Miten perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako käytännössä etenevät puolison kuoltua, kun puolisoiden välillä oli keskinäinen testamentti ja kaksi yhteistä lasta, jotka toissijaisina perijöitä testamentissa toisenkin vanhemman kuoltua. Leski siis ihmettelee, pitääkö lapsille hankkia jossain vaiheessa ulkopuolinen edunvalvoja tai edunvalvojan sijainen?
Kuolinpesässä on omaisuutena n. 250 000 e arvoinen omakotitalo vuokratontilla. Yhteistä asuntovelkaa on jäljellä 110 000 euroa. Yhteisen irtaimiston, muun omaisuuden ja autojen arvo on arviolta 10000 euroa. Vainajalla oli tilillä rahaa n. 7000 euroa, josta tullaan vähentämään vielä hautajaiskulut. Pienituloisella leskellä on säästöjä n. 60 000 euroa ja hän aikoo vedota lesken privilegiin, jotta pystyy jatkossa maksamaan asuntovelat pois yksin ja pitämään kodin näin itsellä ja lapsillaan.
Tarvitaanko perunkirjoitukseen lesken lisäksi kaksi uskottua miestä vai voiko leski itse toimia toisena uskottuna miehenä? Tarkoitus olisi palkata lakimies hoitamaan perunkirjoitus. Onko se järkevää, vaikka omaisuuden kirjaaminen on tässä tapauksessa suhteellisen yksinkertaista? Mutkistavatko alaikäiset lapset jotenkin perunkirjoitusta.
Pystyykö osituksen ja perinnönjaon tekemään perunkirjoituksen yhteydessä vai pitääkö ensin toimittaa jotain papereita esim. maistraatille (alaikäisten lasten takia)? Tarvitaanko ositusta ja perinnönjakoa varten lapsille ulkopuolinen edunvalvoja? Voiko sen päättää itse vai määrääkö maistraatti edunvalvojan. Pitääkö ositukseen ja perinnönjakoon palkata ammattilainen?
Voiko edunvalvoja tällaisessa tapauksessa vaatia alaikäisille lapsille lakiosaa perinnöstä, vaikka käteisvaroja ei ole ja asuntolainaa on jäljellä reilusti. Siinä ei olisi ainakaan mitään järkeä, koska jos leski maksaa lasten puolesta asuntoa, niin verottaja tulkitsee sen lahjaksi.
Kuolinpesässä on omaisuutena n. 250 000 e arvoinen omakotitalo vuokratontilla. Yhteistä asuntovelkaa on jäljellä 110 000 euroa. Yhteisen irtaimiston, muun omaisuuden ja autojen arvo on arviolta 10000 euroa. Vainajalla oli tilillä rahaa n. 7000 euroa, josta tullaan vähentämään vielä hautajaiskulut. Pienituloisella leskellä on säästöjä n. 60 000 euroa ja hän aikoo vedota lesken privilegiin, jotta pystyy jatkossa maksamaan asuntovelat pois yksin ja pitämään kodin näin itsellä ja lapsillaan.
Tarvitaanko perunkirjoitukseen lesken lisäksi kaksi uskottua miestä vai voiko leski itse toimia toisena uskottuna miehenä? Tarkoitus olisi palkata lakimies hoitamaan perunkirjoitus. Onko se järkevää, vaikka omaisuuden kirjaaminen on tässä tapauksessa suhteellisen yksinkertaista? Mutkistavatko alaikäiset lapset jotenkin perunkirjoitusta.
Pystyykö osituksen ja perinnönjaon tekemään perunkirjoituksen yhteydessä vai pitääkö ensin toimittaa jotain papereita esim. maistraatille (alaikäisten lasten takia)? Tarvitaanko ositusta ja perinnönjakoa varten lapsille ulkopuolinen edunvalvoja? Voiko sen päättää itse vai määrääkö maistraatti edunvalvojan. Pitääkö ositukseen ja perinnönjakoon palkata ammattilainen?
Voiko edunvalvoja tällaisessa tapauksessa vaatia alaikäisille lapsille lakiosaa perinnöstä, vaikka käteisvaroja ei ole ja asuntolainaa on jäljellä reilusti. Siinä ei olisi ainakaan mitään järkeä, koska jos leski maksaa lasten puolesta asuntoa, niin verottaja tulkitsee sen lahjaksi.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Jos leski on lasten isä/äiti niin alaikäisille tarvitaan edunvalvojan sijainen.
"Voiko edunvalvoja tällaisessa tapauksessa vaatia alaikäisille lapsille lakiosaa perinnöstä, vaikka käteisvaroja ei ole ja asuntolainaa on jäljellä reilusti. "
Voi ja itseasiassa pakko vaatia.Lasten etu ei ole se että jätetään vaatimatta.
Perinnönjakoa/ositusta ei saa toimittaa jos edunvalvojan sijaista alaikäisillä lapsilla ei ole.
"Voi ja itseasiassa pakko vaatia.Lasten etu ei ole se että jätetään vaatimatta."
Tämä ei pidä paikkaansa. Suomessa ei ole jakopakkoa. Alaikäisille määrätty edunvalvojan sijainen voi harkita, mikä on lasten edun mukaista ja toimia sen mukaan.
AP: "Kuolinpesässä on omaisuutena n. 250 000 e arvoinen omakotitalo vuokratontilla. Yhteistä asuntovelkaa on jäljellä 110 000 euroa."
Tällaisessa tilanteessa on yleensä lasten edun mukaista, että hekin saavat asua vainajan omistamassa asunnossa hänen kuoltuaan. Sen vuoksi ei ole perusteltua, että lapsille vaadittaisiin lakiosa maksettavaksi rahana. Voidaan joko pitää kuolinpesä jakamattomana lesken kuolemaan asti taikka jakaa se niin, että lakiosa toteutuu vain paperilla; alaikäislle lapsille kirjataan perinnönjaossa murto-osa asunnosta lakiosana.
Ainoa ero viimeksi mainitussa tulee siitä, kenelle perintövero menee maksuun. Jos leskelle annetaan keskinäisen testamentin mukaan koko vainajan omaisuus omistusoikeuksin, hän maksaa siitä perintöveronsa (puolisovähennys on 90.000€). Jos osa menee lakiosana lapsille, perintövero tulee siltä osin heidän maksettavakseen. Alaikäisellä rintaperillsellä on kuitenkin oikeus vähentää perinnön arvosta alaikäisyysvähennystä 60.000 euroa. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että alle 20.000 euron perintö on aina verovapaa, joten alaikäinen lapsi voi saada yhteensä verottomasti 79.999 euroa. Kahden alaikäisen lapsen kohdalla siis n. 160.000 euroa voi saada verottomana perintönä.
Kun asunnon velaton arvo on 250.000 euroa, verottomana perintönä alaikäisille lapsille voidaan antaa esim. puolet asunnosta (sen arvo on <160.000 euroa). Tämä kannattaa, koska muutoin leski maksaa ensin perintöveroa asunnosta ja lapset sitten uudestaan lesken kuoltua, jos he ehtivät täyttää 18 ennen lesken kuolemaa (ja alaikäisyysvähennys lakkaa).
AP: "Voiko edunvalvoja tällaisessa tapauksessa vaatia alaikäisille lapsille lakiosaa perinnöstä, vaikka käteisvaroja ei ole ja asuntolainaa on jäljellä reilusti. Siinä ei olisi ainakaan mitään järkeä, koska jos leski maksaa lasten puolesta asuntoa, niin verottaja tulkitsee sen lahjaksi."
Näin ei käy, jos leski pitää asunnosta puolet ja alaikäiset lapset saavat toisen puolet, mutta asuntovelka kohdistetaan lesken saamaan osuuteen (ts. lapset eivät vastaa velasta kuin mahdollisesti vierasvelkapanttauksena pankille). Silloin leski maksaa omaa velkaansa asunnon puolikkaansa omistuksesta. Asia on tietenkin sovittava pankin kanssa ennakkoon.
Vaikka leski perisi testamentin tahdon mukaisesti kokonaan miehensä omaisuuden, niin tässä tapuksessa omaisuuden arvo ei ole niin suuri, että leskeltä menisi perintöveroa. (250000-110000)/2 10000 = 80000 e.
Lapset eivät tule saamaan asunnosta puolikasta, koska he saavat korkeintaan lakiosan, jos edunvalvoja sitä vaatii testamentin tahdon vastaisesti. Testamentissa on vielä lisäys, että mikäli perillinen vaatii lakiosaansa toisen vanhemman vielä eläessä, niin rintaperillinen saa ainoastaan lakiosansa molempien vanhempien kuoltua.
Ihmetyttää, miksi nimenomaan alaikäisten lasten vanhemmille suositellaan keskinäisen testamentin tekemistä (jos on paljon asuntolainaa, eikä käteisvaroja), jos sitä ei kuitenkaan käytännössä voi noudattaa.
En ihan ymmärtänyt tuota vierasvelkapanttausta. Kuka siinä siis maksaisi alaikäisten lasten velkaosuutta asunnosta? Ei kai velan määrä voi sillä pienentyä. Eihän lapset kuitenkaan kykene maksamaan velkaa pois. Vai maksaako leski kuitenkin yksin koko velkasumman, vaikka omistaisi vain puolet talosta?
AP: "Kuolinpesässä on omaisuutena n. 250 000 e arvoinen omakotitalo vuokratontilla. Yhteistä asuntovelkaa on jäljellä 110 000 euroa."
Eli tämä kertomasi ei pitänytkään paikkaansa. Sen mukaan koko asunto oli vainajan omaisuutta. Mutta nyt se onkin puolisoiden yhteistä omaisuutta. OK.
Nyt kun kuolinpesässä onkin varoja vähemmän, aiemmin tehdyt laskelmani joutavat roskakoriin. :(
Perintöveroja voidaan välttää nyt ainoastaan siten, että alaikäiset lapset perivät koko perintöosansa heti (eli luovut testamentista etkä vaadi tasinkoprivilegiä) tai he ovat lesken kuollessa vielä alaikäisiä ja hyötyvät alaikäisyysvähennyksestä.
Ensin laaditaan omaisuuden osituslaskelma:
KP:
125.000 ½ asunnosta
10.000 muu omaisuus
- 55.000 asuntovelka
80.000 yhteensä
Leski:
125.000 ½ asunnosta
60.000 muu omaisuus
- 55.000 asuntovelka
130.000 yhteensä
Avio-osa on 105.000 = (130.000 80.000):2
Lesken maksama tasinko KP:lle 25.000 (KP:n saatava leskeltä).
KP:n asuntovelasta voitaisiin kuitata osituksessa 25.000 tasingosta, jolloin velkaa jää KP:een vielä 55.000 - 25.000 = 30.000.
Tämä velka voidaan siirtää antamalla osituksessa leskelle asunto-omaisuutta 125.000 30.000 arvosta => 155.000. Lesken osuus velasta kasvaa samalla 110.000 euroon.
Reaalinen ositus
KP saa:
95.000 osuus asunnosta
10.000 muu omaisuus
105.000 yhteensä (avio-osa)
Leski saa:
155.000 osuus asunnosta
60.000 muu omaisuus
-110.000 velkaa
105.000 yhteensä (avio-osa)
"En ihan ymmärtänyt tuota vierasvelkapanttausta. Kuka siinä siis maksaisi alaikäisten lasten velkaosuutta asunnosta?"
Siinä alaikäisille lapsille ei tule velkaosuutta asuntovelkaan, vaan leski maksaa koko velan omana velkanaan, joka kohdistuisi lesken asunnon puolikkaaseen. Lasten saaman asunto-osuuden he antava pantiksi lesken velasta, koska pankki tuskin suostuisi vapauttamaan lasten osuuteen kohdistuvaa velkaa ilman vakuutta. Tämä järjestely vaatii vielä maistraatin luvan.
"Ei kai velan määrä voi sillä pienentyä."
Velka ei pienene, vaan osa siitä siirtyy kuolinpesältä leskelle, ja kp antaa osuuden asuntoon puolestaan leskelle (asuntovelan puolisko 55.000€).
Nyt siis verotehokkainta on perinnönjako, jossa paperilla lapset saavat koko perinöosansa. Se toteutuu luopumalla testamentista.
Tarkoitus ei ole minimoida perintöveron määrää, joten siltä kannalta ei asiaa kannata laskeskella. Halusimme, ettei leskelle tule ylimääräisiä velvoitteita maistraatin suuntaan.
Meillä oli puolison kanssa testamenttia tehdessä ainoastaan tarkoitus saada pidettyä talo lesken omistuksessa ja määräysvallassa kokonaan, jotta ei tarvitsisi joka asiassa tehdä maistraatille tiliä ja pyytää lupia. Esimerkiksi, jos leski ei pystykään maksamaan velkoja pois, niin olisi paljon helpompaa ainoana omistajana myydä talo ja vaihtaa sellaiseen, johon rahkeet riittävät. Oli myös ajatuksena se, että pienituloinen leski ei jäisi taloudelliseen ahdinkoon (talossa on isot ylläpitokustannukset yhdelle ihmiselle ja lainaa vielä maksamatta), minkä takia testamenttiin laitettiin toive, ettei lapset vaadi lakiosaansa niin kauan kuin toinenkin vanhempi on elossa.
Kokonaan asunto ei mahdu lesken osuuteen, joten tuo toive ei voi toteutua. Maistraatti kyllä suostuu asunnon myyntiin, jos sen ylläpito on ylivoimaista.
Virheellisiä+tulkintoja+nimimerkillä+"koittakaakehitellä"+!
"Virheellisiä+tulkintoja+nimimerkillä+"koittakaakehitellä"
Kiitos asiallisesta, epätietoisuuttani selventävästä vastauksesta. Osasit selittää asiat täsmällisesti ja ymmärrettävästi.
Leski ei voi luopua tasinkoprivilegistä, koska ei selviytyisi muuten taloudellisesti niin hyvin, että pystyisi jatkamaan lasten kanssa omassa kodissa asumista. Emme halua kikkailla perintöverotuksella, vaan haluamme mahdollistaa normaalin arjen jatkumisen lasten elämässä.
Jos leski kuolee lasten ollessa täysi-ikäisiä, niin perintövero on helppo maksaa talon myynnistä saatavilla tuloilla. Lapsia on kaksi, joten perintöveron määrä tulee jäämään pieneksi.
Kyllä koko 10 000 e on yhteistä omaisuutta sisältäen autot, irtaimiston ja muut.
"Vainajan+osuus+asunnosta+50+%+-+17,2+%+=+32,8+%.+32,8/100+x+250.000+=+82.000
"Leski ei voi luopua tasinkoprivilegistä, koska ei selviytyisi muuten taloudellisesti niin hyvin, että pystyisi jatkamaan lasten kanssa omassa kodissa asumista."
Laskelmani mukaan leski saa joka tapauksessa pitää omaisuutenaan 60.000 euroa, vaikka luopuisikin testamentista ja tasinkoprivilegistään.
Tasinko toimii vain vainajan velkojen kuittaamisessa, jolloin leski ei maksa tasinkoa KP:lle vaan vähentää KP:n velkaosuutta 25.000. Koko 60.000 jää leskelle.
Leski saa:
155.000 osuus asunnosta
60.000 muu omaisuus
-110.000 velkaa
105.000 yhteensä (avio-osa)
Nolo123:
Naurettavaa kommnetointia. Nolo ensin itse kirjoittaa puutteellisesti asiasta, ja sitten vetoaa minun kirjoittamaani, että onpas se asia sitten niin kuin kirjoitin! Niinpä.
Tämä kirjoittamani asia sinun olisi tullut luonnollisesti itse mainita kirjoituksessasi.
koittakaakehitellä ei näemmä huomaa esitystensä ristiriitaa: samasta asiasta ensin yhtä ja sitten päinvastaista mieltä. Minun tehtäväni ei ole esittää muuta kuin esitin: lakiosaa vaativat alaikäiset lapset saavat todennäköisesti lakiosansa murto-osana asuntoon, mikä ilmeisesti on heidän kannaltaan parempi ratkaisu kuin raha. Täten he osaltaan edistävät sitä, että asunto pysyy heidän asuntonaan ainakin alaikäisyyden ajan.
Kirjoituksessani ei ole mitään ristiriitaa. Nololla ei tuo käsityskyky riitä asian ymmärtämiseen.
NOlo:"lakiosaa vaativat alaikäiset lapset saavat todennäköisesti lakiosansa murto-osana asuntoon, mikä ilmeisesti on heidän kannaltaan parempi ratkaisu kuin raha."
Se, että ehdotan jakoa, jossa esimerkiksi annetaan lapsille asunnosta jokin osuus on täysin eri asia kuin se, että lakiosaa vaadittaessa se on annettava vapaana rasitteista. Mutta jos ei tätäkään ymmärrä, niin sitten ei ole kovin paljon ymmärryskykyä henkilölle annettu.
koittakaa on räyhätyyppi, joka kerran alkuun päästyään jatkaa iankaikkisuuteen. Jatkakoon, mutta ilman minua.
AP: "Kuolinpesässä on omaisuutena n. 250 000 e arvoinen omakotitalo vuokratontilla. Yhteistä asuntovelkaa on jäljellä 110 000 euroa."
Eli tämä kertomasi ei pitänytkään paikkaansa. Sen mukaan koko asunto oli vainajan omaisuutta. Mutta nyt se onkin puolisoiden yhteistä omaisuutta. OK.
Minun ymmärtääkseni leski on kuolinpesän osakas ainakin perunkirjoitukseen asti vaiko peräti ositukseen ja perinnönjakoon asti. Yhteisestä asuntovelasta kirjoitin eli sinulta taisi mennä jotain ohi.
Huomasin yhteisen asuntovelan, mutta ilmoitit, että asunto on kuolinpesän. En ryhdy arvailemaan, mitä kukin omistaa kuolinpesässä vaan laskemat tehdään tietenkin ilmoitettujen tietojen perusteella. Niitähän voi korjailla ;)
Lesken osakkuus kuolinpesässä ei vaikuta vainajan ja lesken keskinäisiin omistussuhteisiin. Se on pesän hallntoa.
Oleellista+asiassa+on+se+että+kun+leski+ja+alaikäiset+kakarat+ovat+pesän+osakkaita+niin+silloin+tarvitaan+edunvalvojan+sijainen,tämä+edunvalvoja+tulee+vaatimaan+lakiosuutta+lasten+puolesta+jos+testamentti+sitä+oikeutta+loukkaa.
"Ei+siinä+ole+mitään+harkinnanvaraista+jos+testamentti+loukkaa+lasten+lakiosaoikeutta,silloin+on+tasan+1+vaihtoehto+että+mitä+edunvalvojalta+edellytetään."
Tähän nyt vielä puutun:
"Lisäksi edunvalvojan sijaisen on otettava huomioon, että testamentissa on määräys, että mikäli perillinen vaatii lakiosaansa toisen vanhemman vielä eläessä, rintaperillinen saa ainoastaan lakiosansa molempien vanhempien kuoltua."
Tuollainen testamenttimääräys on painostuskeino täysi-ikäisiä perillisiä kohtaan. Alaikäinen perillinen ei päätä lakiosan vaatimisesta, sen tekee edunvalvojan sijainen. Leski tuskin tulisi syyllistämään edunvalvojan toimenpiteestä omaa lastaan.
Normaalitilanteessa vaatija-lapsi siis menettäisi perinnöstään lakiosan ylittävän osan, jonka saisivat muut rintaperilliset. Kun lapsia on kaksi ja kumpaisenkin puolesta vaaditaan lakiosa - eikä testamentissa lapsien ohella ole muuta edunsaajaa, niin kenellehän se lasten lakiosan ylittävä perintö menisi? Kyllä se - ainakin nyt po. tapauksessa - menisi näille samoille lapsille. Testaattorien tarkoitus ei varmasti ole muun lainen ollut.
Hetkinen!
Nolo heittää oletuksia testamentin sisällöstä tosta noin vain.
"Kun lapsia on kaksi ja kumpaisenkin puolesta vaaditaan lakiosa - eikä testamentissa lapsien ohella ole muuta edunsaajaa, niin kenellehän se lasten lakiosan ylittävä perintö menisi? Kyllä se - ainakin nyt po. tapauksessa - menisi näille samoille lapsille."
Emme tiedä, oliko testamentissa toissijaismääräystä, jolloin lakiosaa ylittävä perintö menisi sille taholle.
"Alaikäinen perillinen ei päätä lakiosan vaatimisesta, sen tekee edunvalvojan sijainen. Leski tuskin tulisi syyllistämään edunvalvojan toimenpiteestä omaa lastaan."
Tämä yllä oleva on sitten jo pohjanoteeraus. Edunvalvojan sijainen tekee päämiestään sitovia tahdonilmaisuja ja kyllä edunvalvojan sijaisen tekemä lakiosavaatimus tarkoittaa, että hänen päämiehensä vaatii lakiosaa ja sen seuraukset ovat testamentissa määritelty.
Voi mitä naiiviutta täällä saakaan silmiensä eteen!
Tokihan edunvalvojan sijaisen tekemä lakiosavaatimus tarkoittaa, että hänen päämiehensä vaatii lakiosaa. Nyt vain olikin kysymys siitä, miten leski - jonka turvaksi po. testamenttimääräys oli tehty - kokee asian. Lapsiko muka on ko. vaatimuksen takana? Edunvalvojan sijainenko muka oli neuvotellut vaatimuksesta lapsen kanssa ja sitten toiminut lapsen tahdon mukaisesti? Ei tokkiinsa. Kysymys on siitä, vetoaako leski tällaiseen edukseen tehtyyn testamenttimääräykseen - ja siitä, pitääkö hän määräyksen voimassa omana testamenttinaankin, vai antaako hän piut paut ko. määräykselle ja peruuttaa sen.
Mitä asianosaisten ulkopuoliseen testamentinsaajaan tulee, niin siitä on lähdettävä, mitä testamentista on esitetty - eli että ulkopuolista edunsaajaa ei ole. Lapset siten lesken kuoltua perivät kaiken, olipa lakiosia vaadittu tai ei.
Olet oikeassa. Ulkopuolisia edunsaajia ei ole eli lapset tulevat olemaan ainoita perijöitä. Siksi ihmettelenkin, miksi keskinäistä testamenttia nimenomaan suositellaan alaikäisten lasten vanhemmille, jos kerran sen tahtoa ei voida noudattaa.
Jos kerran edunvalvojan on pakko vaatia lapsille lakiosaa, niin siinä romuttuu meidän tahtomme, koska halusimme, että leski ei joudu jatkossa säätämään joka asian kanssa maistraatin ja viranomaisten kanssa. Yh-leskellä on muutenkin rankkaa, jolloin elämään ei kaipaa enää lisärasitteita ja ylimääräistä tekemistä. Virkamiehet eivät sitä voi tietää, mutta me itse tiedämme, ettei kumpikaan vanhemmista hassaisi lasten perintöä, vaan päinvastoin yrittäisi kartuttaa sitä elämänsä aikana lapsia varten.
"Mitä asianosaisten ulkopuoliseen testamentinsaajaan tulee, niin siitä on lähdettävä, mitä testamentista on esitetty - eli että ulkopuolista edunsaajaa ei ole. Lapset siten lesken kuoltua perivät kaiken, olipa lakiosia vaadittu tai ei."
Testamentin sisällöstä ei ole esitetty juuri mitään. Toki siitä saa tehdä oletuksia vapaasti. Myös sen saa olettaa (mikä vaikuttaa pitävän tuoreen lesekn mukaan paikkansakin), että toivetta lakiosan vaatimatta jättämisestä ei ole tehty juridisesti riittävällä tavalla, vaikka testamenttiin onkin lisättty ehto, että lakiosaa vaativa perillinen ei voisi saada kuin lakiosansa. Ilman toissijaissaajaa tälläinen lisäys on testa,entissa merkityksetön. Tuleekin mieleen, että testamenttia on ollut laatimassa Nolon kaltainen itseoppinut, jonka asiantuntemus ei ole ollut riittävä.
Testamentissa on toissijausmääräys rintaperillisten hyväksi. Sen kerroin jo aloitusviestissä, että rintaperilliset ovat toissijaisia perillisiä lesken kuoleman jälkeen ja rintaperillisen mahdolliset aviopuolisot on suljettu pois perinnöstä. Testamentti on lakimiehen laatima.
Jep, mutta tuollaisena toissijaismääräyksestä ei ole (juuri) mitään vaikutusta siihen lisäykseen, jolla lakiosaa vaativa perillinen menettäisi lakiosansa molempien vanhempiensa kuoltua. Jos molemmat lapset vaativat lakiosaansa, he saavat kuitenkin lakiosaa ylittävänkin osuutensa, ellei leski muuta testamenttiaan omalta osaltaan myöhemmin (ja siis määrää muuta saajaa kuin rintaperilliset).
Nyt kun lapsille määrätään edunvalvojan sijainen, hän tietenkin toimii samalla tavalla molempien lasten kohdalla mahdollisesti vaatiessaan lakiosaa. Täysi-ikäisenä perillisten yhteistoiminta aiheuttaa saman lopputuloksen.
"... jos kerran edunvalvojan on pakko vaatia lapsille lakiosaa, niin siinä romuttuu meidän tahtomme, koska halusimme, että leski ei joudu jatkossa säätämään joka asian kanssa maistraatin ja viranomaisten kanssa. Yh-leskellä on muutenkin rankkaa, jolloin elämään ei kaipaa enää lisärasitteita ja ylimääräistä tekemistä."
MITÄ ihmeen ylenmääräistä rasitusta ja jatkuvaa maistraatin/viranomaisten kanssa "säätämistä" Tuoreleski oikein ajattelee tulevan, jos lapset ovat talon osaomistajia? Mitä ja miten sitä voisi olla niin paljon, että sen takia lasten pitäisi menettää kokonaan toisen vanhempansa perintö???
" Virkamiehet eivät sitä voi tietää, mutta me itse tiedämme, ettei kumpikaan vanhemmista hassaisi lasten perintöä, vaan päinvastoin yrittäisi kartuttaa sitä elämänsä aikana lapsia varten. "
TUOREleski ei voi itsekään tietää, että näin tulee tapahtumaan. Jo se, että lapset ovat vielä alaikäisiä, viittaa siihen, että Tuoreleski voisi hyvinkin jossain vaiheessa asua tai avioitua jonkun kanssa, mikä heti vaikuttaisi hänen perillisiinsä: jos Tuoreleski asuu (ei välttämättä edes ko. talossa) avoliitossa vähintään viisi vuotta, on uudella puolisolla oikeuksia Tuorelesken omaisuuteen ennen hänen lapsiaan, ja varsinkin jos Tuoreleski avioituu ilman avioehtoa (ja vaikka avioehtokin olisi, voi oikein epäsuhtaisessa tilanteessa oikeus sovitella avioehtoa).
Vaikkei uutta puolisoa koskaan ottaisikaan, on Tuoreleski vapaa käyttämään ja vaikka lahjoittamaan perimäänsä ja itse omistamaansa omaisuuttaan kuten tahtoo, lapsiaan kuulematta. Viimeisetkin varat joudutaan ehkä aikanaan käyttämään Tuorelesken vanhuudenhoitoon (ihan mahdollista nykymaailanmenolla). Ei ole mitään takuita, että Tuorelesken omassa kuolinpesässä olisi mitään jäljellä, saati että hän olisi varmasti voinut sitä kartuttaa.
Parhaassa turvassa siis lasten perintö on osaomistuksena taloon sekä niin, että ensin kuolleen vanhemman tilivarat tulevat lasten käyttöön heidän täysi-ikäistyttyään.
Testamentissa olevan toissijaismääräyksen takia leski ei voi tehdä uutta testamenttia muiden hyväksi. Tuo on totta, että vanhuudenhoito saattaa sulattaa lesken omaisuuden. Sen verran hulluksi on yhteiskunta menossa.
Maistraatti vaatii vuosittaisia selvityksiä omaisuuden käytöstä alaikäisten huoltajalta, joten siitä tulee lisärasitteita leskelle. Samoin leski ei voi ilman ulkopuolisen virallisen tahon lupaa myydä taloa pois, kun se jää liian suureksi ja epäkäytännölliseksi lasten muuttaessa pois kotoa.
koittakaa-amatööri koittaa töppäyksiään peitellä, mutta niin onnettomasti, että jokainen täälläkin ymmärtää peittely-yritysten toivottomuuden. Enempää siis en enää häneen aikaani uhraa.
Tässä koittakaakin on oikeassa. Se olikin suoraan minulta kopioitu.
"jos Tuoreleski asuu (ei välttämättä edes ko. talossa) avoliitossa vähintään viisi vuotta, on uudella puolisolla oikeuksia Tuorelesken omaisuuteen ennen hänen lapsiaan, ja varsinkin jos Tuoreleski avioituu ilman avioehtoa (ja vaikka avioehtokin olisi, voi oikein epäsuhtaisessa tilanteessa oikeus sovitella avioehtoa). "
Vähän liiallista synkistelyä.
a) Avoliitto
Uudella avopuolisolla ei 5 vuoden jälkeenkään ole oikeuksia Tuorelesken omaisuuteen. Se, että avopuolisolla avoerossa saattaa olla oikeus hyvitykseen, on eri asia.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026#Pidp446825296
b) Avioliitto
Ositusta - ei avioehtoa - voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Se, että puolison omaisuus on suurempi, ei ole sovitteluperuste, vielä vähemmän, jos tuo omaisuus on omistettu jo avioliittoa solmittaessa. Sovittelu on poikkeusmenettelyä, joten se vaatii vahvat perusteet.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L2P103b
Kannattaako tässä tapauksessa tehdä ositus ja perinnönjako vai onko parempi jättää pesä jakamatta? Nyt ei ajatella perintöverojen kannalta, vaan siltä kannalta, kummassa tapauksessa leskelle tulee vähemmän säätämistä tulevaisuudessa viranomaisten ja pankin kanssa.
Toiveena olisi, että asuntolainan maksua pystyisi jatkamaan entisillä ehdoilla. Vaikuttaako pesän jakamattomuus tai jakaminen tähän jotenkin?
"Nyt ei ajatella perintöverojen kannalta, vaan siltä kannalta, kummassa tapauksessa leskelle tulee vähemmän säätämistä tulevaisuudessa viranomaisten ja pankin kanssa."
Tähän en voi vastata, koska esittämäsi peruste ei ole asiallinen.
"Toiveena olisi, että asuntolainan maksua pystyisi jatkamaan entisillä ehdoilla. Vaikuttaako pesän jakamattomuus tai jakaminen tähän jotenkin?"
Jos olisin pankin edustaja, pyytäisin siirtämään asuntovelan leskelle osituksessa, koska kuolluthan ei voi velkaansa hoitaa enää. Jos kuolinpesässä tehtäsiin perinnönjako, pyytäisin pankin edustajana myös vakuuden laajentamista selvyyden vuoksi perillisten osuuteen asunnosta (sinänsä vakuus säilyy perinnönjaossa voimassa).
Miksei peruste muka ole asiallinen? Lasten etu ei ole, että ainoa elossa oleva vanhempi saa burn outin. Perintöverojen määrää ei ole kenenkään pakko minimoida.