Aapo Roselius kunnostautuu x2

Hän on ulostanut Tukan ja Silvennoisen kanssa kirjan suomalaisesta fasismista, joten voi jo päätellä, minkä tason mies on kyseessä. Tässä mainostekstit kirjaan "Isänmaallinen kevät":

"Matka syvälle valkoisen Suomen ytimeen ja vapaussotamyytin alkulähteille
Maailmansotien välisenä aikakautena lukemattomat vapaussodan muistojuhlat, patsaat, paraatit ja ylistyspuheet palauttivat vuosittain mieliin vuoden 1918 sodan, ei tragediana vaan voittajien tulkinnan mukaisena vapauden riemuvoittona.

Miksi vapaussotamyytistä pyrittiin yli kahden vuosikymmenen ajan luomaan uutta kansallista eeposta? Miksi ristiriitoja herättävää sotaa haluttiin juhlia mahtipontisesti niin virallisella kuin paikallisella tasolla ja miksi vapaussodan muistosta muodostui vuoden 1918 konfliktia ylläpitävä ilmiö?
Kirjassa kerrotaan myös, miten vapaussodan julkinen muisto koki haaksirikon talvisodan eheytymishurmoksessa ja merkityksestään riisutut muistomerkit jäivät lähinnä muistutuksiksi kollektiivisen muiston lyhytikäisyydestä.

Ilmiöön liittyneet ihanteet eivät kuitenkaan ole välttämättä kadonneet. Myös nykyään kuulee populistisia puheenvuoroja, joissa kansallinen yhtenäisyys nähdään luonnollisena päämääränä ja historian eri tulkinnat koetaan häiritseviksi kansallisen identiteetin heikentäjiksi."

Julkinen muisto tietenkin koki haaksirikon pakkotilanteessa ja koska korkein johto oli liberaali eli punikkien hengenheimolainen. Todellakin vasta 1945 muistomerkit jäivät ilman suurempia huomioita, koska NL pakotti olemaan hiljaa. Tämä mädättäjä edustaa samaa boimaa kuin NL eikä haluaisi suvaita historiasta valkoisille suopeita tulkintoja yms.
Ilmoita


Vapaussodan perinneliitto on voimissaan ja arvovaltainen. Sen juhlissa käy huippupoliitikkoja useista porvaripuolueista, joten ainakin he tietävät, että iso osa kansasta ajattelee toisin kuin nämä punamädättäjät. Heidän juttunsa on apinantasoisille ja aivottomille YLE:n ja muun paskamedian aivopesemille ja muille vassarihihhuleille
Ilmoita
kumppaneiden tutkimus on hyvää työtä. Tosin se liioittelee fasisteiksi nimiteltyjen äärioikeistolaisten ryhmien merkitystä. Ne saivat kyllä huseerata liiankin vapaasti ennen kuin kansalaisyhteiskunta vahvistui riittävästi.
Kun äärioikeisto kävi yhteiskunnalle vaaralliseksi, se kukistettiin.Hälytyskelloina olivat presidentti Ståhlbergin muilutus ja Mäntsälän mellakka.
1930-luvulla ensin maalaisliitto ja edistys, sitten kokoomus ja rkp sanoutuivat irti äärioikeistosta.
Pohjoismnaisen puoluettomuuten liityttiin 1935 ja 1937 alkaen maassa oli punamultahallitus.
IKL sai 1939 vaaleissa vain kahdeksan kansanedustajaa.
Ilmoita
N-liitto siis takasi "kansalaisyhteiskunnan", kun nationalistiset poppoot kiellettiin. Mielenkiintoinen käsitys kansalaisyhteiskunnasta....
1 VASTAUS:
"N-liitto siis takasi "kansalaisyhteiskunnan", kun nationalistiset poppoot kiellettiin. Mielenkiintoinen käsitys kansalaisyhteiskunnasta...."

Se tapahtui hävityn sodan jälkeen. NL:n tarkoitus oli avata tie kommunistien valtaannousulle, joka olisi tapahtunut kansandemokratian naamiolla.

Tämäkin hyökkäys Suomen länsimaista demokratiaa vastaan torjuttiin.
+Lisää kommentti
Ei se ole mikään tulkinta, että vapaussota pelasti Suomen kommunismilta ja että luokkasotaa käyvät punaiset olisivat punakaartin johtamina tappaneet okonaisia kansanluokkia ja perustaneet hirmuvallan. Koko vuosisata saatiin katsella, miltä pelastuttiin. Vapaussota on hyvä nimi tai punakapina. Molemmat. Ei perinteisessä tulkinnassa mitään myyttejä ole. Punaiset innostuivat vallankumousyritykseen bolshevikkien aseistamina ja rohkaisemina. Heille olisi jäänyt aluksi jonkinlainen nimellinen autonomia. Moni ei tätä tajunnut ehkä punikkien riveissä
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Aapo Roselius kunnostautuu x2

Hän on ulostanut Tukan ja Silvennoisen kanssa kirjan suomalaisesta fasismista, joten voi jo päätellä, minkä tason mies on kyseessä. Tässä mainostekstit kirjaan "Isänmaallinen kevät":

"Matka syvälle valkoisen Suomen ytimeen ja vapaussotamyytin alkulähteille
Maailmansotien välisenä aikakautena lukemattomat vapaussodan muistojuhlat, patsaat, paraatit ja ylistyspuheet palauttivat vuosittain mieliin vuoden 1918 sodan, ei tragediana vaan voittajien tulkinnan mukaisena vapauden riemuvoittona.

Miksi vapaussotamyytistä pyrittiin yli kahden vuosikymmenen ajan luomaan uutta kansallista eeposta? Miksi ristiriitoja herättävää sotaa haluttiin juhlia mahtipontisesti niin virallisella kuin paikallisella tasolla ja miksi vapaussodan muistosta muodostui vuoden 1918 konfliktia ylläpitävä ilmiö?
Kirjassa kerrotaan myös, miten vapaussodan julkinen muisto koki haaksirikon talvisodan eheytymishurmoksessa ja merkityksestään riisutut muistomerkit jäivät lähinnä muistutuksiksi kollektiivisen muiston lyhytikäisyydestä.

Ilmiöön liittyneet ihanteet eivät kuitenkaan ole välttämättä kadonneet. Myös nykyään kuulee populistisia puheenvuoroja, joissa kansallinen yhtenäisyys nähdään luonnollisena päämääränä ja historian eri tulkinnat koetaan häiritseviksi kansallisen identiteetin heikentäjiksi."

Julkinen muisto tietenkin koki haaksirikon pakkotilanteessa ja koska korkein johto oli liberaali eli punikkien hengenheimolainen. Todellakin vasta 1945 muistomerkit jäivät ilman suurempia huomioita, koska NL pakotti olemaan hiljaa. Tämä mädättäjä edustaa samaa boimaa kuin NL eikä haluaisi suvaita historiasta valkoisille suopeita tulkintoja yms.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta