Olen 17 täyttävä nuori lapista ja en oikeasti tiedä mitä tehdä enään. Mä tarviin apua mun mielen kanssa. Mulla ei ole kavereita enkä perheellekään voi puhua. En usko perheen uskovan/ymmärtävän minua koska he eivät tunne minua ollenkaan, kaikkien näiden vuosien ja henkisten seinien takaa. Vasta kuulin myös äidin puhun todella epäkunnioittavalla läheisestä joka joutui psykiatriseen hoitoon. Koulu terveydenhoitajille olen aina tottunut valehtelemaan, en osaa puhua heille sitten ollenkaan. Enkä nyt ihan noin vaan voi päivystykseenkään marssia ja toitottaa että haluan pois täältä. Olen yrittänyt päästä eri nuorten nettichattien linjoille, mutta kaikissa on todella pitkät jonot ja lyhyet aukioloajat, en siis kertaakaan ole päässyt juttelemaan kenellekkään.
Ajatus mikä itsellä on nyt mielessä on tahallisesti epäonnistunut itsemurha, eivät sen jälkeen ainakaan hoitajat päästä minua silmistään. Mutta tiedätkö mistä mä voin saada apua? Mulla on oikeesti niin paha olla ja olen kyllä jo aika varma että kohtaloni on vain lähteä täältä. Kaikki nämä vuodet olen odottanut jotain parempaa vaikka kaikki menee aina vaan alamäkeen päin. En jaksa olla enää omien ajatuksieni kanssa, joten jos sinulle on mitään ideaa miten saada apua, kerro. Kiitos!
En usko jaksavani enää, enkä tiedä miten saada apua...
6
<50
Vastaukset
- Krlo
Hei!
Olen itsekkin paininut samanlaisten ongelmien kanssa viime aikoina, ja kuten sinä, en pystynyt puhumaan niistä kavereiden ja perheen kanssa häpeän vuoksi. Minusta on myös tuntunut että kukaan ei tunne minua oikeasti, että elän vain tietynlaista roolia eri ihmisiä varten,
Parhaan avun sain menemällä ihan vain lääkäriin, jota kautta pääsi psykologille. Ammattiauttajalle on paljon helpompi avautua ja olla rehellinen, koska hänellä ei ole "osaa" elämässäsi. Ihan vain pelkkä keskustelu muutti tilanteeni täysin, olen nyt ollut rehellisempi läheisilleni ja itselleni ja elämä tuntuu paljon merkityksellisemmältä. Läheisesi välittävät sinusta oikeasti, eivätkä hylkää sinua sen takia että painit ongelmien kanssa. Kaikilla meillä on omat ongelmamme.
Suosittelen että varaat ajan ihan lähiterveysasemalle jos tuntuu että kouluterkkarille ei halua puhua, nykyään on paljon apua tarjolla. Aika saattaa tulla pitkän ajan päähän, mutta se on sen arvoista, tulet huomaamaan. Olet avun arvoinen, meillä on vain tämä yksi lyhyt elämä täällä ja jokaisella on jotain annettavaa maailmalle. Tsemppiä! - katsetulevaisuuteen
Kuten itsekin totesit niin tarvitset apua. Älä pelkää mennä terveyskeskukseen ja kertoa täsmälleen miltä susta tuntuu. Voi olla että siellä reagoidaan tavalla jota et juuri nyt ymmärrä mutta he auttavat sinua. Itsekin olen vääntänyt elämän kanssa kättä melkein 30 vuotta. Asioita ei ole hyvä hautoa yksin, puhu ihan kenelle tahansa. Läheisesi eivät ehkä ymmärrä mutta sinua helpottaa kun saat asian ulos. Auttaisiko kirjoittaminen jos puhuminen on vaikeaa? Älä luovuta!
- vastaanhuomenna
Moi,
Luin viestisi, mutta just nyt en voi vastata.
Oota huomiseen, vastaan paremmin silloin.
Hyvää yötä sinulle ja kauniita unia!
Huomenna! - RauhaaKeväälle
Olet vielä niin nuori (todellakin) että älä hätäile ratkaisujesi kanssa, älä missään nimessä vahingoita itseäs! Tuossa iässä on kovat paineet miten pärjää muiden samanikäisten suhteen, ihan turhaan! Tärkeämpää on se että keksit mikä kiinnostaa sinua, jos ei mikään niin sekin on ok. Jos mikään ei kiinnosta niin se on buddhalaismunkkien mielestä hyvä asia, koska se mahdollistaa meditoinnin helposti ;)
Itsekin ajelehdin pitkään ja olin ahdistunut monista asioista yms. Korkeakouluun lähdin opiskelemaan vasta 30v täytettyäni. Ja se kannatti. On helppo päästä töihin kun hommaa paperit ja tutkinnon. Sinulla tuntuu olevan ajattelutapa että kaikki on hirveän vaikeaa ja mahdotonta päästä esim. hyvään työhön. Se ei ole totta. Tärkeää sinulle on löytää sellainen suunta mitä haluat seurata. Todellisuudessa mitään kiirettä tai painetta ei ole. Voit aivan rauhassa miettiä mitä haluat tehdä elämässäsi. Hidas eteneminen ei haittaa, kunhan vain suunta on oikea! (ja sinä päätät elämäsi suunnan!)
Minusta on vähän erikoista kun sanot että olet vasta 17v ja sanot että "Kaikki nämä vuodet olen odottanut jotain parempaa vaikka kaikki menee aina vaan alamäkeen päin". Voit aivan hyvin käyttää vaikka 5 välivuotta opiskeluista sen miettimiseen mitä haluaisit tehdä!
Niin sellaistahan se elämä on. Se hajoaa koko ajan käsiin ja asiat menevät eri tavalla kuin olisit kuvitellut ja halunnut. Maailma on sellainen. Miten sen kanssa elät, tai olet elämättä päätät itse. Mutta itseäsi ei sinun tarvitse vahingoittaa.Hei, arvostan vastaustasi mutta mun tunteet ei liity opiskeluun tai mihinkään sellaiseen. Ja voin sanoa että on tässä lyhyessä elämässä siltikkin tullut kärsittyä, sitä ei vaan voi kaikki ymmärtää. Juuri tätä vastausta ihmisiltä pelkään että ”sulla on teini angsti” ”kaikilla nuorilla on tällainen vaihe” kun olen ala-asteelta asti taistellut ajatuksieni kanssa :/
- vastaantänään
Hei,
Olet saanut jo hyviä neuvoja!
Löysin netiltä tälläisen sivun
https://www.nuortenelama.fi/elavaa-elamaa/hyvinvointi-ja-terveys/mielenterveys-484
Vaikuttaa hyvältä!
Löydät varmaan apua täältä ja sinua kuunnellaan ja tuetaan!
Olisko täältä apua?
Oli myös lista eri paikkakunnista:
Kun tarvitset tietoa ja neuvontaa, nämä palvelut eri puolilla Suomea ovat apunasi:
Osaat kuvailla tilanteesi, miten hyvä että olet tarttunut asiaan ja aiot tehdä muutoksen.
Kirjoitat vain ja kerrot.
Elämä ja kaikki mahdollisuudet edessä!
Täällä on toinen paikka:
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/Pages/default.aspx
Iso hali minulta, kyllä sinä selviät!
Niin hyvä kun olet ottanut asian esille, se oli se ensimmäinen askel!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2194187
- 1214036
- 483642
- 673049
- 2002751
- 492538
- 222538
- 202416
- 412299
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412255