Äitiyskö häpeä

Luin juuri uudesta elokuvasta, joka kertoo Astrid Lindgrenin nuoruudesta. Miten hän saa lapsen 19-vuotiaana naimisissa olevan miehen kanssa ja joutuu salaamaan raskautensa ja viemään lapsensa kasvatiksi Tanskaan asti. Myöhemmin hän hakee lapsen takaisin luokseen .
Tuosta ei ole kulunut sataa vuottakaan , Astridin ikäinen voisi olla vaikka minun äitini. Miten Ruotsi oli vielä noin takapajuinen ja suvaitsematon ? Kyllä Suomessa lehtolapset saivat sentään kotimaahan jäädä ja moni tyttö sai jäädä lapsuuskotiinsa, varsinkin maalla oli talossa työtä ja leipää . Omassa suvussa on juuri tällainen tapaus, lapsesta tuli koko suvun lemmikki.
Ilmianna
Jaa

42 Vastausta


Telkkarissa menee ohjelmasarja teiniäideistä. Nykyisin yhteiskunta tulee moninaisin tavoin, rahallisesti ja henkisesti. On ensikodit ja opetetaan lasten hoitoon, yhteiskunta järjestetää asunnon ja toimeentulon. Sukukin yleensä tukee alkujärkytyksen jälkeen. Aika moni tyttö käy sitten koulunsakin loppuun. Joillakin on nuori isä kuvioissa, ei kaikilla. Tietysti voi olla ongelmia myöhemmin, jos kokee että nuoruus jäi elämättä. Nykyisin lasten teko jää turhankin myöhään, sitten kolmenkympin jälkeen hedelmällisyys laskee.
1
Ilmianna
Jaa
100 v sitten asiat olivat toisin. Esimerkiksi koulun käynti loppui siihen, vaikka perhe muuten olisi tukenut tytärtä. Lukemattomia pakkoavioliittoja solmittiin. Sota-ajan myllerryksissä solmittiin liittoja, joilla ei ollut mitään selviytymisen mahdollisuuksia. Avioerot kuitenkin olivat vaivan takana. Piti asua erossa kaksi vuotta, piti löytää syy avioeroon. Aviopuoliso saattoi ottaa haltuunsa asunnon ja häätää pois vaimon ja lapset.
Eronnut nainen oli maineensa menettänyt, ja varsinkin nainen, jolla oli avioton lapsi. Koko suku saattoi hävetä tapausta.
Lapsen elämä saattoi vaikeutua monin tavoin, kun oli "isätön".

Turhaan päivitellään 100 v takaisia aikoja, ne olivat sen ajan sääntöjen mukaisia, ja vielä 60-luvullakin maaseudulla talon emäntä sanoi naapurin tyttärestä, jolle oli "käynyt hullusti", etteihän sillä tytöllä ole enää kotiinsa tulemista.
Aikanaan jo Minna Canth kirjoitti näytelmän Anna-Liisasta, jonka elämä suistui raiteiltaan vahinkoraskauden vuoksi.Nainen on aina joutunut olemaan syntipukkina tällaisessa kahden kaupassa.
2
Ilmianna
Jaa
Juuri tuo että raskaaksi tullut oma lapsi ajetaan pois kotoa on juuri kaikkein käsittämättömin asia senaikaisessa moraalissa: että omassa perheessä on tapahtunut jotain tällaista purkaa sen kaikkein lujimman keskinäiseen rakkauteen perustuvan liiton joka on vanhempien ja lapsen välillä. Juuri silloin kun lapsi tarvitsee eniten apua ja tukea hänet lähetetään pois, side katkaistaan ja tuki otetaan pois. Perhettä koskenut häpeä on niin suuri että oma rakas lapsi jätetään heitteille, ajetaan kadulle, lähetetään pois kauas ihmisten silmistä. Tämä on sitä viisikymmentäluvun kaksinaismoraalia, joka oli täysin voimassa vielä kun oli alakouluikäinen. Asiaan on voinut tietysti liittyä patriarkaatin näkemys tyttärestä kauppatavarana, jonka arvo täysin menetetty kun joku oli päässyt jo viemään hänen impeytensä. Ei pilaantunutta tavaraa kannata enää säilyttää, turmeltunutta kauppatavaraa ruokkia.
Näin meillä Suomessa, Ruotsissakin, sata vuotta sitten. Joissakin muissa kulttuureissa naisen arvo vain nousee äitiyden mukana. Ja me kauhistelemme lähi-idän kunniamurha-kulttuureja. He ovat vain noin sata vuotta meitä jäljessä asennoitumisessaan naisiin.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Sata vuotta sitten ei Suomessa eikä Ruotsissa tyttöjä pakotettu naimisiin vanhempien valitseman, usein paljon vanhemman miehen kanssa, kuten vielä nyt näillä maahan tulijoilla paljon tapahtuu. Heidän lähtömaissaan naitetaan ukoille lapsia, jotka eivät ole edes sukukypsiä. Entisiäkin vaimoja ja jalkavaimoja voi olla, pitäähän niitä jaloja geenejä saada monistettua vaikka satakertaisesti. Kyllä se kuilu on tuhat vuotta, tuskin koskaan on tuollaista pohjoismaissa tyttölapsille tehty.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
järkyttyneenäluin
14.9.2018 8:26

Ihanko totta järkytyit? Mielestäni tuo ei ollut ihme siihen aikaan, kun aviottomat lapset oli se "suurin synti", puhumattakaan, että lapsi olisi jonkun toisen aviomiehen?

Olihan siihen aikaan kovinkin yleistä, että kartanonherran siittämiä lapsia elätettiin kartanon varoilla ja ei tarvitse, kuin katsella kotimaisia elokuvia, tai lukea kirjoja niiltä ajoilta.

Olisi minulekkin ollut suuri häpeä, jos olisin tullut raskaaksi ennen avioliittoa, mutta onneksi en tullut. Tosin minua ei olisi kodistani häädetty, siitä olen varma, mutta olin jo silloin maailmalla, kun tuollainen olisi päässyt tapahtumaan.

Tuli mieleeni äitini kokema nöyryytys naapurin rouvan, tai emäntiähän ne olivat, kun tämä nainen oli haukkunut äitini , koska tämä emäntä oli nähnyt, kun siskoni tuli aitasta jonkun miehen luota!

Hui mikä häpeä, ei hänen lapset, mukamas ja kaikki me tiedettiin, että hänenkin tyttäret oli iltaisin ulkona, koska he kiipesivät ulos ikkunasta, kuten iätjaajat on ilmeisesti tehty.

Saipa kuitenkin tämä kyseinen emäntä kolauksen, kun oma tytär alkoikin odottamaan lasta (kaksosia) ja miehestä ei tietoa, tai olihan siitä, koska menivät avioon, mutta oli tullut emäntä pyytelemään äidiltäni anteeksi.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
totuuspahempi kirjoitti:
Sata vuotta sitten ei Suomessa eikä Ruotsissa tyttöjä pakotettu naimisiin vanhempien valitseman, usein paljon vanhemman miehen kanssa, kuten vielä nyt näillä maahan tulijoilla paljon tapahtuu. Heidän lähtömaissaan naitetaan ukoille lapsia, jotka eivät ole edes sukukypsiä. Entisiäkin vaimoja ja jalkavaimoja voi olla, pitäähän niitä jaloja geenejä saada monistettua vaikka satakertaisesti. Kyllä se kuilu on tuhat vuotta, tuskin koskaan on tuollaista pohjoismaissa tyttölapsille tehty.
Kyllä entisaikojen Suomessa katsottiin, ettei nuori avioitunut väärään säätyyn kuuluvan kanssa, vaikka lapsikin saattoi olla tulossa. Ison talon perillinen saattoi ottaa lapsen huollettavakseen, mutta avioliitto oli mahdoton. Kyllä katsottiin, että varallisuudet kohtasivat, ei sitä alemman säädyn lemmittyä todesta otettu.
Sukututkimuksissani totesin, että se sukuhaara, josta ei oikein mitään koskaan puhuttu, ja jota ei mielellään kutsuttu suvun tilaisuuksiin, oli alun alkaen aviottoman lapsen jälkikasvua. Vaikka pari myöhemmin avioitui, niin tämä esikoinen oli paariana perheessä, eikä häntä juuri esitelty muulle suvulle. Esikoinen itsekin tietysti oli loukkaantunut ja vetäytyvä, ja niin tämä eristäytyminen jatkui sukupolvesta toiseen, eikä syytä ymmärretty, oli vain jotenkin tiedossa, että eriytymiseen oli johtanut joku kauhea skandaali 1800-luvun alussa.
Erään sukuni varakkaan talon nuori isäntä oli ottanut aviottoman lapsensa kasvatikseen taloon, mutta kun hän avioitui, ei nuorikko sietänyt lasta, vaan hänet palautettiin n. 7-vuotiaana äidilleen, jolla oli jo uusi perhe. Lapsen elämä ei herkkua ollut, vaikka isä kustansikin hänen koulutuksensa aikanaan. Tämä tapahtui 1910-20-luvuilla.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Kaikkea kurjuutta sitä uskonnollisesta maailmankuvasta ja silmänpalvonnasta onkin aiheutunut, ja aiheutuu yhä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Esikoiseni on avioton lapsi 1980-luvulta. Sain pitää työpaikkani, mutta tiedän työpaikkoja, joissa olisi pitänyt lähteä, jos moinen vahinko olisi käynyt. Olin kihloissa tulevan mieheni kanssa. Pomolleni oli joku sanonut, että on varmaan vaikeaa olla pomo sellaisessa työpaikassa, jossa yhdellä alaisellla on avioton lapsi ja toisen alaisen lapsen isästä ei ole mitään tietoa. Pomoni oli vain hämmästellyt moista mielipidettä, meillä asioista ei ollut ongelmia.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
äpäräinen
14.9.2018 12:12

Oma tyttäreni lienee myös äpäränainen, koska hänellä on kaksi lasta saman miehen kanssa, jonka kanssa on elänyt yhteiselämää jo liki 30 vuotta, mutta avioliitoon eivät mene.

Nyt on tullut tietenkin pieni ongelma, koska lapset ei ole ristitty ja kastettu kirkossa ja nyt tyttö haluaa kirkkohäät, sitten joskus? Mutta ensin täytyisi kastaa ja ripille mennä, tosin äitinsä kuuluu kirkoon, joten se kai kävisi helpostikkin.

Onhan tuokin yksi ongelma, kun ajattelee nykyaikaa, jolloin on jo paljonkin näitä eiaviollisia suhteita, vaikka vuosikaudet on yhdessä asuttu ja lapsia saatu.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Vaikka sitä aikaa sanotaan takapajuiseksi, niin silloin vielä annettiin lapsen kuitenkin syntyä ja jäädä elämään.
Toista se on näin barbaarisena aikana, kun tuollaisissa tapauksissa lapsi tapetaan jo ennen syntymäänsä.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Raskauteni oli toivottu ja olisin pitänyt lapseni, vaikka isä ei olisi lasta halunnut. Osa suvusta kauhisteli syntistä elämääni, viis siitä. Itse olen sitä mieltä, että tilanteen vaatiessa isän tai äidin on yksinkin pystyttävä huolehtimaan jälkikasvustaan. Siihen olisin itse pystynyt. En oikein sulata sitä, että kakskymppisillä on muutama lapsi. Otetaan toinen kumppani ja taas tulee lapsia. Parisuhde voi olla onnellinen ilman yhteisiä lapsiakin.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tämän päivän nuorilla on ehkäisyvalistus ilman muuta. Epätoivottuja raskauksia lienee vähän. Toista oli 50-60 v. sitten, kun avioliitossakin olevat vaimot pelkäsivät lapsiluvun kasvavan yli tarpeen, kun vain "varmat päivät" oli käytössä.
Ehkäisy oli muka niin salattavaa, että taitamattomat lähdettäjät saivat kääriä isot rahat ja nuorten naisten kuolemia jouduttiin selittämään naapureille äkillisillä munuaistulehduksilla ja lentävällä keuhkotaudilla.
Naiset joutuvat aina vastuuseen, ja nyt oli eilen ohjelma tv:ssä eurooppalaisista abortinvastustajista, jotka haluavat naisten siirtyvän takaisin keskiaikaan. Suuna päänä siinä hääräsivät keski-iän ylittäneet miehet.
Muutama murheellinen tarina kuultiin, mm. nuori äiti, jonka kaksosia ei abortoitu, vaikka tilanne oli kuolemanvakava. Ja niin äiti kuoli, koska lääkäri kieltäytyi abortoimasta sikiöitä, "joiden sydän sykkii". Eli 3 sydäntä lopetti sykkimisen, ja perheeseen jäi kaksi vanhempaa lasta orvoksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Ehkäisyvalistuksesta huolimatta tilanne on tämä:

http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/raskaudenkeskeytykset/raskaudenkeskeytysten_maara_suom/

Ei voi kaikissa olla kysymys äidin hengenlähdöstä.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
Tellukka kirjoitti:
Ehkäisyvalistuksesta huolimatta tilanne on tämä:

http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/raskaudenkeskeytykset/raskaudenkeskeytysten_maara_suom/

Ei voi kaikissa olla kysymys äidin hengenlähdöstä.
Jos jotakuta syyllistetään aborteista, niin ketä?

Jotain hajatelmia asiasta.

Lääkärit ovat suuresti vaikuttamassa aborttien määrään ja lääkäreiden taustalla yhteiskuntamme päättäjät.
Tiedän omakohtaisesti tuosta 1970-luvusta, kun abortit vapautuivat. Aborttien runsasta määrää selittää osaltaan se, että lääkärit tyrkyttivät aborttia. Minullekin, kun oli mahdollisuus, että odottamalleni lapselle voisi tulla jotain vammaa. Suu ammollaan 2 lääkäriä tuijotti mua, kun kyselin monenko prosentin todennäköisyys on, että jotain vammaa tulee. Enkä suostunut aborttiin.

Sitten oli jo 90-luvun alussa ja näyttää olevan edelleen terveyskeskus lääkärien vastahakoisuus antaa lähete sterilisaatioon, vaikka on naisella 3 (90-luvulla 4) lasta ja/tai on yli 30-vuotias ( 90-luvulla 40-vuotias), jolloin sterilisaation saamisen ehdot täyttyvät. Julkisen terveydenhhoidon lääkäreiden taustavoima yhteiskuntamme päättäjät ovat lääkäreitä niin ohjeistaneet. Sterilisaatio naiselle tehtynä maksaa yhteiskunnalle liikaa, muka.
"Kolmen lapsen äiti halusi sterilisaation, mutta lääkäri kielsi, sillä ”mieli saattaisi muuttua” – Suomessa sterilisaation saannissa on suuria eroja
Sterilisaatioon vaaditaan nykyisen lain mukaan 30 vuoden ikä tai kolme lasta."
Pauliina Grönholm HS
Julkaistu: 4.8.2018 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005779573.html

Aborttiin on kirjoittanut raskauden ensi viikkoina terveyskeskuslääkäri lähetteen tuosta vaan, jos nainen sanoo, että vauva ei sovi suunnitelmiin. Näin on ollut vuosikymmeniä (minulla on varmaa tietoa vuosista 1974 ja 1993 ja 2018.
(abortinvastustajien mielenrauhan vuoksi kerrottakoon, että minulle ei ole aborttia tehty)
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Aikuinen____ kirjoitti:
Jos jotakuta syyllistetään aborteista, niin ketä?

Jotain hajatelmia asiasta.

Lääkärit ovat suuresti vaikuttamassa aborttien määrään ja lääkäreiden taustalla yhteiskuntamme päättäjät.
Tiedän omakohtaisesti tuosta 1970-luvusta, kun abortit vapautuivat. Aborttien runsasta määrää selittää osaltaan se, että lääkärit tyrkyttivät aborttia. Minullekin, kun oli mahdollisuus, että odottamalleni lapselle voisi tulla jotain vammaa. Suu ammollaan 2 lääkäriä tuijotti mua, kun kyselin monenko prosentin todennäköisyys on, että jotain vammaa tulee. Enkä suostunut aborttiin.

Sitten oli jo 90-luvun alussa ja näyttää olevan edelleen terveyskeskus lääkärien vastahakoisuus antaa lähete sterilisaatioon, vaikka on naisella 3 (90-luvulla 4) lasta ja/tai on yli 30-vuotias ( 90-luvulla 40-vuotias), jolloin sterilisaation saamisen ehdot täyttyvät. Julkisen terveydenhhoidon lääkäreiden taustavoima yhteiskuntamme päättäjät ovat lääkäreitä niin ohjeistaneet. Sterilisaatio naiselle tehtynä maksaa yhteiskunnalle liikaa, muka.
"Kolmen lapsen äiti halusi sterilisaation, mutta lääkäri kielsi, sillä ”mieli saattaisi muuttua” – Suomessa sterilisaation saannissa on suuria eroja
Sterilisaatioon vaaditaan nykyisen lain mukaan 30 vuoden ikä tai kolme lasta."
Pauliina Grönholm HS
Julkaistu: 4.8.2018 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005779573.html

Aborttiin on kirjoittanut raskauden ensi viikkoina terveyskeskuslääkäri lähetteen tuosta vaan, jos nainen sanoo, että vauva ei sovi suunnitelmiin. Näin on ollut vuosikymmeniä (minulla on varmaa tietoa vuosista 1974 ja 1993 ja 2018.
(abortinvastustajien mielenrauhan vuoksi kerrottakoon, että minulle ei ole aborttia tehty)
Siitähän oli kysymyskin, että jo vuosikymmeniä on sellainen vahingonlaukauksen häpeä lakaistu maton alle tappamalla ei-toivottu lapsi.
Onko tämä aika siis jotenkin sivistyneempaää kuin Astrid Lindgrenin aika, jolloin ei-toivottukin lapsi sai kuitenkin elää?
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hella Wuolijoen Niskavuori-sarjassa kylän kerma puhuu kartanon salissa Loviisan nimipäivillä halveksivasti epäsiveistä piioista, kirkkoherra ylimpänä siveyspoliisina, vetoaa vielä kristillisyyteenkin. Oli hyvin tiedossa, että kartanon mailla asuville lapsille äiteineen jaetaan viljaa kartanosta, kasvoi hyviä renkejä taloon. Moni piika sai lähteä , joku pääsi ehkä lapsuuskotiinsa , yleisesti annettiin vastasyntyneitä kasvateiksi. Malviina-meijerska kasvattaa yksin isänsä mukaan ristityn poikansa Juhanin, joka ilmestyy myöhemmin pelastamaan talon. Uuden ajan henkeä siis, Malviina kantaa äitiytensä pystypäin, mutta hän onkin koulutettu ylpeä nainen.

Juhanin poika Aarne jo perheellisenä miehenä rakastuu kylän opettajaan Ilonaan, joka tulee raskaaksi. Aarnen äidillekin Ilona kehtaa sanoa olevansa onnellinen lapsesta, vaikka joutuisi yksin sen kasvattamaan. Koulun johtokunta ja kirkkoherra vaativat Ilonan tilille, jopa naapurin isäntä tarjoutuu isäehdokkaaksi. Lopulta Aarnesta löytyy miestä tunnustamaan isyytensä, ja hän lähtee Ilonan kanssa pois. Vanhaemäntä Loviisa on niin järkyttynyt, että ensin kieltää Aarnea tulemasta haudalleenkaan. Elokuva oli vähällä saada esityskiellon, syyksi sanottiin Ilonan radikaali suhtautuminen , ei avioliiton ulkopuolisesta raskaudesta olisi saanut ainakaan iloita ! Pöyristyttävä esimerkki nuorille naisille ! Tuolloin elettiin 1930-lukua, mutta vuosikymmenet vielä tuo kaksinaismoralismi kukoisti ainakin agraarikulttuurissa, lieneekö urbaaniympäristössä ollut sallivampaa ja armeliaampaa.

Astrid Lindgren kävi pientä poikaansa tapaamassa Tanskassa säännöllisesti ja pystyi ottamaan hänet luokseen muutaman vuoden ikäisenä, perheeseen liittyi myöhemmin uusi mies ja tytär.
On mielenkiintoista ajatella, onko tuo nuoruuden vaikea aika antanut virikkeitä kirjoittaa vahvoista epäsovinnaista tytöistä, Peppi Pikätossusta ja Ronja ryövärintyttärestä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Piiat potkittiin kylmästi pois, talojen tyttäret lähetettiin kauas sukulaisiin vauvaa saamaan ja keksittiin tarinoita poissaolosta. Vauva annettiin pois heti laitoksella, ettei siihen olisi ehtinyt kiintyä. Varmaan tuota Niskavuoren meininkiä on vieläkin. Pääasia että ulospäin on säädyllistä, vaikka ihmiset olusivat petoja toisilleen, omassa perheessäkin.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Äitiyskö häpeä.

Yksinhuoltaja-sana on halveksiva sylkäisy, jos kyseessä on nainen. Edelleen vuonna 2018.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Ei ole yksinhuoltajia. Yhteiskunta huoltaa ja maksaa monenlaisia tukia. Isäkin on elatusvelvollinen, vaikka ei olisi huoltajuutta.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
yhteiskuntahuoltaa kirjoitti:
Ei ole yksinhuoltajia. Yhteiskunta huoltaa ja maksaa monenlaisia tukia. Isäkin on elatusvelvollinen, vaikka ei olisi huoltajuutta.
Sinä kun tunnut tietävän, niin mitäs monenlaisia tukia yksinhuoltajat nykyisin saavat, mitä muilla ei ole mahdollisuus saada?
Silloin kun itse olin yksinhuoltaja, siitä nyt on kyllä jo aikaa, niin sain asumistukea, jossa oli asumiskustannukset suhteuteuuina tuloihin, niinkuin on nuorilla yksineläjillä, opiskelijoilla , eläkeläisillä ... Eipä sitten muita tukia.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
Tellukka kirjoitti:
Sinä kun tunnut tietävän, niin mitäs monenlaisia tukia yksinhuoltajat nykyisin saavat, mitä muilla ei ole mahdollisuus saada?
Silloin kun itse olin yksinhuoltaja, siitä nyt on kyllä jo aikaa, niin sain asumistukea, jossa oli asumiskustannukset suhteuteuuina tuloihin, niinkuin on nuorilla yksineläjillä, opiskelijoilla , eläkeläisillä ... Eipä sitten muita tukia.
Entäpä lasten isä ? oliko hän ennen eroa/kuolemaa elättänyt lapsia ? Oliko hänellä tuloja ? Kyllä isälle määrätään ja isältä peritään elatusmaksut ja jos ei saada, yhteiskunta maksaa hänen puolestaan. Yksinhuoltajan lasten lapsilisäkin on korkeampi. Vaikka isä ei ole huoltaja, elatusmaksut määrätään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
missäs.isä kirjoitti:
Entäpä lasten isä ? oliko hän ennen eroa/kuolemaa elättänyt lapsia ? Oliko hänellä tuloja ? Kyllä isälle määrätään ja isältä peritään elatusmaksut ja jos ei saada, yhteiskunta maksaa hänen puolestaan. Yksinhuoltajan lasten lapsilisäkin on korkeampi. Vaikka isä ei ole huoltaja, elatusmaksut määrätään.
Ainakin silloin, kun olin yksinhuoltaja, niin lapsilisät olivat samat kaikille, olipa sitten rikas tai köyhä, yksinhuoltaja tai kaksinhuoltaja.
Saihan sillä elatusmaksulla tosin lasten päivähoitomaksun maksettua, mutta eipä paljon muuta.

Huoltajuus oli yksin minulla. Siis olin yksinhuoltaja.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
alotukseen

kyllä viiskyt-luvulla lehtolapsen äiti oli häpeäpilkku suvussa,
naimisiin piti mennä jos vahinko oli sattunu,

uskoisin on edelleen häpeä tulla raskaaksi jos kumppani on satunnainen ohikulkija ketale,

raskaus on häpeä jos naisella ei ole vakituista kumppania ,
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Persettä on jaettu sinne sun tänne, siinä se suku sitten ihmettelee uutta tulokasta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Se on ihan vain ja ainoastaan häpeäjän ongelma, jos avioliiton ulkopuolinen raskaus saa aikaan häpeämistä. Ja silloin on syytä ruveta miettimään, miten pääsee takaisin sinne, minne kuuluu; pimeälle keskiajalle.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Astridhan sai pojan 19 vuotiaana vuonna 1926 naimisissa olevan miehen kanssa joka oli Vimmerby Tidningen päätoimittaja. Astridhan oli samassa lehdessä töissä. Astrid synnytti pojan Kööpenhaminassa koska miehen vaimo syytti miestään aviorikoksesta. En tiedä yhtään minkälaiset lait siihen aikaan oli voimassa Ruotsissa aviorikoksesta ja alaikäisen naisen kanssa saadusta lapsesta avioliiton ulkopuolella. Kaippa se vankilatuomio olisi tullut kummalekin ja lapsi otettu kokonaan pois ettei häntä olisi edes saanut tavata. Aborttiakaan ei siihen aikaan saanut tehdä, vasta 1938 tuli Ruotsissa voimaan aborttilaki ja abortin sai tehdä jos raskaus oli vahingollinen äidille tai raskaus saanut alkunsa raiskauksesta tai jos lapsen terveys oli vaarassa.
Eikö ole hyvä että lait ja asetukset ovat muuttuneet 90 vuoden aikana! Harmi ettemme itse koskaan voineet näistä asioista isovanhemmiltamme kysellä.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
@hytinäx1
"Harmi ettemme itse koskaan voineet näistä asioista isovanhemmiltamme kysellä."

Mummoni kertoi näistäkin asioista ilman kyselemättä. Lapsena kyllästytti kuunnella. Tuntui, että mummu liikaa puheli nuoruudestaan ja ihmisistä ja tapahtumista 1900-luvun alussa.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Aikuinen____ kirjoitti:
@hytinäx1
"Harmi ettemme itse koskaan voineet näistä asioista isovanhemmiltamme kysellä."

Mummoni kertoi näistäkin asioista ilman kyselemättä. Lapsena kyllästytti kuunnella. Tuntui, että mummu liikaa puheli nuoruudestaan ja ihmisistä ja tapahtumista 1900-luvun alussa.
Itse olin niin nuori, vasta eka luokalla kansakoulussa kun molemmat mummot kuolivat. Kummatkin isoisäni olivat olleet kuolleina jo kauan ennen syntymääni. ( Mutta kuulunhan tuonne nuorempien osastolle vielä monen monta votta :) )
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
"""En tiedä yhtään minkälaiset lait siihen aikaan oli voimassa Ruotsissa aviorikoksesta ja alaikäisen naisen kanssa saadusta lapsesta avioliiton ulkopuolella."""

Mutta eihän Astrid silloin ollut alaikäinen, koska hän oli jo 19v lapsen syntyessä.

Wikipedialta taas kopsattu:
"Gränsen för att ge samtycke till samlag eller jämförbar sexuell handling är i Sverige 15 år. Denna åldersgräns infördes för flickor år 1864 och för pojkar år 1937.[3] Om personen står under den andra partens fostran eller ett liknande förhållande råder, gäller den högre gränsen 18 år."
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tellukka kirjoitti:
"""En tiedä yhtään minkälaiset lait siihen aikaan oli voimassa Ruotsissa aviorikoksesta ja alaikäisen naisen kanssa saadusta lapsesta avioliiton ulkopuolella."""

Mutta eihän Astrid silloin ollut alaikäinen, koska hän oli jo 19v lapsen syntyessä.

Wikipedialta taas kopsattu:
"Gränsen för att ge samtycke till samlag eller jämförbar sexuell handling är i Sverige 15 år. Denna åldersgräns infördes för flickor år 1864 och för pojkar år 1937.[3] Om personen står under den andra partens fostran eller ett liknande förhållande råder, gäller den högre gränsen 18 år."
Ennen oli täysi ikäisyyden raja 21 v Suomessakin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ennen kirjoitti:
Ennen oli täysi ikäisyyden raja 21 v Suomessakin.
Niin missä suhteessa täysi-ikäinen? Siinähän on eroja.
Ruotsissa on ollut jo Astridin aikaan (vuodesta 1864) alaikäinen seksiin vain alle 15v. Jos on ollut toisen osapuolen kasvattina, niin ikäraja on ollut 18v.

Suomessa se "byxmyndig" ikäraja taitaa olla 16v vaikka ei sen ikäinen vielä ole täysi-ikäinen äänestämään, viinakauppaan ...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jos aloittajan elämässä ja maailmassa on ollut suvaitsevuuden silkoinen silkki etuoikeutena, niin suvaitsevaisuus ko. aiheissa on ollut hyyyvin harvinaista 1900-luvun alkukymmeninä ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Myös Suomessa.

Eivätkö nämä aiheet alkaneet vapaustaistelunsa 1960 - 70 luvuilta, joten 'taisteltu' on täälläkin vielä monta vuosikymmnentä. Jotta yhtään sen auvoisempaa lehto- eli au-lapsien ja heidän päästäjiensä elo ei ole ollut täälläkään.
1
Ilmianna
Jaa
Mielenkiintoinen ketju kuvaamaan suomalaisen naisen historiaa vuosisadan alusta tähän päivään. Äiti, mielestäni jopa yksinhuoltajaäiti, saa tänä päivänä armon ja monenlaista tukea yhteiskunnalta, suvun merkitys ei välttämättä ole enää kovin suuri.

Olisiko nyt aika kääntää huomio lapseen ? Miten lapsi kestää erilaisuuden paineet yksinhuoltajaperheessä, sijoitettuna, adoptoituna tai kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheessä ? Ilmiöthän ovat sittenkin aika uusia.
Vasta nyt, yli puoli vuosisataa myöhemmin, on alettu puhua sotalapsista, joista monet ovat kantaneet hylkäämisen traumoja näihin päiviin saakka.

Tiedän myös sellaisen tapauksen, jossa perheenäiti synnytti avioliiton aikana lapsen vieraalle miehelle. En seurannut lapsen elämää läheltä, mutta minusta hänen osansa oli riipaiseva ja paljon siitä kertoo ainakin se, että hän ei koskaan tullut mukaan sukujuhliin...
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
9 VASTAUSTA:
Minustakin ihan hieno ketju, on omia ja suvun kokemuksia ja elokuvien kertomaa. Aloita demeter uusi ketju lapsen asemasta , olet oikein yhä kirjoittaja ja tasapuolinen huomiossasi. Sanoisin objektiivinen.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
toiwomus kirjoitti:
Minustakin ihan hieno ketju, on omia ja suvun kokemuksia ja elokuvien kertomaa. Aloita demeter uusi ketju lapsen asemasta , olet oikein yhä kirjoittaja ja tasapuolinen huomiossasi. Sanoisin objektiivinen.
Kiitos sanoistasi ja luottamuksesta, "toivomus". Aihe on tosiaan kiehtova ja lähellä sydäntäni, mutta pelkään, että aikani ei riitä, enkä ole erityisen taitava aloitteiden tekemisessä.
Olen sittenkin enempi tarkkailija ja peesaaja..)).
Mutta täällä on onneksi iso joukko todella hyviä kirjoittajia. Jospa joku heistä tarttuisi aiheeseen...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
toiwomus kirjoitti:
Minustakin ihan hieno ketju, on omia ja suvun kokemuksia ja elokuvien kertomaa. Aloita demeter uusi ketju lapsen asemasta , olet oikein yhä kirjoittaja ja tasapuolinen huomiossasi. Sanoisin objektiivinen.
Eiköhän olisi viisainta antaa suunvuoro mieluumminkin niille, jotka ovat niissä oloissa kasvaneet itse. Kuinka he ovat kokeneet sen "erilaisuuden". Varmasti meidän ikäluokassa on paljonkin avioerolapsia, sotaorpoja ..., koska niitä isättömiä perheitä oli jo minun kouluaikoinani.

Onko heillä omasta mielestään ollut huonommin kuin alkoholisoituneen isän/äidin kanssa asuessa tai perheessä, jossa on vanhempien välillä ollut jatkuva riita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
toiwomus kirjoitti:
Minustakin ihan hieno ketju, on omia ja suvun kokemuksia ja elokuvien kertomaa. Aloita demeter uusi ketju lapsen asemasta , olet oikein yhä kirjoittaja ja tasapuolinen huomiossasi. Sanoisin objektiivinen.
" olet oikein yhä kirjoittaja"

Yhä me toisetkin täällä kirjoitellaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tellukka kirjoitti:
Eiköhän olisi viisainta antaa suunvuoro mieluumminkin niille, jotka ovat niissä oloissa kasvaneet itse. Kuinka he ovat kokeneet sen "erilaisuuden". Varmasti meidän ikäluokassa on paljonkin avioerolapsia, sotaorpoja ..., koska niitä isättömiä perheitä oli jo minun kouluaikoinani.

Onko heillä omasta mielestään ollut huonommin kuin alkoholisoituneen isän/äidin kanssa asuessa tai perheessä, jossa on vanhempien välillä ollut jatkuva riita.
Tuota juuri tarkoitin, Tellukka, "asianosaisten kuulemista" ja myös lapsi on tällaisessa kuviossa "asianosainen", ehkä sittenkin se haavoittuvin osapuoli.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
demeter1 kirjoitti:
Tuota juuri tarkoitin, Tellukka, "asianosaisten kuulemista" ja myös lapsi on tällaisessa kuviossa "asianosainen", ehkä sittenkin se haavoittuvin osapuoli.
Näyttää sinulla demeter aikaa olevan palstalla viettää, eikä sen aloituksen tarvii pitkä olla. Pitääkö olla omassa kantapäässä koettu, ennenkuin uskaltaa mitään asiasta sanoa ? Mikei tellukka tee aloituksia, mutta on aina suunapäänä joka ketjussa ? Turhia nuo luettelot hyvistä, mahtaako hyviksi leimatut itse tykätä. Siinähän joutuu silmätikuksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
demeter1 kirjoitti:
Tuota juuri tarkoitin, Tellukka, "asianosaisten kuulemista" ja myös lapsi on tällaisessa kuviossa "asianosainen", ehkä sittenkin se haavoittuvin osapuoli.
Minulla olisi täällä kaksikin "haavoittunutta" ja "traumatisoitunutta" haastateltavaksi, mutta kun ovat oikeutettuja tälle palstalle vasta reilun 30 vuoden päästä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
älkääsnyt kirjoitti:
Näyttää sinulla demeter aikaa olevan palstalla viettää, eikä sen aloituksen tarvii pitkä olla. Pitääkö olla omassa kantapäässä koettu, ennenkuin uskaltaa mitään asiasta sanoa ? Mikei tellukka tee aloituksia, mutta on aina suunapäänä joka ketjussa ? Turhia nuo luettelot hyvistä, mahtaako hyviksi leimatut itse tykätä. Siinähän joutuu silmätikuksi.
Sadepäivinä tuota aikaa tosiaan on, "älkääsnyt", mutta kun aina ei sada..))

Mutta kiitos opastuksesta aloitusten tekemiseen. Ja kyllä se minun kohdallani vähän niin on, etten lähde soitellen sotaan, olkoon sitten perfektionismia, arkuutta tai mitä sitten onkin.
Kyllähän kehuminen on kaksiteräinen miekka, mutta itse en ainakaan siitä tahtoisi luopua. Kun haukkuakin kerran saa, niin miksei kehua ?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
älkääsnyt kirjoitti:
Näyttää sinulla demeter aikaa olevan palstalla viettää, eikä sen aloituksen tarvii pitkä olla. Pitääkö olla omassa kantapäässä koettu, ennenkuin uskaltaa mitään asiasta sanoa ? Mikei tellukka tee aloituksia, mutta on aina suunapäänä joka ketjussa ? Turhia nuo luettelot hyvistä, mahtaako hyviksi leimatut itse tykätä. Siinähän joutuu silmätikuksi.
"""Mikei tellukka tee aloituksia, mutta on aina suunapäänä joka ketjussa ?"""

Miltäs se näyttäisi, jos pelkästään jokainen aloittaja itse olisi "suunapäänä" aloittamassaan ketjussa? Yksinpuhelulta se näyttäisi.
En suinkaan minä joka ketjussa. Se nyt oli rankasti liioiteltua sinulta.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Äitiyskö häpeä

Luin juuri uudesta elokuvasta, joka kertoo Astrid Lindgrenin nuoruudesta. Miten hän saa lapsen 19-vuotiaana naimisissa olevan miehen kanssa ja joutuu salaamaan raskautensa ja viemään lapsensa kasvatiksi Tanskaan asti. Myöhemmin hän hakee lapsen takaisin luokseen .
Tuosta ei ole kulunut sataa vuottakaan , Astridin ikäinen voisi olla vaikka minun äitini. Miten Ruotsi oli vielä noin takapajuinen ja suvaitsematon ? Kyllä Suomessa lehtolapset saivat sentään kotimaahan jäädä ja moni tyttö sai jäädä lapsuuskotiinsa, varsinkin maalla oli talossa työtä ja leipää . Omassa suvussa on juuri tällainen tapaus, lapsesta tuli koko suvun lemmikki.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta