Etelä-Pohjanmaalla kasvaneena ihmetyttää kun ihmiset kertovat ongelmistaan avoimesti. Tai itkevät!
Nuo ovat heikkouksia joista E-P:lla saa osakseen pilkkaa ja ivaa ja niitä ei todellakaan pidä näyttää ja niistä ei pidä kertoa. Suku varsinkin on hyvin vahingoniloista jos jollakulla on ongelmia.
Amerikassa sukulaiset rientävät apuun jos joku perheenjäsen / sukulainen on avun tarpeessa. E-P:lla tuollaista voi havaita jos avunantaja saa siitä meriittiä, muutoin varastetaan kaikki sukulaisen omaisuuskin ja heikompia ihmisiä rääkätään.
Itkeminen ja omista ongelmista puhuminen
tosiasiassa
32
548
Vastaukset 32
Onneksi Suomessa 60 -ihminen osaa elää omillaan.
Useimmilla on laiha velikin.
H.- kuhjughjhghggh
eiko pohjanmaalla itkeminen ole rääkymistä/?
- hörstisbörstis
Viittaatko aloittaja johon tv-ohjelmaan vai onko teillä siellä joku E-P:llä joku paikka missä ihmiset avautuvat?
Missäpäin Etelä-Pohjanmaata asut?
En juurikaan tunne Pohjaanmaalla asuvia ihmisiä, mutta sielläpäin ajellessani on syntynyt varsin positiivinen kuva ihmisistä sekä heidän ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta.
Haluaisitko kertoa lisää omista kokemuksistasi Pohjanmaalla elämisestä eri ikäkausina?- tosiasiassa
Kaksinaamaisuutta esiintyy. Muistan jo lapsuudesta kuinka ihmiset aina puhuivat vihaiseen äänensävyyn, mutta kun paikalla oli joku vieras aikuinen niin ääni muuttui sellaiseksi lampaan mielistelyääneksi.
Tuota muistan ihmetelleeni jo muutaman vuoden ikäisenä! Aivan kuin ihmisissä oli kaksi eri persoonaa.
Vieraat ihmiset olivat hienoja ihmisiä joiden edessä oltiin mielinkielin. Muutoin lapsiin suhtauduttiin siten että sanottiin päin naamaa että 'tuo ei ole mikään!'. Tämä on sitä pohjalaista rehellisyyttä ja suorapuheisuutta.
- Karjalaispohjalainen
Eikö se ole ollut entisinä aikoina aika yleistä että omista yksityisistä asioista ja aiheista ollaan oltu hiljaa eikä julkisilla paikoilla itkeminenkään ole ollut suotavaa. Oletan että nykypolvet ovat fiksumpia sekä Pohojanmaalla että kaikkialla muuallakin. Avoimuus lienee muutenkin enempi luonnejuttu kuin murrealue tai heimosellainen.
- vedä_käteen
Mites se sun broidis, joka on poliisina ruotsissa. Eikös se itke kaiken aikaa sitä kun huumejengit
heittää käsikranaatteja ja polttaa autoja. - liirumlaarumnii
Eikä tullut mieleen että palstalla saattaa käydä joku Etelä-Pohjaanmaalta ??
- Eivätkönekestä
Mitä sitten?
Totta toinen puoli...puolisoni teiltä päin ja osaa jo kiukkuaan minullekin huutaa - ei muille, mutta 20 vuoden avion sisään hyvä "alku" - ihana mies! Luotettava!
Moon aito E-pohojalaanen isän ja äireen puolelta, oon asunu suuren osan elämästäni muualla.
Ei me olla sen kummempia kuin muutkaan, vaikka täällä jotku väittääkin muuta.
Ehkä ollaan suorempia puheessaamme, ei kierrellä eikä kaarrella.
Mieluummin moon yksin kun huonos seuras, se kai on pohojalaasuutta.Kun vielä asuin synnyinseudullani, se luettiin Etelä-Pohjanmaaksi. Nyt se kuuluu Keski-Suomeen.
Olen kyllä ollut salaa "ylpiä"pohjalaisuudestani. Vaikka yleisessä ilmapiirissä saattoi olla tuota armottomuutta mihin aloittaja viittasi, liitän sen itse tiettyyn suoraselkäisyyteen: hommat täytyy hoitaa, eikä niistä rutkuteta. Omaa pesää ei liata, mutta ei isommin puututa muidenkaan asioihin.
"Kaksinaamaisuudenkin" liitän tuohon: turha kiukutella vieraille, muiden kanssa on tultava toimeen, kotona voi sitten ottaa vähän rennnommin, päästellä höyryjä kun tutussa seurassa ollaan..))
Tuo mielikki.mummon "mieluummin yksin kuin huonossa seurassa" kuvaa mielestäni hyvin pohjalaisen itseriittoisuutta: ei nöyristellä mutta rehvastellakaan...
Riittävän hyviä ollaan - siinä missä muutkin..))mielikki.mummo kirjoitti:
Voi olla että aito murre on vähän ruosteessa :)
Äidin suku on Pohjanmaalta, sitä Vaasa Jaakon sukua.
Tuo ´´äiree´´ ja ´´moon´´, ihan tuttuja sanoja.
Tuo viimeisen lauseesi sanonta, on myös tuttu.
Sellaistakin sanaa äiree käytti, kun ´´iikanmaakanen´´ olikohan se Pohjalainen sana, en tiedä.
Minä tunnistan kyllä itsessäni pohojalaisia piirteitäeppu2 kirjoitti:
Äidin suku on Pohjanmaalta, sitä Vaasa Jaakon sukua.
Tuo ´´äiree´´ ja ´´moon´´, ihan tuttuja sanoja.
Tuo viimeisen lauseesi sanonta, on myös tuttu.
Sellaistakin sanaa äiree käytti, kun ´´iikanmaakanen´´ olikohan se Pohjalainen sana, en tiedä.
Minä tunnistan kyllä itsessäni pohojalaisia piirteitäOlen vähän alempaa, Kristiinankaupungin korkeudelta.
mielikki.mummo kirjoitti:
Olen vähän alempaa, Kristiinankaupungin korkeudelta.
Olen käynyt kristiinankaupungissa joskus n. 25 vuotta sitten.
Mielikuvaksi jäi, pieni idyllinen paikka.eppu2 kirjoitti:
Olen käynyt kristiinankaupungissa joskus n. 25 vuotta sitten.
Mielikuvaksi jäi, pieni idyllinen paikka.Käyn siellä joka kesä, sukulaisia on useita siellä, vanhempi polvi alkaa olla jo manan majoilla, viimeksi kuoli äidin sisko.
Olen joskus miettinyt ihan vakavissani muuttoa sinne.- nolirhkeetaihmisiä
Vaasan Jaakkoo kirijootteli lehtehen pakinoota Ameriikasta . Niitä äitee luki miälellään . Silloon ei ollu uutissaastaa niinku on nyt . Ameriikkahankin mihinkä äireen siskoo lähti siirtolaaseksi mentihin laivalla ja sehän kesti herran jumala ainakin kaksviikkua. Se oli niin kaukana jotta lähtijän sai hyvstellä ikuusiksi ajooksi niin kun äireen siskokin sinne jäi .
nolirhkeetaihmisiä kirjoitti:
Vaasan Jaakkoo kirijootteli lehtehen pakinoota Ameriikasta . Niitä äitee luki miälellään . Silloon ei ollu uutissaastaa niinku on nyt . Ameriikkahankin mihinkä äireen siskoo lähti siirtolaaseksi mentihin laivalla ja sehän kesti herran jumala ainakin kaksviikkua. Se oli niin kaukana jotta lähtijän sai hyvstellä ikuusiksi ajooksi niin kun äireen siskokin sinne jäi .
Muistan VaasanJaakkoon, meiläkin luettiin hänen kiriootuksiansa.
Isän suvusta on lähtenyt todella paljon Ameriikkaan, osa Kanadaan. Sanottiin amerikan leskiksi sellaisia jotka jäivät lasten kans odottamaan että isä hakee heidät sinne, osan isä haki, oli monta sellaista jotka jäivät kotimaahan, monella oli hyvin tiukkaa, äidin isäkin auttoi siskoaan lapsineen kun mies häipyi meren taa eikä hänestä kuulunut enää mitään. Isän siskon mies meni ja tuli takaisin kotimaahan, teki vielä yhden lapsen ja lähti takaisin, jäi sille tielleen, isän äiti auttoi heitä selviämään jäi kolme lasta äidin vastuulle.mielikki.mummo kirjoitti:
Muistan VaasanJaakkoon, meiläkin luettiin hänen kiriootuksiansa.
Isän suvusta on lähtenyt todella paljon Ameriikkaan, osa Kanadaan. Sanottiin amerikan leskiksi sellaisia jotka jäivät lasten kans odottamaan että isä hakee heidät sinne, osan isä haki, oli monta sellaista jotka jäivät kotimaahan, monella oli hyvin tiukkaa, äidin isäkin auttoi siskoaan lapsineen kun mies häipyi meren taa eikä hänestä kuulunut enää mitään. Isän siskon mies meni ja tuli takaisin kotimaahan, teki vielä yhden lapsen ja lähti takaisin, jäi sille tielleen, isän äiti auttoi heitä selviämään jäi kolme lasta äidin vastuulle.En paljon noista tiedä, mutta Amerikassa hän kävi, siellä suomalaisten maahanmuuttajien luona.
Oli 30 vuotta lehtimies ja pakinoitsija. Vaasa-lehden päätoimittaja.
Oli muuten kieltenopettajana Kristiinankaupungissa.
- Pois.pitkään
Vähättely on vienyt monen pohjalaisen allikkoon. Se naamioitiin huumoriksi, mutta on loukkaavaa ja itsetuntoa murentavaa. Ja nyt siellä asuneena puhun menneistä ajoista. Nykyisin ovat fiksuja, huumorintajuisia, toiset huomioivia ja auttavaisia.
Enpä tiedä olenko ylpeä mistään, mutta juuristani olen iloinen. Jonkinlaisen tarmokkuuden ja eteenpäin pyrkimisen vaikeuksienkin kohdatessa, olen sieltä perinyt.- Twelvepoints
Tasan totta toitotat.
- lacucaracha
Niinpä, varmaan samanlaista tai samankaltaista tunnekylmyyttä on muuallakin Suomessa. Vasta näitä tunteenilmauksia on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut julkisesti esille. Minusta kaikki heimot olivat yhtä puukasvoisia nuoruudessani eli että mölyt pidetään kylillä mahassa, ei itketä eikä perheen asioista kerrota vieraille, likapyykit pestään kotona jne. Niinpä meillä oli ja on hirveästi asioita, joista ei saa kertoa kenellekään. Pohjanmaalta en ole kotoisin vaan pikemminkin karjalaista sukupuuta. Karjalaisten iloisuus ja lauluinto on myös suureksi osaksi legendaa, samoin kuin se suruista ja iloista itkeminen. Kyllä meillä on yleensä suvun kesken nähty yksi ilme ja se on vähemmän iloinen. Lapsia ei pahemmin silitelty eikä sylissä pidelty, ei osattu eikä ollut aikaa.
Mutta suvussamme on vahvoja ja pärjääviä naisia monessa sukupolvessa. Kun on ollut pakko...Niinpä tapoihin ei kuulu jäädä päiväilemään ja nurkkiin itkemään. Vie männessäs, tuo tullessas eikä leipää siulle kukkaan suuhun kanna, olivat ne opetukset, jotka minäkin muun muassa sain. Kun on pakko jaksaa ja kun ei ole ketään muutakaan, ovat eväitä, jotka ovat tulleet todennetuiksi moneen kertaan elämässä. Kiitos siitä, että perustarpeita on ollut.- de-meter
Varmasti noinkin. Yleinen ilmapiiri sodanjälkeisessä Suomessa oli sellainen, että naama piti pitää peruslukemilla..)) Heimoerot, jos niitä oli, alkoivat näkyä vasta myöhemmin, etenkin silloin kun karjalaiset tulivat.
Evakkoperheeseen syntyneenä ja pohjois-hämäläisessä yhteisössä aikuiseksi varttuneena näen kyllä eroavaisuudet mitä tulee avoimuuteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen naapureiden ja kyläläisten kanssa. Meillä puhuttiin enemmän ja lujempaa kuin hämäläisissä naapureissamme. Avoimempia olimme varmaan myös ja omat asiat höpöteltiin kenelle tahansa tuntemattomalle ja siksi ehkä minäkin kerron perheestäni ja ystävistäni näillä palstoilla: rasite geeneissä on hyvä syy.
Vahvoja naisia hela jengi äidin suvussa; miesten alistamia nynnyjä isän puolelta, joten en usko suurta eroa olevan heimojen suhtautumisessa perinteisiin miesten- tai naisten rooleihin. Voimaa ja itsenäisyyttä tarvittiin kun perheen miehet olivat sodassa, vieraalla paikkakunnalla palvelussa, työssä, tai sitten kuin isoisäni joka isoäitini mukaan "osaa tehdä vaikka mitä, kun se vaan tekisi".- de-meter
Me ei puhuttu vaikeista asioista lapsena. Emme keskenämme emmekä vanhempien kanssa. Tuntui, että siihen ei riittänyt voimia, oma sisäinen kamppailu söi niitä ja tietysti selviytyminen ylipäänsä. Nykytiedon valossa tuota strategiaa voi pitää
haitallisena mutta niin se meillä meni.
Silti olemme aina tukeneet toisiamme jos jollakulla on ollut vaikeutta. Ei tuo tuki ole ollut mitenkään suurieleistä, mutta siihen on voinut luottaa.
Arjen erimielisyydet ja arvomaailmojen erilaisuudet ovat sittenkin olleet vain pintaa.
Tuo tunnekylmyys, josta täällä ohimennen mainittiin, oli ainakin meillä tunteiden ilmaisun vaikeutta, ei tunteiden puutetta ja se mitä ilmaistiin oli aina hyvin totta.
Arvelen, että tuossa tunneilmaisun niukkuudessa on jotakin hyvin "suomalaista" ja se on tehnyt meistä kansan, johon on voinut luottaa. Emme puhu tyhjää, emmekä anna löyhiä lupauksia... de-meter kirjoitti:
Me ei puhuttu vaikeista asioista lapsena. Emme keskenämme emmekä vanhempien kanssa. Tuntui, että siihen ei riittänyt voimia, oma sisäinen kamppailu söi niitä ja tietysti selviytyminen ylipäänsä. Nykytiedon valossa tuota strategiaa voi pitää
haitallisena mutta niin se meillä meni.
Silti olemme aina tukeneet toisiamme jos jollakulla on ollut vaikeutta. Ei tuo tuki ole ollut mitenkään suurieleistä, mutta siihen on voinut luottaa.
Arjen erimielisyydet ja arvomaailmojen erilaisuudet ovat sittenkin olleet vain pintaa.
Tuo tunnekylmyys, josta täällä ohimennen mainittiin, oli ainakin meillä tunteiden ilmaisun vaikeutta, ei tunteiden puutetta ja se mitä ilmaistiin oli aina hyvin totta.
Arvelen, että tuossa tunneilmaisun niukkuudessa on jotakin hyvin "suomalaista" ja se on tehnyt meistä kansan, johon on voinut luottaa. Emme puhu tyhjää, emmekä anna löyhiä lupauksia...Noin se meilläkin oli, kun eka kappaleessasi kerrot.
Sitten vanhemmiten, meistä kolmesta mukulasta tuli luja tiimi.
Tottakai sitä joskus pikkuasioista rähistiin, mutta puolihuumorilla.
Niinkuin olen jossain yhteyksissä kertonutkin, kotitila ostettiin joskus kimppaan ja mitä on peritty kaikki on kimpassa kuolipesinä, ikinä ei ole tarvinnut riidellä mistään omaisuuksista. Se kun ei ole koskaan ollut kenenkään arvoasteikossa ensimmäisenä.
Nythän meitä on enää kaksi.- de-meter
eppu2 kirjoitti:
Noin se meilläkin oli, kun eka kappaleessasi kerrot.
Sitten vanhemmiten, meistä kolmesta mukulasta tuli luja tiimi.
Tottakai sitä joskus pikkuasioista rähistiin, mutta puolihuumorilla.
Niinkuin olen jossain yhteyksissä kertonutkin, kotitila ostettiin joskus kimppaan ja mitä on peritty kaikki on kimpassa kuolipesinä, ikinä ei ole tarvinnut riidellä mistään omaisuuksista. Se kun ei ole koskaan ollut kenenkään arvoasteikossa ensimmäisenä.
Nythän meitä on enää kaksi.Sama meillä. Huumori on auttanut monessa kiperässä tilanteessa ja kompuksesta eronnut veli on sen paras viljelijä.
Muistelinkin, että sinulta kuoli sisko, aika nuorenakin. Omani oli sentään jo 80.
Kyllä suvussa on voimaa... de-meter kirjoitti:
Me ei puhuttu vaikeista asioista lapsena. Emme keskenämme emmekä vanhempien kanssa. Tuntui, että siihen ei riittänyt voimia, oma sisäinen kamppailu söi niitä ja tietysti selviytyminen ylipäänsä. Nykytiedon valossa tuota strategiaa voi pitää
haitallisena mutta niin se meillä meni.
Silti olemme aina tukeneet toisiamme jos jollakulla on ollut vaikeutta. Ei tuo tuki ole ollut mitenkään suurieleistä, mutta siihen on voinut luottaa.
Arjen erimielisyydet ja arvomaailmojen erilaisuudet ovat sittenkin olleet vain pintaa.
Tuo tunnekylmyys, josta täällä ohimennen mainittiin, oli ainakin meillä tunteiden ilmaisun vaikeutta, ei tunteiden puutetta ja se mitä ilmaistiin oli aina hyvin totta.
Arvelen, että tuossa tunneilmaisun niukkuudessa on jotakin hyvin "suomalaista" ja se on tehnyt meistä kansan, johon on voinut luottaa. Emme puhu tyhjää, emmekä anna löyhiä lupauksia...Ei meilläkään saanut puhua mistään vaikeista asioista ja kaikki ikävät asiat lakaistiin maton alle suurella luudalla. Luulen että se kuului ajan henkeen. Sitäpaitsi isillämme jotka olivat juuri sodasta palanneet oli vieteri kireällä ja hänen ollessa paikalla ei saanut puhua mistään raskaasta tai vaikeasta, ette i hän hermostuisi. Vaikenemisen kulttuuri oli myös vallassa evakkokodeissa. Tietyt asiat olivat täysin tabuja: seksuaalisuus, uskonto, politiikka jne.
- de-meter
Paloma.se.co kirjoitti:
Ei meilläkään saanut puhua mistään vaikeista asioista ja kaikki ikävät asiat lakaistiin maton alle suurella luudalla. Luulen että se kuului ajan henkeen. Sitäpaitsi isillämme jotka olivat juuri sodasta palanneet oli vieteri kireällä ja hänen ollessa paikalla ei saanut puhua mistään raskaasta tai vaikeasta, ette i hän hermostuisi. Vaikenemisen kulttuuri oli myös vallassa evakkokodeissa. Tietyt asiat olivat täysin tabuja: seksuaalisuus, uskonto, politiikka jne.
Luultavasti näin: että puhumattomuus kuului ajan henkeen. Ja sodankäyneet perheenpäät olivat niitä virtahepoja joiden arvaamattomuus piti äidit ja lapset varpaisillaan.
Merete Mazzarella kirjoitti oman isänsä hallitsevuudesta, mutta näki siinä myös positiivisen puolen: opittiin ottamaan muut huomioon. Ei oltu suuna päänä joka paikassa, vaan valppaana ja vähän varuillaan...
Sanotaan, että nuo mainitsemasi tabut tekivät meistä estoisia, itsemme ohittavia. Minusta ne myös suojelivat meitä, auttoivat säilyttämään tietyn intimiteetin ja näkemään itsemme palvelemassa isompaa kokonaisuutta.
- vfihimsf
-meän slummialueellakin aina elänyt sanonta että eikaikkee sanoa tartte että itekin jotain elosta tietäis...
- ei auta itkut markinoilla härmän häjyjen kulttuuritouhuissa. - Per-kel
Montakohan terroritekoa olis jäänyt tekemättä jos tekijällä olis ollut joku jolle olis voinut uskoutua ?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tässä ovat Elämäni biisi vieraat lauantai 19.9. - Yksi vieras on kohuttu TTK-juontajaehdokas
Elämäni biisi vieraslista on harvinaisen mielenkiintoinen lauantaina. Mukana myös kohuttu TTK-juontajaehdokas, josta ei221381- 721376
- 1081265
Mies joka on oikeasti kiinnostunut
Ja näkee sut pitkäaikaisena kumppanina, siirtää vaikka vuoria selvittääkseen asiat eikä ota pienintäkään riskiä menettää1331261Kunnanhallitus
Miten käy täällä vuosia tuomioita jakaneelle valittajalle, hovioikeus hylännyt kaikki syytteet.671059- 1091009
Rauha, sopiiko
Ei häiritä enää toisiamme. Annetaan molemmille rauha unohtaa, pyydän tätä todella. Kiitos. Miehelle.94967Miesten (epä)viehättävyydestä kysymys
Mieltä askarruttava asia, liki dilemma. Palstallahan jotkut miesoletetut usein toteavat, että kaikki naiset tavoittelev182933- 89896
- 45881
Ei siitä pääse yli, eikä ympäri!
Pakko se on myöntää ja tunnustaa. Olisin halunnut p*nna sinua sydämeni kyllyydestä. Itseäni vanhemmalle naiselle66811Myönnetään, tunnen lämpimiä tunteita kohtaasi
Vaikutat tosin liian hyvältä ollaksesi totta. Komeita miehiä on maailma pullollaan mutta sinussa on jotain.....50706- 43676
- 58663
- 70646
- 98638
Humppila korvasi johtajia tekoälyllä
https://yle.fi/a/74-20215155 Humppilassa on lakkautettu teknisen ja hallintojohtajan virat. Säästöä tuli hetkessä 15087628Perhoseni (miehelle)
Miksi et usko, että mun rakkaus sinuun on aitoa ja vilpitöntä? Tai että se oli jo silloin? Miksi ajattelet, ettet ole r123622- 67596
- 53587