Miksi tekijänoikeus on oikeuslaitoksen erityisessä suojeluksessa ?
Miksi tekijänoikeus on Suomessa oikeuslaitoksen erityisessä suojeluksessa ?
Siis jopa siten, että tekijänoikeuksia suojellaan jopa tavalla, joka röyhkeästi loukkaa muiden osapuolien oikeusturvaa !
Esimerkkitapaus: (tapahtuma-aikaan voimassaoleva laki vaati tyhjien, siis kirjoitettavien CD ja DVD -levyjen myyntitulosta tilitettäväksi hyvitysmaksun teostolle)
Tukkuliike A toimi rikollisella tavalla: se myi Hong Kong Oy:lle tyhjiä CD ja DVD -levyjä, ja laskutti näistä.
Laskussa oli selkeä erittely, jonka mukaan osa kauppahinnasta oli em. lain tarkoittamaa hyvitysmaksua teostolle, joten ostajalla Hong Kong Oy:lla oli siis perusteltu syy olettaa, että kun he maksavat laskun Tukkuliike A:lle, niin Tukkuliike A vuorostaan maksaa tuon laskuerittelyssä mainitun hyvitysmaksun teostolle.
Laissa oli jopa määrätty, että maksuvelvollisuus teostolle kuuluu ensisijaisesti joko valmistajalle (jos Suomessa valmistettu tuote) tai maahantuojalle (jos ulkomailla valmistettu tuote).
Kauppatavassa tai laskutuksessa ei siis Hong Kong Oy:n näkökulmasta ollut mitään tavanomaisesta poikkeavaa.
Tukkuliike A ei kuitenkaan todellisuudessa maksanut teostolle em. hyvitysmaksua lainkaan, kuten sen olisi lain mukaan kuulunut maksaa.
Teosto oli ymmärrettävästi erittäin pahastunut tilanteesta ja vaati maksua Tukkuliike A:lta. Kun tämä ei johtanut maksusuoritukseen, se mitä sen jälkeen tapahtui, loukkaa yleistä oikeustajua sekä Hong Kong Oy:n oikeuksia törkeästi:
Teosto haastoi Hong Kong Oy:n oikeuteen, ja vaati Hong Kong Oy:ta maksamaan Teostolle sille kuuluvat hyvitysmaksut tyhjistä CD/DVD -levyistä, jotka Hong Kong Oy oli Tukkuliike A:lta ostanut ja laskunkin asianmukaisesti maksanut, ja laskuerittelyn mukaan maksettu hinta jo sisälsi hyvitysmaksun teostolle.
Oikeus tuomitsi, että Hong Kong Oy on velvollinen maksamaan hyvitysmaksun teostolle !
Tätä voidaan pitää ns. oikeusmurhana!
Kun kerran Hong Kong Oy oli asianmukaisesti laskunsa maksanut ja laskuerittelyn mukaan maksettu hinta jo sisälsi hyvitysmaksun teostolle, ei olut mitään perustetta, miksi Hong Kong Oy:n pitäisi maksaa hyvitysmaksun teostolle toiseen kertaan!
Ainoa oikea päätös olisi ollut hylätä teoston kanne Hong Kong Oy:ta vastaan perusteettomana.
Toki tuomari olisi voinut ihan hyvää hyvyyttään ohjeistaa teostoa, että heillä on oikeus periä saatavansa sekä ensisiajisesti Tukkuliike A:lta / sen konkurssipesältä kuten MYÖS siltä/niiltä henkilö(i)ltä, jo(t)ka ovat olleet syyllisiä siihen, että Hong Kong Oy:lta oli laskutettu em. hyvitysmaksu, mutta Tukkuliike A oli tästä huolimatta jättänyt maksamatta teostolle sille lain mukaan kuuluvan hyvitysmaksun !
Normallistihan yrityksen omistaja tai johtaja ei ole henkilökohtaisella omaisuudellaan vastuussa OY:n veloista. MUTTA: Jos yrityksen toiminnassa syyllistytään rikokseen (kuten tässä teostomaksun osuuden laskusta kavaltaminen pois teostolta), tämä muuttaa tilannetta, ja tällöin syntyy henkilökohtainen vastuu, mikäli Tukkuliike A:lta tai sen konkurssipesä osoittautuu maksukyvyttömäksi.
Jos myös kavallukseen syylliset henkilöt osoittautuvat maksukyvyttömäksi, silloin olisi ollut oikein jättää asia teoston tappioksi.
Se, että tuomari tuomitsi Hong Kong Oy:n maksamaan teostolle hyvitysmaksun toiseen kertaan, se ei ole mitään muuta kuin oikeusmurha !
Samalla tämä osoittaa, että Suomessa teostolle kuuluvat maksut ovat etuoikeutettuja muihin saataviin verrattuna, täysin perusteetta !
Siispä:
Miksi tekijänoikeus on oikeuslaitoksen erityisessä suojeluksessa ?
Samaa osoittaa toinen vastaava päätös, jossa suomalaista verkkokauppa Oy:tä on Suomen oikeudessa pidetty vastuullisena hyvitysmaksun suuruisen vahingonkorvauksen maksamisesta teostolle tapauksessa, jossa verkkokauppa Oy:n virolainen tytäryhtiö verkkokauppa oü kieltäytyi maksamasta hyvitysmaksua teostolle tyhjistä CD/DVD -levyistä, joita se oli myynyt suomalaisille asiakkaille verkkosivuilla olevassa verkkokaupassaan.
Siis kun virolainen verkkokauppa oü ei maksanut hyvitysmaksua (perusteena se, että Viron laki ei sellaista edes vaadi maksamaan), niin teosto vaati vastaavaa summaa vahingonkorvauksena saamatta jääneestä hyvitysmaksusta suomalaiselta verkkokauppa Oy:ltä.
Nämä 2 oikeustapausta osoittavat kiistattomasti, että Suomessa tekijänoikeudellinen hyvitysmaksu on etyuoikeutettu saatava verrattuna muihin saataviin !
Lakia on myöhemmin muutettu siten, ettei levykohtaista asiakkaan maksettavaksi tulevaa hyvitysmaksua enää ole.
Sensijaan valtio maksaa (siis veronmaksajien rahoista) teostolle hyvitysmaksun, jonka suuruus ei ole suoraan riippuvainen Suomessa myytyjen tyhjien levyjen määrästä.
Teosto ottaa siis aina omansa, joissain tapauksissa kahdesti!
Julkisesta esittämisestä (esim. DJ:n työkseen soittama musiikki) maksetaan teostolle esityskorvauksia.
OK, säveltäjien täytyy saada elantonsa, eli esityskorvaukset olisivat ymmärrettäviä, MUTTA:
Teostolle ei riitä se,että DJ maksaa jokaisesta kappaleesta esityskorvaukset, lisäksi vaaditaan mekanisointimaksu
Siis jopa siten, että tekijänoikeuksia suojellaan jopa tavalla, joka röyhkeästi loukkaa muiden osapuolien oikeusturvaa !
Esimerkkitapaus: (tapahtuma-aikaan voimassaoleva laki vaati tyhjien, siis kirjoitettavien CD ja DVD -levyjen myyntitulosta tilitettäväksi hyvitysmaksun teostolle)
Tukkuliike A toimi rikollisella tavalla: se myi Hong Kong Oy:lle tyhjiä CD ja DVD -levyjä, ja laskutti näistä.
Laskussa oli selkeä erittely, jonka mukaan osa kauppahinnasta oli em. lain tarkoittamaa hyvitysmaksua teostolle, joten ostajalla Hong Kong Oy:lla oli siis perusteltu syy olettaa, että kun he maksavat laskun Tukkuliike A:lle, niin Tukkuliike A vuorostaan maksaa tuon laskuerittelyssä mainitun hyvitysmaksun teostolle.
Laissa oli jopa määrätty, että maksuvelvollisuus teostolle kuuluu ensisijaisesti joko valmistajalle (jos Suomessa valmistettu tuote) tai maahantuojalle (jos ulkomailla valmistettu tuote).
Kauppatavassa tai laskutuksessa ei siis Hong Kong Oy:n näkökulmasta ollut mitään tavanomaisesta poikkeavaa.
Tukkuliike A ei kuitenkaan todellisuudessa maksanut teostolle em. hyvitysmaksua lainkaan, kuten sen olisi lain mukaan kuulunut maksaa.
Teosto oli ymmärrettävästi erittäin pahastunut tilanteesta ja vaati maksua Tukkuliike A:lta. Kun tämä ei johtanut maksusuoritukseen, se mitä sen jälkeen tapahtui, loukkaa yleistä oikeustajua sekä Hong Kong Oy:n oikeuksia törkeästi:
Teosto haastoi Hong Kong Oy:n oikeuteen, ja vaati Hong Kong Oy:ta maksamaan Teostolle sille kuuluvat hyvitysmaksut tyhjistä CD/DVD -levyistä, jotka Hong Kong Oy oli Tukkuliike A:lta ostanut ja laskunkin asianmukaisesti maksanut, ja laskuerittelyn mukaan maksettu hinta jo sisälsi hyvitysmaksun teostolle.
Oikeus tuomitsi, että Hong Kong Oy on velvollinen maksamaan hyvitysmaksun teostolle !
Tätä voidaan pitää ns. oikeusmurhana!
Kun kerran Hong Kong Oy oli asianmukaisesti laskunsa maksanut ja laskuerittelyn mukaan maksettu hinta jo sisälsi hyvitysmaksun teostolle, ei olut mitään perustetta, miksi Hong Kong Oy:n pitäisi maksaa hyvitysmaksun teostolle toiseen kertaan!
Ainoa oikea päätös olisi ollut hylätä teoston kanne Hong Kong Oy:ta vastaan perusteettomana.
Toki tuomari olisi voinut ihan hyvää hyvyyttään ohjeistaa teostoa, että heillä on oikeus periä saatavansa sekä ensisiajisesti Tukkuliike A:lta / sen konkurssipesältä kuten MYÖS siltä/niiltä henkilö(i)ltä, jo(t)ka ovat olleet syyllisiä siihen, että Hong Kong Oy:lta oli laskutettu em. hyvitysmaksu, mutta Tukkuliike A oli tästä huolimatta jättänyt maksamatta teostolle sille lain mukaan kuuluvan hyvitysmaksun !
Normallistihan yrityksen omistaja tai johtaja ei ole henkilökohtaisella omaisuudellaan vastuussa OY:n veloista. MUTTA: Jos yrityksen toiminnassa syyllistytään rikokseen (kuten tässä teostomaksun osuuden laskusta kavaltaminen pois teostolta), tämä muuttaa tilannetta, ja tällöin syntyy henkilökohtainen vastuu, mikäli Tukkuliike A:lta tai sen konkurssipesä osoittautuu maksukyvyttömäksi.
Jos myös kavallukseen syylliset henkilöt osoittautuvat maksukyvyttömäksi, silloin olisi ollut oikein jättää asia teoston tappioksi.
Se, että tuomari tuomitsi Hong Kong Oy:n maksamaan teostolle hyvitysmaksun toiseen kertaan, se ei ole mitään muuta kuin oikeusmurha !
Samalla tämä osoittaa, että Suomessa teostolle kuuluvat maksut ovat etuoikeutettuja muihin saataviin verrattuna, täysin perusteetta !
Siispä:
Miksi tekijänoikeus on oikeuslaitoksen erityisessä suojeluksessa ?
Samaa osoittaa toinen vastaava päätös, jossa suomalaista verkkokauppa Oy:tä on Suomen oikeudessa pidetty vastuullisena hyvitysmaksun suuruisen vahingonkorvauksen maksamisesta teostolle tapauksessa, jossa verkkokauppa Oy:n virolainen tytäryhtiö verkkokauppa oü kieltäytyi maksamasta hyvitysmaksua teostolle tyhjistä CD/DVD -levyistä, joita se oli myynyt suomalaisille asiakkaille verkkosivuilla olevassa verkkokaupassaan.
Siis kun virolainen verkkokauppa oü ei maksanut hyvitysmaksua (perusteena se, että Viron laki ei sellaista edes vaadi maksamaan), niin teosto vaati vastaavaa summaa vahingonkorvauksena saamatta jääneestä hyvitysmaksusta suomalaiselta verkkokauppa Oy:ltä.
Nämä 2 oikeustapausta osoittavat kiistattomasti, että Suomessa tekijänoikeudellinen hyvitysmaksu on etyuoikeutettu saatava verrattuna muihin saataviin !
Lakia on myöhemmin muutettu siten, ettei levykohtaista asiakkaan maksettavaksi tulevaa hyvitysmaksua enää ole.
Sensijaan valtio maksaa (siis veronmaksajien rahoista) teostolle hyvitysmaksun, jonka suuruus ei ole suoraan riippuvainen Suomessa myytyjen tyhjien levyjen määrästä.
Teosto ottaa siis aina omansa, joissain tapauksissa kahdesti!
Julkisesta esittämisestä (esim. DJ:n työkseen soittama musiikki) maksetaan teostolle esityskorvauksia.
OK, säveltäjien täytyy saada elantonsa, eli esityskorvaukset olisivat ymmärrettäviä, MUTTA:
Teostolle ei riitä se,että DJ maksaa jokaisesta kappaleesta esityskorvaukset, lisäksi vaaditaan mekanisointimaksu
Parannamme palvelua
