OTV-aloite ja edustkunnan mietintö

tasa-arvovaltuutetun lausunto:

Kansalaisaloitteessa (KAA 2/2015 vp) onehdotettu terveydenhuollon henkilökunnalle
lakisääteistä oikeutta yksipuolisesti kieltäytyä suorittamasta raskaudenkeskeytystä.
Tasa-arvovaltuutettu on antanut aloitteesta lausunnon eduskunnan sosiaali-
ja terveysvaliokunnalle. Valtuutettu vastustaa ehdotetun lisäyksen tekemistä
lainsäädäntöön. Tasa-arvovaltuutettu korostaa, että myös potilaan oikeudet ovat asiassa keskeisiä. Raskaudenkeskeytys on naisten lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin sekä itsemääräämisoikeuteen liittyvä asia. Suomessa raskauden keskeytys on lakisääteisesti turvattu terveydenhuollon palvelu.

Kieltäytymisoikeuden kirjaaminen lakiin voisi vaarantaa raskauden keskeytykseen liittyvien laissa säädettyjen terveyspalveluiden saatavuuden ja viime kädessä potilaan terveyden. Raskauden keskeytykset voisivat viivästyä, vaikka lain mukaan raskaus tulisi keskeyttää niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Se voisi myös uhata alueellisen yhdenvertaisuuden toteutumista
terveyspalveluiden saatavuudessa. Kieltäytymisoikeuden kirjaaminen lakiin voisi myös johtaa siihen, että potilas kokisi lakisääteisten oikeuksiensa kyseenalaistamista.

Minusta mielenkiintoista ja ennestään lukematonta on Kristillisen lääkärilehden artikkeli erään lääkärin kieltäytymisestä ja sen seurauksista. Mutta aikoinaan, eli 70-luvulla tämä oli ennakkotapaus. Tuolloin raskaudenkeskeytys oli paljon enemmän resursseja vaativa toimenpide. Tekstistä ei voi kopioida osia, eikä tallentaa omalle koneelle, joten laitan vain linkin.

https://issuu.com/kristillinenlaakarilehti/docs/krll_2-2016

Tekstissä mainitaan, että sen kaltaista tilannetta harvoin tulee eteen, kun raskaudenkeskeytys tapahtuu pääsääntöisesti lääkkeellisenä ja nainen tekee sen itse, jolloin mahdollinen osallistuminen onkin vain komplikaatioiden eli naisen terveyden ja hengen pelastamista.

Lehdessä on myös toinen artikkeli "Sisätautilääkäri lähestyy aborttiproblematiikkaa". Tosi mielenkiintoisia juttuja. Artikkelissa käy ilmi, että eräs Martti Lindqvist (pappi vai/ja lääkäri, en nyt muista) piti aikoinaan aborttia yhteiskunnan keinona hoitaa ongelmia, jotka olisi hoidettavissa muuten jolloin aborttiongelma poistuisi, siis hänen mukaan. Siinä oli järjellisiä keinoja ja sitten taas niitä, mitkä tuntuu hieman erikoisilta. Esim. miten haluttomuutta äitiyteen voidaan mitenkään yhteiskuntapoliittisin toimenpitein muuttaa haluksi, jos raskaus on vahinko? Esim. se tosiasia jää huomiotta, että nainen tekee usein aborttipäätöksen siksi, kun lapsen isä ei halua kantaa vastutaan, ei välttämättä taloudellisen ahdingon tai elämänhallintaongelmien vuoksi.

Artikkelin kirjoittaja ottaa kantaa, että OTV-aloite sisältsi niin mustavalkoista vastakkainasettelua, että se estää koko aloitteen toteutumisen ja kääntyi itseään vastaan. Erikoistuminen gynekologiaan ei kuulu uskonnonharjoittamiseen, joten mm. ihmisoikeuskeskus ei ole ottanut mitään kantaa asiaan.