Miksi eroamisesta tehdään niin vaikeaa

On varmasti noin kun on alkoholi tai riippuvuus ongelmia, tämän kaltaisissa tapauksissa asioita on vaikea saada järkevästi hoidettua.

Jos toinen ei kykene elämään yhteisten päämäärän eteen, on paras erotta. Mutta se että haetaan syyllisiä, se ei auta ketään ainoastaa vaikeuttaa asioita, jos perheessä on lapsia se on tuhoisaa.

Aito parisuhde rakennetaan luottamuksesta ja avoimesta keskustelusta, mitä enemmän kykenet kertomaan haaveistasi, unelmistasi, peloistasi, sen suuremmalla todenäköyisyydellä suhde vahvistuu. Toisen kunnioitus, välittäminen, rakkaus, vahvistuu kun olet tietoinen kumppanin ajatusmaailmasta ja arvoista.

Molemmissa on jotain syytä. Eroa hakevassakin se syy, ettei kestä puolisonsa juomista. Esimerkiksi.
Jos on lapsia on terveen otettava vastuu lasten hyvinvoinnista ja tehtävä ratkaisut lasten edun mukaisesti. Lasten edun vuoksi ei saa kestää puolison alkoholismias ja tämä on holhooojan velvollisuua.

Kyllä sen voi noinkin tulkita jos irrottaa osan jutusta erilleen, mutta sitä en tarkoittanut.

(Usein ihmisillä on taipumus painostaa kumppania oman päämääränsä edistämiseen tehden siitä ns. yhteisen.)

Kyllä jokaisen tulee kyetä puolustautumaan ja ajamaan omaa hyvinvointiaan ihan itse, ellei ole itse holhouksessa. Puoliso ei ole äiti, isä tai holhooja.

(Tuosta voi kai lukea suoraan päämäärän olevan vain toisen osapuolen päämäärä?)
Jos tuommoinen tulee mieleen ei kannata mennä parisuhteeseen.

Niin.... tokkopa siitä vaikeaa tehdään. Miksi kukaan haluaisi erota mahdollisimman vaikeasti, raastavasti ja syyllistäen? ¨Niin miksi on riitaisia eroja

Itsekkyys ja tukiverkosto usein ruokkivat riitaisten erojen syntymistä. Huonot neuvot yleisellä tasolla aiheuttavat enemmän vahinkoa, jokainen parisuhde on omanlainen siihen ei saa täsmä neuvoja ulkopuolisilta eronneilta. Tyhmät ihmiset, joilla on huono itsetunto, toimivat muiden ns.. kohtalotovereiden ohjeiden mukaan, kun eivät ymmärrä perheitten erillaisuutta. Mitä tarkemmat ohjeet saat tukihenkilöltä sen varmemmin asiat menee pieleen.

Ero on lähes aina enemmän tai vähemmän vaikeaa. Siihen liittyy juuri vastakkaisia tunteita mitä tuossa kerroit liittyvän "aitoon parisuhteeseen". Siksihän erotaan, kun parisuhteesta ei ole jäljellä kuin menetetyt haaveet, unelmien rippeet (jos niitäkään), ei arvostusta, ehkei kunnioitustakaan, vain pelko kumppania kohtaan.

Näin käy jos ei ole tehnyt asioiden eteen mitään, vaan olettaa että toinen hoitaa asiat ja tämä koskee molempia osapuolia. Aito parisuhde rakennetaan luottamuksesta ja avoimesta keskustelusta, mitä enemmän kykenet kertomaan haaveistasi, unelmistasi, peloistasi, sen suuremmalla todenäköyisyydellä suhde vahvistuu. Toisen kunnioitus, välittäminen, rakkaus, vahvistuu kun olet tietoinen kumppanin ajatusmaailmasta ja arvoista.


Ero on aikamoista tunteiden kiehuntaa, jännitystä, järjetöntä stressiä, hampaiden kiristelyä, pelkoa monistakin asioista. Ei mikään ihme, jos välillä joidenkin tunteet purkautuvat juuri siten mitä vähiten haluaisi. Oman sietokyvyn yliarviointi on tavallista.

Näin käy jos ei ole tehnyt asioiden eteen mitään, vaan olettaa että toinen hoitaa asiat ja tämä koskee molempia osapuolia. Molempien on kyettävä joustamaan

Mikä sitten avuksi? Erossa tärkeintä on omien tunteiden käsittely, työstäminen ja puhuminen niistä jollekin muulle kuin tulevalle ex-kumppanille. Pahinta on tunteiden purkaminen kumppaniin. Jonkunlaisen sovun säilyttämiseksi kannattaa vaalia mahdollisimman tiukkaa asialinjaa, välttää riitoja ja kaikenlaista muunlaista negatiivista vaikutusta ilmapiiriin.

Erossa tärkeintä on ymmärtää lasten hyvinvointi, se on numero yksi. Jos ei aikaisemminkaan ole tunteitaan purkanut exälle niin, ei niitä erossakaan kannata purkaa, se on myöhäistä ja tämä lisää pelkästään tuskaa. Ystäviä ei tarvitse olla mutta lasten asiat on kyettävä sopimaan sovussa. Rehellisyys auttaa tässäkin ja se että tekee itse omat päätökset, koska jokainen parisuhde on omanlainen.

Ero on jotakuinkin helppoa vain niille, joilla kummallakin on vain jonkunmoisia haalistuneita tunteita toisia kohtaan; niin hyvässä kuin pahassa.

Riidaton ero on mahdollista jos ymmärrät toisen tarpeet ja arvot, siis kykenet ymmärtämään eron syyn. Riitaisissa eroissa on lähes aina kysymys kommunikaatio ongelmista ja kommunikaatio vaatii aina molempien joustoa ja rehellisyyttä.

Kyllä kommunikoinnissa se kenelle asia sanotaa, on velvollinen kysymään, jos ei ymmärrä kuulemaansa. On hölmöä ja tietämättömyyttä, vaatia että kuulia ymmärtää kaikki mitä sanot, ymmärtämistä ei voi vaatia, tämän tulisi jokaisen ymmättää.

Keksitkö muita keinoja millä hyvä parisuhde saavutetaan?

Aito parisuhde rakennetaan luottamuksesta ja avoimesta keskustelusta, mitä enemmän kykenet kertomaan haaveistasi, unelmistasi, peloistasi, sen suuremmalla todenäköyisyydellä suhde vahvistuu. Toisen kunnioitus, välittäminen, rakkaus, vahvistuu kun olet tietoinen kumppanin ajatusmaailmasta ja arvoista.

y15 kirjoitti:

Kyllä kommunikoinnissa se kenelle asia sanotaa, on velvollinen kysymään, jos ei ymmärrä kuulemaansa. On hölmöä ja tietämättömyyttä, vaatia että kuulia ymmärtää kaikki mitä sanot, ymmärtämistä ei voi vaatia, tämän tulisi jokaisen ymmättää.

Keksitkö muita keinoja millä hyvä parisuhde saavutetaan?

Aito parisuhde rakennetaan luottamuksesta ja avoimesta keskustelusta, mitä enemmän kykenet kertomaan haaveistasi, unelmistasi, peloistasi, sen suuremmalla todenäköyisyydellä suhde vahvistuu. Toisen kunnioitus, välittäminen, rakkaus, vahvistuu kun olet tietoinen kumppanin ajatusmaailmasta ja arvoista.

Lue lisää

Samaa mieltä edellisen kanssa. Toistat kauniita sanoja ja ajatuksia, mutta unohdat todellisuuden. Todellisuuksia on jokaisella vieläpä omansa.

Siksi toiseksi kuulija kyllä usein ymmärtää mitä hänelle sanotaan, mutta on kyvytön ottamaan sanomaa vastaan. Tähän puolestaan vaikuttaa suunnattomasti omat käsittelemättömät tunteet. Erot johtuvat pohjimmiltaan juurikin siitä, että tunnetasolla kommunikointi ei toimi. Lisäksi on vähän älytöntä höpöttää kauniita sanoja ihanasta parisuhteesta samalla kun puhutaan erosta. Ei niillä ole mitään tekemistä keskenään. Ero tapahtuu aina sen jälkeen, kun parisuhde on ollut kaikkea muuta kuin ihana jo pidemmän aikaan.

Ymmärtämisessä on yhtä tärkeää asian ymmärtäminen sekä kumppanin ymmärtäminen ja ennenkaikkea tunteminen. Mutta kaikki alkaa omasta itsestä. Kun ymmärtää miksi itse ajattelee, toimii ja reagoi tietyllä tavalla, ymmärtää myös helpommin, ettei kumppani ajattele, toimi ja reagoi samalla tavalla. Vaan hänen tavallaan.

Elämässä tulee eteen useinkin (ainakin minulla) uusia tilanteita. Kumppani muuttuu, kaikki muukin. Tunteet myös. Otetaanpa niinkin yksinkertainen asia kuin kumppanin runsas alkoholin käyttö. Se menee useinkin niin, että kumppani haluaa keskustella asiasta ja pyytää tarkkailemaan toisen alkoholinkäyttöä. Toinen kieltää ja torjuu. Kumppani yrittää toiselta suunnalta. Toinen kieltää ja torjuu toiselta suunnalta. Kolmannelta suunnalta jne. Ei ole todellakaan harvinaista, että asian käsittelyyn ei päästä kuin vasta vuoden parin päästä jos silloinkaan - ja silloin tilanne on usein huonompi ja pahentunut. Näin siitä huolimatta, että asiaa on "esikäsitelty" hyvällä ja pahalla, kaikki keinot käytetty.

Sama homma esim. masennuksen kanssa. Jos puolison saa menemään hoitoon, se ei välttämättä pure, mikäli hän ei itse auta itseään, esim. terapiassa.

Mikäli lapsi ilmoittaa vanhemmilleen kuuluvansa sukupuolivähemmistöön tai hänen seksuaalinen suuntautumisensa kuuluu vähemmistöön - se on vanhemmille joskus kova paikka. Tai se on vain toiselle vanhemmalle kova paikka. Niin kova, ettei hän hyväksy asiaa eikä pääse asian yli. Tämä vaikuttaa kaikkiin perhesuhteisiin, ja etenkin vanhempien väliseen suhteeseen, etenkin jos reagointi lapsen x-asiaan on kuin eri planeetoilta.

Näillä esimerkeilläni haluan sanoa vain sen, ettei kukaan meistä tietenkään tiedä millaisia tilanteita tulee eteen. Mutta tunteemme, suhtautumistapamme ja asenteemme vaikuttavat asioiden ymmärtämiseen aivan valtavasti. Kuten sekin, että puolisoiden keskinäinen ymmärrys joutuu todella koetukselle erilaisissa mm. arvojen törmäystilanteissa.

Se mikä esim. näitä esimerkkejäni yhdistää, on aika ja lopulta ratkaisu. Ihminen yrittää korjata tilannetta aikansa. Usein myös ihminen luulee liikaakin pystyvänsä vaikuttamaan esim. noihin kolmeen esimerkkitilanteeseen. Ts, jos puoliso juo, on masennuksen valtaama, lapsi kuuluu vähemmistöön... niin 2. ensimmäisessä esimerkissä puoliso ei pysty muuttamaan toista. Toisen täytyy itse lopettaa juominen tai tervehtyä masennuksesta. Puolison on itse päätettävä eroaako ja kuinka kauan jaksaa. Riippuu tietysti paljon muustakin kuin omista resursseista. Pelkistetty esimerkki.

Lapsen kuuluminen vähemmistöön. Jos toinen vanhempi ei hyväksy tätä, niin en minä ainakaan hänen puolisonaan pystyisi hyväksymään asiaa. Vaikka tuskin kukaan ilkeyttään on hyväksymättä lastaan sellaisena kuin tämä on. Valitsisin kuitenkin elää lapseni rinnalla, kuin ihmisen joka ei lastani hyväksy.

jkhjkj kirjoitti:

Samaa mieltä edellisen kanssa. Toistat kauniita sanoja ja ajatuksia, mutta unohdat todellisuuden. Todellisuuksia on jokaisella vieläpä omansa.

Siksi toiseksi kuulija kyllä usein ymmärtää mitä hänelle sanotaan, mutta on kyvytön ottamaan sanomaa vastaan. Tähän puolestaan vaikuttaa suunnattomasti omat käsittelemättömät tunteet. Erot johtuvat pohjimmiltaan juurikin siitä, että tunnetasolla kommunikointi ei toimi. Lisäksi on vähän älytöntä höpöttää kauniita sanoja ihanasta parisuhteesta samalla kun puhutaan erosta. Ei niillä ole mitään tekemistä keskenään. Ero tapahtuu aina sen jälkeen, kun parisuhde on ollut kaikkea muuta kuin ihana jo pidemmän aikaan.

Ymmärtämisessä on yhtä tärkeää asian ymmärtäminen sekä kumppanin ymmärtäminen ja ennenkaikkea tunteminen. Mutta kaikki alkaa omasta itsestä. Kun ymmärtää miksi itse ajattelee, toimii ja reagoi tietyllä tavalla, ymmärtää myös helpommin, ettei kumppani ajattele, toimi ja reagoi samalla tavalla. Vaan hänen tavallaan.

Elämässä tulee eteen useinkin (ainakin minulla) uusia tilanteita. Kumppani muuttuu, kaikki muukin. Tunteet myös. Otetaanpa niinkin yksinkertainen asia kuin kumppanin runsas alkoholin käyttö. Se menee useinkin niin, että kumppani haluaa keskustella asiasta ja pyytää tarkkailemaan toisen alkoholinkäyttöä. Toinen kieltää ja torjuu. Kumppani yrittää toiselta suunnalta. Toinen kieltää ja torjuu toiselta suunnalta. Kolmannelta suunnalta jne. Ei ole todellakaan harvinaista, että asian käsittelyyn ei päästä kuin vasta vuoden parin päästä jos silloinkaan - ja silloin tilanne on usein huonompi ja pahentunut. Näin siitä huolimatta, että asiaa on "esikäsitelty" hyvällä ja pahalla, kaikki keinot käytetty.

Sama homma esim. masennuksen kanssa. Jos puolison saa menemään hoitoon, se ei välttämättä pure, mikäli hän ei itse auta itseään, esim. terapiassa.

Mikäli lapsi ilmoittaa vanhemmilleen kuuluvansa sukupuolivähemmistöön tai hänen seksuaalinen suuntautumisensa kuuluu vähemmistöön - se on vanhemmille joskus kova paikka. Tai se on vain toiselle vanhemmalle kova paikka. Niin kova, ettei hän hyväksy asiaa eikä pääse asian yli. Tämä vaikuttaa kaikkiin perhesuhteisiin, ja etenkin vanhempien väliseen suhteeseen, etenkin jos reagointi lapsen x-asiaan on kuin eri planeetoilta.

Näillä esimerkeilläni haluan sanoa vain sen, ettei kukaan meistä tietenkään tiedä millaisia tilanteita tulee eteen. Mutta tunteemme, suhtautumistapamme ja asenteemme vaikuttavat asioiden ymmärtämiseen aivan valtavasti. Kuten sekin, että puolisoiden keskinäinen ymmärrys joutuu todella koetukselle erilaisissa mm. arvojen törmäystilanteissa.

Se mikä esim. näitä esimerkkejäni yhdistää, on aika ja lopulta ratkaisu. Ihminen yrittää korjata tilannetta aikansa. Usein myös ihminen luulee liikaakin pystyvänsä vaikuttamaan esim. noihin kolmeen esimerkkitilanteeseen. Ts, jos puoliso juo, on masennuksen valtaama, lapsi kuuluu vähemmistöön... niin 2. ensimmäisessä esimerkissä puoliso ei pysty muuttamaan toista. Toisen täytyy itse lopettaa juominen tai tervehtyä masennuksesta. Puolison on itse päätettävä eroaako ja kuinka kauan jaksaa. Riippuu tietysti paljon muustakin kuin omista resursseista. Pelkistetty esimerkki.

Lapsen kuuluminen vähemmistöön. Jos toinen vanhempi ei hyväksy tätä, niin en minä ainakaan hänen puolisonaan pystyisi hyväksymään asiaa. Vaikka tuskin kukaan ilkeyttään on hyväksymättä lastaan sellaisena kuin tämä on. Valitsisin kuitenkin elää lapseni rinnalla, kuin ihmisen joka ei lastani hyväksy.

Lue lisää

"Se mikä esim. näitä esimerkkejäni yhdistää, on aika ja lopulta ratkaisu."
Jep. Kaikella on aikansa ja paikkansa maan päällä. Ihmiselämän kaikki suuret kriisit ja ongelmat kuten ero on, vievät aikansa, niiden ratkaisu, eritoten eropäätös ei synny päivässä eikä kahdessakaan. Supervaikeaa erosta tulee, kun toinen ei millään halua erota ja toisen mielestä se on välttämätöntä.

3423 kirjoitti:

"Se mikä esim. näitä esimerkkejäni yhdistää, on aika ja lopulta ratkaisu."
Jep. Kaikella on aikansa ja paikkansa maan päällä. Ihmiselämän kaikki suuret kriisit ja ongelmat kuten ero on, vievät aikansa, niiden ratkaisu, eritoten eropäätös ei synny päivässä eikä kahdessakaan. Supervaikeaa erosta tulee, kun toinen ei millään halua erota ja toisen mielestä se on välttämätöntä.

Lue lisää

Supervaikeaa erosta tulee, kun toinen ei millään halua erota ja toisen mielestä se on välttämätöntä. ONKO LUETUN YMMÄRTÄMINEN NÄIN VAIKEAA, VAI ONKO TOSIAANKIN KYSE ASENNEVAMMASTA.

Aito parisuhde rakennetaan luottamuksesta ja avoimesta keskustelusta, mitä enemmän kykenet kertomaan haaveistasi, unelmistasi, peloistasi, sen suuremmalla todenäköyisyydellä suhde vahvistuu. Toisen kunnioitus, välittäminen, rakkaus, vahvistuu kun olet tietoinen kumppanin ajatusmaailmasta ja arvoista. Jos toinen ei kykene elämään yhteisten päämäärän eteen, on paras erotta. Mutta se että haetaan syyllisiä, se ei auta ketään ainoastaa vaikeuttaa asioita, jos perheessä on lapsia se on tuhoisaa.