Tälleen lukioikäisenä (2. vuodella) on alkanu taas entistä enemmän itsepuolustus kiinnostamaan. Jo pelkästään kuntoilunkin kannalta ja sitten ihan yleishyödyllisinä taitoina haluaisin alkaa harrastamaan itsepuolustusta. Lajeja on ilmeisesti aika paljon, mutta kotipaikkakunnalla näyttäisi ainakin taekwondoa ja judoa olla sekä aikidoa, tosin sain käsityksen että se aikido-seura ei oo toiminnassa tällä hetkellä.
Eniten ehkä kiinnostais juurikin aikido, sillä sain käsityksen että siinä kaikki perustuu pitkälti hyökkääjän omien voimien hyödyksi käyttämiseen. Lajilla ei sinänsä oo väliä, haluaisin vaan kuulla minkälaista sun kohdalla se on ja mitä harjoitukset yleisesti pitää sisällään. Tavoitteena tosiaan ois itsepuolustuksen kehittäminen ja uskoisin että tälläselle hieman keskimittaa lyhyemmälle vois juurikin nopeatempoinen laji sopia, kun liikeradat on pienempiä kuin suurella jässikällä.
Toki jossakin kohtaa olis tarkoitus ruveta salillakin käymään jos vaikka sais vähän massaa lisää
Eniten ehkä kiinnostais juurikin aikido, sillä sain käsityksen että siinä kaikki perustuu pitkälti hyökkääjän omien voimien hyödyksi käyttämiseen. Lajilla ei sinänsä oo väliä, haluaisin vaan kuulla minkälaista sun kohdalla se on ja mitä harjoitukset yleisesti pitää sisällään. Tavoitteena tosiaan ois itsepuolustuksen kehittäminen ja uskoisin että tälläselle hieman keskimittaa lyhyemmälle vois juurikin nopeatempoinen laji sopia, kun liikeradat on pienempiä kuin suurella jässikällä.
Toki jossakin kohtaa olis tarkoitus ruveta salillakin käymään jos vaikka sais vähän massaa lisää
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aikido ei ole itsepuolustuslaji. Se on jonkinlaisen harmonian harjoittelua paritanssina. Ei mitään tekemistä oikean kamppailun kanssa. Joka muuta väittää, valehtelee tai elää harhoissa. Mainitsemasi punttisali auttaa itsepuolustustilanteessa paljon enemmän.
Taekwondo on jo kamppailulaji. Se sopii notkeille ja opettaa vahvat potkut, mutta sääntöjen takia lyöntejä laiminlyödään.
Judo on käytännössa yllättävän vahva itsepuolustuslaji. Se on oikeaa kamppailua täydellä voimalla ja kun judoka saa mistä tahansa otteen, vastustajalla on vaikeuksia edessä.
Itse valitsisin lajin jossa kehitytään oikeasti eikä vain opettajan myyntipuheissa. Jos lyönnit ja potkut kiinnostaa niin thai- tai potkunyrkkeily. Jos painiminen kiinnostaa niin Bjj eli brasilialainen jujutsu. Jos on kiire oppia kaikkea heti, niin vapaaottelu.
ps. kaikissa lajeissa käytetään välillä vastustajan voimaa ja liikettä hyväksi. Joissain se toimii myös silloin kun vastustaja ei halua eikä vain treenien liikkeiden kauniissa periaatteissa...
"Mainitsemasi+punttisali+auttaa+itsepuolustustilanteessa+paljon+enemmän"
Toki, pakeneminen on usein hyvä ratkaisu. Sitä on kokonsa puolesta ollut aina vähän puolustusasemassa jo ala-asteen välituntien painimatseista lähtien. Onneks on vikkelät jalat ja ketteryyttä ollu että usein pystyny välttämään tilanteet, oli sitten kyseessä tosipaikka tai pelkästään leikkiä.
Armeija on toki suunnitelmissa ja puhelin on usein hyvä väline olla mukana, vaikka eipä hirveästi tule öisin tai viikonloppuiltaisin missään hiippailtua sen enempää. Salitreeni tuo varmasti tietynlaista itsevarmuutta, mutta pääidea olisi saada vain lisää liikuntaa mahdutettua arkeen, oli se sitten salitreenaamista tai juoksua, jota jonkun verran tulee tehtyä.
-ap
Aikidon suosio perustuu laiskuuteen. Ihmiset haluavat uskoa, että on olemassa siistejä ja nättejä ihmetemppuja, joilla voi pärjätä vastustajalle ilman, että joutuu treenaamaan kamppailemista oikeasti ja laittamaan itsensä peliin. Laiskat ihmiset toivovat että kamppailun voisi voittaa kamppailematta. Valitettavasti ei voi.
Tyypillistä on myös se, että Aikidon (ym. hokkuspokkus-lajien) tekniikoita sanotaan niin vaarallisiksi, ettei niitä voi tehdä täysillä tai sparri/kilpailutilanteessa. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi tajuta, että kysymys on lajin tehottomuuden peittelemisestä ja opettajan auktoriteetin suojelemisesta todellisilta haasteilta.
Todellisuudessa kamppailemisen oppiminen tarkoittaa hikeä, tuskaa, turhautumista, mustelmia ja kipeitä lihaksia. Epämukavuuden sietämistä. Palkintona oikeasta treenaamisesta mukavuusalueen ulkopuolella tulee onnistumisen elämyksiä, kun on pystynyt tekemään sparrissa tekniikan kaverille, joka laittoi kaikkensa hanttiin. Silloin tietää osaavansa ainakin jotain ja se tuntuu oikeasti hyvältä. Oppimisen oivallus on 10 kertaa hienompi kun se on aito. Ja kun aikansa treenaa, se kaverin naamaa murjova olkapää, mikä oli aluksi epämukavaa, siitäkin voi oppia lähes nauttimaan ;)
Aikidossa ei koskaan sallita sitä, että uusi harjoittelija on "hankala harjoituspari". Aina pitää syöksyä suin päin otteeseen ja lentää vapaaehtoisesti mattoon lukotettavaksi. Toki myös oikeissa kamppailulajeissa pitää osata joskus olla "helppo harjoituspari", mutta viimeistään sparrissa saa laittaa hanttiin opettajalle ja vanhemmille treenaajille kaikilla taidoillaan, voimillaan ja oveluudellaan. Ja useimmiten saa silti selkäänsä. Siitä tietää, että salilla voi itsekin oppia jotain, joka toimii.
Oikea täydellä kontaktilla harrastettava kilpakamppailulaji kasvattaa kamppailijoita, jotka ovat treenikokemuksensa kautta sekä fyysisesti ja että henkisesti entistä vahvempia. Tällaisia lajeja on paljon, esim. judo, bjj, paini, nyrkkeily, thai-/potkunyrkkeily ja vapaaottelu). Näissä lajeissa kasvaa oikea henkinen kantti, joka ei tule filosofoista vaan nöyrtymisestä sparrissa matolla. Samalla oikea kamppailu opettaa tekniikoita, joita voi tehdä vastustajalle täydellä voimalla halusi vastustaja tai ei. Oppiminen on aitoa ja treenaaminen motivoi aidoista syistä. Tunnelma salilla on rento, kun ketään ei tarvitse pokkuroida muodollisen auktoriteetin takia. Oppiminen ja osaaminen ratkaisee ja se testataan vaikka joka päivä. Suosittelen.
Itse rohkaistuin vihdoinkin vanhemmalla iällä hakeutumaan itsepuolustuslajien pariin ja muutaman lajin kokeilun jälkeen löysin Brasilialaisin Jujutsun. Se on ehdottomasti mukavin itsepuolustuslaji ja sopii hyvin jalkavammaisellekkin kun kamppailu tapahtuu pääasiassa istuen tai maaten. Suosittelen.
Sporttijujutsulla ei ole mitään tekemistä oikean itsepuolustuksen kanssa. Gracie jujutsu painottaa itsepuolustusta ja välttää mattoa. Sportti BJJ on ihan eri asia kuin GJJ.
Suosittelen Hokutoryu jujutsua. Monipuolinen laji kaikinpuolin.
Lajin monipuolisuus ei tee siitä tehokasta itsepuolustukseen, päinvastoin. Itsepuolustustilanteet on yleensä samankaltaisia ja tähän faktaan perustuu mm. poliisin voimankäyttökoulutus. Sillä ei ole yhtään mitään tekemistä kamppailu-urheilun kanssa. Poliisin voimankäytössä (voit tarkistaa faktat haluamastasi lähteestä) painottuu 3 asiaa suunnilleen tässä järjestyksessä:
1. Radio
2. Ylivoima
3. Aseet
Tietyissä tilanteissa käytetään myös paljon suojavarusteita, jopa panssaroituja ajoneuvoja.
Ymmärtääkö täällä kukaan mitä itsepuolustus oikeasti tarkoittaa?
Netistä löytyy vaikka kuinka paljon videoita tilanteista joissa poliisi (ei pelkästään Suomen) käyttää voimaa. Niillä ei ole _mitään_ tekemistä kamppailu-urheilun kanssa.
Kauheeta höpöä täällä taas selitellään.
Huomaa että vastaajat on enemmän filosofeja kuin osaajia.
Sillä lajilla ei ole mitään väliä.
Miksikö?
Katutappelu tai pahoinpitely yritys ei noudata mitään laji sääntöä.
Ei mitään että seistään toisen edessä ja niiataan, ennen aloitusta.
Se voittaa kumpi lyö ensin, armoa ei anneta ja mikään ei ole pyhää.
Herrasmiehet ei voita.
Eli potku munille heti kun mahdollisuus, pää seinään, potku polveen, lyönti niskaan.
Jos toinen saa otteen niin peukalo silmään ja toisella kädellä niskasta kiinni ettei saa päätä sivuun.
Nämä taidot oppii ilman mitään lajejakin.
1. Sanallinen itsepuolustus. Jos on puukkoja/Useita jamppoja anna suosiolla rahas. Sanallinen myös tarkoittaa egosta luopumista ja riitelyn sijasta diplomaattista keskustelua.
2. Hanki hyvä kunto ja juokse pakoon.
3. Jos 1-2 ei onnistu, niin kehity nyrkkeilyssä tai bjj:ssä. Vältä paskalajeja kuten aikido/jujutsu/krav maga yms..
Suosittelen kokeilemaan taekwondoa. Siinä oppii tulemaan sinut itsesi ja kroppasi kanssa. (Itsellä 3v kokemus lajista) Ennen kuin aloitin lajin oli itsellä tunteitten/itsehillinnän kanssa ongelmia sekä surkia joustavuus/taipuvus kropan kanssa. Lajin myötä opin hillitsemään tunteitani (samoja medoteja käytän vieläkin) ja rupesin taipumaan niin ettei tarvinnut olla kuin seipään niellyt... Oma ohjaajamme ei valitettavasti opettanut tarpeeksi tilanne kohtaista puolustusta esim. yli +2 vastaan (2-4krt 3v aikana) joka jäi vaivaamaa. Suurin osa reeneistä oli poomsae tyyliä (liikerata sarja) ja pareittain muutamien potkujen sekä lyöntien tekemistä että torjumista.
Hyvin paljon opittavaa asiat riippuu siitä kenen opetukseen menet ja mihin seuraan. Meidän kotikylän harjootukset loppuivat siihen kun ohjaajasta paljastu pari asiaa sekä kylän ukot kyllästyvät opetuksen yksipuolisuuteen joten vaihdoimme ison kirkon leiriin jatkamaan menoa.
Mutta juu taekwondoon kuuluu myös ottelut (Olympia laji), mielen sekä kehon harjoittaminen, erilaisten "aseitten" käsittely ja kuinka puolustautua niiltä sekä kuinka toimia ylivoima tilanteessa (Itse en kovin herkästi peräänny tilanteita niin sitä pitäisi harjoittaa enemmän).
Tässä nyt varmaan n. 10vuotta taukoa lajista ja sinä aikana kutkuttanut aloittaa alusta monet kerrat vaa ei oo vielä saanu aikaiseksi, mutta jospa sitä nyt tälle vuodelle (-23) sais itseään niskasta kiinni ja raahautuis jollekin hyvälle salille reenaamaan taitoa. Suosittelen tutkimaan Googlea niin ulkomaisilta kuin suomalaisilta sivuilta sekä YouTubesta aiheeseen liittyen että mitä kaikkea siihe kuuluu etc. Tässä lajissa muistaakseni tutkimusten mukaan kun on tekniikat hallussa ja sitä rataa saat aikaan voimakkaimmat potkut kuin muissa lajeissa.
Lisäten muuten edelliseen (herra 3v TW tausta) taekwondo on kehittynyt yhdistelemällä eri lajeja Koreassa ja lajia on jokunen eri opetusversio (en muista määrää) mutta tunnetaan yleisnimellä Taekwondo koska kolme eri suuntausta (jos muistan lukumäärän oikein) päättivät yhdistää lajin ja josta tuli myös Olympia laji melko nopeasti.
Mutta juu laji sopii hyvin "ylivilkjaille" jotka haluavat saada itsensä kuriin tai nuorille joiden vanhemmat haluavat näille opettaa itsehillintää sekä kuria. Laiho sopii hyvin myös niille joilla ei meinaa paikat taipua esimerkiksi elämäntilanteen, töiden taikka ihan vaan silkan oman kehon huollon puutteesta. Tässä lajissa alkaa venymään ja paukkumaan harjoitusten edetessä semmosiin asentoihin mihin et olisi ikinä uskonutkaan taipuvasi ilman että aloitat jooga kurssin tai pyydät lääkäriltä lihasrelaksantteja. Tässä lajissa tosissaan oppii puolustamaan itseään/muita, venyy, oppit itsestäsi sekä kehostasi (mielen hallintaa tilanteissa sekä kropan liikkeet mielen jatkeena) sekä tutustut hyviin tyyppeihin joista saattaa tulla hyviä kavereitakin.
Aikidoa kokeilin vuoden ei avautunut ja milestäni ei toimi sitä ennen harjoittelin judoa 5 vuotta8sininen vyö) karatea kaksi vuotta vihreä vyö ei vakuuttanut kun tämä karate oli pelkkaa pisteottelukaratea, ehkä okinawan karate voisi toimia.
Hokutoryu jujutsu oli seuraava lajini ja siinä meni 10 vuotta ja ruseka vyö ja vakuuttava kova laji ja toimii!!!
Nykyään harjoittelen Krav magaa ja erityisen hyvä laji myös ja toimii käytännön tilanteisiin opastava laji JES.