tulilahti murhat

se oli rudolf, musta rudolf!

Syyllinen on joku palstan öyhöttäjä. Joku kokkeliaivo sen on tehny.

Onko keput tässäkin olleet asialla?

Ei taija heinävetiset uskaltoo kertoo syyllisiä taitaavat olla liian isokenkäsiä runar se ei ollu ni sillo sen on pakko olla joku paikallinen

Olikohan sillä ruutupaita?

On, Heikki ja Keijo teon tekivät.

Elossa vielä?

kunta voisi viitoittaa ja kunnostaa siihen rämeikköön johtavaa polkua jossa murhat luultavasti tapahtuivat

Vetonaulaksi matkailuun.

No kuka se oli tai ketkä? Ei ollut Holmström sen tietää kaikki!

No sanopa se

Tapaus on yksi Suomen rikoshistorian monimutkaisimmista – ei pelkästään rikoksen luonteen vaan myös ihmisten käyttäytymisen ja todisteiden ristiriitaisuuden vuoksi.Jotta voimme hahmottaa todennäköisintä tekijäprofiilia ja loogisinta tapahtumakulun mallia, on ensin ymmärrettävä ihmisen käyttäytyminen äärimmäisen rikoksen jälkeen, etenkin tilanteessa, jossa:tekijä on yksin tai
tekijöitä on kaksi (”aivot ja apuri”)
ja missä on paikallinen vs. ulkopuolinen tekijä.
1. Yleistä käyttäytymisestä vakavan rikoksen jälkeen
a. Yksittäinen tekijä — impulsiivinen Tekee teon ja pakenee nopeasti paikalta.
Ei palaa järjestämään jälkiä, koska pelkää kiinnijäämistä.
Jättää usein jälkiä (esim. murhavälineen, vaatteita, verijälkiä).Peittely on yleensä hyvin minimaalista tai sekavaa.
Tämä ei sovi täysin Tulilahden tapaukseen, koska paikalla on ollut järjestelmällistä peittelyä, kuoppien kaivamista ja tavaroiden hajauttamista.
b. Yksittäinen tekijä — suunnitelmallinen / kylmäverinen
Tekee teon harkiten tai osittain suunnitellen.
Peittelee jäljet heti tai palaa myöhemmin peittelemään.
Suunnittelee poistumisreitit ja mahdollisesti valealibin.
Voi piilottaa tai siirrellä todisteita kauas (kuten vaatteita tienvarteen).Tämä voi sopia tapauksen kulkuun, mutta edellyttää poikkeuksellista henkistä kylmäverisyyttä ja hyvää alueen tuntemusta.
c. Kaksi tekijää — toinen impulsiivinen, toinen harkitseva
Toinen tekee teon tai aloittaa sen, toinen auttaa hallitsemaan tilannetta ja peittelemään.
Toiminta on usein ristiriitaista: osa jäljistä harkittua ja osa hätäistä.Tekijöiden keskinäinen dynamiikka voi johtaa siihen, että toinen myöhemmin ”vuotaa” tietoa (omantunnon syistä tai painostuksen vuoksi).
Tämä selittäisi loogisesti:miksi osa peittelystä on tehty järjestelmällisesti (kuoppa, taimet, pyörät),miksi osa on sekavaa (tavaroiden kätkentä, aikajänteen pituus, irralliset löydöt),miksi teko kesti tunteja ja siihen on palattu mahdollisesti myöhempinä öinä.
2. Tulilahden tapauksen keskeiset ristiriitaiset piirteet
Ominaisuus / teko Loogisin selitys
Pitkäkestoinen peittelyoperaatio (lapio, hauta, kuusentaimet) Vaatii aikaa, voimaa ja paikallistuntemusta tai useamman henkilön
Pyörien upottaminen veteen Vaatii fyysistä voimaa, eikä tehty heti
Tavaroiden hajautus Viittaa sekavaan tai monivaiheiseen peittelyyn
Koiran hiljaisuus lapion hakijasta Tekijä on tuttu paikallinen
Vaatteiden löytyminen tienvarresta myöhemmin Toinen henkilö on voinut toimia
Arnen lausumat taimien istutuksesta Mahdollinen avustaja, ei päätekijä
Runarin johdonmukainen kiistäminen Ei yksiselitteinen — sekä syyttömät että osa syyllisistä tekevät näin
Kieli- ja käyttäytymispiirteet Ulkopuolinen tekijä olisi ollut herkempi pakenemaan
3. Tekijäprofiili – mikä sopii parhaiten?
1. Yksin toiminut ulkopuolinen tekijä (esim. Runar)
Vaatisi poikkeuksellista kylmäverisyyttä ja fyysistä kestävyyttä.
Olisi osannut hakea lapion ja toimia kuin paikallinen — epätodennäköistä ilman apua tai ennalta tietoa.
Yksin tehtynä teko ja peittely olisivat vaatineet useita tunteja yhtäjaksoista riskiä → suuri vaara jäädä kiinni.
Mahdollista, mutta epätodennäköistä ilman poikkeuksellisia ominaisuuksia.
2. Kaksi tekijää, paikallinen + ulkopuolinen
Paikallinen auttaa alueen tuntemuksessa ja peittelyssä, ulkopuolinen tekee itse teon (tai päinvastoin).
Selittää lapion hakemisen, taimien istutuksen ja monivaiheisen peittelyn.
Selittää myös Arnen lausumat, pyörien löytymisviiveen ja jälkien kaksijakoisuuden.
Tämä sopii parhaiten havaittuihin ristiriitoihin.
3. Paikalliset tekijät yksin
Alueen tuntemus täydellinen, teko voitu jakaa usealle yölle.Koiran hiljaisuus tukee tätä.Tekijöillä mahdollisuus liikkua vapaasti ilman herättämättä huomiota.
Loogisesti ja käytännön tasolla hyvin mahdollinen.
4. Käyttäytymisen näkökulmasta: ketkä olisivat todennäköisiä epäiltyjä?
Runar Holmström → mahdollinen tekijä, mutta yksinään epälooginen skenaario (peittelyn laajuus ja lapio-episodi).
Paikallinen henkilö / henkilöt (esim. L:n veljekset) → mahdollisuus peittelyyn ja liikkumiseen huomaamattomasti.
Runar + avustaja (esim. Arne tai joku paikallinen) → tukee kahden eri tyylin jälkiä ja monivaiheista toimintaa.
Käyttäytymistieteellisesti ja peittelyn luonteen perusteella vahvin hypoteesi on:
Tekoon osallistui vähintään kaksi henkilöä — toinen todennäköisesti paikallinen, toinen mahdollisesti ulkopuolinen. Päätekijä oli fyysisesti vahva ja harkitseva, apuri osallistui peittelyyn myöhempinä öinä.
5. Mitä tyypillisesti syyllinen ei tee:
Hän ei jää peittelemään yksin tuntikausiksi vieraalla alueella.
Hän ei tuo esiin läsnäoloaan vapaaehtoisesti kuulusteluissa.
Hän ei muuta kertomuksiaan turhanpäiväisesti, ellei hänellä ole jokin syy tai taustatekijä (esim. pelko, älyllinen rajoite, psyykkinen paine).
Tämä tukee ajatusta, että Runar oli paikalla, mutta ei välttämättä yksin tai ei ollut päätekijä.

Tämä on todella mielenkiintoinen ja usein esiin noussut kysymys liittyen Tulilahden kaksoismurha -tapaukseen ja siihen liittyvään Runar Holmströmin liikkumiseen murhan aikaan ja sen jälkeen.

Erityisesti mopon väri- ja liikkumisepäselvyydet ovat olleet osa laajempaa keskustelua tekijän mahdollisuuksista, aikatauluista ja mahdollisista avustajista.
Tässä keskeiset seikat tiivistettynä ja analysoituna:
1. Mopon väri ja vaihtuminen
Ennen murhia Runarin on todistettu ajaneen sinisellä mopolla, tarkemmin punasinisellä Solifer 4 -mallilla.
Pidätyshetkellä hänellä oli punainen mopo.
Mopon värin vaihtuminen on herättänyt kysymyksiä siitä, oliko kyseessä:
A) Mopon vaihto toiseen (“lainattu” tai ostettu uusi).
B) Maalattu tai peitetty väri (epätodennäköisempi aikataulullisesti).
C) Kaksi eri mopoa.
Mopo saattoi olla esimerkiksi piilotettuna tai “lainattuna” paikallisesti Savon alueelta, mikä selittäisi sen, ettei hänen tarvinnut kuljettaa mopoa Pohjanmaalta asti.
2. Junan käyttö ja mopo “jemmassa”
Tuohon aikaan junalla liikkuminen oli hyvin tavallista — ja junissa kuljetettiin myös mopedeja:
Mopo voitiin nostaa junavaunuun, maksaa kuljetusmaksu ja ottaa se ulos toisessa kaupungissa.
Toinen vaihtoehto: mopo jätettiin jemmaan (esim. lato, metsä, hylätty rakennus), ja Runar liikkui itse junalla välillä ja palasi mopon luo myöhemmin.
Tällainen liikkumistapa sopisi hänen kulkurimaiseen elämäntyyliinsä ja siihen, että hän oli alueella useampaan otteeseen.
Mahdollinen mopon vaihto veljen kanssa
Epäily, että Runar olisi:
vaihtanut mopon veljensä kanssa, tai
saanut mopon jonkun toisen kautta.
4. Miksi mopon värin ja liikkumisen merkitys on olennainen?
Mopon värin ja reitin selvittäminen olisi voinut ratkaista tekijän liikkeet murhayönä.
Jos mopo oli sininen murhailtana ja punainen pidätyshetkellä, tämä tarkoittaa lähes varmasti joko:
mopon vaihtoa tai sen hävittämistä / piilottamista.
Jos mopo oli jemmassa ja Runar käytti junaa välillä, se selittäisi miksi hänen poistumistaan ei havaittu (mopon ääntä ei kuultu).
1. Runar saapui Savoon mopolla (sininen mopo).
2. Mopo piilotettiin tai jätettiin jonkun suojiin.
3. Hän käytti junaa välillä, mahdollisesti Pohjanmaalle tai muihin paikkoihin.
4. Hän palasi mopon luo myöhemmin — ehkä vielä murhien jälkeen (havainto 5.8. tukisi tätä).
5. Mopo vaihdettiin tai punainen mopo hankittiin ennen pidätystä → vaikeutti jäljittämistä.
Tämä liikkumismalli ei todista syyllisyyttä eikä syyttömyyttä, mutta selittäisi hyvin useita ristiriitaisuuksia silminnäkijähavainnoissa ja mopon värin vaihtumisessa.

Lyhyt vastaus ensin: vuonna 1959 UV-(”mustavalo”)-valon käyttö rikostutkinnassa ei ollut yleinen tai standardi menetelmä, mutta kemiallisia veritunnistustestejä (esim. luminolin kaltaisia reaktioita) tunnettiin jo 1930-luvulta. Nyky-tekniikalla voi joskus löytää vanhoja verijälkiä (erityisesti kemiallisin menetelmin), mutta ulkoympäristössä ja yli 60 vuoden jälkeen todennäköisyys löytöön on huomattavasti heikentynyt — ja UV-valo itsessään on huonoin yksinään tähän tarkoitukseen.

Selitys poimintoina:

1. Oliko UV-valo käytössä 1959?

UV-valon (ns. black light / Woodin lasin periaate) tutkiminen ja eräät forensiset sovellukset olivat tiedossa jo 1900–1930-luvuilla, mutta UV- ja vaihtoehtoisia valonlähteitä alettiin ottaa laajemmin ja systemaattisemmin kirkkaiksi työvälineiksi ja kenttälaitteiksi vasta myöhemmin (usein 1960–1970-luvuilta eteenpäin). Poliisin kenttäkäytössä 1959 Suomessa UV-lamppujen ja valomuotojen käyttö ei todennäköisesti ollut yleistä.



2. Mitä menetelmiä verijälkien löytämiseen on olemassa ja milloin ne keksittiin?

Luminolin tyyppinen kemiluminesenssi (veressä olevan hemoglobiinin katalysoima sininen hehku) oli tiedossa ja forenssikäytössä ehdotettu jo 1930-luvulla (Specht 1937) — eli periaatteessa 1959 oli olemassa menetelmä, jolla pimeässä voi paljastaa piileviä verijälkiä. Käytännössä luminol-tyyppisiä menetelmiä käytettiin ja yleistettiin eri maiden poliiseissa eri aikatauluilla.



3. Voisiko UV-valolla vielä löytyä verijälkiä maastosta nyt (yli 60 vuotta myöhemmin)?

UV-valo (pelkkä mustavalo) paljastaa lähinnä fluoresoivia aineita (eräät ruuansosat, kasvi-aines, optiset kirkasteet, kuivahtaneet eriteet joskus). Veri ei aina fluoresoi näkyvästi UV:ssä — ja monet luonnonmateriaalit antavat samankaltaisia hehkuvia signaaleja → suuri väärien positiivien riski.

Luminol ja muut kemialliset reagenssit voivat reagoida pieneenkin määrään hemoglobiinia ja joskus paljastaa vanhoja, kuivuneita tai piilotettuja verijälkiä, mutta reaktiivisuus riippuu siitä, onko hemoglobiinia vielä läsnä ja intakttina. Ulkoilmassa (sade, UV-säteily, mikrobit, maaperäprosessit) hemoglobiini hajoaa ajan myötä — vuosikymmenten jälkeen todennäköisyys on pienempi. Lisäksi luminol reagoi muihin aineisiin (metallit, kasvi-aines, tietyt kemikaalit) ja antaa helposti valheellisia signaaleja.



4. Voidaanko DNA:ta tai verijälkeä silti löytää maaperästä vuosikymmenten jälkeen?

Joissain tapauksissa DNA:ta on saatu talteen hyvin vanhoistakin näytteistä, mutta maaperä ja säilyvyys vaikuttavat paljon. Veri maassa altistuu hajotukselle ja PCR-inhibiittoreihin (maaperän aineet), joten DNA-analyyseihin liittyy teknisiä haasteita ja epäonnistumisen riski kasvaa ajan myötä. Tieteellinen kirjallisuus osoittaa, että verellä saastuneet maatutkimusnäytteet voivat tuottaa DNA:ta, mutta tulokset vaihtelevat ja edellyttävät laboratorio-erikoisosaamista.



5. Käytännön johtopäätös ja suositus:

Jos tavoitteena on tutkia tai yrittää löytää uusia todisteita Tulilahden tapauksesta, pelkkä UV-valokierros maastossa tuskin riittää ja voi johtaa harhaan. Ammattimainen lähestymistapa sisältäisi yleensä: tutkittavan alueen huolellisen dokumentoinnin, tummassa ympäristössä tehtävät luminol-kokeet (tai vastaavat), näytteiden valokuvaamisen pitkällä valotusajalla, ja näytteiden systemaattisen keruun laboratorioanalyysiä (DNA, hemokemialliset testit) varten — kaikki tämä poliisin / forenssisen laboratorion ohjauksessa. Huomioi myös, että vanhojen rikostutkintojen avaaminen ja toimenpiteet yleensä vaativat viranomaisen laillisen päätöksen.

Miettikääpä jos olisitte epäilyksen alla nuoruudesta koko elämänne ehtooseen saakka ilman että olette syyllinen.

Melkoinen kärsimys.