Miten päästä yli yhdestä naisesta

"Ihastuin erittäin kovaa"
"Olen tyytyväinen nykyiseen suhteeseeni mutta hän on silti ajoittain mielessäni. Olisin niin paljon aikanaan halunnut hänet."

Parahin nuori (kai yhä?) mies. Annas kun kerron.

Maailma on täynnä miehiä ja naisia > kaikkiin ei kuitenkaan ihastu. Joihinkin ihastuu, vaikka ei olisi edes koskaan puhunut ko. henkilölle. Ts. tällaisessa tapauksessa on ihastunut pelkkiin omiin mielikuviin tuosta toisesta ihmisestä > ihastelee vain sitä millaiseksi toisen kuvittelee, ei sitä millainen hän oikeasti on. No, tuollaisesta ihastelustahan ei ole mitään haittaa, paitsi silloin kun ei tiedosta asiaa: ihastuksen kohde ei ole sellainen joksi itse hänet kuvittelee.

Itse olin aikoinaan ihastunut yhteen poikaan luokallani. Ihastus ei alkanut perinteisesti "aah, mikä ihana kundi" vaan pikemminkin kerran erehdyin miettimään miten ärsyttävä tyyppi H on. Hän halusi pyrkiä tietoisuuteeni kaikilla oudoilla tavoilla, jotka sinänsä eivät olleet mitenkään epäsopivia, puhumattakaan että olisivat olleet loukkaavia. Jonkin ajan kuluessa huomasinkin olevani H:n kaveri/ystävä. Puhuttiin hulluja ja älyttömiä, välillä jopa asiaa, tavattiin joskus koulun ulkopuolellakin. Huomasin olevani ihastunut poikaan ja kaipa hänkin oli minuun. Kävi kuitenkin niin, että pojan perheessä tapahtui ikäviä, ja poika muutti kauas toiselle paikkakunnalle. Surin asiaa monta viikkoa. Sitten jatkoin eteenpäin, kohti uusia haasteita ja toisia poikia. 9. luokan kevätjuhlissa (Hn viimeinen koulupäivä) mietin vain näenkö Hta enää ikinä. Onkohan hänellä perhettä 40vuotiaana. Missä itse ja muut luokkakaverit ovat keski-iän kynnyksellä. Hta mietin usein elämän varrella. Hänen tietyt sanansa tulivat mieleen eri elämäntilanteissani. Usein mietin myös mitä olisi tapahtunut, jos H ei olisi muuttanut. Olisimmeko seurustelleet? Jo eronneetkin?

Vuodet vierivät ja yllätys. Olin juuri täyttänyt 42v, kun H otti yhteyttä (miksi!?). Tapasimme, kerroimme kuulumisia. Olimme tavanneet viimeksi 26v sitten, mutta puhe luisti kuin ennen vanhaan. Sen kerran. Enää ei olla tavattu, molemmilla perheet ja asumme satojen kilometrien päässä. Olen aina ajatellut, että kaikella on tarkoituksensa. Niin myös tällä tapaamisellamme. Pääsin tavallaan irti Hsta. Enää ei tarvinnut miettiä miten hänen elämänsä on mennyt, onko naimisissa, lapsia jne. Käsitykseni, ettei Hsta olisi ollut minulle nuorenakaan kumppaniksi myös vahvistui.

Elämässä kannattaa ja pitääkin haaveilla ja ihastella naisia/miehiä. Samalla vain mielessä, ettei uppoa haaveisiinsa, niin että todellinen elämä jää elämättä.

Ne joitka haluaisi, mutta ei saa; tai saanlyjyeksi aikaaa ja ne jättää --》 näistö jää haikea olo, vahva muistijälki, kaipuu. Kun ei häntä saanut; kun en kelvannut.

Mutta: pitäisi osata (ja oppiihan sitä) elämään tässä hetkessä. Pitäisi osata arvostaa sitä mitä nyt on, jotta se ei karkaa (kun ei huomioi, ei rakasta vaan haikailee menneessä).

"Ei mitään flirttiä vain normipuhumista. Ikävä kyllä se viestittely kuitenkin loppui kun hän ei jostain syystä enää vastaillut."

Tuossa kohtaa olisi pitänyt käyttää tilaisuus hyväkseen ja kysyä kahville.

Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko etsit tuon tytön käsiisi ja ehdotat treffejä tai sitten jatkat haikailun tiellä.

Sillä voin lohduttaa, että valtavalla määrällä ihmisiä on tuollaisia täyttymättömiä rakkauksia. "Mitä kuuluu Marja-Leena"

Minäkin olin lukiossa rakastunut rinnakkaisluokan tyttöön, mutta vastarakkaus ei herännyt. Oli todella kurjaa. Kun olin jo superhyvän tytön kanssa onnellisesti naimisissa, lukiorakkauteni kaihersi edelleen mielessä.

Tapasin tytön parikymmenta vuotta myöhemmin. Hän vaikutti aivan tavalliselta naiselta, ei ollenkaan siltä tytöltä, johon olin lukioaikana rakastunut. Lumous katosi.

Lukion loppumisesta tulee 3 vuotta, just. Vai että hyvässä parisuhteessa :P No tuskin sentään kovin hyvässä kun mietit koko ajan toista naista ja vielä keskenkasvuista sellaista. Mutta tuossa ei ole sinällään mitään uutta, kaikesta päätellen olet 22 kun lukio päättyy yleensä 19 vuoden iässä. Joten tuskin tuon ikäinen pojankloppi edes tietää mitä parisuhde on. Joten eiköhän se ole parempi kun unohdat samantien molemmat naiset ainakin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.