En usko jaksavani enää, enkä tiedä miten saada apua...

Hei!

Olen itsekkin paininut samanlaisten ongelmien kanssa viime aikoina, ja kuten sinä, en pystynyt puhumaan niistä kavereiden ja perheen kanssa häpeän vuoksi. Minusta on myös tuntunut että kukaan ei tunne minua oikeasti, että elän vain tietynlaista roolia eri ihmisiä varten,

Parhaan avun sain menemällä ihan vain lääkäriin, jota kautta pääsi psykologille. Ammattiauttajalle on paljon helpompi avautua ja olla rehellinen, koska hänellä ei ole "osaa" elämässäsi. Ihan vain pelkkä keskustelu muutti tilanteeni täysin, olen nyt ollut rehellisempi läheisilleni ja itselleni ja elämä tuntuu paljon merkityksellisemmältä. Läheisesi välittävät sinusta oikeasti, eivätkä hylkää sinua sen takia että painit ongelmien kanssa. Kaikilla meillä on omat ongelmamme.

Suosittelen että varaat ajan ihan lähiterveysasemalle jos tuntuu että kouluterkkarille ei halua puhua, nykyään on paljon apua tarjolla. Aika saattaa tulla pitkän ajan päähän, mutta se on sen arvoista, tulet huomaamaan. Olet avun arvoinen, meillä on vain tämä yksi lyhyt elämä täällä ja jokaisella on jotain annettavaa maailmalle. Tsemppiä!

Kuten itsekin totesit niin tarvitset apua. Älä pelkää mennä terveyskeskukseen ja kertoa täsmälleen miltä susta tuntuu. Voi olla että siellä reagoidaan tavalla jota et juuri nyt ymmärrä mutta he auttavat sinua. Itsekin olen vääntänyt elämän kanssa kättä melkein 30 vuotta. Asioita ei ole hyvä hautoa yksin, puhu ihan kenelle tahansa. Läheisesi eivät ehkä ymmärrä mutta sinua helpottaa kun saat asian ulos. Auttaisiko kirjoittaminen jos puhuminen on vaikeaa? Älä luovuta!

Moi,

Luin viestisi, mutta just nyt en voi vastata.
Oota huomiseen, vastaan paremmin silloin.

Hyvää yötä sinulle ja kauniita unia!

Huomenna!

Olet vielä niin nuori (todellakin) että älä hätäile ratkaisujesi kanssa, älä missään nimessä vahingoita itseäs! Tuossa iässä on kovat paineet miten pärjää muiden samanikäisten suhteen, ihan turhaan! Tärkeämpää on se että keksit mikä kiinnostaa sinua, jos ei mikään niin sekin on ok. Jos mikään ei kiinnosta niin se on buddhalaismunkkien mielestä hyvä asia, koska se mahdollistaa meditoinnin helposti ;)

Itsekin ajelehdin pitkään ja olin ahdistunut monista asioista yms. Korkeakouluun lähdin opiskelemaan vasta 30v täytettyäni. Ja se kannatti. On helppo päästä töihin kun hommaa paperit ja tutkinnon. Sinulla tuntuu olevan ajattelutapa että kaikki on hirveän vaikeaa ja mahdotonta päästä esim. hyvään työhön. Se ei ole totta. Tärkeää sinulle on löytää sellainen suunta mitä haluat seurata. Todellisuudessa mitään kiirettä tai painetta ei ole. Voit aivan rauhassa miettiä mitä haluat tehdä elämässäsi. Hidas eteneminen ei haittaa, kunhan vain suunta on oikea! (ja sinä päätät elämäsi suunnan!)

Minusta on vähän erikoista kun sanot että olet vasta 17v ja sanot että "Kaikki nämä vuodet olen odottanut jotain parempaa vaikka kaikki menee aina vaan alamäkeen päin". Voit aivan hyvin käyttää vaikka 5 välivuotta opiskeluista sen miettimiseen mitä haluaisit tehdä!


Niin sellaistahan se elämä on. Se hajoaa koko ajan käsiin ja asiat menevät eri tavalla kuin olisit kuvitellut ja halunnut. Maailma on sellainen. Miten sen kanssa elät, tai olet elämättä päätät itse. Mutta itseäsi ei sinun tarvitse vahingoittaa.

Hei,

Olet saanut jo hyviä neuvoja!

Löysin netiltä tälläisen sivun
https://www.nuortenelama.fi/elavaa-elamaa/hyvinvointi-ja-terveys/mielenterveys-484

Vaikuttaa hyvältä!
Löydät varmaan apua täältä ja sinua kuunnellaan ja tuetaan!

Olisko täältä apua?
Oli myös lista eri paikkakunnista:
Kun tarvitset tietoa ja neuvontaa, nämä palvelut eri puolilla Suomea ovat apunasi:

Osaat kuvailla tilanteesi, miten hyvä että olet tarttunut asiaan ja aiot tehdä muutoksen.
Kirjoitat vain ja kerrot.
Elämä ja kaikki mahdollisuudet edessä!

Täällä on toinen paikka:
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/Pages/default.aspx

Iso hali minulta, kyllä sinä selviät!
Niin hyvä kun olet ottanut asian esille, se oli se ensimmäinen askel!