onko lapset suhteemme este ?

Täytyy myöntää että typerästi teki mies kun veti herneen nenään koska kysehän oli lapsen erehdyksestä. Ei lasten teoista aikuisen saa menettää hermojaan tuollaisesta, aikuisen pitää pysyä aikuisena.
Pääasia että itse pysyt rauhallisena ja selität omalle lapsellesi että juttu oli vahinko. Älä moiti ja syytä häntä.

Ainahan on vaara että kun on sun lapset ja mun lapset että syntyy kaksi eri leiriä. Ja se ei ole kenellekään kivaa. Mutta mitenkään tuhoon tuomittu juttu parisuhde ei ole kunhan aikuiset pysyvät aikuisina.

Lapset aina ensimmäisenä. Heilastelut on paras unohtaa.

Sinun ainoa ja tärkein velvollisuutesi on om lapsesi. Vain keskittäydy häneen täysillä, opintoihinsa, harrastuksiinsa, kavereihinsa (pidä silmällä millaisia ystäviä hän hankkii!). Siis pidä huoli, ettei häntä kodin sisällä kukaan, siis ei kukaan ulkopuolinen, tule syyttelemään eikä laiminlyomään!

Sinulla on täydet kädet ammattisi ja lapsesi kanssa.
Unohda miehet ja heidän omat jälkikasvunsa. Niitä sinä voit keräillä sitten kun olet kasvattanut oman lapsesi aikuiseksi ja hän on omillaan!

Ehkä mies paljasti todellisen minänsä. Kannattaa pitää tuntosarvet esillä.

Onko tulevaisuus tuo, että virheistä huudetaan. Pystyykö mies pitämään vastoinkäymisissä päänsä kylmänä vai onko seurauksena pakeneminen paikalta, mykkäkoulua tms.

Lapset eivät ole suhteenne este. Sen sijaan en perustaisi miehestä, joka vihastuu ja pakenee paikalta tuollaisessa tilanteessa.

Tosin en kyllä ymmärrä miksi lapset juoksevat kylvystä pakkasessa lumihankeen. Miksi sallit moisen?

Eivät lapset ole suhteenne este, mutta miehen epäkypsä käytös voi olla.

Teillä oli kurja pieni ”tapaturma”, jossa normaalipäinen aikuinen olisi osannut rauhoitella lapset ja laittaa asian oikeaan mittakaavaan: vahinko, ei käynyt kuinkaan.
Sinun miesystäväsi alkoi huutamaan ja lähti pois paikalta mielenosoituksellisesti tiuskien. Hän säikytti lapset, pahoitti ihmisten mielen ja antoi todella huonoa, itsekästä esimerkkiä konfliktien käsittelystä.

Ajattelisin, että ihminen näytti todellisen, vaikean luonteensa ja hän ei ole hyvää seuraa. Todennäköisesti koittaisin vielä keskutella aiheesta ennenkuin pistäisin koko suhteen jäähylle.

Ethän vain soittanut ja rukoillut anteeksi lapsesi puolesta?!
Sillä hyvin usein tuollaiset ihmiset suuttuvat, lähtevät lipettiin ja jäävät sitten vesi kielellä odottamaan toisen yhteydenottoa ja rukoilua että anteeksi anteeksi...!
He nautiskelevat toisen manipuloinnista.

"Lapset oli kylvyssä ja juoksivat lumihankeen, kunnes hänen lapsi jäi vahingossa oven taakse mutta mun poika meni nopee avaa oven mutta toki tuli kova itku. Mies huusi mun lapsell e että miksi laittoi oven kiinni kun jo äsken sanoin että älä laita.... mun lapsi sanoi ettei tehnut tahallaan..."

Siis lapset ilkosillaan kylvystä lumihankeen pakkaseen? Ja miehen poika jäi oven taakse hetkeksi? Jos näin, en yhtään ihmettele itkua. Tilannehan oli hengenvaarallinen. Itselleni on vaikea kuvitella mitä tuon tilanteen jälkeen tekisin, sillä en voisi sallia mitenkään päin sitä, että lapset juoksentelevat kylvystä lumihankeen. Aivan karmea tilanne. En ihmettele myöskään miehen reaktiota. Se oli selkeästi pelästymistä pojan puolesta.

Lapset eivät ole suhteenne este, mutta teidän pitäisi hioa yhteisiä käytäntöjä ja keskustella asioista. Ja... miettiä sitäkin, että jopa oma lapsi saattaa valehdella saadakseen huomiota osakseen (nimimerkillä kokemusta on 112). "mun lapsi sanoi ettei tehnut tahallaan" Tässä saattaa olla ihan kyse juuri siitä, että lapsesi sulki oven tahallaan, mutta juoksi samantien avaamaan oven voidakseen toimia "pelastajasankarina". Vanhempien tehtävä on kantaa lapsista vastuuta, suojella heitä vaaratilanteilta, erityisesti turhilta sellaisilta, kuten tässä ja pitää silmällä. Ts. ulos lumihankeen ei mennä kylvystä. Tai jos mennään niin ainoastaan vanhempien kanssa. Ei lapset keskenään.

Mies reagoi voimakkaasti tilanteeseen tietysti sen takia, että säikähdys purkautuu meillä aikuisilla monesti kiukkuna. Kun hän tasaantuu ja juttelette asian läpi, hän varmaan tiedostaa tämän itsekin. Siinä hetkessä, kun hän lapsineen on vieläpä tietyllä tavalla "vieraalla maalla" ja tämmöinen vahinko tapahtuu, on täysin luonnollista, että suojeluvaisto herää ja säikähdys ja epävarmuus hädän rauettua purkautuu kiukkuna. Hän on voinut olla vihainen jopa itselleen siitä, ettei ollut ennakoinut tilannetta riittävästi ja salli vahingon tapahtua. Hän ei ole epäkypsä, eikä lapsellinen, vaan välittää jälkikasvustaan ja todennäköisesti toimisi noin, olisi oven taakse jäänyt sitten vaikka sinä tai sinun lapsesi.

Kun omat lapseni joutuvat "vähältä piti" tilanteeseen, suutun heille varmasti aina. Joka kerta läksytän ja ojennan, sillä pelko ja huoli on suuri. Myös opettajana toimin näin, eli kun lapsi tekee koulussa jotakin älytöntä saattaen itsensä vaaraan, mutta mitään todellista harmia ei satu, on tiedossa aina jonkinlainen läksytys ja kun rauhoitutaan, käydään tilanne läpi. Jutelkaa tekin.