Kysyisin vaan!

Oikeudenmukaisuutta

Onkohan mahdollista onnistua parisuhteessa,jossa on kaksin,mutta yksin,
mikään ei muutu,vaikka kuinka yrittäisi---ei kuuntelutaitoa,ei keskustelutaitoa,eikä haluakaan kommunikoida toisen kanssa,ei yhteisiä harrastuksia,ei,vaikka ne olisivat ilmaisiakin,välillä tuntuu,että repeän ja hyppään seinälle X -muotoon.....!Olen aika vähästäkin iloinen ja huumori
on aina ollut kantava voimaja sisu,mutta esimerkiksi juuri nyt on tosi paha hetki.Tahtoo tulla paha
olo ja toinen vaan provosoi,voi kun elämä näyttäisi vielä joskus palasen onnensadetta.ihan tavallisia
juttuja,mutta kun ei näköjään.

6

122

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jaritampereelta

      Mä olin tuollaisessa avioliitossa aika pitkään, tai oikeastaan jopa hiukan paremmalta kuulostavalta, meillä oli sentään yhteinen harrastus, tanssi.
      Mutta ei se kantanut, kun suhteesta puuttui kaikki muu.
      Tiedän, että se on hyvin ikävä tunne, kun tuntee kaksin ollessaankin, olevansa aivan yksin.

      • Oikeudenmukaisuutta

        Kiitos kommentistasi,elämä on nykyään,kuin eläisi erämaassa,vailla vettä,tuntuu kuin näivettyisi
        aivotkin ja elämänilo lopahtaa,vaikka olen ollut aina ennen optimisti,no,helpottaa vaan jakaa asioita jollekkin,se helpottaa.--Elämä on kohdellut kovalla kouralla ja loppua ei oo näkyvissä,
        ajattelen jos mitä nykyään,sydän hakkaa välillä pakahtuakseen,kun tuntuu niin yksinäiseltä.
        Olen mielestäni aina ollut toisista välittävä ja empaattinen,tarvittaessa räväkkä ihminen,ja ennenkaikkea oikeudenmukainen,se on mottoni,mutta ilmeisesti ajauduin tähän suhteeseen
        vaikean avioeron jälkeen liian luottavaisin miein,olin liian hätäinen,kun olen parihminen!
        Minua on huijattu ja satutettu ennenkin ja nyt taasen,kovat ovat otteet toisella.Olen periaatteen ihminen,en tuuliviiri sellainen.--Saa nähdä miten tämä ahdistava soppa selviää,jos koskaan selviää.--


      • Oikeudenmukaisuutta kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi,elämä on nykyään,kuin eläisi erämaassa,vailla vettä,tuntuu kuin näivettyisi
        aivotkin ja elämänilo lopahtaa,vaikka olen ollut aina ennen optimisti,no,helpottaa vaan jakaa asioita jollekkin,se helpottaa.--Elämä on kohdellut kovalla kouralla ja loppua ei oo näkyvissä,
        ajattelen jos mitä nykyään,sydän hakkaa välillä pakahtuakseen,kun tuntuu niin yksinäiseltä.
        Olen mielestäni aina ollut toisista välittävä ja empaattinen,tarvittaessa räväkkä ihminen,ja ennenkaikkea oikeudenmukainen,se on mottoni,mutta ilmeisesti ajauduin tähän suhteeseen
        vaikean avioeron jälkeen liian luottavaisin miein,olin liian hätäinen,kun olen parihminen!
        Minua on huijattu ja satutettu ennenkin ja nyt taasen,kovat ovat otteet toisella.Olen periaatteen ihminen,en tuuliviiri sellainen.--Saa nähdä miten tämä ahdistava soppa selviää,jos koskaan selviää.--

        On mielenkiintoista, että käyt läpi aivan samoja tuntemuksia, kuin mitä itsellänikin oli huonossa avioliitossa.
        Muistan ajatelleeni, että elämänilo on hävinnyt. Se oli asia, johon jollain tavalla heräsin. SE pani miettimään elämää, etenkin elämän rajallisuutta. Ymmärsin, että niin huonossa liitossa eläminen, on elämän tuhlaamista. Elämä valuu hukkaan, kun sitä ei elä, vaan olin kuin vierestäkatsoja, joka katseli elämän lipumista eteenpäin, ilman että itse sitä elin.
        Toi ehkä kuulostaa typerältä, mutta sinä sen varmaan ymmärrät?
        Kuvailet itseäsi aivan samoilla sanoilla, joilla itsekin itseäni kuvailisin, etenkin tuo oikeudenmukainen, osuu niin hyvin itseenikin.
        En tiedä, että miksi ajautuu sellaiseen suhteeseen, jossa itse antaa itsestään kaiken, toinen sen ottaa, antamatta mitään takaisin.
        Miksi kilttiä ja välittävää ihmistä aina kohdellaan väärin. Koska on empaattisen ihmisen aika nauttia siitä, että saa takaisin sitä, mitä on elämänsä ajan antanut toisille?


    • tyhjääsetuo

      En jaksa nyt filosofoida tähän mitään, on niin loputon väsy koko ajan, vaikka liikunkin paljon.

    • oppeliini1

      Olette liitossa ilman laillisia sitoumuksia. Siitä on helppo poistua ilman lain vaatimia velvollisuuksia, vai kuinka?

      Miksi valitset kärvistellä nykyisessä huolellisesti ja harkiten järjestämässäsi koti-oloissa Miksi???!

      Miksi et laskisi miestä kodistasi tai lähtisit itse omaan asuntoosi elämään tavalla jonka tunnistaisit enemmän omaksesi?
      Mikä kiveen kirjoitettu laki pakottaa sinua kärsimään täysin vapaaehtoisesti kertomaasi elämää?
      Mikä voima tappaa mielenkiintosi elä elämää jonka Luoja suuressa visaudessaan on lahjoittanut meille kaikille? Elämää joka on tarkoitettu itsensä henkiseen kehitykseen, oman ja yhteiskunnan parantamiseen ja hyvinvointiin?
      Miksi sinä huolellisesti harkiten heität sioille kadun viemäriin kaikesta kalliimman lahjasi: oman elämäsi, aikasi ja energiasi.

      Tajuatko, siis todella ymmärrätko, miten hirveää vääryyttä olet tekemässä itselleisi ja yhteiskunnalle?

      Eiko nyt jo viimeistää ole aika herätä ja katsoa totuutta silmiin ja muutta suuntaa aivan toisaalle? suuntaan joka luo harmoniaa ja kauneutta elämääsi.
      Siihen sinä et tarvitse valitsemiskriterialaisiasi miehiä! Asu yksin, se on paljon parempi kuin toimia idioottien mangneettina.
      Ala kehittämään itseäsi sekä psyykkisesti että fyysisesti!

    • Mummo1960

      Jos et ole naimisissa niin miksi roikut edelleen kyseisessä suhteessa. Miksi asua yhdessä jos ei ole mitäön yhteistä. Kysy häneltä mitä mieltä hän on jos jompikumpi muuttaa pois. Riippuu kumman asunnossa asutte. Jos asunto on miehen niin sinähän se sitten muutat tai päinvastoin. Tee kuitenkin päätös valmiiksi ja homma siihen malliin että jos vastaus on et erootte niin sulla on homma jo hanskassa. Ja jos asunto on sun ja oot tehny päätöksen että homma ei enää jatku. Silloin voit kysyä et mitä mietä hän olis jos hän muuttais omaan asuntoon kun homma ei pelitä. Voihan olla että hän siinä vaiheessa herää jopa keskustelemaan asiadta. Tai no pakkaa tavaransa ja poistuu sun elämästä.
      Näitä kuulee aika usein. Ihmettelen miksi ei seurustella ensin kunnolla että oppii toisen tuntemaan ennen kuin muutetaan yhteen. 3-4 vuotta seurustelua ensin. Siinä oppii tuntemaan toisensa. Nyt monet muuttaa heti yhteen kun tulee halvemmaksi elämä. Sitren ihmetellään kun suhde ei toimi. Samoin muutetaan yhteen kun jompikumpi ei halua naimisiin. Häh. Muutetaan yhteen mutta ei olla valmiita sitoutumaan toisiinsa. Ymmärrän jos muutetaan yhteen ja sitten muutama vuosi säöstetään rahaa että on varaa pitää häät.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet minua

      vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va
      Ikävä
      139
      3095
    2. Ruumis ojassa

      Kukahan lie ollu, mistä lie löydetty. No ikävä tataus.
      Oulainen
      8
      1686
    3. Mies pyysi rahaa

      Jälkikäteen kun tarjosi kyydin yhteisestä harrastuksesta kotiini. Mitä vi**... Ei ihastunut mies noin toimi?
      Ikävä
      222
      1374
    4. Jos tapaisimme uudelleen?

      niin luuletko että mikään muuttuisi vai toistuuko meidän historia? Ehkä vähän eri tavalla mutta samoin tuloksin J
      Ikävä
      70
      1191
    5. Mitä piirteitä rakastat

      Eniten kaivatussasi?
      Ikävä
      44
      1171
    6. 37
      1051
    7. Mites nyt suu pannaan

      Kitkiöjoki ja Järvinen solmivat Attendon/Terveystalon kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimuksen irtisanomisoikeus on va
      Sysmä
      38
      1032
    8. Taas Lieksassa tyritty

      Suomalaisten kansallismaisemaa juntit pilaamassa. Nuori tyttö kaupunginjohtajana ei ole sen viisaampi. *S-ryhmän hanke
      Lieksa
      133
      987
    9. Hän on niin

      Hyvännäköinen. Vaikea vastustaa
      Ikävä
      47
      964
    10. Nähdäänkö ensi viikolla

      paikassa joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi? Ikävä on sinua. Fyysistä läsnäoloasi.
      Ikävä
      38
      918
    Aihe