On kulunut vuosi Voldemortin kukistamisesta. Ron ja Hermione ovat juuri purjehtineet avioliiton auvoisaan satamaan, ja Harrynkin elämänvaihetta voisi kuvata jollakin latteudella, mikäli sellainen nyt kirjoittajan mieleen juolahtaisi. Ron on osallistunut amatöörien velhoshakkiturnaukseen, ja kaikkien yllätykseksi edennyt aina puolivälieriin saakka. Tämä tarina kertoo tuosta kohtalokkaasta ottelusta. Kertomus sisältää huonoa huumoria, joka voi aiheuttaa närästystä tai suoranaista vihaa kirjoittajaa kohtaan. Lisäksi väkisin väännetyt vitsit saattavat aiheuttaa sen, että suolistosi hyppää kurkkuusi kuristamaan sinut. Kirjoittaja (oikolukijansa kohtalosta opiksi ottaneena) ei ota vastuuta tällaisista traagisista sattumuksista, vaan vastuu siirtyy lukijalle. Takaan, että kun olet lukenut tämän, et pidä lukutaidottomuutta pelkästään negatiivisena asiana.
Oli aurinkoinen aamupäivä. Harry Potter, kaikkien aikojen legendaarisin velho, istuskeli huolettomana Stonehengen kivipaateen nojaten. ”Eipä uskoisi, että tämä pyhä paikka toimisi näinkin pienen jutun näyttämönä”, kunnes tajusi, että tämä V.I.S.V.A.:n (Velhojen ikivanhan shakkiliigan virallinen amatöörijaosto) ottelu oli hänen ystävälleen takuulla tärkeä juttu eikä missään nimessä moisen väheksymisen arvoinen. Samassa hän huomasi ystäviensä Ronin ja Hermionen saapuvan ottelupaikalle.
”Tervehdys, vastanaineet! Olette myöhässä!” Harry huikkasi heille. ”Vastanaineet? Kerrassaan oivallinen arvaus myöhästymisemme syylle”, Ron heitti takaisin. Tätä sinänsä nokkelaa vastausta seurasi kiusallinen hiljaisuus, jonka Hermione päätti analyysillaan siippansa tulevasta vastustajasta. ”Cercés Pasqualle, ranskalainen taiteilija ja shakkiamatööri, on taitava pelaaja, joka hyödyntää sekä kuuluisaa ’kiinalaista koiransyöjä’ – taktiikkaa että harvinaisempaa ’bulvaanialaista sormikoukkua’. Mutta on Ronillakin monta ässää hihassaan, kuten klassinen ’kaledonialainen kastraattikabaree’.” Kolmikko astui kivikehään, ja Ron lähti valmistautumaan otteluun pukuhuoneeseen.
Ottelua oli käyty jo lähes kaksi tuntia ja jännittävin vaihe kamppailua lähestyi. Voisi sanoa, että Lee Jordan selosti ottelua apinan raivolla, mutta koska Lee on tiettävästi tummaihoinen, joku voisi löytää tästä rasismiin viittaavaa vihjailua. ”Kyllä! Näyttää vahvasti siltä, että Weasley siirtää! …ei sittenkään, hän vain kaivoi nenäänsä. Pelaajat ovat äärimmäisen keskittyneitä, kun ottelua on pelattu tunti ja 58 minuuttia. Nyt Weasley tekee sen! Hän tekee ottelun aloitussiirron!” Yleisö hurrasi kuin lumihangesta nousevalle paaville. ”Weasley siirtää kuningattaren edessä olevaa sotilasta. Pasqualle vastaa välittömästi ”keltamaksakäännöksellä”.”
Ottelu eteni tyypilliseen tahtiin, eli jo kahden vuorokauden intensiivisen kamppailun jälkeen nähtiin ensimmäiset nappuloiden syömiset. ”On tullut tilanne, jossa näemme ensimmäisen kerran, mitä temppuja pelaajamme ovat nappuloilleen opettaneet! Ranskalainen hoitaa moukallaan Weasleyn sotilaan pois päiviltä, mutta kuinka..? No mutta, mikäs temppu tuo oli”, Lee Jordan selosti hämmästyneenä. ”Miksi tuo ranskalaissotilas kiroili läimäistessään Ronin sotilasta valkoisella käsineellään kasvoihin?” Harry kysyi vieressään istuvalta Hermionelta. ”Ei se ollut kiroilua, se oli vierasta kieltä”, Hermione valisti. ”Ai, olen siis kaikki nämä vuodet punastellut turhaan oopperaa katsoessani”, Harry mutisi puoliääneen. Samassa tapahtumat areenalla saivat yleisön haukkomaan henkeään. ”Weasleyn sotilas kukistaa Pasqualle´n soltun, ja tämä heittää housunsa alas ja kumartaa! Mistä on kyse?” Yleisöön saakka saattoi kuulla pikkuruisen sotilaan huutavan chipmunk-äänellään ”Baise moi, baise moi!” Harry hämmästeli tapahtuman rietasta traagisuutta. ”Ymmärrän täysin, mistä on kyse”, Hermione selitti. ”Ennen vanhaan hävinneet sotilaat poikkeuksetta raiskattiin. Juuri tämän vuoksi Ranskan miehet ovat aina olleet innokkaita sotimaan, ja iäti ilman menestystä.” Harryn ilme kirkastui kuin silikonimissillä, joka kuulee 86-vuotiaan miljonääriaviomiehensä kuolemasta. ”Totta, nyt minä ymmärrän, miksi Abba lauloi Waterloo-kappaleessa, että ”How can I ever refuse, when I feel like I win when I lose?” Sehän on päivänselvää”, hän myhäili ylpeänä kyvystään yhdistellä asioita.
Samassa Stonehengen alttari pimeni ja taivaalta kuului uhkaava jyrinä. ”Hyvänen aika, onko hän palannut?” Harry säikähti. ”Voldemort! Kuinka se on mahdollista? Hänhän jäi kaalikuorman alle ja menehtyi viimeksi taistellessamme…” Osa yleisöstä luuli tämän valoshown kuuluvan osana esitykseen ja naureskeli aluksi tapahtumalle tajuamatta pian koittavaa karmaisevaa kohtaloaan. Viimein hirvittävä totuus valkeni koko velhojoukolle. ”Jeesus Kristus, syntienne puolesta kuollut Vapahtajanne, on palannut tuomitsemaan nämä irstaat kulttimenot!” kuului Taivaasta uhkaava jylinä, joka toi kummasti mieleen amerikkalaisten showpainiohjelmien yliteatraalisen kuuluttajan.
Ron näytti närkästyneeltä; hän käsitti, että hänen mahdollisuutensa saattaa tämä ottelu kunniakkaaseen loppuunsa oli mennyt mokoman pitkätukkahipin varastettua esityksen kliseisellä entreellään. ”Vai irstaat menot! Jos nappuloiden hipelöinti riittää irstaudeksi, niin eikö sinun pitäisi olla ensisijaisesti Michael Jacksonin kimpussa?” Ron huusi Jeesukselle, joka lensi tulivaunuillaan kivikehän yllä. ”Syntiset ruojat, pakanat, epäjumalten palvojat, kärsikää! Tästä saatte esimakua Iankaikkisesta kohtalostanne!” Jeesus kivahti. Samassa hän poltti jumalallisella voimallaan koko seurueen sekunnin murto-osassa takaisin maan tomuksi ja tuhkaksi. Seuraavaksi Harry, Ron ja Hermione huomasivatkin olevansa Helvetin liekeissä kärventymässä muiden noitien, ateistien ja vapaa-ajattelijoiden joukossa.
Tarinan opetus: Usko Jeesukseen, niin pelastut. Äläkä hipelöi nappuloita. Paitsi jos olet katolinen pappi.
HP-faninovelli: Kohtalokas shakkipeli
9
1078
Vastaukset
- HäN.86
loistavata!
- juupa
että mahtava.
- Yhtä kaipaava^^
Mukavaa... Ei kyllä niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin mukavaa Harry Potterin faneille... Olen HP- fani. Mutta silti... Osaat kirjoittaa... Ohops... Käytinpäs paljon pisteitä.... :)
- JesusSaves
Yhtä kaipaava^^ kirjoitti:
Mukavaa... Ei kyllä niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin mukavaa Harry Potterin faneille... Olen HP- fani. Mutta silti... Osaat kirjoittaa... Ohops... Käytinpäs paljon pisteitä.... :)
Aina, kun alan kirjoittaa tarinaa, huomaan, etten keksi mitään järjellistä lopetusta. Niinpä huomaan käyttäväni "Jeesuksen toinen tuleminen" -korttia loppuratkaisun aikaansaamiseksi.
Olen kuitenkin päättänyt, että jatkan kertomusta joskus. Sankarimme saa tutustua Infernon kauhuihin (näistä minulla on jo idea) ja selvittää tiensä takaisin ihmisten ilmoille (tästäkin on jo idea), minkä jälkeen kaksi suosituinta kirjallisuuden hahmoa kautta historian, Jeesus Kristus ja Harry Potter, ottavat mittaa toisistaan ikimuistoisessa kamppailussa (mutta kuinka? Kenties taas shakkiottelussa, jolloin ympyrä sulkeutuu ym. latteudet tulevat tarpeeseen...) Tai sitten unohdan koko jutun, ja jätän tämän kertomuksen tähän.
Kunhan saisin edes tietokoneeni taas kuntoon, niin olisi edes mahdollisuudet tehdä jotakin.
- ääää
Onneksi tämä oli huumorilla pistety kirjoitus. Muuten--->hoitoon.
- InsaneMe
...niin hauska. Ja hyvä. [Latteita miun kompsut:] Ja erin omainen. en tiiä... Mut loistava.. :D Nauroin ja heh.. Mukavia kiekuroita oli.. :)
- JesusSaves
Eräänä päivänä sain idean. Tajusin, että tuo tarinani "Shakkiottelu" oli kuin sipuli siinä mielessä, etten sillä hetkellä keksinyt kummastakaan sopivaa vertausta. Sitten huomasin, että voin jatkaa kertomusta kuvaamalla Helvettiä siinä muodossa, jollaiseksi paikan kuvittelen. Ja kun mukaan heittelee muutaman irtovitsin ja rakentaa kertomuksen tunnettujen fiktiivisten henkilöiden ympärille, soppa on kasassa. Tarina on siinäkin mielessä ainutlaatuinen, että voisi hyvinkin vaihtaa Harryn hahmon Ohukaiseksi, Ronin Paksukaiseksi ja Hermionen Tarja Haloseksi, eikä kerronta sittenkään kärsisi pätkääkään. (Oikeastaan tämä seikka on ainoa positiivinen puoli, jonka tähän keksin.) Lupaan teille, että säästin parhaat jutut tuleviin osiin. Nyt voitte valita: voitte joko nauttia mukavan tarinan lukemisesta tai sitten heittää sen "Kultahatun" nurkkaan ja kauhistella tätä. Olkaa hyvä.
Harry Potter havahtui ankeassa kerrostalohuoneessa, jonka ikkunasta pilvisen syyspäivän ankea valo antoi paikalle jopa entistä värittömämmän vaikutelman.
- Olen siis kuollut. Mutta mikä tämä paikka on? hän mietti. Kliseisesti hän käveli katsomaan itseään vessan peilistä, sillä muististaan epävarman, oudossa paikassa heränneen päähenkilön kuuluu toimia näin. Luonnollisesti Harry ei ollut tunnistaa itseään kuvajaisesta ym. trivialiteetteja, jotka ovat mahdollisia vain amatöörien novelleissa ja eräässä filmatisointiaan odottavassa superhitissä. Hän astui eteiseen, jossa seinällä komeili vanhanaikainen ilmoitustaulu. Tauluun oli kiinnitetty tiedonanto:
>>TIEDOTUS
Olet saapunut Helvettiin. Älä hämmästele tulimeren ja sarvipäisten perkeleiden puuttumista: vähän aikaa sitten tulimme siihen tulokseen, että karmaisevampiakin vaihtoehtoja on olemassa. Niinpä muutimme paikan muistuttamaan 70-luvun Moskovaa marraskuussa. Mukavaa ikuisuudenjatkoa.
HUOM. Tänään Bio Infrenossa klo 20 esitetään elokuva ”Titanic” kuusituntisena director’s cut –versiona vaihtoehtoisella loppuratkaisulla. Tervetuloa mukaan. Vessassa käyminen tai muista syistä johtuva salista poistuminen elokuvan aikana ei valitettavasti ole mahdollista.>>
Harry astui ulos huoneestaan ja käveli portaat alas. Käytävä oli hiljaisempi kuin kyselyosio helluntailaisnuorien seksivalistusillassa. Hän vaelsi kohti hissiä, joka oli epäkunnossa (No, mitä muuta Helvetissä/70-luvun Moskovassa olisi voinut odottaa?), huomasi portaat ja asteli nopeasti alas ja viimein selvisi ulko-ovelle heikosti valaistusta käytävästä.
- Ron! Hermione! Kuinka on vointinne? Harry huudahti huomatessaan ystävänsä kadulla äimistelemässä. Ron näytti hieman päihtyneeltä.
- Harry! Et voi uskoa tätä! Tätä paikkaa sanotaan Helvetiksi, mutta huoneessamme oli jo tervetuliaislahjana jääkaapin täydeltä kylmää olutta! Ron selosti innokkaana. - Muuten, näetkö vessaa lähistöllä? Kaamea kusihätä.
- Emme jouda etsimään Hotelli Helpotusta nyt. Meidän on keksittävä, kuinka selviämme täältä takaisin ihmisten ilmoille, sanoi Hermione närkästyneenä. - Olen varma, että keino on olemassa. Muuan Dante Alighieri on kerran palannut täältä, joten sen täytyy olla mahdollista.
Ystävykset päättivät lähteä matkaan kohti Helvetin keskustaa. He kulkivat ihmetellen, miten kadulla saattoi olla pelkkiä pikaruokaravintoloita, kunnes eräs ystävällinen ohikulkija valaisi heille, että kyseessä on Infernon osasto 5724BX, velhoille, oluenystäville ja kulinaristeille epäpyhitetty. Viimein he astelivat erääseen kuppilaan ja hakeutuivat syrjäiseen nurkkapöytään miettimään suunnitelmaansa.
- Minä painun vessaan, Ron sanoi ja erkaantui saman tien kulkemaan kohti baarin toisella puolella häämöttävää mukavuuslaitoksen ovea.
- No, mikä on suunnitelmamme? Harry kysyi.
- Aion etsiä kirjaston ja tehdä tutkimusta, Hermione vastasi. - Mitä nopeammin pääsemme pois täältä, sen parempi.
- Mikäs kiire tässä on? Mielestäni paikka vaikuttaa kohtuullisen mukavalta, asuntonikin saa kevyellä remontilla viihtyisäksi. Aion sitä paitsi etsiä vanhempani ja Siriuksen.
Viereisen pöydän tuulipukuun verhoutunut miekkonen käännähti ja rykäisi aloittaakseen puheen.
- Niin, aluksi kämppä tuntuu ihan kivalta. Sitten huomaat, että putkisto vuotaa, lämmintä vettä saa vain satunnaisesti, paperinohuissa seinissä on maalilla peiteltyjä homevaurioita ja naapureiden - vähämielisten juoppojen ja koliikkivauvaperheiden – möykkä kuuluu sanatarkasti öisin, tuulipukumies tilitti.
- Kammottavaa! huudahtivat Hermione ja Harry yhteen ääneen. - Kyllä Helvetin suunnittelijat ovat miettineet kaiken tarkkaan!
- Helvetin? Minähän vain muistelin vanhaa vuokra-asuntoani Helsingin Kalliossa! muukalainen hämmästeli.
Lopulta Ron saapui vessasta kauhistunut ilme kasvoillaan. - Ne kirotut! Minulla ei ole enää virtsaputkea veitikassani! Pelkkä umpinainen nuppi vain! Joudun kulkemaan tämän kusihädän kanssa IKUISUUDEN! hän vaikersi.
- Alatte pikkuhiljaa päästä jyvälle siitä, miksi tätä paikkaa Hornaksi haukutaan, tuulipukumiekkonen naureskeli vahingoniloisena. - Paljon hyvää olutta, mutta rakko iäti räjähdyspisteessä!
Ilta ja seuraava yö kuluivat odotusten mukaisesti: Harry, Ron ja Hermione palasivat huoneisiinsa ja Harry sai selville, että hänen seinänaapurinsa harjoittelee Kissanpolkkaa pianolla aamuöisin. Vähäunisen yön jälkeen kolmikko päätti toteuttaa suunnitelmansa.
- No niin, minä menen kirjastoon. Etsikää te Sirius ja Harryn vanhemmat, Hermione sanoi. - Ehkä he voivat antaa informaatiota, kuinka pääsemme pois täältä ja keritsemään Jumalan Karitsaa.
Siriuksen löytäminen osoittautui yllättävän helpoksi, sillä tämä oli kuullut tapahtumista ja saapui tapaamaan kummipoikaansa juuri Hermionen lähdettyä. Jälleennäkeminen oli riemuisa, vaikka Siriuksella olikin huonoja uutisia kerrottavanaan (Harryn vanhemmat olivat Helvetin osastolla 3306TW, tyhjäntoimittajille ja bestsellerien sivuhahmoille tarkoitettu, joten tapaaminen ei onnistunut). Viimein kumppanukset siirtyivät itse asiaan ja keskustelivat kadulla kuljeksiessaan keskittyneesti.
- Aiotte siis pois täältä? Ymmärrän hyvin, Sirius sanoi. Tänään on sikäli poikkeuksellinen päivä, että saan esiintyä ihmishahmossa. Muun ajan eli 364 päivää vuodessa joudun viettämään koirana rankkureiden ja nälkäisten kiinalaisten kaupunginosassa, jossa ei ole yhtään vesipostia.
- Kyllä tämä on sitten kauhea paikka! Harry parkaisi.
- Niinpä, mutta et arvaa miten arkkivihollisellemme Voldemortille on käynyt. Hän kohtasi Pahan Hengen.
- Paha Henki? Mitä se tarkoittaa? Ron kysyi.
- Pahat Henget kiertelevät ympäriinsä huiputtamassa ihmisiä. Henki lupaa toteuttaa toiveen, mutta tekee sen tavalla, joka ei ole välttämättä kaikkein mieluisin. Voldemort oli tänne saavuttuaan väärinymmärretympi kuin epileptikko viittomakielikurssilla, eikä tahtonut saada naisseuraa edes tekeytymällä Pierluigi Collinaksi. No, kun hän sitten kohtasi Pahan Hengen, hän toivoi, että hänellä olisi nainen joka sormelle. Ja siitä hetkestä eteenpäin lordi-paralla ei ole ollut käsiä.
- ”Farewell to arms” siis, muuan ohikulkija tokaisi. Harry, Ron ja Sirius pysähtyivät tuijottamaan ihmeissään. - Ette tajunneet intertekstuaalista viittaustani maailmankirjallisuuteen, tuota geniaalista polysemian helmeäni ? Teidän täytyy olla joko lestadiolaisia tai…
- Velhoja. Aivan niin, Sirius sanoi ja kääntyi taas puhumaan Harrylle ja Ronille. - Niin, mihin jäimmekään? Kerroitte aikeistanne palata Maan päälle. Voin sanoa, että se tulee olemaan vaikeaa. Uudelleensyntymisoikeus myönnetään täällä vain harvoille, viimeksi Adolf Hitlerille.
- Miksi ihmeessä Viiksi-Aatu sai syntyä uudelleen? Harry parahti.
- Kuuntele loppuun saakka. Hitler määrättiin syntymään uudelleen puuksi, ja hänestä valmistettiin Maassa koristekahva jerusalemilaisen ympärileikkaajan instrumenttiin. Mutta nyt minun on mentävä! Sirius tokaisi. Ystävykset hyvästelivät toisensa ja palasivat asunnoilleen hiomaan suunnitelmaa.
(Tulossa: Luento universumin koostumuksesta, pako Infernosta, lisää puujalkavitsejä ja hyytävän jännittävä lopputaistelu.)- JesusSaves
Radio selosti Harryn asunnon nurkkapöydällä, kun hän ja Ron istuivat odottamassa Hermionea. ”Ylimääräinen uutislähetys. Helvetin osastolta 6811HD eli japanilaisten pikkutyttöjen sektorilta on kadonnut kaksi mustekalaa. Pyydämme asukkaita olemaan varuillaan ja halutessaan hakemaan siveysvöitä info-pisteistä. Mutta nyt siirrymme kuuntelemaan neljäksi tunniksi väittelyä aiheesta ’Diversiteetin säilyttäminen biodynaamisessa sientenviljelyssä’, jonka jälkeen nautimme Nykymusiikin helmiä – sarjassamme Kaija Saariahon säveltämästä sooloviulukonsertosta ’Testikkelit saranapuolella’…”
- En tiennytkään, että Ylen Ykkönen kuuluu täälläkin, Harry ihmetteli.
Kun Hermione viimein palasi kirjastosta Harryn ja Ronin luo, hän näytti voipuneelta mutta samalla tyytyväiseltä. - Voi hyvänen aika. Ulospääsy on sittenkin olemassa, mutta sen löytäminen oli todella työn ja tuskan takana! hän kertoi.
- Käsitän. Beelsebub ei takuulla tahdo paljastaa ulospääsyä, muutenhan väki liukenisi nopeammin kuin Michael Jacksonin nenä saunassa, Ron tokaisi, kuten hänen tässä koomisen sivuhahmon roolissaan kuuluikin tehdä.
- Ei ongelma siinä ollut. Helvetin kirjastossa vain esillä oleva valikoima oli jokseenkin hyödytön. Voitteko kuvitella, heillä on KAIKKI Hertta- ja Harlekiini-sarjojen romaanit! Ja ”Alastomalle lounaalle” on pyhitetty kokonaan oma osastonsa! Lisäksi Kalle Päätalo on näemmä jatkanut muistelmiensa kirjoittamista täällä, ja kaikki 5799 osaa - mukaan lukien tuorein, 682-sivuinen ”Kun söin voileivän” - olivat siellä lainattavissa. Mutta kun löysin etsimäni, kävi ilmi, että pääsemme täältä hyvinkin helposti pois.
Harryn ja Ronin mielenkiinto heräsi kuin piispalla poikakuoron pukuhuoneessa. He pyysivät Hermionea kertomaan tietonsa.
- Tutkin hieman universumimme rakennetta ja tulin siihen tulokseen, että maailmassa on yhteensä 12 tilaulottuvuutta. Kolme ”maanpäällistä” elämää, kolme Taivasta, kolme Helvettiä ja vielä kolme Kadotusta varten. Kun olemme Maassa, muut dimensiot eli Taivas, tämä ja Kadotus, ovat surkastuneita eikä siksi havaittavissa. Nyt täällä taas Maan ulottuvuuskoordinaatit ovat noiden latenttien joukossa…
-Hetkinen. Kadotus? Luulin aina sen tarkoittavan samaa kuin Helvetti, Ron hämmästeli.
- Se on aivan eri juttu. Kadotus on se paikka, johon kaikki kirjaimellisesti häviää mystisesti muista ulottuvuuksista. Ulottuvuuksien välillä on reikiä, joista nämä oliot voivat kulkea.
- Eli, siis lentokentillä kadonneet matkatavarat ja takavuosien poptähdet päätyvät tuohon paikkaan? Harry vuorostaan tiedusteli.
- Jotakin sen suuntaista. Mutta paikka on niin kammoksuttu, ettei sinne takuulla kukaan toivo joutuvansa, Hermione otaksui.
- Paitsi ehkä sitkeimmät Gary Barlow –fanit idoliaan tapaamaan, Ron huomautti.
- Oletko varma, että kumpikin heistä tahtoisi? Harry kysyi.
- Päät kiinni, tuo teidän jutustelunne on kuivempaa kuin liian kauan jatkuneessa lauantai-illan formaattiviihdeohjelmassa! Hermione ärähti. - Joskin myönnän, että tilanteemme on suorastaan kutkuttava. Meidän täytyy rakentaa dimensio-operaattori.
- Dimensio-operaattori? Mikä se on? Harry hämmästeli.
- Laite, jolla voimme avata portin ulottuvuuksien välille. Tässä tarvikelista, tarvitsen näitä sen rakentamiseksi. Ryhtykää hommiin.
- Hmm, mutisi Ron lukiessaan listaa. - Transistoriradio, kaksitahtimoottori, lonkkaproteesi… Eiköhän asia järjestyne. Mutta sitä minä ihmettelen, kuinka sinä osaat rakentaa sen operettijutun?
- Uskon sen olevan mahdollista. Eräällä Tylypahkan lomalla sukututkimuksen tekemisen ohella väittelin jästiyliopistossa tohtoriksi elektroniikasta. Ja sitä paitsi, tämä tulee olemaan helppoa verrattuna toissavuotiseen lomaani… Silloinhan minun piti hakkeroitua NATO:n salaisiin tiedostoihin käyttämällä kannettavaa tietokonetta, jossa ei ollut edes verkkoyhteyttä!
Ystävykset hajaantuivat jaettuaan tehtävänsä, ja radio jäi yksinään pojottamaan ankeasti valaistun huoneen nurkkaan. ”Kulttuuriuutisista hyvää iltaa. Kirjailija Kalle Päätalon Iijoki-sarjan viimeinen osa, ’Viimeiset jahkailut’, julkaistiin tänään. Hän on viimein saanut päätökseen maanpäällisten vaiheidensa kertomisen, ja tuo hänen elämänsä kolmesta viimeisestä minuutista kertova 881-sivuinen teos päättää suositun 5800-osaiseksi jääneen sarjan. Kirjailija aikookin siirtyä kirjoittamaan uutta Styxjoki -sarjaa…” (Kuiva scifiparodia-osuus päättyy tähän.) - JesusSaves
JesusSaves kirjoitti:
Radio selosti Harryn asunnon nurkkapöydällä, kun hän ja Ron istuivat odottamassa Hermionea. ”Ylimääräinen uutislähetys. Helvetin osastolta 6811HD eli japanilaisten pikkutyttöjen sektorilta on kadonnut kaksi mustekalaa. Pyydämme asukkaita olemaan varuillaan ja halutessaan hakemaan siveysvöitä info-pisteistä. Mutta nyt siirrymme kuuntelemaan neljäksi tunniksi väittelyä aiheesta ’Diversiteetin säilyttäminen biodynaamisessa sientenviljelyssä’, jonka jälkeen nautimme Nykymusiikin helmiä – sarjassamme Kaija Saariahon säveltämästä sooloviulukonsertosta ’Testikkelit saranapuolella’…”
- En tiennytkään, että Ylen Ykkönen kuuluu täälläkin, Harry ihmetteli.
Kun Hermione viimein palasi kirjastosta Harryn ja Ronin luo, hän näytti voipuneelta mutta samalla tyytyväiseltä. - Voi hyvänen aika. Ulospääsy on sittenkin olemassa, mutta sen löytäminen oli todella työn ja tuskan takana! hän kertoi.
- Käsitän. Beelsebub ei takuulla tahdo paljastaa ulospääsyä, muutenhan väki liukenisi nopeammin kuin Michael Jacksonin nenä saunassa, Ron tokaisi, kuten hänen tässä koomisen sivuhahmon roolissaan kuuluikin tehdä.
- Ei ongelma siinä ollut. Helvetin kirjastossa vain esillä oleva valikoima oli jokseenkin hyödytön. Voitteko kuvitella, heillä on KAIKKI Hertta- ja Harlekiini-sarjojen romaanit! Ja ”Alastomalle lounaalle” on pyhitetty kokonaan oma osastonsa! Lisäksi Kalle Päätalo on näemmä jatkanut muistelmiensa kirjoittamista täällä, ja kaikki 5799 osaa - mukaan lukien tuorein, 682-sivuinen ”Kun söin voileivän” - olivat siellä lainattavissa. Mutta kun löysin etsimäni, kävi ilmi, että pääsemme täältä hyvinkin helposti pois.
Harryn ja Ronin mielenkiinto heräsi kuin piispalla poikakuoron pukuhuoneessa. He pyysivät Hermionea kertomaan tietonsa.
- Tutkin hieman universumimme rakennetta ja tulin siihen tulokseen, että maailmassa on yhteensä 12 tilaulottuvuutta. Kolme ”maanpäällistä” elämää, kolme Taivasta, kolme Helvettiä ja vielä kolme Kadotusta varten. Kun olemme Maassa, muut dimensiot eli Taivas, tämä ja Kadotus, ovat surkastuneita eikä siksi havaittavissa. Nyt täällä taas Maan ulottuvuuskoordinaatit ovat noiden latenttien joukossa…
-Hetkinen. Kadotus? Luulin aina sen tarkoittavan samaa kuin Helvetti, Ron hämmästeli.
- Se on aivan eri juttu. Kadotus on se paikka, johon kaikki kirjaimellisesti häviää mystisesti muista ulottuvuuksista. Ulottuvuuksien välillä on reikiä, joista nämä oliot voivat kulkea.
- Eli, siis lentokentillä kadonneet matkatavarat ja takavuosien poptähdet päätyvät tuohon paikkaan? Harry vuorostaan tiedusteli.
- Jotakin sen suuntaista. Mutta paikka on niin kammoksuttu, ettei sinne takuulla kukaan toivo joutuvansa, Hermione otaksui.
- Paitsi ehkä sitkeimmät Gary Barlow –fanit idoliaan tapaamaan, Ron huomautti.
- Oletko varma, että kumpikin heistä tahtoisi? Harry kysyi.
- Päät kiinni, tuo teidän jutustelunne on kuivempaa kuin liian kauan jatkuneessa lauantai-illan formaattiviihdeohjelmassa! Hermione ärähti. - Joskin myönnän, että tilanteemme on suorastaan kutkuttava. Meidän täytyy rakentaa dimensio-operaattori.
- Dimensio-operaattori? Mikä se on? Harry hämmästeli.
- Laite, jolla voimme avata portin ulottuvuuksien välille. Tässä tarvikelista, tarvitsen näitä sen rakentamiseksi. Ryhtykää hommiin.
- Hmm, mutisi Ron lukiessaan listaa. - Transistoriradio, kaksitahtimoottori, lonkkaproteesi… Eiköhän asia järjestyne. Mutta sitä minä ihmettelen, kuinka sinä osaat rakentaa sen operettijutun?
- Uskon sen olevan mahdollista. Eräällä Tylypahkan lomalla sukututkimuksen tekemisen ohella väittelin jästiyliopistossa tohtoriksi elektroniikasta. Ja sitä paitsi, tämä tulee olemaan helppoa verrattuna toissavuotiseen lomaani… Silloinhan minun piti hakkeroitua NATO:n salaisiin tiedostoihin käyttämällä kannettavaa tietokonetta, jossa ei ollut edes verkkoyhteyttä!
Ystävykset hajaantuivat jaettuaan tehtävänsä, ja radio jäi yksinään pojottamaan ankeasti valaistun huoneen nurkkaan. ”Kulttuuriuutisista hyvää iltaa. Kirjailija Kalle Päätalon Iijoki-sarjan viimeinen osa, ’Viimeiset jahkailut’, julkaistiin tänään. Hän on viimein saanut päätökseen maanpäällisten vaiheidensa kertomisen, ja tuo hänen elämänsä kolmesta viimeisestä minuutista kertova 881-sivuinen teos päättää suositun 5800-osaiseksi jääneen sarjan. Kirjailija aikookin siirtyä kirjoittamaan uutta Styxjoki -sarjaa…” (Kuiva scifiparodia-osuus päättyy tähän.)Seuraavan kirjoittaminen oli hidasta kuin köyhän kuoleminen. Itse asiassa unohdin koko jutun kuukausiksi. Monelle on varmaankin tuttu vertaus tuhannesta apinasta kirjoituskoneineen, loputtomasta ajasta ja Shakespearesta. Tämä teksti taas... viisi apinaa, 15 minuuttia. Uskon, että olette nähneet enemmän huumoria sisältäneitä sairaskohtauksiakin. Itsepähän päätöksenne teette.
Yö oli pimeä kuin tuubamusiikin ystävän mieli, kun Ron Weasley hiipi kohti proteesitehdasta. Koska Helvetti oli suunniteltu siten, että jokainen vainaja viettää ikuisuutensa sen ikäisenä kun kuollessaan sattui olemaan, oli ilmiselvää, että parhaiten menestyviä laitoksia olivat keinonivelvalmistajat ja bingohallit. (Voi olla, että lukija kauhistelee tätä kohtalon ivaa. Kannattaa muistaa, että tässä ikäjakaumaltaan miltei Floridan veroisessa paikassa on kuitenkin se etu, että mies saattaa mennä ensimmäistä kertaa Hornan nudistirannalle ilman pelkoa nolosta ”alkujäykkyydestä”. Ellei sitten ole mieltymyksiltään niin kuin Ekku Peltomäki.)
- Hetkinen, tarvitsen valeasun, hän keksi. Katseltuaan hetken ympärilleen hän huomasi naamiaisasuliikkeen kadun toisella puolella. - Täydellistä, hän tuumasi.
Puodissa myyjä palveli häntä auliisti, minkä olisi pitänyt varoittaa vähänkin kokeneempaa shoppailijaa siitä, että jokin on vialla.
- Hyvää iltaa, nuori mies! Näytätte olevan asun tarpeessa. Tänään erityistarjous: ilmainen muodonmuutos! Haluatte varmaan näyttää filmitähdeltä?
- Takuulla! Ron huudahti. - Laittakaa töpinäksi, hän olisi sanonut, mutta alkoi samalla pohtia, että onomatopoeettisesti analysoituna ”töpinä” tarkoittaisi huopatossuissa steppaamista, eikä sellainen kiinnostanut häntä nimenomaisena hetkenä. Ron tunsi taikuuden ylitsevuotavan hyväilyn, kun muodonmuutos astui voimaan. Lopulta tunne tasaantui, hän tunnusteli kasvojaan, tunsi parran ja päätteli olevansa Sean Conneryn kaksoisolento. Loppu tulisi olemaan helppoa, sillä hänellä olisi käytössään salainen ase: suhu-ässän voimaa ei pidä aliarvioida…
- Hauskaa illanjatkoa, myyjä toivotti palveltuaan hyväuskoista asiakastaan.
Kun proteesivarkaus oli onnistunut Ron palasi Harryn asunnolle, jossa Harry ja Hermione olivat juuri viimeistelleet dimensio-operaattorin. Enää puuttuisi lonkkaproteesi, primus motor, joka asettaisi potenssijonot (sanan euklidis-bukkakelaisessa merkityksessä) kohdalleen, litistäisi likiarvot, ja avaisi yhteyden surkastuneisiin ulottuvuuksiin.
- Ron! Mitä ihmettä on tapahtunut? Hermione kysyi huolestuneena. Ron kertoi tarinansa naamiaisasukaupan tarjouksesta. - Sean Connery? Taisit mennä Pahan Hengen lankaan, sillä tuo näyttää aivan Lassielta, Hermione kauhisteli.
- Ahaa, Ron mumisi. - Ilmankos tunsin siellä proteesipajalla outoa fyysistä vetovoimaa jalkaproteesia kohtaan.
Lopullinen taistelu
Kolmikon palattua takaisin elävien maailmaan Hermione oli jälleen ottanut ohjat käsiinsä. Hän palasi muutaman päivän tutkimusmatkaltaan ja kertoi, kuinka Jeesuksen oli pystynyt jäljittämään.
- Aluksi mietin, mitä tekisin, jos olisin Jeesus. Parturissa käynnin jälkeen keksin loogisen päätelmän. Otin selvää, onko viime aikoina myyty viinitiloja. Vastaus oli myöntävä. Tämän jälkeen kyselin lähdevesivalmistajilta, ovatko he saaneet viime aikoina uusia asiakkaita. Jälleen tärppäsi Tätä kautta arkkivihollisemme sijainti on nyt selvillä. Ilmiintykäämme sinne!
Jeesus oli puutarhassa tuottamassa ”Kaanaan Kirsikkaista”, tuoreinta myyntivalttiaan, kun velhokolmikko ilmiintyi paikalle.
- On tullut aika rusikoida Lunastaja lunastuskuntoon! Harry mylvi. (Hän oli valvonut monta yötä miettien sopivaa lausahdusta tähän tilanteeseen.)
Taikasauvat olivat esillä ja osoittivat Kristusta, joka rykäisi saadakseen äänensä kuuluviin. Jeesus päätti vastata näppäryyteen keksimällä paremman.
- Mitäs kepinheiluttajia... tokko kapellimestareita kuitenkaan? (Hänelle ei valitettavasti tullut parempaa mieleen.)
- No niin, eiköhän keritä Jumalan Karitsa! Ron ehdotti.
- Asui Nasaretissa, vaan on kohta lasaretissa! Hermione keksi.
- Lopettakaa! Tämä on epäreilua, en ole miettinyt one-linereita! Jeesus valitti. Harry kovisteli Vapahtajaa kovin sanakääntein.
- Olet siis tullut takaisin Maahan, vainoamaan minua ja ystäviäni?
- Ei. Minä olen esi-isäsi!
- EEEEIIII! Harry kiljui. Hermione päätti paljastaa pitkään mieltään kalvaneen salaisuuden.
- Hän on oikeassa, Harry… Muistathan, kun Ronin vanhemmat puhuivat kerran, kuinka kaikki velhot ovat sukua toisilleen? Silloin yhdellä kesälomalla, kun olin vanhempieni kanssa Ranskassa, tutustuin merovingien historiaan. Sain selville, että me kaikki velhot polveudumme merovingeistä, ja Jeesus oli heidän esi-isänsä! Tämän vuoksi meidän veressämme on taikuus, eli ”kyky yliluonnolliseen”. Yllättävää, eikö totta?
Kolmikko ja juutalaisten kuningas jämähtivät paikalleen kuultuaan tämän paljastuksen.
- Voi minä sentään, Jeesus mutisi. - Tämä juonikuvio oli perseestä jo siinä yhdessä menestysteoksessa.
Harry ja Ron tuijottivat toisiaan, Jeesusta ja lopulta Hermionea.
- Tarkoitat siis, että… Ron aloitti, mutta samassa Jeesus nousi istuimeltaan.
- Te verenpetturit, epäsikiöt, kieltäjäni! Käytätte vereni voimaa, mutta ette tunnusta minun kunniakasta nimeäni, Jeesus Uolevi Kristusta! Viimeinen tarjoukseni: liittykää minuun… tai kuolkaa. (Jeesus päätti pelata kliseillä, kun mieleen ei sattunut tulemaan mitään nokkelaa.)
- Olemme nähneet jo manan majat… tällä kertaa siis taistelemme.
Jeesus huusi taivaallisia sotajoukkoja avukseen. Tummat ukkospilvet pimensivät taivaan, kylmä tuuli puhalsi luuytimiin saakka, korppi raakkui synkkäeleisesti ja Mamba-orkesteri ilmoitti juuri tekevänsä paraikaa uutta levyä. Ron ei enää heiluttanut häntäänsä, Hermione pyöritteli hermostuneesti käsissään dimensio-operaattoria kuin paavi festareilla kouraan lykättyä kesäkumia, mutta Harry oli edelleen järkähtämätön.
- Siinä tapauksessa, nuori Potter, sinä kuolet. Aloitan silti ystävistäsi. Weasley!
Kristus huusi, veti kaapunsa hupun päähän ja kohotti kätensä, mutta tällä kertaa siunauksen sijaan hänen käsistään sinkoili salamoita. Kiivaasti käkättäen hän lisäsi ampeereja Ronin kieriskellessä tuskissaan maassa. Hermione kirkaisi ja pudotti dimensio-operaattorin maahan. Hetkeäkään epäröimättä Harry syöksyi operaattoriin kiinni, pyöräytti säätimet satunnaiseen asentoon ja sinkosi laitteen kohti Messiasta. Energiakenttä ympäröi edelleen sähkötöiden lumoihin uppoutuneen Jeesuksen, kun hän viimein tajusi jonkin olevan vialla.
- Mitä ihmettä? Eiiii..! messiaaninen huuto alkoi vaimeta, kun oikosulkuun joutunut ulottuvuusoperaattori tempaisi Jeesuksen mukaansa uusiin koordinaatteihin. Lopulta puutarhassa oli hiljaista kuin Kuulovammaliiton Pantomiimipäivillä. Ron nousi maasta hiukset sekaisin, ja huomasi ilokseen jännitepurkauksen palauttaneen hänen entiset piirteensä.
- Velhomaailma on jälleen vapaa pelosta ja kauhusta, ja sinun ansiostani, Hermione sanoi hiljaa.
- Niin, mutta kuinka kauan? Harry pohdiskeli.
Ystävykset kävelivät hiljaa poispäin Jeesuksen viinitilalta. Jälleen kerran he olivat selvinneet, mutta oli vain ajan kysymys, milloin heitä taas tarvittiin. Lisäksi Harryn ja Ronin mieltä askarrutti paljastus magian todellisesta olemuksesta, jonka Hermione, kuten niin monen muunkin asian, oli saanut tietää pitkään ennen heitä. Alkoi sataa vettä, ukkonen jyrähteli. Päivä kääntyi iltaan; taivas tummeni nopeammin kuin kuolioitunut kikkeli.
Epilogi: Jeesus huomasi seisoskelevansa hämärässä hallissa tamagotchi kourassa. Hallin takaosassa tyhjyydestä tulevat liukuhihnat syytivät matkalaukkuja jättimäiseen läjään. Kommunistisen puolueen vanhalta viinalta lemahtava marssijono kulki hänen ohitseen. Jeesus ihmetteli absurdia näkyä. Hetken kuluttua valot syttyivät ja paljastivat hallin etuosassa jättimäisen esiintymislavan. Lavalle asteli kuuluttaja, jonka housuja koristivat trumpettilahkeet. ”Oletteko valmiita… Suomen Popstarsin lahja maailmalle… Indx!”
- Voihan persiinsuti, Kristus mietti… - Olen tainnut joutua…
Viereisellä penkillä istui mies, jota Jeesus ei ollut huomannut aiemmin.
- Kas, päivää. Minä olen Paha Henki. He kättelivät toisiaan, ja Henki jatkoi - Huono päivä meikäläisellä… Ensin yritin taikoa piruuttani yhtä pisamanaamaista kaveria näyttämään Gerard Depardieulta, mutta se meni pieleen ja tyypistä tulikin ihan Gwyneth Palthrow’n näköinen. Sitten huomasin eksyneeni liikenneruuhkassa ja joutuneeni tänne Kadotukseen.
- Kadotus… siksi tämän paikan arvelinkin, Jeesus sanoi.
- Ikävä juttu, mutta minkäs teet. No, nautitaan esityksestä… seuraavaksi vuorossa on Riverdancea.
- Eihän sitä ole vuosikausiin… ai niin, unohdin jo, missä olemme.
- Muuten, Jesse, kiinnostaisiko päästä vielä tänä iltana naisen haarojen väliin? Voin järjestää…
- Mikäs siinä.*
LOPPU
* Tämän ikivanhan vitsin kuuluisan loppuratkaisun poisjättö tuskin pelastaa kirjoittajaa jumalanpilkkasyytteiltä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381853Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431416Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61401- 141372
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11355Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71334Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21317Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11260Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21210Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta41192