Mitä menetetyn yläetuhampaan tilalle?

Juurihalkeama on siitä ikävä, että halkeamaraossa on aina bakteereita ja bakteerit puolestaan aiheuttavat tulehdusreaktion, joka tuhoaa luuta. Sen vuoksi haljennut juuri on syytä poistaa varsin nopeasti. Luu ei välttämättä kasva samassa mitassa tulehduksen parannuttuakaan takaisin, mikä aiheuttaa usein esteettistä ongelmaa etualeella, mutta on hankaloittava tekijä myös taaempana. Näin on erityisesti, jos hammasta korvaamaan on suunniteltu implanttia. Puuttuvaa luuta voidaan joutua silloin korvaamaan luusiirteellä tai pienemmissä puutoksissa keinoluulla.
Implantista on nykyaikana tullut ensisijainen hammasta korvaava menetelmä, sillä se muistuttaa eniten luonnonhammasta. Implanttikaan ei kuitenkaan ole oman terveen hampaan veroinen, sellaista ei olekaan. Implantilla voidaan kuitenkin näppärästi hoitaa niin yksittäisen kuin useammankin hampaan puutoksia. Etenkin yksittäisen hampaan korvaajana implantti on usein ykkösvaihtoehto, sillä illoin ei tarvitse koskea muihin hampaisiin. Lisäksi implantti on istutettu luuhun ja näin ylläpitää myös luun korkeutta. Etualuella implantissa on omat haasteensa saada esteettisesti hyvä lopputulos, siksi saatetaan tarvita vaativampia tekniikoita kuin näkymättömimmillä alueilla. Tämä pätee erityisesti ikenen muokkaukseen, jotta ienlinjasta tulee harmoninen. Etualueen impantti on vaativuudesta johtuen (ja yleensä tarvitaan väliaikaisratkaisu paranemisen ajaksi myös) kalliimpi kuin sivummalla oleva.
Silta voi toki olla myös hyvä ratkaisu. Yhden hampaan korvaamiseen tarvitaan vähintään kolmen hampaan silta eli tukihampaat aukon molemmilta puolilta. Tukihampaat hiotaan tapeiksi eli pilareiksi. Jos tukihampaat ovat runsaasti paikattuja, silta voi olla ihan hyvä myös siitä syystä, että näin saadaan tavallaan nämäkin hampaat hoidettua. Etualueella voi ulkonäkösyistä olla järkevää ottaa kaikki neljä etuhammasta mukaan siltaan, mutta myös siitä syystä, että pienempi sivuetuhammas on aika pienijuurinen ja siten pikkuisen heikko tukihampaana. Kolmen hampaan silta on vähän halvempi kuin yksi implantti, mutta neljällä yksiköllä jo kallimpi. Jos luuta on tuhoutunut jo enemmän, eikä siirteisiin haluta mennä tai implantti ei ole mahdollinen, silta on ihan kelpo hoitomuoto. Terveitä hampaita on toki sääli hioa tukihampaiksi, silloin implantti olisi siis ykkösvalinta.
Kolmas kiinteä hampaan korvaaja on kevytsilta. Joissakin purentatyypeissä saattaa toimia vuosia ihan hyvin, mutta yläetuhampaaseen kohdistuu haukatessa melkoista vääntöä, joten ihan hirveän kestävä kevytsilta ei ole. Se on kuitenkin naapurihampaita säästävämpi kuin tavallinen silta. Ulkonäöllisesti usein ihan hyvä, jos on tehty hammaslaboratoriossa. Kustannusten minimoimiseksi kevytsiltoja kuitenkin tehdään nykyään eniten ”suoraan suuhun” hammaslääkärin vastaanotolla kuitulujitteisena ja puuttuva hammas muotoillaan tavallisesta paikkausmuovista. Tämä on kaikkein edullisin hoitomuoto, mutta kestävyyslupaus onkin yleensä n. 3-5 vuotta. Toisaalta näitä on usein helppo korjailla. Suurimman riskin muodostaa tukihampaiden reikiintyminen. Kuitusilta saattaa olla hieman haastavampi puhdistettava, jollon bakteerit voivat päästä tekemään tuhojaan. Kuitusilta on mielestäni ennen kaikkea juniori- ja senioriratkaisu. Nuorelle esim tapaturman vuoksi, kunnes on tarpeeksi vanha implantointiin. Vanhemmalle silloin kun muu hampaisto on jo sen verran epävarma, ettei mitään kovin kallista kannata tehdä.

Erilaisista hoitovaihtoehdoista kannattaa pyytää omalta osaltasi, omaan hampaistoosi perustuva arvio hyvistä ja huonoista puolista. Mitä hampaiden korvaamiseen tulee, jokainen tapaus on erilainen, eikä päätöstä kannata tehdä sillä perusteella, mitä joku tuttava kertoo omasta kokemuksestaan.

Itselläni on yläetuhampaan paikalla implantti, on ollut jo melkein 20 vuotta. On melkein oman hampaan veroinen.

Pientä ongelmaa on myös ollut ja ien on jouduttu leikkaamaan implantin puhdistamiseksi. Kaikki protetiikka suussa vaatii tavallistakin huolellisempaa omahoitoa.

Implantti on kallis mutta myös paras vaihtoehto, jos sen asentamiselle ei ole esteitä.

Siltojen kohdalla mielestäni suurin ongelma voi olla tukihampaan menettäminen, jolloin myös koko silta menetetään. Silloin sinulta puuttuu ainakin kolme hammasta. Miten ne sitten korvataan?

Valinta on potilaan, jos kaikki vaihtoehdot ovat suun ja kukkaron tilanteen suhteen mahdolliset. Mitä potilas voi hyväksyä, mistä on valmis tinkimään, jos kukkaro ei kestä implanttia?

Iso kiitos vastauksistanne!

Olisi ollut vielä erittäin kiinnostavaa kuulla myös kokemuksista hammassilloista.

Valintaa/päätöstä en ole vielä tehnyt puoleen tai toiseen, haluan vain tietoa vertaillakseni vaihtoehtoja ja tehdäkseni päätöksen sen jälkeen.

Minulla on ikää jo 60 . Huonohkon hammasluun olen perinyt äitini suvulta. Hampaani alkavat olla huolellisesta ja säännöllisestä hammashoidosta huolimatta melkoisen loppuunpaikatut, joten minua on askarruttaa epävarmuus siitä mitä hammasterveydessäni jatkossa/lähitulevaisuudessa on odotettavissa.

Tuttavallani on jo 15 vuotta kestänyt yhden hampaan kevytsilta alaetuhampaassa.
Hänellä ei ole ollut mitään ongelmaa sen kanssa koskaan, eikä hänen ole tarvinnut varoa hammasta erityisemmin. Hänen mielestään on turhaa maksaa kalliista implantista koska huomattavasti halvempi silta on hänen kohdallaan osoittautunut täydelliseksi valinnaksi.

Mutta silta onkin alaetuhampaassa; olen ymmärtänyt että yläetuhampaan yhden hampaan kevytsilta olisi jotenkin ongelmallisempi. Ja toimepiteen onnistuminenkin riippunee monesta tekijästä, esim. purennasta, sillan tekijän ammattitaidosta jne.

Mitä eroa on sillä, tekeekö lääkäri sen paikan päällä tai valmistetaanko se hammaslaboratoriossa? Siltaosan ja hampaan materiaalillakin kaiketi on oma merityksensä niin kestävyyttä kuin hampaan ulkonäköäkin ajatellen?

No, fakta joka tapauksessa on se, että yläetuhammas joudutaan poistamaan mahdollisimman pian. Kuinka pian siihen on mahdollista saada korvaava hammas? En voi edes kuvitella työksenteleväni hetkeäkään ilman etuhammasta henkilökohtaisessa asiakaspalvelutyössä.

olen itsekin 60 vuotta täyttänyt, minulle tehtiin kevytsilta yläetuhampaaseen viime syksynä, hyvin toimii. en tosin yritäkään omenaa purasta sillä, mutta varmaan toimii ihan normaalikäytössä muuten.
se tehtiin samalla reissulla kun ensin otettiin tulehtunut hammas pois.

Lämmin kiitos vastauksestasi myös sinulle, Anonyymi klo 14:21!

Mitä materiaalia uusi hampaasi on?
Onko runko metallia vai kuitua?
Oletko tyytyväinen uuden hampaasi ulkonäköön? Poikkeaako se omista hampaista?
Onko puhdistaminen vaikeaa?
Minkä hintainen ratkaisu kaikkineen oli?

Minun pitäisi saada muodostetuksi jonkinlainen mielipide/päätös ei sen nopeammin, kuin jo huomiseen mennessä, jolloin menen hammaslääkäriin toisen hampaan lohjennutta paikkaa hoidattamaan. Huomenna pitäisi sopia tuon etuhampaan kohtalo ja ajat toimenpiteen (mikä ikinä se onkaan), suorittamiseen.

Ensimmäinen vastaaja jatkaa.
Alaetuhampaan kevytsilta on aivan eri juttu kuin yläetuhampaan, vertaapa vaikka näiden kokoa! Lisäksi purennan suunta on erilainen. Kysymyksestäsi ei ole käynyt selväksi, mikä poistettava hammas on kyseessä, isompi vai pienempi etuhammas? Jos kyseessä on isompi etuhammas, siihen kohdistuva rasite on aivan eri luokkaa kuin pienempään. Kakkosen tilalla kevytsilta voi olla ihan hyväkin.

Kevytsiltojen eroista: jos kyseessä on ns. metallirunkoinen kevytsilta, se tehdään aina hammaslaboratoriossa. Siinä puuttuva hammas on kiinnitetty viereisten hampaiden taakse tuleviin "selkälevyihin" eli kiinnityspinta on naapurihampaiden takapinnalla, joihin silta sementillä kiinnitetään. Metalli ei siis tule näkyviin. Välihammas voi olla muovia tai posliinia (keramiaa). Hintaa tällaiselle tulee noin 650-750 e.
Kuitulujitteisessa kevytsillassa eli kuitusillassa, ei ole metallia, vaan selkälevyt ovat tällä lasikuidulla vahvistettua muovia. Yleensä välihammas (puuttuva) on myös yhdistelmämuovia. Hinta suunnilleen sama kuin metallisellakin.
Kolmas vaihtoehto on, että hammaslääkäri tekee itse kuitusillan. Tällöin aukon naapurihampaiden takapinnoille tehdään kolot (jos on vanhoja paikkoja, jos ei ole, niin pelkkä karhennus, mutta kestävyys huonompi), ja näiden välille kiinnitetään lasikuitua oleva erityinen tähän tarkoitukseen tarkoitettu palkki. Tämän palkin varaan tehdään ihan paikkausmuovista kerrostaen puuttuva hammas. Hintaa yleensä noin 350-400 e.
Mitä eroja näillä sitten käytännössä on? No hammasteknikko tekee hampaan kipsimallille, jolloin pystyy suunnittelemaan sen paremmin kuin jos tehdään suoraan suussa. Ulkonäkö on usein myös parempi, joskin nykyisillä paikkausmuoveilla on mahdollista saada ihan kaunis lopputulos niilläkin (hammaslääkärin taitojen mukaan ja miten sulautuu ympäristöönsä). Labravalmisteinen on usein myös mahdollista saada sileämmäksi joka puolelta, jolloin on hygieenisempi ja helpompi puhdistaa. Tällä on merkitystä tukihampaiden reikiintymisriskin kannalta.
Vastaanotolla valmistettava kuitusilta valitaan usein kustannussyistä.

Jos hammas on alueelta tuoreesti poistettu, ien kutistuu ja muokkautuu vielä pitkään. Tämä on huomioitava hampaan ientä vasten olevan osan muotoilussa, sinne voi tulla ajan mittaan rakoa.
Hirveän suurta eroa eri kevytsiltatyyppien kestävyydessä en ole havainnut. Tämä hoitomuoto vaatii kestääkseen sille otolliset purentaolosuhteet. Jos hampaissa on liikkuvuutta, ei tule kestämään (kun toinen pää antaa myöten purressa, toisesta päästä napsahtaa irti...). Tietyllä tavalla toteutettuna voi toki olla myös hampaita tukeva elementti (silloin tarvitaan yleensä useampia kiinnityshampaita).

Ikä ei niinkään ole eri hoitomuotojen este, muiden omien hampaiden kunto vaikuttaa. Kevytsilta on tietysti sen verran edullisempi implanttiin verrattuna, että sellaisen voi tehdä uudenkin, jos vanha pettää. Ei tietysti ole kovin kiva, jos pettää sitten kasi-ysikymppisenä...

Yleisesti voin sanoa, että implantteihin ollaan yleensä hyvin tyytyväisiä. Kevytsiltoihin ollaan myös, silloin kun ne toimivat... jos ei toimi, niin implantti voidaan tehdä myöhemminkin, mutta luu voi olla jo silloin vähäisempää kuin alun perin, mikä voipi hankaloittaa.

Ihan tavallisista silloista vielä sen verran, että niiden on kyllä tarkoitus olla kestäviä ja hyviä ja keraamisella sillalla saadaan usein erittäin hyvä ulkonäkö myös. Suurin riskitekijä liittyy tukihampaisiin, joiden täytyy tietysti olla luotettavan hyvät. Kun kustannuksetkin ovat implantin tasolla, yhä useammin valinta nykypäivänä on kuitenkin implanttihammas.

Aion hankkia (yhden) kuituhampaan, joka "liimataan" kiinni kahteen viereiseen hampaaseen.
Sen hinta vaihtelee paljon, oma hammaslääkärini tekee sen minulle 700 eurolla.
Jos pysyy 5 vuotta, hyvä, teetän sitten uuden.

Implantti tulee maksamaanmonta sataa enemmän kuin ensin hinnaksi sanotaan.
Sen kiinnittämistä edeltää monta käyntiä, jotka maksaa.

Noin 500 implantin hankkinutta saa vuosittain ongelmia implantista.
Hermosärkyjä, jotka ei ikinä lopu, posken puutumista yms.
En ota riskiä.

Tässäkin osiossa on joku tainnut kertoa implanttiongelmista vanhemmissa ketjuissa.