Erilaiset toiveet suhteen etenemisestä

No en voi. Asunto on sen kokoinen että se juuri ja juuri riittää hänelle ja lapsille. Minä ja mun lapset ei mahduttais siihen asumaan. Minullakin omistusasunto, mutta sekin olisi liian pieni meille kaikille. Joten paras vaihtoehto olisi sitten jossain vaiheessa etsiä kokonaan uusi asunto johon kaikki mahduttaisiin.

Miksi pitäisi odottaa 3 vuotta ennen yhteisen asunnon ostoa? Itse olen aina asunut omistuasunnossa. Lyhin pätkä oli 4kk, ja myin pois, kun tilanne muuttui. Mistä olet saanut päähäsi, että omistusasunnon katsominen on jokin niitti teidän suhteen etenemiselle? Mies ei ole sellaista sanonut, joten yritä nyt hyvänen aika keskustella avoimesti.

Minä en ymmärrä miksi minun pitää joustaa omista toiveistani ja edetä miehen toiveiden mukaan. Silloinhan olen onneton kun suhde ei tuo sitä mitä haluan. Kompromisseihin olen valmis kyllä. Olisihan meidän pitänyt älytä jo alussa että tällainen tilanne tulee eteen, lähtökohdat niin erilaiset. Toinen vastaeronnut, toinen elellyt sinkkuna vuosia. Toinen eli minä olisin valmis pikaisiinkin ratkaisuihin, toinen haluaa taas antaa pölyn kunnolla laskeutua, antaa lapsille rauhan kasvaa ja opetella olemaan yksin. No sitä saa mitä tilaa. Särkyneen sydämen.

Pupu2009 kirjoitti:

Minä en ymmärrä miksi minun pitää joustaa omista toiveistani ja edetä miehen toiveiden mukaan. Silloinhan olen onneton kun suhde ei tuo sitä mitä haluan. Kompromisseihin olen valmis kyllä. Olisihan meidän pitänyt älytä jo alussa että tällainen tilanne tulee eteen, lähtökohdat niin erilaiset. Toinen vastaeronnut, toinen elellyt sinkkuna vuosia. Toinen eli minä olisin valmis pikaisiinkin ratkaisuihin, toinen haluaa taas antaa pölyn kunnolla laskeutua, antaa lapsille rauhan kasvaa ja opetella olemaan yksin. No sitä saa mitä tilaa. Särkyneen sydämen.

Lue lisää

Miten haluaisit että hän joustaa? Pitäisikö hänen nyt, kun hän on juuri eronnut, puolisen vuotta sitten tavannut sinut, pöly ei ole vielä laskeutunut kunnolla ja lapset eivät ole vielä uuteen tilanteeseen tottuneita hankkia suuri asunto teidän yhteistä tulevaisuuttanne ajatellen? Sanon näin, koska mainitsit nämä asiat itse.

On todella ihailtavaa, että luotat suhteeseenne ja haluat edetä nopeasti. Varo painostamasta miestä, sillä hänellä on oikeus ja velvollisuus rakentaa elämä lastensa kanssa lapsille ja itselleen vakaaksi ennen kuin hän edes ottaa huomioon tilanteessa muita. Olet itse jo elänyt sen vaiheen, anna se mahdollisuus hänellekin. Jos todella uskot suhteeseen, se kestää siitäkin huolimatta, että hän ei hanki varmuuden vuoksi jo nyt teille yhteistä asuntoa.

No edes sen verran voisi joustaa että keskustelisi minun kanssa mikä on hänen ajatus tulevaisuudesta. Hän on muuttamassa toiselta paikkakunnalta tänne. Lapset ei tule hänen luokseen asumaan. Vaihtoehtona kun on muuttaa vuokralle aluksi ja katsoa miten tämä suhde etenee. Sen sijaan keskustelematta minun kanssa asiasta hän päätti ostaa asunnon. Mikä tarkoittaa ettei hän aio minun kanssa muuttaa yhteen vuosiin. Tässä iässä monet ihmiset tekee ratkaisuja pikaisesti. Ei seurustella vuosikausia. Meni syteen tai saveen. haluan myös jonkun kanssa jakaa talouden. Tällasena yh äitinä minulla ei ole mahdollisuutta tehdä mitään ylimääräistä. Mies haluaa reissata ja matkustaa mutta minä en voi. Minulla ei ole lapsivapaata sillä tavalla kuin hänellä on. Jos me ei asuta saman katon alla , näemme harvoin käytännön syistä. Mutta joo, en ole valmis odottamaan ketään . Maailma on miehiä täynnä, kyllä sieltä löytyy niitäkin jotka ovat jo itsenäistymisvaiheen eläneet ja valmiita vakavaan suhteeseen.

Pupu2009 kirjoitti:

No edes sen verran voisi joustaa että keskustelisi minun kanssa mikä on hänen ajatus tulevaisuudesta. Hän on muuttamassa toiselta paikkakunnalta tänne. Lapset ei tule hänen luokseen asumaan. Vaihtoehtona kun on muuttaa vuokralle aluksi ja katsoa miten tämä suhde etenee. Sen sijaan keskustelematta minun kanssa asiasta hän päätti ostaa asunnon. Mikä tarkoittaa ettei hän aio minun kanssa muuttaa yhteen vuosiin. Tässä iässä monet ihmiset tekee ratkaisuja pikaisesti. Ei seurustella vuosikausia. Meni syteen tai saveen. haluan myös jonkun kanssa jakaa talouden. Tällasena yh äitinä minulla ei ole mahdollisuutta tehdä mitään ylimääräistä. Mies haluaa reissata ja matkustaa mutta minä en voi. Minulla ei ole lapsivapaata sillä tavalla kuin hänellä on. Jos me ei asuta saman katon alla , näemme harvoin käytännön syistä. Mutta joo, en ole valmis odottamaan ketään . Maailma on miehiä täynnä, kyllä sieltä löytyy niitäkin jotka ovat jo itsenäistymisvaiheen eläneet ja valmiita vakavaan suhteeseen.

Lue lisää

En todennäköisesti itsekään kokisi puolen vuoden seurustelun jälkeen, että minulla olisi velvollisuus keskustella kumppanin kanssa siitä, ostanko asunnon vai vuokraanko. Hän on ehkä ajatellut, että ostaminen on järkevämpää, koska hän voi sen sitten myöhemmin myydä pois.

Kuulostaa vähän siltä, että haluat elämääsi miehen ja se tarve ajaa nyt sen ohi, että haluaisit elämääsi juuri hänet. Olet tarkka siitä, mitä haluat, etkä näe tilannetta hänen kannaltaan. Oletko itse puhunut tästä hänelle? Oletko itse sanonut, että olisitpa vuokrannut asunnon, niiin voisimme muuttaa yhteen vuoden pääsetä? Vai kuulostaako se vähän liian vakavalta tähän kohtaan suhdetta? Hän ei ole ajatustenlukija ja jos toiveesi kuulostaa sinusta itseltäsi sellaiselta, että et voi sitä hänelle esittää, se ehkä on liikaa pyydetty. Mutta ole rohkea!

Ennen kuin muutin mieheni kanssa yhteen hän oli ostamassa mielestäni liian pientä asuntoa minun kannaltani väärältä suunnalta, en siis olisi voinut viettää siellä aikaa ja käydä sieltä käsin töissä. Sanoin asiasta hänelle valmiina sopimaan myös siitä, että tapaamme vain viikonloppuisin. Minulle oli tärkeämpää olla hänen elämässään edes viikonloppuisin mukana, kuin se, että näkisimme jatkuvasti. Hän vastasi, että onkin valmis lykkäämään asunnon ostoa siihen asti, että ostamme yhteisen sopivalta paikalta. Viikonloppusuhde ei hänelle olisi riittänyt ja muutin hänen luokseen. Tässä ollaan, vaikka hädintuskin mahdutaan, mutta yhdessä. Varmat vastaukset saat siis vain mieheltäsi, eikä kannata liikaa olettaa.

Pupu2009 olet pelkkä laastari.

Pupu2009 kirjoitti:

Minä en ymmärrä miksi minun pitää joustaa omista toiveistani ja edetä miehen toiveiden mukaan. Silloinhan olen onneton kun suhde ei tuo sitä mitä haluan. Kompromisseihin olen valmis kyllä. Olisihan meidän pitänyt älytä jo alussa että tällainen tilanne tulee eteen, lähtökohdat niin erilaiset. Toinen vastaeronnut, toinen elellyt sinkkuna vuosia. Toinen eli minä olisin valmis pikaisiinkin ratkaisuihin, toinen haluaa taas antaa pölyn kunnolla laskeutua, antaa lapsille rauhan kasvaa ja opetella olemaan yksin. No sitä saa mitä tilaa. Särkyneen sydämen.

Lue lisää

Lapsen menevät aina etusijalle. Oletko ajatellut, että vaikka mies ei kaipaisikaan odottelua, niin hänen lapset saattavat kaivata??? Minkä ikäisiä lapset ovat? Ehkäpä 1v tottuu nopeasti muutoksiin, mutta 11v vaatii aikaa, että erot ja muutot, ja uudet suhteet hyväksyy elämäänsä. Täytyy aidosti kunnioittaa toisen lasten tarpeita, enemmän kuin omiaan. Jos et siihen pysty, niin älä KOSKAAN ryhdy suhteeseen sellaisen kanssa, jolla myöskin on lapsia. Teidän suhteessa pitää sinun ja miehen lisäksi ottaa huomioon myös lasten tarpeet. Ja kyllä, ne ovat tärkeämpiä kuin sinun tarpeese.

Sen verran haluan oikaista, että 2 avioeroa ei tarkoita sitä, etteikö kolmas onnistuisi. Tämä asia ei riipu erojen määrästä, vaan siitä, mistä erot ovat johtuneet, paljonko mies on itse niihin voinut vaikuttaa ja miten on pystynyt asiat käsittelemään, myös omat virheensä.

Itse olen kolme kertaa eronnut nainen. Erot olivat ohi jo suhteellisen nuorena. Nyt neljännessä avioliitossani olen ollut 12 vuotta, ja hyvin vaikea olisi kuvitella, että tämä päättyisi eroon. Minulla oli nuorempana huonoa tuuria, heikko itsetunto ja näihin yhdistettynä vielä vahva halu saada perhe. Siksi sitouduin nopeasti, ja sain kuraa niskaan "ei niin sopivilta" kumppaneilta. No, eka ero enemmän minun piikkiin, toinen ero molempien piikkiin ja kolmas ero sekopäisen miehen piikkiin. Jos joku minut tänä päivänä määrittelisi sen perusteella, että olen neljättä kertaa naimisissa että "ei se kestä kuitenkaan" tai että erillistalous olisi ollut meille mikään harkittava vaihtoehto, niin tuntuisihan se hyvin väärältä. Olen vahvasti sitoutunut, hyvin perhekeskeinen, romanttinen ja rakastava vaimo. Eroistani huolimatta uskon avioliittoon. Olen myös taloudellisesti sitoutunut puolisooni, ja hän minuun. Ei ole mitään syytä olla sitoutumatta, koska luottamus on vahva, ja muut vaihtoehdot tuntuisi vääriltä.

Mutta draamaa kannattaa ehdottomasti elämässä välttää. Ja kaikessa pitää mennä lapset edellä.

wilma74 kirjoitti:

Sen verran haluan oikaista, että 2 avioeroa ei tarkoita sitä, etteikö kolmas onnistuisi. Tämä asia ei riipu erojen määrästä, vaan siitä, mistä erot ovat johtuneet, paljonko mies on itse niihin voinut vaikuttaa ja miten on pystynyt asiat käsittelemään, myös omat virheensä.

Itse olen kolme kertaa eronnut nainen. Erot olivat ohi jo suhteellisen nuorena. Nyt neljännessä avioliitossani olen ollut 12 vuotta, ja hyvin vaikea olisi kuvitella, että tämä päättyisi eroon. Minulla oli nuorempana huonoa tuuria, heikko itsetunto ja näihin yhdistettynä vielä vahva halu saada perhe. Siksi sitouduin nopeasti, ja sain kuraa niskaan "ei niin sopivilta" kumppaneilta. No, eka ero enemmän minun piikkiin, toinen ero molempien piikkiin ja kolmas ero sekopäisen miehen piikkiin. Jos joku minut tänä päivänä määrittelisi sen perusteella, että olen neljättä kertaa naimisissa että "ei se kestä kuitenkaan" tai että erillistalous olisi ollut meille mikään harkittava vaihtoehto, niin tuntuisihan se hyvin väärältä. Olen vahvasti sitoutunut, hyvin perhekeskeinen, romanttinen ja rakastava vaimo. Eroistani huolimatta uskon avioliittoon. Olen myös taloudellisesti sitoutunut puolisooni, ja hän minuun. Ei ole mitään syytä olla sitoutumatta, koska luottamus on vahva, ja muut vaihtoehdot tuntuisi vääriltä.

Mutta draamaa kannattaa ehdottomasti elämässä välttää. Ja kaikessa pitää mennä lapset edellä.

Lue lisää

Veikkaan, että ero tulee kun rahasi loppuvat..Kolme miestä olet jo ryöstänyt.

Avioliitto on typerää jo ekalla kerralla ..Toisella kerralla se on jo vitsi.

Miten niin minä olen ryöstänyt kolme miestä? Mielenkiintoinen näkökulma... Ekassa erossa minä maksoin ositusta n. 5000e. Pieni summa siis. Toisessa erossa omaisuutemme arvo oli sama, joten kumpikaan ei hävinnyt tai voittanut. Kolmannessa erossa (6kk liiton jälkeen) minä maksoin ositusta n. 30 000e. Eli kerrotko vielä, keneltä olen ryöstänyt ja mitä?

Minulla on nykyisen puolisoni kanssa avioehto, joka on voimassa eron tullen. (Se ei ole voimassa, jos toinen kuolee, ja meillä on myös keskinäinen testamentti, jossa myös lapset on huomioitu.) Minun netto-omaisuuteni arvo on tällä hetkellä n. 250 000e ja mieheni omaisuuden arvo n. 150 000e. En siis edes ilman avioehtoa voisi häntäkään "ryöstää".

Edelleen, kerro miksi ero tulisi, jos rahani loppuvat? Ja miksi ne yhtäkkiä loppuisivat, kun eivät ennenkään ole loppuneet?

edellinen kirjoitti:

Miten niin minä olen ryöstänyt kolme miestä? Mielenkiintoinen näkökulma... Ekassa erossa minä maksoin ositusta n. 5000e. Pieni summa siis. Toisessa erossa omaisuutemme arvo oli sama, joten kumpikaan ei hävinnyt tai voittanut. Kolmannessa erossa (6kk liiton jälkeen) minä maksoin ositusta n. 30 000e. Eli kerrotko vielä, keneltä olen ryöstänyt ja mitä?

Minulla on nykyisen puolisoni kanssa avioehto, joka on voimassa eron tullen. (Se ei ole voimassa, jos toinen kuolee, ja meillä on myös keskinäinen testamentti, jossa myös lapset on huomioitu.) Minun netto-omaisuuteni arvo on tällä hetkellä n. 250 000e ja mieheni omaisuuden arvo n. 150 000e. En siis edes ilman avioehtoa voisi häntäkään "ryöstää".

Edelleen, kerro miksi ero tulisi, jos rahani loppuvat? Ja miksi ne yhtäkkiä loppuisivat, kun eivät ennenkään ole loppuneet?

Lue lisää

Okei..No sitten ei voida puhua ryöstöstä.
Jokatapauksessa voisit kuitenkin kuunnella mitä se pappi sinulle sanoo vihkivalassa.
Ymmärrän, et jos nuori tyttö toivoo sen päivänsä prinsessana kerran elämässä, mut sä olet avioliiton irvikuva ja häpeäpilkku.

Nämä kontrolloijaihmiset kuvittelevat elämän menevän suunnitellusti ja ennalta määritetysti eli järkiratkaisujen perusteella ensin koulut ja opiskelut, sitten työpaikka, jonka jälkeen naimisiin ja lapset sitten kun on tietyn aikaa ollut työssä. Sitten farmariauto, kultainen noutaja ja leppoisaa perhe-elämää. Asiat nyt vaan oikeessa elämässä mene noin lokeroajattelulla ja monesti tulee jokin yllätysmomentti, joka sotkee kaiken. Onko ihmiselle aina hyväksi päättää milloin on aika lapsille? Onko hyvä päättää, että nyt elän vain lapsille ja sitten kun lapset on muutraneet pois niin sitten rakkaudelle? Sorry, mutta mä en tajua tuollaista ajattelua. Toki asioita kantsii aina jonkinverran järkiperäistää, mutta loputon kontrollointi tekee elämästä ikävää. Jos sait kiinni ajatuksesta oppeliini1. Mun mielestä ihmisen kannattaa suhtautua elämään uteliaasti ja tietyssä määrin avoimesti. Ei rakkautta kantsi hylätä vaan sen vuoksi, että nyt ei oo paras mahdollinen aika (mikä edes on paras mahdollinen aika ja tuleeko sitä koskaan). Kyllä parisuhderakkaus on ihmiselle tärkeää eikä sulje pois lapsille osoitettavaa rakkautta. Tärkeintä olisi kuitenkin, että ihminen ei tuntisi uhrautuvansa, sillä se ei ole silloin aikuisen ihmisen toimintaa.

Suunitella elämänsä ennalta määritellyksi luulemasi ja kertomasi kaavan mukaan on useimmille utopiaa.

Kuitenkin perusasioista huolehtiminen aikajärjestyksellä on vain maalaisjärkeen käypää ja estää rautalangasta vääntämällä hankkia täydellisen tarpeettomia vaikeuksia elä määnsä. Niitä saattaa kuitenkin tulla, halusi tai ei, kuten vaikeaa sairastumista, työttömyyttä, kuolemaa.

Mitä vikaa sinä näet siinä että ensin kunnolla tutustutaan puolisoehdokkaaseen ja vasta sitten kun huomaa että yhteistyö sujuu, suunnitellaan pitkä-aikaista yhteistä elämää?

Mitä kieroa sinä näet siinä että huolehditaan edes minimi taloudellinen turvallisuus ennenkuin hankitaan jälkikasvua?

Mitä kieroa sinä näet siinä että huoleditaan kummankin vanhemman täysi ymmärrys yhteisestä valvollisuudesta huolellisesti ja harkiten hankkimaa jälkikasvua varten?

Onko sinun mielestä se ainoa ja oikea tapa elää kehittämättä minkään valtakunnan etukäteissuunnitelmaa tulevaisuutta varten? Että minä haluun tuon naisen/miehen nyt heti jo eilen. Viis siitâ mitä tästä seuraa niin kauan kuin saan vain toimia hetken impulsiivien varassa.
Viis siitä että minä “ ajaudun” ( aivan kuin olisin kuollut lehti jota tuuli kuljettaa) vaikeuksiin. Minulle “ ajautuu” vain ongelmia. ( vaikka olisit voinutne niiiiiiiiiin hyvin välttää käyttämällä edes murto-osan aivojasi - jos tajusit että sinulla on sellaine olemassa).

Aikuiset voivat tietenkin sotkea elämänsä niin taivasti kuin ikinä haluavat. Siihen heillä on täysi oikeus.

Mutta, mutta ... tehdä tuohon sotkuun lapsia , on niin väärin kuin olla voi.

Tai hankittuaan lapset, täysin tietoisetsi ja harkiten kiertää vastuutaan ja sotkee lasten elämää, lähentelee jo rikollisuutta. Tuo on liian kallis hinta yhreiskunnan, vanhempien ja ennenkaikkea , lasten, maksaa.

Ok, oppeliini sinä vääristelit sanojani. Minä en kieltänyt järjenkäyttöä, mutta puutuin ehdottomuuteen mitä tekstissäsi näkyi. Sinun mielestäsi eronneen ihmisen pitää odottaa, että lapset ovat jo aikuisia ja pois kotoa muuttaneita ennenkuin hänen on hyvä alkaa tapailemaan vastakkaista sukupuolta ja aloittaa uutta suhdetta? Tutkimukset osoittavat, että ne vanhemmat joilla on lasten lisäksi myös kumppani ovat myös lasten kehityksen kannalta heille parempia (ehkä turhan voimakas sana) vanhempia. Toki ihminen, joka aidosti haluaa energiansa ja aikansa suunnata vain lapsilleen on varmasti erittäin hyvä vanhempi, mutta, mutta moni näistä pelkästään lapsille ajattelevista vanhemmista uhrautuu. He roikkuvat lapsessa tai jopa myöhemmin katkeroituu, kun ei sitä nyt osattukaan arvostaa, kun näin paljosta lasten vuoksi luopui. Itse en ole niin hyvä vanhempi, että voisin vuosikausia itsekseni tyytyväisenä elellä ja lapsille elämäni uhrata. Kuinka moni aikuinen oikeesti on tyytyväinen vuosikausia ilman toisen aikuisen läheisyyttä tai seksiä? No, ei seksisuhteet ym.muut kevyt viritelmät kyllä ainakaan minun mielestä ole yhtään sen vastuullisempi ratkaisu kuin uusi parisuhde ja mahdollinen uusperhe. Moni ei seksiä ja läheisyyttä halua ilman tunnesidettä eli suhdetta ja nuo pelkät seksiseikkailut eivät ainakaan naisille välttämättä tuo edes sitä tyydyttävää seksiä.

Kyllähän minä olen yrittänyt keskustella tai avata keskusteluja. Sehän tässä onkin se juttu että joudun yksin muodostamaan omat mielikuvat suhteelle ja kun ne ei menekään sillä tavalla kuin olin ajatellut niin tulee pettymyksiä. Olen yrittänyt sanoa tätä myös miehelle. Me naiset ollaan helposti sellaisia jotka rakentaa pilvilinnoja ja yhteistä tulevaisuutta, joten saadakseni realismia ajatuksiini toivoisin miehen kertovan toiveistaan jo etukäteen.

Minulle on ollut ensiarvoisen tärkeää pärjätä yksin ja yksin myös taloudellisesti. Olen saavuttanut sen mitä olen toivonut. Minä en ole oikeastaan koskaan jakanut taloutta kenenkään kanssa (huom. Huonot suhteet) ja toivoisin sellaisenkin olevan joskus mahdollista. Tämä mies näin lyhyenkin tuttavuuden perusteella on sellainen, jonka kanssa voisin ajatella yhteistä elämää. En ole kenellekkään muille lapsia esitellyt. Olen seurustellut myös muiden kanssa mutta tällaista oloa ei ole tullut. Tämä ihminen jotenkin kolahti heti ja vaikka itsekin olen aina ajatellut että hitaasti hyvä tulee niin hänen kanssaan en malttaisi odottaa yhteistä elämää. olen siis periaatteessa sitä mieltä että vaadin liikaa liian lyhyellä ajalla, mutta näiden tunteiden kanssa en ole.

Pupu2009 kirjoitti:

Kyllähän minä olen yrittänyt keskustella tai avata keskusteluja. Sehän tässä onkin se juttu että joudun yksin muodostamaan omat mielikuvat suhteelle ja kun ne ei menekään sillä tavalla kuin olin ajatellut niin tulee pettymyksiä. Olen yrittänyt sanoa tätä myös miehelle. Me naiset ollaan helposti sellaisia jotka rakentaa pilvilinnoja ja yhteistä tulevaisuutta, joten saadakseni realismia ajatuksiini toivoisin miehen kertovan toiveistaan jo etukäteen.

Minulle on ollut ensiarvoisen tärkeää pärjätä yksin ja yksin myös taloudellisesti. Olen saavuttanut sen mitä olen toivonut. Minä en ole oikeastaan koskaan jakanut taloutta kenenkään kanssa (huom. Huonot suhteet) ja toivoisin sellaisenkin olevan joskus mahdollista. Tämä mies näin lyhyenkin tuttavuuden perusteella on sellainen, jonka kanssa voisin ajatella yhteistä elämää. En ole kenellekkään muille lapsia esitellyt. Olen seurustellut myös muiden kanssa mutta tällaista oloa ei ole tullut. Tämä ihminen jotenkin kolahti heti ja vaikka itsekin olen aina ajatellut että hitaasti hyvä tulee niin hänen kanssaan en malttaisi odottaa yhteistä elämää. olen siis periaatteessa sitä mieltä että vaadin liikaa liian lyhyellä ajalla, mutta näiden tunteiden kanssa en ole.

Lue lisää

Jos sun edelliset suhteet on olleet huonoja, eikä edes yhteistaloutta ole koskaan ollut, niin miten sinulla sitten voi olla lapsia?

Olen kyllä asunut yhdessä lasten isän kanssa, mutta hänellä oli yrityksen perustaminen silloin meneillään, mikä tarkoitti että käytännössä hoidin lapset sekä talouden yksin, mikä johtikin lopulta eroon.

" Me naiset ollaan helposti sellaisia jotka rakentaa pilvilinnoja ja yhteistä tulevaisuutta, joten saadakseni realismia ajatuksiini toivoisin miehen kertovan toiveistaan jo etukäteen. "

No sinä olet tässä haluamassa jotakin, joten näkisin, että sinun on tässä asiassa tehtävä aloite ja kysyttävä. Voi olla, että mies ei vielä edes tiedä, mutta kysyä saa aina.

Voi olla, että mies on hyvinkin haluttua valuuttaa parisuhdemarkkinoilla ja sen takia aikaisemmat vaimot ovat "lukinneet" valintansa kovinkin vauhdikkaasti.

Asioiden todellista laitaa on mahdotonta tietää tällaisen perusteella. Vaikuttaa kyllä, ettei avioliitto ja yhteen muuttaminen ole miehen lähiajan suunnitelmissa. Siitä voi joko ottaa herneet nenään ja laittaa uutta matoa koukkuun tai sitten hyväksyä asia. Itsekin olisin voinut (ja voisin edelleen) elää erillisissä asunnoissa ja silti parisuhteessa.

Saattaa myös olla, että mies vain ei osaa sanoa ei.

Elämäntilanteen perusteella olette kumpikin vähintään 30 ikäisiä ihmisiä. Kannattaa myös miettiä, että jos sinulle ei ole tähän mennessä kävellyt vastaan ainuttakaan sellaista ihmistä,

Yogamies kirjoitti:

" Me naiset ollaan helposti sellaisia jotka rakentaa pilvilinnoja ja yhteistä tulevaisuutta, joten saadakseni realismia ajatuksiini toivoisin miehen kertovan toiveistaan jo etukäteen. "

No sinä olet tässä haluamassa jotakin, joten näkisin, että sinun on tässä asiassa tehtävä aloite ja kysyttävä. Voi olla, että mies ei vielä edes tiedä, mutta kysyä saa aina.

Voi olla, että mies on hyvinkin haluttua valuuttaa parisuhdemarkkinoilla ja sen takia aikaisemmat vaimot ovat "lukinneet" valintansa kovinkin vauhdikkaasti.

Asioiden todellista laitaa on mahdotonta tietää tällaisen perusteella. Vaikuttaa kyllä, ettei avioliitto ja yhteen muuttaminen ole miehen lähiajan suunnitelmissa. Siitä voi joko ottaa herneet nenään ja laittaa uutta matoa koukkuun tai sitten hyväksyä asia. Itsekin olisin voinut (ja voisin edelleen) elää erillisissä asunnoissa ja silti parisuhteessa.

Saattaa myös olla, että mies vain ei osaa sanoa ei.

Elämäntilanteen perusteella olette kumpikin vähintään 30 ikäisiä ihmisiä. Kannattaa myös miettiä, että jos sinulle ei ole tähän mennessä kävellyt vastaan ainuttakaan sellaista ihmistä,

Lue lisää

.... jonka kanssa olisit halunnut muuttaa yhteen, niin kuinka helposti niitä tulee esim seuraavan 15 vuoden aikana.

Totta puhut, olen miettinyt myös tätä että toista hyvää miestä voi olla vaikea löytää. Aargh kun elämän pitää olla hankalaa. Ensiksi etsit neulaa heinäsuovasta ja kun sellaisen löydät, niin ollaan niin eri elämänvaiheissa. Itse kun olen katsellut näitä tuttuja uusioperhepareja, niin nopeasti he tuntuvat etenevän. Kuukauden sisällä lapset esitelty, puolen vuoden sisään muutetaan saman katon alle. Siihen nähden olemme edenneet tosi hitaasti.
Naimisiin en halua hänen kanssaan koska hän ollut jo kahdesti naimisissa. Minulle avioliitto on sellainen asia että siihen mennään kerran tai ei ollenkaan.

Ja olenhan minä kysynyt kymmeniä kertoja että mitä hän haluaa. Hän ei vaan vastaa, ei sano edes ettei tiedä. Olen sanonut että sekin on riittävä vastaus. Nytkin tähän asuntoasiaan liittyen olen pyytänyt että voitaisko puhua nyt edes mitä kumpikin toivoo ja haluaa ettei tällaisia yllätyksiä tule, mutta hän ei sano yhtään mitään.
Kyllä hän puhuu mitä tehtäisiin vuoden päästä tai kesällä ja jopa jossain vaiheessa sanonut että kun ollaan vanhoja niin sitten sitä ja tätä. Näistä voisi päätellä että hän ehkä ajattelee olevansa minun kanssa pidempääkin, mutta on se outoa ettei tästä asiasta voida puhua..

Pupu2009 kirjoitti:

Totta puhut, olen miettinyt myös tätä että toista hyvää miestä voi olla vaikea löytää. Aargh kun elämän pitää olla hankalaa. Ensiksi etsit neulaa heinäsuovasta ja kun sellaisen löydät, niin ollaan niin eri elämänvaiheissa. Itse kun olen katsellut näitä tuttuja uusioperhepareja, niin nopeasti he tuntuvat etenevän. Kuukauden sisällä lapset esitelty, puolen vuoden sisään muutetaan saman katon alle. Siihen nähden olemme edenneet tosi hitaasti.
Naimisiin en halua hänen kanssaan koska hän ollut jo kahdesti naimisissa. Minulle avioliitto on sellainen asia että siihen mennään kerran tai ei ollenkaan.

Ja olenhan minä kysynyt kymmeniä kertoja että mitä hän haluaa. Hän ei vaan vastaa, ei sano edes ettei tiedä. Olen sanonut että sekin on riittävä vastaus. Nytkin tähän asuntoasiaan liittyen olen pyytänyt että voitaisko puhua nyt edes mitä kumpikin toivoo ja haluaa ettei tällaisia yllätyksiä tule, mutta hän ei sano yhtään mitään.
Kyllä hän puhuu mitä tehtäisiin vuoden päästä tai kesällä ja jopa jossain vaiheessa sanonut että kun ollaan vanhoja niin sitten sitä ja tätä. Näistä voisi päätellä että hän ehkä ajattelee olevansa minun kanssa pidempääkin, mutta on se outoa ettei tästä asiasta voida puhua..

Lue lisää

Voin samaistua teidän tilanteeseen. Tosin samassa tilanteessa itselläni sattui vain olemaan niin iso asunto, että kumppanini pystyi muuttamaan sinne sisään ilman suurempia vaikeuksia, mutta tapaamisemme ja yhteenmuuttamisen välillä oli 2 vuotta.

On kyllä myönnettävä, että teidän parisuhteessa on riski, että olet siinä laastarin paikalla. Sinun tehtäväsi on miettiä kannattaako riski ottaa.

Kumppanini on lapseton ja muutti yhteen lapsellisen miehen kanssa. Minulla oli selvää koko ajan, että lapsia ei enää tule. , joten kumppanini minuun sitoutuessaan samalla sinetöi itsensä lapsettomuuteen. Hän nimen omaan perusteli asiaa sillä, että vaikka oli aina halunnut lapsia ja perhettä, mutta jos hän ei 33. ikävuoteen mennessä onnistunut löytämään miestä, jonka kanssa olisi tehnyt lapsia, niin lähtisikö hän elämänsä miehen luota kävelemään ja etsimään sitä miestä, jonka kanssa tehdä lapsia

Pupu2009 kirjoitti:

Totta puhut, olen miettinyt myös tätä että toista hyvää miestä voi olla vaikea löytää. Aargh kun elämän pitää olla hankalaa. Ensiksi etsit neulaa heinäsuovasta ja kun sellaisen löydät, niin ollaan niin eri elämänvaiheissa. Itse kun olen katsellut näitä tuttuja uusioperhepareja, niin nopeasti he tuntuvat etenevän. Kuukauden sisällä lapset esitelty, puolen vuoden sisään muutetaan saman katon alle. Siihen nähden olemme edenneet tosi hitaasti.
Naimisiin en halua hänen kanssaan koska hän ollut jo kahdesti naimisissa. Minulle avioliitto on sellainen asia että siihen mennään kerran tai ei ollenkaan.

Ja olenhan minä kysynyt kymmeniä kertoja että mitä hän haluaa. Hän ei vaan vastaa, ei sano edes ettei tiedä. Olen sanonut että sekin on riittävä vastaus. Nytkin tähän asuntoasiaan liittyen olen pyytänyt että voitaisko puhua nyt edes mitä kumpikin toivoo ja haluaa ettei tällaisia yllätyksiä tule, mutta hän ei sano yhtään mitään.
Kyllä hän puhuu mitä tehtäisiin vuoden päästä tai kesällä ja jopa jossain vaiheessa sanonut että kun ollaan vanhoja niin sitten sitä ja tätä. Näistä voisi päätellä että hän ehkä ajattelee olevansa minun kanssa pidempääkin, mutta on se outoa ettei tästä asiasta voida puhua..

Lue lisää

On noissa uusperheissäkin eri tyylejä ja hitaasti eteneviä. Omassa ja lähipiirissä ollut juurikin sitä hidasta sorttia.

Juuri itse pohdiskelin (taustalla 15 vuotta yhdessä, naimisissa 10 ), että niinkö vähän me oltiin etäsuhteessa (about 4 vuotta) ja naimattomina (about 5 vuotta). Mutta silloin suhteen alkukaaressa koettiin juurikin, että oltiin hitaasti ja verkkaisesti edetty. Puolen vuoden vaiheessa me ihan raakileita. Siltä kantilta mietin, että jos nyt sen verkkaisen tahdin otat, niin jääkö haittamaan 10 vuoden päästä, jos pari kolme vuotta myöhemmin yhteen muutitte vai ei.

MUTTA meillä oli se ero, että ei kyllä paljoa pääkopan sisällä asioita pyöritelty vaan puhuttiin keskenään ja suoraan. Tuolla jossain vaiheessa puhuit, että tartteeko sun myöntyä kaikkeen mitä toinen tahtoo. Ei tarvitse, parisuhteet muotoutuu vapaaehtoisuuden pohjalta. Mutta oma intressisi on vaan yrittää ja yrittää ainakin selkeästi viestiä sinun ajatukseksi (ja varmistaa ymmärtääkö mies viestisi - miehetkin osaa tehdä vääriä tulkintoja eikä asiat välttämättä toiselle välity niin selkeästi kuin kuvittelisi) sekä kysyä suoraan mitä mies ajattelee (ja hyväksyä sekin, että hän ei vielä tiedä - joskus ihminen ei oikeasti vain vielä tiedä). Ja sinulla on aina oikeus ja vastuu tehdä ratkaisusi tältä pohjalta.

Minä olisin henk.koht. sitä mieltä, että et sinäkään vielä ihan varma asioista - otatko vai jätätkö. Joten kattelkaa rauhassa ja selvittäkää kummatkin päitänne ja keskustelkaa. Ei liikaa stressiä. Ja vaikka sinä olet jo selkeästi sitä mieltä, että yhteenmuuttoa haluat, niin nauti tästäkin hetkestä kun on ne omat huushollit ja voitte toistenne tapoihin tutustua rauhassa (miten hoidetaan lapsiasiat jne).

Korostan, että oli kyllä edelleenkin paras juttu, kun pystyttiin puhumaan monet asiat. Ei ainoastaan mitä uusperhe-elämän ehdot tuo (esim. asumisalue), mutta myös minun elämän ehdot (työt ja mitä se tarkoittaa arjen kannalta). Ja kun kummankin odotuksista/ehdoista oli selkeys ja ne sai vielä sopimaan yhteen (toivottavasti tekin), niin kyllä hommat luisti.

Pupu2009 kirjoitti:

Totta puhut, olen miettinyt myös tätä että toista hyvää miestä voi olla vaikea löytää. Aargh kun elämän pitää olla hankalaa. Ensiksi etsit neulaa heinäsuovasta ja kun sellaisen löydät, niin ollaan niin eri elämänvaiheissa. Itse kun olen katsellut näitä tuttuja uusioperhepareja, niin nopeasti he tuntuvat etenevän. Kuukauden sisällä lapset esitelty, puolen vuoden sisään muutetaan saman katon alle. Siihen nähden olemme edenneet tosi hitaasti.
Naimisiin en halua hänen kanssaan koska hän ollut jo kahdesti naimisissa. Minulle avioliitto on sellainen asia että siihen mennään kerran tai ei ollenkaan.

Ja olenhan minä kysynyt kymmeniä kertoja että mitä hän haluaa. Hän ei vaan vastaa, ei sano edes ettei tiedä. Olen sanonut että sekin on riittävä vastaus. Nytkin tähän asuntoasiaan liittyen olen pyytänyt että voitaisko puhua nyt edes mitä kumpikin toivoo ja haluaa ettei tällaisia yllätyksiä tule, mutta hän ei sano yhtään mitään.
Kyllä hän puhuu mitä tehtäisiin vuoden päästä tai kesällä ja jopa jossain vaiheessa sanonut että kun ollaan vanhoja niin sitten sitä ja tätä. Näistä voisi päätellä että hän ehkä ajattelee olevansa minun kanssa pidempääkin, mutta on se outoa ettei tästä asiasta voida puhua..

Lue lisää

Olen nyt hyväksymässä tämän tilanteen ja päättänyt malttaa mieleni. Se me ollaan jo puhuttu alussa ettei lapsia enää kumpikaan halua. Miehellä lapsia on enemmän kuin minulla.
Vaikka mies ei ole keskustelijatyyppiä, niin kyllä hän omalla tavallaan puhuu yhteisestä tulevaisuudesta. Välillä jopa itse hämmennyn hänen puheistaan.
Minun lapset jo oikeastaan odottaa viettävänsä aikaa tämän miehen kanssa ja kyselevät että milloin he saavat olla kotona kun mies tulee. Lapseni ovat jo tottuneet näkemään uusioperhe-elämää isänsä kanssa. Miehen lapsista osa on jo kokenut vanhempien eron ja uusperhe-elämän.
Vaikka asutaan eri asunnoissa, niin voimmehan silti viettää aikaa yhdessä ja olla toistemme luona pidempiäkin aikoja jos vaan muu elämä sen sallii.
Mies ja hänen lapsensa mahtuvat meillä olemaan kyllä halutessaan.
Aika näyttää tuleeko tästä mitään. Hyvä mies on kuitenkin löytynyt.

En ole puhunut mitään naimisiin menosta. En tarvi myöskään elättäjää, mutta olisi kiva joskus edes asua yhteistaloudessa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa voisi asumiskulut jakaa.

Niin, tyhmäähän täällä on asiaa ihmetellä. Keskustelisin miehen kanssa paljon mielummin, mutta hän ei suostu keskustelemaan. Minä taas ahistun jos asioita ei puhuta läpi ja yritän nyt tällä palstalla purkaa sen pahan mielen etten pura sitä mieheen.

Jos olet yrittänyt keskustella ja mies ei halua keskustella niin sanoisin, että tulevaisuus ei hyvältä näytä. Jos otat miehen, joka ei pysty keskustelemaan niin saat aina jatkossakin jäädä asioissa yksin ts.jos sinulla on mieltä painavia asioita tai muuta sellaista niin yksin jäät kyllä niiden asioiden kanssa. Sinulle tulee yksinäinen parisuhde, joka ei tule kestämään eli älä jatka tommosen ihmisen kanssa. Etsi parempi mies, kun se sulle vielä helppoo on eikä lapsetkaan hidasta eroamista.

Edelleenkään en itsekään halua muuttaa tällä hetkellä saman katon alle, ehkä noin vuoden päästä se olisi todennäköisempää ja silloin miehenkin erosta kununut kaksi vuotta ja ehkä hänen lapset voisivat myös olla valmiita tutustumaan uuteen ihmiseen.
Mies tiennyt tasan tarkkaan alusta lähtien että etsin vakavaa parisuhdetta ja yhteistä elämää jonkun kanssa. Mikäli tämä ei olisi hänelle ollut ok, niin olisihan hän voinut olla olematta minun kanssa. Itse olin hyvinkin epäileminen, voiko juuri eronnut kyetä edes vakavaan suhteeseen mutta hän vakuutti silloin että voi.

No naisen logiikka tietenkin. Ei varmaan möisi kahteen vuoteen asuntoa, mikäli se tarkoittaa rahan menettämistä. No muutto tapahtuisi vasta tuossa loppukeväästä ja jos kahden vuoden päästä sisäänmuutosta alkaisi myydä, ni tuskin se heti menee kaupaksi eli karkeasti laskien noin kolme vuotta

Ei se tarkoita rahan menetystä vaan sitä, että ei saa tuottaa voittoa. Sanosin jälleen myös, että pelkkää rahaa ajattelevien ihmisten suhteet ei kyllä oo kaikkein onnellisimpia välttämättä. Mutta onhan tuo nyt ajatuksena hei aika selvä, että jos toinen seurustelis tosissaan ja tietäis sen toisen haaveilevan yhteenmuutosta ja silti vaan ostaa paukaittais asunnon niin eikö se nyt ihan oikeesti näytä siltä, että ei vois vähempää toinen kiinnostaa.

Lisäys: Saa tuottaa voittoakin, mutta siitä voitosta pitää vain maksaa veroja. Jos ostaa ja myy asunnon samaan hintaan, niin mitään ei häviä. Jos myy asunnon ostohintaa korkeammalla hinnalla, niin voittaa rahaa, mutta pikkuisen vähemmän, kuin voittaisi jos asuisi kämpässä yli 2v.

En ole itsekään sanonut että haluaisin nyt muuttaa yhteen. En halua. Puhuin että kenties vuoden päästä se olisi mahdollista. Ja tässä asiassa minua tökkinyt eniten se, että hän ei puhu siitä mitä haluaa, millä tahdilla haluaa edetä, onko muutto yhteen vielä jonkun kanssa edes mahdollista. Ja edelleen olen sitä mieltä että suhteissa pitää huomioida molempien toiveet. Ei voi mennä silleen että koska hän on vasta eronnut nii minun pitää tyytyä kohtaloon ja odottaa vuosia. Kompromissia tässä yritän hakea. Hän tiesi myös että olen pitkään ollut sinkku ja etsin vakavaa parisuhdetta ja yhteistä elämää jonkun kanssa. Mikäli tämä ei hänelle olisi sopinut niin olisihan hän voinut lähteä eri teille.
Minä olen pyhittänyt 10-vuotta elämästäni lapsille ja yhtään miesehdokasta en ole tuonut kotiin silloin kun lapset on ollut siellä. Minusta lastenkin olisi hyvä oppia näkemään aikuisten suhteita ja ehkä niistä seuraavia pettymyksiä.
Vuoden päästä miehenkin erosta olisi kaksi vuotta kulunut ja ehkä lapsetkin olisivat siihen aikaan valmiita viettämään aikaa myös isän naisystävän kanssa.
Vaikka moni tuntuu saneen käsityksen että hyppelen miehestä mieheen, tuon niitä lapsille näytille ja tarvitsen itselleni elättäjän enkä ajattele omaa napaani pidemmälle, niin voin sanoa ettei näin ole.
Tottakai minä haluaisin elää elämääni mahdollisimman pian sellaisen ihmisen kanssa, jonka tunnen oikeaksi ja jos sellaisen ihmisen kohtaa niin en ymmärrä miksi pitäisi alkaa himmailemaan (ainakaan omalla kohdallani). Toki otan huomioin myös miehen tilanteen ja siksi olen valmis hieman malttamaan mieleni.

Pupu2009 kirjoitti:

En ole itsekään sanonut että haluaisin nyt muuttaa yhteen. En halua. Puhuin että kenties vuoden päästä se olisi mahdollista. Ja tässä asiassa minua tökkinyt eniten se, että hän ei puhu siitä mitä haluaa, millä tahdilla haluaa edetä, onko muutto yhteen vielä jonkun kanssa edes mahdollista. Ja edelleen olen sitä mieltä että suhteissa pitää huomioida molempien toiveet. Ei voi mennä silleen että koska hän on vasta eronnut nii minun pitää tyytyä kohtaloon ja odottaa vuosia. Kompromissia tässä yritän hakea. Hän tiesi myös että olen pitkään ollut sinkku ja etsin vakavaa parisuhdetta ja yhteistä elämää jonkun kanssa. Mikäli tämä ei hänelle olisi sopinut niin olisihan hän voinut lähteä eri teille.
Minä olen pyhittänyt 10-vuotta elämästäni lapsille ja yhtään miesehdokasta en ole tuonut kotiin silloin kun lapset on ollut siellä. Minusta lastenkin olisi hyvä oppia näkemään aikuisten suhteita ja ehkä niistä seuraavia pettymyksiä.
Vuoden päästä miehenkin erosta olisi kaksi vuotta kulunut ja ehkä lapsetkin olisivat siihen aikaan valmiita viettämään aikaa myös isän naisystävän kanssa.
Vaikka moni tuntuu saneen käsityksen että hyppelen miehestä mieheen, tuon niitä lapsille näytille ja tarvitsen itselleni elättäjän enkä ajattele omaa napaani pidemmälle, niin voin sanoa ettei näin ole.
Tottakai minä haluaisin elää elämääni mahdollisimman pian sellaisen ihmisen kanssa, jonka tunnen oikeaksi ja jos sellaisen ihmisen kohtaa niin en ymmärrä miksi pitäisi alkaa himmailemaan (ainakaan omalla kohdallani). Toki otan huomioin myös miehen tilanteen ja siksi olen valmis hieman malttamaan mieleni.

Lue lisää

"Ja tässä asiassa minua tökkinyt eniten se, että hän ei puhu siitä mitä haluaa, millä tahdilla haluaa edetä, onko muutto yhteen vielä jonkun kanssa edes mahdollista. "


Voi jestas pupu2009. On täysin normaalia ja tavallistakin, ettei puolen vuoden tapailun (lienettekö edes sopineet seurustelusta?) jälkeen tiedä millä tahdilla haluaa edetä. Tai haluaako muuttaa yhteen. Nyt kyllä sanoisin, että on jopa epätervettä sinulta tivata moista mieheltä. Sinun päässäsi tökkii (sori). Jos mies kärttäisi samaa minulta puolen vuoden kuluttua, ja kertoisi avioliittohaaveistaan, niin alkaisin kyllä tulla siihen tulokseen, ettei mies sovi minulle. Haluaa sitoa, kahlita, kontrolloida. Ei käy. Sellainen ei ole tervettä.