masentunut

sinuna menisin heti päivystykseen.

Hei,

Hyvä, että kirjoitit tilaneestasi tänne! Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on raskasta.

Edelliseltä vastaajalta saitkin jo hyvän vinkin hakeutua päivystykseen. Ulkopuolinen tuki voisi olla sinulle hyvä voimavara. Asioista keskusteleminen voi tarjota uusia näkökulmia ja helpottaa jaksamista.

Lisäksi on olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voit halutessasi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti. Tässä niistä muutama:

- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saa halutessaan itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

- Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.

- Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Yhteystiedot löytyvät täältä: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Mitä sinulle on tapahtunut, mikä on vienyt tilanteen tuohon? Liittyykö se ihmisiin? Työhön? Talouteen? Millainen on se - ehkä pitkäkin - matka joka on johtanut tähän?

Kerro jollekulle, täällä tai muualla. Älä jää yksin.

...niin, mutta "päivystykseen" menoa en suosittele, ainakaan heti ensimmäisenä. Sieltä saat vaan lääkkeitä ja masennusdiagnoosin. Näistä kummastakin tulee sivuvaikutuksia. "Lääkkeestä" eli reseptihuumeesta fyysisiä haittavaikutuksia ja vierotusoireita, ja diagnoosista stigman ja potilaanroolin. Keskusteluapua jota tarvitsisit et välttämättä saa.

Auttava puhelin on hyvä idea kyllä. Ja jos pääset terapiaan jotakin kautta - vaikka sitten sen "päivystyksen" kautta jos ei muuten.

Elämästä tässä maassa tehdään vaikeaa hallitusten toimesta, ne haluaa ihmisille mahdollisimman vaikean elämäntilanteen viedä elämän hyvät asiat. Ei noista päätöksistä muuta ole päätellävissä.Miksi maahantulijoille on jatkuva piikki auki mutta heikennykset koskee pääosin vain kantasuomalaisia? Siksi koska hallitus haluaa pahaa ihmisille.

Yhteiskunta tekee päätöksiä koko ajan jotka osoittaa että, ne haluaa masentuneiden päätyvän itsemurhiin ja muihin ikäviin ratkaisuihin. Viimeisin on uutinen jossa kerrotaan "Monet eläkkeet pienenevät ensi vuodesta alkaen" Myös pieniä työkyvyttömyyseläkkeitä siis myös leikataan. Itselle on koko nykyhallituksen vallassa olon alusta ollut selvää, että ne vaan nauraa ja taputtaa kuin voittoa juhlis aina jos masentunut vaikka tappaa itsensä kun elämä muuttuu liian ahdistavaksi ja elämän jatkumisella ei ole enää merkitystä. Näin ajattelee monet sellaisetkin jotka eivät nettiin kirjota. Jos olet työttömänä kiusataan aktiivimalleilla joka ei sovi kuin nippa nappa terveille jos olet eläkkeellä eläkettä heikennetään. Ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa missä ei tarttis stressata siksi varmasti elämänsä moni lopettaakin kun liikaa ahdistusta ja stressiä, kun elämä päättyy sitä ei enää ole sitten on ihan sama mitä hallitus päättää. Nykytilanteen valossa vaikea ymmärtää miksi kuolema esitetään aina itkemisen asiana vaikka se voi olla parasta ei tämä elämä täällä maailmassa ongelmatonta ole jatkuvaa taistelua, paperisotaa ja kaikkea sellaista.

Olet masentunut, ihan oikein itsesi diagnosoit. Ajatuksesi siitä, että olisit säälittävä ja paha ihminen, joka ei ansaitsisi mitään positiivista tai edes elää, ovat oireita masennuksesta. Nämä ajatukset eivät pidä paikkaansa todellisuudessa. Et ole säälittävä vaan olet upea ihminen. Kaikissa meissä on varmaankin jonkin verran pahuutta, mutta sitä hyvyyttä on kyllä enemmän. Kukaan ei ole absoluuttisen paha tai absoluuttisen hyvä, ihminen on aina jotain siltä väliltä. Itseään voi myös kehittää enemmän hyvyyden suuntaan. Kyllä sinä ansaitset positiivisia asioita, ja sinä ansaitset elää. Onko näille ajatuksille jotain tiettyä syytä vai oletko vain todella masentunut?

Ihmetyttää minkälainen kuva täällä jollain on masentuneista. Vaikka mitä ikävää tapahtuisi niin siitä ei olisi ikäviä seurauksia ja lieve ilmiöitä. Kun itse näen asian toisin.

Mielenkiintoinen havainto täältä palstalta yleisesti on että, jotkut kirjoittelevat tuntuu ajattelevan masentuneen ymmärtävän automaattisesti kaikki heikennykset mitä tehdään etuisuuksiin jotka vaikuttaa heidän etuisuuksiin. Voin kuitenkin kertoa ettei välttämättä ajattele niin. Heikennykset masentunut saattaa ajatella vaan sitä, että jotain on otettu pois. Ei häntä kiinnosta syy miksi leikkauksia johonkin on tehty. Mahdollisia kuvioita on työttömyysetuudella sinnittelevä työtön jatkuvia heikennyksiä työttömien myös hänen masentuneen etuihin, en jaksa enää, hakee sairauseläkettä (jos ei myönnetä) ratkaisu saattaa olla itsari. Omituista miten esimerkiksi eläketahot olettaa että, masentunut jaksaa paperi rumbaa mikä liittyy kaikenlaisiin hakemisiin. Jokin kielteinen päätös väärässä paikassa voi hyvinkin olla se viimeinen niitti jollekki. Sama kuin maan hallitus olettaa, että eläke-ikää voidaan nostaa ilman ikäviä seurauksia... se voi helposti realisoitua lisääntyneinä sairauseläke hakemuksina ainakin tai itsareina.

Jollekin masentuneelle joko tämä yhteiskuntajärjestelmä jossa pieni porukka jossain eduskunnassa päättää heikennyksistä ja ne vain ilmoitusluonteisena asiana kerrotaan, että teiltä lähtee nyt tämä ja tämä etu. Omista eduistaan edustajat tinkimättä. Voi olla jo liikaa jollekkin.

Ette välttämättä miten selkeä ratkaisu joillekkin tästä elämästä poistuminen voi olla jos liian paljon vaikeutetaan elämää. Se on vain kaunis ajatus, että voidaan ajaa läpi mitä vain heikennyksiä eikä siitä käytännöntasolla mitään ikävää seuraisi. Nämä on ikäviä totuuksia.

Minulla on aivan sama fiilis, mutta mies/ystävät patistivat hakemaan apua. Joinakin aamuina en vaan jaksa herätä pakollisiin menoihin, ja keksin mitä ihmeellisimpiä tekosyitä jäädä sänkyyn. Tänään raahauduin kouluterveyteen, ja sieltä he onneksi olivat katsoneet taustat (itsemurhayritys, pahoinpitelyn uhri, vaikea lapsuus....), ja ehdottivat psykoterapiaa. Itse en olisi tätä valinnut, mutta sairaana on vaikea katsoa tilannetta realistisesti. Enkä todellakaan ole mikään puhuja, kun taustalla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdistusta.. Mutta jonot on pitkiä ja ehkä keväällä pääsen vasta vastaanotolle. Toivon ja uskon kuitenkin, että tästä on apua.. Tsemppiä ja älä luovuta niin ku itse tein monet kerrat!

Ap, kirjoituksesi oli kuin tutun jota yritän auttaa mutta mitä voin tehdä? Tuntuu että mikään positiivinen tsemppaus ei auta kun maailma nähdään niin synkkänä. Yritän vetää ulos ja hetkellisesti auttaakin kunnes taas jokin pienikin tapahtuma esim koe mennyt huonosti saa luisumaan sängyn pohjalle. Neuvon ehkä liiaksikin, mutta mielestäni itsensä saa laittaa aina etusijalle eikä pohtia mitä ne muut ajattelevat, ei tarvi olla täydellinen ja miellyttää muita sellasesta ajattelusta sairastuu. Joskus on neuvoton olo kun mikään ei toista piristä yritän kuunnella ja auttaa mutta joskus ei vain jaksa ja on itekki väsynyt ja tarvitsisi voimia auttaa.

Mulla on aivan samat fiilikset kuin ap: lla, toisaalta en tunne itseäni pahaksi vaan kuolemanväsyneeksi, voimattomaksi ja epäonnistuneeksi. Raahaudun päivästä toiseen kuin haamu, tuntuu niin pahalta kun kukaan ei välitä ja yksinäisyys on musertavaa. Olen yhdentekevä ihmisroska, muille näkymätön ja samantekevä. En näe tulevaisuudessa mitään valoa enkä mahdollisuuksia, ja mennyt on täynnä epäonnistumisia ja häpeää. Itsemurha alkaa häämöttää hyvin lähellä, en vain ole löytänyt sopivaa tapaa lähteä. Elämäni on muutenkin täynnä tuskaa niin olisi edes lähtö kivuton. PS. Ihmisille vinkiksi, huomioikaa se eristyvä ja yhä huonommin voiva tuttavanne/sukulaisenne sillä hänellä saattaa olla todella paha olla. Jonain päivänä se on sitten myöhästä, kun ihminen ei vaan kestä enää ..

Suomihan on kolmanneksi epäempaattisin kansakunta, niin ei se elämä aina tunnu hyvältä.