Hifistelyä

Ei ne merkit sieltä putoa, kun pidät kansion pystyssä, kuten kirjahyllyssäkin.

Postimerkkeily ei liene koskaan ollut mikään valtavirran harrastus. Kuten muissakin harrastuksissa, harrastajat voivat olla eri tasoisia, toinen on syventynyt aiheeseen viimeistä pilkkua myöten mutta naapuri voi harrastella vain pintapuolisesti asiaa. Harrastus kun ei ole työtä niin sehän ei haittaa ketään jos on vain pintapuolisesti aiheeseen tutustunut. Syvällinen perehtyjä voi sitten päteä tietämyksellään.
Kunpa ihmiset vapautuisivatkin työn ikeestä niin aika jäisi sellaiselle mitä oikeasti haluaisi tehdä kuten esim. harrastukset. Harrastuskin menee pilalle jos siitä tulee työ. Harrastus on nimenomaan vapaamuotoista, voi harrastaa jos huvittaa mutta ei ole pakko. Työ sen sijaan on pakkotahtista ja sinne on mentävä vaikka ei huvittaisikaan, muut sääntelevät työtä niin paljon että tekijällä ei ole juurikaan sananvaltaa työhön, yms. yms.

Nykyään on hauska keräillä eri aiheisilla kuvilla varustettuja postimerkkejä, kun niitä painotekniikan kehityttyä on paljon saatavilla. Itse keräilen eläin- ja kukka-aiheita. Niitä voi järjestellä kansioihin mielensä mukaan ja katsella silloin kun huvittaa. Eivät ole välttämättä niin arvokkaita, että jos joku tipahtaa, niin ei vahinko ihan hirveästi harmita.
Täydellisiä maa-kokoelmiahan on melkein mahdoton saada, joten luovutin sen tavoittelun. Talletan kyllä kaikki mieleiseni merkit ja tutkin tarkemmin, jos jokin merkki alkaa kiinnostaa. Mielenkiintoinen harrastus kaikenkaikkiaan.

Vielä tuli mieleen, että nykyään on paljon helpompaa saada tietoa merkeistä, kun joka maan kaikki merkit löytyvät netistä.,Esim. Stampworldin sivuilla on kaikista merkeistä kuvat ja selostukset, luettelohinnat, hammastukset jne. Sovelluksen käyttö on ilmaista, vaatii vain rekisteröitymisen.
Filateliahuutokaupat ja esim. Ebay:n postimerkkisivut ovat mielenkiintoista seurattavaa.