Milloin on aika erot

Riitelyn sijaan sinun olisi ap hyvä miettiä niitä syitä miksi suhteenne ei toimi? Oletteko käyneet terapiassa. Siitä on hyötyä teille parina ja ihan itsellesikin, riippumatta siitä jatkatteko yhdessä vai ei. Näissä ei ulkopuolinen valitettavasti osaa auttaa ilman tarkempia tietoja. Voisit miettiä mistä riidat syntyy? Tekstistäsi saa kuvan, että näette toisenne vain vanhempina, oletteko koittaneet muutosta tähän? Voimia ap, jatlatte sitten yhdessä tai eroatte.

Onko mukana ihastumista toiseen mieheen/naiseen? Se varmasti laittaisi viimeisen naulan tuohon liittoon.

Tuolla toisessa kirjoituksessa oli tällainen lista:
Terveen parisuhteen check list:

- Osaatte keksiä ratkaisuja toistenne ongelmiin, koskivatpa ne sitten töitä tai vapaa-aikaa. Tunnette toisenne hyvin ja tiedätte tarkalleen, mistä toinen pitää. Olette tiimi, joka kääntyy ongelmien pariin yhdessä.
- Teidän seksielämänne on kunnossa, ja nautitte läheisyydestä. Selvää on, että pitkässä suhteessa seksin määrä vähenee, mutta siitä huolimatta on tärkeää pitää intohimon liekkiä yllä.
- Tunnette molemmat olevanne hyviä, jollette parhaita versioita itsestänne, kun olette yhdessä. Täydennätte toisianne ja samalla annatte toistenne olla omia itsejään. Hyväksytte toistenne "virheet", ettekä yritä muuttaa toisianne.
- Molemmilla on omaa aikaa ja mahdollisuus tehdä rakastamiaan asioita myös ilman kumppania. On tärkeää, että kaikkea aikaa ei vietetä yhdessä, vaan ollaan yksin tai omien ystävien kanssa.
- Osaatte antaa toisillenne anteeksi. Riitanne eivät kestä tuhottoman kauaa, ja ette palaa niihin enää sen jälkeen, kun ne kerran on käyty läpi.
- Kumppanin hyvinvointi on teille tärkeää ja teettekin molemmat parhaanne, että teillä molemmilla on mahdollisimman hyvä olla.
- Ette valita toistenne huonoista tavoista muille, tai mollaa toista julkisella paikalla.
- Osaatte kommunikoida, ja teille asiasta kuin asiasta puhuminen on täysin luonnollista.
- Ette nimittele toisianne missään tilanteessa. Kunnioitus on läsnä aina, ja elätte sen mukaan aina.

Vaikka minulla ja exällä oli noista pari kohtaa kunnossa, se ei todellakaan riittänyt. Kun viimein vein erohakemuksen käräjäoikeuteen, ihmettelin miksen ole tehnyt sitä jo ajat sitten. Ehkäpä siinä on sama kuin kaikessa muussakin "kaikella on aikansa ja paikkansa maan päällä".

Varo kuitenkin, ettei kipuileva liittosi saa sinua kadottamaan itsesi, voimattomaksi, masentuneeksi. Eroa kannattaa hakea ennenkuin näin tapahtuu. Kuulostele ja tutki sisintäsi.

Helppo juttu. Teidän on aika erota sitten kun vaikuttaa, että lapsenne kärsivät teidän parisuhdeongelmistanne kohtuuttomasti.

Kesän jälkeen on aika erota, ainakin tilastojen mukaan. Jos ei silloin niin sitten joulun jälkeen.

" En tiedä kauanko sitä pitää yrittää ennenkuin toinenkin on valmis luovuttamaan. "

Eihän sitä tiedäkään. Ehkei luovuta ollenkaan, miehet ovat usein sellaisia.

Pääasia, että itse tietää milloin on aika luovuttaa.

Kyllä tämä alkaa kallistua sinne eron puolelle jo. Ihastumista on ollut puolin ja toisin tässä vuosien varrella ja niistä ollaan juteltu ihan suoraan. Nyt kun tätä suhteen nykytilaa ollaan käyty läpi nämä viime kuukaudet niin asiat on aika paljon kärjistynyt vaikka muka yritetään selvittää näitä. Sellaista nyt ihmettelin että kun tuota läheisyyttä ei ole viime vuosina ollut, satunnaista seksiä kyllä mutta ei sellaista arjessa tapahtuvaa huomioimista. Niin nyt kun on tämä tilanne että ollaan kaikki kortit levitetty pöydälle ja puhuttu asiat suoraan. Niin nyt jotenkin tuo läheisyyden puute haittaa vaimoa. Haittaa jopa niin paljon että sanoi tänään kääntyvänsä kohta muiden puoleen sitä huomiota hakemaan. Minkä helvetin takia se ei aikaisemmin haitannut yhtään? Vastasin hänelle että toivon että ennenkuin se siihen menee niin puhutaan asiat läpi ja tehdään ihan oikeasti päätöksiä. En todellakaan ryhdy miksikään aisankannattajaksi vaikka ei niitä tunteita enää olekaan.....

Niin tuttua. Meillä tehtiin minun aloitteesta eropäätös 18kk tta sitten vähän samoista syistä eli minulla ei tunteita, huonosti mennyt pitkään, ehkä vähän ihastustakin muualle, seksiä puolison kanssa ei tee mieli jne. Sitten kun tuo eropäätös tuli tehtyä, niin se peruttiin. En tiedä johtuiku muutoksen pelosta vai tunteista vai mitä. Olen koittanut olla reipas, keskittyä hyviin asioihin, ollaan otettu parisuhdeaikaa enemmän, mutta huomaan taas eroajatusten palanneen mieleeni. Puolisolle en niistä ole puhunut, kun en halua häntä taas niillä rasittaa. Olen tullut siihen tulokseen, että minussa on vaan joku vika. Hän on hyvä ihminen, mutta jostain syystä en vaan saa enää itseäni rakastamaan ja haluamaan häntä tarpeeksi. Takana 20v suhde ja lapsia, joten olen päättänyt yrittää. Ei se elämä eronneenakaan helppoa olisi.

Jotenkin minulle jäi sellainen tunne että kirjoittajalla ei ole mitään haluakaan korjata suhdetta. Vaan haluaa lähteä rakentamaan omaa elämää. Jos se tahto puuttuu, niin siihen ei auta terapiat eikä mitkään. Se tahto pitäisi olla olemassa. Toisen kunnioitus vaikka rakkaus tuntuisikkin kadonneen.