Olen nuori aikuinen ja työelämää takana nelisen vuotta. Olen ollut kolmessa eri työpaikassa, johtuen siitä, että olen ollut aina vain määräaikaisissa työsuhteissa. Nykyinen sopimus kirjoitettu tämä vuoden loppuun.
Olen pannut merkille, että työelämä on raskasta. Jatkuva kiire, paine, tuloksen teko, tavoitteet, asiakkaiden ja pomon hiillostaminen jne. Töissä joutuu olemaan sen 8h/pv matkat 1,5h. Monesti päivät myös venyvät tunnin yli, koska muuten ei saa kaikkea tehdyksi. Sen työn lisäksi kahdessa viimeisessä paikassa on ollut myös huono ilmapiiri. Ihmiset tiuskivat toisilleen ja puhutaan paskaa selän takana, on paljon sairaspoissaoloja jne. Kotiin kun pääsee ei jaksa poistua ovesta kuin vasta seuraavana päivänä. Viikonlopuiksi ei jaksa keksiä mitään, koska haluaa olla rauhassa. Tässä kun olisi vielä lapset niin huhhu. Tällaistä sitten pitäisi jaksaa 40 vuotta.... Ystävien kanssa kun työasioista puhutaan, huomaan paljon yhtäläisyyksiä. He ovat myös stressaantuneita ja työ pyörii päässä myös vapaa-aikana. Hyvin yleistä on myös esim. se että, joku saa flunssan niin sanotaan, että tulen kylään jos vaikka saisi saikkua. Siis halutaan olla kipeitä ennemmin kuin mennä töihin. Ystäväni tekevät erilaisia töitä, mutta tämä stressi toistuu jokaisella.
Nyt mietinkin, että onko työelämä ollut tällaista ennen, esim 90-luvulla? En muista, että omat vanhempani olisivat koskaan valittaneet paskasta työstään. Nyt kaikki tutut tekevät sitä, myös muutama vanhempi ystävä.
Onko täällä joku joka on tehnyt samaa työtä 90-luvulta tähän päivään ja paljonko työ on muuttunut? Lähinnä mietin tätä henkistä kuormitusta... onko se ollut tällaista ennen.
Teknologian vuoksi tietenkin vastuu kasvanut, koska yksi ihminen tekee tämän avulla enemmän kuin aiemmin.
Onko työelämä ollut aina tällaista?
14
80
Vastaukset
- SNAFU-FUBAR
On se muuttunut rutkasti huonompaan suuntaan. Olen ollut parikymmentä vuotta työelämässä ja viimeiset kymmenen vuotta suuntaus on ollut huomattavan voimakas. Aikaisemmin oli vielä työssä jonkinlaista iloa ja rentouttavaa, mutta nyt on usein sellainen fiilis että kaikki on paskaa paitsi kusi. Viikon hyvät hetket rajoittuvat perjantain ja lauantain nousuhumalaan. Töissä siedettäviä päiviä on harvoin. Elämä on tylsää ja merkityksetöntä, rahat on aina lopussa eikä mitään jaksa tai huvita tehdä.
- VältäSuuttumista
Kyllä sitä ongelmia on ollut ennenkin samalla tavalla. Muutama henkilö suojelee neuroottisesti selustaansa "puukottamalla selkään" muita jatkuvasti. Sitä meininkiä on joka työpaikassa. Niiden ongelmahenkilöiden kanssa pärjää kun kohtelee heitä "suurena johtajana". Siitä huolimatta puukottavat selkään ja astuvat varpaillesi. Purkavat siten aggressiotaan, varsinkin nuoriin uusiin työntekijöihin. Eihän kotonakaan mikään ole kuten haluaisi. Heidän pitäisikin tajuta ettei elämä olekaan koskaan siten kuten haluaisi, eikä asiat mene suunnitelmien mukaan. Mitä enemmän jotain haluaa, sitä enemmän siitä kärsii ja joka asian saamisesta tulee vain uusi säkillinen ongelmia. Ongelmat vain muuttavat muotoaan, oravanpyörä pysyy. Ajatukset: "miten selviän tästä päivästä". Älä tee liikaa töitä. Älä odota että muut "ymmärtäisivät" sinua ja "hyväksyisivät" sinut. Jotkut tulevat aina hylkimään sinua, koska esim. ollessaan tarhassa 4 vuotiaana, siellä oli samanniminen joka kiusasi. Kaikella on joku alkusyy ja monia syitä, ja huomio kohdistuu yleensä vääriin asioihin.
- rappioaikaa
Työpaikat ovat sairaita ja liian kireä työtahti on juurisyy siihen ettei ihmiset jaksa ikuista kiirettä josta ei edes hyödy duunari itse vaan firman pomot ja omistajat.
Ei ole työ sen arvoista että kannattaa terveytensä menettää psyykkisesti tai fyysisesti jonkun pikkupalkan, noin 2000 euroa kk takia.
Ennen ei ollut kiire ja porukkaa oli ennen myös enemmin suorittavissa töissä, nyt on liian vähän porukkaa tekemässä suorittavaa työtä, kaikenlaisia ohjeistamispäälliköitä kyllä on sitäkin enemmin jauhamassa paskaa työkseen eivätkä oikeasti tee mitään konkreettista, sellaisia kyllä hyysätään ja se ei ole kuulemma keltään pois.
Duunari elättää työllään nykyään moninverroin enemmin porukkaafirmassa kuten toimarin ja sen sata muuta paskanjauhajaa aina pikkunilkeihin saakka ja jos on vuokrafirmassa duunarina niin ruokit vielä sen vuokrafirman paskanjauhatkin eli montaporrasta on ruokittavia suita mutta silti saat niin huonoa palkkaa ettei työnteko enää ole kannttavaa toimintaa tuolla 2 tonnin palkka tasoilla.
Mielummin olen työtön kuin orjatyövoimana rikkaille kusipäille jotka eivät halua maksaa edes normi liksaa työnteosta.- UskotkoYhtäänMitään
Se on kyllä aika käsittämätöntä minkälaista, suurta ja lähes tauotonta työpanosta työntekijältä odotetaan esim. jossain metallin työstö firmassa, jonka omistaa yksityiset. Tai joku muu fyysinen työ missä heilutaan ja ahkeroidaan koko päivä. Niissä töissä usein palkkakin on pieni, esim. alle 2000 €/kk bruttopalkka. Jos opiskelee vaikka insinööriksi, niin työpanos on usein paljon pienempi, palkka parempi, työolosuhteet, työympäristö, työajat, työedut paremmat. Ei ainakaan kannata itseään repiä töissä. Toisaalta kyllä konepajassa seurataan kappalemääriä ja laatua, vaikkei sitä itse tietäisikään ja jos joku uusi työntekijä on sellainen ettei sitä kiinnosta niin helposti saa potkut, mutta se voi olla ihan hyvä asia. Voi lähteä vaikka opiskelemaan.
- Osa-aikaeläkeläinen
Minä tein työurani hommien vetäjänä, ja kyllähän työasiat olivat mielessäni koko ajan vapaa-ajallanikin. En sitä kuitenkaan juuri stressaavana kokenut. Huomasin asian kunnolla vasta silloin kun seuraajani otti hommien vetovastuun.
Työntekijäpuoli on siitä hyvässä asemassa että heidän ei juuri tarvitse ajatella huomisen hommia. Se riesa on hommien vetäjillä.
Saksassa kuulemma pitää jättää työkännykkäkin työpaikalle, jotta voisi rentoutua. Meillä ei tuollaista ollut, mutta työasiat pyörivät mielessä vaikka kännykkä oli hiljaa. Fyysisesti puolikuormittavaa työtä tehdessä kannattaa vapaa-ajalla harrastaa rasittavaa liikuntaa. Tällöin kunto kohoaa nopeasti eikä työ tunnu fyysiseltä osaltaan niin raskaalta. Fyysisesti oikeasti rasittavaa työtä tehdessä pitäisi vapaa-ajallakin harrastaa liikuntaa, mutta siten ettei se kuormita työssä kuormittuvia kehon osia. Nivelten ja muiden sellaisten liikkuvien osien liikkuvuuteen kannattaa satsata vapaa-ajallaankin.
Henkisesti kuormittavaan työhönkin auttaa vapaa-ajan liikunta, koska mieli irtoaa silloin stressaavista asioista. Stressinsietoa voi harjoittaa ja kehittää siinä missä lihasvoimaakin. Kun hakeutuu rutiinistressiä stressaavimpiin tilanteisiin ja palautuu niistä rentoutumalla, kestää mieli ja keho stressiä entistä paremmin.
Monesti ihmiset yrittävät työssään rasittaa itseään mahdollisimman vähän, mistä johtuen he toimivat jokseenkin koko ajan sietokykynsä rajoilla, koska eivät ole harjoittaneet itseään parempaan työkuntoon.
Jos työpäivä tuntuu sekä henkiseltä että fyysiseltä maratoonilta, selviytyy siitä paremmin kun pitää itsensä maratoonikunnossa. Pian sen jälkeen työpäivämaratooni alkaakin tuntua pikku lenkiltä.Ihan oma valinta , ei töitä tarvitse tehdä eikä kukaan pakota.
Voi elellä ihan rauhaksiin ilman aikatauluja ja ruokaa sekä asunto on.
Suunnitelmissa talvet espanjassa , katotaan kuinka hyvä mustikkakesä on ...siitähän voipi ainakin jotain arvioida :)- on-se-ollut
No minä olen yli nelkyt ja tehnyt pätkätöitä eri aloilla sekä ollut välissä työttömänä. En ole vielä koskaan törmännyt suomessa työpaikkaan jossa olisin viihtynyt. Kaikki työpaikat ovat olleet täyttä paskaa.
Ongelma ei ole ala eikä se mitä työtä teet. Suomalaiset työpaikat ovat paskoja sen vuoksi että suomalainen vuorovaikutuskulttuuri on paska. Suomalaiset eivät tiedä edes alkeita miten muiden ihmisten kanssa ollaan normaalilla tavalla tekemisissä. Suomalaiset eivät tiedä miten toisten kanssa tehdään yhteistyötä. Joissakin työpaikoissa kommunikaatio on niin käsittämätöntä että työpäivän jälkeen on sellainen olo kuin olisi viettänyt päivän mielisairaalassa.
Suomalaiset ovat pääsääntöisesti henkisesti erittäin kypsymättömiä ihmisiä riiippumatta siitä mitä työtä tekee, mikä on asema työpaikalla ja jopa siitä mikä on koulutustausta. Tästä seuraa että aikuisten ihmisten työpaikat ovat yleensä poikkeuksetta kuin päiväkoti- ikäisten leikkikenttiä. Pääosa tavallisista suomalaisista ei edes tiedä millaista on normaali sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa. Monille suomalaisille vittuilu ja kiusaaminen on normaali tapa kommunikoida muiden kanssa, ainoa jonka he tietävät. Toinen puoli suomalaisilla työpaikoilla perseilevistä ihmisistä on heitä joiden käsityksen mukaan jatkuva passiivisaggressiivinen sotatila työpaikalla on normaali olotila, ja toinen puoli niitä jotka ovat joka työpaikalla uhriutuneita työpaikkakiusattuja. Yleensä suora kommunikaatio on hyvin vähäistä ja ahdistus ja paranoia tulee siitä että koko ajan on jotain epämääräistä paskaa ilmassa, mutta kukaan ei oikein tiedä mitä.
Suomalainen ei tiedä miten ollaan aikuinen aikuisten maailmassa toisten aikuisten kanssa. Suomalaiselle on täysin epäselvää miten toisten kanssa toimitaan tasa- arvoisesti ja kunnioittavasti arkipäiväisessä elämässä. Suomalainen ei tiedä miten itseä ilmaistaan selkeästi muille jotta muut saavat tietää mitä toisen mielessä liikkuu. Suomalainen vaatii muilta ajatustenlukukykyä ja loukkaantuu jos muut eivät arvaa oikein hänen ajatuksiaan. Suomalainen kun menee työpaikalleen, hän menee sinne tarkkailemaan työkavereidensa vikoja ja tekemään keittiöpsykologista kriittistä persoonallisuusanalyysia työkavereiden ja asiakkaiden vioista. Itsekritiikkiä hän ei osaa harjoittaa lainkaan. Eikä sitä myöskään kestä.
Suomalainen on koko ajan analysoimassa työpaikan "ilmapiiriä". Hän tarkkailee muita ihmisiä koko ajan kriittisellä silmällä että kuka on tänään syyllinen ja mihin ja minkälainen kukakin on tänään ollut. Usein esim. asikaspalvelualoilla kaikesta työpäivän aikana kulutetusta energiasta meneekin juuri näihin loputtomiin sosiaalisiin perseilyihin. Seläntakana paskanjauhanta rehottaa, tyhmistä ja hulluista asiakkaista pidetään kirjaa ja juoruillaan inhottavia asioita. Kun asiakas astuu kaupan ovesta sisään alkaa henkilökunnan piirissä supina että ai toi on TOI... se ja se tyyppi kävi tänään ja oli taas sellainen ja tällainen.
Työntekijät puhuvat inhottavia asioita toisistaan tupakkapaikoilla, juonittelevat selän takana toistensa pään menoksi, mustamalaavat kilpaa toisiaan ja usein nauttivat tästä täysin rinnoin. Sijaiset, opiskelijat ja uudet työntekijät ovat yleensä pahnanpohjimmaisia, leikkikalun asemassa. Suomalaisten syöpäinen simputuskulttuuri rehottaa. Se kuka hyväksytään lopulta joukkoon on täysin mielivaltaista. Työyhteisö voi päättä jo etukäteen ettei me yhtään tykätä TOSTA ja savustetaan se ulos, mutta TOSTA me tykätään tättättää.
Tällaisia ovat suomalaiset aikuiset työyhteisöt.
Hoitoalallakin ilmi tulleet ongelmat pistetään mieluusti ja osittain myös perustellusti olosuhteiden ja huonon johtamisen piikkiiin. Mutta realiteetti on se, että vaikka olosuhteet olisivat kuinka hyvät tahansa ja henkilökuntaa kymmenkertainen määrä, suomalaisilla hoitoalojen työpaikoilla asiat olisivat silti pielessä, koska juurisyy ongelmiin ovat sosiaalisesti ongelmaiset ihmiset. Toisin sanoen ihmiset jotka ovat kertakaikkiaan joko oikeasti retardeja tai ihka oikeita kusipäitä. Ja näitä sosiaalisia perseilijöitä ovat myöskin asiakkaat koska vuorovaikutuskulttuuri ei rajoitu pelkästään työntekijöihin vaan kaikkialle missä yksi tahi kaksi kokoontuu. Se ilmenee myös siinä miten esim. potilaaat itse ja heidän omaisensa ja muut asiakkaat käyttäytyvät.
Suomalainen työelämä on kyllä paskentunut vuosien varrella monilla tavoilla. Mutta nämä sosiaaliset ongelmat ovat aina olleet olemassa. Esimiehet ja johtajat ovat aina simputtaneet työntekijöitä surutta, työntekijöiden rooli on usein likimain sama kuin sirkuspellellä, täydellinen kunnioituksen puute ja suoranainen viha esimiesten ja työntekijöiden välillä on aina ollut normi. Tämä kusipäinen suomalainen kiusaamiskulttuuri on aina ollut olemassa.
En tiedä milloin suomalaiset havahtuvat tyhmyyyteensä.- Missing_Good_Old_Times
Minäkin olen yli 40 mutta tehnyt käytännössä koko työurani saman työnantajan palveluksessa. Vuosien kuluessa on tullut useamman kerran vaihdettua tiimiä/osastoa ja allekirjoitan kyllä monet yllä olevan kirjoituksen väitteistä vaikka kyseessä ei olekaan hoitoala vaan T&K-sektori.
Ennen oli rennompi tahtia ja rennommat ihmiset. Työyhteisö oli rento ja siihen oli yleensä aina mukava palata lomien tai jopa viikonlopun jälkeen. Usein tehtiin kaikenlaista kivaa yhdessä työkavereiden kanssa työajan ulkopuolellakin ja niitä sisäänpäin kääntyneitä introvertteja oli vain muutama.
Nykyään pahimpia "työelämän mädättäjiä" ja mukavan ja reippaan tiimityön ja yhdessä tekemisen jarruja ovat avokonttorit, etätyöt, yhden hengen projektit ja itsekkäät introvertit työkaverit. Lisäksi jostain on tullut varsinkin eräille nuoremman sukupolven edustajille sellainen kumma oletus, että työn on aina oltava kivaa tai jos ei ole niin siitä voi kieltäytyä tai sen voi jättää tekemättä. - työelämäpilattu2000luku
Missing_Good_Old_Times kirjoitti:
Minäkin olen yli 40 mutta tehnyt käytännössä koko työurani saman työnantajan palveluksessa. Vuosien kuluessa on tullut useamman kerran vaihdettua tiimiä/osastoa ja allekirjoitan kyllä monet yllä olevan kirjoituksen väitteistä vaikka kyseessä ei olekaan hoitoala vaan T&K-sektori.
Ennen oli rennompi tahtia ja rennommat ihmiset. Työyhteisö oli rento ja siihen oli yleensä aina mukava palata lomien tai jopa viikonlopun jälkeen. Usein tehtiin kaikenlaista kivaa yhdessä työkavereiden kanssa työajan ulkopuolellakin ja niitä sisäänpäin kääntyneitä introvertteja oli vain muutama.
Nykyään pahimpia "työelämän mädättäjiä" ja mukavan ja reippaan tiimityön ja yhdessä tekemisen jarruja ovat avokonttorit, etätyöt, yhden hengen projektit ja itsekkäät introvertit työkaverit. Lisäksi jostain on tullut varsinkin eräille nuoremman sukupolven edustajille sellainen kumma oletus, että työn on aina oltava kivaa tai jos ei ole niin siitä voi kieltäytyä tai sen voi jättää tekemättä.Nuorille monesti työn pitäisi olla kivaa, eikä missään nimessä saa hiki tulla, vaikka sen hien välillä työnkuva vaatisi. Voi olla pelkkää kapinointia, koska työyhteisöt on mädäntyneitä nykyään.
Isä oli -90 luvulla kunnalla töissä ja ei voi kuin ihmetellä miten helpolla silloin pääsi, palkka oli duunarilla sama kuin nykyään ostovoimaltaan, miehiä oli varmaan 10 samoissa hommissa missä nyt pitää pärjätä 1-3:lla.
Kesä aikaan ajelivat autolla jotain liikennemerkkejä ja teiden kuntoa tarkastamassa ja välillä kävivät lammessa uimassa kun sopiva sattui kohdalle.
Viimeinen"työ" tunti vietettiin aina toimistolla tikkaa heittäen. kahvia juoden, jäätelöä syöden ja tietysti tupakkaa poltellen.
Ketään ei kiinnostanut jos lähti perjantaina tuntia aikaisemmin kotiin tai alkoon tai minne itsekukin. 15-30min myöhästyminen oli myös ok ,sillä eka tunti joristiin kuulumisia siellä toimistolla, työhommiin lähdettiin sitten, kun se viimeisin kaveri kymmenestä ilmestyi paikalle, tietenkin kauheessa krapulassa. - sdklfjksflsdjskld
Missing_Good_Old_Times kirjoitti:
Minäkin olen yli 40 mutta tehnyt käytännössä koko työurani saman työnantajan palveluksessa. Vuosien kuluessa on tullut useamman kerran vaihdettua tiimiä/osastoa ja allekirjoitan kyllä monet yllä olevan kirjoituksen väitteistä vaikka kyseessä ei olekaan hoitoala vaan T&K-sektori.
Ennen oli rennompi tahtia ja rennommat ihmiset. Työyhteisö oli rento ja siihen oli yleensä aina mukava palata lomien tai jopa viikonlopun jälkeen. Usein tehtiin kaikenlaista kivaa yhdessä työkavereiden kanssa työajan ulkopuolellakin ja niitä sisäänpäin kääntyneitä introvertteja oli vain muutama.
Nykyään pahimpia "työelämän mädättäjiä" ja mukavan ja reippaan tiimityön ja yhdessä tekemisen jarruja ovat avokonttorit, etätyöt, yhden hengen projektit ja itsekkäät introvertit työkaverit. Lisäksi jostain on tullut varsinkin eräille nuoremman sukupolven edustajille sellainen kumma oletus, että työn on aina oltava kivaa tai jos ei ole niin siitä voi kieltäytyä tai sen voi jättää tekemättä.Varmaan aika harva meistä yli nelikymppisistä on vielä samassa työssä kuin 90-luvulla. Moni meistä, minä mukaanlukien, joutuivat siihen silpputyökurimukseen, pätkätöitä, osa-aikatöitä, määräaikaisuuksia, jne. Itse olin jopa vuorotteluvapaan sijaisenakin kerran. Ja työttömyyttäkin oli.
Vuokratyöfirmat taisivat ilmestyä vasta 2000-luvulla, varsin ei-toivottu ja sikamainen ilmiö, välistävetäjiä ei kaivata näiden jo ennestään matalien palkkojen vuoksi työnantajan ja työntekijän välille!
Olen kerran käynyt yhden vuokratyöfirman haastattelussa 2000-luvulla. Oli niin vittumainen ja ylimielinen ämmä että jäi ainoaksi kerraksi ja toivottavasti en enää koskaan joudu vuokratyöfirmojen kanssa mihinkään tekemisiin!
Työelämä on muuttunut erittäin paljon huonompaan suuntaan, vähemmästä porukasta yritetään piiskata enemmän irti ja tietysti huonommalla palkalla. Esim. itse en ole yltänyt lähellekään vanhempieni elintasoa vaikka teen kolmivuorotyötä. Äidillä oli päivätyö ja isä teki korkeintaan kaksivuorotyötä. Nyt vanhemmat eläkkeellä.
Työpaikkojen ilmapiiri on mennyt nykyään niin kireäksi että en ihmettelisi yhtään jos piakkoin alkaa tapahtua väkivaltaisuuksia tms. raivon purkauksia. Toivon vain että se kohdistuu niihin jotka tästä paskasta ovat vastuussa eikä sattumanvaraisiin henkilöihin... - truth.hurts
sdklfjksflsdjskld kirjoitti:
Varmaan aika harva meistä yli nelikymppisistä on vielä samassa työssä kuin 90-luvulla. Moni meistä, minä mukaanlukien, joutuivat siihen silpputyökurimukseen, pätkätöitä, osa-aikatöitä, määräaikaisuuksia, jne. Itse olin jopa vuorotteluvapaan sijaisenakin kerran. Ja työttömyyttäkin oli.
Vuokratyöfirmat taisivat ilmestyä vasta 2000-luvulla, varsin ei-toivottu ja sikamainen ilmiö, välistävetäjiä ei kaivata näiden jo ennestään matalien palkkojen vuoksi työnantajan ja työntekijän välille!
Olen kerran käynyt yhden vuokratyöfirman haastattelussa 2000-luvulla. Oli niin vittumainen ja ylimielinen ämmä että jäi ainoaksi kerraksi ja toivottavasti en enää koskaan joudu vuokratyöfirmojen kanssa mihinkään tekemisiin!
Työelämä on muuttunut erittäin paljon huonompaan suuntaan, vähemmästä porukasta yritetään piiskata enemmän irti ja tietysti huonommalla palkalla. Esim. itse en ole yltänyt lähellekään vanhempieni elintasoa vaikka teen kolmivuorotyötä. Äidillä oli päivätyö ja isä teki korkeintaan kaksivuorotyötä. Nyt vanhemmat eläkkeellä.
Työpaikkojen ilmapiiri on mennyt nykyään niin kireäksi että en ihmettelisi yhtään jos piakkoin alkaa tapahtua väkivaltaisuuksia tms. raivon purkauksia. Toivon vain että se kohdistuu niihin jotka tästä paskasta ovat vastuussa eikä sattumanvaraisiin henkilöihin...Työpaikkojen "ilmapiiri" on aina ollut paska eikä se johdu olosuhteista. Se johtuu suomalaisten inhottavista kommunikointi- ja vallankäyttötavoista sekä siitä että täällä on niin paljon älyllisesti ja sosiaalisesti haasteellisia ihmisiä. Myöskin niitä ihan oikeasti luonnehäiriöisiä kusipäitä. Olosuhteet ovat enemmän seuraus kuin syy työelämän paskuuteen.
Tästä ei tietenkään seuraa, että vieraskulttuureissa olisi aina jotenkin rakentavampi vuorovaikutuskulttuuri. Totta on myöskin että tämä työelämän tahallinen paskentaminen erilaisilla pseudotyömuodoilla ja tukijärjestelmän rakentelulla josta sikiää aina välistävetäjiä, on pahentanut tilannetta siitä mikä se oli vielä omien vanhempieni aikana. On kuitenkin niin että nämä sosialiset ongelmat ovat aina olleet olemassa. Jos vuorovaikutuskulttuuri ei muutu eikä asiaan kiinnitetä huomiota mitkään olosuhdemuutokset eivät tule tekemään työelämästä miellyttävää. - sdklfjksflsdjskld
truth.hurts kirjoitti:
Työpaikkojen "ilmapiiri" on aina ollut paska eikä se johdu olosuhteista. Se johtuu suomalaisten inhottavista kommunikointi- ja vallankäyttötavoista sekä siitä että täällä on niin paljon älyllisesti ja sosiaalisesti haasteellisia ihmisiä. Myöskin niitä ihan oikeasti luonnehäiriöisiä kusipäitä. Olosuhteet ovat enemmän seuraus kuin syy työelämän paskuuteen.
Tästä ei tietenkään seuraa, että vieraskulttuureissa olisi aina jotenkin rakentavampi vuorovaikutuskulttuuri. Totta on myöskin että tämä työelämän tahallinen paskentaminen erilaisilla pseudotyömuodoilla ja tukijärjestelmän rakentelulla josta sikiää aina välistävetäjiä, on pahentanut tilannetta siitä mikä se oli vielä omien vanhempieni aikana. On kuitenkin niin että nämä sosialiset ongelmat ovat aina olleet olemassa. Jos vuorovaikutuskulttuuri ei muutu eikä asiaan kiinnitetä huomiota mitkään olosuhdemuutokset eivät tule tekemään työelämästä miellyttävää.Ennen sentään palkan ostovoima oli parempi mikä on kompensoinut työelämän haasteita. Nyt ei ole sitäkään.
Sipilän aiheuttamat työelämän heikennykset ovat huomattavasti kiristäneet ilmapiiriä vielä entisestään ja on alkanut ilmaantua sellaista töykeää, vihamielistä ja jopa aggressiivista käytöstä jota ei ennen näkynyt. Pinnan alla kytee työpaikoilla sellainen raivo että en tiedä kauanko sitä enää pystytään hillitsemään, viha ryöpsähtelee jo nyt ajoittain yli.
Nyt jos ei vaalien jälkeen mikään muutu paremmaksi niin pahoin pelkään että yhteiskuntarauha on mennyttä. Jos olisin poliitikko tai päättäjä niin pelottaisi jo nyt. Mutta hehän elävät omassa kuplassaan eivätkä ymmärrä välittää mistään muusta...
- Anonyymi
Työelämä on sairasta eikä siellä enää ole mitään duunaria varten, kun palkkaus ja työolot ovat ala-arvoisia. Moni jättäytyy pois työstä senkin takia eikä mene edes työkkäriin asiakkaaksi.
Työ on menettänyt totaalisesti jo tarkoituksensa.
Sieltä ei saa enää kuin vitutuksen ja pahan olon sekä paskan palkan, ei kannata enää tehdä työtä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän341461Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61301Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11235- 61224
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411208Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,21208Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01194Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11170Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21150Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11136