Ei uimaan, ei marjastamaan

kohtsattaa

enää tässä iässä. Taas kerran joku oli yrittänyt uida mantereelta saareen ja voimat olivat ehtyneet. Itse uin aina rannan tuntumassa kuten äitini opetti. Marjastamassa kännykkä on mukana ja iästä riippumatta on katsottava, missä kulkee. Nykyään tarkkailen myös ampiaisten lentelyä. Pari kertaa olen törmännyt maa-ampiaispesään.

32

439

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Puhut vähän mutta asiaa. Ei vanhan kannata lähteä metsään mitään marjoja poimimaan eikä uimaan äkkisyvään. Jos pitäisi sanoa Stubbia mukaellen kolme kohtaa olisi nämä kaksi ihan ensimmäiset ja se kolmas olisi, vanhan ei pitäisi lähteä kauppaan kävellen juuri silloin kun tiet ovat peilijäässä eikä hiekoituksestakaan ole enää apua.
      1. Ei metsään marjastamaan yksin, vaikka olisi känny mukana.
      2. Ei yksin uimaan.
      3. Ei liukkailla liikkeelle!
      😊

      • Niin, toistahan se oli ennen, kun metsään mentiin, niin sieneen, kuin marjankin, ja ei silloin ollut kännyköitä, mutta nyt on vain meidänikäinen sukupolvi, joka sinne menee, joten kännykät mukaan.

        Uimisen suhteen on myös hyvä varoitus, että uit, vain rannan läheisyydessä, koska suonenveto voi koska tahansa yllättä ja siinä sitten olet.

        Toista se oli ennen, kun ei yhtään peloittanut vesisuksilla liidellä pitkin järvenselkiä, mutta lämpimän veden aikaan, sillä olinhan hyvä uimari.

        Tuo toteamus, että kännykkä mukaan, niin minulla se ei onnistu koskaan ja eilenkin olisi ollut tarpeellinen. No, ei kukaan kuollut, joten kaikki hyvin.


      • pensaasta.marjastan
        Kristiina23 kirjoitti:

        Niin, toistahan se oli ennen, kun metsään mentiin, niin sieneen, kuin marjankin, ja ei silloin ollut kännyköitä, mutta nyt on vain meidänikäinen sukupolvi, joka sinne menee, joten kännykät mukaan.

        Uimisen suhteen on myös hyvä varoitus, että uit, vain rannan läheisyydessä, koska suonenveto voi koska tahansa yllättä ja siinä sitten olet.

        Toista se oli ennen, kun ei yhtään peloittanut vesisuksilla liidellä pitkin järvenselkiä, mutta lämpimän veden aikaan, sillä olinhan hyvä uimari.

        Tuo toteamus, että kännykkä mukaan, niin minulla se ei onnistu koskaan ja eilenkin olisi ollut tarpeellinen. No, ei kukaan kuollut, joten kaikki hyvin.

        Sain krampin uidessa. Onneksi paikka oli maauimala. Sen jälkeen en uskaltanut avoveteen lähtä uimaan ollenkaan.
        Nykyään herätessä tulleet krampit estän voitelemalla nilkat kylmägeelillä ennen nukkumaanmenoa.
        Ahomansikoita söin kesällä autiotilan pihalta, tosin ilman lupaa. Katselin kapean ajotien suuntaan tuleeko omistaja...


    • Ramoona_

      Täällä etelärannikolla satoi ihanasti jo yöllä ja nyt paistaa lämpimästi. Mustikoita ei sade ehtinyt kasvattaa, mutta jospa puolukoita saataisiin, ja kaikki kasvustohan vettä taas jo kaipasi. Omenia ja luumuja tulee paljon yli oman tarpeen, mukavaa kun voi jakaa muillekin. Puolukat kasvavat yleensä helppokulkuisilla kangasmailla , uskaltaa epävarmemmillakin jaloilla lähteä. Hirvikärpäset taitavat olla pahempikin riesa. Eväät mukaan, voi vahvistaa itseään kannonnokassa istuen termarikahvia siemaillen ja kuunnellen, mitä asiaa linnuilla olisi. Tosin alkaa metsissä olla kovin hiljaista, muuttosuunnitelmat kai jo mielessä ja poikaset omillaan. Ilman kännykkää metsään meno taitaa olla jo lailla kielletty, ainakin pitäisi olla.

      Kerrankin oli Suomenlahden rannikon saariston uimavedet jo heinäkuun alussa uimalämpimät, sinilevä tosin paikoin ja ajoittain haittasi. Uiminen on oivallista kuntoliikuntaa, nivelet eivät joudu lujille ja vesi elementtinä on rentouttavaa ja hoitavaa. Luonnonvesissä uidessa ja kelluessa tulee bonuksena luonnon ihanuus, voi tuntea olevansa osana luomakuntaa. Rantasaunaidylliin uinti kuuluu, taviturkin heitto jo kylmään veteen pulahduksena, entäs elokuiset romanttiset kuutamouinnit, muistoissa ainakin...


      Lasuuskotini oli järven rannalla, ennehän oli aina hellekesiä ja mekein asustimme vedessä. Ei ollut pelastusliivejä eikä uimavahteja, hyvä uimataito oli paras henkivakuutus, kun paljon ongittiin, soudeltiin ja kanootilla melottiin uimisen lisäksi. Äidin silmä ei aina ehtinyt vartioimaan eikä kaikki opetukset pysyneet mielessä, mutta olihan sentään terve itsesuojeluvaisto ja toinen toisistaan huolen pitäminen meillä uskalikoillakin.

    • nivelvaivainen

      Uinti on ainut liikuntaharrastus, johon enää pystyn, kun on polvien nivelrikko jo niin pahana. Leikkaukseen en ole vielä uskaltautunut ja riskinsä silläkin on. Luonnon vesissä olisi ihanaa uida, mutta ei ole mökkiä ja useimmiten vesi on liian kylmää ja pitäisi olla joku uimakaveri. Hallissa käyn ohjatussa vesiliikunnassa kerran viikossa, saa samalla saunoa ja tavata ystäviä. Minunkin lapsuuskoti oli järven rannassa ja pelastin pikkuveljeni hukkumiselta, kun molskahti laiturilta järveen.

    • Kotona tapahtuu pahimmat tapaturmat.

      Itse pulikoin rantavedessä, makoilen kumiveneessä jonka kiinnitän muutaman metrin ankkurilla järven pohjaa.

      Marjastamaan en lähde, olen hyvin huono suunnistaja joten elsyisin alta aika yksikön. No, selkäkään ei tuota sinänsä ihanaa harrastusta kestä.

      Liisan liukkaita ja Kaisan kaljamia lähden pakoon Hollantiin. Usein olen pois Suomesta myös kevätliukkailla.

      • no-tämä-tästä

        "Liisan liukkaita ja Kaisan kaljamia lähden pakoon Hollantiin. Usein olen pois Suomesta myös kevätliukkailla."

        Ihanaa, että kerroit taas tuon, mutta nyt jätit Hollannin väliin. Katselin kuviasi siinä kumiveneesä ja nyt et muistanut leukaasi kohotta, kuten aikaisemmissa kuvisa, kun huomautin kaksois leuastasi.

        No, mitäpä tästä. Jokainen kantakoon kilonsa, kaksoisleukansa ja pulleat käsivarret, koska ei ole mielestäni ihailtava vanheneva ihminen ryppyineen, joka haluaisi kuitenkin jotain siloittavaa läskiä, joka on kuitenkin mahdotonta, sillä niin olemme me ihmiset luotu tänne maailmaan, että kaikenlaisia mahtuu, myös niitä paljon parjattuja matuja!DDD


      • no-tämä-tästä kirjoitti:

        "Liisan liukkaita ja Kaisan kaljamia lähden pakoon Hollantiin. Usein olen pois Suomesta myös kevätliukkailla."

        Ihanaa, että kerroit taas tuon, mutta nyt jätit Hollannin väliin. Katselin kuviasi siinä kumiveneesä ja nyt et muistanut leukaasi kohotta, kuten aikaisemmissa kuvisa, kun huomautin kaksois leuastasi.

        No, mitäpä tästä. Jokainen kantakoon kilonsa, kaksoisleukansa ja pulleat käsivarret, koska ei ole mielestäni ihailtava vanheneva ihminen ryppyineen, joka haluaisi kuitenkin jotain siloittavaa läskiä, joka on kuitenkin mahdotonta, sillä niin olemme me ihmiset luotu tänne maailmaan, että kaikenlaisia mahtuu, myös niitä paljon parjattuja matuja!DDD

        Nytkin kun makoilen tässä sängylläni minulla on monta leukaa.

        Eräs face kaverini arvosteli toista facekaveria näin.

        Nyt olet facekuvasi itsesi näköinen, edellinen kuvasi ei ollut omasi näköinen.

        No, ihminen on joka sivulta erinäköinen.

        Jos lasket leukasi alas tai nostat ylös jos otat kuvan ylhäältä tai alhaalta ehkäpä suoraan, kaikki kuvakulmat antavat sinusta erilaisia otoksia.

        Olen joka kuvassa itseni näköinen.

        Olisitpa nähnyt kuvasarjan kun vänkäsin itseäni siihen kumiveneeseen niin olisit nauranut yhtä makeasti kuin itsekin nauroin.


    • meköyhät

      Ei ole kaikilla varaa lähteä liukkautta pakoon ulkomaille. Meidän köyhien pitää tyytyä hiekottamaan ja laittamaan piikit kenkiin.

      • Jokainen elää omanlaistansa elämää. Inhoan liukkaita kelejä. Viime kevään olin Suomessa. Piikit olivat kenkieni pohjissa ulkona liikkuessani.

        Muista kun kirjoitan ei ole kysymys rikkaista/köyhistä. Kirjoitan elämästäni kahden maan välillä.

        Onhan meitä muitakin, joilla on elämää kahden maan sisällä.


    • Ei mitään vaaraa, että marjastusreissulla eksyisin. Tiedän hyvin missäpäin kassa ja uloskäynti on. Jos meinaan eksyä, niin kysyn joltain toiselta asiakkaalta tietä.
      Mielelläni kyllä kuljeskelen metsissä, mutta ei siellä näy kuin muutama kuivunut mustikan ruppana, enkä pidä edes mukanakaan mitään mihin poimia vaikka näkyisikin (etten eksyisi).
      Kun tarpeeksi kauan kävelee suoraan yhteen suuntaan, niin aina ennen pitkää osuu jollekin polulle. Ja jokainen polku vie jonnekin, jos ei muuta niin ainakin jollekin toiselle polulle, joka taas johtaa jonnekin, ihan sama minne. Aina sieltä on takaisin kotiaan löytänyt.

      Hukkuahan voi ihan kuka vain ikään ja sukupuoleen katsomatta. Naapuri hukkui kylpyammeeseensa.
      Kaatuakin voi minkä ikäinen hyvänsä silloinkin kun ei ole liukasta. En kanna etukäteen huolta siitäkän vaikka tätä ikää jo on.

      • de-meter

        Kai sitä sentään varoen voi uida ja marjastaa ?..)) Tykkään tehdä molempia.
        Vähän toista vuotta sitten sain selkäni tosi pahaan kuntoon -iskias vaivaa - ja pelkäsin jo, että joudun jättämään marjatuksen väliin. Auttavasti se sujui viime kesänä ja tänä kesänä vielä paremmin vaikka marjamaani on vaikeakulkuista maastoa: notkoa ja laaksoa, vuorenrinnettäkin tämän tästä.
        Marjastuksessa en aseta itselleni tulostavoitteita. Eilen olin metsässä kuusi tuntia ja mustikkaa tuli kolme litraa..)) Silti olin tyytyväinen: sain nauttia hyvästä säästä ja hiljaisuudesta, eikä ainoatakaan itikkaa seuralaisena. Mustikkasato on tosiaan huono sekä "etelässä" että täällä Pirkanmaalla. Eksymistä en ole koskaan pelännyt vaikka suuntavaistoni ei häävi olekaan.

        Vaikka olen kohtalainen uimari noudatan aina varovaisuutta: en lähde seikkailemaan vieraissa vesissä ja uin aina rannan suuntaisesti. Joskus nuorempana saatoin mennä uimareissulle yksinkin, mutta en enää...


      • kohtsattaa

        Pirkanmaalla mulla olisi hyvä mustikkapaikka, mutta matkaa on 200 km. Taitaapa jäädä mustikat sinne. Lehdestä luin, että joku oli pudonnut marjanpoimintareissulla syvään kuoppaan. Nykyään ostan monia marjoja ihan hyvällä omatunnolla, vaikka silloin ennen poimin kymmeniä litroja.


      • de-meter
        kohtsattaa kirjoitti:

        Pirkanmaalla mulla olisi hyvä mustikkapaikka, mutta matkaa on 200 km. Taitaapa jäädä mustikat sinne. Lehdestä luin, että joku oli pudonnut marjanpoimintareissulla syvään kuoppaan. Nykyään ostan monia marjoja ihan hyvällä omatunnolla, vaikka silloin ennen poimin kymmeniä litroja.

        Minullakin on ollut täällä Pirkanmaalla monta hyvää marjapaikkaa, mutta tänä vuonna ei ollut yhtäkään..)) Marjat olivat kuivuneet varteen pieniksi kirpuiksi jos niitä oli lainkaan. Kosteikkojen reunoilta saattoi sitten löytää varsia, jotka olivat taipuneet marjojen painosta. En kyllä muista toista samanlaista marjavuotta. Joskus on halla vieraillut kukinta- aikaan ja silloin marjat kehittyivät huonosti, "puolikkaiksi" tai niitä ei tullut lainkaan. Kuivuuden vaikutukesta marjasatoon saamme ehkä kokemusta vasta nyt.
        Saavatkohan edes ulkomaiset marjanpoimijat tienestejään ? Teollinen marjatuotanto kärsii sitten sekin - ja hinta nousee luonnollisesti. Pääkaupunkiseudulla mustikkalitra maksoi 8 euroa...


      • kohtsattaa

        Olen odotellut lehtiin ilmoitusta pensasmustikan itsepoiminnasta. Yritin soittaakin kahteen paikkaan ilman tulosta. Tuosta marjasta on tullut perheen suosikki, ostan myös ulkolaisia. Asustelin paljon Pirkanmaalla 2008-2013 ja missään ei ole ollut niin hyvää mustikkapaikkaa kuin siellä Kyrösjärven rannoilla. Puutarhamarjojakin oli paljon ja elvytin hillon ja mehun tekemisen vanhoilla konsteilla, kun hyvä kellarikin oli. Enää en taida viedä omeniakaan mehustettavaksi, vaikka pulloja on valmiina.


    • mrjoja

      Menen aina aurinkoisella säällä marjaan, niin mustikkaan, kuin puolukkaankin ja katson, kun menen metsään, missä auringon suurinpiirtein pitää olla, kun metsästä pois lähden.
      Pitääkö olla selän takana, tai jommallakummalla kädellä. Eipä eksy!

      • ihana-löytää-kotiin

        Lapsuuskotini marja ja siemimaisemiin ei voinnut eksyä, koska se oli aika kapea ja pitkä niemi ja järvet oli molemmin puolin,siis tietenkin, kun oli niemi.

        Vaan eksyimpä silti, sitten aikuisiällä, kun metsät oli kasvaneet ja menin liian pitkälle. Hämäräkin yllätti ja sitten en tiennyt, mihin menen ja tietenkin väärään suuntaan, mutta järvenrannalle kuitenkin, joten kotiin osasin pitkänkaavan mukaan.

        Sitävastoin olen Espoon metsissä eksynyt hieman useammin, vaikka olin lähellä kotiamme. Aika ihana eksyminen olikin kerran, kun saavuin jyrkän rinteen läheisyyteen ja siellä oli aivan upea tilitalo, jota ihailin. Aikani pähkäiltyä, että mihin suuntaan nyt lähden, niin huomasin, että meidän talohan se siellä rinteessä oli!


      • joskus.kiepsahtanut
        ihana-löytää-kotiin kirjoitti:

        Lapsuuskotini marja ja siemimaisemiin ei voinnut eksyä, koska se oli aika kapea ja pitkä niemi ja järvet oli molemmin puolin,siis tietenkin, kun oli niemi.

        Vaan eksyimpä silti, sitten aikuisiällä, kun metsät oli kasvaneet ja menin liian pitkälle. Hämäräkin yllätti ja sitten en tiennyt, mihin menen ja tietenkin väärään suuntaan, mutta järvenrannalle kuitenkin, joten kotiin osasin pitkänkaavan mukaan.

        Sitävastoin olen Espoon metsissä eksynyt hieman useammin, vaikka olin lähellä kotiamme. Aika ihana eksyminen olikin kerran, kun saavuin jyrkän rinteen läheisyyteen ja siellä oli aivan upea tilitalo, jota ihailin. Aikani pähkäiltyä, että mihin suuntaan nyt lähden, niin huomasin, että meidän talohan se siellä rinteessä oli!

        Eksymisilmiötä on tieteellisesti tutkittu. Tutkija-tiedemies käytti siitä lapin ihmisten sanaa > kiepsahtaminen <
        Tilaan joutunut ihminen ei heti tunnista edes oman perheensä väkeä, maisemista ja rakennuksista puhumattakaan.


      • kohtsattaa

        Olen liikkunut paljon eri metsissä. Minulla on yleensä ollut alueen peruskartta: Kerran katsoin etukäteen, että pitää vai seurata kallion reunaa, niin ei eksy. Niin teinkin enkä lopulta tiennyt, missä olin. Siispä takaisin samaa reittiä. Havaitsin, että olin kiertänyt kallion ympäri lähes lähtöpaikalle. Nyt muuten sataa.


    • Minun kartanlukutaitoni on olematon, mutta kun liikkuu tutuissa metsissä aina niistä jonkun polun löytää ja aina se jonnekin vie. Ja tuo, että palaa sinne mistä lähti on pettämätön tapa.

      Olen aina ollut metsäihminen ja vasta aikuisena havahduin siihen, että metsä voi monelle olla aivan vieras elemetti, siellä ei viihdy, sieltä tahtoo pois, eikä se tunnu turvalliselta vaan pelottavalta. Itselläni on juuri päinvastoin: metsä edustaa minulle turvaa ja harmoniaa, siellä sielu lepää...

      • Ramoona_

        Monin turkimusten on vahvistettu se, minkä olemme jo lapsesta asti todeksi kokeneet : metsässä on talouden tuki ja turva, se suo vitamiinit ja vastaa eri vuodenaikoina kauneudenjanoomme ja liikkumisen tarpeeseemme. Mieli tyyntyy, verenpaine ja stressitaso laskee, hengitys alkaa kulkea vapaammin. Sielunkin hoitoa metsä on meille aina merkinnyt, Paimenpojan sunnuntain tapaan : Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täälläi palvella Jumalaa, mun urkuni kauniit soikaa. Mun kirkkoin katto on korkeella... Immi Hellenin runossa on myös säkeistöjä, joita ei yleensä lauleta. Niissä kerrotaan suden nappaamasta karitsasta, jonka paimenpoika tappelemalla pelastaa, mutta toteaa sitten, että nälkäänsähän susi noin tekee.

        Suomessa monilla seurakunnilla on metsäkirkkoja, taivasalla yksinkertainen puinen risti, alttari ja penkit. Yksi lempikohteemme on Elimäen Mustilan arboretum, puulajipuisto, joka on tunnettu alppiruusuistaan, ja siellä on myös tunnelmallinen metsäkirkko.

        Täällä etelässä lähimetsässä tapaa usein peuroja, ja maanomistajan luvalla viemme runsaana omenavuonna niille omenia, pihapiiriinkin kyllä saattavat tulla. Jäniksiä näkee tietysti usein, ketunkin joskus. Virroilla Pirkanmaalla käymme kesäisin suvun kesäpaikalla, ja siellä saattaa törmätä karhuunkin, tai ainakin karhunjälkiin, sillä Metsahallitus toi 70-luvulla Kurún erämaihin niitä, ja ylittäväthän nekin pitäjän rajoja. Pidämme siellä riistakameraa, ja ilveksiä on mökin pihalla öisin liikkunut. Virroilla on parhaat marjametsät, koska ne ovat tuttuja ja on paljon myös metsäautoteitä. Saarissa ja lampien rannoilla on monasti mustikoita ja puolukoita, vaikka muualla kukinta olisi epäonnistunut, samalla reissulla voi pulahtaa uimaan - tosin metsälampeen en uskaltaudu. Eniten on maa-ampiaiset pelottaneet, ne hyökkäävät jos pesään astuu tai sohaisee vahingossa , mukana ollut koira on joutunut niiden raivon kohteeksi ja eläinlääkärille. Yleensähän luonnon eläimet väistyvät ihmisten tieltä. Kyidenkin kanssa toimeen tullaan, tömistellään polulla, lauleskellaan karhujen karkottamiseksi.

        Suunnistuksen alkeet toki osaan, mutta en ole innostunut testailemaan taitojani kartan kanssa tuntemattomaan metsään. Luonnonpuistojen merkityt reitit ovat turvallisia ja niitä on monentasoisia, jopa esteettömiä pyörätuoleille. Nuuksiossa on monasti ihan ruuhkaa. Suosittelen arboretumeita, viimeksi olimme tänä kesänä Piikkiön Yltöisessä (MTT). Voi tutustua harvinaisiin puu-ja kasvilajeihin, saa informaatiota ja kahviakin on monessa tarjolla.


      • de-meter

        Kiitos taas kirjoituksestasi Ramoona. Niitä on ilo lukea, niistä oppii. Saa tietoa ja asennetta..))

        Paimenpojan sunnuntai ja "Virrat järvien metsien maa..". Torisevat, Helvetinjärven kansallispuisto, Pirkan taival, eikä Kurukaan ole kaukana...
        Virroilla on tosiaan tehty karhuhavaintoja joka vuosi eikä ilves ole harvinainen vieras, kerran se eksyi tuohon naapurin pihamaallekin yöpymään...

        Joskus parikymmentä (!) vuotta sitten patikoimme joka sunnuntai Nuuksiossa:
        Luukista Nuuksionpäähän, eikä matkalla tullut vastaan juuri ketään. Nyt kun menet Nuuksioon saat väistellä vastaantulijoita joka askeleella. Kivahan se on, että Nuuksio on löydetty mutta niinkuin aina suosio lisää myös väärinkäytöksiä: roskaamista ja melusaastetta.


      • Mia-Liisa

        Ja autojen parkkipaikkaongelmia, nythän se on Nuuksiossakin koettu.

        Kun lapset olivat pieniä, kävimme uimassa Paratiisissa, joka on eräällä Helsingin ulkoilualueella, Salmen kartanon mailla.
        Silloin olimme 'ulapan ihmisiä', koska uimme aina niin kauaksi jokainen...

        Ne olivat ihania aikoja.


    • havumetsäin.mies

      Kun täältä joskus lähtee, niin jo vanhastaan on pdetty kunniakkaana lähteä tuonpuoleiseen,kuten sanotaan, saappaat jalassa.
      Olisikin upeaa poistua täältltä mielityön tai -harrastuksen parista, vaikkapa marjoja poimien tai jenkkaa tanssien.

      • Kyllä, näin on jos ei ole mitään väliä elääkö vaiko kuolla. Vaan jos rystyset valkoisina yrittää pitää elämänsyrjästä kiinni on surkeaa soitella jostain marjamättäältä 112. Matka hoitoon pitkä ja tie kantoja täynnä.😁


    • Täyttäelämäävain

      Järkevä ihminen, oli minkä ikäinen tahansa, voi sekä uida että marjastaa kun muistaa, että ei mene liian kauas liian vähin varustein ja - järkevä kun on - osaa ottaa huomioon omat huvenneet voimavaransa.

    • havumetsäin.mies

      Kerranhan täältä on lähdettävä. Voi vain toivoa, että lähtö olisi kivuton.
      Jos marjanpoiminnassa tai uidessa pumppu pysähtyy, niin aika kivutonhan sellainen lähtö on. Miksi pitäisi varoitella tuollaisesta mahdollisuudesta?
      Olisiko tosiaankin ilo riutua sairaalassa ja odottaa kivuissa loppuaan?

      • Helpomminlöydettävä

        'Saappaat jalassa' on ehkä aivan hyvä tapa lähteä, mutta ei yhtään kiwa kesken uintipuuhan (hukkuu) tai marjametsässä olon (hukkuu).


    • havumetsäin.mies

      Taidanpa läteä tässä ketjun aloitttajan esittämiä näkemyksiä uhmaten yksin marjastamaan ja uimaan.
      Saas nähdä kuinka käy. Vieläköhän tänne palstalle ilmaannutaan?

      • Pertikk

        Tuskin nähdään, jollei karhu syö sinua niin metsästä ampuu sinut karhuna.


      • kohtsattaa

        Aiheen tähän sain siitä, että joku tosiaan oli sinä päivänä lähtenyt uimaan ulapalle eivätkä voimat riittäneet. Onneksi paikalla oli pelastamiseen kykeneviä. Eilen olin urheiluseuran saunarannassa uimassa. Uin rannan lähellä. Samaan aikaan oli vain toinen uimari järvessä. Hän ui pitkälle. En olisi voinut häntä pelastaa, jos voimansa olisivat ehtyneet.
        Samana päivänä iäkäs marjastaja oli pudonnut syvään kuoppaan metsässä eli on tosiaan katsottava minne astelee. Keskustelin viikolla Etelä-Suomessa monen henkilön kanssa. Olivat törmänneet kotinurkilla sekä karhuun, että susiin. Kyllä minäkin marjastaessani nostan katseeni ja katselen väijyykö jokin otus minua. Olen tosiaan yksin liikkunut paljon metsissä. Eilen olin suunnistamassa maastossa, joka suurelta osin oli hakkuualuetta. Ei ollut hauska hyppiä kaadettujen runkojen yli, mutta siitäkin taas selvittiin. Mahtaakohan sienimetsään tulla asiaa. Muutaman suuren isohaperon näin.


      • Pertikk

        Sieni syksy on menetetty, mökillä huomannu mustikoita ei ollut muualla kuin varjoisissa paikoissa lähellä veden rajaa niin vähän ettei keräämiseen asti.
        Sen vähän minkä marjoja tarviin oon viimevuosina ostanut, kanttarellia on viimevuotisia pakasteessa sopiva määrä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron

      Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal
      Maailman menoa
      122
      4760
    2. Veli Sofia teki urosmehiläisen työn

      Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa
      Maailman menoa
      4
      3384
    3. Mitäs nyt sijoittajat?

      Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no
      Maailman menoa
      126
      3190
    4. Hjallis Harkimon, 72, Jasmine-rakas, 37, paljastaa suhteen alusta: "Vähän..."

      Liikemies, kansanedustaja Hjallis Harkimo ja tuottaja-juontaja Jasmine Pajari ovat pariskunta. He asuvat yhdessä Sipooss
      Suomalaiset julkkikset
      26
      2627
    5. Unisex-vessat

      Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu
      Tunteet
      73
      2343
    6. Jutta Larm, 52, haluaa kumota tämän piintyneen ikämyytin

      Oletko samaa mieltä? Jutta Larm on 52-vuotias ja tehnyt pitkän uran yrittäjänä. Hän haluaa kumota tämän piintyneen ikämy
      50 plus
      18
      1779
    7. Henri Alen tilittää yllättäen Vappu Pimiän uudesta MasterChef -pestistä: "Vaikka hän ei..."

      Vappu Pimiä on uusi MasterChef Suomi -tuomari. Hän liittyi uudella MasterChef Suomi -kaudella arvovaltaiseen tuomaristoo
      Suomalaiset julkkikset
      9
      1384
    8. Vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista

      Olen huomannut tuttavapiirissäni ihmisiä, joilla on mt-diagnooseja. Sen sijaan, että millekään asialle yritettäisiin teh
      117
      1255
    9. Minkä kouluarvosanan 4-10 annat Beck-leffoille?

      Vähiin käy ennen kuin loppuu... Beck-elokuvia on tullut tv:stä jopa 2-3 viikossa. Nyt leffojen esitystiheys on muuttunut
      Elokuva
      9
      1233
    10. Jäit kiinni siitä

      että katselet minua. Käänsin pääni, minäkin etsin sinua, ja meidän katseemme kohtasivat. Eikä se haittaa - molemmat ky
      Ikävä
      4
      1128
    Aihe