Lukion lopettaminen kesken...

anonyymilukiolainen

Käyn ensimmäistä vuotta lukiota ja olen jo nyt täysin uupunut. Syy tähän ei ole opiskelu, vaan sosiaalisten tilanteiden pelko, jonka vuoksi kaikki energiani menee opiskelun sijaan itse koulussa olemiseen, ja koulupäivän jälkeen pienimmätkin arkiset asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän raskailta. Väsymystä lisää lääke, jota joudun syömään joka päivä pystyäkseni olemaan koulussa.

Ahdistukseni on koko tämän lyhyen lukioaikani pahentunut entisestään.

Olen viimeisen 3 viikon aikana miettinyt vakavasti päivälukion lopettamista, ja siirtymistä nettilukioon (jonne hyväksytään riittävin perustein myös ala-ikäisiä).
Äitini kuitenkin sanoi, että en saisi jäädä kotiin kun kerroin että minusta tuntuu etten enää pysty käymään kauaa lukiota.

Tiedän että jos en joutuisi käymään koulussa, voisin käyttää kaiken nykyään koulussa käymiseen menevän energiani opiskelemiseen. Viikonloppuisin kun ei tarvitse käydä koulussa, minulla on aina enemmän energiaa kuin arkena, vaikka nukkuisin täysin saman verran, söisin samalla tavalla ja söisin lääkkeenkin.

Jos saisin lopettaa koulun, aloittaisin myös jonkun harrastuksen, jotten viettäisi kaikkea aikaani vain kotona makoillessa. Kyse ei ole siitä, että tahtoisin eristäytyä ihmisistä. Tai no tavallaan, mutta en tahdo syrjäytyä. Näen vaan nettilukion juuri nyt parhaana mahdollisena vaihtoehtona itselleni terveyteni kannalta. Ainoa ongelma vain on se, että vanhempani eivät tahdo minun lopettavan päivälukiota. En tosin vielä ole kertonut heille nettilukiosta.

Mitä minun pitäisi tehdä? Tunnen oloni aivan avuttomaksi. Ymmärrän miksi vanhempani eivät tahdo minun lopettavan koulussa käyntiä, mutta mielestäni terveyden pitäisi kuitenkin olla etusijalla.

Tahtoisin kuulla mitä mieltä te olette tilanteestani. Jos olette nettilukion kannalla, miten minun kannattaisi ottaa koulussa käymisen lopettaminen esille vanhemmilleni?
Oletteko te nettilukion aloittamisen vai päivälukion jatkamisen kannalla?

Lisään vielä, että motivaationi on lukion alusta asti ollut täysin nolla, ja ahdistuksen lusäännyttyä aikaansaamattomuuden vuoksi tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta edes tehdä läksyjä. Olen myös ollut todella paljon pois koulusta. Tiedän jo, että en tule pääsemään läpi mistään tulevista kokeista. (olen siis kyllä kovasti yrittänyt opiskella, mutta silloin en pysty keskittymään lainkaan ja ajatukseni harhailevat)

8

343

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • M313

      Hei!
      Aloitin myös itsekin syksyllä lukion ensimmäisellä.

      Oletko ajatellut, että pystyisit juttelemaan asiasta koulussa, esim. RON, OPOn, terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa? Heillä voisi ollaa joitakin keinoja antaa tai saisit ainakin keskustella vaihtoehdoista ennen, kuin puhut vanhempiesi kanssa.

      Jaksamista ja toivottavasti tilanteesi ratkeaa.

    • eienääahdistusta

      Hae sairaslomaa ja sairaslomallakin saa opiskella tietyn määrän. Toinen vaihtoehto, että jos haluat nettilukioon niin aloitat sen vaikka muut sanoisi mitä. Kolmas vaihtoehto jatkaa tuolla lukiossa ja pyydä lääkäriltä Lyrica-lääkitys, koska se on oikeasti tosi tehokas. Olen kärsinyt vuosia ahdistuksesta ja toi lääke auttoi toisin kuin muut lääkkeet, joita kokeiltiin ja nyt olen kauan ollut ilman mitään lääkkeitä ja enää ei ahdista.

    • äitimyös

      Mitä jos näyttäisit tämän kirjoituksen vanhemmillesi?

    • opiskele

      Heitä ne lääkkeet nuotioon ja selvitä pääsi, lääkkeet on myrkkyjä.

    • Hei, hyvä kun aloitit keskustelun tällä tavalla voit saada uutta näkökantaa tilanteeseesi. Et ole varmaan yksin näiden pulmien kanssa. Koulussasi on todennäköisesti auttavia tahoja, oppilashuolto, opettajat ja muu koulun henkilökunta joiden kanssa voit keskustella. Keskustelemalla asioilla on taipumusta mennä eteenpäin. Jaksamista valitsemallasi tiellä :)
      Maija ja Annikki Netti-Saapas Helsinki

    • makiapanda

      Ehkä kannattais puhua kouluterveydenhoitajalle. Ymmärrän kyllä äitisikin kannan jos jäät kotiin kynnys lähteä opiskeluun tai työhön vaikeutuu. Sosiaalisia tilanteita tulee jatkuvasti ja ne kannattaa kohdata jos vain suinkin pystyy. Menemällä epämukavuusalueelle selviää kyllä kun vain luottaa että kaikki menee hyvin ja tilanne on pian ohi. Toivottavasti löytyy jokin ratkaisu asiaan sinun hyvinvoinnista on nyt kyse, puhu vanhempiesi kanssa.

    • hytgujfikrod

      Ei kannata ottaa itseään liian vakavasti. Opettele rentouttamaan mieli. Syö ja nuku riittävästi. Ja se on vain oma mieli, joka haraa vastaan, voit ottaa sen hallintaasi, vaatii vain opettelua.

      Jos nettilukio jättäisi enemmän aikaa ja energiaa oman mielesi kanssa työskentelyyn, menisin sinne. Koulut tosiaan kannattaa käydä. Lukion jälkeen on vielä haasteellisempaa seuraavalla koulutustasolla. Ja tosiaan, jos nettilukioon menisi, kannattaa siltikin altistaa itsensä muiden ihmisten seuralle, kuten suunnittelitkin.

      Ja kuten sanottu, keskustele myös koulun henkilökunnan kanssa tilanteestasi, varmaan ymmärtävät tilanteesi, ja osaavat neuvoa myös. Vaikkakin, heh, onhan se tietysti vaikea tilanne, koska on sosiaalisten tilanteiden pelko. Kirjoita vaikka paperille asiasi, niin ei tarvitse yrittää selittää niin tilanteessa. Pystyt selvästi ainakin ilmaisemaan kirjoittamalla itseäsi.

    • Ongelmat pitää koettaa hoitaa pois päiväjärjestyksestä ratkaisemalla ne ja taistelemalla niitä vastaan, ei juoksemalla niitä karkuun. Tuntemattoman Sotilaan Rokan Antin sanoja lainaten: sie saat juosta vaik Pohjalahel asti, kyl hyö tulloot perästä.

      Tärkeintä olisi siis pureutua tuohon sosiaalisten tilanteiden pelkoosi ja hoitaa sitä. Pyydä siihen tukea.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      311
      3601
    2. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      267
      2068
    3. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      99
      1439
    4. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      85
      1343
    5. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      92
      1309
    6. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1198
    7. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      61
      1197
    8. Onkohan sulla enää tunteita

      kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut
      Ikävä
      36
      1024
    9. Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola

      Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks
      Haapavesi
      47
      1014
    10. Etkö ymmärrä että olen turhautunut

      kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?
      Ikävä
      65
      914
    Aihe