0.1 %:n geneettinen ero ja geneettiset sairaudet

NHGRI:n (Kansallinen Ihmisen Genomin Tutkimusinstituutti) mukaan kaikkien ihmisten genomi on peräti 99.9 prosenttisesti samanlainen. Instituutin mukaan tuo 0.1 %:n eroavaisuus sisältää tärkeitä vihjeitä ihmisen geneettisille sairauksille.

Sairautta aiheuttavien geneettisten mutaatioiden määrä on jo peräti 224,642 koko ihmispopulaation tasolla. Vuosikasvu oli yli 20,000. Mutaationopeus on kiihtyvä; jokainen sukupolvi tuo 150-200 uutta mutaatiota ihmisen genomiin. Miehet tuottavat mutaatioita jopa neljä kertaa enemmän kuin naiset johtuen siitä, että yksilön genomi alkaa voimakkaasti rappeutua n. 20 ikävuoden jälkeen.

Jotkut geenitutkijat ovat ottaneet koirien genomin avuksi tutkiessaan ihmisen genomin rappeutumista. Suomalainen geenitutkija Hannes Lohen mukaan koiran genomi on n. 95-prosenttisesti samanlainen ihmisen genomin kanssa. Proteiinien koodaamiseen käytettävien DNA-jaksojen määrä on lähes identtinen (n. 19'000) ja niiden käyttötarkoitus on pitkälti sama. (Saa nähdä, vetävätkö evolutionistit tästä johtopäätelmän, että olemmekin kehittyneet koirasta ;-) ) Koirilla on todettu valtava määrä geneettisiä sairauksia ja rakennevikoja. Ihmisellä alkaa olla pian sama tilanne; joka viides ihminen kantaa johonkin geneettiseen sairauteen yhdistettyä geenivirhettä. DNA:n virheet siis vaikuttavat proteiinituotantoon ja immuunipuolustusjärjestelmän optimaaliseen toimintaan, vaikka DNA ei sanelekaan eliön ominaisuuksia eikä kontrolloi solun prosesseja. DNA on vain passiivista kirjastoinformaatiota, jota voi hyvin verrata tietokoneen kovalevyllä olevaan dataan.

Kiihtyvä mutaationopeus ja hyödyllisten satunnaisten mutaatioiden totaalinen puute merkitsevät evoluutioteorian loppua. Epigenetiikan myötä ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, että eliöissä tapahtuva muuntelu ja adaptoituminen johtuvat epigeneettisistä mekanismeista ja että epigeneettisten informaatiokerrosten päälle/poiskytkeminen johtaa tyypillisesti DNA:n sekvenssivirheisiin, eli mutaatioihin. Solun kyky uudelleenjärjestellä vaurioitunutta DNA:ta meioosissa johtaa myös osaltaan biodiversiteetin kasvuun, mutta tämäkin tapahtuu biologista informaatiota menettämällä.

Mitä enemmän vakavasti otettava tiede menee eteenpäin, sitä enemmän se vahvistaa Raamatun ilmoitusta luomisesta ja vedenpaisumuksesta. Älkää eksykö, hyvät ihmiset.

Linkit ketjussa.