Olenko voinut erehtyä?

Emme hyväksy sinun vääriä oppejasi.

"Erehtyminen on inhimillistä. Onko mahdollista, että minä olen erehtynyt?"

Ei mitenkään. Jatka samaa rataa vaan.

Julkisesti adventtikirkko etääntyy sapatin opetuksesta sekä sunnuntain pedon merkistä sekä naisprofeettansa kirjoituksista. Sapatista tietenkin pidetään kiinni, koska silloin kokoonnutaan seurakunnassa. Se seuraa automaattisesti mukana vaikkei kukaan siitä sanoisi sanakaan sekä sen mukana omat perinnäissääntönsä.

Noille ns. suljetuille yhteisöille internetaika jolloin ihmiset hakevat sieltä tietoa sekä saavat sitä, sekä voivat jakaa mielipiteitään koettelemus ja ne joutuvat avautumaan eikä vain julistamaan omaa erinomaista oppiaan sekä yrittää sulkea jäsenten korvia kaikilta muilta tai siltä miten Jumalan Henki on aivan toisella tavalla voimallinen ihmiselle kuin sapattilätinät. Ja kaiken lisäksi Raamattu korostaa juuri Hengen elämää eikä kuollutta uskoa.

Onko sunnuntai pyhä? Onhan se heille, jotka määrätyn opetuksen kautta on sen pyhäkseen ottanut ja nyt EROTTAVAT sen pyhäkseen.

Onko sapatti taas PYHÄ? Onhan se - eli Herra on PYHITTÄNYT ja erottanut sen PYHÄKSI, eli se on sisällä siellä, missä ei ole epäpyhää.

Tässä sitten luodulla on valintakysymys.

Pyhä Henki kirkastaa Sapatin Herran kautta - jossa on luotuna kaikki koolla.
Ja kuten Keijo Lindemankin kirjassaan Apostolinen seurakunta ja lopunajan eksytys.
Eli hän tuo esiin sunnuntain oppijuuret, että se tulee näkyviin jo Baabelista, sisäistyy äitilapsikultin Katolisuudessa ja on näin oppina saanut sijaa Martin / evp. katolisen munkin sanomana meille. [*[ Eli herätyksissä on heränneitten papit opettaneet pyhäkoulussa meille juuri sen "harhan" ]] *lisäykseni.
Eli me olemme äidinmaidossa opetetut niin sydänjuuria myöten sunnuntaihin, että emme näe hyväntiedonpuulta tuotua opin harhaa. Me emme kumarra Häntä joka on luonut taivaan ja maan.

Tämä Lindeman toteaa kirjassaan, että Ilmestyskirja kirjoittaa- että kumartakaa Häntä joka on luonut tämä. Ja mainitsee, että missä luotu voi kumartaa, on se, että pakanakin sydämeltään yhtyy Jumalan tahtoon ja pitää sapatin kunniassa.

Eli ei tuota Sapattioppi vain adventistit opeta. Näin ollen on meidän kaikkien sanottava, että on TURHAA vain adventisteja tökkiä tikulla kylkeen ja hokea 'ellen sitä ja ellen tätä'.
Syy tökkimiseen on, että huomaamme Jumalan tahdon muistuttavan Hänen erottamasta PYHÄSTÄ, ettei sydämemme ole yhtynyt kirjoituksiin, vaan perinnäisoppiin.
Ja sitten alkaa se vanhanaadamin selitysoppisuus, joka tekee tyhjäksi Jumalan Sanan.
Aletaan jatkaan epäraamatullisesti sitä, että tehdään pyhälle- sunnuntaille- uusi määritelmä - ylösnousemuspäivä! Ja näin saadaan hapatteelle perinnäisoppinen pyhä, joka valkeuden vaatteena tulee seurakuntiin sisään ja on KATOLINEN oppi, alkaen Baapelista.

Siis heittäkää jo hyvät ihmiset tuo ellen sitä ja ellen tätä mantteli sapatin päältä, ja ottakaa kirjoitusten Sapatti esiin. Apostolinen oppi ja katsokaa Jumalan Sanaan.
Tuossa Tv7. katsottu aamun ohjelma "Hillsong TV: Vaarallinen julistus"
Kuinka hienosti siihen oli kääritty pieneen siemeneen harha. Sitä siementä ei moni hoksaa, joka elää sen kasvupellon ääressä. Mutta se näkyy kristikunnassa kaikessa.
Eli laitetaan Jumalan tahto = epäpyhäksi ja huonoksi = Siinain pahaksi.
Vastakohta on se, että ME -kritistyt olemme opetuksessa ainut ja oikeahenkinen srk.
Ja se opetus on tavallaan pyhä, eli hylkäämme karrikoidusti sanottuna Jumalan laki epäpyhänä. Siitähän on kyse ja ajatuksen ydin varmasti on tuo sapatti.

Oletteko huomanneet, että siellä Siinailla oli myös kultainen vasikka.???
Ja juuri tuo "vasikka" oppi, jumala - joka valettin kullasta, joka kansalla oli ja jota haluttiin kumartaa. Tavallaan ympärillä olevan uskon näkemys.

Se on paremminkin katsottava näkemys Siinailta, joka vaivaa tätä aikaa.
Hapate. Ypärillä olevan muotouskonnollisuuden meno ja sen "kruunu" on tämä sunnuntai- joka opetuksellisesti tekee tyhjäksi Jumalan Sanan, jossa luotu kumartaa Luojaansa.
Pelastus on Jumalan työ, kaikki on Jumalan työtä, ja aivankuin Adam heräsi Uuteen aamuun Edenissä, se oli Sapatti.

Hapate voi tehdä sokeaksi. Sokea tukeutuu laumaansa. Siihen tarvitaan SapatinHerran- Luojan=Jeesuksen sylkeä, sekä maata, koska maastahan me olemme ja siitä hierottu tahdas. Sillä silmävoiteella kyllä sunnuntai=oppi häviää ja löytää paikkansa Herran kuoleman muisto-aterian puolelle, siihen kokonaisuuteen, eikä tee siitä harha pyhäänsä.
Se on Jumalantyö.
Ja näin ollen Kristuksessa/Uuden Adamin Hengessä saamme levätä = sapattina.
Se julistaa niin Luojaa, kuin sitä, että kerran olemme todellisessa sapatinlevossa Hänen valtakunnassa Elämänkirjan mukaan, kenen nimi siinä kirjassa on.

Eli jättäkää se ellenöinti ja ottakaa Kirjoitukset. Muutoin eksytte.

Sunnuntai= muotouskonnollisen seurakunnan sokeuden mukainen lepojuttu.
Sapatti = Jumalan Pyhittämä ja erottama päivä.

Tämä Lindeman kyllä on kirjassaan kertonut kristikunnan eksymyksestä. Eli tuo esiin aivan eri lähteestä totuuden, ja siinä on ilmeisesti hapatteellisten lisättävä elleöimmin lisäksi Lindeman.
Mutta, hapatteellisten ongelma jatkuu --- sillä sapattia viettävät muutkin täällä Suomessa. Heidän silmänsä on kohdistettu Kirjoituksiin ja Kristukseen.
----että silleen-- .... pureskeltavaa

Jeesus kehotti seuraajiaan myös pesemään toistensa jalat, niinkuin hänkin oli tehnyt. Pietari oli estellyt, ja sitten pyytänyt Jeesusta pesemään hänet kokonaan, mutta Jeesus sanoi, että jos on kylpenyt, niin riittää, että jalat pestään. Ts. jos on jo käynyt kasteella, niin sen jälkeen kertyvä syntikuorma voidaan symbolisesti huuhtoa pois "palaamalla kasteen armoon" pesemällä toistensa jalat. Se tietenkin opettaa nöyryyttä, mutta edustaa myös eräänlaista miniatyyrikastetta. Tämä tulkinta ei liitä sitä Lähi-Idän kulttuuriin. Kyllä voidaan toteuttaa myös kylmissä olosuhteissa.

Alkuperäiset adventistit kirkon syntymisen alkuajoilta kyseenalaistivat kirkon oppeja. Ellen white kirjoittaa, että mikään oppi ei ole erehtymätön eikä mikään oppi kärsi siitä, että sitä kyseenalaistetaan Raamatulla. Opinkohtia tuleekin tarkastella kriittisesti Pyhän Hengen johdolla Raamattua vasten.

Nykyisten adventistien joukkoon mahtuu myöskin tätä alkuperäisten adventistien ajattelua mutta hyvin harvapa taitaa heidän laillaan toimia. Itse kuulun niihin, jotka kyseenalaistavat kaiken opin (kuten Paavalikin kehottaa) ja olen pitänyt niistä sen mikä on hyvää ja siksi olen joitakin adventistien opinkohtia hylännytkin väärinä raamatuntulkintoina. Joidenkin adventistien mielestä opinkohdat ovat erehtymätöntä Pyhän Hengen tuotosta johon ei saisi koskea, ikään kuin adventisteilla olisi ainoa oikea totuus. Olisi parempi kuitenkin puhua raamatuntulkinnasta kuin totuudesta.

Ajattelen adventistina, että nuo 28 opinkohtaamme ovat paras näkemys Raamatusta mutta kuitenkin vain syntisten ihmisten aikaansaama kokoelma ajatuksia. Siksi niissä on virheitä, aivan kuten Raamatussakin on virheitä. Jumala ei ole opinkohtia meille sanellut. Esimerkiksi riittänee pääkonferenssin, joka noita opinkohtiakin rustailee, jatkuva taistelu siitä, voiko nainen toimia seurakunnassa tasavertaisesti miehen tavoin kaikissa seurakunnan tehtävissä. Konservatiivisempia jäseniä Pyhä Henki johtaa sanomaan EI ja liberaalempia sama Pyhä Henki johtaa sanomaan KYLLÄ. Voiko Pyhä Henki toimia ristiriidassa itsensä kanssa? Ei voi!

Kyse onkin jostakin muuusta mutta tilanne osoittaa, että osa porukasta ei tee töitään Pyhän Hengen johdossa vaan omassa voimassaan. Jos Pyhä Henki johtaisi kirkkoamme tässä asiassa, olisi äänestystulos yksimielinen. Joten jos näin merkittävässä asiassa on mukana ihmisten omassa voimassa päättämistä, joka selkeästi vaikuttaa siihen, mitä pidämme Pyhän Hengen johdatuksena, niin sitä on mukana myös opinkohtien tulkinnoissa.

Kirkon alkuaikojen oma profeetta Ellen White varoitti oman aikansa kirkon johtoa siitä, että he eivät aina toimineet Pyhän Hengen johdossa tehdessään päätöksiä, joten asia on kirkolla hyvin tiedossa. Kirkkohan kostuu kuitenkin vain ihmisistä, joten on inhimillistä toimia oman mielensä ohjaamana. Kunpa vain kirkon jäsenet myös muistaisivat tämän kun tarkastelevat opinkohtiamme.

Todellisuudessa "naispappeus"-asia on sellainen, että sillä ei ole teologista taustaa lainkaan vaan kyseessä on perinnäissääntöön perustuva kinastelu ja on aivan sama mitä asiasta väitetään. Jos seurataan Raamatun kokonaissanomaa, joka on rakkauden sanoma, ja tulkitaan Raamattua eksegeettisesti, kuten adventistit tekevät, niin Raamatusta ei löydy teologisia perusteita kieltää naisilta evenkeliointia eikä seurakunnan tehtävissä toimimista.

Mutta saako adventtikirkon jäsen julkisesti kyseeenalaistaa opinkohtiamme? Saa ja ei saa. Saa, jos se tehdään Pyhän Hengen johdossa ja asia viedään kirkon organisaatiossa oikealle tasolle ratkaistavaksi. Ei saa, jos jäsen aikoo julistaa omia tulkintojaan ja oppejaan saarnastuolista. Kaikesta saa toki keskustella melko vapaasti vaikkapa kaikille avoimissa tilaisuuksissa, kuten miestenpiirissä tai vaikka raamatuntutkisteluissa. On eri asia johtaako keskustelut opinkohtien muuttumisen tasollle, sillä näin massiivisen organisaation (yli 20 miljoonaa jäsentä) opittua asiat yhdellä tavalla, voi olla mahdotonta kirkon muuttaa enää ajattelutapojaan ja uusia opinkohtia.

Mutta meihin adventisteihin mahtuu monenlaista tallaajaa. Tunnen useita adventisteja, jotka eivät usko kolminaisuusoppiin eivätkä Jeesuksen Jumaluuteen vaikka kirkko näitä oppeja opettaakin. Esimerkiksi Pyhäkköoppi on yksi kiistellyimmistä adventtikirkon opinkohdista. Sen täydelliinen ymmärtäminen vaatii tutkivalta adventistilta paljon. Kyse on ennemminkin uskonasiasta, sillä epävirallisia perusteluita on sen puolesta ja sitä vastaan. Moniko siihen sitten uskoo, sitä tuskin kukaan tietää mutta on paljon adventisteja, joille tämä opinkohta ei ole edes kovin tärkeä. Itse en siihen usko.

Mutta adventisteilla on myös oppeja, joita ei ole kirjattu ylös noihin 28 opinkohtaan. Niitä lienee helpompi kritisoida ja olla ottamatta käytäntöönsä.

Minulla ainoana opinkohtana on Raamattu. Ei Ellen Whiteä, eikä virallisia opinkohtia. Vain yksin Jeesus riittää. Mutta uskon silti monissa kohden kirkon virallisia raamatuntulkintoja. En ole valinnut niistä parhaita päältä vaan tutkinut tarkasti kaiken rukouksessa Raamattua vasten. En usko, että olisin tulkintoineni täysin oikeassa ja että minulla olisi se ainoa oikea totuus. Uskon, että ihmisen elo on yhtä oppimista ja että Jumala opettaa meitä koko ajan jos vain olemme valmiita kuuntelemaan ja oppimaan.

Adventistit ovat kristittyjen fariseuksia.
Heille on sääntömaailma tärkeämpää kuin Jeesuksen sanoma.

Miten usko voi olla vain meilipiteitä? Miten se voi olla opinkohtia? Ja että Pyhä Henki olisi vain siinä miten opinkohdat tulkitaan.

Eikö Pyhä Henki ole meissä. Siinä miten elämme, mitä tunnemme, mitä puhumme sekä myös se miten uskomme, mutta henkilökohtaisesti. Ellei ole henkilökohtaista Pyhää Henkeä, ei Raamatun mukaan voi olla uskoakaan. Harvinaista yleensä että adventisti edes mainitsee Pyhän Hengen. Sehän on heille kauhistus, koska Pyhä Henki ihmisessä ei alistu oppiin.

Ja miten adventistien Pyhä Henki selittää galatalais- sekä hebrealaiskirjeen lakihenkisyyttä vastustavat kohdat. Vai voiko näihin vastata joutumatta psykoosiin, niin ettei vastauksessa ole mitään järkeä, vaan kiihkoilua, että missä kohden kumottu kymmen käskyä tai jotain muuta mitä Pyhä Henki ei ainakaan ole käskenyt kirjoittaa.