Onko Kalle Päätalo unohdettu?

KateuskoOnSyynä

Kalle Päätalon syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta, mutta se ei näy yhtään missään! Miksi näin?

Missä tahansa muualla maailmassa, sivistyneessä ja korkeakulttuuria arvostavassa maassa - idästä länteen ja pohjoisesta etelään - noin ainutlaatuista ihmistä muistettaisiin joka ikinen päivä juhlavuotenaan jossakin muodossa.

Mutta ei Suomessa; on se niiiin väärin.

15

<50

Vastaukset

  • Kallen syntymäpäivä on 11.11 1919 Kyllä häntä ennätetään muistaakin! Päätalopäivät on omistettu teemalle. http://www.paataloseura.fi/

    • Kiitos linkistä, mistä löytyi Kalle Päätalo -seuran sivut. Siellä todetaan aluksi: "Kirjailijan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Myös Kalle Päätalo -seura osallistuu juhlintaan monella tavalla." Ja hyvä niin.

      Mutta ketä ne muut juhlintaan osallistuvat tahot ovat?

      Kalle Päätalohan sai erilaisia huomion- ja kunnianosoituksia elinaikanaan hyvin monilta eri tahoilta, mutta nyt nämä tahot ovat - ja pelkäänpä että niin on jatkossakin - aivan hiljaa.

      Mm. tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi kai noin parinkymmenen arvovaltaisen tahon anomuksesta professorin nimen ja arvon kirjailija Päätalolle vuonna 1978 ja Oulun yliopisto vihki hänet filosofian tohtoriksi h.c. 1994.

      Mutta missä on matineat, konferenssit, paneelit ja muut kunnioitetulle ja arvostetulle kirjailijalle kuuluvat huomionosoitukset hänen merkkivuotenaan? Ainakaan minä en ole huomannut, että missään olisi sellaisia suunnitteilla.

      Tuntuu niin surulliselta, että kaikki - lukuunottamatta Kalle Päätalo -seuraa ja Messukylän kirjastoa sekä meitä Päätalon elämäntyön ihailijoita - ovat unohtaneet poikkeuksellisen lahjakkaan ja ainutlaatuisiin saavutuksiin oman sinnikkyytensä ja periksiantamattomuutensa avulla vaatimattomista lähtökohdista nousseen taivalkoskelaislähtöisen mestarikirjailijan...


  • Kalle Päätaloa kyllä muistettiin jo hänen eläessään. Päätalo taisi männävuosien kirjahyllyjen perusteella olla arvostetuimpia suomalaisia kirjailijoita. Ei ollenkaan surullinen seikka se. Ainakaan Päätalolle ja hänen kirjojensa ystäville. Sen sijaan monet rakennusmestarikirjailijat eivät ole saaneet julkisuuteen mitään käsikirjoituksiaan kirjan muodossa. Se on minusta surullista.

    • Vaikka Kalle Päätalo sai uurastettua kovan työn kautta rakennusmestarin paperit itselleen ja hänestä tuli arvostettu ja menestynyt kirjailijaprofessori, se ei suinkaan tarkoita sitä, että rakennusmestarin tutkinto avaisi automaattisesti tien menestykseen ja maineeseen kirjallisuuden saralla.

      Päätalollahan oli ymmärtääkseni jotenkin poikkeukselliset aivot ja kai muutenkin jotenkin erikoinen henkinen rakenne, mitkä yhdistettynä supermuistiin ja hänen harrastuneisuuteensa kirjallisuuden taholle loivat edellytykset menestyksekkäälle kirjailijanuralle.

      Älykkyydeltään Päätalo tiettävästi lukeutui ns. keskinkertaisten sakkiin, hän ei siis yleislahjakkuudeltaan ollut ilmeisesti erityisen lahjakas. Siihen viittaisi jo sekin, että huolimatta suuresta panostuksestaan opintoihinsa teknillisessä koulussa, hänen todistuksensa jäi varsin vaatimattomaksi.

      Kalle Päätalo luki paljon lapsuudesta lähtien - viihdekirjallisuudesta klassikoihin - ja myös kirjoitti eli harjoitteli kirjoittamista paljon. Lisäksi hänen elämänsä ensimmäisinä noin 30 vuonna tapahtui paljon merkittävää ja poikkeuksellista niin hänen omassa elämässään kuin historiallisesti Suomen ja maailman tapahtumissa. Siinä oli, mistä kirjoittaa.


    • KateuskoOnSyynä kirjoitti:

      Vaikka Kalle Päätalo sai uurastettua kovan työn kautta rakennusmestarin paperit itselleen ja hänestä tuli arvostettu ja menestynyt kirjailijaprofessori, se ei suinkaan tarkoita sitä, että rakennusmestarin tutkinto avaisi automaattisesti tien menestykseen ja maineeseen kirjallisuuden saralla.

      Päätalollahan oli ymmärtääkseni jotenkin poikkeukselliset aivot ja kai muutenkin jotenkin erikoinen henkinen rakenne, mitkä yhdistettynä supermuistiin ja hänen harrastuneisuuteensa kirjallisuuden taholle loivat edellytykset menestyksekkäälle kirjailijanuralle.

      Älykkyydeltään Päätalo tiettävästi lukeutui ns. keskinkertaisten sakkiin, hän ei siis yleislahjakkuudeltaan ollut ilmeisesti erityisen lahjakas. Siihen viittaisi jo sekin, että huolimatta suuresta panostuksestaan opintoihinsa teknillisessä koulussa, hänen todistuksensa jäi varsin vaatimattomaksi.

      Kalle Päätalo luki paljon lapsuudesta lähtien - viihdekirjallisuudesta klassikoihin - ja myös kirjoitti eli harjoitteli kirjoittamista paljon. Lisäksi hänen elämänsä ensimmäisinä noin 30 vuonna tapahtui paljon merkittävää ja poikkeuksellista niin hänen omassa elämässään kuin historiallisesti Suomen ja maailman tapahtumissa. Siinä oli, mistä kirjoittaa.

      Supermuisti ja älykkyys korreloivat ja Päätalo ei ollut älykkö. Hän oli hyvinkin keskinkertainen syrjäänvetäytyvä persoona, joka haki lohtua kirjallisuudesta. Päätalon teksteissä on paljon esim. Pietari Päivärintaa vaikka hän ei esikuvakseen tätä mainitsekaan.

      Päätalon kaikessa kirjoittamisessa henkilönä oli hän itse, jolle sattuneita tapahtumia hän kirjailijan vapaudella väritti ja sovelsi. Repliikit joita hän kirjojensa henkilöiden suuhun laittoi eivät ole supermuistoja, vaan kuten hän itse sanoo, "näin he olisivat puhuneet jos olisivat olleet tässä tilanteessa" Onkin arvoitus missä määrin hän kirjoitti itselleen sattuneista tapahtumista ja mikä oli legendaa. Raamit hänen elämästään kirjoissa kuitenkin ovat.

      Selvää on, että hän itse kritisoi itseään ja mainosti rehellisyyttään, eikä kestänyt lainkaan muiden itseensä kohdistuvaa arvostelua. On helppoa olla rehellinen jos keksii itsestään virheitä jotka eivät ole todellisia. Toinen asia on aito rehellisyys, eikä Päätalo siinä mielessä ole muita kummempi.


    • sampoa kirjoitti:

      Supermuisti ja älykkyys korreloivat ja Päätalo ei ollut älykkö. Hän oli hyvinkin keskinkertainen syrjäänvetäytyvä persoona, joka haki lohtua kirjallisuudesta. Päätalon teksteissä on paljon esim. Pietari Päivärintaa vaikka hän ei esikuvakseen tätä mainitsekaan.

      Päätalon kaikessa kirjoittamisessa henkilönä oli hän itse, jolle sattuneita tapahtumia hän kirjailijan vapaudella väritti ja sovelsi. Repliikit joita hän kirjojensa henkilöiden suuhun laittoi eivät ole supermuistoja, vaan kuten hän itse sanoo, "näin he olisivat puhuneet jos olisivat olleet tässä tilanteessa" Onkin arvoitus missä määrin hän kirjoitti itselleen sattuneista tapahtumista ja mikä oli legendaa. Raamit hänen elämästään kirjoissa kuitenkin ovat.

      Selvää on, että hän itse kritisoi itseään ja mainosti rehellisyyttään, eikä kestänyt lainkaan muiden itseensä kohdistuvaa arvostelua. On helppoa olla rehellinen jos keksii itsestään virheitä jotka eivät ole todellisia. Toinen asia on aito rehellisyys, eikä Päätalo siinä mielessä ole muita kummempi.

      Olet selvästi oivaltanut paljon hyvin olennaista Kalle Päätalon persoonallisuudesta. Tuohon ei ole juuri lisättävää, mutta yhden kirjailijan itsensä kertoman asian itsestään voisin kuitenkin tässä yhteydessä tuoda esiin.

      Päätalo kertoi eräässä haastattelussa, kuinka hän ihmettelee aivojaan, joissa on ikäänkuin pieniä lokeroita, joissa on muistoja ja niitä tulee esiin aivan valtavia määriä. Yksi muisto herättää toisen ja niin edelleen.

      Ja jo se tosiasia, että hän muisti paljon asioita noin parivuotiaasta lähtien on kyllä lähes poikkeuksellista, ainakin hyvin harvinaista joka tapauksessa. Siis supermuisti.

      Sitä kyllä olen suuresti ihmetellyt, ettei hän juurikaan kyennyt hyvää muistiaan hyödyntämään opinnoissaan, vaikka se ei ollut kiinni ainakaan yrittämisestä. Hänhän harjoitteli parin etevän opiskelukaverin johdolla matemaattisia aineita, joiden ymmärtämisessä hänellä oli suuria vaikeuksia.

      Laskeminen, harjoitustöiden tekeminen ja muu pänttäys jatkui usein aamuyöhön saakka ja Kalle joutui menemään kouluun väsyneenä liian vähien yöunien - vain muutama tunti yössä - jälkeen silmät päässä seisoen.

      Onneksi hänellä oli saman tason oppilaskaveri, jonka haasteet olivat samankaltaisia ja sitten he taisivat välillä oikein nukahdella pyöräillessään yhdessä Messukylästä Pyynikin rinteessä sijaitsevaan kouluunsa.

      Kerrankin toinen heistä jossakin Kalevankankaan männikkörinteen tienoilla kaatui lähes väsymyksestä pökertyneenä pyörineen maahan...


  • kuka tietää kummun -kallen milkka vaimon vaiheista

    • Kummun Kallen entisestä vaimosta tiedetään hyvinkin paljon ja hän on ollut haastateltavana ainakin yhdessä Kalle Päätaloon liittyvässä kirjassakin.

      Milkahan vietti loppuvuotensa vanhainkodissa ja kuoli lähes 9-kymppisenä jo useita vuosia sitten.

      Hakeudupa kirjastoon ja siellä kysele Kalle Päätaloon liittyviä kirjoja, niin jospa niistä löydän kaipaamaasi tietoutta.


    • "kuka tietää kummun -kallen milkka vaimon vaiheista"

      Raimo Jokisalmi on kirjoittanut Kummun Milkasta, jopa hänen haastatteluihinsa perustuvaa tekstiä. Yksittäisiä artikkeleita Päätalon kirjoissa esiintyvistä henkilöistä on julkaistu "Iisalmen Sanomissa". Jokisalmelta on ilmestynyt kirjakin näistä Päätalon romaanihenkilöiden myöhemmistä vaiheista, myös Milkasta. En nyt muista kirjan nimeä, mutta löytynee netistä.

      Muistikuvia Jokisalmen kirjoituksista: Sodan päätyttyä Kummun Milka päätyi poikansa kanssa Oulun seudulle. Hänen ottotyttyttärensä Hilja kävi jonkin aikaa äitipuolensa luona asumassa ja työskenteli tämän taloudesta käsin lähistöllä. Loppuvuotensa Milka eli Muhoksella vanhainkodissa. Hänen poikansahan kuoli tapaturmaisesti 1970-luvun alussa.


  • No nyt: Oulussa järjestetään marraskuussa symposium ja juhlamatinea Kalle Päätalon kunniaksi.

    Aivan upeaaa ja silloin pitää olla paikalla kaikkien Päätalon tuotannon ystävien.

    Kai niille varatut tilat ovat riittävän suuret...!?

  • Tämä sivuaa tuntuvasti aihetta, mutta olen sitä mieltä, jotta Kalle Päätalon Iijoki-sarja pitäisi julkaista lyhentämättömänä...alkuperäisten käsikirjoitusten mukaan. Olisihan se tietty melkoinen savotta...ja ei aivan huokeakaan, vaikka Gummerus sen tekisi. Löytyisikö sitten lukioita...tiedä sitten, mutta itse ainakin lukisin. Minua ei olisi haitannut ollenkaan, vaikka jokainen Iijoki-sarjan osa olisi ollut 1000 sivuinen !

    • Olen aivan samaa mieltä. Minä lukisin jokaisen sanan, minkä Kalle P ä ä t a l o on kirjoittanut. Ihan jokaisen sanan!

      Päätalon kirjojen oikoluku oli parin ensimmäisen teoksen jälkeen, jotka toimitti julkaisukuntoon maisteri Ville Repo, täysin ala-arvoista työtä.

      Jokainen voi todeta tämän hyvin helposti: vain lukemalla niitä mölläreitä. Niissä on vilisemällä monenlaisia virheitä, kirjoitusvirheistä kielioppivirheisiin, eikä niistä saa syyllistää kirjailijaa, vaan kirjan KUSTANNUSTOIMITTAJAA.

      Väitän, että Päätalon teokset huononivat dramaattisesti sietämättömän huonon toimitustyön seurauksena.

      Kirjailijauransa alkuvaiheessa Päätalo tarvitsi ja sai ammattitaitoista ohjausta ja opastusta Ville Revolta. Hänen siirryttyä toisen kustantajan palkkalistoille, kustannustoimittajuuden hoiti kuka milloinkin, Syrjän veljekset tietääkseni heiluivat ainakin mukana.

      Kysymys on siitä, haluammeko me seurata kirjailija Päätalon ajatuksenjuoksua, vai kenties kustannustoimittajan visiota siitä, mitä hän kuvitteli kirjailijan tarkoittaneen ja mihin hänen pyrkineen.

      Mielestäni Revon jälkeisten kustannustoimittajien fokus oli täysin hukassa ja ammattitaitokin hyvin kyseenalaista.

      Siispä: toivon hartaasti, että Päätalon teokset - ainakin Iijoki-sarja kokonaisuudessaan, julkaistaisiin sellaisessa asussa, kuin millaisena Päätalo jätti ne ensimmäistä kertaa kustantajan tarkasteltavaksi. Kielioppivirheet niistä voisi toki poistaa, mutta ei asiallista sisältöä lainkaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Olen aivan samaa mieltä. Minä lukisin jokaisen sanan, minkä Kalle P ä ä t a l o on kirjoittanut. Ihan jokaisen sanan!

      Päätalon kirjojen oikoluku oli parin ensimmäisen teoksen jälkeen, jotka toimitti julkaisukuntoon maisteri Ville Repo, täysin ala-arvoista työtä.

      Jokainen voi todeta tämän hyvin helposti: vain lukemalla niitä mölläreitä. Niissä on vilisemällä monenlaisia virheitä, kirjoitusvirheistä kielioppivirheisiin, eikä niistä saa syyllistää kirjailijaa, vaan kirjan KUSTANNUSTOIMITTAJAA.

      Väitän, että Päätalon teokset huononivat dramaattisesti sietämättömän huonon toimitustyön seurauksena.

      Kirjailijauransa alkuvaiheessa Päätalo tarvitsi ja sai ammattitaitoista ohjausta ja opastusta Ville Revolta. Hänen siirryttyä toisen kustantajan palkkalistoille, kustannustoimittajuuden hoiti kuka milloinkin, Syrjän veljekset tietääkseni heiluivat ainakin mukana.

      Kysymys on siitä, haluammeko me seurata kirjailija Päätalon ajatuksenjuoksua, vai kenties kustannustoimittajan visiota siitä, mitä hän kuvitteli kirjailijan tarkoittaneen ja mihin hänen pyrkineen.

      Mielestäni Revon jälkeisten kustannustoimittajien fokus oli täysin hukassa ja ammattitaitokin hyvin kyseenalaista.

      Siispä: toivon hartaasti, että Päätalon teokset - ainakin Iijoki-sarja kokonaisuudessaan, julkaistaisiin sellaisessa asussa, kuin millaisena Päätalo jätti ne ensimmäistä kertaa kustantajan tarkasteltavaksi. Kielioppivirheet niistä voisi toki poistaa, mutta ei asiallista sisältöä lainkaan.

      Että ihan joku on hyvin pitkälti samaa mieltä kanssani. Olen kyllästymiseen asti kuullut, jotta Päätalossa on toistoa...melko vähän on...ennemminkin aikaisemman kertaamisen piikkiin menee. Muutama on sanonut, jotta, kun on lukenut yhden Päätalon...on lukenut kaikki...EI pidä paikkaansa missään tapauksessa. Kustannustoimittajien ammattitaidosta ei ole tietoa, mutta, eikö Syrjän veljekset olleet eteviä. ? Jos jossain voisi moittia Mestarin kirjoitus tyyliä...niin ensimmäisen vaimon Päätalo kirjoitti liian kenkkumaiseksi ! Lähes masensi lukea niitä riitoja, jotka eteni lähes entisten kaavojen mukaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Että ihan joku on hyvin pitkälti samaa mieltä kanssani. Olen kyllästymiseen asti kuullut, jotta Päätalossa on toistoa...melko vähän on...ennemminkin aikaisemman kertaamisen piikkiin menee. Muutama on sanonut, jotta, kun on lukenut yhden Päätalon...on lukenut kaikki...EI pidä paikkaansa missään tapauksessa. Kustannustoimittajien ammattitaidosta ei ole tietoa, mutta, eikö Syrjän veljekset olleet eteviä. ? Jos jossain voisi moittia Mestarin kirjoitus tyyliä...niin ensimmäisen vaimon Päätalo kirjoitti liian kenkkumaiseksi ! Lähes masensi lukea niitä riitoja, jotka eteni lähes entisten kaavojen mukaan.

      Kirjoitat täyttä asiaa! Toistoa ei Kallen kirjoissa ole juuri nimeksikään, mutta kertausta on. Mutta sehän se onkin opintojen äiti ja välistä ihan paikallaan, varsinkin juuri omaelämäkerrallisessa kerronnassa.

      Ja kun tiedetään, että muistot toivat Kallelle aina mieleen uusia muistoja, niin kertaus saattoi olla hänen tapansa saada niitä uusia muistoja esille muistinsa syvyyksistä. Että siten kertaus oli ihan välttämätöntä tarinan jatkuvuuden turvaamiseksi.

      Etenkin tilanteissa, joissa Kalle oli joutunut pitämään taukoa kirjoittamisessaan vaikkapa sairaalakäyntien tai muiden menojen vuoksi. Hänhän kirjoitti tavallisesti ihan jokaisena päivänä, viikonloput mukaan lukien.

      Itsekin tykkäsin Lainasta (Helvistä) ja olin surullinen siitä, kuinka Kalle häntä kohteli. Itse luulisin osaavani arvostaa Lainan hyviä puolia ja olisin varmasti pitänyt itseäni onnekkaana miehenä, mikäli olisin löytänyt hänen kaltaisensa naisen.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kirjoitat täyttä asiaa! Toistoa ei Kallen kirjoissa ole juuri nimeksikään, mutta kertausta on. Mutta sehän se onkin opintojen äiti ja välistä ihan paikallaan, varsinkin juuri omaelämäkerrallisessa kerronnassa.

      Ja kun tiedetään, että muistot toivat Kallelle aina mieleen uusia muistoja, niin kertaus saattoi olla hänen tapansa saada niitä uusia muistoja esille muistinsa syvyyksistä. Että siten kertaus oli ihan välttämätöntä tarinan jatkuvuuden turvaamiseksi.

      Etenkin tilanteissa, joissa Kalle oli joutunut pitämään taukoa kirjoittamisessaan vaikkapa sairaalakäyntien tai muiden menojen vuoksi. Hänhän kirjoitti tavallisesti ihan jokaisena päivänä, viikonloput mukaan lukien.

      Itsekin tykkäsin Lainasta (Helvistä) ja olin surullinen siitä, kuinka Kalle häntä kohteli. Itse luulisin osaavani arvostaa Lainan hyviä puolia ja olisin varmasti pitänyt itseäni onnekkaana miehenä, mikäli olisin löytänyt hänen kaltaisensa naisen.

      Iijoki-sarja on kokonaisuudessaan mahtava lukukokemus. Mutta jos pitää puutteita kaivaa esiin...niin muutamista henkilöistä olisin lukenut paljon enemmän : Simosen Tyyne, Felix ( Ähfä ) Metsänen, Janne Mäkitörmä, Kankun Irja ja joitakin muitakin henkilöitä, jotka ei nyt tule mieleen. Juopottelevasta Villestä oli surkeat pätkät lukea, kun he menivät Ikalisiin metsäkämppä kartanoa rakentamaan. Olen myös lukenut arvosteluja, joissa väitettiin Päätalon pitkittäneen Iijoki-sarjaa...sellaista en kyllä usko...niinkin sairas mies, kun hän oli, tuskin venytti tarkoituksella oma elämänkertaansa.


SEISKA.FI

  • Suomen seksikkäin nelikymppinen?! Seksikkäillä kuvillaan hurmaava fitness-kaunotar Else Lautala viihtyy vähissä vaatteissa: ”Paljas pinta on aivan luonnollinen juttu!”
  • Kuva! Säämies Pekka Pouta viihtyi kylpylässä!
  • Muna kädessä! Andy McCoy herätti huomiota Stam1nan keikalla ja hotellissa – kuva!

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.