Olen halunnut aina naimisiin. Olen nyt 40ja risat. Minulla takana kaksi pitkää suhdetta, joista toisesta lapsia. Naimisiin ei olla menty, koska minusta ei ole tuntunut siltä että voisin mennä. Nyt jonkin aikaa jo ollut parisuhteessa miehen kanssa, jonka kanssa haluaisin naimisiin. Se tunne tuli melkein heti suhteen alussa. Mutta tämä mies ollut kahdesti avioliitossa ja kummastakin lapsia.
Tämä asia sotii aika paljon omia periaatteitani vastaan. Mielestäni naimisiin mennään kerran. Ymmärrän kyllä, että on tilanteita, missä liitto voi päättyä. Miehellä ne ovat vain päättyneet. Toinen yhteisymmärryksessä ja toinen riitaisissa olosuhteissa.
Mies on sanonut että voi mennä kolmannen kerran naimisiin, mutta itse en tiedä haluanko naimisiin ihmisen kanssa joka on ollut jo kaksi kertaa aiemmin sitä mieltä että on löytänyt elämänsä naisen. Jotenkin ne sanat, mitä avioliittolupauksessa sanotaan on menettänyt merkityksensä.
Vaihtoehtona olen miettinyt, että eihän yhdessäoloon tarvita avioliittoa. Silloin kuitenkin luopuisin omasta toiveestani ja mietin liekö se aiheuttaa katkeruutta. Ja kun tietää että on ne kaksi exää jotka kulkevat miehen sukunimellä. Meille on on ollut selvää ettei lapsia tehdä enää. Tuntuu ettei itselleni jäisi mitään mikä osoittaisi yhteenkuuluvuutta. Ei lapsia, ei avioliittoa, ei yhteistä sukunimeä, ei avioliiton tuomia lakisääteisiä oikeuksia. En tiedä riittääkö se minulle.
Yhdessä voi elää ja rakastaa ilman virallista sitoumusta, olenhan itsekin tehnyt niin. Kuitenkin tiesin koko ajan, että edelliset kumppanini eivät ole sellaisia joiden kanssa haluaisin viettää loppuelämäni, olisin minä päässyt naimisiin jos olisin halunnut.
Oikeastaan pelkään että kohta mies kysyy sen kysymyksen enkä tiedä yhtään mitä vastata...
Naimisiin vai ei?
30
770
Vastaukset
- Papupataotanytselvää
Oon 41 ja mennyt kerran naimisiin, ja eronnut.
Se oli riitaisasti enkä olis halunnut erota,oli lauma lapsia siitä liitosta.
Mun mielestä naimisiin mennän kans vaan kerran. Nyt tulee kohta kaks vuotta yhdessä seurustelua mut ei olla edes kihloissa. En tiedä miks mut mua ei vain kiinnosta enää sormusta sormeen laittaa, ja kyllä olen siitä kuullut. Varmaa erotaan koska uudella tyttöystävällä ei oikeasti riitä huumori siihen että ”kärsii” syyttömänä sen takia että olen jonkun toisen kanssa jo alttarille mennyt. Mun exä on jo uusissa naimisissa.
Mun mielestä sun pitää tehdä niiku sun sydän sanoo. Jos sulle on ok ja pystyt elää sen kanssa että sun aviopuoliso on naimisissa ollut ennenki niin sit kannattaa naimisiin mennä. Loppujen lopuks toi ei ole asia, mut se on kuitenki korvien välissä. Mun mielestä sä et voi seurustella kenenkää kans jonka oot tavannu tinderissä mut oon mäki kohta kaks vuotta täs ollu. Asioiden kans vaa pitää olla ite sinut.
Jos meette naimisii ja eroatte, mitä sitte voi tapahtua? Kerran sä vaa tääl elät ja sillo ku oot elossa ni kannattaa olla onnellinen. :)- Jokotai
Totta. Korvien välissähän se on isoin pulma. Olen aiemminkin tehnyt rohkeita ja riskejä ratkaisuja ja selvinnyt niistä. Ilman avioehtoa kyllä menettäisin mahdollisen avioeron tultua pitkään ja hartaasti keräämääni omaisuuttani miehelle. Lähtökohtaisesti en kyllä ryhtyisi avioliittoon kokeilumielessä vaan täysin varmana asiasta. Mies viettänyt exien ja lasten kanssa selkaista elämää että käyttäneet rahat matkusteluun ja kivoihin asioihin. Itse taas viettänyt melko niukkaa elämää saadakseni oman asunnon itselleni ja lapsille. Nythän mieskään ei voi enää tehdä hienoja reissuja isojen elatusmaksujen ja vähäisen lapsettoman vapaa-ajan takia.
No raha-asiat on sivuseikka.
Yritän itselleni vakuutella että kolmas kerta toden sanoo ja mies ei ole mennyt kirkossa naimisiin vaan maistraatissa koska ex puolisot ei ole kuuluneet kirkkoon. Minä taas haluan kirkollisen vihkimisen .
Eipä sitä seurustelun alussa tällaisia miettinyt, lähinnä naureskelin. Mutta kun tunteet syveni ja huomasi et tuo ihminen onkin lähes kaikkea sitä mitä olen etsinyt niin nauru muuttui ahdistukseksi.
Itse ajattelen että jos olen avioliitossa, niin yritän kaikkeni suhteen jatkumiseksi. onhan eroaminen avioliitosta huomattavasti hankalampaa kuin avoliitosta. Itse kun erosin lasten isästä, niin viikossa hän oli poissa asunnosta, ainoa asia mistä piti sopia oli lasten huolto-ja tapaamisasiat. Ollaan kyllä tosi hyvissä väleissä nykyään ja tehdään hyvää yhteistyötä.
Itse kun jouduin seuraamaan nykyisen miehen eroprosessia, niin kaikkineen se kesti 1,5-vuotta kun yhteistä omaisuutta myytiin ja elivät ns. väliaikaisratkaisussa sen ajan. Edes lasten osalta ei pystytty tekemään pysyvää ratkaisua. Mies oli jo muuttanut erilleen ennen tapaamistamme. - varmanpäälle
Jokotai kirjoitti:
Totta. Korvien välissähän se on isoin pulma. Olen aiemminkin tehnyt rohkeita ja riskejä ratkaisuja ja selvinnyt niistä. Ilman avioehtoa kyllä menettäisin mahdollisen avioeron tultua pitkään ja hartaasti keräämääni omaisuuttani miehelle. Lähtökohtaisesti en kyllä ryhtyisi avioliittoon kokeilumielessä vaan täysin varmana asiasta. Mies viettänyt exien ja lasten kanssa selkaista elämää että käyttäneet rahat matkusteluun ja kivoihin asioihin. Itse taas viettänyt melko niukkaa elämää saadakseni oman asunnon itselleni ja lapsille. Nythän mieskään ei voi enää tehdä hienoja reissuja isojen elatusmaksujen ja vähäisen lapsettoman vapaa-ajan takia.
No raha-asiat on sivuseikka.
Yritän itselleni vakuutella että kolmas kerta toden sanoo ja mies ei ole mennyt kirkossa naimisiin vaan maistraatissa koska ex puolisot ei ole kuuluneet kirkkoon. Minä taas haluan kirkollisen vihkimisen .
Eipä sitä seurustelun alussa tällaisia miettinyt, lähinnä naureskelin. Mutta kun tunteet syveni ja huomasi et tuo ihminen onkin lähes kaikkea sitä mitä olen etsinyt niin nauru muuttui ahdistukseksi.
Itse ajattelen että jos olen avioliitossa, niin yritän kaikkeni suhteen jatkumiseksi. onhan eroaminen avioliitosta huomattavasti hankalampaa kuin avoliitosta. Itse kun erosin lasten isästä, niin viikossa hän oli poissa asunnosta, ainoa asia mistä piti sopia oli lasten huolto-ja tapaamisasiat. Ollaan kyllä tosi hyvissä väleissä nykyään ja tehdään hyvää yhteistyötä.
Itse kun jouduin seuraamaan nykyisen miehen eroprosessia, niin kaikkineen se kesti 1,5-vuotta kun yhteistä omaisuutta myytiin ja elivät ns. väliaikaisratkaisussa sen ajan. Edes lasten osalta ei pystytty tekemään pysyvää ratkaisua. Mies oli jo muuttanut erilleen ennen tapaamistamme.ÄLÄ MENE.Nauti nykytilanteesta niin pitkää kun voit.Yhdessä voi olla ilman valojakin. Eikä tavi pelätä että mies vie omaisuutesi ja alkaa taas reissailla uuden pimun kanssa sinun rahoillasi!
- aviotonsuhde
Kun ei mene naimisiin ei tarvitse ottaa avioeroa, mikä helpotus.
- tsemppiäpäätökseen
Naimisiin meno kärsii romahduksen, kun sen oikein monta kertaa toteuttaa. Tuntuisi, että ne lupaukset on silloin tuuleen huudettu, eikä niillä ole enää sellaista merkitystä kuin ensimmäisellä kerralla. Vähän niinkuin kerran ryssinyt, niin teet sen vain uudelleen ja uudelleen, Tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni ja jokainen harkitkoon sydämessään asiat, turhaa kysellä muiden mielipiteitä, ehkä.
- Jokotai
No ehkä vaan yleistä näkökulmaa kaipaan. Tiedän että jokainen tekee omat päätökset. Miehen ympärillä ja tuttavapiirissä on paljon uudelleen naimisiin menneitä. Omassa kaveripiirissä tai edes sukulaisissa ei ole ketään joka olisi mennyt edes toista kertaa naimisiin. Hyvin harva on edes eronnut. Jos on eronnut, niin mielestäni siihen ollut pätevät syyt. Kai se ympäristökin missä kasvaa ja elää muokkaa omaa ajatusmaailmaa. Senkin takia tämä asia mietityttää.
Kai tämä asia on nostettava pöydälle. Kerrottava ne asiat jotka mietityttää ja kuulla miehen näkökulma asiaan. Eli miksi hänen mielestään tämä mahdollinen liitto olisi se oikea ja loppuelämän juttu. Mikä meidän suhteessa on eroa edellisiin suhteisiin. Jos mies saa vakuutettua minut, niin sitten mennään. Jos ei, niin sitten on turha jatkaa.
- M.56
en ole koskaan joutunut naimisiin. olen aina puhumalla selvinnyt. ;D
- Nimimerkkinenköhäns
Voi hyvä ihminen. Mitä suotta jännität. Olet menemättä, jos arvojasi vastaan. Menet, jos hyvältä tuntuu.
Itse ollut kerran naimisissa. Mies halusi eron.
Nyt menossa toisen kerran. Mies kosi minua kolme kk ensitreffeistä. Tämä tulee kuitenkin olemaan ensimmäinen kerta, kun me kaksi menemme naimisiin.
Ei vanhoja virheitä pidä toistaa, vaan ottaa niistä opiksi!
- eitavoiteltavatilanne
En ole koskaan halunnut avioon, enkä varmaankaan ikinä tule menemään. Mielestäni se on keskiaikainen toisen ihmisen alistamistapa. Avioliitossa ei ole mitään hohdokasta eikä tavoiteltavaa.
- jkfksf
Olen 40v nainen itse, eronnut avioliitosta, nyt uudessa avoliitossa.
Kerroit että häiritsee se että miehesi on ollut aviossa aiemmin ja sitoutunut/rakastanut elämänsä naista silloin jne. Mutta ajattelen että eikö tuokin, että olette kumpikin tehneet lapsia tahollaan, ole myös todella suuri sitoutumisen osoitus ollut aikoinaan? Avioliittoja voi solmia ja erota, mutta kerran "tehty" lapsi on ja pysyy vaikka ero tulisi tästä tärkeästä ihmisestä jonka kanssa lapsi on saatu? (Huomaan sen tässä konkreettisesti itse koska olen itse velanainen ja uudella avokillani on tytär 15v.) Saatko tästä yhtään katsantokantaa siihen suuntaan, ettei se miehen entinen avioliittojen solminta niin haittaisi? Rakastetaan avoliitossakin toista, joskus tunne voi olla jopa vahvempi kuin aviossa jolloin helposti otetaan ajan myötä toinen itsestään selvyytenä? Voiko avoliitossa säilyä tietty positiivinen jännite paremmin? Olen itse näitä miettinyt.
Itse voisin mennä toisen kerran naimisiin hyvinkin, mieheni on myös avioeronnut. Itse en ole tosin aloitteellinen asiassa ja avioehto toki tehtäisiin kuten ekassa liitossanikin. Asiassa vähän "sotkee" tuo kun hänellä on se lapsi kuitenkin, eli itse en mitenkään jyrkästi ole avioliiton kannalla, olosuhteet ekan miehen kanssa oli toiset, ja olosuhteet puolsivat avioliittoa. Mitään prinsessahäitä en vaatisi todellakaan, en vaatinut niitä 22-vuotiaanakaan kun ekan mieheni kanssa menin avioon maistraatissa.
Usko avioliittoon kieltämättä vähän on horjunut kun eroja tulee mutta jos on riittävät perusteet, kyllä olen avioliiton kannalla. Pelkästään miehen sukunimen takia en avioon astele enkä sen takia että olisi hienoa olla rouva X. :)- jkfakfl
40v nainen jatkaa vielä.
Mieti tarkkaan MIKSI haluat avioon? Ota myös järkipuolelta asioita. Ehkä nämä selventävät tilannetta, voit yrittää jättää taka-alalle siinä sen että hän on ollut jo aviossa. Kerroit että sulla on omaisuutta enemmän kuin miehelläsi, sama tilanne mulla vaikka olen paljon pienituloisempi :) Avioehtoa suositan lämpimästi! Myös tulevat mahdolliset perinnöt ovat selkeitä kun on kaiken rajaava avioehto voimassa. Muutoin mahdollisessa avioerotilanteessa joudut maksamaan omasta omaisuudestasi 50% miehelle ja myös saamastasi perinnöstä.
Avopuoliso rinnastetaan vieraaksi ihmiseksi mutta aviopuoliso lähiomaiseksi. Tämä tulee esiin mahdollisissa vakavissa sairastumistilanteissa. Tämä seikka puoltaa avioliittoa mutta kohdallani se ei ole niin vahva seikka että suinpäin olisin avioitumassa avokkini kanssa. Olemme olleet vasta 3v yhdessä enkä näillä ikälukemilla mene avioon ennen kuin vasta aika näyttää että hän todellakin on elämäni mies. Vielä en ole siitä täysin varma. Ainakin hänen lapsensa täytyy saada ensin ns. aikuiseksi ja itsenäistymään. Sitten voisi harkita kun ollaan vain me 2 enää. Toki lapsi on ja pysyy hänellä mutta on se eri asia, kun nyt kun hän tarvitsee vielä vanhempiaan. Mutta sellainen spekulatiivinen tilanne esim. että tytär jäisikin vanhempiensa nurkkiin aikuistuttuaan, olisi sellainen seikka mihin en ryhtyisi enää, silloin ajatusmaailmamme olisivat aivan liian erilaiset ja edessä olisi avoero eikä avioliitto (itse kuitenkin olen lapseton ihminen). Mieheni tietää tämän. Meillä on kaikinpuolin hyvät välit tähän lapseen, se ei ole mikään ongelma, käyn välillä kaksin tytön kanssa shoppailemassa ym naisten hömppää mutta äitipuoleksi sanan perimmäisessä merkityksestä musta ei ole. Kaveriksi kyllä :)
Onko teillä mitään lapsiin liittyviä kysymyksiä mitkä vaikuttaa suuntaan tai toiseen aviokysymyksessä? - Jokotai
No ei ole varsinaisesti lapsiin liittyviä kysymyksiä. Miehellä lapsia on triplasti enemmän kuin minulla. Olen kyllä valmis pitämään huolta hänenkin lapsistaan silloin kun lapset ovat meillä. Kyllähän se harmittaa välillä että meiden yhteiset menot ja lomat määräytyy pitkälti sen mukaan mitä lasten äidit päättää omien lomien ym. suhteen.
Minun ja lasten isän kanssa asiat on huomattavasti joustavampia. Voin sanoa että menen reissuun tuolloin ja se järjestyy. Samoin toisinpäin.
Avioehto kyllä joo kannattaa tehdä jos menee naimisiin.
Olen tehnyt aiemmissa suhteissa ratkaisuja järkipohjalta . Toki myös tunnepohjalta. Olen ehtinyt jo sinkkuilla muutaman vuoden. Jos ajattelin tässä suhteessa järkiperusteita vaan niin minun kannattaisi lähteä omille teilleni. Tällä kertaa kuitenkin tuntuu että haluan toimia tunnepohjalta, koska se tunne on vahva.
- kunpainenkin
siinä mielessä olet ihan oikeassa mutta ehkä hieman liian naivi. onko status elämänrikkautta tärkeämpi?
- vsdofhåasoi
naimisiin meno on hauskaa. naimisissa olo ei. kerran olen ollut avoliitossa, se tuntui ihan naimisissa ololta. Minkä ihmeen takia haluat kiduttaa itseäsi naimisiin menolla?
en pysty käsittää mikä ihmeen hinku naimisiin, mitä se muuttaa, ei mitään - toisaaltatull
Älkää hyvät ihmiset menkö naimisiin jos on usea ero jomman kumman puolella..Tyttäreni avioitui miehenkanssa,jolla oli 2 avioliittoa takana,,eli tyttöni sitten se kolmas..Ei siinä mikään varoittelu auttanut,ja tytär täysi-ikäinen,että itse voi päätöksen tehdä silloin..Nyt heillä ero juuri astunut voimaan,,kaksi lasta,,onneksi jo teini-ikäiset...Mies uskomaton narsisti,joka edelleen yrittää tytön elämää hankaloittaa,,oli ja on kurja seurata sivusta mitä kaikkea siinä perheessä ennen eroa käytiin läpi..Eli jos monta avioliittoa niin kyllä jossain pitäis hälytysten soida..Pitäkää vapaus ilman aamenia,
- faktat.kuntoon
mene avioon jos miehellä on omaisuutta ja leskeneläkettä voi saada , avo ei saa , ei sitä tiedä
missä oli vikaa kun 2 aiempaa liittoa ei toiminut ,
, ja muutenkin hallitset miestäsi kun tämä joutuu sairaalaan , vain vaimo saa tietää miehensä sairauksista mutta avo ei saa , - anonyymi_2SJ
mene vaan avioon jos miehellä on omaisuutta niin saat siitä puolet , kun mies sairastuu niin saat
hänen pankkikorttinsa käyttöön - anonyymi_xnD
mee avioon jos miehellä on omaisuutta , saat miehen pankkikortin käyttöösi kun se sairastuu
- anonyymi_K9y
tuttavani , 44 vuotias lapseton nainen avioitui eronneen miehen kanssa jolla lapsia , tämän tytär
muutti heidän kotiin ja käytti äitipuolensa vaatteita , penkoi kaapit ja varasti alusvaatteet naiselta , mies oli konkurssiyrittäjä ja tarvitsi naisen bulvaanikseen uuteen yritykseensä ja
lainan hakuun kun naisen luottotiedot oli puhtaat - Rahaaa
Vain jos on isomulkkunne , rikas ja ei makkaa lapsiasi.
Eikö yh-naiset saa elatusmaksuja ja pärjää erilasilla tuilla,kunhan ovat oksana ja telvätlapsia joka oksalle.
Netissäon kaikenlaista onnenonkijaa vaikka juuri vankilasta vapautunut pedofiili.
Tvssäkin oli juuri nainne joka oli rikollinen janaimissiin täytyi päästä väkisin ja kaiken kansan nähden, ilmeisemmin sai vaan hyvät rahat hääohjelmasta ja täys ylöspidon itselleen.
Näin se homma menee, hävetkääpänyt ihan oikeasti. - Pumpulipampuli
Raamattu hyväksyy avioeron vain toisen haureuden perusteella. Eli ei tainnut olla miehellä raamatullinen syy erota joten älä mene avioon hänen kanssaan.
- Jokumuutaiei
7 kertaa aviossa! Kaikki olivat onnellisia suhteita koska luonteeltani olen radikaali feministi ja kaikessa aina naisten puolella. Erityisesti suosin vanhempia yksinhuoltajia joita on mukava rahoittaa.
- Getoverit
Tervetuloa sieltä raamatusta tähän nykypäivään!
Käännetääs tilanne näin:
Sulla on lapsia aikaisemmasta liitosta, pitäisikö sun kelvata lapsettomalle miehelle? Yhtä typerä ajatus kun toi sun omakin. Sä oot jo 40 eli et enää mikään primetime-deitti. - Arvelija65
Ajattelen niin ,että kun henkilö menee useamman kerran avioliittoon.Niin hän uskoo sen rakkauden kestävyyteen mikä kulloinkin on kyseessä. Eikä ole sitoutumiskammoinen , nostan hattu kun uskaltaa aina uudestaan luottaa avioliittoon. Toisaalta taas saattaa olla epävarma ja ( luulee ) että sitoo toisen papin aamenella itseensä. Eli pelkkä seurustelu eriosoitteista (tai avoliitto) vaatii itseluottamusta ja pyyteetöntä rakkautta ja että luottaa suhteen kestävyyteen ilman virallistamista . Siinä ei yleensä voi pitää toista itsestäänselvyytenä , ( kuten joskus avioliitossa käy) Tosin avioliitto voi tuoda turvallisuuden tunnetta jos sitä kaipaa. Mutta kun muistaa pitää huolta omasta itsestään . Tietäen että toinen ei sitä pysyvää onnellisuutta voi antaa . Niin kumpi vaan vaihtoehto on oikea lyhyeksi tai pitemmäksi aikaa. Kestävyystakuuta kun kukaan ei voi antaa .
- Jokotai
No ei kestävyystakuuta ole kyllä missään. Itse olen kyllä vieläkin sitä mieltä että avioliittoon menemistä harkitaan tarkkoin ja sen eteen työskennellään. Siinä ei luovuteta vähällä. Miehen kohdalla en usko että kovin pitkää harkintaa on tehty ainakaan uuteen liittoon ryhtyessä kun edellisen ja uuden liiton välissä ei ole kuin 1-2-vuotta.
Ja mies myös kavereineen naureskelee näille heidän liittojen määrälle, eikä sekään kovin harkitsevaa kuvaa anna.
Tottakai minulla on se haave saada viettää hääjuhlaa, pukeutua kauniisti, pitää sormusta sormessa ja sillä osoittaa kuuluvansa jollekin. Jos nyt meille häät joskus tulisi,niin näiden miehen aiempien häiden takia menisimme todennäköisesti hiljaisuudessa naimisiin enkä pääsisi viettämään sitä juhlaa sellaisena kuin itse haluaisin.
- Realist
40v naisella ei ole paljon varaa valita joten jos haluat naimisiin niin mene, jos et niin jää ilman.
- pihistelijä1989
JOS AJATUS HÄISTÄ KAUHISTUTTAA, LUE TÄMÄ:
Joitakin ihmisiä kammoksuttaa ajatus hääjuhlista ja kaikki naiset eivät halua sitä ns. prinsessapäivää.
Voin ilokseni kuitenkin kertoa, että häät saa olla täysin hääparin itsensä näköiset. Morsiamella ei ole pakko olla prinsessamekkoa, sillä viime vuosina muotiin on tullut myös kaikenlaisia housupukuja. Itse asiassa hääparin ei ole pakko edes pukeutua ja laittautua mitenkään erityisesti, ellei itse halua.
Häihin ei ole mikään pakko käyttää myöskään juuri mitään rahaa. Teräksisiä ja hopeisia sormuksia saa muutamalla kympillä. Juhlien tarjoilut voi hoitaa itse (sukulaiset tai ystävät avuksi). Hääkuvat voi ottaa se tuttava, jolla on paras kamera. Monia asioita voi lainata, vuokrata ja tehdä itse häitä varten. Kaikkein yksinkertaisimmat ja halvimmat häät on jos niihin ei kuulu juhlintaa lainkaan vaan pelkkä vihkiminen esim. maistraatissa. Häämatkalla voi käydä esim. lähiöpubissa tai Tallinnan risteilyllä.
Häät ovat merkki rakkaudesta. Mitä pahaa häiden juhlimisessa siis olisi? - Oppeliini1
Mitä tahaansa päätätkin, varmista ettei kituuttamalla hankkimasi varat (kotisi, säästösi lapsiasi varten) eivä valu muille. Sinä olet hankkinut ne itseäsi varten ja kenties vanhuuden varalle. Tulet tarvitsemaan sen kaiken.
Miksi edes haluaisit ko miehen kanssa naimisiin kun häneltä tuskin liikenee aikaa itselleenkään!? Lapsia sinne tänne sittellyt mies parhaansa mukaan on heidän kasvukuvioissa mukana. Siinä hän tekee oikein.
Eokö todellakin olisi parasta että pidätte omat asunnot, tapailette silloin kun kummallekin sopii ja odotat kunnes lapsenne eivät ole teistä riippuvaisia.
Olisitte aivan eri asemissa yhteisen aikanne suhteen.- Jokotai3
Sitä vaan kaipaa toista ihmistä jakamaan arkea. Oonhan tässä nyt jo muutaman vuoden itsekseen hoitanut kaiken. Se näissä mahdollisissa uusperhekuvioissa on hyvä asia että saa kahdestaan viettää välillä aikaa kun lapset on toisten vanhempien luona. Etenkin kun ei ole tai tule niitä yhteisiä lapsia.
Suhde on tullut vahvemmaksi ja paremmaksi edelleen. Siitä avioliitosta olen vielä epävarma, mutta eihän se vielä ole kuitenkaan ajankohtainen. Mietin tässä hääohjelmaa katsoessani, että jos itse olis siinä alttarilla ja pappi kysyisi mieheltä että tahdotko ottaa ja lupaatko rakastaa...niin lähinnä tulis itselleni olo että joopa joo, niin varmaan.
- eimitäänsyytä
Ei avioliitolla mitään virkaa enää ole.
Mulle riittää parisuhde ilman sen kummempia virallisia papereita tai vihkivaloja. Riittää kun keskenämme tiedämme että kimpassa ollaan. Näillä eväillä on menty jo 35 vuotta.
Sähköiseen Oma kantaan lähimmäksi omaiseksi on määritetty kummallakin avopuoliso ja se riittää terveydenhuollon porukoille ja myös viranomaisille.
Jos jompi kumpi meistä kuolee, lapset perii kuolleen omaisuuden, ei siinäkään mitään ihmeellistä ole.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehen lapsettomuus keski-ikäisten deittailussa
Tällä palstalla esitetään usein ajatus, jonka mukaan lapsia saanut nainen olisi parisuhdemarkkinoilla huonommassa asemas2772316Kunpa voisin halata sinua
ja sanoa sinulle miten onnellinen olen siitä, että olet elämässäni. Mutta et ole halausetäisyydellä... etkä elämässäni.441113- 761051
Muut yrittää seata meidän välejä
Nainen, oot varmaan sen myös huomannut. Ihan irl oon sen huomannut jo hyvän aikaa. Eihän anneta sen häiritä.1001033Miksi Suomi ärsyttää Venäjää?
Jatkuvasti? Hyvin suomen herrat tietää, että tuo DCA-sopimus on paha ärsyke Venäjälle. eihän Venäjä ole hyökännyt Suomen274872- 79815
Jotenkin tätä asiaa pitää nyt käsitellä
Vaikka sitten anomuumisti. Olen lähestulkoon rakastunut vanhempaan mieheen mutta tämä ei nyt oikein suju niin kuin pitäi72799Älä turhaan nainen ikävöi minua
Olen sellainen jäntevä pantteri ja sinä jo melkein rollaattorikamaa. Ei onnistu mikään.64690Meillä olisi kaunis kesä
Yhden viestin päässä. Haluaisin tutustua. Vaikka oltaisiin vaan ystäviä. Eikä mitään vaan vähättelyä. Ajattelen et olet17680Kuinka paljon voi olla rakastunut..
....ja välittää ihmisestä jota ei edes tunnen kunnolla? Eikö silloin ole kysymys jostain suuremmasta? Mitä on yhteenkuul64679