Poliittinen korrektius tuhonnut kirjallisuuden?

jokinimimerkki

Onko kaiken kirjallisuuden oltava nykyään poliittisesti korrektia? Kelpaako vain tietty liberaali kirjoittaminen? Täytyykö kirjoittajan sensuroida itseään kirjoittaessaan naisista/ei-valkoisista/muslimeista/LBGT-ihmisistä jne.? Onko kirjallisuus tuhottu? Keskustellaan!

18

583

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • eitarviolla

      Mikään laki ei edellytä, että kirjallisuuden pitää olla poliittisesti korrektia. Useat teokset, jotka ovat jääneet elämään jälkipolvillekin ja joista on tullut klassikoita, ovat julkaisuajankohtanaan olleet kaikkea muuta kuin poliittisesti korrekteja.

      Suomessa on hyvin laaja taiteilijan vapaus. Tuomiot uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ovat tulleet mielipidekirjoituksista, eivät kaunokirjallisuudesta. Rajoituksista tulee lähinnä mieleen se, ettei omassa romaanissaan tai novellissaan saa käyttää henkilöhahmona todellista, elossa olevaa ihmistä hänen omalla nimellään ilman hänen lupaansa.

    • Tuskainen

      Ei poliittinen korrektius ole tullut minullekaan vastaan taiteen kentällä. Eiköhän taiteen ole lähdettävä luovasta ja vapaasta tekemisestä ilman fiksoitumista tiettyihin, sovinnaisiin puhetapoihin. Toki jotkut syynäävät tarkkaan esim. onko stereotyypisiä hahmoja tms, mutta kyllä mielestäni Suomessa julkaistaan edelleen paljon esim. dekkareita jotka ovat stereotypioita täynnä.

    • tolkutin

      Minun mielestäni romaanin henkilöhahmot voivat olla yksilöinä minkälaisia tahansa riippumatta heidän sukupuolestaan, uskonnostaan, etnisestä taustastaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan. Ei siis tarvitse ajatella, ettei hahmosta voi kirjoittaa epämiellyttävää siksi, että se edustaa vähemmistöä. Samoin mielestäni henkilöhahmoilla voi olla ihmisryhmää syrjiviä ajatuksia ja asenteita. Mutta jos kirjailija lähtee kirjoittamaan kaunokirjallista teosta, jossa esittää kaikki tietyn ryhmän edustajat oman rasistisen/sovinistisen/homofoobisen näkemyksensä vääristäminä ja pyrkii ikään kuin fiktion keinoin esittämään, että tällainen tilanne on todellinen, niin silloin kyllä olisi paitsi itsesensuurin niin myös vakavan itsetutkiskelun paikka. On erotettava fiktiivisten henkilöiden toiminta kirjailijan välittämästä sanomasta. Vihapuhe on vaarallista, vaikka sen naamioisi kaunokirjallisuudeksi, sillä lukijoita on moneen lähtöön ja valmiiksi epävakaa mieli ei lähde lukemaan kriittisesti tekstiä, joka yllyttää hänen vihaansa.

      • fghfgjhgjkhfk

        No niin, siinäpä esimerkki nykysensuurista ja kliseilystä!

        Julkaisussa auttaa kovasti, jos osaa kirjoittaa ja jos on jotain sanomista. Se on oletus. Sen lisäksi kustantajan löytyminen nykykustantamoiden löyhkäävästä kasasta helpottuu, kun muistaa kirjoittaessaan tällaisia asioita:

        - Mainitse homous myönteisessä tai neutraalissa valossa.
        - Tee jostain yksittäisestä maahantulijasta jos ei päähenkilö, niin ainakin merkittävä sivuhahmo, jolla on jotain viisautta tai muuta myönteistä tuotavaa tarinaan.
        - Puhu 'ilmastonmuutoksesta' itsestäänselvyytenä ja vaarallisena asiana.
        - Puhu naispapista, idän uskonnoista, homomyönteisestä papista, joogasta, taikuudesta, okkultismista ja kaikenlaisista uskonnoista, mutta kristinuskosta vain yhtenä muiden joukosta tai jollain tavalla naurettavana, säälittävänä tai pelottavana.
        - Pane päähenkilö tekemään sukupuolelleen epätavanomaisia asioita ja ole niinkuin et huomaisi tekeväsi niin, koska 'sehän on normaali asia'.
        - Ainakin sivulauseessa, mainitse evoluutio, tasa-arvo (nykymerkityksessään), kestävä kehitys, vihreät arvot (nykymerkityksessään), ilmastonmuutos ja muita näitä valheellisia kliseitä.

        Jos haluat, että käsikirjoitustasi ei koskaan julkaista Suomessa, paitsi omakustanteena, kirjoita:
        - kristillisestä näkökulmasta.
        - suomalaisuuden ja Suomen erityisyydestä
        - tarina, jossa homo tekee parannuksen ja pelastuu kristityksi
        - työttömien kohtelusta muuten kuin heitä pilkaten, vähätellen ja syytellen

        Minä haluaisin jonkun kirjoittavan ja julkaisevan tarinan, jossa suomalaisporukka muuttaa omin lupineen jonnekin Afrikkaan ja alkaa vaatia suomalaista elämäntapaa kaikilla mukavuuksilla. Siitä voisi saada hulvattoman hauskan jutun. Itselläni ei mielikuvitus riitä sellaiseen.


      • gaklhlädsfhj
        fghfgjhgjkhfk kirjoitti:

        No niin, siinäpä esimerkki nykysensuurista ja kliseilystä!

        Julkaisussa auttaa kovasti, jos osaa kirjoittaa ja jos on jotain sanomista. Se on oletus. Sen lisäksi kustantajan löytyminen nykykustantamoiden löyhkäävästä kasasta helpottuu, kun muistaa kirjoittaessaan tällaisia asioita:

        - Mainitse homous myönteisessä tai neutraalissa valossa.
        - Tee jostain yksittäisestä maahantulijasta jos ei päähenkilö, niin ainakin merkittävä sivuhahmo, jolla on jotain viisautta tai muuta myönteistä tuotavaa tarinaan.
        - Puhu 'ilmastonmuutoksesta' itsestäänselvyytenä ja vaarallisena asiana.
        - Puhu naispapista, idän uskonnoista, homomyönteisestä papista, joogasta, taikuudesta, okkultismista ja kaikenlaisista uskonnoista, mutta kristinuskosta vain yhtenä muiden joukosta tai jollain tavalla naurettavana, säälittävänä tai pelottavana.
        - Pane päähenkilö tekemään sukupuolelleen epätavanomaisia asioita ja ole niinkuin et huomaisi tekeväsi niin, koska 'sehän on normaali asia'.
        - Ainakin sivulauseessa, mainitse evoluutio, tasa-arvo (nykymerkityksessään), kestävä kehitys, vihreät arvot (nykymerkityksessään), ilmastonmuutos ja muita näitä valheellisia kliseitä.

        Jos haluat, että käsikirjoitustasi ei koskaan julkaista Suomessa, paitsi omakustanteena, kirjoita:
        - kristillisestä näkökulmasta.
        - suomalaisuuden ja Suomen erityisyydestä
        - tarina, jossa homo tekee parannuksen ja pelastuu kristityksi
        - työttömien kohtelusta muuten kuin heitä pilkaten, vähätellen ja syytellen

        Minä haluaisin jonkun kirjoittavan ja julkaisevan tarinan, jossa suomalaisporukka muuttaa omin lupineen jonnekin Afrikkaan ja alkaa vaatia suomalaista elämäntapaa kaikilla mukavuuksilla. Siitä voisi saada hulvattoman hauskan jutun. Itselläni ei mielikuvitus riitä sellaiseen.

        Itsesensuurin takana lienee useilla kirjailijoilla taloudelliset realiteetit. Kirjaa on kyettävä myymään tietty määrä, jotta kirjailijuus on ammatillisesti mielekästä, tai vaihtoehtoisesti on saatava apuraha. Niin tai näin, rahoittajilla on aina vaikutuksensa siihen, mitä julkaistaan. Viime kädessä kirjakauppaan eksyvä ostaja äänestää kukkarollaan.

        En malta olla kommentoimatta esiin ottamiasi kohtia:

        <- Mainitse homous myönteisessä tai neutraalissa valossa.>

        Pitää jossain määrin paikkansa. Sateenkaarikirjallisuus tuntuu saavan kohtuullisen hyvin apurahoja.

        <- Tee jostain yksittäisestä maahantulijasta jos ei päähenkilö, niin ainakin merkittävä sivuhahmo, jolla on jotain viisautta tai muuta myönteistä tuotavaa tarinaan.>

        Tämä pätee kokemukseni mukaan lähinnä nuortenkirjallisuuden kohdalla. Luen aika paljon kotimaista proosaa, eivätkä maahanmuuttajat ole kovin suuressa roolissa aikuisille suunnatussa nykykirjallisuudessa.

        <- Puhu 'ilmastonmuutoksesta' itsestäänselvyytenä ja vaarallisena asiana.>

        Johtuisiko siitä, että ilmastonmuutos on suurimman osan tiedemiehistä mielestä juuri sitä: vaarallinen, taloudellisesti kalliiksi tuleva asia.

        <- Puhu naispapista, idän uskonnoista, homomyönteisestä papista, joogasta, taikuudesta, okkultismista ja kaikenlaisista uskonnoista, mutta kristinuskosta vain yhtenä muiden joukosta tai jollain tavalla naurettavana, säälittävänä tai pelottavana.>

        Tavallaan tämä kohta pitää paikkansa. Huuhaa myy. Paitsi kristinuskon konservatiivinen tulkinta.

        - Pane päähenkilö tekemään sukupuolelleen epätavanomaisia asioita ja ole niinkuin et huomaisi tekeväsi niin, koska 'sehän on normaali asia'.

        Mikä oikeastaan on "sukupuolelle epätavanomainen asia" nykypäivänä? Suomessakin naiset lentävät hävittäjillä ja miehet toimivat kosmetologeina, lähihoitajina ja siivoajina.

        <- Ainakin sivulauseessa, mainitse evoluutio, tasa-arvo (nykymerkityksessään), kestävä kehitys, vihreät arvot (nykymerkityksessään), ilmastonmuutos ja muita näitä valheellisia kliseitä.>

        Aika harva suomalainen romaani ylipäätään ottaa kantaa evoluutioon tai muihinkaan luonnontieteiden alaan kuuluviin kysymyksiin. Kirjailijat kirjoittavat aiheista, jotka kiinnostavat heitä itseään. Kestävä kehitys ja vihreät arvot tuntuvat olevan teemoja, jotka kiinnostavat tällä hetkellä monia kirjailijoita.

        <Jos haluat, että käsikirjoitustasi ei koskaan julkaista Suomessa, paitsi omakustanteena, kirjoita:
        - kristillisestä näkökulmasta.>

        Tämä ei pidä paikkaansa. Suomessa on kristilliseen kirjallisuuteen keskittyneitä kustantamoita ja kirjakauppoja. Isot kustantamot eivät julkaise kristillistä kirjallisuutta, koska se ei myy kovin hyvin.

        <- suomalaisuuden ja Suomen erityisyydestä>

        Näitäkin julkaistaan, mutta lähinnä yhden miehen pienkustantamoiden toimesta, koska menekki on vielä marginaalisempaa kuin kristillisellä kirjallisuudella. Aihe eiilmeisesti kiinnosta suurta enemmistöä kirjojen ostajista.

        - tarina, jossa homo tekee parannuksen ja pelastuu kristityksi

        Näitä julkaistaan ainakin jonkin verran. Ks. vastaukseni kohtaasi "-kristillisestä näkökulmasta".

        <- työttömien kohtelusta muuten kuin heitä pilkaten, vähätellen ja syytellen>

        Tässä olet oikeassa. Työttömyydestä kirjoitetaan yllättävän vähän, vaikka Suomessa on noususuhdanteesta huolimatta liki 300000 työtöntä, ja työttömyys koskettaa huomattavaa osaa ihmisistä henkilökohtaisesti ainakin jossain vaiheessa elämää.

        <Minä haluaisin jonkun kirjoittavan ja julkaisevan tarinan, jossa suomalaisporukka muuttaa omin lupineen jonnekin Afrikkaan ja alkaa vaatia suomalaista elämäntapaa kaikilla mukavuuksilla. Siitä voisi saada hulvattoman hauskan jutun. Itselläni ei mielikuvitus riitä sellaiseen.>

        Tuollaisessa tarinassa ei olisi mitään uutta, mullistavaa tai rohkeaa. 1700-luvulta 1900-luvun alkupuoliskolle julkaistiin pilvin pimein kirjoja, joissa valkoiset eurooppalaiset menivät omin lupineen Afrikkaan, vaativat afrikkalaisia noudattamaan heidän elintapojaan ja uskomaan heidän Jumalaansa, ja olivat myös vakuuttuneita toimiensa oikeutuksesta. Miksi ryhtyä toistamaan vanhoja kliseitä nykykirjallisuudessa, kun jokainen genreä kaipaava voi tyydyttää tarpeensa jo julkaistulla kirjallisuudella?


      • ei.niin.simppeleitä
        fghfgjhgjkhfk kirjoitti:

        No niin, siinäpä esimerkki nykysensuurista ja kliseilystä!

        Julkaisussa auttaa kovasti, jos osaa kirjoittaa ja jos on jotain sanomista. Se on oletus. Sen lisäksi kustantajan löytyminen nykykustantamoiden löyhkäävästä kasasta helpottuu, kun muistaa kirjoittaessaan tällaisia asioita:

        - Mainitse homous myönteisessä tai neutraalissa valossa.
        - Tee jostain yksittäisestä maahantulijasta jos ei päähenkilö, niin ainakin merkittävä sivuhahmo, jolla on jotain viisautta tai muuta myönteistä tuotavaa tarinaan.
        - Puhu 'ilmastonmuutoksesta' itsestäänselvyytenä ja vaarallisena asiana.
        - Puhu naispapista, idän uskonnoista, homomyönteisestä papista, joogasta, taikuudesta, okkultismista ja kaikenlaisista uskonnoista, mutta kristinuskosta vain yhtenä muiden joukosta tai jollain tavalla naurettavana, säälittävänä tai pelottavana.
        - Pane päähenkilö tekemään sukupuolelleen epätavanomaisia asioita ja ole niinkuin et huomaisi tekeväsi niin, koska 'sehän on normaali asia'.
        - Ainakin sivulauseessa, mainitse evoluutio, tasa-arvo (nykymerkityksessään), kestävä kehitys, vihreät arvot (nykymerkityksessään), ilmastonmuutos ja muita näitä valheellisia kliseitä.

        Jos haluat, että käsikirjoitustasi ei koskaan julkaista Suomessa, paitsi omakustanteena, kirjoita:
        - kristillisestä näkökulmasta.
        - suomalaisuuden ja Suomen erityisyydestä
        - tarina, jossa homo tekee parannuksen ja pelastuu kristityksi
        - työttömien kohtelusta muuten kuin heitä pilkaten, vähätellen ja syytellen

        Minä haluaisin jonkun kirjoittavan ja julkaisevan tarinan, jossa suomalaisporukka muuttaa omin lupineen jonnekin Afrikkaan ja alkaa vaatia suomalaista elämäntapaa kaikilla mukavuuksilla. Siitä voisi saada hulvattoman hauskan jutun. Itselläni ei mielikuvitus riitä sellaiseen.

        Jokunen huomio:

        "- kristillisestä näkökulmasta."

        Mikä tai mitä on kirjallisuuden kontekstissa "kristillinen näkökulma"?

        Suomalainen nykykristillisyys on hyvin monimuotoista. Ei ole olemassa yhtä "kristillistä näkökulmaa", ainoastaan suuri joukko toisistaan enemmän tai vähemmän poikkeavia käsityksiä siitä, mitä kristillisyys on tai mitä sen tulisi olla.

        Kristillisiä kirjoja julkaistaan yllättävän paljon ja hyvin erilaisista näkökulmista.

        "- suomalaisuuden ja Suomen erityisyydestä"

        Mitä on "suomalaisuuden ja Suomen erityisyys"? Tämäkin on teema, jonka ihmiset kokevat eri tavoin. Suomalaisuus ja sen erityispiirteet merkitsevät erilaisia asioita eri ihmisille, ja teemaa käsitellään paljon suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Pelkkä kansallismielinen hypetys ei myy, nykylukijat ovat valveutuneita ja kaipaavat syvällisempää teeman käsittelyä.


      • fgfdghghf
        gaklhlädsfhj kirjoitti:

        Itsesensuurin takana lienee useilla kirjailijoilla taloudelliset realiteetit. Kirjaa on kyettävä myymään tietty määrä, jotta kirjailijuus on ammatillisesti mielekästä, tai vaihtoehtoisesti on saatava apuraha. Niin tai näin, rahoittajilla on aina vaikutuksensa siihen, mitä julkaistaan. Viime kädessä kirjakauppaan eksyvä ostaja äänestää kukkarollaan.

        En malta olla kommentoimatta esiin ottamiasi kohtia:

        <- Mainitse homous myönteisessä tai neutraalissa valossa.>

        Pitää jossain määrin paikkansa. Sateenkaarikirjallisuus tuntuu saavan kohtuullisen hyvin apurahoja.

        <- Tee jostain yksittäisestä maahantulijasta jos ei päähenkilö, niin ainakin merkittävä sivuhahmo, jolla on jotain viisautta tai muuta myönteistä tuotavaa tarinaan.>

        Tämä pätee kokemukseni mukaan lähinnä nuortenkirjallisuuden kohdalla. Luen aika paljon kotimaista proosaa, eivätkä maahanmuuttajat ole kovin suuressa roolissa aikuisille suunnatussa nykykirjallisuudessa.

        <- Puhu 'ilmastonmuutoksesta' itsestäänselvyytenä ja vaarallisena asiana.>

        Johtuisiko siitä, että ilmastonmuutos on suurimman osan tiedemiehistä mielestä juuri sitä: vaarallinen, taloudellisesti kalliiksi tuleva asia.

        <- Puhu naispapista, idän uskonnoista, homomyönteisestä papista, joogasta, taikuudesta, okkultismista ja kaikenlaisista uskonnoista, mutta kristinuskosta vain yhtenä muiden joukosta tai jollain tavalla naurettavana, säälittävänä tai pelottavana.>

        Tavallaan tämä kohta pitää paikkansa. Huuhaa myy. Paitsi kristinuskon konservatiivinen tulkinta.

        - Pane päähenkilö tekemään sukupuolelleen epätavanomaisia asioita ja ole niinkuin et huomaisi tekeväsi niin, koska 'sehän on normaali asia'.

        Mikä oikeastaan on "sukupuolelle epätavanomainen asia" nykypäivänä? Suomessakin naiset lentävät hävittäjillä ja miehet toimivat kosmetologeina, lähihoitajina ja siivoajina.

        <- Ainakin sivulauseessa, mainitse evoluutio, tasa-arvo (nykymerkityksessään), kestävä kehitys, vihreät arvot (nykymerkityksessään), ilmastonmuutos ja muita näitä valheellisia kliseitä.>

        Aika harva suomalainen romaani ylipäätään ottaa kantaa evoluutioon tai muihinkaan luonnontieteiden alaan kuuluviin kysymyksiin. Kirjailijat kirjoittavat aiheista, jotka kiinnostavat heitä itseään. Kestävä kehitys ja vihreät arvot tuntuvat olevan teemoja, jotka kiinnostavat tällä hetkellä monia kirjailijoita.

        <Jos haluat, että käsikirjoitustasi ei koskaan julkaista Suomessa, paitsi omakustanteena, kirjoita:
        - kristillisestä näkökulmasta.>

        Tämä ei pidä paikkaansa. Suomessa on kristilliseen kirjallisuuteen keskittyneitä kustantamoita ja kirjakauppoja. Isot kustantamot eivät julkaise kristillistä kirjallisuutta, koska se ei myy kovin hyvin.

        <- suomalaisuuden ja Suomen erityisyydestä>

        Näitäkin julkaistaan, mutta lähinnä yhden miehen pienkustantamoiden toimesta, koska menekki on vielä marginaalisempaa kuin kristillisellä kirjallisuudella. Aihe eiilmeisesti kiinnosta suurta enemmistöä kirjojen ostajista.

        - tarina, jossa homo tekee parannuksen ja pelastuu kristityksi

        Näitä julkaistaan ainakin jonkin verran. Ks. vastaukseni kohtaasi "-kristillisestä näkökulmasta".

        <- työttömien kohtelusta muuten kuin heitä pilkaten, vähätellen ja syytellen>

        Tässä olet oikeassa. Työttömyydestä kirjoitetaan yllättävän vähän, vaikka Suomessa on noususuhdanteesta huolimatta liki 300000 työtöntä, ja työttömyys koskettaa huomattavaa osaa ihmisistä henkilökohtaisesti ainakin jossain vaiheessa elämää.

        <Minä haluaisin jonkun kirjoittavan ja julkaisevan tarinan, jossa suomalaisporukka muuttaa omin lupineen jonnekin Afrikkaan ja alkaa vaatia suomalaista elämäntapaa kaikilla mukavuuksilla. Siitä voisi saada hulvattoman hauskan jutun. Itselläni ei mielikuvitus riitä sellaiseen.>

        Tuollaisessa tarinassa ei olisi mitään uutta, mullistavaa tai rohkeaa. 1700-luvulta 1900-luvun alkupuoliskolle julkaistiin pilvin pimein kirjoja, joissa valkoiset eurooppalaiset menivät omin lupineen Afrikkaan, vaativat afrikkalaisia noudattamaan heidän elintapojaan ja uskomaan heidän Jumalaansa, ja olivat myös vakuuttuneita toimiensa oikeutuksesta. Miksi ryhtyä toistamaan vanhoja kliseitä nykykirjallisuudessa, kun jokainen genreä kaipaava voi tyydyttää tarpeensa jo julkaistulla kirjallisuudella?

        No sieltähän tuli jo useita mainitsemistani 'poliittisesti muodinmukaisista' kliseistä. Kommentoin muutamiin, mutta en lähde rullaamaan rivi riviltä.

        Jonkun olisi hyvä kirjoittaa tarina joukosta suomalaisia nuoria miehiä, jotka jättävät Suomen sen joutuessa taistelukentäksi, tai koska etsivät helpompaa elämää. Mentäisiin Afrikkaan ja alettaisiin elää sikäläisen yhteiskunnan piikkiin, harjoittaen suomalaisia tapojaan. Mitä niihin nyt nykyään massasuomalaisilla kuuluu: homottaminen, viherpiiperöinti, ateismi, tietokonepelien räplääminen, saunominen, jokapäiväinen suihkussakäynti, mässäily, juopottelu, irtosuhteet jne. Se olisi peilaus siihen, mitä sikäläiset nykyään tekevät Suomessa, mistä taas ei voisi kirjoittaa, koska sehän olisi rikollista ja rasismia.

        Kristillinen näkökulma on kirjailijan oma näkökulma asioihin, jos hän on kristitty ja jos hän haluaa ja uskaltaa kirjoittaa maailmasta sellaisena kuin hän sen näkee. Nykymuodin mukainen asenne taas on juuri tuo, että vähätellään kristinuskoa ja ollaan kiinnostuneita pakanauskonnoista ja Jumalan kieltämisestä. Teidän pilkallinen asenteenne uskovia kohtaan on juuri se, mistä puhuin. Nykyään on epätodennäköistä saada käsikirjoituksensa julkatua, jos tarinassa on kristillinen vire, kristinuskoa käsitellään nivoutuneena tarinan olemukseen erottamattomasti. Sen sijaan jos kirjoittaa tekstin, johon on ympännyt noita meihin aivopestyjä kliseitä ja puhutaan kristinuskosta halveksivasti tai alentuvasti, kristinuskon mainitseminen ei ole julkaisun este.

        'Kirjallisuuden konteksti' ja kirjoittamisesta puhuminen 'taiteena' saavat minut oksentamaan.

        Evoluutiota ja ilmastonmuutosta ja globalismia tuputetaan joka paikkaan. Selaapa vaikka joku sähköyhtiön tai kauppaketjun asiakaslehti läpi, niin luultavasti törmäät ainakin sivulauseessa väittämään, että jokin 'kehittyi', tai puhutaan ilmaston muka lämpenemisestä ikäänkuin se olisi fakta, tai toivotellaan 'apua työvoimapulaan'. Jos haluaa myydä sielunsa ja päästä julkaistuksi kirjailijaksi, on hyvä sirotella noita valheita tekstiinsä. Nehän tehoavat parhaiten, kun niitä syydetään niskaan pikkuannoksina joka puolelta.

        Noista homottamisista ja normaalien kahden sukupuolen sekoittamisista ei saa riskittä kirjoittaa. Jos vaikka laittaa tarinaansa juttua nettikaupan mainoksesta, jossa myydään T-paitaa, jonka rinnuksissa on teksti 'there are more than two genders', ja jolla sivulla on paitojen kokotaulukot, yllätys yllätys, miesten ko'oille ja naisten, niin tekstin esilukija luultavasti heittää käsikirjoituksen roskiin, koska se loukkaa hänen päähänsä ympättyjä oppeja.

        Silti eettistä, kristillistä, puhdasta kirjallisuutta tarvitsisimme enemmän kuin tajuammekaan. Siksi sitä olisi hyvä kirjoittaa. Sitä ei tosin voi kirjoittaa, jos ei itse ole edes jossain määrin vapaa aivopesusta. Kukapa meistä täysin olisi.


      • ei.niin.simppeliä
        fgfdghghf kirjoitti:

        No sieltähän tuli jo useita mainitsemistani 'poliittisesti muodinmukaisista' kliseistä. Kommentoin muutamiin, mutta en lähde rullaamaan rivi riviltä.

        Jonkun olisi hyvä kirjoittaa tarina joukosta suomalaisia nuoria miehiä, jotka jättävät Suomen sen joutuessa taistelukentäksi, tai koska etsivät helpompaa elämää. Mentäisiin Afrikkaan ja alettaisiin elää sikäläisen yhteiskunnan piikkiin, harjoittaen suomalaisia tapojaan. Mitä niihin nyt nykyään massasuomalaisilla kuuluu: homottaminen, viherpiiperöinti, ateismi, tietokonepelien räplääminen, saunominen, jokapäiväinen suihkussakäynti, mässäily, juopottelu, irtosuhteet jne. Se olisi peilaus siihen, mitä sikäläiset nykyään tekevät Suomessa, mistä taas ei voisi kirjoittaa, koska sehän olisi rikollista ja rasismia.

        Kristillinen näkökulma on kirjailijan oma näkökulma asioihin, jos hän on kristitty ja jos hän haluaa ja uskaltaa kirjoittaa maailmasta sellaisena kuin hän sen näkee. Nykymuodin mukainen asenne taas on juuri tuo, että vähätellään kristinuskoa ja ollaan kiinnostuneita pakanauskonnoista ja Jumalan kieltämisestä. Teidän pilkallinen asenteenne uskovia kohtaan on juuri se, mistä puhuin. Nykyään on epätodennäköistä saada käsikirjoituksensa julkatua, jos tarinassa on kristillinen vire, kristinuskoa käsitellään nivoutuneena tarinan olemukseen erottamattomasti. Sen sijaan jos kirjoittaa tekstin, johon on ympännyt noita meihin aivopestyjä kliseitä ja puhutaan kristinuskosta halveksivasti tai alentuvasti, kristinuskon mainitseminen ei ole julkaisun este.

        'Kirjallisuuden konteksti' ja kirjoittamisesta puhuminen 'taiteena' saavat minut oksentamaan.

        Evoluutiota ja ilmastonmuutosta ja globalismia tuputetaan joka paikkaan. Selaapa vaikka joku sähköyhtiön tai kauppaketjun asiakaslehti läpi, niin luultavasti törmäät ainakin sivulauseessa väittämään, että jokin 'kehittyi', tai puhutaan ilmaston muka lämpenemisestä ikäänkuin se olisi fakta, tai toivotellaan 'apua työvoimapulaan'. Jos haluaa myydä sielunsa ja päästä julkaistuksi kirjailijaksi, on hyvä sirotella noita valheita tekstiinsä. Nehän tehoavat parhaiten, kun niitä syydetään niskaan pikkuannoksina joka puolelta.

        Noista homottamisista ja normaalien kahden sukupuolen sekoittamisista ei saa riskittä kirjoittaa. Jos vaikka laittaa tarinaansa juttua nettikaupan mainoksesta, jossa myydään T-paitaa, jonka rinnuksissa on teksti 'there are more than two genders', ja jolla sivulla on paitojen kokotaulukot, yllätys yllätys, miesten ko'oille ja naisten, niin tekstin esilukija luultavasti heittää käsikirjoituksen roskiin, koska se loukkaa hänen päähänsä ympättyjä oppeja.

        Silti eettistä, kristillistä, puhdasta kirjallisuutta tarvitsisimme enemmän kuin tajuammekaan. Siksi sitä olisi hyvä kirjoittaa. Sitä ei tosin voi kirjoittaa, jos ei itse ole edes jossain määrin vapaa aivopesusta. Kukapa meistä täysin olisi.

        Merkityksellisintä tekstissäsi on viimeine virke.

        Intät sitkeästi, ettei "kristillistä" kirjallisuutta julkaista. Onko kyse siitä, ettei kirjallisuutta, joka tukee sinun henkilökohtaista käsitystäsi "eettisestä, puhtaasta kristillisyydestä" mielestäsi julkaista? Suomalaisen kristillisyyden kenttä on laaja ja erittäin monimuotoinen vapaamielisitä sateenkaaripapeista Sleyn ja AA:n kaltaisiin järjestöihin.

        Kristilliseksi luokiteltavaa kirjallisuutta julkaistaan paljon, ja on myös tahoja, jotka myöntävät apurahoja kristillistä kirjallisuutta tuottaville kirjailijoille. Bestseller-listoilla kristillisiä kirjoja ei nähdä samasta syystä kuin suomalaista scifiäkään: kummankin lukijakunta on varsin pientä, mutta vähäisestä menekistä huolimatta molempia julkaistaan.

        Kristillistä kirjallisuutta julkaisevilla kustantamoilla on jopa oma etujärjestönsä Kristilliset kustantajat ry, jolla on toistakymmentä jäsenkustantamoa.

        Mielenkiintoista, kuinka niputat sähköyhtiöiden ja kauppaketjujen markkinointiviestinnän samaan pakettiin kaunokirjallisuuden kanssa.

        Jopa Donald Trump on viime aikoina myöntänyt, että maapallon ilmasto lämpenee. Ehkä olisi vähitellen aika myös vanhoilliskristillisissä piireissä tunnustaa todeksi tämä mitattavissa oleva muutos? Toisaalta, kirkolla meni pitkään tunnustaa todeksi myös Galileo Galilein yksinkertainen astronominen havainto, että planeetat kiertävät aurinkoa. Suurista kirkkokunnista esim. roomalaiskatolinen kirkko ja pienimmistä mm. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ovat tunnustaneet evoluutioteorian uskottavaksi tieteelliseksi selitykseksi elämän monimuotoisuudesta. Kannattaa lukea esim. spiispa Juha Pihkalan ja professori Esko Valtaojan yhdessä kirjoittama kirja (kirjoitusajankohtana kumpikaan ei ollut vielä emeritus).

        Suomalaisen kristillisyyden kentässä evoluutioteoria on ongelma vain pienelle, mutta äänekkäälle joukkiolle lähinnä ruohonjuuritason toimijoita, ja tuskin kellään heistä on riittävää luonnontieteellistä osaamispohjaa, jotta heidän arviollaan evoluutioteorian todenperäisyydestä olisi aitoa merkitystä. Kunhan huutavat populistisesti kovaan ääneen vastaan tieteelliselle teorialle, johon eivät ole vaivautuneet edes kunnolla perehtymään uskoen, että volyymi korvaa puuttuvan tiedon.

        Ei ole juridista estettä kirjoittaa ja julkaista viestisi alussa kuvaamaasi romaania. Suomessa taiteilijan vapaus on laaja, ja kaunokirjallisuutta ja esimerkiksi mielipidekirjoituksia koskevat eri säädökset. Siitä vain etsimään kirjoittajaa ja kustantajaa.


      • fdsfgfd
        ei.niin.simppeliä kirjoitti:

        Merkityksellisintä tekstissäsi on viimeine virke.

        Intät sitkeästi, ettei "kristillistä" kirjallisuutta julkaista. Onko kyse siitä, ettei kirjallisuutta, joka tukee sinun henkilökohtaista käsitystäsi "eettisestä, puhtaasta kristillisyydestä" mielestäsi julkaista? Suomalaisen kristillisyyden kenttä on laaja ja erittäin monimuotoinen vapaamielisitä sateenkaaripapeista Sleyn ja AA:n kaltaisiin järjestöihin.

        Kristilliseksi luokiteltavaa kirjallisuutta julkaistaan paljon, ja on myös tahoja, jotka myöntävät apurahoja kristillistä kirjallisuutta tuottaville kirjailijoille. Bestseller-listoilla kristillisiä kirjoja ei nähdä samasta syystä kuin suomalaista scifiäkään: kummankin lukijakunta on varsin pientä, mutta vähäisestä menekistä huolimatta molempia julkaistaan.

        Kristillistä kirjallisuutta julkaisevilla kustantamoilla on jopa oma etujärjestönsä Kristilliset kustantajat ry, jolla on toistakymmentä jäsenkustantamoa.

        Mielenkiintoista, kuinka niputat sähköyhtiöiden ja kauppaketjujen markkinointiviestinnän samaan pakettiin kaunokirjallisuuden kanssa.

        Jopa Donald Trump on viime aikoina myöntänyt, että maapallon ilmasto lämpenee. Ehkä olisi vähitellen aika myös vanhoilliskristillisissä piireissä tunnustaa todeksi tämä mitattavissa oleva muutos? Toisaalta, kirkolla meni pitkään tunnustaa todeksi myös Galileo Galilein yksinkertainen astronominen havainto, että planeetat kiertävät aurinkoa. Suurista kirkkokunnista esim. roomalaiskatolinen kirkko ja pienimmistä mm. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ovat tunnustaneet evoluutioteorian uskottavaksi tieteelliseksi selitykseksi elämän monimuotoisuudesta. Kannattaa lukea esim. spiispa Juha Pihkalan ja professori Esko Valtaojan yhdessä kirjoittama kirja (kirjoitusajankohtana kumpikaan ei ollut vielä emeritus).

        Suomalaisen kristillisyyden kentässä evoluutioteoria on ongelma vain pienelle, mutta äänekkäälle joukkiolle lähinnä ruohonjuuritason toimijoita, ja tuskin kellään heistä on riittävää luonnontieteellistä osaamispohjaa, jotta heidän arviollaan evoluutioteorian todenperäisyydestä olisi aitoa merkitystä. Kunhan huutavat populistisesti kovaan ääneen vastaan tieteelliselle teorialle, johon eivät ole vaivautuneet edes kunnolla perehtymään uskoen, että volyymi korvaa puuttuvan tiedon.

        Ei ole juridista estettä kirjoittaa ja julkaista viestisi alussa kuvaamaasi romaania. Suomessa taiteilijan vapaus on laaja, ja kaunokirjallisuutta ja esimerkiksi mielipidekirjoituksia koskevat eri säädökset. Siitä vain etsimään kirjoittajaa ja kustantajaa.

        Kirjaa ei tee kristilliseksi, jos sinä ja muut joukkosielut kutsutte sitä sellaiseksi. Homottava ja evoluutio-oppia harrastava kirkko ei ole kristillinen, eikä sellaisiin uskova kirjoittaja ole kristitty. Kristinuskoa en määrittele minä, vaan Raamattu.

        Kuvastat taas tässäkin kommentissasi juuri tätä nykyistä pahuuden ilmapiiriä. Suvaitsematonta toisinajattelijoita kohtaan, ja varsinkin Raamattuun uskovia kristittyjä kohtaan. Jos haluaisit, ja jos muut valtapolitiikkauskovaiset haluaisivat, löytää totuuden näissäkin asioissa, etsisit tietoa monelta suunnalta. Et olisi (itse)tyytyväinen toitottaessasi sinuun ympättyjä oppeja. Minä etsin totuutta. Jos evoluutiosta, ilmastonmuutoksesta ja homotuksen luonnollisuudesta olisi edes pari tieteellistä todistetta, harkitsisin vakavasti, onko Raamattu sittenkin osittain vertauskuvallisesti kirjoitettu. Mutta mitään todisteita ei ole esitetty. Vedenpaisumuksesta ja monista Vanhan Testamentin kertomista ihmeistä on fyysisiä todisteita, ja se riittää minulle.

        Totta kai vielä on pieniä kustantajia, jotka toimivat ns. kristillisten kirjojen julkaisijoina, ja jotkut heidän kirjoistaan saattavat jopa olla aidosti kristittyjen kirjoittamia. Tarkoitan lähinnä Suomen suurimpia kustantajia, jotka nekin tietysti ovat kovin pieniä. Niissä pärjää sinun esittämäsi kaltaisella asenteella, eli toistellen poliittisesti 'sopivia' kliseitä. Näin se näyttää olevan. Omaa kokemusta minulla ei ole, koska kirjat, jotka olen julkaissut, olivat asiakirjoja, eikä usko näytellyt niissä mitään osaa. Romaanieni julkaisulle olisi edullista, jos ensin saisin käsikirjoitukset valmiiksi. Saapa nähdä, miten käy. Voihan olla, että ne hyvinkin pääsevät läpi siitä huolimatta, että en toistele niissä poliittista propagandaa. Saattaa kyllä käydä niin, että Jeesus hakee omansa pois ennen kuin kirjoitelmani ovat valmiita.


      • ei.niin.simppeliä
        fdsfgfd kirjoitti:

        Kirjaa ei tee kristilliseksi, jos sinä ja muut joukkosielut kutsutte sitä sellaiseksi. Homottava ja evoluutio-oppia harrastava kirkko ei ole kristillinen, eikä sellaisiin uskova kirjoittaja ole kristitty. Kristinuskoa en määrittele minä, vaan Raamattu.

        Kuvastat taas tässäkin kommentissasi juuri tätä nykyistä pahuuden ilmapiiriä. Suvaitsematonta toisinajattelijoita kohtaan, ja varsinkin Raamattuun uskovia kristittyjä kohtaan. Jos haluaisit, ja jos muut valtapolitiikkauskovaiset haluaisivat, löytää totuuden näissäkin asioissa, etsisit tietoa monelta suunnalta. Et olisi (itse)tyytyväinen toitottaessasi sinuun ympättyjä oppeja. Minä etsin totuutta. Jos evoluutiosta, ilmastonmuutoksesta ja homotuksen luonnollisuudesta olisi edes pari tieteellistä todistetta, harkitsisin vakavasti, onko Raamattu sittenkin osittain vertauskuvallisesti kirjoitettu. Mutta mitään todisteita ei ole esitetty. Vedenpaisumuksesta ja monista Vanhan Testamentin kertomista ihmeistä on fyysisiä todisteita, ja se riittää minulle.

        Totta kai vielä on pieniä kustantajia, jotka toimivat ns. kristillisten kirjojen julkaisijoina, ja jotkut heidän kirjoistaan saattavat jopa olla aidosti kristittyjen kirjoittamia. Tarkoitan lähinnä Suomen suurimpia kustantajia, jotka nekin tietysti ovat kovin pieniä. Niissä pärjää sinun esittämäsi kaltaisella asenteella, eli toistellen poliittisesti 'sopivia' kliseitä. Näin se näyttää olevan. Omaa kokemusta minulla ei ole, koska kirjat, jotka olen julkaissut, olivat asiakirjoja, eikä usko näytellyt niissä mitään osaa. Romaanieni julkaisulle olisi edullista, jos ensin saisin käsikirjoitukset valmiiksi. Saapa nähdä, miten käy. Voihan olla, että ne hyvinkin pääsevät läpi siitä huolimatta, että en toistele niissä poliittista propagandaa. Saattaa kyllä käydä niin, että Jeesus hakee omansa pois ennen kuin kirjoitelmani ovat valmiita.

        Minä en määrittele kirjaa kristilliseksi tai ei-kristilliseksi, jätän suosiolla oikeaoppisuudesta kiistelyn teidän kristittyjen tehtäväksi. Kunhan totesin, että suomalainen kristinusko on nykypäivänä varsin monimuotoista. Luonnollisesti jokainen kristityksi itsensä määrittelevä kokee juuri oman uskonkäsityksensä edustavan oikeaa ja aitoa kristinuskoa, eihän omaa vakaumustaan muutoin pystyisi perustelemaan edes itselleen.

        Mutta kirjallisuudesta. Tuskin sinäkään löydät perusteita väittää vastaan, kun sanon, että suomalainen kaunokirjallisuus on nykyisin monimuotoisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Sensuuria Suomessa ei enää ole, ei siinä mielessä, että jokin julkishallinnon taho määrittelisi, mitä kirjailija saa kirjoittaa ja mitä kustantaja saa julkaista kaunokirjallisuuden saralla. Kenenkään kirja ei joudu valtion toimesta poistettavaksi myynnistä esim. "neuvostovastaisuuden" tai muun poliittisen epäkorrektiuden vuoksi.

        Asioita, joita aikanaan oli sallittua tarkastella vain tietyssä valossa ja tietyin ennakko-oletuksin, saa nykyisin käsitellä täysin vapaasti erilaisista näkökulmista. Paitsi itänaapuria, niin myös kristinuskoa, joka oli pitkään jonkinlainen tabu. Lopullisesti kristinuskon erityissuojelu kaunokirjallisuudessa päättyi vasta, kun Kekkonen armahti Salaman. En soisi palattavan siihen, että jokin valtiollinen tai uskonnollinen taho ottaisi käsiinsä oikeuden rajata, mistä saa kirjoittaa, ja ennen kaikkea miten aihetta saa käsitellä.

        Suomen suurimmat kustantamot tekevät kustannuspäätöksensä lähinnä markkinaehtoisesti. Kyse ei ole niinkään siitä, että jokin aihe koettaisiin poliittisesti epäkorrektiksi, vaan pikemminkin liian suureksi taloudelliseksi riskiksi. Esim. uskonnollinen romaani myy huonosti, samoin runous ja kotimainen scifi. Usein hylkäämispäätöksen syynä on myös se, että tarjottu käsikirjoitus on auttamattoman huono. Juoni ei pelitä, kieli on kömpelöä, tyyli ja omaäänisyys loistavat poissaolollaan, henkilöt ohuita paperinukkeja.

        Pienkustantamot pystyvät kustantamaan kannattavasti myös marginaalisempaa kirjallisuutta, mutta nekin edellyttävät käsikirjoituksilta tasoa. Ainakin useimmat.

        Ellei kustantajaa omalle teokselle löydy, mutta kirjailija kokee julkaisun silti tuovan lisäarvoa suomalaisen kaunokirjallisuuden kenttään, on omakustanne vaihtoehto. Omakustanteen hinnat ovat tulleet alaspäin digitaalisen painoteknologian ansiosta, ja e-kirjan julkaiseminen on nopeaa ja edullista. Internet ja sosiaalinen media mahdollistavat sen, että myös omakustantajalla on realistiset mahdollisuudet saattaa teoksensa ostajien saataville. Omakustantaja voi myös hakea kirjailijaliiton jäsenyyttä.

        Menestystä romaanihankkeellesi!


      • fdgfjh
        ei.niin.simppeliä kirjoitti:

        Minä en määrittele kirjaa kristilliseksi tai ei-kristilliseksi, jätän suosiolla oikeaoppisuudesta kiistelyn teidän kristittyjen tehtäväksi. Kunhan totesin, että suomalainen kristinusko on nykypäivänä varsin monimuotoista. Luonnollisesti jokainen kristityksi itsensä määrittelevä kokee juuri oman uskonkäsityksensä edustavan oikeaa ja aitoa kristinuskoa, eihän omaa vakaumustaan muutoin pystyisi perustelemaan edes itselleen.

        Mutta kirjallisuudesta. Tuskin sinäkään löydät perusteita väittää vastaan, kun sanon, että suomalainen kaunokirjallisuus on nykyisin monimuotoisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Sensuuria Suomessa ei enää ole, ei siinä mielessä, että jokin julkishallinnon taho määrittelisi, mitä kirjailija saa kirjoittaa ja mitä kustantaja saa julkaista kaunokirjallisuuden saralla. Kenenkään kirja ei joudu valtion toimesta poistettavaksi myynnistä esim. "neuvostovastaisuuden" tai muun poliittisen epäkorrektiuden vuoksi.

        Asioita, joita aikanaan oli sallittua tarkastella vain tietyssä valossa ja tietyin ennakko-oletuksin, saa nykyisin käsitellä täysin vapaasti erilaisista näkökulmista. Paitsi itänaapuria, niin myös kristinuskoa, joka oli pitkään jonkinlainen tabu. Lopullisesti kristinuskon erityissuojelu kaunokirjallisuudessa päättyi vasta, kun Kekkonen armahti Salaman. En soisi palattavan siihen, että jokin valtiollinen tai uskonnollinen taho ottaisi käsiinsä oikeuden rajata, mistä saa kirjoittaa, ja ennen kaikkea miten aihetta saa käsitellä.

        Suomen suurimmat kustantamot tekevät kustannuspäätöksensä lähinnä markkinaehtoisesti. Kyse ei ole niinkään siitä, että jokin aihe koettaisiin poliittisesti epäkorrektiksi, vaan pikemminkin liian suureksi taloudelliseksi riskiksi. Esim. uskonnollinen romaani myy huonosti, samoin runous ja kotimainen scifi. Usein hylkäämispäätöksen syynä on myös se, että tarjottu käsikirjoitus on auttamattoman huono. Juoni ei pelitä, kieli on kömpelöä, tyyli ja omaäänisyys loistavat poissaolollaan, henkilöt ohuita paperinukkeja.

        Pienkustantamot pystyvät kustantamaan kannattavasti myös marginaalisempaa kirjallisuutta, mutta nekin edellyttävät käsikirjoituksilta tasoa. Ainakin useimmat.

        Ellei kustantajaa omalle teokselle löydy, mutta kirjailija kokee julkaisun silti tuovan lisäarvoa suomalaisen kaunokirjallisuuden kenttään, on omakustanne vaihtoehto. Omakustanteen hinnat ovat tulleet alaspäin digitaalisen painoteknologian ansiosta, ja e-kirjan julkaiseminen on nopeaa ja edullista. Internet ja sosiaalinen media mahdollistavat sen, että myös omakustantajalla on realistiset mahdollisuudet saattaa teoksensa ostajien saataville. Omakustantaja voi myös hakea kirjailijaliiton jäsenyyttä.

        Menestystä romaanihankkeellesi!

        Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että käsikirjoituksen on oltava laadukas, tai valtavasta huonojen sepustusten joukosta edes niitä parhaita, jotta voi löytää kustantajan vanity-kustantajien ja omakustantamisen lisäksi.

        Siitä olen eri mieltä, että Suomessa voisi kirjoittaa mistä aiheesta vain. Tosiaan, ei aiheiden sensurointi ole lähtöisin kustantamoista, pelkästään, vaan niiden toiminta on varmaan oire syvemmällä yhteiskunnan pohjamudissa kytevästä mädästä. Ehkä tosiaan kyse on rahastakin, mutta kuka koulutti kansan 'haluamaan' vain poliittisesti hallinnonmukaista kliseetä?

        Kirjoitapa vaikka ... tai enpä listaakaan, jottei tämä kommentti poistuisi tämän ketjun sensuroijien toimesta. Sanon vain, että on aiheita, joita ei tässä kavennetun vapauden Suomessa saa kirjoittaa pelkäämättä sakkoja, vankeutta, ylenkatsomista, uran tyssäämistä, ystävien kaikkoamista.

        Tiedätkö jotain hyödyllistä vinkkiä siitä, miten voisi edetä omakustannesähkökirjan kanssa, tai miten tarjota jollekin kustantajalle jo aikaisemmin julkaistuja, mutta, kustantajan lopetettua toimintansa, myynnistä jäätyjä kirjoja e-kirjoiksi? Olen ottanut yhteyttä muutamiin pieniin ja suurempiin laitoksiin, mutta mistään ei ole tullut vastausta. Tämän palstan 'alut' varmaan monet mieluusti julkaisisivat käsikirjoituksiaan e-kirjoina, jos sen voi tehdä jossain edullisesti ja turvallisesti. Ei nyt viitsi ihan pdf:nä Ebayhin laittaa, koska siinä muodossa kuka vaan voisi niitä sitten tulostaa/painaa/kopioida ja myydä.

        Kiitos kannustuksestasi romaanihankkeelleni. Voi olla, ettei minusta ole siihen. Sanotaanhan, että suurin osa ihmisistä haaveilee kirjoittavansa kirjan. Ehkä sitä on erityisen keskinkertainen ja tavallinen, vaikka luulee tarinansa olevan jotain erityistä ja kirjoittamisen arvoista. Ehkä kirjoitan 'romaanini' itselleni ja jätän sen perikunnalle sitten joskus.


      • ei.niin.simppeliä
        fdgfjh kirjoitti:

        Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että käsikirjoituksen on oltava laadukas, tai valtavasta huonojen sepustusten joukosta edes niitä parhaita, jotta voi löytää kustantajan vanity-kustantajien ja omakustantamisen lisäksi.

        Siitä olen eri mieltä, että Suomessa voisi kirjoittaa mistä aiheesta vain. Tosiaan, ei aiheiden sensurointi ole lähtöisin kustantamoista, pelkästään, vaan niiden toiminta on varmaan oire syvemmällä yhteiskunnan pohjamudissa kytevästä mädästä. Ehkä tosiaan kyse on rahastakin, mutta kuka koulutti kansan 'haluamaan' vain poliittisesti hallinnonmukaista kliseetä?

        Kirjoitapa vaikka ... tai enpä listaakaan, jottei tämä kommentti poistuisi tämän ketjun sensuroijien toimesta. Sanon vain, että on aiheita, joita ei tässä kavennetun vapauden Suomessa saa kirjoittaa pelkäämättä sakkoja, vankeutta, ylenkatsomista, uran tyssäämistä, ystävien kaikkoamista.

        Tiedätkö jotain hyödyllistä vinkkiä siitä, miten voisi edetä omakustannesähkökirjan kanssa, tai miten tarjota jollekin kustantajalle jo aikaisemmin julkaistuja, mutta, kustantajan lopetettua toimintansa, myynnistä jäätyjä kirjoja e-kirjoiksi? Olen ottanut yhteyttä muutamiin pieniin ja suurempiin laitoksiin, mutta mistään ei ole tullut vastausta. Tämän palstan 'alut' varmaan monet mieluusti julkaisisivat käsikirjoituksiaan e-kirjoina, jos sen voi tehdä jossain edullisesti ja turvallisesti. Ei nyt viitsi ihan pdf:nä Ebayhin laittaa, koska siinä muodossa kuka vaan voisi niitä sitten tulostaa/painaa/kopioida ja myydä.

        Kiitos kannustuksestasi romaanihankkeelleni. Voi olla, ettei minusta ole siihen. Sanotaanhan, että suurin osa ihmisistä haaveilee kirjoittavansa kirjan. Ehkä sitä on erityisen keskinkertainen ja tavallinen, vaikka luulee tarinansa olevan jotain erityistä ja kirjoittamisen arvoista. Ehkä kirjoitan 'romaanini' itselleni ja jätän sen perikunnalle sitten joskus.

        BoD eli Books on Demand taitaa olla nykyisin suosituin omakustanteen julkaisukanava, ja on sitä kai erityisesti e-kirjojen kohdalla. Luultavasti siksi, koska BoD on edullinen ja alusta on (kuulemma, itselläni ei ole kokemusta) varsin helppokäyttöinen. BoD:n e-kirjat on myynnissä mm. Elisa Kirjassa ja Adlibriksessä, jotka taitavat olla tällä hetkellä Suomen merkittävimmät e-kirjakaupat. Samoin BoD:n kirjat ovat mukana myös kirjastoille myyvien BJT:n ja Kirjavälityksen luetteloissa. Mutta omakustanteen kohdalla tosiaan ison osan markkinointityöstä joutuu tekemään itse.

        Mutta kuten sanoin, itselläni ei ole kokemusta omakustantamisesta, ne vähäiset tekstini jotka on julkaistu, ovat nähneet päivänvalon perinteisen kustannustoiminnan kautta.

        Sitä, onko itsestä kirjoittamaan kirjaa ei oikeastaan tiedä, ennen kuin on yrittänyt. Oman kokemukseni mukaan kannattaa pyrkiä hyödyntämään lukijapalautetta käsikirjoituksen työstössä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ellei luotettavia (sellaisia, jotka uskaltavat sanoa rehellisen mielipiteensä) esilukijoita löydy omasta tuttavapiiristä, on olemassa myös kaupallisia palautepalveluita, mutta ne ovat romaanimittaisen tekstin kohdalla melko hintavia. Toisaalta kustannustoimittamiseen kannattaa omakustantajankin panostaa.


    • kyllä_jos

      Jos aloittaja on vetänyt johtopäätöksensä Helsingin kirjamessujen ohjelmistosta niin kyllä.

    • jokinimimerkki

      Ap tässä. Kiitos kaikille kommenteista. En tietenkään missään nimessä tarkoita, että kirjallisudessa pitäisi kirjoittaa eri ihmisryhmistä törkeästi. Tietenkin se mitä pidetään hyväksyttävänä, muuttuu ajan myötä, ja hyvä niin. Tarkoitan enemmänkin tietynlaista riskinoton puutetta. Kirjoitetaan liian varovaisesti, ja toisaalta valjastetaan kirjallisuus sille vieraille päämäärille. Liberaalit arvot ovat hyvä asia, mutta kirjallisuus ei edistä niitä. Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta on väkevä sodanvastainen romaani, kun taas Hemingwayn Ja aurinko nousee ei "edistä" mitään, ja on sata kertaa suurempaa sanataidetta kuin Remarquen romaani. Onko riskinotto kadonnut, taiteellinen kunnianhimo? Jokin alitajuinen tunne siitä, että joku tästä kuitenkin loukkaantuu? Julkaistaisiinko nykyään Ezra Poundia, Celineä, Jean Genetiä, William Burroughsia? En väitä että mainittujen herrojen estetiikka olisi ainoa oikea, mutta silläkin on sijansa.

    • vapaavyöhyke

      Persuja putkahtelee nykyään joka paikassa esille vaikka S24:lla se ei kyllä ole ihmekään.

    • jokinimimerkki

      Vapaavyöhyke oliko kommenttisi kohdistettu minuun? Myönnän että keskustelunavaukseni oli epäselkeä mutta mielestäni selvensin sitä toisessa kommentissani. Juuri kommenttisi kaltainen olkiukkojen luominen on osa nykyistä poteroihin kaivautumista. Selvyyden vuoksi: kannatan liberaaleja arvoja ja kaikkien ihmisten tasa-arvoa. Pointti on se, että edistääkö itsesensuuri kirjallisuutta, ja kysymys on myös siitä, mikä on kirjallisuuden ja politiikan suhde. Ja julkaistaanko rohkeaa, riskejä ottavaa kirjallisuutta. En ole ikinä äänestänyt tai kannattanut perussuomalaisia.

      Mitä toivoa on yhteiskunnallisella keskustelulla jos heti ryhdytään nimittelemään ja luomaan olkiukkoja? Ja ymmärtämään tahallisesti väärin?

      • vapaavyöhyke

        Mikä ihmeen itsesensuuri? Suomessa julkaistaan kirjoja enemmän kuin koskaan. Päivitä lukemistosi, jos et ole mitään rohkeaa ja riskejä ottavaa lukenut. Jo pelkästään esikoiskirjoja tulee yli sata vuodessa. Montako niistä olet lukenut?


    • vapaavyöhyke

      Eläkeläisellä on aikaa lukea. Väitänpä, ettei Suomesta löydy montaakaan lukijaa, joka olisi yhtä hyvin perehtynyt suomalaiseen nykykirjallisuuteen kuin minä. Ja kirjallisuutta ovat runot, esseet, matkakirjat ja elämäkerratkin romaanien lisäksi tietokirjallisuutta unohtamatta.

      1960-80-lukuun verrattuna ei koskaan ole niin monenlaista ollut tarjolla kuin nykyään, mutta lukijoita tälle kaikelle ei vain enää ole. Muutamat nimet ovat jatkuvasti esillä (niin on ollut aina), mutta se on muuttunut, etteivät massat sitten enää muuta lue. Sivistymättömyys ja tietämättömyys leviää sitä mukaa kuin kirjoja ei enää lueta. Kustantajat kyllä yrittävät parhaansa.

      Jos ap esität jonkin väitteen vaikkapa suomalaisesta kirjallisuudesta tai mistä muusta aiheesta tahansa, olisi hyvä kertoa mihin se perustuu. "Kirjoitetaan liian varovaisesti, ja toisaalta valjastetaan kirjallisuus sille vieraille päämäärille." Kehen ja mihin viittaat? Itsehän sinä olet vaatimassa poliittista oikeaoppisuutta tällaisilla lauseilla.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Valkeakosken murhaaja

      Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia
      Maailman menoa
      187
      12004
    2. Valkeakosken sekopää murhaaja.

      Itselläni on 3 teini ikäistä tytärtä ja tämä tapaus on herättänyt minussa tosi paljon surua ja vihaa. On käsittämättömän
      Valkeakoski
      167
      2525
    3. Naiset pysyy sinkkuna ja ottavat mieluimmin koiran

      Nykynainen ei halua jakaa elämäänsä miehen kanssa, vaan elää yksin ja ottaa koiran tai koiria. Ja pikkuvähemmistö eli in
      Sinkut
      253
      1550
    4. Sille yhelle vaa

      Viime aikoina oon miettinyt sun juttuja aika paljon. Vaikka en oo saanu susta vielä kunnolla selvää kuvaa, jotenkin tunt
      Ikävä
      71
      1120
    5. Kiitos kun annoit värejä elämääni

      Edes pienen hetken. Sellasiakin mitä en muuten näe ;) ❤️
      Ikävä
      53
      940
    6. Hiljaista on

      Ei kuulu viestiä 😘 pallo on sinulla Mies, odotan!
      Ikävä
      61
      882
    7. Nainen, se kun olit joskus niin vakavana

      ja naama peruslukemilla, toisinaan silloinkin kun kuuntelit juttujani. Se ilme on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Mitäh
      Ikävä
      41
      784
    8. Olen ylpeä sinusta

      nainen. Vaikutat "vanhalta" tekijältä. Olet aarre tälle touhulle ja uskon että pääset vielä pitkälle jos haluat. Ehkä sa
      Tunteet
      29
      749
    9. Onhan sulla

      Nainen nyt varmasti kaikki hyvin.
      Ikävä
      52
      739
    10. Kysymys iltaan

      Kuinka kuuma kaivattusi on celsius-asteikolla?
      Ikävä
      42
      699
    Aihe