Liian vaativat vanhemmatko? Apua!

Ilkeilenkö_tietämättäni

Millaisista asioista olette kokeneet omien lastenne tai vävynne/miniänne pitävän teitä huonoina isovanhempina?

Taustaa: olemme pyytäneet tai aika jämäkästi ohjeistaneet isovanhempia noudattamaan joitakin perheemme sääntöjä (ehkä n. 3 meille suht tärkeää juttua) ja muuten "mummolassa mummolan säännöt". Emme tenttaa kyläilyjen jälkeen pilkulleen, mitä kaikkea on tehty, ainoastaan ehkä kysellään lapselta, mitä kivaa hän on puuhaillut. Pyytämättä annetuista neuvoista ja tavaroista ja tapojemme ääneen ihmettelystä ja kyseenalaistamisesta (mikä on varmaan useassa vastaavassa suhteessa yleistä) olemme kyllä sanoneet, että se vähän loukkaa meitä ja että toivoisimme apua ja neuvoja ainoastaan silloin, kun niitä pyydämme. Lapsenlapseen saa aina ihan vapaasti pitää yhteyttä, häntä on saanut pienestä pitäen ottaa kyläilemään, käymme perheenä isovanhempien luona, lapsi askartelee lahjoja isovanhemmille jne.

Nyt isovanhemmat sanovat, että heistä tuntuu, ettei meille voi sanoa yhtään mitään ja että he tuntevat olevansa kelpaamattomia isovanhempia ja jatkuvan kritiikin kohteena. En ymmärrä, koska meillä taas on tunne, että vanhempina teemme heidän mielestään suunnilleen kaiken väärin. Olemme yrittäneet olla puuttumatta muihin kuin niihin pariin asiaan, jotka meille ovat tärkeitä lapsen kasvatuksessa ja arjessa. En keksimälläkään keksi mitään muuta kuin sen, että olemme kertoneet pahoittaneemme mielemme joistakin heidän hyvää tarkottaneista kommenteistaan, jotka on ilmaistu meidän mielestämme ajattelemattomasti. Voiko tämän tulkita niin, että kritisoimme heidän isovanhemmuuttaan? Tai voiko kelpaamattomuudeksi tulkita sen, että toimimme eri tavoin kuin he aikoinaan ts. vastoin neuvoja? Auttakaa minua ymmärtämään, että saisimme välit kuntoon. Isovanhemmilta ollaan kyllä kysytty, mutta he eivät halua kertoa, mikä on vikana. :(

2

90

Vastaukset

  • Ei kannata kovin ruveta analysoimaan. Tilanteet tulevat ja menevät ohi. Itse saan kiperiä kommentteja nuorelta perheeltä kun hoidan heidän villikkojaan. Menetän malttini ja korotan ääneni, joskus jopa kiroilen, kun joku pöytä kaatuu ja tavarat pirin pärin pitkin lattiaa. Olen itse aika vauhdikas, joten lapsenlapset lienee tulleet minuun. Toinen on vähän herkempi ja pahoittaa mielensä, kun torun, mutta anteeksipyynnön ja sylin jälkeen meno jatkuu. Pihalla menee hyvin kun juostaan piilosilla, hypitään naurua, sisällä pitää vähän varoa. On meillä kuitenkin aika mukavaa yhdessä, saavat tehdä melkein mitä tykkäävät, pääasia ettei satu heille mitään vahinkoa, niitä joudun kieltämään. Karkkeja ja roskaruokaa ei saa antaa, mutta siinä olen samaa mieltä, en niitä syö itsekään, mutta saavat kaupasta valita mieleistään ruisleipää, jugurtteja, ksylitolipurkkaa, hedelmiä jne.
    Kyllä nuoren perheen ohjeita pitää noudattaa, vaikka vanhalta muistilta ehkä tekisikin toisin. Joskus soitan, jos tulee tilanne, etten tiedä miten vanhemmat haluavat minun toimivan. Kiitosta saan kyllä hoitamisestani, että tärkeäksi itseni tunnen. Auttaisikohan isovanhempienne epävarmuuteen jos kiittäisitte enemmän.

  • aloittaja.lueppa tuo tekstis.SYYTÖSTÄ täynnä.ei me ukit ja mummotkaan olla AINA väärääs.se on ja tulee olemaan,ASE nuo perilliset.aikonaan otin ja olin varovainen.pelokaskin,ku en ees ollu oikeen hyvä äiti!?mut oon ihan hyvä IHMINEN.koulutin ym.elänkö nyt armopaloilla?!ku lapset saa tulla?vai tekö elätte armopaloilla ku otan lapsenlapset vastaan?!mullakin on AJATUKSENI!

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

SEISKA.FI

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.