Paskaa avohoitoa suomessa

slalaltaalalvlalvlalga

Tää tämmönen kyttäily ja salailu hoitoneuvotteluissa ja hoitajatapaamisissa on ärsyttävää. Asioita salataan. Ei puhuta suoraan, luetellaan samat latteudet joka tapaamisessa. Ei mihinkään vuoropuheluun anneta mitään aineksia. Kuka pystyy kiinnostumaan kysymyksistä lääkityksistään sen kummemin, ei ainakaan silloin kun vaihtoehtoina on disberal consta 50mg ja xeplion 100 mg injektiot. Kysellään kysymyksiä kuten: oletko nukkunut yksin kotona, vai onko äiti ollut kanssasi siellä. Mitä se kuuluu hoitoon missä nukunkun ja kenen kanssa. Pitäsi hoitajan mielestä murjottaa 24 h yksin kotonan ja syödä lääkkeensä. Ketä kiinnostaa tälläinen hoito. Itsellä ei enää hoitaja tapaamisia koska ovat samaa paskaa koko ajan. Jos haluaa jotain asiaa tapaamiseen täytyy pyytää esim toimitaterapeutin testejä. Kysellään äidiltä millanen mä oon ja mitä teen kun ei iteltä kehdata tai uskalleta kysyä. Samaa paskanjauhtaa sairaalassa ja kun itse sitten avoimesti kertoo siitä ei ole todisteita mitä kerron koska äiti ei näen koe tapahtuneen. Turhauttavaa hoitoa.

30

457

    Vastaukset

    • Anteeksi nyt vaan, mutta mistä hoidosta oikein puhut?

      • spykiatrisesta hoidosta


    • Avohoito Suomessa on käytännössä ehdonalainen jossa varmistetaan vain että otat lääkkeet ja etsitään sairauden merkkejä.Lääkkeet ja diagnoosit menevät kaiken edelle potilaan terveys ja hyvinvointi on toissijainen asia.Mitä vähemmän puhuu sen parempi kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan.Kun kerran saa mt-diagnoosin kohdellaan kuin vajaa-älyistä joka ei kykene itse edes kertomaan kuinka voi koska tätäkin asiaa pitää kysyä omaisilta vaikka istuisi itse vieressä.Lopetin sekä avohoidon että lääkityksen niiden aiheuttamien vakavien haittojen vuoksi.

      • Voisinpa olla eri mieltä kanssasi. Tuoreen omakohtaisen kokemuksen jälkeen mun on kuitenkin pakko olla samaa mieltä. Ennen sitä uskoin vielä järkihoitoon ja annoin mahdollisuuden onnsitua....mutta mutta... Yksityisellä vielö toimi mutta julkinen on ollut just tota mitä edellä kuvattu. Diagnoosi-,ongelma-ja lääkekeskeistä. Sairastuttaa pahemmin ja mä olen siksi pienesä kusessa. Oon tosi pettynyt.


      • Juu se on (jopa elinikäinen) rangaistus. Ei hoitoa. Käyttäydytkös nyt kunnolla tai sinua rangaistaan tavalla tai toisella. Ei siellä mitään tilanteitten ratkaisuvaihtoehtoja opeteta ai keskustella asian eri puolista. Kun sinulle on mielenterveysdiagnoosi saatu, niin kaikesta voidaan syyttää sinua. Psykiatrikin on oppinut että muita muita alkaisi syyllistämään, niin valtuudet alkaisi loppua ja ei palkkaansa enää niin helposti saisi. Näitten porukoitten kanssa ei kannata keskustella, koska nämä ovat sen pisteen elämässään ohittaneet, että pitäisivät sinun sanomisiasi minkään arvoisena. Lisäksi menetät suurimman osan ihmisoikeuksistasi yksityisyyteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen liittyen. Saatat saada vaikka salalääkitystä, jos et mömmöjä muuten suostu vetämään tai valvonnan kotiisi tai sirun aivoihisi. Näillä ei hirveästi ole rajoja, kun sanovat kuulemma auttavansa ihmisiä, vaikka potilaat tuppaavatkin kuolemaan pari vuosikymmentä ennen aikojaan.

        Kannattaa liittyä mindfreedom-järjestöön, jos diagnoosi käy haittaamaan elämää. Ehkä jotain apua. Toivottavasti Suomeenkin saadaan jaosto.


    • Itsellä ei hoito ole muuttunut miksikään 5 vuodessa. Nyt on lääkäri pysynyt samana sentään kaksi vuotta. Ulkoisten merkkien kertailua joka sairaskertomuksessa. Lääkäri ehkä uskoo että spyykkinen tilani ei ole niin poissa tolaltaan kuin se on. Ei ole helppoa puhua asioista, nyt ei ole pakollista kolutusmahdollisuuksien kartoitusta enää mukana. Siis olen ollut yliopistossa opiskelemassa suomen historiaa ja paria muuta ainainetta, ihan hyvällä menestyksellä ja täällä paasataan menoa johonkin eritysiammattikouluun. Ihan kuin koko hoito olisi tarkoitettu jollekki toiselle henkilölle. Nyt on sitten käytännössä jo sellainen tilanne että joka päivä etsitään spykoosin merkkejä joka asiasta mitä tekee, koska ei ole jaksanut kädä kiipulakoulua on näin huonossa kunnossa. Toisilta kanavilta, missä ei pyydetä äidin mielipidettä on tullut parempaa palutetta.

      • Ne tekee siellä sairaista vielä sairaampia. Jeesus Kristus voi pelastaa!


      • rkysytks kirjoitti:

        Ne tekee siellä sairaista vielä sairaampia. Jeesus Kristus voi pelastaa!

        Tämä sama skitsofreenikko tuo jälleen esille Jeesusta Kristusta. Se on hänen pakkomielteensä. Oikeasti se on hänen skitsoidinen sairautensa, joka teettää tietyllä aivoalueella uskonnollisen häiriön hänen kohdallaan. Tämä henkilö ei käy terveiden ihmisten kanssa kirkossa eikä muuallakaan uskonnollisissa tilaisuuksissa.
        Ko henkilö uskoo itsellään olevan profetioita. Puheet ovat sekavia. Tuolla ruokajonoissakin puhuu jostain ihmeistä, jotka eivät ole realistisia.


    • Olen kyllä aivan samaa mieltä. Salataan oireista puhuminen, jotta ei muuttaisi käyttäytymistä. Ja lääkettä tupataan. Itse lopetin avon kolme vuotta sitten. Vieläkin nämä olivat sitä mieltä, että oireita ilmeiseti oli. Tosiaan nämä seuraavat ihan ensi metreistä elektronisten laitteiden käyttöänne, liikkumisenne ja kaikki yksityisviestinne ja saattavat testata reaktioitanne näitten kautta (tästä tajusin). Tiedätte varmaan ,että jos kertoisivat tämän, niin johan lähtisivät asiakkaat. Lisäksi esimerkiksi saattavat työpaikalle ottaa yhteyttä että joku seuraa, että miten voitte. Eli siis ainakin psykoosin jos olette kokeneet niin teillä ei ole enää minkäänlaista yksityisyyttä. Mutta ainakin jos yhtään epäilyttäviltä vaikuttavat hoitajat, niin vaihtakaa, koska pääsevät suurinpiirtein kaikkeen käsiksi.

    • Avohoitokokoukset olivat myös minusta turhia ja niiden ilmeinen tehtävä vaikutti olevan, että ihminen hämmentyy entisestään. Hoitajat ja psykiatrit vaikuttivat paranoidisemmilta kuin itse. He epäilivät jokaista ilmettäni ja puheitani tavalla, joka myöhemmin huvitti minua. Kaikkein hauskinta ja korneinta oli, kun oli puhunut tuntikausia mitä kamalimmista kokemuksista, joiden uskoi liittyvän tilaansa, sai psykiatri tokaista vastaukseksi, ettei sairauteni etiologiaa ymmärretä tai että mitä sitä menneitä kaivelemaan. Olisin voinut varmasti kertoa ihan mitä kauhustooreja tahansa, ja nuo jälkijättöiset olisivat vastanneet uudella lääkereseptillä. Tyyliin läheinen aikuinen raiskasi minut toistuvasti lapsena, olin koulukiusattu jne., vastauksena olisi ollut, että sairautesi on mysteeri, ota lääkkeesi.

      Vuosikausia myöhemmin menin erään yksityisen psykiatrin luo ja hän totesi, että minulla ei todennäköisesti ole skitsofreniaa. Ja että skitsofrenia ei ole diabeteksen kaltainen sairaus, vaan eräänlainen ”yhteiskunnallinen sopimus”. Olisin voinut kuolla nauruun siinä vaiheessa etenkin, kun tuo psykiatri luuli paljastaneensa minulle suurenkin salaisuuden. Mieleeni muistuikin ensimmäinem repliikki , minkä mielisairaanhoitaja minulle esitti: hänen mukaansa minulla oli diabeteksen kaltainen sairaus, johon auttaa neurolepti-injektio. Ajatus yhteiskunnallisesta sopimuksestakin kuulostaa hullunkuriselta, koska ainakaan itse en ole tuon sopimuksen tekemiseen osallistunut millään muotoa. Psykiatrit voisivat aloittaa itsestään ja paljastaa itselleen sen suuren salaisuuden, että he eivät hoida somaattisesti sairauksia. Sitten he voisivat kertoa sen potilailleen, joista kovinkaan moni ei olisi yllättynyt saamastaan tietoiskusta. Tämä jo itsessään voisi nostaa hoidon tasoa hurjasti.

    • Joo olen aivan samaa mieltä. Ne seurailevat sinulta vähintäänkin elektronista liikennettä lisäksi ja saattavat pistää kamerat kotiisikin (varsinkin jos lopetat käynnit). Myös kadulla saattavat pistää ihmisiä pysäyttelemään sinua, järjestää jotain epätodennäköisiä tilanteita jne., jotta näkevät miten reagoit. Minkäänlaista aikuismaista keskustelua ei ole, vaan se sama kysymyslitania aina. Millään tavalla ei pohdita syitä ja miten voisit elämääsi muuttaa paremmaksi ja mikä on pohjasyy jos jotain ongelmaa on tullut ja miten tämän voisi ratkaista. Lääkettä kyllä tuputtavat runsaasti, vaikka ensin pitäisi kysyä vaikka voisitko muuttaa jotain elämässäsi. Puhuvat sitten keskenään takahuoneessa. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa, mitä sinulle diagnosoidaan - sitä ei edes sinulle sanota. Sen sijasta otetaan yhteyttä omaisiin, työpaikalle tai ties kenelle, jonka kanssa satut kommunikoimaan. Tunnet itsesi kaiken kaikkiaan joksikin nukeksi, jota pistellään ja kastellaan ja häiriköidään ja katsotaan mitä tapahtuu.
      Nämähän kaikki sairaudet perustuvat 291 tai jotain psykologieen keksimään luokitukseen 1970-luvulta, ei mihinkään muuhun luokitukseen. Että variaatiota diagnooseissa tyypillisesti on. Toiselle olet psykoottinen ja toiselle kohtuu normaali tunnetilassa vain. Ihan älyttömistä syistä laitettiin ihmisiä hoitoon 1800-1900 luvulla, ja se perusperiaate ei ole muuttunut juurikaan.

      • Ei pahalla, mutta kuulostaa harhaisilta ajatuksilta, ei niillä ole aikaa ja resursseja tuollaiseen ja maine ylläpidettävänä. Kannattaa ihan oikeasti miettiä olisiko nuo tapahtumat vain sattumaa mitä ne suurella todennäköisyydellä on. Mulla oli kanssa harhaisia ajatuksia, ne meni pois vasta kun psykologi tajusi kysyä voitko olla ajattelematta noin. Edes lääke ei auttanut niihin. Voit vain itse lopettaa tuollaisen ajattelun.


      • glögi kirjoitti:
        "Minkäänlaista aikuismaista keskustelua ei ole, vaan se sama kysymyslitania aina. Millään tavalla ei pohdita syitä ja miten voisit elämääsi muuttaa paremmaksi ja mikä on pohjasyy jos jotain ongelmaa on tullut ja miten tämän voisi ratkaista. Lääkettä kyllä tuputtavat runsaasti, vaikka ensin pitäisi kysyä vaikka voisitko muuttaa jotain elämässäsi. Puhuvat sitten keskenään takahuoneessa. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa, mitä sinulle diagnosoidaan - sitä ei edes sinulle sanota. "

        Tällainen on aika yleistä psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Se herättää epäluottamusta kenessä tahansa, varsinkin sellaisessa ihmisessä joka ei halua itseään kohdeltavan objektina, ihmisessä joka pitää kiinni itsemääräämisestään ja ihmisarvostaan.

        Anteeksi6666 kirjoitti:
        "Ei pahalla, mutta kuulostaa harhaisilta ajatuksilta" tarkoittaen ilmeisesti glögin kirjoituksen kohtaa "Ne seurailevat sinulta vähintäänkin elektronista liikennettä lisäksi ja saattavat pistää kamerat kotiisikin (varsinkin jos lopetat käynnit). Myös kadulla saattavat pistää ihmisiä pysäyttelemään sinua, järjestää jotain epätodennäköisiä tilanteita "

        Minusta kenenkään havaintoja tai kokemuksia todellisuudesta ei pitäisi kutsua "harhaisiksi". Ne voivat olla erilaisia kuin joillakin muilla tai useimmilla muilla, mutta kenelläkään ei kuitenkaan ole monopolia todellisuuteen. Kukaan ei voi varmasti sanoa millainen maailma on, kun meillä kaikilla on kuitenkin vain omat vajavaiset aistimme sekä järkemme kehnonpuoleinen apparaatti kertomassa, mitä on ympärillämme.

        Sen sijaan jokaisen voisi olla hyvä miettiä omalta kohdaltaan mitä havainnot ja kokemukset kertovat meistä itsestämme - aikaisemmasta elämästämme, siinä kokemistamme vaikeuksista ja ehkä traumoistakin. Joskus voi olla niin, että jos on tullut oikeasti vainotuksi, vahdituksi tai liikaa kontrolloiduksi jossain elämänsä vaiheessa, se lisää pelkoa että vastaava toistuu. Ja oikein ahdistavassa elämäntilanteessa, jossa kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja on kovin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi talouteensa tai ihmissuhteisiinsa, voivat nämä aikaisemmat todelliset kokemukset saada liian suuren vallan siinä miten tulkitsemme nykyhetkeä ja "värittää" niitä.


    • Pahinta mulle oli ettei puhuttu halaistua sanaa lääkkeiden sivuvaikutuksista. Lihominen, tissien kasvu miehellä, tunteiden ja libidon katoaminen on pikkujuttuja joista ei tarvitse puhua. Kysellään vaan onko sivuvaikutuksia ja eihän niitä ole kun ei tyhmänä osannut yhdistää. Kannattaa googlettaa oman lääkkeen sivuvaikutukset ja lopettaa pikkuhiljaa ja oikeaoppisesti.

      Psykoosin pari kertaa kokeneena ja sen kanssa vuosia eläneenä eli käytännössä skitsofreenikkona voin sanoa että sen kanssa voi elää ilman lääkkeitäkin. Mulla meni äänet kun kysyin oleellisen kysymyksen virkailijalta ja vaihdoin maisemaa pariksi päiväksi. On myös tukiryhmiä ihan livenä ja netissä joita kannattaa hyödyntää, ja olla joku tukihenkilö joka ei passita pakkohoitoon ja pakkolääkintään jos tulee oireita.

      • Koska aggressio kytkeytyy seksuaalisuuteen niin hoito on sitä että otetaan potilaalta seksuaalisuus pois lääkkeillä.


    • Totta, paskanhauhantaa joka ei tule koskaan johtamaan mihinkään. Oma psykiatri vaihtuu tiuhaan, ja taas alkaa kaikki alusta. Oikeasti auttavia lääkkeitä ei saa jne.

      Terveisin yli 15 vuotta avohoidon on/off asiakkaana ollut, joka ei ole edelleenkään johtanut yhtään mihinkään.

    • https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/apua-mielenterveyden-ongelmiin/potilaan-oikeudet
      Tosiaan kannattaa kysyä potilaan oikeuksista. Saatat vaikka minkälaisen diagnoosin olla saanut, kun nämä eivät päätelmistään kerro tai potilasasiakirjojua esittele.

      Tosiaan hoitotapaamisen saa nauhoittaa vaikka salaa. Suosittelen erittäin lämpimästi nauhoittamaan jokaisen. Saattaa tulla yllätyksenä, millaisia diagnooseja saattaa sinulle olla laitettu. Ja nämä kestävät loppuelämän, koska lääkärithän virheitä eivät tee ja mielisairauksissa on aina uusiutumisen riski, joka riittää vaikka mihin toimenpiteisiin.
      http://www.potilaanlaakarilehti.fi/laakarin-aani/vastaanoton-saa-nauhoittaa-vaikka-salaa/

      • Miksi lääkärit eivät tiedä, että heitä on oikeus nauhoittaa? Itsellenikin yksi tänä vuonna väitti, että tarvitsen asiaan hänen hyväksyntänsä. Tämä väite on koomisesti nauhalla, joten voin sen todistaakin. Eräs hoitaja korjasi kyllä asianlaidan minulle, kun siitä kerroin.


    • Joopa joo. Itsellä aiheutti psykoosin työ, jota tein välillä kellon ympäri, hommassa ei ollut mitään järkeä, ei ollut oikein ihmissuhteita. Siellä sitten jaariteltiin liirumlaarumia, että oletko nukkunut hyvin ja taaskos lääkettä annostellaan ja ethän kuvittele mitään epärealistista. Ei minkäänlaista ongelmanratkaisua eikä millään tavalla käsitellä syitä tai yritetä ratkaista niitä tai puhuta suoraan, anneta tietoa tai sanota, mitä oikeasti ajatellaan.

      Sitten seurataan hamaan ikuisuuteen asti, että reagoiko se nyt oikein tähän ja tähän. Rikotaan yksityisyyttä ja kotirauhaa surutta. Myrkytetään ja heikennetään ylilääkityksellä. Näitten potilaat kuolevat 10-20 vuotta nuorempina. Kertoo paljon hoidon laadusta. Eipä näille touhuajille hirveästi arvostusta tarvitse antaa. Pitäisi olla näille hoitajille jokaisella henkilökohtainen terapia, kun tuntuu vähän olevan ongelmia asioiden hahmottamisessa.

    • Hoitoneuvotteluissa ja muissa tapaamisissa voi itse sanoa ääneen miltä mikäkin tuntuu. Jos jokin asia ei miellytä, sen voi sanoa että anteeksi nyt mutta kun mun mielestä....jne. Voin omasta kokemuksestani sanoa että olin itse nuorempana sellainen että vaan myötäilin ja tavallaan melkeinpä alistuin kaikkeen mitä ehdotettiin. Iän myötä olen oppinut että paremmin pärjää kun avaa oman suunsa. Hoitava henkilökunta ei ole ihmisenä millään tavalla " ylempänä " kuin potilaskaan. Ääneen saa sanoa omat mielipiteensä.

      • Huomaa, että et ole koskaan yrittänyt sanoa vastaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomaa, että et ole koskaan yrittänyt sanoa vastaan.

        Millä tavalla tarkotit että huomaa etten olisi sanonut vastaan? Mistä sen niinkuin huomaa? Sitä juuri olen uskaltanut tehdä jo viimeiset vuodet, sanoa vastaan. En anna enää kohdella itseäni ihan miten sattuu. Jos tarkoitit sitä ettei psykiatreille voi sanoa vastaan, ei se ihan niin mene, kyllä voi sanoa. Tiedän itsekin että ei ole helppoa alkaa noissa tilanteissa väitellä, sen takia alkuvuosina en sanonut. Yleensä silloin ennen jollain tavalla koin että heti " rangaistaan " kun on eri mieltä hoitavan tahon kanssa. Nyt myöhemmin olen huomannut että ei siitä ole haittaa kun sanoo omat mielipiteet ja oman tahtonsa. Pitää vaan tietää mitä sanoo ja miten sanoo.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Millä tavalla tarkotit että huomaa etten olisi sanonut vastaan? Mistä sen niinkuin huomaa? Sitä juuri olen uskaltanut tehdä jo viimeiset vuodet, sanoa vastaan. En anna enää kohdella itseäni ihan miten sattuu. Jos tarkoitit sitä ettei psykiatreille voi sanoa vastaan, ei se ihan niin mene, kyllä voi sanoa. Tiedän itsekin että ei ole helppoa alkaa noissa tilanteissa väitellä, sen takia alkuvuosina en sanonut. Yleensä silloin ennen jollain tavalla koin että heti " rangaistaan " kun on eri mieltä hoitavan tahon kanssa. Nyt myöhemmin olen huomannut että ei siitä ole haittaa kun sanoo omat mielipiteet ja oman tahtonsa. Pitää vaan tietää mitä sanoo ja miten sanoo.

        Ymmärsit ihan oikein. Tarkoitin nimen omaan sitä, että psykiatrialle ei voi sanoa vastaan, mikä pitää ihan paikkaansa. Vaikka saatat kuvitella, että saat päättää asioista ja sanoa vastaan, johtuu se ainoastaan siitä, että psykiatrit ovat sattuneet olemaan riittävän samaa mieltä ja tai heille ei ole ollut niin väliä ja ovat siten haluamasi sallineet. Lopulta psykiatria kuitenkin aina päättää kelle tehdään ja mitä tehdään tapauksesta riippumatta. Psykiatrialla on siihen valtion suoma valta.


    • Jospa sinun olisi parasta lopettaa kaikki psykiatriset hoidot, ainakin liiat lääkkeet pois ja sitten kävisit vaikkapa joka kolmas kuukausi jutustelemassa vaan lääkärin kanssa. Jätä kaikki muut turhat höpöttäjät ja neuvojesi antajat pois.

      Se on vaan niin että monesti juuri nuori koukuttuu hoitoihin ja saattaa pilata parasta elämänaikaansa lääkkeillä ja hoitsujen kanssa höpöttämällä.

      Hanki itsellesi jokin kiva harrastus. Mene sellaisiin ryhmiin tai ryhmään, jossa on terveitä ihmisiä niin voit huomata, että täällä on muutakin kuin psykiatrisia hoitajia ja psykiatreja.

    • Kaikki tiedetään sinusta niinkuin muistakin skitsofreenikoista. Laitteet käydään asentamassa, eikös niin.

    • Varmaan tuntuu pottumaiselta, ku näät Kupittaan ikkunastasi. Sieltä suo vahditaan.

    • Hoitoneuvotteluissa vastaan sanomisesta: Olen ollut erään henkilön tukihenkilönä hoitoneuvotteluissa, ja huomannut, kuinka vaikeaa vastaansanominen voi todella olla silloin kun näkökannat ovat vastakkaiset. Hyvin perustellut näkemykset potilaalta, omat hoitotoiveet jyrätään. Eikä vaan jyrätä suoraan, se olisikin helpompaa. Vaan sen lisäksi että jyrätään joskus ihan avoimesti, myös manipuloidaan ja vääristellään sanomisia. Se on ihan uskomatonta katseltavaa. Olen nauhoittanut (salaa) yhden tapaamisen, ja purin sen paperille, ja ihan puistattaa.

      Koetimme kyseisen henkilön kanssa saada hänen lääkkeitään pikkuhiljaa vähennettäväksi, ja muutosta asumisoloihin, ettei hän joutuisi jäämään tukiasuntoon, jossa vahditaan lääkkeidenottoa eikä ole yksityiselämää muutenkaan, ja jossa hän ei siksi viihdy. Ja joka sitäpaitsi on niin kallis ettei hänelle jää juuri lainkaan käyttörahaa. Näissä tavoitteissa lääkäri ja muu hoitoryhmä välillä jyräsi, välillä sumutti ja manipuloi. Ulkopuolisena sen huomasi helpommin, ja koetin puuttua, ja tuoda esiin potilaan näkemykset sellaisina kuin niistä oli hänen kanssaan puhuttu ja kuin hän niitä itse koetti kokouksessa sanoa. Hyvin vaikeaa se oli, kun koko ajan ohitettiin, tulkittiin tahallisesti väärin ja selitettiin muka hyväntahtoisesti kaikkea henkilön eriävää mielipidettä hänen ymmärtämättömyydellään.

      Jotkut hoitoneuvottelut ovat tietenkin helpompia, kun ollaan alunperin suhteellisen samaa mieltä. Tai kun löytyy avarakatseisuutta hoitotaholta, ja halua tarkastella vaihtoehtoisia näkökulmia. Mutta kun tilanne ei ole tällainen, niin huomaa mitä psykiatria todellisuudessa pääasiassa pohjimmiltaan on: ei yksilön auttamista, vaan ryhmien vallankäyttöä.

      Kannattaa koettaa ainakin ottaa neuvotteluihin mukaan joku luotettava tukihenkilö, niin ei jää ihan yksin, jos ei asioita voikaan aina muuttaa. Se mitä on puhuttu pitää saada merkityksi oikeassa muodossa potilaskertomukseen. Siinä on hyötyä ulkopuolisesta todistajasta. Ja että potilaan asemassa oleva voi esittää omat tavoitteensa hoitosuunnitelmaan, toteutettiin niitä sitten tai ei. Kirjaukset ovat perusteena mahdollisille valituksille. Ainakin kyseisen henkilön kohdalla on tehty paljon myös aivan vääriä kirjauksia, suoranaisia asiavirheitä, sen lisäksi että hänen sanomisiaan on muunneltu, jotta ei näyttäisi niin kovasti että hän oli eri mieltä.

      • On todella tuttua tekstiä tuo edellinen. Olen itse ollut tilanteissa potilaana ja tiedän yleisen käytännön, eli kuinka väärin se on. Olen törmännyt myös sairaalassa oloaikana vaikeuksiin puolustaa omia asioita. Yhdellä suljetulla osastolla potilaita melkeinpä kiristettiin, uhkailtiin, vaadittiin erilaisia asioita. Käytän noita sanoja koska niin vahvasti siltä tuntui. Eikä ainoastaan omalla kohdallani vaan seurasin myös toisten potilaiden kohtelua. Olin pakkohoidossa ja sain erään asian yhteydessä käsiini pari lääkärin lausuntoa jotka oli lähetetty hallinto-oikeuteen koska hoitoonmääräämispäätös piti tehdä puolen vuoden välein. Olin suorastaan järkyttynyt kun luin niitä ja näin kuinka lääkärit olivat muutamissa kohdissa suoraan kirjoittaneet valheellista tekstiä tai muuttaneet sanomani päinvastaiseksi. Yksi maininta oli myös laitettu asiasta jota minulta ei ollut edes kysytty.
        Olen monia vuosia ollut kirjoilla psykiatrian puolella ja nykyään kun olen paremmassa kunnossa niin osaan puolustaa itseäni. Muistan hyvin kun aikoinaan jouduin tuohon pyöritykseen. Olin silloin todella sekaisin päihteistä, lääkkeistä ym. ja elämässäni ei ollut enää mitään järkeä. Se on oikeastaan eniten minua kaduttava asia elämässäni että löin silloin ns. hanskat tiskiin ja heittäydyin muiden armoille, ajattelin että tehkää mitä teette itse en enää jaksa välittää.
        Olen asunut palvelukodeissa takavuosina jonkin aikaa ja siellä tapasi silloin tällöin psykiatria. He hoitivat lääkityksen ja jos nyt joku akuutti vaiva oli niin hoidettiin. Mutta esim. verenpainetauti joka minulla on ollut yli 20 vuotta niin siihen en saanut mitään hoitoa.
        Myöskin psykiatrian puolella laitoshoidossa ei paljon välitetty fyysisestä puolesta mitä ei tosin tehdä edelleenkään. Siitä on jo aikaa kun olin vähän aikaa osastolla ja vahvan iltalääkityksen takia pyörtyilin aamulla, kolautin pääni kaksi kertaa kovaa kaatuessani koska putosin kahteen kertaan. Valittelin päätäni ja oloani, aivotärähdyksen oireita, koko osastolla oloaikani, vajaa kaksi viikkoa, kun ei helpottanut. Lääkäri oli kuulemma vaan jatkuvasti sanonut että seurataan. Minulle lääkäri sanoi aivan suoraan kun asiasta sanoin, että meillä ei hoideta fyysisiä vaivoja. Mutta nyt eksyin hieman asian sivuun.
        Tiedän hyvin kuinka psyykepotilaita kohdellaan ja tajuan että ei siinä palavereissa paljon auta onko saattaja mukana vai ei. Mielestäni hoito ei ole tarpeeksi potilaslähtöistä, eli ei liiemmin kuunnella mitä mieltä ihminen itse on omasta tilanteestaan. Vuosien varrella olen huomannut senkin että esim. omaisille annetaan hyvä kuva että kyllä meillä hoidetaan ja hyvin kohdellaan mutta kun se totuus on ihan jotain muuta.
        Minulla on myös tuttuja jotka asuvat tai ovat asuneet hoitokodeissa ja sieltä puolelta on kuulunut samanlaisia juttuja että ensin luvataan ns. kuu taivaalta, kuinka hyvä on asua ja asioita hoidetaan ym. mutta kun sekään ei mene ihan puheiden mukaan.
        Palaan myös osastohoitoon vielä. Vuosien varrella on ollut monenlaisia kokemuksia, ikävimpiä ovat ne kun henkilökunta käyttäytyy huonosti, halveksivasti ja ylimielisesti potilaita kohtaan. Tullut tunne että tavallaan syyllistävät potilasta että mitäs oot hullu. Eikä tämäkään ole ainoastaan omalle kohdalle sattunut, näkihän osastolla jatkuvasti miten muitakin kohdeltiin.
        Kaikenkaikkiaan mielenterveysongelmaisilla on edelleenkin eläminen ja oleminen aika vaikeaa, kokonaisuus ylipäänsä. Ja kun itsetunto ja tunne-elämä ovat muutenkin yleensä potilailla heikoilla niin ei yhtään ainakaan helpota huono kohtelu mitä on paljon tarjolla. Omalta kohdaltani tiedän että pärjäämisen eteen on tehtävä rankasti töitä mikä ei ole todellakaan helppoa etenkään henkisesti.
        Paljon on ollut uutisia ja juttua vanhusten hoidossa tapahtuneista rikkeistä. Onkohan koskaan samalla tavalla paneuduttu siihen minkälaista on mielenterveyspotilaiden kohdalla. Onko heidän ääntään ikinä kuultu mitä mieltä he itse ovat saamastaan hoidosta, hoidon laadusta, kohtelustaan ym. Toisaalta tuntuu että ei taida ketään kiinnostaa. Kovin suuri stigma edelleen on tässä sairaudessa. Potilaiden ei myöskään ole helppoa itse nousta ääneen ja kertoa kokemuksistaan koska heidät on jo valmiiksi alistettu. Ja mitä seuraa siitä jos alkaa lausua totuuksia, ainakin työpaikoilla työntekijät saavat potkut kun väläyttelevät salattuja totuuksia julki. Mitä mahtaisi tapahtua jo valmiiksi rikkinäiselle ihmiselle.


    • Psykiatria on yksi yhteiskunnan monista sortojärjestelmistä.

      Kasvatustieteilijä Paulo Freire määrittelee sorron seuraavasti: "Jokainen tilanne jossa ihminen objektiivisesti käyttää hyväkseen toista ihmistä tai estää hänen pyrkimyksensä itsensä hyväksymiseen vastuullisena persoonana on sortotilanne."

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Coronasta jo parantuneet sairastuneet uudestaan

      https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/665a88cc-27e7-4aa9-8ce1-5e7a4f027914 Sairaus voi hetkellisesti mennä lepotilaan ja aktoivoitua uudestaan. Taitaa
      Maailman menoa
      295
      6497
    2. Marin: "Uuden virustaudin leviäminen on asetettava myös oikeaan mittakaavaan."

      Pääministeri puhuu eduskunnalle koronaviruksesta ja rauhoittelee tilanteesta. "Tavalliseen kausi-influenssaan sairastuu Suomessa vuosittain noin 5 pr
      Maailman menoa
      90
      4288
    3. Miksi vihreät ja myös pääministeri vähättelee korona virusta..

      ..verrataan flunssaan ja "kuoleehan siihen se turha sakki muutenkin "-tyyliin. Koronavirus voi olla kohtalokas epidemia myös tuhansille suomalaisille.
      Maailman menoa
      142
      1609
    4. Skotlanti lupaa ilmaiset tamppoonit naisille

      "Skotlannin parlamentti on hyväksynyt lakiesityksen, joka takaa ilmaiset kuukautissuojat kaikille maassa asuville naisille. Lain mukaan tamponeja ja s
      Maailman menoa
      73
      1334
    5. "Kuule kundi, jos kondis on noin huono, tilaisit taksin"

      Vanhempien ihmisten kunnioittaminen on sivistynyt piirre. Hiljattain Kaarina Suonperä kertoo seuranneensa raitiovaunussa tilannetta, jossa sotaveteraa
      Maailman menoa
      92
      814