Mihin suuntaan?

Apua, auttakaa. En enää tiedä mitä tehdä kaiken tän ahdistavan elämäntilanteen keskellä. Tai välillä(teoriassa) luulen tietäväni, mutta toteutus tuntuu työläältä ja raskaalta. Minulla on kaksi lasta. 4 ja 8 vuotiaat. Hevosia 3 muita eläimiä. En jaksaisi hoitaa enää mitään tai ketään koska en saa mistään kiitosta. Mies on, (ollut jo 11vuotta)mutta se ei masennustani ja uupumustani ota minään. Hän porskuttaa omalla huolettomalla tyylillään eikä näe ja tue ja kuule minua.(se saa vereni kiehumaan) Hänellä on kavereita ja perhe tukenaan. Minullakin isoveli ja kaksossisar ja vanha isäni, mutta näennäisesti. Eipä mitään syvällisempää. Surullista! Eikä se auta myöskään että hän, mieheni ei arvosta siisteyttä ja järjestystä yhtä paljon kuin minä. Minä haluaisin opettaa lapseni siisteiksi, mutta ukko vesittää sitäkin tuon tuosta. Olen uupunut taistelemaan siisteyden puolesta. Hevoset voisin laittaa ylläpitoon, mutta kuka ne puskaratsut haluaa? Rahat ei riitä omaan taloon. Vuokralle en halua koirankoppiin. Pankista ei välttämättä lainaa saa. Auto ois oltava töiden takia. Nyt ajelen miehen autolla joka tiensä päässä sekin. Olen yksinäinen ja lopussa. Töissä esitän reipasta. Kotona rikkinäinen, ärtynyt ja itkuinen. Välillä kiellän uupumuksen itseltäni, pakko vain jaksaa, mutta pelkään että joku kerta töihin mennessä tai tullessa ohjaan autoni rekan eteen. Ajatus käynyt monesti mielessä. Mutta koska kuoleman pelko niin kova en ole kyennyt siihen vielä. Käyn terapiassa, mutta ei se minua pelasta. Itse pitää tehdä päätökset, mutta mitäs jos ei enää itse tiedä mistään mitään ja miten tulisi toimia kun on niin kuormittunut ja väsynyt ja yksin. Tiedostan oikeat ja väärät teot ja miten tulisi olla, mutta olen eksyksissä. Olen olemassa ja odotan kuin messias pelastaisi minut. Mutta sellaista ei taida tulla. En ole edes himo uskovainen. Mitä mä teen?😢