Avioliitto hädässä, viettelyt vievät

<<Sinulla on kaikki valta ohjata ajatuksesi...>>

Ei sinulla ole mitään valtaa ajatuksiisi, ei sinulla, eikä muilla.

rennostiM kirjoitti:

<<Sinulla on kaikki valta ohjata ajatuksesi...>>

Ei sinulla ole mitään valtaa ajatuksiisi, ei sinulla, eikä muilla.

Tottakai on!

Kaikenlaisia ajatuksia pomppii jatkuvasti jokaisen mieleen. Jokainen VOI itse valita mitä ajatuksia ruokkii ja kehittelee, mitkä ajatukset on parasta antaa mennä eikä jäädä niitä hautomaan.
Tietysti, jos on yksisoluinen ameeba, sillä vain on rajallinen mahdollisuus toimia.

Mutta AP ei väitä olevansa yksisoluinen ameeba!

<<...vieraissakäynti on oire jostakin mikä liitossa on pielessä.>>

Avioliittoneuvojien ja muiden psykologistien suurin virhe kuvitelmissaan. Ihminen on rakenteeltaan moniavioinen. Avioliitossa ei tarvitse olla mitään vikaa. Kun etsitään vikaa väärästä paikasta, hoito epäonnistuu säännöllisesti.

Takana on väärä olettamus, että ihminen olisi yksiavioinen. Ei ole.

rennostiM kirjoitti:

<<...vieraissakäynti on oire jostakin mikä liitossa on pielessä.>>

Avioliittoneuvojien ja muiden psykologistien suurin virhe kuvitelmissaan. Ihminen on rakenteeltaan moniavioinen. Avioliitossa ei tarvitse olla mitään vikaa. Kun etsitään vikaa väärästä paikasta, hoito epäonnistuu säännöllisesti.

Takana on väärä olettamus, että ihminen olisi yksiavioinen. Ei ole.

Lue lisää

"Avioliitossa ei tarvitse olla mitään vikaa. "

Mmm. Hmm. Mmm. Ei välttämättä tarvitsekaan. Sen tietää sitten, kun ap kertoo puolisolleen reissuistaan vieraisiin. Ja/tai ap.n mies kertoisi samaa. Kun (jos) asiasta voidaan puhua avoimesti, niin usein ne viatkin siinä sitten löytyvät. Vian ei tarvitse olla päätä huimaavan vaativa ja vaikea. Ainoastaan toteamus, ettei itse tai kumppani kestä toisen vieraissakäyntiä. Mutta jos kumppani ei kestä toisen vieraissakäyntiä, niin molemmille paras erota, vaikka liitossa ei mitään ihmeempiä vikoja olisikaan.

zaza_ kirjoitti:

"Avioliitossa ei tarvitse olla mitään vikaa. "

Mmm. Hmm. Mmm. Ei välttämättä tarvitsekaan. Sen tietää sitten, kun ap kertoo puolisolleen reissuistaan vieraisiin. Ja/tai ap.n mies kertoisi samaa. Kun (jos) asiasta voidaan puhua avoimesti, niin usein ne viatkin siinä sitten löytyvät. Vian ei tarvitse olla päätä huimaavan vaativa ja vaikea. Ainoastaan toteamus, ettei itse tai kumppani kestä toisen vieraissakäyntiä. Mutta jos kumppani ei kestä toisen vieraissakäyntiä, niin molemmille paras erota, vaikka liitossa ei mitään ihmeempiä vikoja olisikaan.

Lue lisää

<<Kun (jos) asiasta voidaan puhua avoimesti, niin usein ne viatkin siinä sitten löytyvät>>

Tälläinen jälkikäteisvianetsintä johtaa AINA vian löytämiseen, koska "vian" ei tarvitse olla tilastollisesti merkittävä. Saman määrän "vikoja" tällä menetelmällä voi löytää ihan hyvistä avioliitoista. Menetelmää käytetään myös horoskooppien tulkinnassa.

Unohdetaan yhtä vialliset liitot, joissa ei esiinny sivusuhteisuutta. Miksi niissä ei esiinny saman "vian" vallitessa sivusuhteisuutta, mutta sama "vika" toisissa liitoissa on sivusuhteen syy? Inkkaritasoisia selityksiä, ei tieteellistä tasoa, jossa vaaditaan tilastollisesti merkittäviä selityksiä, eikä niitäkään voi soveltaa yksilöihin vaan joukkoihin.

rennostiM kirjoitti:

<<Kun (jos) asiasta voidaan puhua avoimesti, niin usein ne viatkin siinä sitten löytyvät>>

Tälläinen jälkikäteisvianetsintä johtaa AINA vian löytämiseen, koska "vian" ei tarvitse olla tilastollisesti merkittävä. Saman määrän "vikoja" tällä menetelmällä voi löytää ihan hyvistä avioliitoista. Menetelmää käytetään myös horoskooppien tulkinnassa.

Unohdetaan yhtä vialliset liitot, joissa ei esiinny sivusuhteisuutta. Miksi niissä ei esiinny saman "vian" vallitessa sivusuhteisuutta, mutta sama "vika" toisissa liitoissa on sivusuhteen syy? Inkkaritasoisia selityksiä, ei tieteellistä tasoa, jossa vaaditaan tilastollisesti merkittäviä selityksiä, eikä niitäkään voi soveltaa yksilöihin vaan joukkoihin.

Lue lisää

Vian ei tarvitsekaan olla vika, vaan syy.
Jos toinen on uskoton, eikä kumppani sitä hyväksy > tulee ero. Uskottomuus "tapahtui" siitä huolimatta, että liitossa oli "kaikki hyvin" > paitsi se, ettei kumppani hyväksynyt uskottomuutta.

Eri liittojen tai erojen, syyt, viatkin, ja selitykset ovat aina yksilötasolla. Samanlaisia tai samantapaisia vikoja ja syitä on eri liitoissa eri ihmisten kesken, myös niiden vaikutukset ovat erilaisia. Samankin liiton sisällä. Esim. eroon ei päädytä, jos parista A on uskoton, B ei. Mutta jos B on myöhemmin uskoton, A haluaakin erota, tai B haluaa sitä itse. Yms. koskaan ei voi ennustaa mitä kussakin liitossa tapahtuu.

Itse olen seurannut paria pitkän linjan eroa. Siis sellaista, josta tunnen molemmat osapuolet. Toiseen liittyi uskottomuutta. Toisella parilla oli ns. avoin suhde. Avoimen suhteen pari kamppaili tasan tarkkaan samojen ongelmien ja tunteiden kanssa kuin uskottomuuspari, kamppailu oli silti julmempi.

"jälkikäteisvianetsinnästä": kyse ei ole läheskään aina tuosta sanahirviöstä, vaan yksinkertaisemmin omista havainnoista ja oivalluksista, niin itsestään kuin puolisostaan ja ylipäänsä kaikesta. Sen havainnointiin ml. molempien tunteet (tärkeä!) mikä liitossa pohjimmiltaan mättää saattaa vierähtää kauankin aikaa. Tähän väliin mahtuu paljonkin elämää ja edesottamuksia. Kuten tuolla avoimen suhteen parilla. On paljon helpompi sopia sivusuhteiden olevan ok, kun vielä ei ole tarkempaa tietoa siitä miltä ne tuntuu. Miltä se tuntuu, kun selviää että puoliso on ollut jonkun toisen kanssa (vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan se piti salata). Voi tuntua ylitsepääsemättömän pahalta.

Tunneasiat eivät ole sovittavissa.

zaza_ kirjoitti:

Vian ei tarvitsekaan olla vika, vaan syy.
Jos toinen on uskoton, eikä kumppani sitä hyväksy > tulee ero. Uskottomuus "tapahtui" siitä huolimatta, että liitossa oli "kaikki hyvin" > paitsi se, ettei kumppani hyväksynyt uskottomuutta.

Eri liittojen tai erojen, syyt, viatkin, ja selitykset ovat aina yksilötasolla. Samanlaisia tai samantapaisia vikoja ja syitä on eri liitoissa eri ihmisten kesken, myös niiden vaikutukset ovat erilaisia. Samankin liiton sisällä. Esim. eroon ei päädytä, jos parista A on uskoton, B ei. Mutta jos B on myöhemmin uskoton, A haluaakin erota, tai B haluaa sitä itse. Yms. koskaan ei voi ennustaa mitä kussakin liitossa tapahtuu.

Itse olen seurannut paria pitkän linjan eroa. Siis sellaista, josta tunnen molemmat osapuolet. Toiseen liittyi uskottomuutta. Toisella parilla oli ns. avoin suhde. Avoimen suhteen pari kamppaili tasan tarkkaan samojen ongelmien ja tunteiden kanssa kuin uskottomuuspari, kamppailu oli silti julmempi.

"jälkikäteisvianetsinnästä": kyse ei ole läheskään aina tuosta sanahirviöstä, vaan yksinkertaisemmin omista havainnoista ja oivalluksista, niin itsestään kuin puolisostaan ja ylipäänsä kaikesta. Sen havainnointiin ml. molempien tunteet (tärkeä!) mikä liitossa pohjimmiltaan mättää saattaa vierähtää kauankin aikaa. Tähän väliin mahtuu paljonkin elämää ja edesottamuksia. Kuten tuolla avoimen suhteen parilla. On paljon helpompi sopia sivusuhteiden olevan ok, kun vielä ei ole tarkempaa tietoa siitä miltä ne tuntuu. Miltä se tuntuu, kun selviää että puoliso on ollut jonkun toisen kanssa (vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan se piti salata). Voi tuntua ylitsepääsemättömän pahalta.

Tunneasiat eivät ole sovittavissa.

Lue lisää

"Tunneasiat eivät ole sovittavissa."

Me olemme sopineet mieheni kanssa jo suhteen alussa, että jos toinen pettää niin suhteemme päättyy siihen. En kunnioittaisi enää miestäni, joten en haluaisi olla suhteessakaan sellaisen miehen kanssa. Samoin en kunnioittaisi miestäni jos pystyisin loukkaamaan häntä pettämällä.
Meillä muuten katsotaan suutelukin pettämiseksi. Poskipusut ovat ok.
Hyvin on sujunut kohta 30v.

<<Kuten tuossa edellä jo kerrottiinkin, teidän avioliittonne ei voi hyvin, koska käyt vieraissa.>>

Väärä luulo, joka syntyy alunperin väärästä teoriasta, että ihminen olisi luonostaan yksiavioinen. Ei ole. Tilanne on aivan normaali. :-)

rennostiM kirjoitti:

<<Kuten tuossa edellä jo kerrottiinkin, teidän avioliittonne ei voi hyvin, koska käyt vieraissa.>>

Väärä luulo, joka syntyy alunperin väärästä teoriasta, että ihminen olisi luonostaan yksiavioinen. Ei ole. Tilanne on aivan normaali. :-)

Lue lisää

Olkoon nyt ihminen yksi- tai moniavioinen, kumpikin käy minulle, siitä en lähde väittelemään. Mutta parisuhteessa on useinkin sovittu parin kesken, että uskollisia ollaan, sitä vaalitaan. Vaikuttaa muuten myös luottamukseen parin välillä. Luottamus on juuri se mille liitto perustuu. Jos se järkkyy puolison uskottomuuden myötä, tulee aivan varmasti vaikeuksia.

Siispä alkuperäisellä sopimuksella pitäisi mennä eteenpäin, aina siihen asti kunnes toisin sovitaan. Uskoton voisi ystävällisesti kertoa puolisolleen missä mennään. Ap etenkin sen jälkeen, kun on suostunut ns. "loppuun asti. Ja etenkin silloin, jos ei aio lopettaa toimintaansa (tai erota). On aina parempi kuulla puolison asia suoraa puolisolta kuin jostain sivullisten kautta, tai pitkän epäilyn jälkeen.

zaza_ kirjoitti:

Olkoon nyt ihminen yksi- tai moniavioinen, kumpikin käy minulle, siitä en lähde väittelemään. Mutta parisuhteessa on useinkin sovittu parin kesken, että uskollisia ollaan, sitä vaalitaan. Vaikuttaa muuten myös luottamukseen parin välillä. Luottamus on juuri se mille liitto perustuu. Jos se järkkyy puolison uskottomuuden myötä, tulee aivan varmasti vaikeuksia.

Siispä alkuperäisellä sopimuksella pitäisi mennä eteenpäin, aina siihen asti kunnes toisin sovitaan. Uskoton voisi ystävällisesti kertoa puolisolleen missä mennään. Ap etenkin sen jälkeen, kun on suostunut ns. "loppuun asti. Ja etenkin silloin, jos ei aio lopettaa toimintaansa (tai erota). On aina parempi kuulla puolison asia suoraa puolisolta kuin jostain sivullisten kautta, tai pitkän epäilyn jälkeen.

Lue lisää

Olen ammattini puolesta joutunut laajasti opiskelemaan psykoterapian teorioiden ja käytännön oppeja, myös esimerkkiterapioita suuren määrän, sekä olen syvällisesti perehtynyt psykologian perusteorioihin. Niiden teoria ja käytäntö vastaavat täysin šamanismia. Psykologiset hainnot ovat yleensä oikeita, mutta päättely ja teoria ovat akuankkatasoa.

rennostiM kirjoitti:

Olen ammattini puolesta joutunut laajasti opiskelemaan psykoterapian teorioiden ja käytännön oppeja, myös esimerkkiterapioita suuren määrän, sekä olen syvällisesti perehtynyt psykologian perusteorioihin. Niiden teoria ja käytäntö vastaavat täysin šamanismia. Psykologiset hainnot ovat yleensä oikeita, mutta päättely ja teoria ovat akuankkatasoa.

Lue lisää

Olepa minäkin tutustunut eri psykoterapian muotoihin, ja "suorittanut " sellaisen itsekin. Tunnen myös koko kirjavan joukon psykologeja ja psykoterapeutteja. Jokainen heistäkin on yksilö...

Jotta terapiasta olisi yksittäiselle ihmiselle edes jotain hyötyä, ehdoton edellytys on a) hlö kykenee ottamaan vastaan erilaisia näkökulmia ja auttamaan itseään omalle tielleen b) psykoauttajan ja autettavan henkilökemiat toimivat. Hienot teoriat eivät yksin auta ketään.

Yksi läheisestäni vaihtoi psykologian opinnot toisiin. Hän totesi, että kokee hyödyttömäksi yrittää auttaa ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa torjuakseen avun ja ajattelevat vielä siitä olevan heille jotain hyötyä.

zaza_ kirjoitti:

Olepa minäkin tutustunut eri psykoterapian muotoihin, ja "suorittanut " sellaisen itsekin. Tunnen myös koko kirjavan joukon psykologeja ja psykoterapeutteja. Jokainen heistäkin on yksilö...

Jotta terapiasta olisi yksittäiselle ihmiselle edes jotain hyötyä, ehdoton edellytys on a) hlö kykenee ottamaan vastaan erilaisia näkökulmia ja auttamaan itseään omalle tielleen b) psykoauttajan ja autettavan henkilökemiat toimivat. Hienot teoriat eivät yksin auta ketään.

Yksi läheisestäni vaihtoi psykologian opinnot toisiin. Hän totesi, että kokee hyödyttömäksi yrittää auttaa ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa torjuakseen avun ja ajattelevat vielä siitä olevan heille jotain hyötyä.

Lue lisää

Olen tavannut työssäni lukuisia psykologiaan hurahtaneita terapeutteja ja kouluttajia. He ovat POIKKEUKSETTA pyrkineet saamaan keskustelukumppanin uskomaan psykologistiseen maailmankuvaan. Itse he uskovat esittävänsä totuutta, mutta luonnontieteellistä tutkimusta eivät edes tunne, eivätkä voi tulla tuntemaankaan, koska intellektuaalinen kapasiteetti ei riitä. Ovat kuin lahkolaisia, jotka pitävät näkemystään eräänlaisena itsestäänselvyytenä, joka pitää vain saada toinen nielemään.

"Torjunta" ei johdu, kuten psykologistit luulevat, siitä, ettei halua tulla autetuksi, vaan siitä, ettei pidä uskottavana varhaiskantaista, uskonnonkaltaista oppirakennelmaa. Terapeuttien potilaista 10 % on miehiä, 90 % naisia. Tunnetusti lahkosaarnaajien oppeja suurin osa miehistä ei diggaa.

Kuten lahkolaisten oppien, aivan samoin perustein on sallittava myös psykologististen oppien kritiikki.

En kohdista kritiikkiä ja selkeitä sanojani sinuun. Suorastaan tuntuu inhottavalta sanoa suoraan, sillä uskon, että olet empaatinen valiosisko, enkä mitenkään haluaisi sinua loukata. :-)

rennostiM kirjoitti:

Olen tavannut työssäni lukuisia psykologiaan hurahtaneita terapeutteja ja kouluttajia. He ovat POIKKEUKSETTA pyrkineet saamaan keskustelukumppanin uskomaan psykologistiseen maailmankuvaan. Itse he uskovat esittävänsä totuutta, mutta luonnontieteellistä tutkimusta eivät edes tunne, eivätkä voi tulla tuntemaankaan, koska intellektuaalinen kapasiteetti ei riitä. Ovat kuin lahkolaisia, jotka pitävät näkemystään eräänlaisena itsestäänselvyytenä, joka pitää vain saada toinen nielemään.

"Torjunta" ei johdu, kuten psykologistit luulevat, siitä, ettei halua tulla autetuksi, vaan siitä, ettei pidä uskottavana varhaiskantaista, uskonnonkaltaista oppirakennelmaa. Terapeuttien potilaista 10 % on miehiä, 90 % naisia. Tunnetusti lahkosaarnaajien oppeja suurin osa miehistä ei diggaa.

Kuten lahkolaisten oppien, aivan samoin perustein on sallittava myös psykologististen oppien kritiikki.

En kohdista kritiikkiä ja selkeitä sanojani sinuun. Suorastaan tuntuu inhottavalta sanoa suoraan, sillä uskon, että olet empaatinen valiosisko, enkä mitenkään haluaisi sinua loukata. :-)

Lue lisää

Ikävää, että olet tavannut paljon psykologiaan hurahteita terapeutteja ja kouluttajia. Todella harmi. Sillä psykologiahan itsessään ei ratkaise mitään, ihmiset ratkaisevat.

Itselläni on kokemusta kovin inhimillisistä terapeuteista ja psykologeista. Heistä yksikään ei tyrkyttänyt minkäänlaisia oppeja... Mutta suurin osa on ollut minulle aivan liian passiivista sorttia. En kerta kaikkiaan koe minkäänmoista hyötyä maata sohvalla tai istua tuolilla ja puhua - terapeutti vain kuuntelee ja mumisee myötäilevästi silloin tällöin. Ei sano, ei kysy mitään kokonaisen tunnin aikana.

En usko, että vain 10% miehistä käy nykyisin terapiassa/psykologilla. Ellei sitten kaikki Suomen miehet käy samalla terapeutilla kuin minä. Olin varmaankin hänen ainoa naisasiakas, ellei ryhmäterapioita lasketa mukaan. Yllätyin muuten miten paljon miehiä toimii terapeuttina. Luulin alan olevan naisvaltaisempi.

zaza_ kirjoitti:

Ikävää, että olet tavannut paljon psykologiaan hurahteita terapeutteja ja kouluttajia. Todella harmi. Sillä psykologiahan itsessään ei ratkaise mitään, ihmiset ratkaisevat.

Itselläni on kokemusta kovin inhimillisistä terapeuteista ja psykologeista. Heistä yksikään ei tyrkyttänyt minkäänlaisia oppeja... Mutta suurin osa on ollut minulle aivan liian passiivista sorttia. En kerta kaikkiaan koe minkäänmoista hyötyä maata sohvalla tai istua tuolilla ja puhua - terapeutti vain kuuntelee ja mumisee myötäilevästi silloin tällöin. Ei sano, ei kysy mitään kokonaisen tunnin aikana.

En usko, että vain 10% miehistä käy nykyisin terapiassa/psykologilla. Ellei sitten kaikki Suomen miehet käy samalla terapeutilla kuin minä. Olin varmaankin hänen ainoa naisasiakas, ellei ryhmäterapioita lasketa mukaan. Yllätyin muuten miten paljon miehiä toimii terapeuttina. Luulin alan olevan naisvaltaisempi.

Lue lisää

Henkilöä, joka jo suhtautuu ennestään asioihin psykologisesti, ei tarvitse käännyttää, sillä hänellä on jo ennestään sama maailmankatsomus, kuin terapeutilla. Mutta luonnontieteellisesti ajattelevaan kohdistuu ankara käännytysyritys.

Kun uskovainen menee lahkosaarnaajan sielunhoitoon, saarnaaja selittää asioita lahkon opin pohjalta, mutta luonnontieteellisesti ajattelevaa hän pyrkii käännyttämään. Aivan sama tilanne.

Prosenttiluvut, jotka esitin, perustuvat ihan kunnolliseen lähteeseen, vaan en enää muista, mihin. Luvut kertovat koko Suomen tilanteesta, ei yksittäisen terapeutin potilaista.

rennostiM kirjoitti:

Henkilöä, joka jo suhtautuu ennestään asioihin psykologisesti, ei tarvitse käännyttää, sillä hänellä on jo ennestään sama maailmankatsomus, kuin terapeutilla. Mutta luonnontieteellisesti ajattelevaan kohdistuu ankara käännytysyritys.

Kun uskovainen menee lahkosaarnaajan sielunhoitoon, saarnaaja selittää asioita lahkon opin pohjalta, mutta luonnontieteellisesti ajattelevaa hän pyrkii käännyttämään. Aivan sama tilanne.

Prosenttiluvut, jotka esitin, perustuvat ihan kunnolliseen lähteeseen, vaan en enää muista, mihin. Luvut kertovat koko Suomen tilanteesta, ei yksittäisen terapeutin potilaista.

Lue lisää

Psykologia, sielutiede tutkii ihmisen mielen sisäisiä tapahtumia kuten tunteita, muistia, ajattelua ja käyttäytymistä. Siis tutkii. Eri suuntaukset käsittelevät ihmismieltä eri kantilta. Terapeuttia valitessa täytyykin siis ottaa huomioon asiakkaan/potilaan tarpeet, toiveet, yksilöllisyys ja maailmankatsomus. Jos on lähtökohtaisesti sitä mieltä, että oma maailmankatsomus poikkeaa suuresti/liian paljon kaikkien/monen terapeutin maailmankatsomuksesta, terapia ei voi onnistua.

Kukaan asiantunteva terapeutti ei myöskään väkisin lähde muovaamaan asiakkaansa maailmankatsomusta. Tässä kohdassa asiakkaan on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota omaan sisimpäänsä, persoonaansa, maailmankatsomukseensa ja ongelmaansa (nykyisin haaste). On nimittäin niin, että jos tai kun ihmisen mieli kaipaa fiksausta, hänen oma mielensä toimii suurimpana esteenä sille, ettei korjaus onnistu. Jos pitää terapiaa uhkana koko maailmankatsomukselleen, niin eihän siitä mitään hyvää synny, on ainoastaan puolustusasemissa kaikkine puolustusmekanismeineen.

Tuosta edellisestä puolestaan johtuu, että ihmiset, ehkäpä juuri miehet eniten, takertuvat kynsin ja hampain kiinni omiin ongelmiinsa, ja torjuvat kaiken, millä ongelmia voisi korjata. Ovat jäykkiä ja joustamattomia maailmakatsomukseltaan. Jos on esim. "alkoholipitoinen maailmankatsomus", siitä pidetään tiukasti kiinni, sille etsitään perusteluista, selityksiä, oikeutuksia, syyllisiä... ihan mitä vain, kunhan saa itselleen perusteltua ja oikeutettua juomisensa. Kaikki, läheiset tai terapeutit/hoitajat, jotka yrittävät saada juomista loppumaan, koetaan uhkana. He yrittävät "käännyttää" pois alkoholista. Tuosta ainoasta turvallisesta asiasta maan päällä.

Ts. monet eivät sovellu terapiaan, koska he eivät kykene vastaanottamaan sitä, missään muodossa ja pitävät härkäpäisesti kiinni ongelmistaan.

rennostiM kirjoitti:

Henkilöä, joka jo suhtautuu ennestään asioihin psykologisesti, ei tarvitse käännyttää, sillä hänellä on jo ennestään sama maailmankatsomus, kuin terapeutilla. Mutta luonnontieteellisesti ajattelevaan kohdistuu ankara käännytysyritys.

Kun uskovainen menee lahkosaarnaajan sielunhoitoon, saarnaaja selittää asioita lahkon opin pohjalta, mutta luonnontieteellisesti ajattelevaa hän pyrkii käännyttämään. Aivan sama tilanne.

Prosenttiluvut, jotka esitin, perustuvat ihan kunnolliseen lähteeseen, vaan en enää muista, mihin. Luvut kertovat koko Suomen tilanteesta, ei yksittäisen terapeutin potilaista.

Lue lisää

"Mutta luonnontieteellisesti ajattelevaan kohdistuu ankara käännytysyritys."

Ehkäpä siksi kun kovin tiukka luonnontieteellinen ajattelu johtaa välillä lievää suurempaan yksisilmäisyyteen. Esimerkiksi sinä toteat vain että ihminen ei ole luonnostaan yksiavioinen ja se siitä. Haluat jostain syystä unohtaa että ihminen ei myöskään jostain syystä näytä olevan luonnostaan sellainen että suhtautuisi siltikään pettämiseen kauhean positiivisesti tai olisi valmis jakamaan kumppaninsa muiden kanssa. Se on ihan yhtä lailla ihmisluonnon mukaista. Eli välillä meissä on toisiaan vastaan "taistelevia" voimia joista molemmat voivat olla ihan luonnollisia mutta aiheuttavat siis siltikin monenlaisia ongelmia.

zaza_ kirjoitti:

Psykologia, sielutiede tutkii ihmisen mielen sisäisiä tapahtumia kuten tunteita, muistia, ajattelua ja käyttäytymistä. Siis tutkii. Eri suuntaukset käsittelevät ihmismieltä eri kantilta. Terapeuttia valitessa täytyykin siis ottaa huomioon asiakkaan/potilaan tarpeet, toiveet, yksilöllisyys ja maailmankatsomus. Jos on lähtökohtaisesti sitä mieltä, että oma maailmankatsomus poikkeaa suuresti/liian paljon kaikkien/monen terapeutin maailmankatsomuksesta, terapia ei voi onnistua.

Kukaan asiantunteva terapeutti ei myöskään väkisin lähde muovaamaan asiakkaansa maailmankatsomusta. Tässä kohdassa asiakkaan on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota omaan sisimpäänsä, persoonaansa, maailmankatsomukseensa ja ongelmaansa (nykyisin haaste). On nimittäin niin, että jos tai kun ihmisen mieli kaipaa fiksausta, hänen oma mielensä toimii suurimpana esteenä sille, ettei korjaus onnistu. Jos pitää terapiaa uhkana koko maailmankatsomukselleen, niin eihän siitä mitään hyvää synny, on ainoastaan puolustusasemissa kaikkine puolustusmekanismeineen.

Tuosta edellisestä puolestaan johtuu, että ihmiset, ehkäpä juuri miehet eniten, takertuvat kynsin ja hampain kiinni omiin ongelmiinsa, ja torjuvat kaiken, millä ongelmia voisi korjata. Ovat jäykkiä ja joustamattomia maailmakatsomukseltaan. Jos on esim. "alkoholipitoinen maailmankatsomus", siitä pidetään tiukasti kiinni, sille etsitään perusteluista, selityksiä, oikeutuksia, syyllisiä... ihan mitä vain, kunhan saa itselleen perusteltua ja oikeutettua juomisensa. Kaikki, läheiset tai terapeutit/hoitajat, jotka yrittävät saada juomista loppumaan, koetaan uhkana. He yrittävät "käännyttää" pois alkoholista. Tuosta ainoasta turvallisesta asiasta maan päällä.

Ts. monet eivät sovellu terapiaan, koska he eivät kykene vastaanottamaan sitä, missään muodossa ja pitävät härkäpäisesti kiinni ongelmistaan.

Lue lisää

<<Jos pitää terapiaa uhkana koko maailmankatsomukselleen...>>

Ei se mikään uhka ole, vaan kehno selitys. En ole ikinä, siis IKINÄ, kullutkaan, että joku luonnontieteellisen katsomuksen omaava olisi "tullut uskoon" ja ruvennut pitämään psykologismia selitysvoimaisempana. Tai että olisi pelännyt terapiaa.

Olet edelleen niin psykologismin lumoissa, että kaikessa, mitä ajattelet, näet joko selvin sanoi ilmaistua tai implisiittistä defenssiä. Et voi ymmärtää, koska et ymmärä syvällisesti luonontieteitä. Suurin osa kirjoituksestasi perustuu juuri defenssiteoriaan. Tämä on tuttu muillekin IDEOLOGISILLE suuntauksille, kommunismille, kansallissosialismille, uskonnoille, feminismille. Suuntausten vastainen argumentaatio selitetään KAIKISSA ideologioissa defenssiksi ja todisteeksi, että on väärässä.

<< Jos on esim. "alkoholipitoinen maailmankatsomus", siitä pidetään tiukasti kiinni...>>

Alkoholismi on geeniperäinen sairaus, jonka periytymistapa on monigeeninen. Tauti ilmenee vain biologisten vanhempien mukaan laskettua odotusarvoa noudattaen. Kasvatusvanhempin mukaisen odotusarvon korrelaatio on pyöreä nolla. Alkoholisteista pääsee pitkäaikaisesti kuiville vain 1 - 2 %, mutta suuri yleisö luulee, että luku on paljon suurempi, monta kymmentä prosenttia.

Kun kadulla näemme alkoholistin, hän ei suinkaan ole mitään raakamateriaalia, josta ruvetaan sitten hoitamaan hyvin tuloksin, vaan hoito on moneen, moneen kertaan epäonnistunut. Eräässä tutkimuksessa seurattiin hoidossa olleita. Kuuden kuukauden jälkeen hoidosta 90 % ryyppäsi, 12 kuukauden jälkeen kaikki.

Jos alkoholisti suoraan sanoo, että hän on alkoholisti, ihminen vastapäätä sanoo, että mene hoitoon. Alkoholisti taas tietää, ettei hoito auta kuin vähäksi aikaa, jos siksikään. On monelle helpompi sanoa jotakin muuta, koska suuri yleisö, kuin myös terapeutit, eivät ollenkaan ymmärrä, mistä on kyse. Monille on paljon helpompi kertoa satuja kuin ruveta loputtomaan väittelyyn. Alkoholisti on väsynyt ja pyrkii selviämään helpoimalla tavalla.

Olen itse kuivilla oleva alkoholisti, joten pystyn näkemään asian myös tältä puolelta, mikä on psykologisteille ja muille common sense ajattelijoille aivan tuntematonta. En ole ikinä, siis IKINÄ, kuullut, että joku olisi päässyt kuiville terapiassa, vaikka terapeutit tällaistakin mainostavat. Rahanahneutta, huijaamista, petosta.

<<Kaikki, läheiset tai terapeutit/hoitajat, jotka yrittävät saada juomista loppumaan, koetaan uhkana.>>

Edelleen defenssiteoria. Eivät he ole uhka, vaan täysin kykenemättömiä auttamaan. Alkoholistia ei voi saattaa kuiville millään keinolla. Alkoholisti tietää tämän, hyväuskoiset eivät. En minäkään koskaan kuvitellut pääseväni kuiville. Mahdollisuus on aivan merkityksetön. Uskoin kuolevani tautiini tai viruvani mielisairaalan nurkassa aivot rusinana ja vahvasti lääkittynä.

YksVaan-75 kirjoitti:

"Mutta luonnontieteellisesti ajattelevaan kohdistuu ankara käännytysyritys."

Ehkäpä siksi kun kovin tiukka luonnontieteellinen ajattelu johtaa välillä lievää suurempaan yksisilmäisyyteen. Esimerkiksi sinä toteat vain että ihminen ei ole luonnostaan yksiavioinen ja se siitä. Haluat jostain syystä unohtaa että ihminen ei myöskään jostain syystä näytä olevan luonnostaan sellainen että suhtautuisi siltikään pettämiseen kauhean positiivisesti tai olisi valmis jakamaan kumppaninsa muiden kanssa. Se on ihan yhtä lailla ihmisluonnon mukaista. Eli välillä meissä on toisiaan vastaan "taistelevia" voimia joista molemmat voivat olla ihan luonnollisia mutta aiheuttavat siis siltikin monenlaisia ongelmia.

Lue lisää

Olen juuri yrittänyt sanoa, että luonnossa luonnostaan esiintyvät tendenssit eivät suinkaan ole samansuuntaisia.

Tyypillisin esimerkki on mustasukkaisuus - seksuaalinen halu. Eiväthän ne voi toteutua samanaikaisesti. Kumpikin sukupuoli pyrkii mustasukkaisesti rajoittamaan toisen seksuaalista halua, joka suuntautuu moniavioisesti myös muihin.

Kaikkien eliöiden tiedostamaton taipumus johtaa vain omien geenien runsastumiseen jälkeläispopulaatioissa, Siksi miehen ja naisen erimielisyyskin lopulta pohjautuu biologiseen eturistiriitaan, eikä väärinymmärykseen tai puutteelliseen tiedonkulkuun, kuten psykologistit luulevat.

rennostiM kirjoitti:

Olen juuri yrittänyt sanoa, että luonnossa luonnostaan esiintyvät tendenssit eivät suinkaan ole samansuuntaisia.

Tyypillisin esimerkki on mustasukkaisuus - seksuaalinen halu. Eiväthän ne voi toteutua samanaikaisesti. Kumpikin sukupuoli pyrkii mustasukkaisesti rajoittamaan toisen seksuaalista halua, joka suuntautuu moniavioisesti myös muihin.

Kaikkien eliöiden tiedostamaton taipumus johtaa vain omien geenien runsastumiseen jälkeläispopulaatioissa, Siksi miehen ja naisen erimielisyyskin lopulta pohjautuu biologiseen eturistiriitaan, eikä väärinymmärykseen tai puutteelliseen tiedonkulkuun, kuten psykologistit luulevat.

Lue lisää

"Olen juuri yrittänyt sanoa, että luonnossa luonnostaan esiintyvät tendenssit eivät suinkaan ole samansuuntaisia."

Asetit kuitenkin hyvin selvästi luonnontieteellisen ja psykologisen lähestymistavan vastakkain vaikka ne molemmat vaikuttavat samanaikaisesti.

"Kaikkien eliöiden tiedostamaton taipumus johtaa vain omien geenien runsastumiseen jälkeläispopulaatioissa, Siksi miehen ja naisen erimielisyyskin lopulta pohjautuu biologiseen eturistiriitaan, eikä väärinymmärykseen tai puutteelliseen tiedonkulkuun, kuten psykologistit luulevat."

Kaikki miesten ja naisten väliset ristiriidat eivät kuitenkaan liity lisääntymiseen joten kyllä väärinymmärryksellä ja puutteellisella tiedonkulullakin on monissa riidoissa ihan oma merkittävä osansa.

YksVaan-75 kirjoitti:

"Olen juuri yrittänyt sanoa, että luonnossa luonnostaan esiintyvät tendenssit eivät suinkaan ole samansuuntaisia."

Asetit kuitenkin hyvin selvästi luonnontieteellisen ja psykologisen lähestymistavan vastakkain vaikka ne molemmat vaikuttavat samanaikaisesti.

"Kaikkien eliöiden tiedostamaton taipumus johtaa vain omien geenien runsastumiseen jälkeläispopulaatioissa, Siksi miehen ja naisen erimielisyyskin lopulta pohjautuu biologiseen eturistiriitaan, eikä väärinymmärykseen tai puutteelliseen tiedonkulkuun, kuten psykologistit luulevat."

Kaikki miesten ja naisten väliset ristiriidat eivät kuitenkaan liity lisääntymiseen joten kyllä väärinymmärryksellä ja puutteellisella tiedonkulullakin on monissa riidoissa ihan oma merkittävä osansa.

Lue lisää

<<Asetit kuitenkin hyvin selvästi luonnontieteellisen ja psykologisen lähestymistavan vastakkain vaikka ne molemmat vaikuttavat samanaikaisesti.>>

Vain luonnontieteellinen tieto on tietoa. Mikä tahansa sen vastainen on luulottelua, kuten psykologismi, filosofiat, uskonnot ja common sense. Biologinen käsitys on, että vain geenien valikoituminen aiheuttaa pitkäaikaisen maksimaalisen sopeutumisen ekolokeroon. Lyhytaikainen sopeutuminen on mahdollinen myös aivojen plastisuuden eli muokkautuvuuden avulla, mutta se ei periydy, eikä vaikuta genomiin. Epigeeninenkin periytyminen kestää sekin vain lyhyen ajan, koska itulinjassa tapahtunut epigeeninen geenin metyloituminen toimimattomattomaksi, purkautuu parin sukupolven kuluessa. Kaiken kaikkiaan pysyvä genomin muutos tapahtuu vain hitaasti mutaatioiden ja valinnan kautta.

Genomi sitten määrää todennäköisen käyttäytymisemme, muttei yksityiskohtia. Psykologisteilla ei ole lisätietoa käyttäytymisestämme, vaan ainostaan paranoidisuutta hipovia teorioita, joita ei edes voi yrittää todistaa. Luonnontieteissä hypoteesi on periaatteessa kyettävä falsifioimaan eli osoittamaan vääräksi. Psykologistiset kuvitelmat eivät tätä ehtoa täytä. Ne vain ovat syntyneet jonkin aivoissa tai noudatetaan perinnettä kysymattä, onko se falsifioitavissa.

rennostiM kirjoitti:

<<Asetit kuitenkin hyvin selvästi luonnontieteellisen ja psykologisen lähestymistavan vastakkain vaikka ne molemmat vaikuttavat samanaikaisesti.>>

Vain luonnontieteellinen tieto on tietoa. Mikä tahansa sen vastainen on luulottelua, kuten psykologismi, filosofiat, uskonnot ja common sense. Biologinen käsitys on, että vain geenien valikoituminen aiheuttaa pitkäaikaisen maksimaalisen sopeutumisen ekolokeroon. Lyhytaikainen sopeutuminen on mahdollinen myös aivojen plastisuuden eli muokkautuvuuden avulla, mutta se ei periydy, eikä vaikuta genomiin. Epigeeninenkin periytyminen kestää sekin vain lyhyen ajan, koska itulinjassa tapahtunut epigeeninen geenin metyloituminen toimimattomattomaksi, purkautuu parin sukupolven kuluessa. Kaiken kaikkiaan pysyvä genomin muutos tapahtuu vain hitaasti mutaatioiden ja valinnan kautta.

Genomi sitten määrää todennäköisen käyttäytymisemme, muttei yksityiskohtia. Psykologisteilla ei ole lisätietoa käyttäytymisestämme, vaan ainostaan paranoidisuutta hipovia teorioita, joita ei edes voi yrittää todistaa. Luonnontieteissä hypoteesi on periaatteessa kyettävä falsifioimaan eli osoittamaan vääräksi. Psykologistiset kuvitelmat eivät tätä ehtoa täytä. Ne vain ovat syntyneet jonkin aivoissa tai noudatetaan perinnettä kysymattä, onko se falsifioitavissa.

Lue lisää

Sinulla on varsin mustavalkoinen ajattelutapa. Psykologia tutkii ihmisen käyttäytymistä joka on luonnolisestikin biologisperäinen asia koska kaikki ajatuksemme, tunteemme ja alitajuiset käyttäytymismallit syntyvät biologisessa elimessä eli aivoissamme.
Ei psykologiaa voi noin vain täysin erottaa joksikin täysin irralliseksi osaksi joka ei mitenkään liittyisi luonnontieteeseen tai joka ei voisi käyttää samoja ajattelumalleja. Ihmisen mieltä ei vain voi tutkia täysin samoilla kokeellisilla tutkimusmalleilla kuin puhtaasti fyysisiä ominaisuuksia koska ne ovat eri tavalla tutkittavia ja havainnoitavia asioita. Ihmisen mielestä ei ole edes mahdolista saada eksaktia tietoa samalla tavalla kuin vaikkapa jostain geeneistä. Mutta ei siitä siltikään seuraa että psykologia olisi vain pelkkää huuhaata kuten tunnut jatkuvasti ajattelevan.

Puhut paljon geeneistä ja ekologisista lokeroista yms. mutta eivät ne siltikään selitä läheskään kaikkea. Ison otoksen tasolla niillä voidaan ennustaa tilastollisesti yhtä ja toista mutta yritäpä ennustaa tarkasti ihan yksittäisen yksilön käytöstä puhtaasti biologiselta kannalta niin tulet monesti epäonnistumaan. Juuri siksihän me olemme näistä asioista hieman eri mieltä että meidän molempien omat kokemusmaailmat asioista poikkeavat toisistaan huomattavasti vaikka olemmekin biologisesti hyvin samanlaisia ja meillä pitäisi olla aika lailla samat biologisperäiset käytösmallit. Siltikin ne eivät ole johtaneet juurikaan samanlaiseen näkemykseen siitä miten ihminen toimii ja näkee tai kokee asiat. Eikö jo se todista että on tilaa myös psykologialle joka tutkii sitä miksi ihminen ei kaikesta geeniperimästään huolimatta läheskään aina toimi niin kuin suuri osa muista toimii tai ajattelee?

YksVaan-75 kirjoitti:

Sinulla on varsin mustavalkoinen ajattelutapa. Psykologia tutkii ihmisen käyttäytymistä joka on luonnolisestikin biologisperäinen asia koska kaikki ajatuksemme, tunteemme ja alitajuiset käyttäytymismallit syntyvät biologisessa elimessä eli aivoissamme.
Ei psykologiaa voi noin vain täysin erottaa joksikin täysin irralliseksi osaksi joka ei mitenkään liittyisi luonnontieteeseen tai joka ei voisi käyttää samoja ajattelumalleja. Ihmisen mieltä ei vain voi tutkia täysin samoilla kokeellisilla tutkimusmalleilla kuin puhtaasti fyysisiä ominaisuuksia koska ne ovat eri tavalla tutkittavia ja havainnoitavia asioita. Ihmisen mielestä ei ole edes mahdolista saada eksaktia tietoa samalla tavalla kuin vaikkapa jostain geeneistä. Mutta ei siitä siltikään seuraa että psykologia olisi vain pelkkää huuhaata kuten tunnut jatkuvasti ajattelevan.

Puhut paljon geeneistä ja ekologisista lokeroista yms. mutta eivät ne siltikään selitä läheskään kaikkea. Ison otoksen tasolla niillä voidaan ennustaa tilastollisesti yhtä ja toista mutta yritäpä ennustaa tarkasti ihan yksittäisen yksilön käytöstä puhtaasti biologiselta kannalta niin tulet monesti epäonnistumaan. Juuri siksihän me olemme näistä asioista hieman eri mieltä että meidän molempien omat kokemusmaailmat asioista poikkeavat toisistaan huomattavasti vaikka olemmekin biologisesti hyvin samanlaisia ja meillä pitäisi olla aika lailla samat biologisperäiset käytösmallit. Siltikin ne eivät ole johtaneet juurikaan samanlaiseen näkemykseen siitä miten ihminen toimii ja näkee tai kokee asiat. Eikö jo se todista että on tilaa myös psykologialle joka tutkii sitä miksi ihminen ei kaikesta geeniperimästään huolimatta läheskään aina toimi niin kuin suuri osa muista toimii tai ajattelee?

Lue lisää

Psykologiset havainnot, myös kokeellisten asetelmien tulokset, ovat yleensä oikeita, mutta niiden oheen laaditut teoriat vääriä. Vain sellaiset teoriat, jotka ovat TÄYSIN yhteensopivia biologian kanssa, ovat valideja. Evoluutiopsykologia on tällainen.

Biologinen tieto on ennustettavissa vain tilastollisella tasolla, ei koskaan yksilötasolla. Samoin biologispohjainen käyttäytyminen. Siten ei voida sanoa, miten kukin käyttäytyy missäkin tilanteessa, mutta voidaan sanoa miten monta prosenttia käyttäytyy milläkin tavalla.

Kaikkeen maailman tapahtumaan vaikuttaa sekä a) kausaalinen syy että b) sattuma. Vaikka tuntisimme täsmällisesti maailman tilan tällä hetkellä, emme voisi ennustaa, miten sattuma tulee vaikuttamaan. Ennusteita voidaan tehdä vain suurissa joukoissa ja tilastollisella tasolla.

Käyttäytymisen ennustamisen ongelma on sama kuin historian kulun ennustaminen, paitsi että historian kulkua ei voi ennustaa edes tilastollisella tarkkuudella, koska ei ole vertailumateriaalia.

Saman tapainen ongelma on myös retrospektiivisessä selittämisessä. Jos tunnemme hyvin ihmisen käyttäytymistä, voimme kuvata mennyttä vain tilastollisesti: niin ja niin monta prosenttia on käyttäytynyt niin ja niin, mutta emme voi tehdä yksilöön meneviä päätelmiä, joita psykologistit tekevät osoittaen suurta rohkeutta. Jos tunnemme varmuudella joidenkin syiden todennäköisyyksiä, emme sittenkään voi tehdä edes empiiristä yleistystä, koska todennäköisyydet ovat niin pieniä. Erehtymisen mahdollisuus on kammottavan suuri.

Tieteellinen asenne on, että suurinta osaa emme tiedä, emme varsinkaan yksilön käyttäytymisestä. Jos sitä ei hyväksy, laatii kaikenlaisia filosofisia, psykologistisia, uskonnollisia ja common sense teorioita. Jotkut luulevat niitä syvällisiksikin, mutta ne väittävät paljon enemmän kuin tiedämme.

x x x

Vaikka sinun humanistista perinnettä noudattava näkemyksesi ja minun luonnontieteellinen näkemykseni ovat jyrkässä ristiriidassa, arvostan sitä, että noudatat korrektia tyyliä ja käytöstä. :-)

rennostiM kirjoitti:

<<Jos pitää terapiaa uhkana koko maailmankatsomukselleen...>>

Ei se mikään uhka ole, vaan kehno selitys. En ole ikinä, siis IKINÄ, kullutkaan, että joku luonnontieteellisen katsomuksen omaava olisi "tullut uskoon" ja ruvennut pitämään psykologismia selitysvoimaisempana. Tai että olisi pelännyt terapiaa.

Olet edelleen niin psykologismin lumoissa, että kaikessa, mitä ajattelet, näet joko selvin sanoi ilmaistua tai implisiittistä defenssiä. Et voi ymmärtää, koska et ymmärä syvällisesti luonontieteitä. Suurin osa kirjoituksestasi perustuu juuri defenssiteoriaan. Tämä on tuttu muillekin IDEOLOGISILLE suuntauksille, kommunismille, kansallissosialismille, uskonnoille, feminismille. Suuntausten vastainen argumentaatio selitetään KAIKISSA ideologioissa defenssiksi ja todisteeksi, että on väärässä.

<< Jos on esim. "alkoholipitoinen maailmankatsomus", siitä pidetään tiukasti kiinni...>>

Alkoholismi on geeniperäinen sairaus, jonka periytymistapa on monigeeninen. Tauti ilmenee vain biologisten vanhempien mukaan laskettua odotusarvoa noudattaen. Kasvatusvanhempin mukaisen odotusarvon korrelaatio on pyöreä nolla. Alkoholisteista pääsee pitkäaikaisesti kuiville vain 1 - 2 %, mutta suuri yleisö luulee, että luku on paljon suurempi, monta kymmentä prosenttia.

Kun kadulla näemme alkoholistin, hän ei suinkaan ole mitään raakamateriaalia, josta ruvetaan sitten hoitamaan hyvin tuloksin, vaan hoito on moneen, moneen kertaan epäonnistunut. Eräässä tutkimuksessa seurattiin hoidossa olleita. Kuuden kuukauden jälkeen hoidosta 90 % ryyppäsi, 12 kuukauden jälkeen kaikki.

Jos alkoholisti suoraan sanoo, että hän on alkoholisti, ihminen vastapäätä sanoo, että mene hoitoon. Alkoholisti taas tietää, ettei hoito auta kuin vähäksi aikaa, jos siksikään. On monelle helpompi sanoa jotakin muuta, koska suuri yleisö, kuin myös terapeutit, eivät ollenkaan ymmärrä, mistä on kyse. Monille on paljon helpompi kertoa satuja kuin ruveta loputtomaan väittelyyn. Alkoholisti on väsynyt ja pyrkii selviämään helpoimalla tavalla.

Olen itse kuivilla oleva alkoholisti, joten pystyn näkemään asian myös tältä puolelta, mikä on psykologisteille ja muille common sense ajattelijoille aivan tuntematonta. En ole ikinä, siis IKINÄ, kuullut, että joku olisi päässyt kuiville terapiassa, vaikka terapeutit tällaistakin mainostavat. Rahanahneutta, huijaamista, petosta.

<<Kaikki, läheiset tai terapeutit/hoitajat, jotka yrittävät saada juomista loppumaan, koetaan uhkana.>>

Edelleen defenssiteoria. Eivät he ole uhka, vaan täysin kykenemättömiä auttamaan. Alkoholistia ei voi saattaa kuiville millään keinolla. Alkoholisti tietää tämän, hyväuskoiset eivät. En minäkään koskaan kuvitellut pääseväni kuiville. Mahdollisuus on aivan merkityksetön. Uskoin kuolevani tautiini tai viruvani mielisairaalan nurkassa aivot rusinana ja vahvasti lääkittynä.

Lue lisää

"Alkoholismi on geeniperäinen sairaus, jonka periytymistapa on monigeeninen."

Alkoholismi ei todellakaan synny pelkästään geenien vaikutuksesta, vaan nimenomaan fyysinen altistus, josta seuraa psykologinen riippuvuus synnyttää alkoholismin. Näin se on, vaikka et tietysti vastaustani usko, koska olen niin psykologistisessa hurmoksessa ;).

Pelkkä terapia ei myöskään auta raitistumiseen. Vaan siihen jos mihin tarvitaan ennen kaikkea tahtoa auttaa itseään, ja ottaa terapiaa vastaan, ilman että teilaa kaiken mitä terapeutti sanoo. Terapia auttaa raitistumiseen myös sitä paremmin mitä useampi ei-alko ihminen alkoholistilla on lähellään. Mikäli lähiympäristössä on lähinnä ryyppykavereita, raitistuminen on mahdotonta.

zaza_ kirjoitti:

"Alkoholismi on geeniperäinen sairaus, jonka periytymistapa on monigeeninen."

Alkoholismi ei todellakaan synny pelkästään geenien vaikutuksesta, vaan nimenomaan fyysinen altistus, josta seuraa psykologinen riippuvuus synnyttää alkoholismin. Näin se on, vaikka et tietysti vastaustani usko, koska olen niin psykologistisessa hurmoksessa ;).

Pelkkä terapia ei myöskään auta raitistumiseen. Vaan siihen jos mihin tarvitaan ennen kaikkea tahtoa auttaa itseään, ja ottaa terapiaa vastaan, ilman että teilaa kaiken mitä terapeutti sanoo. Terapia auttaa raitistumiseen myös sitä paremmin mitä useampi ei-alko ihminen alkoholistilla on lähellään. Mikäli lähiympäristössä on lähinnä ryyppykavereita, raitistuminen on mahdotonta.

Lue lisää

Unohtui loppulause. Alkoholin suurkuluttajiksi ja sen kautta alkoholismiin päätyy myös ihmisiä, joilla ei ole geenirasitusta. Molemmat tyypit - ei geeniperimää tai on geeniperimä, voivat raitistua, mutta geeniperimän omaavalle raitistuminen on huomattavasti vaikeampaa ja sen eteen pitää ponnistella oikein huolella.

rennostiM kirjoitti:

Psykologiset havainnot, myös kokeellisten asetelmien tulokset, ovat yleensä oikeita, mutta niiden oheen laaditut teoriat vääriä. Vain sellaiset teoriat, jotka ovat TÄYSIN yhteensopivia biologian kanssa, ovat valideja. Evoluutiopsykologia on tällainen.

Biologinen tieto on ennustettavissa vain tilastollisella tasolla, ei koskaan yksilötasolla. Samoin biologispohjainen käyttäytyminen. Siten ei voida sanoa, miten kukin käyttäytyy missäkin tilanteessa, mutta voidaan sanoa miten monta prosenttia käyttäytyy milläkin tavalla.

Kaikkeen maailman tapahtumaan vaikuttaa sekä a) kausaalinen syy että b) sattuma. Vaikka tuntisimme täsmällisesti maailman tilan tällä hetkellä, emme voisi ennustaa, miten sattuma tulee vaikuttamaan. Ennusteita voidaan tehdä vain suurissa joukoissa ja tilastollisella tasolla.

Käyttäytymisen ennustamisen ongelma on sama kuin historian kulun ennustaminen, paitsi että historian kulkua ei voi ennustaa edes tilastollisella tarkkuudella, koska ei ole vertailumateriaalia.

Saman tapainen ongelma on myös retrospektiivisessä selittämisessä. Jos tunnemme hyvin ihmisen käyttäytymistä, voimme kuvata mennyttä vain tilastollisesti: niin ja niin monta prosenttia on käyttäytynyt niin ja niin, mutta emme voi tehdä yksilöön meneviä päätelmiä, joita psykologistit tekevät osoittaen suurta rohkeutta. Jos tunnemme varmuudella joidenkin syiden todennäköisyyksiä, emme sittenkään voi tehdä edes empiiristä yleistystä, koska todennäköisyydet ovat niin pieniä. Erehtymisen mahdollisuus on kammottavan suuri.

Tieteellinen asenne on, että suurinta osaa emme tiedä, emme varsinkaan yksilön käyttäytymisestä. Jos sitä ei hyväksy, laatii kaikenlaisia filosofisia, psykologistisia, uskonnollisia ja common sense teorioita. Jotkut luulevat niitä syvällisiksikin, mutta ne väittävät paljon enemmän kuin tiedämme.

x x x

Vaikka sinun humanistista perinnettä noudattava näkemyksesi ja minun luonnontieteellinen näkemykseni ovat jyrkässä ristiriidassa, arvostan sitä, että noudatat korrektia tyyliä ja käytöstä. :-)

Lue lisää

"Kaikkeen maailman tapahtumaan vaikuttaa sekä a) kausaalinen syy että b) sattuma. "

Minusta taas on vähän kaukaa haettua miettiä koko maailman tilaa puhuttaessa eri ihmisyksilöistä ja omakohtaisista kokemuksista. Minulle on tapahtunut niin paljon ihmeellisiä asioita, jotka eivät ole selitettävissä, millään.

Työkaverini, neropatti, joka taitaa fysiikan, avaruuden ja matematiikan lait, tosin väittää, että kaikki tapahtumat kuuluvat sarjoihin, ja ovat pelkkää matematiikkaa, ne on laskettavissa yhtälöillä. Laskekoon ken osaa... saman asian voi kuitata amatöörimaisesti sanomalla "Ihmiselämässä vaikuttaa pääsääntöisesti ajatusten virta ja kohtalo". Ei sitä tarvitse matemaattisesti esittää.

zaza_ kirjoitti:

"Kaikkeen maailman tapahtumaan vaikuttaa sekä a) kausaalinen syy että b) sattuma. "

Minusta taas on vähän kaukaa haettua miettiä koko maailman tilaa puhuttaessa eri ihmisyksilöistä ja omakohtaisista kokemuksista. Minulle on tapahtunut niin paljon ihmeellisiä asioita, jotka eivät ole selitettävissä, millään.

Työkaverini, neropatti, joka taitaa fysiikan, avaruuden ja matematiikan lait, tosin väittää, että kaikki tapahtumat kuuluvat sarjoihin, ja ovat pelkkää matematiikkaa, ne on laskettavissa yhtälöillä. Laskekoon ken osaa... saman asian voi kuitata amatöörimaisesti sanomalla "Ihmiselämässä vaikuttaa pääsääntöisesti ajatusten virta ja kohtalo". Ei sitä tarvitse matemaattisesti esittää.

Lue lisää

Voinen kertoa, että työtoverisi, jota pidät neropattina, on erehtynyt. Sattuman osuus on todettu, siis kvanttifysiikan tapahtuma, jolla ei ole kausaalista syytä, esimerkiksi radioaktiivisen aineen puoliutuminen. Se on satunnainen. Emme voi koskaan sanoa, mikä atomi hajoaa seuraavaksi, mutta suuri määrä atomeita noudattaa tilastollista lakia: ainetta hajoaa puolet tiettynä aikana.

On myös osoitettu, että sattuman takana ei ole jokin muu tekijä, ns. piilomuuttuja. Koska sattuma on siis aito, mitään ei voi yksityiskohtaisesti ennustaa, mutta tilastollisesti kuitenkin. Ennuste ei siis koske yksittäistä tapahtumaa tai oliota. Filosofiassa toki puhutaan pehmeitä, muttei luonnontutkimuksessa.

1800-luvulla uskotiin, että maailma olisi deterministinen, jolloin tulevaisuus olisi ennustettavissa. Heisenbergin, Bohrin ja Einsteinin jälkeen tiedämme ettei ole.

<<Alkoholismi ei todellakaan synny pelkästään geenien vaikutuksesta, vaan nimenomaan fyysinen altistus, josta seuraa psykologinen riippuvuus synnyttää alkoholismin. Näin se on, vaikka et tietysti vastaustani usko, koska olen niin psykologistisessa hurmoksessa ;).>>

Aivan, en usko, koska ei ole mitään todisteita väitteesi tueksi. Tiedän kyllä, ja näytät tietävän minunkin tietävän, että se on suuressa arvossa psykologistien piirissä. Sen sijaan alkoholisteilla tehdyt tilastolliset havainnot romuttavat psykologistien uskomukset. Ne kulkevat suusta suuhun kuin kansanperinne, ja ovat todistusvoimaltaankin samanarvoisia. Alkoholismi noudattaa 100 %:sesti geenistöä, ellei epigeeninen metyloituminen ole pannut oleellista geeniä pois toiminnasta.

Alkoholismia aiheuttavat eri geenikoktailit, ja sitä on eriasteista. Alkoholismia ilman mitään alkoholismiin johtavaa geenistöä ei ole.

Ehkä saat selvemmän kuvan kun kerron eräästä tapauksesta. Identtisten kaksosten toinen parikki oli opettaja ja joi harvoin. Toinen parikki oli kauppamatkustaja, joka joi niin paljon, että häntä pidettiin alkoholistina. Kun hän vaihtoi ammattia, hänestä tuli veljensä kaltainen kohtuukäyttäjä ilman pienimpiäkään vieroitusoireita. Kun oikea alkoholisti pyrkii kuiville, vieroitusoireet ovat karmeat, sanoinkuvaamattomat, moniviikoinen vakava mielisairaustila. Olen ne kyllä kokenut.

zaza_ kirjoitti:

"Kaikkeen maailman tapahtumaan vaikuttaa sekä a) kausaalinen syy että b) sattuma. "

Minusta taas on vähän kaukaa haettua miettiä koko maailman tilaa puhuttaessa eri ihmisyksilöistä ja omakohtaisista kokemuksista. Minulle on tapahtunut niin paljon ihmeellisiä asioita, jotka eivät ole selitettävissä, millään.

Työkaverini, neropatti, joka taitaa fysiikan, avaruuden ja matematiikan lait, tosin väittää, että kaikki tapahtumat kuuluvat sarjoihin, ja ovat pelkkää matematiikkaa, ne on laskettavissa yhtälöillä. Laskekoon ken osaa... saman asian voi kuitata amatöörimaisesti sanomalla "Ihmiselämässä vaikuttaa pääsääntöisesti ajatusten virta ja kohtalo". Ei sitä tarvitse matemaattisesti esittää.

Lue lisää

Sinulle myös kiitos, kuten edellä sanoin nikille YksVaan-75, kun olet pidättäytynyt sivistymättömästä kielestä, vaikka olemmekin täysin eri mieltä. :-)

rennostiM kirjoitti:

Psykologiset havainnot, myös kokeellisten asetelmien tulokset, ovat yleensä oikeita, mutta niiden oheen laaditut teoriat vääriä. Vain sellaiset teoriat, jotka ovat TÄYSIN yhteensopivia biologian kanssa, ovat valideja. Evoluutiopsykologia on tällainen.

Biologinen tieto on ennustettavissa vain tilastollisella tasolla, ei koskaan yksilötasolla. Samoin biologispohjainen käyttäytyminen. Siten ei voida sanoa, miten kukin käyttäytyy missäkin tilanteessa, mutta voidaan sanoa miten monta prosenttia käyttäytyy milläkin tavalla.

Kaikkeen maailman tapahtumaan vaikuttaa sekä a) kausaalinen syy että b) sattuma. Vaikka tuntisimme täsmällisesti maailman tilan tällä hetkellä, emme voisi ennustaa, miten sattuma tulee vaikuttamaan. Ennusteita voidaan tehdä vain suurissa joukoissa ja tilastollisella tasolla.

Käyttäytymisen ennustamisen ongelma on sama kuin historian kulun ennustaminen, paitsi että historian kulkua ei voi ennustaa edes tilastollisella tarkkuudella, koska ei ole vertailumateriaalia.

Saman tapainen ongelma on myös retrospektiivisessä selittämisessä. Jos tunnemme hyvin ihmisen käyttäytymistä, voimme kuvata mennyttä vain tilastollisesti: niin ja niin monta prosenttia on käyttäytynyt niin ja niin, mutta emme voi tehdä yksilöön meneviä päätelmiä, joita psykologistit tekevät osoittaen suurta rohkeutta. Jos tunnemme varmuudella joidenkin syiden todennäköisyyksiä, emme sittenkään voi tehdä edes empiiristä yleistystä, koska todennäköisyydet ovat niin pieniä. Erehtymisen mahdollisuus on kammottavan suuri.

Tieteellinen asenne on, että suurinta osaa emme tiedä, emme varsinkaan yksilön käyttäytymisestä. Jos sitä ei hyväksy, laatii kaikenlaisia filosofisia, psykologistisia, uskonnollisia ja common sense teorioita. Jotkut luulevat niitä syvällisiksikin, mutta ne väittävät paljon enemmän kuin tiedämme.

x x x

Vaikka sinun humanistista perinnettä noudattava näkemyksesi ja minun luonnontieteellinen näkemykseni ovat jyrkässä ristiriidassa, arvostan sitä, että noudatat korrektia tyyliä ja käytöstä. :-)

Lue lisää

"Psykologiset havainnot, myös kokeellisten asetelmien tulokset, ovat yleensä oikeita, mutta niiden oheen laaditut teoriat vääriä. Vain sellaiset teoriat, jotka ovat TÄYSIN yhteensopivia biologian kanssa, ovat valideja. Evoluutiopsykologia on tällainen. "

Käsittääkseni kyllä suuri osa tieteellisen psykologian käsityksistä ei ole millään tavalla ristiriidassa biologian kanssa. Se että ne käsittelevät ihmisen mieltä muuten kuin puhtaan biologisessa mielessä, ei vielä aseta niitä ristiriitaan biologian kanssa.

"Siten ei voida sanoa, miten kukin käyttäytyy missäkin tilanteessa, mutta voidaan sanoa miten monta prosenttia käyttäytyy milläkin tavalla."

Kyllä ja juuri siksi se on yksilön kannalta varsin suppea näkemys eikä juuri auta yksittäistä ihmistä varsinkaan silloin jos hän ei kuulu tuohon prosenttiin.

"Tieteellinen asenne on, että suurinta osaa emme tiedä, emme varsinkaan yksilön käyttäytymisestä. "

Minusta tieteellinen asenne on kyllä sellainen että yritetään löytää kaikkia mahdolisia keinoaj saada tietoa eikä nosteta käsiä pystyyn. Psykologiahan on syntynyt juuri tarpeesta löytää muita lähestymistapoja ihmismieleen kuin puhtaasti biologinen koska sillä biologisella lähestymistavalla on malkoisia rajoitteita kuten juuri itsekin totesit.

"Jos sitä ei hyväksy, laatii kaikenlaisia filosofisia, psykologistisia, uskonnollisia ja common sense teorioita. Jotkut luulevat niitä syvällisiksikin, mutta ne väittävät paljon enemmän kuin tiedämme."

Hypoteesit ja teoriat vievät tiedettä eteenpäin, ei vain se että tutkitaan sitä josta tiedetään etukäteen saatavan helposti todennettavia tuloksia.

"Vaikka sinun humanistista perinnettä noudattava näkemyksesi ja minun luonnontieteellinen näkemykseni ovat jyrkässä ristiriidassa, arvostan sitä, että noudatat korrektia tyyliä ja käytöstä. :-)"

Kiitos samoin, Korjaisin kuitenkin että oma näkemykseni ei ole varsinaisesti humanistista perinnettä edustava koska toimin itse teknisellä alalla joka on eksaktiakin eksaktimpi. Mutta sielläkin törmää jatkuvasti siihen että ne käyttäjät eivät aina ajattelekaan niin kuin olisi luullut joten kyllä siihen psykologiaan törmää jatkuvasti myös täällä kovien tieteiden puolella.

<<Tai ehkä tyhjyys sisälläsi johtuu siitä ettet ole vastaanottanut Jeesuksen rauhaa sisällesi.>>

Tarkoittaa uskontuloa. Se on hyvin samanlainen kuin avioliittokin. Uskoontulleen elämä on usein jatkuvaa yritystä saada ensimmäisiä kokemuksia, mutta mennyt ei vain palaa.

Ei kestä hautaan asti siis se tylsyy yms. Pitkässä liitossa sitä kokee kaikki, varsinkin tuossa neljänkympin kriisissä, mutta kun siitä päästään yli löytyy uutta mielenkiintoa elämään omasta perheestä. Se on pitkän liiton salaisuus, että ei heti lähdetä hyppimään vieraisiin sänkyihin eikä etsitä koko ajan uutta...

Rakkaus kantaa! Tänä vuonna tulee 43v. täyteen eikä elämä aina ole ollut ruusuilla tanssimista. On ollut huolta ja murhetta jotka ovat järisyttäneet avioliittoa, mutta tällä hetkellä liitto on vahva.(viimeiset 20v)
On vain me kaksi jotka puhallamme yhteiseen hiileen. Arvostamme ja nautimme toistemme seurasta, matkustamme yhdessä ja seuraamme lastenlasten kasvamista sekä iloitsemme yhdessäolosta.

Nyt kuitenkin meidän lähisukuun on laskeutunut suuri suru, joka koskee meitä kaikkia! Sielläkin perheessä on vaimo 38v. kyllästynyt perhe-elämään ja haluaa erota. On surullista seurata sitä miehen ja lasten (10 ja 5) tuskaa, mitä uutinen heille aiheutti.
Ei kuulemma ole kolmasta olemassa, mutta menot ovat lisääntyneet myös ulkomaanmatkojen muodossa. Jokainen tässä vaiheessa kieltää, mutta kyllä kaikki paljastuu aikaa myöten.
Työpaikka on miesvoittoinen, joten kyllä sielläkin sitä piristettä on tarjolla...

Nikille "uskoton"

Kokemusten metsästäminen on virvatulien ajamista. Parinvaihtoa on esimerkiksi mainostettu vaihteluna tai virkistävien kokemuksien hankintana. Se haalistuu aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa liitto. Realistinen ihminen ei etsi temppuja ja ensikokemusten saamista uudelleen. Niitä ei tule kuin korkeintaan vähäksi aikaa. Sitten alkaa taas pitkä arki.

Olisimme vaimoni kanssa ryhtyneet kanssakäymiseen toisen parin kanssa, jos olisimme löytäneet, mutta jo etukäteen fantsioidessamme käsitimme, että suhde olisi ollut vain normaalin avioliiton kaltainen. Olisimme tavanneet parin usein ja viihtyneet keskenämme, ja ystävyytemme olisi laajentunut itsestään myös seksin alueelle. Nuorena olisimme harrastaneet kiihkeää heteroseksiä toisen puolison kanssa, myöhemmin vähemmän ja nyt iäkkäänä vielä vähemmän.

Mitään erityiskokemuksia, jotka poikkeaisivat avioseksista ei olisi ollut odotettavissa, mutta olisi voinut paremmin toteuttaa myös ihmisen luonnollista tarvetta olla yhdynnässä muunkin kuin oman puolison kanssa.

Kokemuksien metsästäminen on tuloksetonta, mutta siihenkin monella ajavat perintögeenit, kun luullaan, että tempuilla ja konsteilla mennään eteenpäin. Elämään vain kuuluu vanheneminen. Nuoruus ei palaa. :-)

En ymmärrä miksi se jatkuva paneminen eri ihmisten kanssa olis joku rikkaus onhan elämässä paljo paljon paljon muutakin kokemista ja näkemistä .ennen sairastumista ja kuolemaa.

Roskakuski ja juoruämmä lienevät useimpien mielestä poikkeuksellisen iljettäviä ihmisiä. Jos haluat olla tällainen, ihmiset rupeavat karttamaan sinua, etteivät joutuisi sinun hampaisiisi. Yksinäisyydellä maksat hintaa halustasi paljastaa toisen asioita.

Tarkoittanet, että "keskustelun" tulisi olla psykologiaan hurahtaneitten yhteiskuoro, jossa lunnontieteellinen tutkimus on sivuutettu.

rennostiM kirjoitti:

Tarkoittanet, että "keskustelun" tulisi olla psykologiaan hurahtaneitten yhteiskuoro, jossa lunnontieteellinen tutkimus on sivuutettu.

Mitä sinun edesottamuksiasi on näillä palstoilla seurannut niin sinulla itselläsi on ollut melkoisia ongelmia jos joku on ollut liikaa kanssasi eri mieltä. Mennyt välillä jopa todella lapselliseksi "kädet korville ja huudetaan kovaa" tasolle.

MoraaliPollari kirjoitti:

Mitä sinun edesottamuksiasi on näillä palstoilla seurannut niin sinulla itselläsi on ollut melkoisia ongelmia jos joku on ollut liikaa kanssasi eri mieltä. Mennyt välillä jopa todella lapselliseksi "kädet korville ja huudetaan kovaa" tasolle.

Lue lisää

Väitteesi ei sisällä muuta tietoa, kuin sinun omasta suhtautumisestasi.

rennostiM kirjoitti:

Väitteesi ei sisällä muuta tietoa, kuin sinun omasta suhtautumisestasi.

Eli olet siis sitä mieltä että olet aina suhtautunut muihin keskustelijoihin täysin asiallisesti etkä välitä siitä jos joku on eri mieltä kanssasi?

MoraaliPollari kirjoitti:

Eli olet siis sitä mieltä että olet aina suhtautunut muihin keskustelijoihin täysin asiallisesti etkä välitä siitä jos joku on eri mieltä kanssasi?

Pyrin olemaan mahdollisimman korrekti, mutta en voi sille mitään, jos joku pahastuu luonnontieteellisen tutkimuksen tuloksista.

rennostiM kirjoitti:

Pyrin olemaan mahdollisimman korrekti, mutta en voi sille mitään, jos joku pahastuu luonnontieteellisen tutkimuksen tuloksista.

No jonkinlainen itsekritiikkikin olisi hyvä omata vaikka kuinka luonnontieteisiin uskoisikin. Se lisää aina itsetuntemusta kun sitä aina välillä harjoittaa. Mutta hyvää jatkoa sinulle kuitenkin.

MoraaliPollari kirjoitti:

No jonkinlainen itsekritiikkikin olisi hyvä omata vaikka kuinka luonnontieteisiin uskoisikin. Se lisää aina itsetuntemusta kun sitä aina välillä harjoittaa. Mutta hyvää jatkoa sinulle kuitenkin.

Lue lisää

Kiitos samoin. :-)

"jännittävää tietysti olisi tutustua erilaisiinkin tyyppeihin, olen hyvin utelias luonteeltani,....."

Miksi sitten et suuntaa kiinnostustasi mielenkiintoisiin ja tietorikkaisiin ihmisiin joilta te kumpikin voisitte saada rikkautta ja tietoa elämäänne?
Menkää kuulemaan luentoja aiheista joista ette tiedä mitään, kuuntelemaan musiikkia joka on teille aivan uutta, katsomaan taidetta jota ette ole vielä nähneet.....
Sekä sinä että miehesi saatte aivan uusia virikkeitä ihmisiltä. Sinun uteliaisuutetesi palkitaan korkeammalla tasolla. Hyvällä onnella saatat jopa oppiakin jotain :)

"ideaaleinta olisi se, että voisi elää sellaisena kuin on. "

Niin, olisiko, oikeasti? Ja mitä siitä seuraisi? Entä sitten, jos miehesikin "eläisi sellaisena kuin on" ja kävisi vieraissa, tai ihastuisi toiseen? Voitko yhtään miettiä mitä tuo kaikki molempien puolelta merkitsisi teidän suhteelleenne? Miten vaikuttaisi läheisyyteenne, huomionosoituksiin, seksiin, toistenne arvostukseen kumppanina? Tuskin yhtään mitenkään, ainakaan positiivisesti, se on niin monta kertaa nähty.

Ihmisellä on usein kuvitelma ideaalisesta parisuhteesta, jossa voi olla täysin vapaasti sellainen kuin on, sanoa ja tehdä mitä haluaa. Puolisolle ei kovin mielellään suoda näitä samoja oikeuksia, vaan hänen täytyy pysyä kontrollissa, vähintään pitää saada varmuus, ettei hän halua erota ja hänen tunteensa pysyvät hyvinä, muuttumattomina, vaikka itse tekisi mitä vain. Reilua eikö? Josko miehesi suhtautuisikin erittäin myötämielisesti syrjähyppyihisi, sanoisi, ettei siinä mitään, ihan ok, sinun täytyy tehdä mitä sinun täytyy tehdä, miltä se sinusta tuntuisi? Ajattelisitko vain, että siinäpä sinulla hieno mies? Ehkä et kuitenkaan. Ainakaan yksikään niistä naisesta, joiden miehet ovat suoneet naiselleen tämän ilon, ovat tunteneet itsensä vielä vaivaantuneemmaksi kuin asian salailun aikana.

Parisuhde on molemmille täysin vapaaehtoinen toimi. Molemmat voivat myötävaikuttaa suuresti siihen, miten suhteessa menee ja millaiseksi se muodostuu ja muuttuu. Kaikki mitä puolisot tekevät (tai eivät tee) vaikuttaa jollain tavalla toiseenkin, halusi tai ei. Ennen kaikkea tekojen vaikutus kohdistuu kumppanin tunteisiin, koska parisuhde on tunnesuhde. Ja kuten jo tuolla kirjoitin; tunneasioita ei voi sopia. Siksi on lähes samantekevää, käykö vieraissa avoimessa suhteessa vai ihan perussuhteessa, jossa uskollisuus on se juttu.

Vakavaa varoituksen sanaa: En tiedä mistä pongaat näitä tunnekokemusmiehiä itsellesi. Mutta jos he ovat sinulle täysin tuntemattomia, he voivat olla minkälaisia hulluja vain, vaikka näyttelevätkin ihanaa (tämä on nähty). Kyllä, he voivat vaikka raiskata, jos tilaisuus osuu kohdalle (näitäkin tiedän). Mikäli taas tunnet näitä miehiä, esimerkiksi ammattisi kautta, tai he ovat näitä solmimiasi kevyitä suhteita, he saattavat pidemmän päälle olla vaaraksi mielenterveydellesi. Et todellakaan olisi ainoa nainen maailmassa, joka on lähtenyt "kevyeen" suhteeseen ja jäänyt siihen koukkuun. Ollut täysin miehen (naisen) vietävissä. Mies/nainen on myös ilmoittanut asiasta aviomiehelle-vaimolle, kas siitä varsinainen soppa syntyy.

Sinun kannattaisi miettiä missä oikeasti olet menossa. Tuostahan ei ole kuin kaksi suuntaa. Joko ero, tai miehelle kertominen. Kolmas tietysti on, että annat vain mennä, katsot mitä tapahtuu, milloin asia selviää miehellesi. Usko minua, kolmas vaihtoehto on huonoin. Jo sitäkin ajatellessa, että tykkäät vehdata usean miehen kanssa. Yhteen rakastajaan miesten on useinmiten helpoin suhtautua. L

oppeliini1 kirjoitti:

"jännittävää tietysti olisi tutustua erilaisiinkin tyyppeihin, olen hyvin utelias luonteeltani,....."

Miksi sitten et suuntaa kiinnostustasi mielenkiintoisiin ja tietorikkaisiin ihmisiin joilta te kumpikin voisitte saada rikkautta ja tietoa elämäänne?
Menkää kuulemaan luentoja aiheista joista ette tiedä mitään, kuuntelemaan musiikkia joka on teille aivan uutta, katsomaan taidetta jota ette ole vielä nähneet.....
Sekä sinä että miehesi saatte aivan uusia virikkeitä ihmisiltä. Sinun uteliaisuutetesi palkitaan korkeammalla tasolla. Hyvällä onnella saatat jopa oppiakin jotain :)

Lue lisää

Sivuhuomautuksena:
"Miksi sitten et suuntaa kiinnostustasi mielenkiintoisiin ja tietorikkaisiin ihmisiin joilta te kumpikin voisitte saada rikkautta ja tietoa elämäänne?"

Ap.n kokema tyhjyys liittyy seksuaalisuuden, romanttisen rakkauden, valloittamisen moodiin. Siihen ei auta kiva uusi harrastus tai mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen.

Seksuaalisuus, romanttinen rakkaus ja valloittaminen puolestaan ovat seksiaddiktion ilmenemismuotoja. Nythän tajusinkin, että otsikko "viettelyt vievät" kertoo nimenomaan riippuvuudesta.

zaza_ kirjoitti:

Sivuhuomautuksena:
"Miksi sitten et suuntaa kiinnostustasi mielenkiintoisiin ja tietorikkaisiin ihmisiin joilta te kumpikin voisitte saada rikkautta ja tietoa elämäänne?"

Ap.n kokema tyhjyys liittyy seksuaalisuuden, romanttisen rakkauden, valloittamisen moodiin. Siihen ei auta kiva uusi harrastus tai mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen.

Seksuaalisuus, romanttinen rakkaus ja valloittaminen puolestaan ovat seksiaddiktion ilmenemismuotoja. Nythän tajusinkin, että otsikko "viettelyt vievät" kertoo nimenomaan riippuvuudesta.

Lue lisää

Jep. Se että sanotaan "harrastetaan seksiä" ei tarkoita että seksi voisi olla vain harrastus muiden joukossa. Siihen liittyy aina paljon enemmän.

NäinkinVoiKäydä kirjoitti:

Jep. Se että sanotaan "harrastetaan seksiä" ei tarkoita että seksi voisi olla vain harrastus muiden joukossa. Siihen liittyy aina paljon enemmän.

Ei välttämättä kaikille, muutamille se on harrastus, liikunnan ja puutarhanhoidon ym ohella.

Purjehduseioleturhaa kirjoitti:

Ei välttämättä kaikille, muutamille se on harrastus, liikunnan ja puutarhanhoidon ym ohella.

Kuten jo tuossa johdattelin... pakonomainen tarve sekstailla tai hurmata vastakkaista sukupuolta (hetero oletus) on harrastus, johon on syntynyt riippuvuus. Riippuvuuden syy löytyy aina riippuvaisen omasta psyykestä. Tai luonnontieteestä ;). Sattumaa se ei ainakaan ole.

" En kuitenkaan koe tätä suoranaisesti riippuvuudeksi."

Ellet ole riippuvainen, voit saman tien lopettaa toimintasi kokonaan. Koska, tiedät kyllä, että uskottomuus on avioliiton kriiseistä suurimpia. Paljastuessasi elämästäsi tuhoutuu paljon. Mitä pidemmälle ja kauempaa jatkat, paljastuminen miehellesi sitä todennäköisempää.

"olen naimisissa ja perinteisten arvojen mukaan minun täytyisi pysyä ainoastaan miehessäni? "

Kuule, ihan sama mitä sinun perinteisten arvojen vuoksi pitäisi tehdä. Sinä vastaat teoistasi ainoastaan itsellesi ja naimisissa olevana miehellesi - ja jos tarkkoja ollaan, niin myös lapsillesi, tosin välillisesti, ei suoraan.

" Vai pitääkö saada nenilleen oikein kunnolla, jotta tajuaa miten tärkeää on pitää kiinni hyvästä parisuhteesta ja perheestä? "

Sinun ilmeisesti pitää. Ehkä silloin ei enää ole mahdollista pitää kiinni parisuhteesta ja tulee ero. Kaikkien elämä muuttuu totaalisesti.

Sinkkuna ei voi olla uskoton.

Paljastuessa menetän kyllä paljon, mutta näen sen myös ovena johonkin uuteen. Ja elämä voi olla hyvää myös eron jälkeen.

Tuo ” ja elämä voi olla myös hyvää eron jälkeen ” on vain olettamusta. Se on aluksi pettämisen paljastuttua kaikkea muuta kuin hyvää...mies ja lapset kärsivät eniten . Uskon, että jos sinulta löytyy yhtään inhimillisyyttä niin ymmärrät aiheuttamasi suuren tuskan.
Se on nähty, että sinkkuelämä ei ole koskaan niin ruusuista kuin kuvitellaan. Vähän aikaa voi liehua ja riehua sekä hyppiä erilaisten tyyppien kanssa sängyssä, mutta sitten ei jää jäljelle kuin tyhjyys ja katumus hyvän elämän rikkomisesta. Syyllisyys kaupan päälle!

Leikinloppu kirjoitti:

Tuo ” ja elämä voi olla myös hyvää eron jälkeen ” on vain olettamusta. Se on aluksi pettämisen paljastuttua kaikkea muuta kuin hyvää...mies ja lapset kärsivät eniten . Uskon, että jos sinulta löytyy yhtään inhimillisyyttä niin ymmärrät aiheuttamasi suuren tuskan.
Se on nähty, että sinkkuelämä ei ole koskaan niin ruusuista kuin kuvitellaan. Vähän aikaa voi liehua ja riehua sekä hyppiä erilaisten tyyppien kanssa sängyssä, mutta sitten ei jää jäljelle kuin tyhjyys ja katumus hyvän elämän rikkomisesta. Syyllisyys kaupan päälle!

Lue lisää

Elämä voi olla tosiaan hyvää eronkin jälkeen. Mutta se on eri asia, pystyykö nauttimaan pitkään aikaan yhtään mistään, koska ei ole ollut rehellinen puolisolleen ja on sössinyt itse suhteen. Ellei tule syyllisyyttä, niin asiat ovat vielä huonommin.

Monet muuten menettävät mielenkiintonsa kaikenlaisiin suhteisiin heti erottuaan. Kevyt suhteetkaan eivät tunnu enää hyvältä, koska vakisuhdetta ei ole.

Viettiä vastaan taisteleminen on kovaa taistelua niin kauan, kunnes antaa lopulta periksi. Melkein kaikki antavat. :-)

rennostiM kirjoitti:

Viettiä vastaan taisteleminen on kovaa taistelua niin kauan, kunnes antaa lopulta periksi. Melkein kaikki antavat. :-)

Rohkeasti epäilen, ettei ole kyse vietistä. Vaan ap:n oman pääkopan sisäisistä asioista.

Uskon, että tämä on vain minun muuttunutta arvomaailmaa. Ja uskon vielä jatkavani, ehkä ainakin niin kauan kuin voin sen piilottaa tai sitten vain lopetan. Minulla on kyllä todella selkeät ja tiukat rutiinit siihen miten toimin, myös niissä pitkissä suhteissani eikä se ole näkynyt kotioloissa tai meidän suhteessamme millään tavoin. Ei myöskään ajanut minua etäälle miehestäni. Mikään ei tietysti ole satavarmaa vaikka käyn aina läpi nämä säännöt ja muistutan niistä itseäni ja vaadin sivukumppanilta myös varovaisuutta. Myös sen pidän aina selkeänä, että tämä on vain hauskanpitoa&irtiottoa - ei mitään muuta. Mutta kuin sanoin, mihinkään ei ole varmuutta.

Enhän voi tietää onko miehellänikin sivusuhteita, eikä minua se kyllä jollakin tasolla edes haittaisi kun nautin tästä itsekin niin paljon - voisin suoda sen ilon hänellekin. Mieluummin en vaan tästä kuulisi, vaan saisi pitää ne omana tietonaan. Tietysti joku ulkopuolinen voi nähdä ja haluaa kertoa siitä ja puuttua meidän parisuhteeseemme ja elämäämme.

Uskoton kirjoitti:

Uskon, että tämä on vain minun muuttunutta arvomaailmaa. Ja uskon vielä jatkavani, ehkä ainakin niin kauan kuin voin sen piilottaa tai sitten vain lopetan. Minulla on kyllä todella selkeät ja tiukat rutiinit siihen miten toimin, myös niissä pitkissä suhteissani eikä se ole näkynyt kotioloissa tai meidän suhteessamme millään tavoin. Ei myöskään ajanut minua etäälle miehestäni. Mikään ei tietysti ole satavarmaa vaikka käyn aina läpi nämä säännöt ja muistutan niistä itseäni ja vaadin sivukumppanilta myös varovaisuutta. Myös sen pidän aina selkeänä, että tämä on vain hauskanpitoa&irtiottoa - ei mitään muuta. Mutta kuin sanoin, mihinkään ei ole varmuutta.

Enhän voi tietää onko miehellänikin sivusuhteita, eikä minua se kyllä jollakin tasolla edes haittaisi kun nautin tästä itsekin niin paljon - voisin suoda sen ilon hänellekin. Mieluummin en vaan tästä kuulisi, vaan saisi pitää ne omana tietonaan. Tietysti joku ulkopuolinen voi nähdä ja haluaa kertoa siitä ja puuttua meidän parisuhteeseemme ja elämäämme.

Lue lisää

Tai sitten pettäjäkaveri kärähtää ja sieltä joku ilmoittaa miehellesi! Se on tavanomaista! Sitten on sinunkin elämässäsi ns. helvetti irti ja sitä odotat nähtävästi alitajuisesti...

Nykyaikana hyvin helppo olla kertomatta oikeaa nimeään. Yhteydenpito onnistuu ihan keksityllä nimelläkin. Mutta kyllä, naisena vaadin miehiä kertomaan minulle nimensä, ihan turvallisuuden vuoksi. Ei ollut heille ongelma.

Minä puolestani ymmärrän ap.n niin, ettei hänen liittonsa ole kuitenkaan NIIN hyvä, etteikö siitä voisi paljastuessaan luopua. Hyvällä ja hyvällä on eroa, välillä paljonkin. Jos on läheiset välit puolisoon, jakaa samat arvot ja suhteessa on luottamus, niin aniharva haluaa tietentahtoen "rentoutua" ulkopuolisissa suhteissa. Jos puolisolla on TODELLA merkitystä, haluaa vaalia suhdetta.

Ehkä minä olen se aniharva. Ja pettämiseni johtuu vain tästä pitkän liiton luonnollisesti tuomasta jonkin asteen tylsyydestä, jota pitäisi nyt vain sietää hamaan asti.

uskoton kirjoitti:

Ehkä minä olen se aniharva. Ja pettämiseni johtuu vain tästä pitkän liiton luonnollisesti tuomasta jonkin asteen tylsyydestä, jota pitäisi nyt vain sietää hamaan asti.

"pettämiseni johtuu vain tästä pitkän liiton luonnollisesti tuomasta jonkin asteen tylsyydestä"

Ehkä pikemminkin jonkin asteen tyhmyydestä....soriiii, oli pakko kirjoittaa. Eihän nimittäin tylsyydestä johtuva pettäminen kuulosta uskottavalta. Siis jos liitolla on minkäänlaista merkitystä. Kyllä tuo sinun touhusi kertoo vain siitä, ettei liittosi paina vaakakupissa yhtään mitään. Jos sillä olisi merkitystä, et edes kehtaisi ajatella pettäväsi tylsyyden vuoksi.

Noinpa, hölynpölyä.