Ala-asteen opettajan kadonnut motivaatio

"Jos opettajaa uuvuttaa joku luokkansa oppilas, niin jotkut opettajat on sellaisia, että ne hyvin herkästi vaatii kyseisen lapsen siirtoa erityisluokalle. Kyse voi olla millä tahansa tavalla "suuritarpeisesta" oppilaasta. Esim. riehuva ja häiriköivä, tai jollain tavalla "outo" ja arka, joka herättää uuvuttavia reaktioita muissa opettajassa, kiusaustilanne, jota opettaja ei saa itse ratkaistua jne. Taustalla on yleensä opettajan oma kyvyttömyys tai uupumus ja halu saada luokassa oleva "ongelma" pois omaa työn arkea rasittamasta.

Eniten asiassa vaikuttaa varmasti se, millainen opettaja lapsella on, lapsellesi sopiva tai ei sopiva. Sellainen voi tulla vastaan tavallisella luokallakin, että opettaja on kokematon ja kärsimätön ja haluaa päästä helpolla.

Eri asia on, jos opettaja tarkoituksella heittäytyy avuttomaksi. Vetoaminen osaamattomuuteen on tietysti ammatissa kuin ammatissa näppärä tekosyy kieltäytyä lisätöistä. Siihen neuvotaan jo opettajankoulutuksessa: "Opettajan ei tarvitse osata kaikkea. On myös erityisluokkia ja erityisopettajia" 

Opettajan työ kevenee, kun oppilaat voi valita.Valikoinnin tarpeesta kirjoitti kansakouluntarkastelija A.V. Laitakari jo vuonna 1919 apukoulun opetusopissaan: tuhannet "puupäät", "tylsät" ja "kankeaoppiset" tulevat olemaan opettajien vaivana ja mieliharmina tulevassa oppivelvollisuuskoulussa. Niinpä heidän pääsynsä tavallisille luokille tulee estää. Voisiko tässä olla selitys erityisluokkien kasvulle? Kyse olisikin vain omien töiden keventämisestä, kun siihen tilaisuus tarjoutuu? 

On huomattu, että jotkut tavalliset luokanopettajat luottavat aika sinisilmäisesti siihen, mitä erityisluokkien hienoissa papereissa lukee. Ei se ole pelkkää halua päästä eroon hankalasta lapsesta, se on myös naivia sinisilmäisyyttä. Uskotaan esim. että on tiloja joissa voi tehdä työtään yksin ja rauhassa, on yksilöllisiin tarpeisiin soveltuvia menetelmiä jne. Karvas totuus on yleensä kuitenkin se, että tilojen ja materiaalien suhteen on vielä suurempi pula kuin tavallisissa kouluissa ja erityisopettajan resurssit ei riitä niiden 8 ongelmakersan tarpeisiin sitäkään vähää kuin sen tavisopettajan resurssit riittäää niiden 20-30 tavislapsen tarpeisiin.

Koulussa voi osua luokkaan, jossa opettaja ohjaa erityisoppilasta ilman sen suurempaa numeroa. Jos erehtyy kysymään, opettaja voi alkaa valittaa täydellistä avuttomuuttaan. Olisiko sitten niin, että jos kehuisi osaavansa, naapuriluokan osaamaton kollega tarjoaisi opettajalle saman tien omankin kiusankappaleensa.

Jotain tällaista varmaan tapahtuu, koska vaikeat oppilaat usein löytyvät samoilta opettajilta. Olisiko "osaamisen puute" myös teatteria, jota kannattaa varmuuden vuoksi esittää ettei joudu muitten kaatopaikaksi? Monelle opettajalle opetustyö ei ole varsinainen kutsumusammatti. Aika yleistä taitaa olla duunariasenne. Osataan vain se mikä välttämättä vaaditaan

Kannattaa kiinnittää huomiota myös erityisopettajien osaamistasoon. Joka kolmas erityisopettaja on epäpätevä(Tilastokeskus, Oppilaitostilastot 2010). Niinpä erityisluokkasiirto usein merkitsee lapsen siirtämistä  epäpätevälle opettajalle. Monet erityisopettajat jäävät vaille peruskoulun oppiaineiden opintoja, jolloin sisältötieto oppiaineista jää puutteelliseksi. Tämä ongelma vain kasvaa yläkoulun puolella. Eipä ole ihme, jos meillä on syrjäytyneitä lapsia ja useat aikanaan erityisopetukseen siirrettyjä poikia.

Erityisopettajakoulutuksessa teoreettinen lääketieteellinen tieto vie tilaa koulutyössä tarpeellisemmalta kasvatustieteeltä. Erityisopettajille normaali luokka on useimmiten vieras ympäristö ja monet ovat sinne myös muodollisesti epäpäteviä. Heidät on koulutettu erityisluokanopettajiksi, joten tavallisten oppilaiden ja erityisoppilaiden opetuksen yhdistäminen on heille vieras asia, samoin se korkea vaatimustaso, joka tavallisessa luokassa vallitsee työnteon ja käyttäytymisen suhteen. Yhtä tuntemattomia nämä asiat ovat inkluusion virallisille "osaamiskeskuksille" eli valtion erityiskouluille. Todellisuudessa inklusiivisen opetuksen parhaita asiantuntijoita taitavat sittenkin olla aivan tavalliset opettajat!

Varmasti on niin, että jotkut oppilaat ovat opettajan kannalta työläämpiä kuin toiset. Kiusankappaleista eroon pääseminen taas helpottaa opettajan töitä. Tämä epäilemättä selittää erityisluokkien suosiota. Ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että integroidut erityisoppilaat aiheuttaisivat opettajissa uupumista. Poikkeuksena voivat olla vakavat käytösongelmat. Useimmissa tapauksissa "lisätyö" taitaa olla suhteellista: kyse on siitä, mitä opettaja katsoo työhönsä kuuluvaksi ja mitä ei. Erityisesti kai ne hommat pakkaavat haukotuttamaan, joista helposti pääsisi myös eroon. Töiden karsiminen on helpointa aloittaa ylimääräisen hyväntekeväisyyden osastolta. "

Jos jossakin koulussa ja luokassa ei kiusaamista saada kuriin, lienee se enemmän saamattomuutta ja välinpitämättömyyttä ja auktoriteetin puutetta, kuin mitään muuta. Opekin kiusaa nykyään lapsia herkästi.