Muukalaisia itsellemme

Rakkaatihmiset

Rakkaat ihmiset, olen kokenut tarpeelliseksi kertoa näkemyksiäni yksinäisyydestä täällä palstalla, sillä näkemäni, kokemani ja lukemani perusteella, niin monet ihmiset kärsivät elämässään. Itsekin olen kärsinyt todella paljon, mutta olen lopulta vapautunut siitä ja löytänyt ilon elämään. :)
Monet henkiset kirjat ovat olleet se avain löytämään ne oikeat ja vapauden tuovat näkökulmat elämään, sillä kasvamme ja elämme emotionaalisesti epärehellisessä ympäristössä.

Lainaan tähän Oshon kirjasta "Rakkaus, vapaus, yksinolo" pienen pätkän yksinoloon liittyen.
Sen enempää en enää keksi miten voisin auttaa ihmisiä tällä palstalla, olen osani tehnyt, mutta uskon, että löydätte tien vapauteen ja iloon! :)

" Muukalaisa itsellemme

Synnymme yksin, elämme yksin ja kuolemme yksin. Yksinolo on todellinen luontomme, mutta emme ole siitä tietoisia. Koska emme ole siitä tietoisia, pysymme muukalaisina itsellemme, ja sen sijaan, että näkisimme yksin olemisen kauneuden ja autuuden, sen tuoman suuren hiljaisuuden ja rauhan, että näkisimme sen rentoutumisena olemassaoloon, käsitämme sen väärin ja luulemme sitä yksinäisyydeksi.

Yksinolo käsitetään väärin ja sitä luullaan yksinäisyydeksi. Tämän väärinkäsityksen myötä koko asia muuttuu toiseksi. Yksinolossa on kauneutta ja suurutta, se on myönteistä; yksinäisyys on kurjaa, synkkää ja lohdutonta, se on kielteistä.
Yksinäisyys on kuin kuilu. Jotain puuttuu, tarvitaan jotain täyttämään se, mutta mikään ei voi koskaan täyttää sitä, koska yksinäisyys syntyy väärinkäsityksestä. Vanhetessa kuilu vain syvenee. Ihmiset pelkäävät niin paljon olla itsekseen, että he tekevät mitä tahansa typerää. Olen nähnyt ihmisiä pelaamassa korttia yksin, vaikka heillä ei ole pelikaveria. On keksitty pelejä, joissa ei tarvita toista.
Ne, jotka ovat tutustuneet yksinoloon syvällisesti, näkevät asian aivan toisin. He sanovat, ettei ole mitään kauniimpaa, mitään levollisempaa kuin yksinolo, ettei mikään tuota suurempaa iloa.
Tavallinen ihminen yrittää unohtaa yksinäisyytensä; meditoija sen sijaan tutustuu yksinoloonsa syvemmin. Hän on jättänyt maailman; hän on mennyt luolaan tai vuorille tai metsään vain ollakseen yksin. Hän haluaa tietää, kuka hän on. Laumassa se on vaikeaa; siellä on niin paljon häiriötekijöitä. Ne, jotka tutustuvat itseensä yksinolon kautta, saavat tuntea suurimman autuuden, joka ihmiselle on mahdollista - sillä ihmisen syvin olemus on silkkaa autuutta.

Jos olet sopusoinnussa itsesi kanssa yksin ollessasi, voit muodostaa yhteyden myös toiseen; silloin suhde tuottaa suurta iloa, sillä se ei synny pelosta. Kun löydät yksinolon, voit olla luova ja ilmaista itseäsi, voit olla mukana niin monessa asiassa kuin haluat, sillä se ei ole pakenemista itsesi luota. Kyse on itsesi ilmaisemisesta; kaikkien lahjojesi ja mahdollisuuksiesi ilmentämistä.
Mutta tärkeintä on, että tunnet yksinolosi täydesti.
Muistutan sinua, älä erehdy luulemaan yksinoloa yksinäisyydeksi. Yksinäisyys johtaa pahoinvointiin; yksinolo hyvinvointiin. Ensimmäinen ja tärkein askeleesi, jonka voit ottaa löytääksesi elämän merkityksen ja tarkoituksen, on olla yksin. Yksinolo on temppelisi; siellä Jumalasi asuu, etkä voi löytää sitä temppeliä mistään muualta."

Rakkautta ja hyvää kevättä, luottakaa itseenne ja elämään!

13

249

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lisäämielenlääkettä

      Tämän palstan kommentoijat vetää ennemmin pillereitä poskeen ja uskovat niiden ratkaisevan kaikki ongelmansa.

      • Rakkaatihmiset

        Harmillista. Mutta olen ainakin vilpittömästi yrittänyt ohjata ihmisiä kohti vapautta ja onnellisuutta, koska tiedän kokemuksesta millaista kärsimystä elämä voi olla.
        Mutta myös senkin, että siitä todellakin voi vapautua.


    • Valitsinyksinelämisen

      Olet oikeassa kaikessa kirjoituksessasi!
      Emme näe selkeästi yksinelämisen vapautta / helpotusta, jäädessämme lähes yksin elämässä.
      Monia tapahtumia elämän varrella, kipeitä kokemuksia ja pettymyksiä ihmissuhteissa.
      Ehkä avioero joka kokemuksena vaikea, sen tuskallisuudesta kuitenkin selviytynyt kohtalaisesti.
      Monia epäonnistumisia elämänvarrella, johtuen paljon siitä kun itse oppinut olemaan / elämään mahdollisiman rehellisesti, totuudenmukaisesti arjessa. Ja kun yhtä-äkkiä huomaakin, että jollekkin toiselle ihmiselle, samat asiat eivät ole tärkeitä samalla tavalla.
      Kun huomaa että rehellisyys onkin vain kuvitelmaa ja turhaa toivetta tässä ja nyt.
      Mitä voi ihminen tehdä enään asian hyväksi? Vaikka kuinka välittäisi toisesta ihmisestä, vaikka tuntisikin jonkinlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Mutta jos ei ole luottamusta / mahdollisuutta rakentaa, kestävää pohjaa tämän elämän aikana.
      Olenko jotenkin poikkeava, sillä en ole koskaan kärsinyt paljon yksinolemisesta?
      Monia vuosia sitten valitsin, lemmikkieläimeni korvaamaan ihmissuhteen, joka ei olisi antanut minulle elämääni rauhaa / vapautta jota olen aina tarvinnut melko paljon, ollakseni onnellinen ihminen. Vain muutama toive ja tämä kaikista tärkein toiveeni:
      Rehellisyys ja ymmärrys kunnioittaa toista ihmistä, tunnustaa hänen tarpeellisuus ja ihmisarvonsa
      elämän jokaisena päivänä.

      • Terve.vaanmenoa

        On sinulla utopia!
        Saat sinä kunnioittaa ja olla rehellinen!
        Vaan vastapeluri nauraa mielessään pskaisen naurun.
        Ja tuumii, että on siinä nenästä vedettävä hölmö.
        Että siinä sinulle elämänohjeita!


    • Havahtumminen

      Kaiken aloituksessa olevan lisäksi, haluaisin sanoa elämästä ja yksinäisyydestä jotain.

      Miksi kärsiä siitä, että on yksin, itsensä kanssa?
      Tuntuu, että ihmisten on vaikea todella rakastaa ja pitää sekä arvostaa itseään.
      Miksi?

      Ei se ystävyys esimerkiksi lopulta ole kummoista, jos onnistuisikin saamaan ystävän.

      Toiset ihmiset eivät kuitenkaan koskaan näe sinusta muuta, kuin ulkokuoren ja vetävät omat johtopäätöksensä siitä, eli elävät harhassa. Sinä itsekin elät harhassa, jos samaistat todellisen itsesi siihen, miltä näytät tai mikä ulosantisi on ihmisten seurassa.

      Havahtukaa ja ymmärtäkää suurenmoisuutenne, niin vapautatte suuren määrän energiaa ja rakkautta käyttöönne, olitte sitten yksin tai yhdessä!

      • niinsemeneepi

        Kyllä ihminen on pohjimmiltaan juuri sitä, miltä hän näyttää ulospäin. Ei ole olemassa mitään "oikeaa sisintä" tai "todellista minää", joka olisi erillinen ulkonäöstämme, ulosannistamme tai fyysisestä olemuksestamme. Se "minä" on juuri ruumiimme, kaikkine siihen liittyvine tapahtumineen, sähkövirtoineen ja kemiallisine reaktioineen.


      • Raaa

        No ei se ulkonäkö todellakaan määrää sitä, millainen ihminen todellisuudessa on.

        Ulkonäkö ja kroppa voi muuttua radikaalistikin, mutta se "todellinen minä" pysyy samana.

        Miten sinä voisit olla ruumiisi? Kehon soluthan vaihtuu täysin 7 vuoden välein. Jos olisimme kehomme, niin menisimme noiden solujemme mukana.


        Jos samaan tapaan olisimme ajatuksemme, niin mehän koko ajan menisimme niiden mukana.

        Kyllä todellakin olemme jotain muuta, kuin ruumiimme ja ajatuksemme.


    • näijanäi

      Hienosti kirjoitettu. Yksinolossa on voimaa ja koen sen itsekin aistilliseksi ja voimaannuttavaksi tilaksi. Toisaalta asia on niinkin että ihminen on laumaeläin joka on tarkoitettu olemaan yhteydessä muihin yksilöihin. Aloittaja on ilmeisesti introvertti kuten minäkin joten ymmärrän yksinolon tärkeyden. Toisaalta me emme välttämättä ymmärrä ekstroverttien tärkeyttä olla laumassa. Sitä iloa kun ekstrovertti saa hymyillä ja katsoa toisia syvälle silmiin. Saa nauttia vapaasti huomion keskipisteenä olemisesta. Vanhemmiten olen alkanut ymmärtää miksi toisille sosiaalinen vuorovaikutus, parisuhteet ja ystävyys on niin tärkeitä vaikken itse pysty persoonaani puolesta siihen täysin samaistumaan. Olen hiljaa heille hieman kateellinen kun näen heidän silmin nähden suuresti nauttivan laumaelämisestä. Toisaalta olen tyytyväinen itseenikin.

      • Aloottaaja

        Tätä "laumaeläin" juttua olen aina ihmetellyt, koska en ole koskaan tuntenut olevani eläin tai olevani osa mitään laumaa, vaikka laumoissa olen väistämättä ollutkin.
        Eikä mulla myöskään ole tarvetta "kuulua johonkin".
        Huippupsykologit voivat kirjoittaa ihmisen perustarpeista mitä haluavat, mutta niitähän ei ole pakko uskoa, ellei itse koe niin sisimmässään. :)

        Eikä elämäni tarkoitus ole olla yhteydessä muihin ihmisiin (vaikka toki se on osana elämääni pakostikkin), vaan elää omanlaiseni elämä niillä resursseilla mitä on.


    • PariPyttyyn

      Yksin olohan on ongelma vain silloin jos ei halua olla yksin. Esim. jos käyn vessassa pytyllä asioimassa, niin ei minulla sen aikana tule mieleen, että "tunnen itseni yksinäiseksi, taidanpa soittaa jollekin"...

    • hyvämieli

      Kiitos aloittajalle!
      Kirjoituksessa oli paljon sellaista miten itsekin ajattelen ja tunnen.
      Kiitos myös kirjavinkistä. Pitääkin etsiä tuo kirja.

      Mukavaa päivää kaikille!

    • Kaiken hyväksyminen sellaisena kuin se ilmenee on jatkuvaa kiitollisuuden virtaa.

    • Anonyymi

      Hieno kirjoitus!

      Kiitos ja hyvää jatkoa sinulle!

      :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      61
      1437
    2. Rakkauden riemuvoitto

      Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie
      Hindulaisuus
      349
      1141
    3. 37
      822
    4. SINÄ nainen hyvin läheltä

      Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä
      Ikävä
      70
      806
    5. Nainen mitä tekisit

      Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa
      Sinkut
      157
      775
    6. Siis ei ole edes mahdollista

      että ei törmätä, ei sit millään vaikka päällä hyppisi
      Ikävä
      42
      762
    7. Ajatus aamuun

      Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen
      Ikävä
      48
      732
    8. Martina kauniina lehtihaastattelussa

      Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      182
      695
    9. Minä en luota sinuun yhtään nainen

      ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki
      Ikävä
      44
      689
    10. J-miehelle

      haluan kertoa että olet edelleen mulle rakas. Ajattelen sinua päivittäin kulta.
      Ikävä
      49
      642
    Aihe