Viimeksi kirjoittelin joskus teininä ja silloin tuli käytyä lävitse lähes kaikki kliseet ja virheet mitä kuvitella voi. Ajattelin nyt aikuisena aloittaa kirjoittamaan uudelleen - joko kirjoittamisen itsensä vuoksi tai ehkä kustannus mielellä - en kovin vakavasti asiaa ajattele. Mutta näin aikuistuttua aloittaminen tuntuu erilaiselta, vaikeammalta, koska haluan kirjoittaa mahdollisimman realistisesti (toki aiheen ei tarvitse olla tosi ja fantasiakin on ok). Joten miten oikeastaan kirjoitetaan sellaisista asioista kuten historia, toinen kulttuuri tai ammatti, jossa ei ole koskaan ollut tai vastakkaisen sukupuolen aatteet (jos sellainen on päähenkilönä tai hahmoissa)? Otaksun että monet tekevät todella pitkän tutkimusjakson, johon kuuluu kirjaston kokoelmien lukeminen/tutkiminen, tiettyyn maahan matkustaminen tai ihmisten haastattelu. Yllättävän monilla on myös kokemusta jo omassa elämässä asioista joista kirjoittaa. Voiko siis oikeaan maailmaan sijoittuvaa fiktiivistä romaania kunnolla aloittaakaan ennen perusteellista pohjatyöskentelyä? Ja kun tietoa on niin paljon niin on hankala sanoa mistä kannattaa aloittaa ja mikä kannattaa suosiolla jättää sivuun ettei vahingossa tule kirjoittaneeksi tietokirjaa romaanin sijaan.
Sitten taas jos menen itse kirjoittamiseen - onko sellaisten asioiden lukeminen hyödyllistä kuten "näin vältät 10 kirjoittamisen klisettä" tai "tälläinen päähenkilö/aloitus on mielenkiintoinen" ja mitä noita neuvoja onkaan - ainakin englanninkielisillä sivuilla. Tietyillä sivuilla surffatessa noita neuvoja tursuaa niin paljon että niistä itsekin voisi kirjoittaa kirjan. Mutta samalla mietin että mitä jos ne tulevatkin oman luovuuden tielle kun lähtee tekemään kaavioita siitä mikä voisi kuulostaa ja näyttää parhaalta. Vai onko nuo tarkoituskin kahlata läpi sivusilmällä eikä ottaa niin vakavasti?
Lähinnä siis kamppailen mielikuvituksen ja todellisuuden välimaastossa. Että en tule kirjoittaneeksi jotain mikä vaikuttaa epäuskottavalta tai epärealistiselle ja huomaan vasta puolivälissä että jokin tärkeä juonenkäänne onkin täysin mahdoton tai olen väärinymmärtänyt asian.
Kirjoittamisen aloittaminen (uudestaan)
10
3564
Vastaukset
- gfhfghreyt
...aloittaa kirjoittamaan... kustannus mielellä... epäuskottavalta tai epärealistiselle... juonenkäänne... väärinymmärtänyt asian.
Noiden lisäksi pilkkuvirheet. Pitkä pötkö tekstiä, jossa ei juuri mitään kiinnostavaa. Ei se, että 'haluaa kirjoittaa' ole mikään syy kirjoittamisen aloittamiselle. Pitää olla myös jotain sanottavaa.
'Tietyillä sivuilla surffatessa noita neuvoja tursuaa niin paljon että niistä itsekin voisi kirjoittaa kirjan.'
Ai tuoko on ideasi kirjoittamisesta? Varastat toisten ajatuksia ja kokoat ne 'omaksi kirjaksesi'? Onnea vaan.
En sano, että luulisin, ettet voi oppia kirjoittamaan. Ensin pitäisi kuitenkin löytää se asia, josta haluaa kirjoittaa. Jopa jonkin hömppäromaanin kirjoittajalla pitää olla mielessään jokin teema, vaikka se, miten ahneus johtaa tuhoon, tai jotain. Jos ei ole muuta syytä kirjalle kuin se, että haluaa kirjoittaa kirjan, tekstistä tulee sisällötöntä.
Enkä sano, että sinun pitäisi purematta niellä vaikutelmani. Ne voivat olla täysin virheellisiä.- T.Aloittaja
Sinun kommenttisi on alusta loppuun käsittämätön enkä ymmärrä sitä. Kysymykseni pähkinänkuoressa: Mitä minun täytyy tehdä, jotta kirjoitukseni vaikuttaa mahdollisimman realistiselta? Toinen kysymys: Kannattaako minun lukea huolella netistä löytyviä oppaita ja neuvoja kirjoittamiseen liittyen vai antaa luovuuden viedä? Et vastannut kumpaankaan kysymykseen vaan takerruit epäolennaisuuksiin. Minä kirjoitan mitä haluan ja miten haluan. En tarvitse siihen kritiikkiä ellen sitten lähde viemään tekstiäni julkaistavaksi. T. aloittaja
- HEISKAN
Kirjoita sellaista, millaista haluat itse lukea. Jos sellainen vaatii taustatyötä, tee se.
- T.Aloittaja
HEISKAN kirjoitti:
Kirjoita sellaista, millaista haluat itse lukea. Jos sellainen vaatii taustatyötä, tee se.
Näyttää olevan vaikea kysymys. Tähdennetään sitten vielä: tekevätkö kirjailijat taustatyön ennen kirjoittamisen aloittamista vai sen lomassa idean muotoutuessa? Minä tosiaan kysyin aloituksessa että voiko mitään aloittaa ennen perusteellista taustatyötä, joka osittain viittaa tässä komenttissa olevaan ensimmäiseen kysymykseen. Oliko aloitus epäselvästi kirjoitettu vai onko minun pohdintani kirjoittamiseen valmistautumisesta liian monimutkaista? Oikeastaan antaa olla. Jätän tämän tähän, mutta löydän varmaan vastaukset itsekin. Kiitos ja hei.
- HEISKAN
Kysymys ei ole vaikea. Se on hieman hölmö. Pohdinta ei ole monimutkaista vaan vähän vaikeasti samaistuttavaa.
Jos koet tarvitsevasi kirjoittaaksesi taustatietoa, etsit sitä. Niin yksinkertaista se on.
Vielä rautalangasta: Jos fiktiivisessä romaanissasi päähenkilö työskentelee sairaalassa ja joku tekstin pätkä sijoittuu juuri sairaalaan, pitää sinun tietää, mitä siellä tapahtuu. Muuten et voi kohtausta kirjoittaa. Jos hahmosi on merikapteeni, mutta työ ei näy millään tavalla, siihen ei tarvitse perehtyä yhtä tarkasti. Mutta ehkä sekin työ näkyisi pienissä asioissa.
Write what you know on hyvä sanonta.
Itse lueskelen eri aiheista vasta, kun joku aukko sivistyksessä nostaa päätään. Jotkut lueskelevat paljon yleisteoksia vapaa-ajallaan ja ammentavat niistä tekstiinsä. Kaikki tekee niin kuin itselleen luontaista on ja niin sinunkin kannattaa.
Toinen kysymyksesi oli, että onko näistä top 10 virheet listauksista apua. Oman kokemukseni mukaan muiden virheistä lukeminen opettaa paljon paremmin kuin neuvot siitä, mitä olisi hyvä tehdä. En siis antaisi tuollaisille tietopaketeille hirveästi arvoa, ellei niistä sitten etsi jotain konkreettista tietoa, kuten miten saatekirje tulee kirjoittaa. - Kirjoitavaan
En jaksa kirjoittaa erillistä kommenttia niin jatkan tähän.
Taustatieto on hyvin kiinnittyneinä hahmoihin eikä sen vuoksi taustatietoa loppujen lopuksi jää paljoakaan puhtaana paperille.
Esim. Päähenkilö asuu Turussa.
Tieto: Turku on kaupunki. Turun lävitse virtaa Aurajoki. Aurajoki päättyy mereen. Toisella puolella jokea on tuomiokirkko. Tuomiokirkko on tehty kivestä jne jne.
Tarina: Hän seisoi aurajoen rannalla ja katsoi vedestä heijastuvan tuomiokirkon korkeaa tornia. Hän hyppäsi veteen.
Itse teen harvoin taustatyötä ennen kirjoittamista ellei tietoa tarvita heti alussa ja sitä ei voi mielikuvituksella kuvitella. Esim. Voin kirjoittaa kuvitellun hammaslääkärikohtauksen ilman tietoa hammaslääkärien työnkuvasta. (Kyllähän minä hammaslääkärissä olen joskus käynyt, loput vain keksin) Useimmiten itseäni kiinnostaa kirjoittaa aiheista, joista olen jo ollut aikaisemmin kiinnostunut ja siksi tiedän niistä jo vähän etukäteen.
Mielestäni tieto ei ole sama kuin uskottavuus. Olen lukenut kirjan -joka sijoittui 1800-luvun lontooseen -jossa huomasin pari historiallista virhettä eikä se tehnyt kirjan tarinasta huonoa tai epäuskottavaa. Jos hahmot ovat ”aitoja” voin uskoa melkein mitä vaan he kokevat/näkevät.
Samaa mieltä noista tietopaketeista. Niiden perään on hyvä katsoa vain konkreettisen tiedon tai inspiraation perässä. Itse tykkään katsoa youtubesta englanninkielisiä kirjavideota, joissa kerrotaan vinkkejä tietyn asian hallitsemiseen (esim. How to write a fight scene) tai puhutaan muuten vain kirjoista tai kirjoittamisesta (inspiraatiota)
Muista, että on mahdotonta noudattaa kaikkia netti-ohjeita tai miellyttää kaikkia. Seuraamalla kaavoja tekee kaavan. Seuraamalla omaa ääntä, tekee juuri itsensä kuuloisen tarinan.
- Nautikirjoittamisesta
Sopivassa suhteessa voi ja ehkä kannattaakin lukea kirjoitusoppaita, mutta tekstin ja kirjan kirjoittaminen tehdään kirjoittamalla. Saat tekstin realistiseksi, kun kirjoitat asiasta josta tiedät jotain, tai perehtymällä X-aiheeseen riittävästi. Kannattaa varoa, ettei kirjoita raporttimaista tekstiä. Joskus realismi syntyy paisuttelun tai pienen fantasiamaisen elementin kautta. Lukija ostaa kyllä kirjoittamasi väitteet, jos teet ne hyvin.
- TarinatOvatTunnetta
Taustatutkimus ja faktojen tarkistus (tyyliin "Pääseekö Tampereelta moottoritietä Helsinkiin?") kuuluu asiaan. Tekeekö viikkoja taustatutkimusta ennen auki kirjoittamista, tekeekö sitä netissä vai käykö paikan päällä, vai tekeekö samalla kuin kirjoittaa, on ihan maku- ja mukavuusasia. Kukin tekee tyylillään.
Tekstin ja tarinan "realistisuuden" ja "uskottavuuden" ja hahmojen "aitouden" kannalta se juju on tunteiden ja tunnetilojen, reaktioiden, uskottavuus. Voit kirjoittaa alieneista kaukaisilla planeetoilla, lohikäärmeistä tai Andien muinaisesta laamapaimenesta ja lukija pystyy samaistumaan tarinasi henkilöihin nimenomaan "yleisinhimillisten" tunteiden kautta. Viha, kateus, rakkaus, häpeä... Opettele menemään päähenkilön nahkoihin (fyysiset reaktiot) ja pääkopan sisään (ajatukset) ja tuottamaan ko. henkilölle räätälöidyn aidon tuntuisen reaktion, jonka lukija tunnistaa ("hei, tiedän tunteen!")
Näitä reaktioita voi ja pitää kaivaa omista kokemuksistaan: "Mikä on pelottavin hetki elämässäsi ja miltä se tuntui?" Kihelmöikö kummasti jalkapohjissa? Mietitkö, että pyykit ovat jäänet ulos narulle? Kun päähenkilösi pelko välittyy persoonallisen aidosti lukijalle, ei haittaa vaikka itse pelon kohteena olisikin sitten naurettavan epäuskottava karvainen jeti, jos ymmärrät mitä ajan takaa. Epäaidon tuntuiset, teennäiset, pakotetut ja kliseiset "sydän kurkussa" -tyyliset reaktiot jättävät lukijan kylmäksi ja vievät tarinalta uskottavuuden, ja tunteiden pelkkä kliininen listaaminen ("hän pelkäsi niin hirvesti, että vapisi") on vielä huonompi tapa. - Liri_Sukkanen
Kliseisyys on realismia. Jokapäiväisiä onnen toivotuksia.
- TarinatOvatTunnetta
Enpä kyllä muista koskaan ajatelleeni, että kappas, nyt olen tässä ihan sydän kurkussa, apua, maa hävisi juuri jalkojeni alta tai ihanaa, olen seitsemännessä taivaassa. Tällaiset ovat puhtaasti käsikirjoitusten ja kirjojen kansien välissä esiintyviä kliseitä kun kirjoittaja ei ole viitsinyt pysähtyä kaivamaan niitä uniikkeja tuntemuksia ja reaktioita ensimmäiseksi mieleen tulevan helpon ja heppoisen kliseen alta vaan on mennyt siitä mistä aita matalin.
Dialogin realistisuus on sitten eri asia ja siinä kannattaakin viljellä näitä hyvää-päivää-kirvesvartta päivää-että-pätkähti kliseitä, maltilla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kantaa asetta
Voiko olla koskaan kotelossa lonkalla ase.. Siis ei mikään luvaton ase. Johon on luvat. Esim luottamustoimessa, tai kaup665491Mies mitä ajattelet naisista?
Kerro mitä ajatuksia nousee. Mitä naiset sinulle merkitsee? Sana on vapaa.1334223Järkyttävä tieto Purrasta
Purra tapasi nykyisen miehensä täällä. Suomi24:ssä! Tulipa likainen olo. Nyt loppuu tämä roikkuminen tällä palstalla.861787- 631415
- 2611117
- 471102
Mikseivät toimittajat vaadi Orpoa vastuuseen lupauksistaan
Missä ne 100.000 uutta työpaikkaa muka ovat? Eivät yhtään missään. Näin sitä Suomessa voi puhua ja luvata mitä sattuu. E125951Ajattele, miten häviävän pieni
todennäköisyys on sille, että kaksi tiettyä ihmistä yli viidestä miljoonasta sattuvat tulemaan samalle palstalle ikävöim43772Aavistan tai oikeastaan
tiedän, että olet hulluna minuun. Mutta ilman kommunikointia, tällaisenaan tilanne ja kaikki draama ovat mun näkökulmast31723Pieni vinkki miehelle
Jos haluat, että tapahtuu jotain edistystä, niin kannattaa suoda ajatus sille, että miltä toimintasi näyttää mulle päin.38672