Pidättekö Aleksis Kivestä?

Kun joskus lapsena jouduin lukemaan Kiven tekstiä, oli se kuin mystistä satua. Orava makasi sammalvuoteellaan, johon hallin hammas eikä metsämiehen ansa yltäneet milloinkaan.

Nyt aikuisena olen jotain vastaavaa yrittänyt harmiksemme. Vähä yrittäminenhän kuuluu tälle palstalle kuin liimattuna.

17

359

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Aleksis Kiven teksti tuli vasta aikuisena tutummaksi, sen kieli oli minulle niin poikkeavaa, ettei se oikein tavoittanut. Sittemmin on runouden puhdas ajatusmaailma auennutkauneudessaan.

      Romaaniin Seitsemän veljekjestä, en täysin ole pystynyt syventymään, Kiven ikkunasta näkemäni maailmankuva ei ole minulle tuttu. Aikansa realismistä ja rehevästä huumorista olen pitänyt, maalaisen kotoisina ja tajuttavina, tosin heijastaen mennyttä aikakautta.

      F.E.Sillanpään kerronnan vaivattomuus ja leveästi kuvaileva luonnon, ja luonteiden erittelyt , on lähempänä omaa tajuntamaailmaani.

      PS. Noissa pienissä viehättävissä tilannetarinoissasi, olet minusta kertojana parhaimmillasi.
      Tuothan sinä lukijalle iloa,jakamalla niin elävästi kokemaasi.
      Kyky muutamilla sanoilla kertoa tapahtumasta olennainen, on taito, joka kertoo havannointikyvystä.

    • näin.näkisin

      Tässä on ilmeisesti aloittajan tarkoitus puhua ruunesta Aleksis Kiven veroisena kirjoittajana, ei tuosta suuresta kirjailijasta.

    • Aleksis.Kiven.lumo

      Opin lukemaan noin nelivuotiaana, isoveljen mentyä kouluun. Osasin silloin, ennen velipojan koulun alkamista, jo aakkoset ja kirjoitin sanoja lehden marginaaliin, mutta en tajunnut sanojen merkitystä. Jostain jäi mieleen sana kaukametsä ja siitä olin äidiltä tivannut mitä se on?
      Kivi teksteineen on eräs suuri tekijä luontokuvan muodostajana mielikuvissani.
      Sydämeni laulua lauloimme kuorolauluna jossain elämäni vaiheessa, koskettavat sanat, kuoleman syliin on lapsi laskettu, kultakehtoon.
      Mistäs tiesit kotiasi tulla? Isä lauloi meille lapsille, vaikka tarinana nuori emäntä haastelee lapsellensa; "joka hänen helmastansa katseli häntä vastaan kuin hehkuva aamu."

      Sanakuvat, mielikuvat, tunteet, suurien asioiden kuvaaja jonka teksteistä olen imenyt itseeni mystisyyden, taikamaisuuden, luonnonkuvat jotka piirtyvät mielikuviin, äänet joita ihan kuulee lukiessaan.
      Kiitos kirjatietoisuus ja lukuhalu lapsena, sain imeä itseeni Aleksis Kiven aikauden tunnelmia sanojen kautta.
      Siihen aikaan kun olisin syntynyt, olisi jäänyt tutustumatta Kiven monipuoliseen kirjalliseen maailmaan.

      • Ramoona_

        Aleksis Kiven naiskuvista tyypillinen on Eeron vaimo, herkkä Seunalan Anna, josta edellinen kirjoittaja kertoo. Sydämeni laulu on vavahduttava tunne-elämys niin tilannekuvana kuin runollisena mestariteoksena, se on kuin hienovireisin äännemaalaus. Äidit Kivi kuvaa usein madonnamaisina, rakastavina, neidot lempeinä, ihanina impinä. Runossa Kaukametsä on koskettava äidin ja lapsen kaksinpuhelu , joka on korkealta kalliolta nähnyt taivasnäyn.
        Vaikka Seitsemän veljestä on nuorten miesten rankka kehityskertomus, sisältää arkisuutta ja karskiuttakin, siinä on myös paljon herkkyyttä ja hellyyttä, monisyisiä ihmiskuvia ja luonnon kuvausta.

        Seitsemän veljeksen loppuluvussa on paljon siteerattu ja rakastettu kotimaanrakkauden ylistys. siinäkin puhutaan ystävällisistä äidinkasvoista.

        "Synnyinmaa ei ollut hänelle enää epämääräinen osa epämääräisessä maailmassa – –. Vaan tiesipä hän missä löytyi se maa, se kallis maailmankulma, jossa Suomen kansa asuu, rakentelee, taistelee ja jonka povessa lepäsivät isiemme luut. Hän tiesi sen rajat, sen meret, sen salaisesti hymyävät järvet ja nuo risu-aitoina juoksevat hongistoiset harjanteet. Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen."

        Minullekin monet Kiven runot ovat tulleet tutuiksi ja rakkaiksi kuorolaulun kautta, jo isän ja sittemmin oman kuoroni ohjelmistoissa. On suurenmoista, että Kiven perintö elää vielä monessa muodossa.


    • Palstalainen.minäkin

      Aloittaja vertaa itseään kansalliskirjailijaamme. Ehkä ei ihan samaan kuitenkaan ylety, vaikka Anselmin seikkailuja on luettukin hymy huulessa.

      • Missä kohtaa olen verrannut itseäni A Kiveen!


      • Palstalainen.minäkin
        Ruuneman kirjoitti:

        Missä kohtaa olen verrannut itseäni A Kiveen!

        Aloituksessa: "Nyt aikuisena olen jotain vastaavaa yrittänyt harmiksemme."


      • kirjojenystävä
        Palstalainen.minäkin kirjoitti:

        Aloituksessa: "Nyt aikuisena olen jotain vastaavaa yrittänyt harmiksemme."

        Ruunen sepitelmät ei yllä edes harratelijakirjoittajan mittaan. Missään niitä ei julkaistaisi eikä luettaisi muualla kuin tällaisella yleisellä palstalla. Tuo kuvio amalia anselmi on liian kliseenomainen ja liioteltu, ei siinä ole edes mitään huvittavaa. Saati mitään syvällisempää. Runotkin tuollaisia loruiluja, samaa vanhaa soopaa. Aina jotkut nätisti ruunelle vastaa, osaako olla siitä edes kiitollinen. Tuskin.


      • kirjat.ovat.ystäviäni
        kirjojenystävä kirjoitti:

        Ruunen sepitelmät ei yllä edes harratelijakirjoittajan mittaan. Missään niitä ei julkaistaisi eikä luettaisi muualla kuin tällaisella yleisellä palstalla. Tuo kuvio amalia anselmi on liian kliseenomainen ja liioteltu, ei siinä ole edes mitään huvittavaa. Saati mitään syvällisempää. Runotkin tuollaisia loruiluja, samaa vanhaa soopaa. Aina jotkut nätisti ruunelle vastaa, osaako olla siitä edes kiitollinen. Tuskin.

        Oman järkevyytesi ja muiden ihmisten kunnioituksen puutteen todistit juuri tälläkin viestivastauksella.
        Vain itserakas moittii ja arvostelee muita, kun itse ei kykene edes samanvertaiseen tekstin tuottamiseen kuin moittimansa.

        Kiitos esittelystäsi.


    • omaruokainen

      Kunnioitan Kiveä siksi, koska hän oli ensimmäisiä suomalaisia prosaisteja ja näytelmäkirjailija eli rohkeutta, uskallusta ja tunteen paloa. En kuitenkaan pidä hänen tuotannostaan. Jos joutuisin tilanteeseen, jossa saan valita vain kaksi kirjaa, ne olisivat Raamattu ja Waltarin Sinuhe. Raamattu siksi, että en ole koskaan lukenut sitä kokonaan läpi ja se on kuin romaani - omalla tavallaan. Sinuhe siksi, että olen lukenut sen monta kertaa, mutta se avautuu aina eri tavalla. Molemmat ovat täynnä viisautta ja elämänkokemusta, niitä en Kiven teoksista löydä. Kuinka löytäisinkään, hänhän kuoli niin nuorena.

      Kiven teksti ei avaudu minulle eikä sen sisältämä huumori. En tosin pidä vaikkapa Runebergin runoistakaan. Hyvä, että Suomessa on vapaus olla tykkäämättä, arvoa voi silti antaa aikansa vaikuttajille, joista ainakin Kivi eli aika lailla tuskan täyttämän elämän. Runeberg lähinnä kylvi sitä itse ympärilleen, ainakin naispuolisille aikalaisilleen.

      Monen täällä kirjoittavan ajatuksiin en aina pääse sisälle ollenkaan eli ei teksti avaudu. Täytyy myöntää, että en aloittajan tekstejä ole edes yrittänyt lukea sillä silmällä, että oikeinko Kiven manttelinperijä tässä olisi. Eiköhän olisi parasta vain tyytyä omaan tyyliinsä, plagiointi on aina halpahintaista. Eikö omalla äänellään kirjoittaminen ole kaiken kirjoittamisen ydin, ei se, että se olisi jotenkin niin hienoa, että se tuntuisi jopa kansalliskirjailijan tekstiltä? Ja mitä palautteeseen tulee, aito palaute tulee pyytämättä, olipa se sisällöltään ruusuja tai risuja.

    • Neeasa

      Aleksis Kivi ehti kirjoittaa paljon, vaikka kuoli nuorena 38 vuotiaana.
      Koulussa hänen tuotantoaan luettiin paljon ja runo ja esitettiin . Kiveä pidetään Mikael Agricolan ja
      Elias Lönrotin rinnalla suomenkielisen kirjallisuuden luojana.
      Hänellä oli se oma tyyli kerronnassaan, juhlallinen ja kaunis.

      • valitettavasti

        Neeasa, miksi niin monta nikkiä ja samaa asiaa puhut eri nimillä?
        Onko muistihäiriö? Heillä on tapana samaa asiaa toistaa.


      • Neeasa

        Hämmästyin tuollaista luuloasi, koska olen kirjoittanut vain tällä yhdellä nikillä!


    • Kirjailija.myös

      Aleksis Kiven runoista löydän näytelmänomaista kuvausta, enkä ihmettele, koska hänen hyvä, läheinen ystävänsä KaarloBergholm oli suomalaisen teatterin perustaja, yhdessä sisarensa kanssa hän aloitti 1872 suomenkielisen näyttämötoiminan.

      Varmasti ystävän kanssa oli käyty kirjallisia keskusteluja.
      Bergholmin aikana draamakirjallisuus kehittyi ja hänen sanottiinkin ohjanneen mm. Minna Canthia ja Numersia näytelmä kirjallisuuden luomisessa.

      Kivi oli kuitenkin realismin ja huumorin saralla ja häntä pidetään vieläkin suurimpana humoristinamme.
      Juuri Seitsemässä Veljeksessä hänen realismihuumorina tulee selvinmmin esille, veljesten sanailussa löytyy monipuolisesti ihan aitoa huumoria, sadunomaista kerrontaa ja romantiikkaa. ( Aapo)

      Kyllä senkin voi todeta, että laajassa tuotannossa on hyvää ja vähemmän hyvää. Hänen lyriikkansa, kuvauksellista, tunnelatutunutta, mutta aikalaiset eivä oikein hyväksyneet hänen runojensa tyyliä, loppusoinnutonta, lyhennettyjä sanoja, yms.

      "Täss' seison mä impani kanssa,
      ja kiharat tuulessa liehuu,
      ja laaksoen hyminä soi
      kuin ijäisen lemmen ääni,
      kosk' mennyt on yö,
      kosk' kimmeltää kesänen aamu
      ja linnut ne laulelee."

      Dramatiikan helmi: Lea, jonka tapahtumat hän sijoitti Jeesuksen aikaan.

      Kimedian helmi; Kihlaus. suutari räätäli vanhapoika Ja epätoivoinen yritys saada naida "Herrojen Eeva"

      Mikäli jotain, niin Aleksis Kiveä luen mielelläni, kuulen huumoristisen naurun ja näen "Metsän pojan" silmin sen jylhän kuusiston...

    • gosahgohosh

      katsokaa Jari Halosen ohjaama elokuva "Aleksis Kiven elämä"

      On parhaita elokuvia mitä koskaan on suomessa tehty

    • lukija

      Lopultakaan meillä ei liikaa ole näitä kansalliskirjailijoita joiden teksteissä elää tavallinen kansa monine vaiheinensa.
      Kaikki eivät tykkää kaikista, mutta toivottavasti kaikille on jotain jäänyt mieleen Kivenkin teksteistä. Kun tietää, että hän oli räätälin poika, varattoman perheen lapsi joka kirjoitti ylioppilaaksikin vasta 23 vuotiaana, voi vain kuvitella millaisia kirjallisia kykyjä ja suunnitelmia hänellä nuorena miehenä oli.
      - Minä en rupeakkaan papiksi, vaan runoilijaksi.- hän selitti vanhemmilleen.
      Ensimmäinen teos, Kullervo, sai Suomalaisen Kirjallisuuden seuran palkinnon v. 1860.
      Murhenäytelmällä kunniaa.
      On hänen teksteissänä eloa ja iloa, huumoria ja dramatiikkaa, elämää väreissä ja tummissa sarkahousuissa. Ihailen taitavaa sanankäyttäjää minäkin ja tiedän etten koskaan kyllästy uudelleen ja uudelleen lukenasta Kiven teoksia, runojen syvyyttä, metsän vihreyttä, niissä on elämää.

      Olisi kiva keskustella muidenkin kirjailijoiden elämäntöistä ja kirjallisista saavutyuksista.

      MariaJotuni, Otto Manninen, Eino Leino, ja onhan näitä nimekkäitä luettu.

    • Se.entinen.Kukkahame

      Asun A Kiven maisemissa, usein tulee hänen tekstinsä mieleen liikkuessa maantiellä.
      Mäeltä mäelle näkymä, kumpuileva vaihteleva maasto, siellä täällä polveilee joki, laajoja viljapeltoja ja muutama säilytetty lato. Kauniita pihapiirejä ja uusia taloja ilmestyy joka vuosi lisää.
      Muutama vuosikymmeniä sitten valmistunut moottoritie halkoo pitäjää, mäen rinteessä pieni punainen jo 'hiukan' haalistunut Männistön muorin mökki, on jätetty paikoilleen suuren teollisuusalueen eteläiseen kylkeen, vain muutaman metrin päähän asfaltista. Joka kerta kun siitä kuljen, tullen mennen, huomioin sen olevan 'paikoillaan'!
      Maasto täällä on muutamalla sanalla sanoen *Mäeltä näkyy toinen mäki* joskus olen yrittänyt valokuvata, ei se onnistu! Pieni kamera ja suuri maailma ei oikein rimmaa!
      Palojoki joka on A.Kiven kotikylä, kesäisten Kivinäytelmien paikka ja myös joki jolla on syvä uoma tuhansia mutkia, virtausta kuivinakin kesinä. Rakastan tätä maata!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      201
      4783
    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      279
      2912
    3. 134
      1747
    4. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      211
      1480
    5. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      67
      1421
    6. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      84
      1186
    7. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      64
      1154
    8. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      75
      1119
    9. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1087
    10. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      76
      1081
    Aihe