Hifistelyä
Postimerkkeily ei sovellu nykyajan lyhytjännitteiseen maailmaan. Hammasteen selvittämisen jotenkin ymmärrän koska se käy suht vsivattomasti, mutta paperin painatuslaadun tai vesileiman en.
Merkeille ei tunnu olevan myöskään 100 % turvallista söilytystapaa sillä edellytyksellä että haluaa myös katsoa kokoelmaansa silloin tällöin, eikä vain pitää pimeässä pankkiholvissa. Siis taskullisista kansioista tai säilytyskirjoista merkki voi ilmavirran tai muun hipaisun perusteella pudota lattialle kengänpohjan alle. Ja kun merkin kunto on ratkaisevan tärkeää arvon kannalta.
Taidan hankkia perusmerkit ja katselka niitä. Jättää vesileimat ja painolaadut harmaaapäisillr papparaisille.
Merkeille ei tunnu olevan myöskään 100 % turvallista söilytystapaa sillä edellytyksellä että haluaa myös katsoa kokoelmaansa silloin tällöin, eikä vain pitää pimeässä pankkiholvissa. Siis taskullisista kansioista tai säilytyskirjoista merkki voi ilmavirran tai muun hipaisun perusteella pudota lattialle kengänpohjan alle. Ja kun merkin kunto on ratkaisevan tärkeää arvon kannalta.
Taidan hankkia perusmerkit ja katselka niitä. Jättää vesileimat ja painolaadut harmaaapäisillr papparaisille.
Ei ne merkit sieltä putoa, kun pidät kansion pystyssä, kuten kirjahyllyssäkin.
Postimerkkeily ei liene koskaan ollut mikään valtavirran harrastus. Kuten muissakin harrastuksissa, harrastajat voivat olla eri tasoisia, toinen on syventynyt aiheeseen viimeistä pilkkua myöten mutta naapuri voi harrastella vain pintapuolisesti asiaa. Harrastus kun ei ole työtä niin sehän ei haittaa ketään jos on vain pintapuolisesti aiheeseen tutustunut. Syvällinen perehtyjä voi sitten päteä tietämyksellään.
Kunpa ihmiset vapautuisivatkin työn ikeestä niin aika jäisi sellaiselle mitä oikeasti haluaisi tehdä kuten esim. harrastukset. Harrastuskin menee pilalle jos siitä tulee työ. Harrastus on nimenomaan vapaamuotoista, voi harrastaa jos huvittaa mutta ei ole pakko. Työ sen sijaan on pakkotahtista ja sinne on mentävä vaikka ei huvittaisikaan, muut sääntelevät työtä niin paljon että tekijällä ei ole juurikaan sananvaltaa työhön, yms. yms.
Kunpa ihmiset vapautuisivatkin työn ikeestä niin aika jäisi sellaiselle mitä oikeasti haluaisi tehdä kuten esim. harrastukset. Harrastuskin menee pilalle jos siitä tulee työ. Harrastus on nimenomaan vapaamuotoista, voi harrastaa jos huvittaa mutta ei ole pakko. Työ sen sijaan on pakkotahtista ja sinne on mentävä vaikka ei huvittaisikaan, muut sääntelevät työtä niin paljon että tekijällä ei ole juurikaan sananvaltaa työhön, yms. yms.
Parannamme palvelua
jätätuulikaappiin
5.7.2018 21:17