Liian vaativat vanhemmatko? Apua!

Millaisista asioista olette kokeneet omien lastenne tai vävynne/miniänne pitävän teitä huonoina isovanhempina?

Taustaa: olemme pyytäneet tai aika jämäkästi ohjeistaneet isovanhempia noudattamaan joitakin perheemme sääntöjä (ehkä n. 3 meille suht tärkeää juttua) ja muuten "mummolassa mummolan säännöt". Emme tenttaa kyläilyjen jälkeen pilkulleen, mitä kaikkea on tehty, ainoastaan ehkä kysellään lapselta, mitä kivaa hän on puuhaillut. Pyytämättä annetuista neuvoista ja tavaroista ja tapojemme ääneen ihmettelystä ja kyseenalaistamisesta (mikä on varmaan useassa vastaavassa suhteessa yleistä) olemme kyllä sanoneet, että se vähän loukkaa meitä ja että toivoisimme apua ja neuvoja ainoastaan silloin, kun niitä pyydämme. Lapsenlapseen saa aina ihan vapaasti pitää yhteyttä, häntä on saanut pienestä pitäen ottaa kyläilemään, käymme perheenä isovanhempien luona, lapsi askartelee lahjoja isovanhemmille jne.

Nyt isovanhemmat sanovat, että heistä tuntuu, ettei meille voi sanoa yhtään mitään ja että he tuntevat olevansa kelpaamattomia isovanhempia ja jatkuvan kritiikin kohteena. En ymmärrä, koska meillä taas on tunne, että vanhempina teemme heidän mielestään suunnilleen kaiken väärin. Olemme yrittäneet olla puuttumatta muihin kuin niihin pariin asiaan, jotka meille ovat tärkeitä lapsen kasvatuksessa ja arjessa. En keksimälläkään keksi mitään muuta kuin sen, että olemme kertoneet pahoittaneemme mielemme joistakin heidän hyvää tarkottaneista kommenteistaan, jotka on ilmaistu meidän mielestämme ajattelemattomasti. Voiko tämän tulkita niin, että kritisoimme heidän isovanhemmuuttaan? Tai voiko kelpaamattomuudeksi tulkita sen, että toimimme eri tavoin kuin he aikoinaan ts. vastoin neuvoja? Auttakaa minua ymmärtämään, että saisimme välit kuntoon. Isovanhemmilta ollaan kyllä kysytty, mutta he eivät halua kertoa, mikä on vikana. :(