Mistähän alottaisin?.. Oon nyt pari vko seurustellut erään miehen kanssa. Epäilen hänellä olevan skitsofrenia (hän itse kieltää asian) mutta puhuu välil itsekseen, kuulee ääniä ja nauraa niille. Myös paljon vainoja välillä että häntä häiriköidään ja hänen elämää vaikeutetaan millon milläkin tavalla.... Mutta ei suinkaan ole tommonen koko ajan.
pidän henkilöstä Paljon, eikä minulle tuo sairaus olis ongelma koska se on muutakin kun noi oireet. Todella kiltti, huomioon ottava, lahjakas monessa asiassa voisin tehä pitkän listan hyvistä asioista ja lisäks hyvänäkönen! . On toimelias ja touhuaa kaikenlaista, välil melkeen kun adhd olis 😅 ollaan tunnettu vasta 4kk ajan, joten hyvin vähän.
ongelma nyt vain se että tää on mulle uutta... Kuinka teillä vaikuttanut sairaus suhteessa? Saa vastata niin skitsofrenikot tai niiden kumppanit tai exät.
pidän henkilöstä Paljon, eikä minulle tuo sairaus olis ongelma koska se on muutakin kun noi oireet. Todella kiltti, huomioon ottava, lahjakas monessa asiassa voisin tehä pitkän listan hyvistä asioista ja lisäks hyvänäkönen! . On toimelias ja touhuaa kaikenlaista, välil melkeen kun adhd olis 😅 ollaan tunnettu vasta 4kk ajan, joten hyvin vähän.
ongelma nyt vain se että tää on mulle uutta... Kuinka teillä vaikuttanut sairaus suhteessa? Saa vastata niin skitsofrenikot tai niiden kumppanit tai exät.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Epäilen hänellä olevan skitsofrenia (hän itse kieltää asian) mutta puhuu välil itsekseen, kuulee ääniä ja nauraa niille. "
Kuulostaa kyllä skitsolta, ei missään nimessä normaalia käytöstä.
Sairaus voi pysyä aisoissa lääkityksellä, mutta joskus henkilö itse lopettaa lääkkeet ei syö, harhat, äänet palaa, vainoharhaisuus, voi raivostua, hyökätä päälle, tiedän yhden joka kävi omien vanhempiensa kimppuun, kumminkin iso mies.
Kadonnut välillä johkin, äänet myös käskevät joskus tekemään asioita, voi ahdistua herkästi asioista. Jotkut asiat ehdoton Ei. Voi olla välinpitämätön asioista ja omasta puhtaudestaan. Enimmäkseen rauhallinen. Käy keskusteluja itsekseen ikkunan tai peilin vieressä.
Itse en suosittelisi suhdetta skitsofrenikon kanssa, sinun pitää olla todella vahva ihminen ja kestää ne huonot laskutkin ja sen että toinen elää omassa maailmassaan ja voi luulla jopa sinua joksikin muuksi.
Ei lääkkeet estä sairauden uusitumista/kriisyitymistä! Jotkut taas voivat lopettaa lääkkeet, joko koska ovat parantuneet, tai sitten siksi että ne lääkkeet eivät ole koskaan auttaaneet häntä henkilökohtaisesti. Jokainen on erilainen.
Vihdoin joku vastaa kiitos teille! kun mä oon sitä pohtinu että voisko olla joku psykoosikin? Tai sitten skitsofrenia... Mut ei tietenkään tavallista toi käytös. Nyt oon huomannut esim sen että jos ollaan iltaa viettämässä ja nautitaan alkoholia, niin humalassa rupee tulemaan melkosta settiä että alkoholi aina laukaseva tekiä näille harhoille. (ei suinkaan juo usein)
skitsofreenikot harvoin ovat väkivaltaisia. Oon ystäväpiiris törmännyt myös näihin asioihin joista 2 joutunut kyllä ihan osastolle asti osa kyennyt elään asiankaa ja osaa sivuuttaa nuo ääniharhat ja tiedostavat sen että ovat harhoja ja elävät ihan normaalia arkea.
Tää henkilö jota tapailen ei suinkaan ole väkivaltainen vaan päin vastoin, tai ei höpötä omiaan koko aikaa.. Pääasias on "normaali". Todella tarkka ulkonäöstään, siisti , on harrastuksia, sosiaalinen , lahjakas monessa asiassa ja pärjää ilman mitään hoitajia ym ympärillä.
uskallan kyllä verrata itseäni aika vahvaksi luonteeksi, on tässä tullu itekin koettuu yhtä sun toista. Haluisin tukea tätä henkilöä ja yrittää saada oikean hoidon helpottamaan hänen arkea, sen verta huoli että jos tuosta pahenee... oon nyt lukenut paljon aiheesta että etenkin lähimäisten tuki on todella tärkeää, enkä siis tosiaan ole mihkään lähdössä. Tää henkilö on kuitenkin enemmän hyvää kun huonoa, eikä ole pelkkä sairaus.
mutta entiedä miten saidin puhuttua järkeä että hakisi jotain hoitoa tai lääkettä. Kun tuntuu pelkäävän leimatuksi tulemista, kuitenkin kyseessä yleinen sairaus, muutenkin näist asioist vaijetaan liikaa ja siks on eräänlainen tabu
Mistä tiedät, että hän kuulee ääniä? Moni puhuu ja nauraa itsekseen, koska on esimerkiksi ahdistunut ja oma sisäinen keskustelu käy niin voimakkaana, että ympäristö unohtuu. Myös äänten kuuleminen on yksi keino prosessoida sosiaalista ahdistusta ja käsitellä vaikeita kokemuksia. Kerron sinulle ihan omasta kokemuksestani, kun seurustelin kerran erään ihmisen kanssa, joka huomautti siitä, että nauroin itsekseni. Ja minulllahan on skitsofreniadiagnoosi, mutta ei se tietenkään selitä itsekseen nauramista. Nauroin itsekseni, koska olin ahdistunut ja jännittynyt, ja pakonomainen huumori oli tapani käsitellä vaikeita sosiaalisia tilanteita. Ei siihen mitään aistiharhoja liittynyt, vaikka se varmasti tulkittiinkin niin. En yleensä nauranut julkisesti, mutta kotona usein naureskelin pakonomaisesti. Tämä ihminen oli aika vaikea ja lisäsi ahdistustani tavalla, joka pahensi myös sen oireita, eli nauramista. Olihan se vähän huvittava ja kummallinen oire, ja selvästi ulkopuolisten silmissä varmaan ilmensi jotenkin erkaantumista todellisuudesta. Mutta jos sitä käsittelee jonain mystisenä geenisairautena, niin se voi pahentua, koska tuollaisten "oireiden" juuret ovat usein sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Ihminen ei esimerkiksi kykene käsittelemään häpeää, pettymyksiä ja ahdistusta muulla tavoin, kuin vaikka nauramalla pakonomaisesti niille tai/ja pakenemalla sisäiseen keskusteluun päässään. Tämä kuulostaa vähän huvittavalta "oireelta" sinänsä, mutta se on mielestäni monien niin sanotusti psykoottisten oireiden perimmäinen syy. Niitä voi varmasti käsitellä oikeanlaisessa psykoterapiassa, mutta sellaista on aika vähän saatavilla. Neuvoisin kuitenkin, että ohjaisit kaverisi psykoterapiaan, niin hän voi saada ymmärrystä ongelmilleen.
Koska on sanonut kuulevansa... Nykyään on mulle myöntänyt että on diagnoosi skitsofreniaan. Minäkin puhun toki itekseni välillä mut en suinkaan väitä kuulevani mitä en kuule joten siitä aloin epäillä hänellä tota ... Lisäksi ei ole mitenkään tavatonta että Ääniä Kuuleva naureskelisi niille harhoille.
mulle hän kertonut että On hyvä olla mun kanssa ja stressiä vähämmän. Olen aika ymmärtäväinen ihminen monessa asiassa, tää diagnoosi ei mua säikäytä pois. Pidän henkilöstä Paljonkin mutta uskon ettei mihkään terapiaan menisi, ainkaan vielä.
Itse olen yksinäinen ja olen puhunut vuosia itsekseni. En puhele joukossa, joskus vahingossa jotain mumissut mutta en muutoin. Joo ja voin hymyillä omille ajatuksilleni mitä luullaan nauramiseksi. Tämä ominaisuus eli omille ajatuksille hymyily on ollut minulla ainakin teini iästä asti jolloin sain siitä huomautteluja joskus koulussa mutta en ole kuitenkaan ollut missään harhoissa. Saatoin ajatella esim. Mr Beania luokassa ja sitten alkoi vaan hymyilyttää ja vähän naurattaa niin ei sen kummempaa. Että toi on vaan mun ominaisuus eikä mikään harhaisuuden muoto.
Pakene kun vielä voit!
Been there ja homma sujui siihen saakka kun sujui. Ei koskaan enään...
Eli kuten muissakin suhteissa.. . Sujuu niin pitkään kun sujuu.
Siinäpä hauskuutta loppuelämäksi.
Teatteria livenä!
Joo, jatka vain niin kauan kuin huvittaa.
Tosi voit kävellä jossain vaiheessa päätäsi lyhyempänä...
En missään nimessä suosittele tässä vaiheessa kun voit vielä valita.
Hmmm... No mielestäni tätä sairautta on eri tasoilla eikö? Taitaa olla tällä lievimästä päästä... Ei ole väkivaltanen tai mikään "zombi". Itelläkin kun on läheisellä skitsofrenia mutta ei oo mikään hullu. Kuulee ääniä päivittäin, mut ei moni tiedä hänen sairastavan edes.
Seurustellut. Mietit jotain muuta
Tää juttu onki aloitettu aikoja sitten. No mut jos joku miettii näitä asioita, niin voin sanoa, että itse sairastan. Minulla puhkesi skitsofrenia traumojen ja kriisien jälkeen about 10 vuotta sitten. Mieheni meinaa joskus väsyä, sillä minulla on maniajaksoja tai en tee mitään-jaksoja ja harhaisuutta joskus. Mutta onneksi mieheni ei jätä ja lapsiakin on, heitä varoitan etukäteen ja he huolehtivat siitä, että pitävät äidilleen seuraa silloin ehkä enemmän. Lapset siis teinejä. Lapset pärjäävät koulussa ja heillä on ystäviä. Mieheni auttaa siinä missä pystyy ja kiitän häntä joka päivä.
Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö ja nyt, kun hoitoni on tasapainossa, oloni on kohtalainen. Käyn töissä ja huolehdin itsestäni. En ole väkivaltainen, vaan ihmisenä luotettava ja empaattinen. En kiinnostu kuin yhdestä miehestä kerrallaan, koska arvostan toista todella paljon.
Minusta on hienoa, että on aloittajan kaltaisia vahvoja ihmisiä, jotka eivät valita pikkuasioista. Kun keskittyy toisen hyviin puoliin, niin löytää aidon onnen. Ei kannata uskoa kaikkea mitä muut puhuvat.
Suhde skitsofreenikon kanssa on takuulla haastavampi kuin terveen kanssa.