Olen työkyvyttömyyseläkkeellä jo lapsena alkaneista mt-ongelmista (eka dg vasta -10 masennus). Isäni on alkoholisti ja mt-ongelmainen. Vanha äitini usein itki kohtaloamme. Lapsuuteni oli todella ankea,henkistä ja välillä fyysistä väkivaltaa isäni toimesta. Ei koskaan viety mihinkään harrastamaan tai muualle kuin sukulaisten luo tai kauppoihin.ulkomaillakaan en ole käynyt.
Minulla jäi koulut kesken, sillä aloin jo teini-iässä eristäytymään ikätovereistani hiljaisena,lytättynä outolintuna minkä kasvatus aikaan sai. Täysi-ikäisenä alkoi ankara juominen,ajauduttuani väärään seuraan ja terveysongelmia "hoitaakseni". Myöhemmin vasta ymmärrän ,että lapsuuden traumojani olen hoidellut isältä nähdyllä mallilla. Nyt olen 28-vuotias. Olen lopettanut alkon käytön noin vuosi sitten. Päivittäin koen todella vahvaa pahaa oloa ja päähäni tulee jatkuvasti solvauksia mitä olen joskus menneisyydessäni kuullut. Olen lähestulkoon eristäytynyt kotiini,paniikissa hoidan kauppareissutkin. Itsemurha pyörii jatkuvasti mielessä. Aina väsyttää ja huono olo. Pelkään ihmisiä. Masennuslääkitys on mutta en koe sen juuri auttavan.
Menenkö mereen vai onko toivoa paremmasta?
Olen totaalisen pohjalla
3
102
Vastaukset
- lsshutrfvbn
On toivoa!
- parempaajatkoa
Olisikohan aiheellista tarkistaa sitä lääkitystä, jos kerran koet, ettei siitä ole juurikaan apua. Olisiko lähistössäsi vertaistukiryhmää, jossa voisit tavata ihmisiä, ettet aivan erakoidu kotiisi. Hieno asia, kun olet lopettanut juomisen. Alkoholihan lisää vain ahdistusta. Toivoa paremmasta aina on, eikä "mereen meneminen" ole mikään ratkaisu ongelmaasi. Netistäkin löytyy tukiryhmiä, jossa voit keskustella .
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tilaneestasi tänne! Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on raskasta.
Edelliseltä vastaajalta saitkin jo hyvän vinkin vertaistukiryhmistä, joita tosiaan löytyy netistäkin. Ulkopuolinen tuki voisi olla sinulle hyvä voimavara. Asioista keskusteleminen voi tarjota uusia näkökulmia ja helpottaa jaksamista.
On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voit halutessasi olla yhteydessä. Tässä niistä muutama:
- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saa halutessaan itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
- Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.
- Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Yhteystiedot löytyvät täältä: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh433037Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta613021- 422387
- 311873
Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa831798Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘251729- 481586
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä791307- 391270
- 791090