ja maksaa muita ulos. Eikä ole suuresta summasta kysymys. Mökki on ollut suvussa kauan ja tunnearvoa löytyy roppakaupalla. Vieraalle myyminen tuntuisi todella raskaalta. Nyt on kysymyksessä enempi tunteisiin vetoava mökki kuin rahaan. Oletteko te porukat aina onnistuneet jakamaan riidattomasti ja suruttomasti taloja ja mökkejä. Joku kompromissi tässäkin olisi hyvä löytää, mutta mikä.
Punainen tupa ja perunamaa
yksileskenn
55
1040
Vastaukset
- maissiiii
Jos kukaan ei vastusta itse mökistä luopumista, niin ulkopuolinen arvioimaan mökki ja perunamaa.
Jos senkään jälkeen kukaan ei ole valmis lunastamaan, niin sitten vain myyntiin.
Raha on aina helppo jakaa. Sen jakamisessa tunteet eivät enää paina.
Se , että joku tarjoaa mökistä jotain ja muut ovat siihen tyytyväisiä, on yhdenlainen tuska, porukan koetinkivi, koska aina löytyy joku, jonka mielestä liian halvalla menee. Vaikkakin saattaa jäädä paljon enemmän jokaiselle käteen, kun jäisi arviointi ja myyntikustannusten jälkeen.
Pian ehkä tunteet unohtuvat kun mökistä on päästy eroon, eikä ole enää huolen huolta koko mökistä.
On vain mökkimuistoja, niitähän voi aina verestellä kun punaisen tuvan osakkaat tapaavat.mais
Homma menee niin, että mökki on myytävä markkinahintaan. Virallisen arvioijan mukaan. Kukaan meistä ei ole sitä lunastamassa. Äitini paikka se on aina ollut. Ja veljeni. Molemmat ovat palvelukodeissa ja olemme vieneen heitä kesällä sinne kahvittelemaan. Nyt kun asia on esillä, iskeeki voimakas tunnearvo. Ja se että se menisi vieraalle, tuntuu tosi pahalta.- omatupalupajamökki
yksileskenn kirjoitti:
mais
Homma menee niin, että mökki on myytävä markkinahintaan. Virallisen arvioijan mukaan. Kukaan meistä ei ole sitä lunastamassa. Äitini paikka se on aina ollut. Ja veljeni. Molemmat ovat palvelukodeissa ja olemme vieneen heitä kesällä sinne kahvittelemaan. Nyt kun asia on esillä, iskeeki voimakas tunnearvo. Ja se että se menisi vieraalle, tuntuu tosi pahalta.Mikset itse maksa muita ulos? Yhteisomistajuus harvoin toimii, kuluistakin saa riidan aikaan. Mitä useampi mökin omistaa, sitä useampi riita.
Katkerimmat sisarusriidat ne kai käydään juuri noista komökeistä ja niiden jatkosta, onneksi ei ollut niitä huolia meillä ja välitkin pysyneet hyvinä.
Vanhempani myivät tilansa veljelleni, ja hyvä niin :)Meillä jäi äidiltä vain asunto-oake, se myytiin j rahat jaettiin kaikkien kesken.
Minunkaan jälkeeni ei tule riitaa kun on vain yksi perijä, pojalta ei jäänyt lapsia.
Jos mökki on järven rannalla niin voi saada aika hyvän hinnan.
Jos olisin teidän asemassa lunastaisin mökin mikäli kaikki olisivat yksimielisiä.
Tunnen erään jakamattoman mökin omistajia, alunpitäen hyväkuntoinen asumus on päässyt ränsistymään kun kukaan ei tee mitään ja myymään ei pysty riitaisuuksien takia.mieli
Mökki on kuivalla kankaalla. Se on vanhasta sukutilasta lohkottu, kaunis rinnetontti hirsihuviloineen. Lunastajiksi meistä kenestäkän ei ole. Kuka mistäkin syystä. Itselläni ratkaisee raha tai itseasiassa sen puute. Tuo on juuri huono tulevaisuudennäkymä, että riitaisuuksien vuoksi siellä ei käy enää ketään. Kulut juoksee sairaan äitini piikkiin.
Ei olla koskaan mitään jaettu, ei liioin mistään riidelty.
Kaikki ollut yhteistä ja yhdessä käytetty.
Meitä oli kolme, enää kaksi.
Käsittääkseni jako on tehtävä, jos yksikin sitä vaatii. Jos kukaan ei vaadi, eikä kukaan halua ostaa muiden osia. Se on pattitilanne sitten.- Heikunkeikku
Ettekö voisi ajatella, että yhdessä käyttäisitte mökkiä. Vuorosiin tai yhtäaikaa jos sopua löytyy?
Näin säilyisi tunnearvo mökkiin, jos ei haluaisi ulkopuoliselle myydä.
Äitini kuoli viime vuoden puolella, marraskuussa haudattiin. Suhteellisen sovussa jaettiin hänen tavaroitaan, vaikka kaikki ei niin jetsulleen mennytkään. Pienistä asioista kysymys ja kaikilla oli tunnearvoa joihinkin tavaroihin.
Mistään en alkanut vänkäämään. Siskolla oli tarve saada yksi äitini hopeinen rintakoru (jonka oli isältäni saanut kihlalahjaksi, kaunis), jonka äitini oli minulle antanut ja kyseinen koru oli ollut minulla jo vaikka kuinka kauan aikaa. Monta vuotta.
Siskolla oli kuulemma "tarina" tästä korusta, jonka äitimme oli hänen mukaansa luvannut myös hänelle.
Aika pitkän puhelun puhuttiin siskon tarinan tiimellyksestä. (Eipä ollut kummonen tarina:))
Sanoin sitten, että ei minulla ole väliä. Voin antaa korun siskolle, vaikka äiti olikin sen minulle antanut. Tuo rintakoru on ainoa koru, joka äitini koruista viehättää minua. Koru on vielä minulla, mutta lupasin antaa sen siskolle, kun seuraavan kerran tulevat Vaasaan.
Joitakin Arabian kippoja mainitsin etukäteen, että tahtoisin, mutta ne hävisivät sillä aikaa, kun olin viemässä nuorinta poikaa juna-asemalle ja kun menin takaisin veljeni luo, jonne tavarat oli viety, niin siskoni perheensä kanssa olivat jo lähteneet pohjoiseen, vaikka alkujaan sanoivat menevänsä vasta seuraavana päivänä. Ne kipot menivät heidän mukanaan ja joitakin muita tavaroita, joista olisi voinut keskustella.
Eli joitakin tämmösiä pieniä juttuja oli, jotka olisi voinut hoitaa hieman fiksummin. Mutta olkoot.
Eihän noilla tavaroilla loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä, että viitsisi pistää "mökän" pystyyn. En enää ajattele koko tavaroita.- nimim.koettu.on
Älä anna siskolle sitä korua! Sano että sinähän veit ne arabiat mitkä olisin ottanut. Jos haluaa vaihtaa niin tehkää sitten sopimus. Mutta ilmoita asia hänelle etukäteen ennenkuin tulevat Vaasaan.
Me huomattiin vasta jälkikäteen, että vanhaa kotia käyttänyt sisko oli vienyt monta kivaa esinettä sieltä hissunkissun, ennenkuin ilmoitti että tulkaa niin jaetaan astiat, korut sun muu pikkutavara. Jälkeenpäin me muut hoksattiin se juttu. Eipä ole pyytänyt kotonaan käymään :( - Heikunkeikku
nimim.koettu.on kirjoitti:
Älä anna siskolle sitä korua! Sano että sinähän veit ne arabiat mitkä olisin ottanut. Jos haluaa vaihtaa niin tehkää sitten sopimus. Mutta ilmoita asia hänelle etukäteen ennenkuin tulevat Vaasaan.
Me huomattiin vasta jälkikäteen, että vanhaa kotia käyttänyt sisko oli vienyt monta kivaa esinettä sieltä hissunkissun, ennenkuin ilmoitti että tulkaa niin jaetaan astiat, korut sun muu pikkutavara. Jälkeenpäin me muut hoksattiin se juttu. Eipä ole pyytänyt kotonaan käymään :(En jaksa keskustella siskoni kanssa, koska hänellä on loputon vimma sanoja suussaan ja hän ei kuuntele ylipäätään mitään, jos jotakin yritän piipertää:)
Mielestäni hän on hyvin itsekäs.
En voi myöskään keskustella asioista senkään takia, koska keskustelu keskeytyy, kun siskoni kysyy, että uskonko ettei tulevaisuudessa ole tämmöisiä ongelmia. Sisko on Jehovantodistaja ja hän on vähän hankala keskustelukumppani.
Keskustelumme keskeytyy siihen, että yhtäkkiä puhummekin tulevaisuuden näkymistä ja tänänhetkinen tilanne toppaa.
Vien korun veljeni luo, koska sinne he menevät. Minun luokse eivät tule. Muistotilaisuudessa ja parin puhelun verran olemme jutelleet, mutta muuten emme ole tekemisissä. En tiedä tarkalleen syytä. Edellisestä puhumisesta ennen muistotilaisuutta on monta-monta vuotta. Ehkä ainakin 6 vuotta?
Korusta on jäänyt paha maku. Siksi on helppoa siitä luopua.
Ja niitä arabioita en enää huolisi. Nekin ovat turmeltuneet pahaan makuun. - nimim.koettu.on
Heikunkeikku kirjoitti:
En jaksa keskustella siskoni kanssa, koska hänellä on loputon vimma sanoja suussaan ja hän ei kuuntele ylipäätään mitään, jos jotakin yritän piipertää:)
Mielestäni hän on hyvin itsekäs.
En voi myöskään keskustella asioista senkään takia, koska keskustelu keskeytyy, kun siskoni kysyy, että uskonko ettei tulevaisuudessa ole tämmöisiä ongelmia. Sisko on Jehovantodistaja ja hän on vähän hankala keskustelukumppani.
Keskustelumme keskeytyy siihen, että yhtäkkiä puhummekin tulevaisuuden näkymistä ja tänänhetkinen tilanne toppaa.
Vien korun veljeni luo, koska sinne he menevät. Minun luokse eivät tule. Muistotilaisuudessa ja parin puhelun verran olemme jutelleet, mutta muuten emme ole tekemisissä. En tiedä tarkalleen syytä. Edellisestä puhumisesta ennen muistotilaisuutta on monta-monta vuotta. Ehkä ainakin 6 vuotta?
Korusta on jäänyt paha maku. Siksi on helppoa siitä luopua.
Ja niitä arabioita en enää huolisi. Nekin ovat turmeltuneet pahaan makuun.Okei, hyvin perustelit :)
Luettuani tekstisi olen samaa mieltä. Meillä kaikilla taitaa olla tuollaisia siskoja.
Kun päästää irti niin on helppo olla. Eihän täältä kukaan mitään mukaansa vie.
- nimim.koettu.on
Älkää vaan jättäkö sitä kimppamökiksi. Sellainen ei pitemmän päälle vetele vaikka nyt olisivat kaikki äänestämässä kimppamökin puolesta. Ainakin kaikki korjaukset ja huolto jäisivät automaattisesti sille jolla on mökistä puolet. Enpä mokomaan rupeaisi. Paras hoitaa homma pois kerralla, vuosien päästä voi olla hankalampaa. Jopa ensi vuonna.
- Heikunkeikku
"nimim.koettu.on"
Toisaaltaan voishan se mennä hyvinkin? Jos on noin monta haltijaa, niin kun kustannukset jaetaan, niin yhdelle ei varmaankaan tule liikaa maksettavaa.
Ajattelen nyt mökin pieniä korjauksia ja vakuutusmaksuja ja kiinteistöveroa ja sen semmosta.
Ainut asia, joka tuli mieleen, että jos sopu ei ole valtaisan hyvä, niin mökin käytöstä saattaisi tulla erimielisyyksiä. Kenen vuoro on mennä ja olla siellä.
Riippuu paljon ihmisistä.
Ehkä itse, jos olisin samassa tilanteessa, niin en taitaisi alkaa jakamaan kesäaikoja oleskelulle.
Oon niin ex-tempore tyyppi, että alkais varmaankin ottamaan kaaliin, jos yhtäkkiä huvittaisi mennä mökille ja ei voisikaan, kun mökissä on sisko numero 2 tai veli numero 4:)
Itse ehdottaisin mökin myymistä. Huolimatta tunnesiteistä. nimim.
Ei meillä käy kimppakämppä alkuunkaan. On kokeiltu. Yksi hurja sisko on kokoajan soittamassa poliiseja ja vaatimassa ja mesoamassa joka asiasta. Itse hän ei kuitenkaan autottomana ja muutenkaan siellä käy. Eikä kuljettele invatakseilla sairaita omaisiamme kesäkahveille. On vaan niin hemmetin ilkeä. Äidilläni on puolet ja hän vastaa kuluista. Tähän asiaan me yritämme yhdessä edunvalvojan kanssa saada muutosta. Eli arvioija, jako ja myyntiin. Edunvalvojan mukana olo on helpotus. Nyt homma hoituu lakipykälien mukaan. Se on sitten toinen tarina, ostaako sitä mökkiä kukaan.- eikannata
Heikunkeikku kirjoitti:
"nimim.koettu.on"
Toisaaltaan voishan se mennä hyvinkin? Jos on noin monta haltijaa, niin kun kustannukset jaetaan, niin yhdelle ei varmaankaan tule liikaa maksettavaa.
Ajattelen nyt mökin pieniä korjauksia ja vakuutusmaksuja ja kiinteistöveroa ja sen semmosta.
Ainut asia, joka tuli mieleen, että jos sopu ei ole valtaisan hyvä, niin mökin käytöstä saattaisi tulla erimielisyyksiä. Kenen vuoro on mennä ja olla siellä.
Riippuu paljon ihmisistä.
Ehkä itse, jos olisin samassa tilanteessa, niin en taitaisi alkaa jakamaan kesäaikoja oleskelulle.
Oon niin ex-tempore tyyppi, että alkais varmaankin ottamaan kaaliin, jos yhtäkkiä huvittaisi mennä mökille ja ei voisikaan, kun mökissä on sisko numero 2 tai veli numero 4:)
Itse ehdottaisin mökin myymistä. Huolimatta tunnesiteistä.Minäkään en suosittele kimppamökkiä, enkä edes perikunnan omistukseen jättämistä, ellei porukka oikeesti ole sellaista että ilman riitoja pystyvät yhdessä mökistä huolehtimaan......meillä on perikunnan mökki ja niin vaan on käynyt että hyvistä lupauksista huolimatta kaikki ylläpito ja korjaukset on jäänyt kahden harteille, ei edes talkoilla suostu muut osallistumaan ja eivät tee siellä mitään ja käydessään jopa jättävät jälkensä siivoomatta.......nyt ollaan tultu tilanteeseen että menee myyntiin.
- irwiu
Yhteinen tahtotila vaikuttaisi puuttuvan, ja sen löytämiseksi tarvittaisiin siis keinoja. Josko olisi mitään aiempaa historiaa yhteisestä ponnistuksesta, hautajaisten järjestäminen edes, mistä jotain osviittaa ja osallisten valmiudet, siis mihin on totuttu, sillä yleensä parempi mennä tuttua ja turvallista kaavaa noudattaen.
Jos sattuu olemaan piilotettuja luurankoja tai skismoja, ne aikaansaavat vaietun kiistakapulan viimeistään siinä vaiheessa kun molemmista vanhemmista aika jättänyt.
Sen kun ymmärtää, että perintöriidoissa on itseasiassa kyse pohjimmiltaan arvottamisesta, eikä pelkästään omaisuuden suhteen, pääsee pahimpien karikkojen yli. - kylmätotuus
Kerroit, että ongelmana on se, ettei kukaan halua lunastaa mökkiä ja maksaa muita ulos.
Ainoa ratkaisu pulmaan on, että koko höskä myydään ja myynnistä saatu raha jaetaan perillisten kesken.
Tunnearvoille ei voi hintaa määritellä.
Onhan parempi, että jaettavasta kohteesta jää mieluisia muistoja, kuin perintöriitoja. Yksileskenä en vielä kiirehtisi sen myymisen ja jakamisen kanssa, ellei hänen vanha äitinsä ole välittömässä rahantarpeessa nyt. Mökistähän on puolet vielä hänen.
Käsittääkseni hänen äitinsä on oltava aika vanha, koska lesken on perheen pahnanpohjimmainen ja itsekin eläkeiässä jo. Hänen kuolemansa jälkeen tulee sitten uusi jako taas siitä puolikkaasta.
Tai mitäpä se minulle tai kenellekään meistä kuuluu. Heidän oma perheasiansa kuinka tekevät.Lisäisin vielä tuohon, että ellei hänen äitinsä tai se hänen äitinsä uusi edunvalvoja ole välittömässä rahantarpeessa ...
- kylmätotuus
Minä ajattelin, että aloittaja kyseli asiasta jonkun toisen puolesta, koska en nähnyt mitään viitettä siihen suuntaan, että ongelma koskisi häntä itseään.
No kerrankos sitä ymmärtää lukemansa väärin.
Kuitenkin olen edelleen sillä kannalla, että omaisuus kannattaa myydä ja jakaa rahat.
Teit lisäyksen kommenttiisi ja niin teen minäkin.
Jaksan aina ihmetellä, miksi tällaisia asioita kysellään keskustelupalstoilta?!
En ymmärrä. Tell
Rahantarpeesta ei ole kysymys. On erimielisyyttä kahden siskoksen välillä. Toinen haluaisi olla kesäisin mökillä ja laittaa ja pitää sitä kunnossa. Toinen taas ei siedä, että mökillä ollaan lainkaan. Että parempi kun ränsistyy. Me kolme muuta olemme mielissämme, kun yksi jaksaisi olla siellä ja maksaa nuohoukset, tiemaksut, korjaukset ym. Toinen sisko lyö kokoajan kapuloita rattaisiin ja lähettelee järjettömiä kirjeitä ja uhkailee. Olemme äärettömän väsyneitä tähän narsistipaskaan, joten edunvalvoja ehdotti selkeitä pelisääntöjä. Eli arvio ja myynti. Jospa tuo ääliösysteri lunastaa koko mökin. Tällainen joka keväinen mökkishow on taas edessä. Ja rasittaa.kylmätotuus kirjoitti:
Minä ajattelin, että aloittaja kyseli asiasta jonkun toisen puolesta, koska en nähnyt mitään viitettä siihen suuntaan, että ongelma koskisi häntä itseään.
No kerrankos sitä ymmärtää lukemansa väärin.
Kuitenkin olen edelleen sillä kannalla, että omaisuus kannattaa myydä ja jakaa rahat.
Teit lisäyksen kommenttiisi ja niin teen minäkin.
Jaksan aina ihmetellä, miksi tällaisia asioita kysellään keskustelupalstoilta?!
En ymmärrä.kylmä
Ihmettelet kirjoitustani tästä mökistä. On niin tulehtuneet välit tämän yhden siskon kanssa, että emme ole missään tekemisissä. Mutta tiedän, että hän on trollina tällä palstalla. Vastaileekin välillä minulle. Tietää hyvin missä mennään.- henrjii
yksileskenn kirjoitti:
Tell
Rahantarpeesta ei ole kysymys. On erimielisyyttä kahden siskoksen välillä. Toinen haluaisi olla kesäisin mökillä ja laittaa ja pitää sitä kunnossa. Toinen taas ei siedä, että mökillä ollaan lainkaan. Että parempi kun ränsistyy. Me kolme muuta olemme mielissämme, kun yksi jaksaisi olla siellä ja maksaa nuohoukset, tiemaksut, korjaukset ym. Toinen sisko lyö kokoajan kapuloita rattaisiin ja lähettelee järjettömiä kirjeitä ja uhkailee. Olemme äärettömän väsyneitä tähän narsistipaskaan, joten edunvalvoja ehdotti selkeitä pelisääntöjä. Eli arvio ja myynti. Jospa tuo ääliösysteri lunastaa koko mökin. Tällainen joka keväinen mökkishow on taas edessä. Ja rasittaa.Helppo homma, laskekaa arvio käyttökustannuksista, ja jakakaa se käyttöpäivillä/ osakas.
Vähän kun lisää korjaus purjettiin, niin pysyy mökkin kunnossa. henrjii kirjoitti:
Helppo homma, laskekaa arvio käyttökustannuksista, ja jakakaa se käyttöpäivillä/ osakas.
Vähän kun lisää korjaus purjettiin, niin pysyy mökkin kunnossa.henr
Äidillämme on mökkiin hallintaoikeus kuolemaansa asti. Hän on sen isäni kuoleman jälkeen halunnut ja paperit siitä on tehty. Eli hän vastaa kiinteistökuluista, tiemaksuista, sähkön perusmaksuista. Hän oli sairastumiseensa asti yksin kaiket kesät mökillä. Me kakarat kävimme joskus kahvilla. Nyt äidin asioista ja eduista huolehtii edunvalvoja. En ole valmis maksamaan mökin käyttökuluja, kun en ole 20 vuoden aikana kertaakaan yöpynyt siellä, moniin vuosiin en edes käynyt. Nyt vien veljeäni invataksilla kesällä jonkun kerran, Samoin olen vienyt äitiäni. En aio maksaa yhtään mitään. Olen jotain joutunut jossain vaiheessa maksamaan tämän yhden ääliösisaren takia. Nyt aion olla saamapuolella.- henrjii
ken ei käytä mökkiä ei maksa. Tietysti joku pieni kunnossapito maksu olisi paikallaan
mökin arvon säilyttämiseksi kaikilta yksileskenn kirjoitti:
Tell
Rahantarpeesta ei ole kysymys. On erimielisyyttä kahden siskoksen välillä. Toinen haluaisi olla kesäisin mökillä ja laittaa ja pitää sitä kunnossa. Toinen taas ei siedä, että mökillä ollaan lainkaan. Että parempi kun ränsistyy. Me kolme muuta olemme mielissämme, kun yksi jaksaisi olla siellä ja maksaa nuohoukset, tiemaksut, korjaukset ym. Toinen sisko lyö kokoajan kapuloita rattaisiin ja lähettelee järjettömiä kirjeitä ja uhkailee. Olemme äärettömän väsyneitä tähän narsistipaskaan, joten edunvalvoja ehdotti selkeitä pelisääntöjä. Eli arvio ja myynti. Jospa tuo ääliösysteri lunastaa koko mökin. Tällainen joka keväinen mökkishow on taas edessä. Ja rasittaa.No mites se menee, kun äitisihän on palvelukodissa.
Jos hänen tililleen tulla humpsahtaa puolen mökin hinta, niin säilyykö hänen hoitomaksunsa samana, vai katsovatko hänen pystyvän sitten maksamaan enemmänkin?
Teille perillisille kannattaisi pitää se perintö vielä kiinnitettynä mökkiin, sillä nyt saisit siitä vain 1/10 myyntihinnasta, mutta jos odottelette jaon kanssa äitinne kuolemaan asti, niin sinun osasi on 1/5 mökin hinnasta.
Minä en oikein luottaisi tuohon, että edunvalvoja alkaa esittämään äitisi omaisuuden (teidän perintönne) rahaksi muuttamista. Mutta omapa on asianne.- sukupolvenyli
Tellukka kirjoitti:
No mites se menee, kun äitisihän on palvelukodissa.
Jos hänen tililleen tulla humpsahtaa puolen mökin hinta, niin säilyykö hänen hoitomaksunsa samana, vai katsovatko hänen pystyvän sitten maksamaan enemmänkin?
Teille perillisille kannattaisi pitää se perintö vielä kiinnitettynä mökkiin, sillä nyt saisit siitä vain 1/10 myyntihinnasta, mutta jos odottelette jaon kanssa äitinne kuolemaan asti, niin sinun osasi on 1/5 mökin hinnasta.
Minä en oikein luottaisi tuohon, että edunvalvoja alkaa esittämään äitisi omaisuuden (teidän perintönne) rahaksi muuttamista. Mutta omapa on asianne.Onko, yksileskenn, kukaan sinun tai sisarustenne lapsista halukas lunastamaan muut ulos? Siis hyppäisi seuraavalle sukupolvelle?
- Sopivia-paljastuksia
yksileskenn kirjoitti:
kylmä
Ihmettelet kirjoitustani tästä mökistä. On niin tulehtuneet välit tämän yhden siskon kanssa, että emme ole missään tekemisissä. Mutta tiedän, että hän on trollina tällä palstalla. Vastaileekin välillä minulle. Tietää hyvin missä mennään."Mutta tiedän, että hän on trollina tällä palstalla. Vastaileekin välillä minulle. Tietää hyvin missä mennään."
Siskosi on siis Tellukka. Sopivia-paljastuksia kirjoitti:
"Mutta tiedän, että hän on trollina tällä palstalla. Vastaileekin välillä minulle. Tietää hyvin missä mennään."
Siskosi on siis Tellukka.Minullahan ei olisi mitään sitä vastaan, jos tililleni olisi tulossa lisää perintörahoja. Entiset onkin jo siirretty seuraavalle sukupolvelle.
Jospa tuo lesken olisikin sisareni, jota en ole tiennyt olevankaan?
- kaikkeasitäkuulee
Elämässä kasaantuu silloin tällöin läheisen kuolema, vaihdevuodet, avioero ja kakaroiden lähtö/itsenäistyminen. Kun äijä osoittaa ovea, pitää yrittää komennella siskoja. Mutta kun niilläkin on omia ajatuksia asioista! Eikä pahukset tottele! Onneksi sentään sai vanhan äiteen karhattua rivariin ennen pahaa sairastumistaan eikä muorin tarvinnut nukkua pois "kotonaan".
Vieläkin on yx ltk 70-luvun kersarättejä hakematta pikkusiskolta, joka ennen muuttoa varoitti ja kertoi kohtelevansa vintin tavaroita kuin omiaan, kun on ollut vuosikymmeniä aikaa hakea kaikki pois.
Onnea vaan arviointi- ja myyntiaikeille! - nousevan.auringontalo
Yhteiskäytöstä ei tule mitään.Kokemusta on kun aikoinaan vanhempani tekivät jaon meille omasta halustaan.Minä sain mökin,veljeni kotitilan ja sisareni sisareni sovitelivat muuten.Mökki oli siihen saakkaa ollut kaikkien yhteiskäytössä ja niinhän se jatkuikin omistamisestani huolimatta,tultiin kysymättä ja kun yritin tehdä siitä "oman näköisen" maalaten,muuttaen kalusteiden järjestystä,kaikki oli laitettu takaisin samoille paikoille.Ärsytti kun tulin,ei ollut siivottu,oli eletty kuin pellossa,piha sotkuinen ja vaikka mitä.
Niimpä myin sen pois tuttavalleni ja siitä on kannettu kaunaa siitä saakka,myöskin vanhempani. Ostin mökin muualta jonne ei suvulla ollut asiaa tulla,joku kävi katsomassa.
Nyt vuosien varrella mökit on vaihtuneet monta kertaa,on ollut omia ja vuokrattuja,ja tuolla eräs mökki odottaa puuhaajaa taas kun kevät koittaa ;)- kokemusta.on
Yhteiskäytöstä ei tosiaan tahdo yleensäkään tulla mitään. Mainio esimerkki tässä yllä 'nousevan.auringon...' nimimerkillä. Korkeintaan 2 hyvin keskenään toimeen tulevaa voisi sopuisasti yhteiskäytössä toimia, heilläkin vain jos osuudet on 50/50.
Jos vain äiti suostuu niin myykää ihmeellä pois. Nyt on selkeät ositukset ja tiedetään miten rahat jaetaan. Sen jälkeen ei ole kenelläkään nokan koputtamista. Salut!
- maissiiii
Yksi vaihtoehto vielä...
Vuokratkaa se mökki, saatte samalla lisäaikaa ratkaista mökin lopullinen kohtalo.
Yhdellä tutullani on mökki, jolla perikunnasta kukaan ei tee mitään, mutta kukaan ei halua luopua siitä.
Se vuokrattiin, aviopari kaupugista halusi viettää lomiaan siellä.
Vuokra on vähäinen, mutta nämä ihmiset pitävät huolen kaikista mökin kuluista, kiinteistövero ainut jonka pesä mökistä maksaa. Vakuutuksista en osaa sanoa.
Tämä pariskunta pitää sitä mökkiä kuin kukkaa kämmenellä, pitänyt jo varmasti yli kymmenen vuotta. Huolehtivat peruslämmöstä talvisin yms.
Ehkä joskus voi jopa tulla eteen tilanne, että he haluavat jopa lunastaa sen itselleen. Mene ja tiedä.
Pesälle siitä on vähän kuluja, mökki pysyy kunnossa ja jopa paranee, tämä herrahenkilö on kätevä käsistään yms.
Tuossa teidän tapauksessa voisi ajatella, että vuokraisitte tälle yhdelle innokkaalle mökki-ihmiselle sen kokonaan. Vuokrassa tieteskin joutuu ottamaan huomioon, että hän omistaa osan mökistä.
Muut saisivat olla huoletta. Ehkä hän kypsyy lunastamaan kun huomaa, mitä se mökkielämä maksaa.
Jos hän sen vuokraisi, niin muut tietnkin vain kutsusta saisivat siellä vierailla.
Olisihan siinä taas yksi torailun aihe.- jepetijuu
Muuten juu, mutt se yx kahjo ei suostu siihen(kään).
- ö-Öö
Jakoon vaan
Kokemusta on tollasestakin asiasta, ikävä kyllä. Noh, homma kai helpoin, ilmoitat, haluat jaon ja rahaa tilille. Lusikoittenjakamiseen, soppakulhit, älä keskustele niistä, tehköön perikunta, miten parhaiten sa rahaa. Siis rahaa jaettavaksi. Loppupeleissä, kaikki kuitenkin kirppiskamaa. Raha ratkaisee, ei tunteet. Jos joku hinkuu jotain rojua perinnöstä, maksakoon rahaa tilille jaettavaksi. Muistot, ne sitten oma juttunsa, ei rojua.
Äkkiä eroon. Ja lopullisesti. Sillä saa myös rahan lisäksi pienimmät sielulliset vitutukset. Onko muuten olemassa ruumiillisia vitutuksia, en tiedä.
=DW= - hytinäx1
Eikö sitä mökkiä voi myydä tai testamentata jollekin sisaruksien lapsista tai kaikille heille yhteisesti jos siinä kerran on tunnearvoa mutta ei muuta arvoa. ? He puolestaaan saisivat tapella ja kiukutella toisilleen ja vanha mummo saisi käydä siellä kesäisin kylässä katselemassa jälkipolven touhuja. Mistä sitä tietää vaikka joku heistä haluaisi sen ostaakin aivan tosissaan.
Jos teitä on siellä enemmistö joka haluaa luopua mökistä ja mummokin omasta osuudestaan niin eihän enemmistön ääntä voi yksi ihminen kaataa.- 1yksileskenn
hytinä
Äidilläni on hallintaoikeus mökkiin. Hän on afaatikko ja hyvin sairas. Viimekesänä hän ei voinut tulla mökillä invataxilla kertaakaan käymään lonkkamurtuman takia. Ja tuskin tulee myöhemminkään. Hänen etujaan ajaa edunvalvoja. Mitään testamenttiä ei ole tehty. Itse ja veljeni ollaan lapsettomia. Muiden sisarten aikuiset lapset eivät ole kiinnostuneita kuivan kankaan mökistä. Ei auta muuta kuin, keväällä kiinteistövälittäjä arvioi mökin ja pistetään myyntiin. En ala minkään vuokralaisten kanssa säätämään. Äitini ja isäni ostivat hirsitalon itselleen ja vähän maata ympäriltä. Se oli heidän vanhuudenpaikkansa. On aika luopua heidän unelmastaan. - hytinäx1
Näinhän sen elämän on mentävä. Jospa ostaja saa mieleisensä paikan ja tekee siitä sitten oman näköisensä.
1yksileskenn kirjoitti:
hytinä
Äidilläni on hallintaoikeus mökkiin. Hän on afaatikko ja hyvin sairas. Viimekesänä hän ei voinut tulla mökillä invataxilla kertaakaan käymään lonkkamurtuman takia. Ja tuskin tulee myöhemminkään. Hänen etujaan ajaa edunvalvoja. Mitään testamenttiä ei ole tehty. Itse ja veljeni ollaan lapsettomia. Muiden sisarten aikuiset lapset eivät ole kiinnostuneita kuivan kankaan mökistä. Ei auta muuta kuin, keväällä kiinteistövälittäjä arvioi mökin ja pistetään myyntiin. En ala minkään vuokralaisten kanssa säätämään. Äitini ja isäni ostivat hirsitalon itselleen ja vähän maata ympäriltä. Se oli heidän vanhuudenpaikkansa. On aika luopua heidän unelmastaan.Käsitän, että kysymys on kuolipesästä, silloinhan myynti näyttäysi olevan tuossa paras ratkaisu, se edellyttää yksimielistä päätöstä, eli, että jokainen osakas sen allekirjoittaa.
- 1leskenn
eppu2 kirjoitti:
Käsitän, että kysymys on kuolipesästä, silloinhan myynti näyttäysi olevan tuossa paras ratkaisu, se edellyttää yksimielistä päätöstä, eli, että jokainen osakas sen allekirjoittaa.
eppu
Isäni on kuollut, äitini elää. Edunvalvoja päättää hänen puolestaan. Mökkiä ei ole koskaan jaettu. Meillä kakaroillahan on isän osuudet sieltä saamatta. Emme ole tähän asti halunnet jakaa mitään, kun äitimme on siellä ollut. Mutta ei ole enää. Käytännössähän jokainen meistä voisi pyytää osuutensa pois ja äiti, edunvalvoja maksaisi. Mutta mitä järkeä sairaan äidin olisi yksin mökkiä pitää. Täytyy miettiä, mikä on viisasta. 1leskenn kirjoitti:
eppu
Isäni on kuollut, äitini elää. Edunvalvoja päättää hänen puolestaan. Mökkiä ei ole koskaan jaettu. Meillä kakaroillahan on isän osuudet sieltä saamatta. Emme ole tähän asti halunnet jakaa mitään, kun äitimme on siellä ollut. Mutta ei ole enää. Käytännössähän jokainen meistä voisi pyytää osuutensa pois ja äiti, edunvalvoja maksaisi. Mutta mitä järkeä sairaan äidin olisi yksin mökkiä pitää. Täytyy miettiä, mikä on viisasta.Siis jakamaton kuolinpesä.
Myynnissä jokainen saa osuutensa mukaisen summan.
Ei kai äitisi edunvalvoja kenenkään osuutta äitinne nimiin ostaisi.
Se, että äitisi omistaa puolet, ei tarkoita, että hän (edunvalvoja) maksaisi osuutensa haluavalle, ellei halua ostaa osuutta. Äitisi tuskin haluaa.
Siis myyntipäätös pitää olla yksimielinen, mutta jos se sitä ei ole, yksikin osakas voi hakeä käräjäoikeudelta osittajan, joka jaon tekee.- irwiu
eppu2 kirjoitti:
Siis jakamaton kuolinpesä.
Myynnissä jokainen saa osuutensa mukaisen summan.
Ei kai äitisi edunvalvoja kenenkään osuutta äitinne nimiin ostaisi.
Se, että äitisi omistaa puolet, ei tarkoita, että hän (edunvalvoja) maksaisi osuutensa haluavalle, ellei halua ostaa osuutta. Äitisi tuskin haluaa.
Siis myyntipäätös pitää olla yksimielinen, mutta jos se sitä ei ole, yksikin osakas voi hakeä käräjäoikeudelta osittajan, joka jaon tekee.Onko mökin osalta edelleen jakamaton kuolinpesä, kun tuolla aiemmin näytti olevan maininta, että leskelle olisi papereilla annettu hallintaoikeus mökkiin elinajaksi vai johtuuko tämä kuitenkin pelkästään leskelle automaattisesti määräytyvästä hallintaoikeudesta puolisoiden yhteiseen kotiin? Jaetun kuolinpesän omaisuus voi jäädä yhteisomistukseen, mutta sen hallinnointi menee vähän eritavalla kuin jakamattoman kuolinpesän, siinä mielessä merkityksellistä, jos siihen aikoisi ulkopuolista jakajaa, mikä lähtökohtaisesti ei ole järkevää vähemmän arvokkaalle kiinteistölle, koska kulut menee päältä pesästä, eivätkä ole sidoksissa edes omaisuuden arvoon, jolloin ylittyessä hakija maksaa omasta pussistaan.
eppu2 kirjoitti:
Käsitän, että kysymys on kuolipesästä, silloinhan myynti näyttäysi olevan tuossa paras ratkaisu, se edellyttää yksimielistä päätöstä, eli, että jokainen osakas sen allekirjoittaa.
eppu
Entä jos yksi osakas, siskoni, ei halua myydä, ei lunastaa, ei luovuttaa, osuuttaan. Hänellä on 1/10 osuus. Voiko yksi torpata myyntiaikeet?- 1leskenn
eppu2 kirjoitti:
Siis jakamaton kuolinpesä.
Myynnissä jokainen saa osuutensa mukaisen summan.
Ei kai äitisi edunvalvoja kenenkään osuutta äitinne nimiin ostaisi.
Se, että äitisi omistaa puolet, ei tarkoita, että hän (edunvalvoja) maksaisi osuutensa haluavalle, ellei halua ostaa osuutta. Äitisi tuskin haluaa.
Siis myyntipäätös pitää olla yksimielinen, mutta jos se sitä ei ole, yksikin osakas voi hakeä käräjäoikeudelta osittajan, joka jaon tekee.eppu
On vapaa-ajan mökki isälläni ja äidilläni, jota ei ole luokiteltu asuintaloksi. Isäni kuolee. Vapaa-ajan mökistä tehdään paperi, että hallinta-oikeus on äidilläni hänen kuolemaansa asti. Tarkoittaen perusmenojen maksua ja mökin hoitoa. Ja äitini rajatonta olemista mökillä. Isommista urakoista olemme maksaneet koko porukka. Esim. saunan lattian uusiminen, puiden kaataminen jne. Vapaa-ajan mökki ei ole sama lain mukaan, kuin ympärivuoden asuttava talo tai osake. Niissä leski saa asua kuolemaansa asti ilman osituksia. Nyt tilanne. Äiti ei pysty olemaan enää mökillä ollenkaan. Otimme edunvalvojan ajamaan hänen asioitaan. Edunvalvoja sanoo, että äidiltämme menee vuodessa monta sataa euroa peruskuluihin. Äitimme on yksityisessä palvelukodissa ja hänelle jää eläkkeistä 120/kk käteen. Siitä maksetaan lääkket, lääkäri, ym. Säästöihin ei kosketa. Kukaan lapsista eikä lapsenlapsista ole halukas ostamaan mökkiä. Jos minä nyt haluaisin isän osuuden mökistä rahana ja muutkin sisaret haluaisivat. Eikös mökki olisi silloin myytävä. Äidillemme puolet ja meille viidelle tasajako. Palvelukodeissa käydään vuosittain läpi asukkaan tilannetta. Viedään tiliotteet ja selvitetään mahdollisia tuloja. Tulot korottavat hoitomaksua, mutta olisihan sieltä rasitteena pois esim. äitini tapauksessa mökin peruskulut. Kerrottakoin vielä, että äitimme on puhutamon afaatikko, alzheimeria sairastava, kirjoitustaidoton, iäkäs ihminen. Hän ei enää ymmärrä asioita, siksi hänellä on etujaan ajava virallinen edunvalvoja. Varatuomarin tittelin omaavalta edunvalvojalta löytyy varmasti järkeviä toimintamalleja. - irwiu
1leskenn kirjoitti:
eppu
On vapaa-ajan mökki isälläni ja äidilläni, jota ei ole luokiteltu asuintaloksi. Isäni kuolee. Vapaa-ajan mökistä tehdään paperi, että hallinta-oikeus on äidilläni hänen kuolemaansa asti. Tarkoittaen perusmenojen maksua ja mökin hoitoa. Ja äitini rajatonta olemista mökillä. Isommista urakoista olemme maksaneet koko porukka. Esim. saunan lattian uusiminen, puiden kaataminen jne. Vapaa-ajan mökki ei ole sama lain mukaan, kuin ympärivuoden asuttava talo tai osake. Niissä leski saa asua kuolemaansa asti ilman osituksia. Nyt tilanne. Äiti ei pysty olemaan enää mökillä ollenkaan. Otimme edunvalvojan ajamaan hänen asioitaan. Edunvalvoja sanoo, että äidiltämme menee vuodessa monta sataa euroa peruskuluihin. Äitimme on yksityisessä palvelukodissa ja hänelle jää eläkkeistä 120/kk käteen. Siitä maksetaan lääkket, lääkäri, ym. Säästöihin ei kosketa. Kukaan lapsista eikä lapsenlapsista ole halukas ostamaan mökkiä. Jos minä nyt haluaisin isän osuuden mökistä rahana ja muutkin sisaret haluaisivat. Eikös mökki olisi silloin myytävä. Äidillemme puolet ja meille viidelle tasajako. Palvelukodeissa käydään vuosittain läpi asukkaan tilannetta. Viedään tiliotteet ja selvitetään mahdollisia tuloja. Tulot korottavat hoitomaksua, mutta olisihan sieltä rasitteena pois esim. äitini tapauksessa mökin peruskulut. Kerrottakoin vielä, että äitimme on puhutamon afaatikko, alzheimeria sairastava, kirjoitustaidoton, iäkäs ihminen. Hän ei enää ymmärrä asioita, siksi hänellä on etujaan ajava virallinen edunvalvoja. Varatuomarin tittelin omaavalta edunvalvojalta löytyy varmasti järkeviä toimintamalleja.Sopikaa ensin myynnistä keskenänne ja pyytäkää sitten lupa äitinne edunvalvojalta, koska edunvalvoja ei voi alkaa neuvomaan perillisiä päämiehensä piikkiin. Huonoin ratkaisu olisi hakea virallista jakoa, siihen voi mennä sitten, jos haluaa hassata perintörahat kiusantekemiseksi, mutta yksikin voi siis hakea muita kuulematta, joten syytä ottaa huomioon keskusteluissa.
- irwiu
irwiu kirjoitti:
Sopikaa ensin myynnistä keskenänne ja pyytäkää sitten lupa äitinne edunvalvojalta, koska edunvalvoja ei voi alkaa neuvomaan perillisiä päämiehensä piikkiin. Huonoin ratkaisu olisi hakea virallista jakoa, siihen voi mennä sitten, jos haluaa hassata perintörahat kiusantekemiseksi, mutta yksikin voi siis hakea muita kuulematta, joten syytä ottaa huomioon keskusteluissa.
Tarkoitan tuolla keskenään sopimisella, että olette yksimielisiä myyntiaikeista, jotta sen jälkeen edunvalvojan on helppo tulla mukaan ja tuskin vastustaa, mutta ei voi alkaa sovittelijaksi teidän keskinäisissä riidoissa.
Hallintaoikeus käsittääkseni tarkoittaa sitä, että muut osalliset eivät pysty myymään ko. omaisuutta, joka on hallintaoikeuden alainen, ilman sen omistajan lupaa.
Tällähän usein turvataan leskelle elinikäinen koti.
Kun kuolinpesä on loppuun jaettu, se lakkaa olemasta.
Se on tosi, jos joudutaan turvautumaan lain avitukseen, taksat on taksat.
Monet ovat käräjöineet koko omaisuuden.
Sitä en tiedä mitä pelkän pesänjakajan hakeminen maksaa.- irwiu
Lesken elinikäinen hallintaoikeus kuolinpesän asuntoon (siis puolisoiden yhteiseen kotiin) on turvattu suoraan lailla, siihen ei tarvita perillisten suostumusta, mutta jos kerta sellaista suostumusta on erikseen tässä annettu, niin onko samalla sitten jaettu osuuksia kullekin kuolinpesästä, vaikka toki perilliset ovat voineet sen hallintaoikeuden myöntää yhteistuumin siihen talon puolikkaaseen, joka heille tullut, ilman mitään jakamista. Jos näin on, että on edelleen jakamaton, niin virallisen pesänselvittäjän tai -jakajan hakeminen ei ole sinänsä kallista, mutta koska jakajalla on jakopakko, yrittää ensin neuvottelua sopimusjaosta, ja jos siihen ei päästä, joutuu suorittamaan jaon lain mukaan, jolloin viimeistään myyntivaihtoehto tulee harkittavaksi, joko osakkaiden myyntiluvalla tai tuomioistuimelta haettuna, mutta jokatapauksessa saa ottaa siitä sitten provikat muun päälle.
- maissiiii
irwiu kirjoitti:
Lesken elinikäinen hallintaoikeus kuolinpesän asuntoon (siis puolisoiden yhteiseen kotiin) on turvattu suoraan lailla, siihen ei tarvita perillisten suostumusta, mutta jos kerta sellaista suostumusta on erikseen tässä annettu, niin onko samalla sitten jaettu osuuksia kullekin kuolinpesästä, vaikka toki perilliset ovat voineet sen hallintaoikeuden myöntää yhteistuumin siihen talon puolikkaaseen, joka heille tullut, ilman mitään jakamista. Jos näin on, että on edelleen jakamaton, niin virallisen pesänselvittäjän tai -jakajan hakeminen ei ole sinänsä kallista, mutta koska jakajalla on jakopakko, yrittää ensin neuvottelua sopimusjaosta, ja jos siihen ei päästä, joutuu suorittamaan jaon lain mukaan, jolloin viimeistään myyntivaihtoehto tulee harkittavaksi, joko osakkaiden myyntiluvalla tai tuomioistuimelta haettuna, mutta jokatapauksessa saa ottaa siitä sitten provikat muun päälle.
Täs onkin monta mielenkiintoista kohtaa, kysymyksiä tuli mieleen...
Hallintaoikeus on vain oikeus, ei omistus.
Hallintaoikeudestakin voi luopua, jos ei sitä tarvitse, ei sillä kait mitään rahallista arvoa sinansä ole, ei sitä voi myydä, paitsi jos sovitaan joku korvaus.Sekin kait riippuu siitä miten se hallintaoikeus on saatu, testamentilla vai sopimalla, lahjaveroahan siitä saajat joutuvat maksamaan.
Jos käräjäoikeus on määrännyt edunvalvojan ja sitten se määrää pesänselvittäjän,
voikohan yksi ja sama henkilö silloin toimia.
Pesänselvittelijä aikansa toimii, tuskin hänellä mitään kiirettä on, jokainen istunto ja puhelinsoittokin laskutetaan, voi hyvässä lykyssä käydä, ettei jää jaettavaa, vain maksuja ja osakkaat ovat silloin maksumiehiä.
Luulisi, että edunvalvojalla olisi intressejä luopua mökistä mahdollisimman nopeasti ja saada rahaa asiakkaansa hyvinvointiin ja maksuihin.
Nämä osaa olla monimutkaisia juttuja, eihän näitä kuulu ulkopuolisten pähkäillä.
Mutta yleisellä tasolla asiat ovat mielenkiintoisia. ja kun olet nämä palstalle tuonut, niin miksei pähkäilisi.
Laiha sopu on aina parempi kuin lihava riita. irwiu kirjoitti:
Lesken elinikäinen hallintaoikeus kuolinpesän asuntoon (siis puolisoiden yhteiseen kotiin) on turvattu suoraan lailla, siihen ei tarvita perillisten suostumusta, mutta jos kerta sellaista suostumusta on erikseen tässä annettu, niin onko samalla sitten jaettu osuuksia kullekin kuolinpesästä, vaikka toki perilliset ovat voineet sen hallintaoikeuden myöntää yhteistuumin siihen talon puolikkaaseen, joka heille tullut, ilman mitään jakamista. Jos näin on, että on edelleen jakamaton, niin virallisen pesänselvittäjän tai -jakajan hakeminen ei ole sinänsä kallista, mutta koska jakajalla on jakopakko, yrittää ensin neuvottelua sopimusjaosta, ja jos siihen ei päästä, joutuu suorittamaan jaon lain mukaan, jolloin viimeistään myyntivaihtoehto tulee harkittavaksi, joko osakkaiden myyntiluvalla tai tuomioistuimelta haettuna, mutta jokatapauksessa saa ottaa siitä sitten provikat muun päälle.
Ai tuo lesken hallintaoikeus on nykyään lailla turvattu, sehän on hyvä.
Ennen oli niitä surullisia kertomuksia, kun koti myytiin alta perinnönjaon vuoksi.
- Dummkopf
Äiti lähti taivaaseen, 5 lasta.- Metsää 14 ha ja peltoa 20 ha, omakotitalo , sauna, maatilan rakennukset ja koneet- Mites tää jaetaan? Yksi lapsista vuokrannut pellot ja asuu tilalla.-
- kuolinpesänpesä
Haluaako joku tontin? Noista neljästä siis?
Jako tapahtuu niin, että toi tilalla asuva ostaa muiden osuudet eikä mitään jaeta, paitsi rahat. Se voidaan hoitaa kiinteistökauppana, jolloin isäntä ostaa kiinteistön eli maat ym. Pankissa vaikka nimiä kauppakirjaan t. muu kiinteistökauppias hoitaa asian.
Toinen mahdollisuus on, että isäntä ostaa muilta osuudet tuohon kuolinpesään. Se on tavallista irtaimen kauppaa, mutta parempi selvittää pankin lakijätkän kanssa.
Voihan se isäntä vuokrata peltoja ja asua tilalla vaikka kuolemaansa saakka ja maksaa sitä vuokraa kunnes kuukahtaa. Onko avioleski ja perhettä? Sitten onkin kiintoisaa miettiä aviolesken oikeutta pitää kotinsa !?
Kuten sanoit, aloittaja, kyse on tunteista, ei rahasta. Meidän kuudesta perillisestä kahdella ei ollut erityistä tunnesidettä lapsuudenkotiin, he tahtoiva pois ja muut lunastivat heidän osuutensa. Vapaina velvoitteista nämä kaksikin kyllä olivat innokkaita kyläilijöitä, kun yhteen kokoonnuttiin..))
Sitten tuli riitaa talkoista. Yksi osakas laisti niitä - hyvin perustein mielestään - ja hänkin jätti kompuksen. Neljäs osakas ei taas osallistu ylläpitokustannuksiin ja laistaa niinikään talkootöistä. Hän ei myöskään tahdo osuuttaan myydä. Meidän kahden jäljelle jääneen yhteistyö ja kustannusten jako on sujunut hyvin.
Ja vaikka talon ylläpitoon on liittynyt tavanomaista nahinaa, sen merkitys yhteisenä kokoontumispaikkana on kaikille meille ollut merkittävä, siteitä vahvistava ja iloa tuottava.
Lähivuosina meillekin vain tulee tilanne, jossa lapsuudenkodin hoito käy ylivoimaiseksi, iän ja kremppojen vuoksi. Jo nyt käytetään ulkopuolista apua pihan hoidossa.- Tarkkana-kuin-pilkku
Te kaksi (ne kaksi) jotka ovat yhteistyötä tehneet ja kustannukset jakaneet, kai olette säilyttäneet kuitit ja päiväkirjat, mitä kaikkea on tehty lapsuudenkodin hyväksi ja ylläpitämiseksi.
Aikanaan kun jako tulee, niille kahdelle se on plussaa ja neljälle nuljakkeelle miinusta. Tarkkana-kuin-pilkku kirjoitti:
Te kaksi (ne kaksi) jotka ovat yhteistyötä tehneet ja kustannukset jakaneet, kai olette säilyttäneet kuitit ja päiväkirjat, mitä kaikkea on tehty lapsuudenkodin hyväksi ja ylläpitämiseksi.
Aikanaan kun jako tulee, niille kahdelle se on plussaa ja neljälle nuljakkeelle miinusta.Noin olen tehnyt. Maksamattomat osuudet käyttökustannuksista on ynnätty ja kun osuus tulee lunastettavaksi (lapset eivät ole kiinnostuneita) meinaan vähentää nuo summat kauppahinnasta. Mutta hyvä, että joku muukin näkee, että noin on "oikeus ja kohtuus"... "Nuljake tosiaan..))
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu852409Keskisarja loisti A-studiossa, vauhkoontunut Sofia Virta munasi itsensä
Keskisarja taas puhui 100% faktaa maahanmuuttoon liittyen. Kokoomuksen Kaumalta tuli pari hyvää puheenvuoroa, joskin muu4722367Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä771492Sä olet epävakaa
tai ainakin yrität onnistuneesti vaikuttaa siltä. Ei sun kanssa uskalla ruveta yhtään mihinkään, menis hommat ojasta all211461Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo1101440- 671333
- 211133
Teräväkielinen Virta jauhotti totaalisesti sössöttävän Keskisarjan
Harvoin on noin suvereenia jauhotusta A-studiossa nähty. Ja minä äänestän demareita, joita ei oltu paikalle edes kutsut2701119Venäläistä sukellusvenettä jahdataan Norjassa Sukellusvenettä on etsitty sunnuntaista lähtien.
Venäläistä sukellusvenettä jahdataan Norjassa Sukellusvenettä on etsitty sunnuntaista lähtien. Norjassa on käynnissä ve1091112Haluatko tietää totuuden?
Olen kyllästynyt sinuun. Et herätä enää mielenkiintoa. Samat jutut x 100. Kuten narskuilla aina. Samalla tunnen myötätun871103