En ymmärrä miksi, kun se ei aiheuta haittaa elämässä. Päinvastoin siitä on monille jopa hyötyä. Väitän, että monesti lääkkeiden haittavaikutuksista seuraa enemmän harmia kuin hypomaniasta. Taitaa olla pelkkää lääkeyhtiöiden bisnestä tuo hypomanian hoito (ja etenkin pysyvä hoito estämään hypomania-jaksoja).
En varmasti ole ainoa joka ajattelee näin. Psykiatrit uskottelevat ihmisille että lääkehoito on välttämätöntä ja osa potilaista uskoo sen.
Tyypin 2 häiriö myös diagnosoidaan monilla joilla sitä ei edes ole, ja sitten syötetään lääkkeitä estämään hypomaniaa, vaikka sellaista ei todellisuudessa tulisi ilman lääkitystäkään.
Lisään vielä että ymmärrän maanisen vaiheen estoon käytettävät lääkkeet niissä tapauksissa joissa kyseessä on mania, joka aiheuttaa selvää haittaa.
Jokaisen tyyppi 2:sen kannattaa siis vähän kyseenalaistaa psykiatrien sanomisia ja miettiä tarvitsevatko he todella hypomaniaan ja/tai hypomanian estoon lääkitystä.
En varmasti ole ainoa joka ajattelee näin. Psykiatrit uskottelevat ihmisille että lääkehoito on välttämätöntä ja osa potilaista uskoo sen.
Tyypin 2 häiriö myös diagnosoidaan monilla joilla sitä ei edes ole, ja sitten syötetään lääkkeitä estämään hypomaniaa, vaikka sellaista ei todellisuudessa tulisi ilman lääkitystäkään.
Lisään vielä että ymmärrän maanisen vaiheen estoon käytettävät lääkkeet niissä tapauksissa joissa kyseessä on mania, joka aiheuttaa selvää haittaa.
Jokaisen tyyppi 2:sen kannattaa siis vähän kyseenalaistaa psykiatrien sanomisia ja miettiä tarvitsevatko he todella hypomaniaan ja/tai hypomanian estoon lääkitystä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Itse en sairasta, mutta tuttavapiiriini kuuluu sitä sairastavia (kaksi, kolme henkilöä).
Vauhti päällä erotaan helposti hyvästäkin työpaikasta ja aneluista huolimatta niihin aika harvoin pääsee takaisin, ei ainakaan kovin montaa kertaa.
Vauhti päällä vanhat ystävyyssuhteet katkaistaan helposti ja uusia lyhytaikaisia syntyy puolituttujen kanssa, joilla ei välttämättä ole puhtaat jauhot pussissa.
Vauhti päällä oma talous sotkeentuu helposti ja sitä ei välttämättä saa enää kuntoon vauhdin loputtua.
Vauhti päällä elämän realiteetit ja mielikuvat menevät helposti sekaisin ja kun on sotkenut asiansa tarpeeksi pahasti nousuvaiheessa, niin laskuvaihe voi olla aika syvä ja paha, jopa kestämätön.
Tuttavapiiriini kuuluu myös kehitysvammaisia ihmisiä ja esimerkiksi skitsofreniaa sairastavia ihmisiä. Koen ehkä haastavimmaksi olla tekemisissä kaksisuuntaista sairastavan kanssa.
Kehitysvammainen on koko ajan samanlainen ja dynamiikka kanssakäymisessä pysyy muuttumattomana samoin kuin kenen tahansa muunkin "terveen" kanssa.
Skitsofreniaa sairastava saattaa alkaa uppoutumaan omaan maailmaansa, jos lääkitys ei ole kunnossa, mutta itse en ole kokenut sitä raskaana. Olen tuttava, en huoltaja ja en ota kantaakseni toisen sairautta. Jos hän uppoutuu omaan maailmaansa, niin silloin en ole hänen kanssaan tekemisissä, mutta sitten kun hän taas saapuu tähän maailmaan, niin sitten voimme tehdä jotain yhdessä, vaikka käydä keilaamassa tai jotain.
On vaikea olla tuttava ihmiselle, jolla on vauhti päällä ja joka on sotkemassa asioitaan.
- En voi nyökytellä kun tuttava on tekemässä hölmöyttä ja katsoa vierestä, kun hän sotkee elämänsä
- Kantamaan kautta olen myös oppinut asettamaan rajat ja en myöskään suostu olemaan huoltaja tuttavalleni, oli hän sitten sen tarpeessa tai ei
Joo.
Mulla on kolme tuttua.
Kauhea vauhti välleen päällä.
Jos nuo tyypit "saisivat siivet ja pitkän pyrstön pyllyynsä", lentäisivät varmaan Marsiin alta aikayksikön!
Muutoin mukavia ja harmittomia tyyppejä.
Kuulostaa manialta. Hypomanian kriteereissä lukee ettei se aiheuta merkittävää haittaa. Mania asia erikseen ja se varmasti on raskasta lähipiirille, mutta puhuin aloituksessa hypomaniasta.
Kaikkien kannattaa kyseenalaistaa psykiatrien sanomisia.Psykiatrinen diagnostiikka on yhtä tieteellistä kuin teelehdistä ennustaminen.ainuttakaan psykiatrista sairautta ei ole olemassa elimellisenä sairautena.Lääkkeet ovat siis lähinnä myrkkyjä jotka aiheuttavat niitä oireita joita psykiatrit "hoitavat".
Pitää paikkansa, kansainvälisin tutkimuksin osoitettuna.
https://www.madinamerica.com/2018/01/the-scientism-of-psychiatry/
Kirjoituksen vertailukohteina ovat ADHD ja diabetes. Keskeisiä käsitteitä ovat validiteetti ja reliabiliteetti, kun puhutaan tieteellisyydestä.
Ehdottomasti kannattaa. Diagnooseja lätkitään täysin mielivaltaisesti.
Siitä etteikö mitään psykiatrista sairautta olisi olemassa elimellisenä häiriönä en itse ole varma. Eihän se ole lainkaan mahdotonta että joku aivosairaus aiheuttaisi harhoja tai mielialaoireita muttei mitään ”fyysisiä” liitännäisoireita.
Ainakin maaniset tai psykoosissa olevat hyötyvät yleensä lääkityksestä. Monesti vaikeasti tai psykoottisesti masentuneet hyötyvät myös lääkkeistä/sähköshokeista. Sairaalahoito on hyvä joissakin tilanteissa edellä mainituista tiloista kärsivälle. Sen vuoksi olisi hankalaa jos näitä tiettyjä häiriöitä ei löytyisi tautiluokituksesta.
Tautiluokituksesta löytyy kuitenkin niin suuri määrä psykiatrisia diagnooseja, että jokaiselle varmasti löytyy jokin ”sairaus”, monille useitakin. Iso osa diagnooseista pitäisi todellakin poistaa sieltä. Niistä on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Esimerkiksi persoonallisuushäiriöt ovat aivan naurettavia. Kun ihmisellä on harvinaisia luonteenpiirteitä ja/tai hänen persoonansa ei vastaa vallalla olevaa ihannetta, hänet diagnosoidaan luonnevikaiseksi. ”Muu persoonallisuushäiriö” on erinomainen diagnoosi kun halutaan leimata potilas luonnevikaiseksi, mutta hän ei täytä minkään persoonallisuushäiriön kriteereitä. Välillä lääkitykseksi määrätään antipsykootteja.
”Toistuva lyhytkestoinen masennustila” (alle 2vkoa) ja ”dystymia” ovat naurettavia ja turhia diagnooseja. Lisäksi tuollaisten ”masennustilojen” lääkitseminen on älytöntä.
Tässä tietysti vain muutama lukuisista turhista diagnooseista. Meni vähän ohi aiheen, enkä edes tiedä miksi kirjoitan tänne tällaista. Ottaa aivoon koko psykiatria.
Millä+perustelet+väitteitäsi?+Käypä+hoito+-suositukset+pohjautuvat+lähinnä+muutaman+viikon+ja+kuukauden+kestäneisiin+tutkimuksiin,+joihin+osallistuvat+potilaat+eivät+ole+ensinnäkään+edustava+joukko+todellisesta+perusjoukosta,+jota+oikeasti+hoidetaan.+He+ovat+yleensä+lääkeriippuvaisia,+lääkitykseen+erityisen+hyvin+reagoivia+ja+tiedetään,+että+nopea+vieroitus+neuroleptistä+ja+masennuslääkityksestä+nostaa+riskiä+myös+psykooseille+ja+masennukselle.++Kuitenkin+on+hyvin+vähän+tutkimuksia,+joissa+näiden+lääkkeiden+tehoa+tutkitaan+ei-lääkeriippuvaisilla+potilailla.++Parhaimmillaankin+edes+näillä+potilailla+enemmistö+ei+suinkaan+hyödy+lääkityksestä,+jos+kliinisestä+tehosta+poistetaan+plasebovaikutus,+joka+on+70-96+%+näiden+lääkkeiden+tehosta.++Esimerkiksi+skitsofrenian+käypä+hoito+-suosituksessa+siteerattu+Leuch+et+al+(2009)+meta-analyysin+NNT+on+yksi+kuudesta.+Eli+kuusi+ei+hyödy+lainkaan,+mutta+saa+sivuvaikutuksia.+Yksi+hyötyy+aidosti.+Onko+tämä+sinusta+se+"yleensä",+jonka+pohjalta+hoidat+näillä+terveydelle+haitallisilla+lääkkeillä+jokaista+potilasta?+Miksi+avoimen+dialogin+mallissa+on+puolet+vähemmän+sairaseläkeläisiä+19+vuoden+seurantajaksolla,+vaikka+siellä+käytetään+puolet+vähemmän+lääkitystä+ja+miksi+siellä+putosi+skitsofrenian+esiintyvyys+90+%+parissa+vuosikymmenessä,+kun+lääkityskeskeisestä+hoidosta+siirryttiin+lääkitystä+välttävään+psykoterapeuttiseen+hoitomuotoon?++Ei+ole+yhtäkään+uskottavaa+pitkän+aikavälin+seurantatutkimusta+esimerkiksi+psykoosisairauksissa,+joiden+mukaan+lääkkeistä+olisi+ilmiselvästi+enemmän+hyötyä+kuin+haittaa+yleisellä+tasolla.+Ei+yhtäkään.+Päin+vastaisia+esimerkkejä+on+runsaasti,+niin+satunnaistetuista+kuin+naturalistisissa+tutkimuksista.+Esimerkkinä+Harrow+et+al+(2013),+Wuderlink+(2013),++Rappaport+(1978)+jne.+
Just näin. Hyvin kirjotettu.
Toistuva lyhytkestoinen masennus on itse asiassa vaikea sairaus. Pahimmillaan muutama päivä välissä normaalia oloa ja sitten taas muutama päivä vakavaa masennusta. Ei ole helppo suunnitella mitään tai elää millään muotoa normaalia elämää. Edellisenä päivänä haluaisit tappaa itsesi ja seuraavana olet taas ihan ok. Lienee tuokin diagnoosi joku bipon muoto.
Itse 40 vuotta kaksisuuntaista sairastaneena totean että, sairas tarvitsee lääkkeensä. Hypomaniasta on lyhyt askel maniaan ja siitä psykoosiin...
Tyyppi 2 ei sairastu maniaan koskaan, joten hypomania on heillä harmiton.
Niinkuin aloituksessa mainitsin, ymmärrän hoidon jos sairastaa maanisia jaksoja.
No mulla se meni kyllä ihan holtittomaan rahankäyttöön ja tein muutakin tyhmiä juttuja joita kadun. (Väkivaltaisuus)
Toivotaan että hypot ja sen jälkeinen tuoma ahdistus pysyy ikuisesti poissa.
Kannattaa tietty miettiä omillakin aivoilla joo. Miksi sinua pitäisi uskoa, oletko sinä tutkija mielenterveysosaaja. Miksi sinä olisit yhtään sen uskottavampi ja osaavampi kuin esim. psykologi tai psykiatri? Kyseenalaistan myöskin kaikki kotitohtorit joita täällä näkee tai siis lukee.
Minä en ainakaan ketään kehoita lopettamaan lääkkeitten syöntiä. En rupea leikkimään tohtoria jonkun parin tutkimuksen perusteella. Miksi niihinkään pitäisi luottaa. Onko kyse vain siitä että tässä on muillakin jokin oma lehmä ojassa. Lääkevastaisuus )
Ainoa neuvo minkä annoin oli, että kannattaa kyseenalaistaa psykiatrien toimintaa. Ei minua tarvitsekaan uskoa. Kerroin vain oman näkemykseni. Lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja ne myös maksavat toisinaan paljon. Mikäli oirekuva on lievä, on lääkkeistä helposti enemmän haittaa kuin hyötyä. En ole lääkevastainen. Ymmärrän lääkkeet jos tarvetta on oikeasti. Yllättävän paljon lääkkeitä kuitenkin määrätään turhaan. Medikalisaatio kukoistaa psykiatriassa. Ei tarvitse kuin lukea tautiluokituksen diagnoosit ja häiriöiden kriteerit niin jotain epäilyksiä pitäisi herätä.
En leiki psykiatria, mutta maallikkokin voi päätellä yllättävän paljon käyttämällä päätänsä ja lukemalla aiheesta paljon tietoa. Kannustan muitakin tähän.
Syön muuten itsekin lääkkeitä.
ehdottomasti kannattaa kyseenalaistaa.Ymmärtääkseni tiede toimii juuri niin että yritetään todistaa hypoteesi vääräksi näin lyhyesti sanottuna.Kyse on totuuden löytämisestä.Toinen tärkeä seikka on vapaus.Uskon vahvasti että jokaisella on vapaus itse päättää ottaako lääkkeitä vaiko ei.On fakta että kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia joskus jopa pysyviä.Lääkevastaisuus on psykiatrian keksimä termi jolla pyritään mustamaalaamaan ja vaientamaan kriitikot.Ihmisten mustamaalaaminen on se viimeinen keino kun ei pystytä kumoamaan faktoja.Jos joku kykenee löytämään tieteellisiä todisteita hypomanian,bipon tai minkä tahansa muun psykiatrisen tilan olemassaolosta olisin erittäin kiinnostunut näkemään ne.
Olenpa toiseen ketjuun kirjoittanut kutakuinkin alla olevan tekstin aiheeseen liittyen:
Mulla tuore dg (mun mielestä lievää..). Ei tullut yllätyksenä ja oisin hyvin pärjännyt ilman dg:a, mutta kun asia on ollut ilmassa vuosia, niin saatinpahan se paperillekin. Joskus entisessä elämässä vuosiavuosia sitten, jolloin käytin reippaasti alkolia olisi ollut mahdollista sössiä monellekin elämän osa-alueella, mutta taisi olla tuuria. Mutta tuosta ikuisuus ja aholia en juurikaan enää käytä.
Noh nyt kun sanoin psykpolilla ettei mitään hoidettavaa ole, olen sairaudentunnoton. Ja tuolla dg:lla sitä nimenomaan on, sanottiin, siis hoidettavaa ja toki sairaudentunnottomuutta. Ymmärrän sen eikä mulla ole mitään syytä kieltää dg:a. Mainittakoon että olen ennen dg:a syönyt kahta mielialaa tasavaa (masennukseen jo 1,5v...), että mitä nyt sitten vielä pitäisi? Ilmeisesti joku vielä päälle tai toinen vaihtoon? Toista lääkettä olen syönyt puolet pienemmällä annoksella kuin "määrätty", sen vuoksi ainoastaan että auttaa nukahtamaan en siksi, että kokisin jotain tarvetta hoitaa hypomaanisia oireita. Mä nyt pidän heittelehtimistä osana mun persoonaa enkä kaipaa muutosta. Toki jos haitalliseksi alkaa menemään tilanne on eri, mutten usko että niin tulee käymään. Paha masnnus kun pysyisi poissa, olen tyytyväinen. Ja sen lääkitsemiseen olen ollut sitoutunut jo kohta kaksi vuotta.
Juuri tuo sairauden tunnottomuus ja hypomaniassa elämisen vähättely tekee monille aivan syyttömille ilmiselle elämän vaikeaksi.
Ajoittain uskot ap, olevasi jumalten lahja ihmiskunnalle. Olet oikeasti kapea-alainen inhottava skitso. Kirjoitustapasi on niin rajallisen kapea, että sitä voi seurata netissä kuin porotokan jälkeä vitilumessa.
Pitää yllä psykiatrian uskottavuutta, valtaa ja mahdollistaa laskuttamisen.
Psykologia on ultimaattinen "musta tuntuu"-tiede. Itse sain psykoosin, kun tein kellon ympäri töitä ja töissä ei ollut oikein mitään järkeä ja pomo ei seitsemään vuoteen oikeastaan puhunut minulle. No jotenkin väitöskirja valmistui, mutta nämä psykkolookinhöpökkeet, joihin jouduin tutustumaan psykoosin jälkeen löysivät aina vain minusta vian. Ja vieläkin ovat kimpussa kun aina vian löytyy näitä "musta tuntuu"-vikoja. Mistään ongelmasta ei suoraan puhuta ja onko ehkä jotain syytä, miksi tälläinen oire tuli. Kunhan vain oire pysyy kurissa lääkkeellä tai muuten väkipakolla. Psykkolookinhöpökkeet vain kirjoittelevat omiaan sinne potilaskertomukseen ja tekevät kaikkensa, jottei potilas lukisi. Ja vaikka lukisi ja valittaisi, niin aina ylipsykkolooki tukee alaisiaan ja kertoo, että potilas kuvittelee. Esimerkiksi tästä Kupittaan tapauksesta on paljon kirjoitusta, että mikä meininki siellä on.
Minun kokemus on että hypomaaniset jaksojen oireet saattavat vaihdella ajan myötä. Minulla hypomania on ollut varsin harmitonta, olen ollut hyvällä tuulella, en kuitenkaan mitenkään yli-iloinen tai riehakas, olen aikaan saava ja toimin reippaasti. Olen sosiaalinen ja jaksan pitää yhteyksiä ystävieni kanssa.Kirjoittaessa on tullut pieniä kielellisiä häiriöitä, kirjaimia on puuttunut sanoista ja sanoja lauseista. Unet käy vähiin ja jaksan vähälläkin unella tehdä pitkiä päiviä töitä. Hypomanian vähitellen palaessa loppuun, unettomuus on vahvistunut ja olen alkanut tuntea yhä suurempaa uupumusta. Sitten jakso on vaihtunut vähittäin masennukseen. Masennusvaiheet ovat olleet vaikeita, mieliala on laskenut vaikea asteisesti masentuneeksi kaikkine tavanomaisine ongelmineen. Pari vuotta sitten edellä kuvatunlaisen harmittoman oloisen hypomania jakson aikana ajatusteni sekaan alkoi tipahdella yksittäisiä, tavallisia sanoja, joilla ei ollut mitään erityistä merkitystä minulle. En pystynyt vaikuttamaan asiaan, oire oli täysin tahatonta. Tiedostaessani asian kunnolla, otin sen puheeksi lääkärini kanssa. Hän totesi että kyseessä on psykoottinen oire, vielä lievä sellainen. En ole koskaan ollut psykoosissa, mutta hetkellisiä pre-psykoottisia oireita on joskus ollut äärimmäisissä kuormitustilanteissa. Mielialaa tasaavaa lääkettä (psykoosi lääkettä) alettiin nostaa vaiheittain. Sen jälkeen ei missään vaiheessa n 2,5 vuoteen ole ollut mitään psykoottisuuteen viittaavaa oireilua. Lääkitykseni on vihdoin saatu viime keväänä rakennettua reilaan ja siitä ei ole enää ollut vaikeita haittavaikutuksia. 2-asteen bipolaarihäiriöni on diagnosoitu jo jonkin aikaa oireettomaksi, eli remissiossa olevaksi. Olen tällä hetkellä tosi tyytyväinen hoitoon. Nämä kokemukset ovat opettaneet, että koskaan ei voi tietää, milloin hypomania alkaa oireilla vakavimmin oirein. Psykoottisia oireita voi tulla myös harmittoman oloisen hypomaanisen jakson aikana. Myöskään sitä ei voi ennalta tietää, kenen hypomania vaihtuu maniaksi, ja milloin. Vain oikealla lääkityksellä voidaan estää tätä.
Luulen, että minulla on ajoittain hypomaniaa. Se ei häiritse työtäni eikä elämääni mitenkään, mutta silloin tulee läheteltyä kavereille ja puolitutuille runsaasti pitkiä tekstiviestejä ja soiteltua pitkiä puheluita. Itse olisin pirteä kuin peipponen ja puhelisin mieluusti puhelimessa tuntikausia niitä näitä, ja naama nyrpeänä olevat tuttavat alkavat ottamaan toden teolla päähän! Miksi elämän pitää olla nyrpeää suorittamista päivästä toiseen ilman iloa ja menoa ja meininkiä!?
Innostuin öljyvärimaalauksesta ja ostin 30 öljyvärikangasta ja kymmeniä putkiloita 200g Newton-Winsorin vesiohenteisia öljyvärejä, maalasin muutaman taulun, vaikka oikeasti olen umpisurkea kuvaamataiteissa. Taulut on kuitenkin seinillä. Uusia soittimia ostan aina välillä, mm hopeoidun poikkihuilun, kun innostuin jazzahtavasta soitosta. En kuitenkaan oppinut sitä soittamaan, niinpä lahjoitin sen pois. Minulla on monta rautaa tulessa samaan aikaan. Treenaan viisi kertaa viikossa kuntosalilla, personal trainerin tapaamisia on kerran kuussa ohjelmatarkistuksineen, käyn laulutunneilla, kitaratunneilla ja bassotunneilla. Lisäksi teen töitä 40 tuntia viikossa. Kirjoitan kirjaa elämästäni siten, että kaikki nimet on muutettu ja kirja on fiktiivisen oloinen, mutta salaa kirjoitan omasta elämästäni.
Se mikä vauhtijaksoistani on suurimpana haittana, on että jotkut tuttavat ovat alkaneet karttamaan minua. Hei eivät kestä pitkiä viestejäni, joissa käsittelen ajankohtaisia uutisaiheita (maahanmuutto, mee too, jne jne). Myöskään loputtomat vitsit eivät uppoa tylsänä möllöttäviin tuttaviini, vaan he alkavat vihaamaan sitä, joka on energinen ja iloinne, kun heillä itsellään on kurjaa. Kun huomaan tulleeni syrjityksi aiemman energisyyteni vuoksi, minuun iskee syvä masennus. Se masennus ei ole sisäsyntyistä, vaan tulee ulkoapäin, kun minut suljetaan ulkopuolelle tai minua nauretaan ja aletaan vähättelemään. Silloin on tullut jopa itsetuhoisia ajatuksia. Onneksi toivun masennuksesta suhteellisen nopeasti. Olen myös oppinut hillitsemään itseäni vauhtijaksojen aikana, koska olen oppinut, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Pari hyvää ystävää minulla on, joilla voin koska tahansa sanoa mitä vain, hei eivät koskaan hylkää, olemme lapsuudesta saakka tunteneet, siitä saan voimaa. Olen myös oppimassa olemaan välittämättä siitä, mitä joku mielensäpahoittaja on mieltä minusta silloin kun minulla menee lujaa, en kaipaa tylsänmöllöttäjien seuraa.
Työt olen aina hoitanut asiallisesti, vaikka teen vaativaa ja vastuullista työtä. Osaan pistää jopa vauhtijakson tauolle työpäivän ajaksi.
Itse olen väsynyt analysoimaan psykiatreja ynnämuita mentaalihörhöjä. Psykiatrit ovat yleensäottaen seuraavana Saatanasta maailmassa. Mielisairauksien huonosta hoidosta ja muitten sairauksien hoitamatta jätöstä aiheutuu useampi miljardia elinvuoden menetystä maailmassa.
https://www.nationalelfservice.net/mental-health/schizophrenia/people-with-severe-mental-illness-die-younger-and-things-are-getting-worse/
Eli siis vaikka moninkertaisesti enemmän kuin holokaustista. Ehkä muutamaa tarpeellista juttua lukuunottamatta olen valtavasti enemmän haittaa kuin hyötyä hoidoista saanut. Pysykää kaukana.
Olen kysynyt monta kertaa, että kun jokaisella ihmisellä on jonkin verran mielialavaihteluita, mikä tekee siitä sairauden. Vastaus on aina sama: Kun se aiheuttaa ongelmia.
Eli jos mielialavaihtelusi ovat niin lieviä, ettei ne aiheuta ongelmia, se EI OLE SAIRAUS, etkä tarvitse siihen lääkitystä. Sen voit sanoa lääkärillesi, joka niitä lääkkeitä sinulle tyrkyttää.
Minulla ongelmia aiheuttaa masennusjaksot, joista pahin on tullut nimenomaan hypomaniajakson seurauksena, joten siksi sitä hypomaniaakin on yritetty lääkitä. Sopivaa lääkettä vaan ei ole vielä löytynyt. Ongelmana on sivuvaikutukset, jotka ovat olleet pahempia kuin itse sairauden oireet.
Pelkkä masennuslääke kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ei ole hyvä, sillä se voi laukaista manian.