Kysy mitä vain lähisuhdeväkivallasta, Nettiturvakodin asiantuntijat vastaavat 7.5. klo 16-18

Kaikki vanhemmat kohtaavat kasvatuksessa haastavia tilanteita ja tuskin yksikään meistä vanhemmista selviää kasvatustyöstä ilman äänenkorottamista. On kuitenkin eri asia huutaa, karjua ja olla uhkaava.
Lapsen näkökulmasta on pelottavaa, jos vanhempi käyttäytyy hallitsemattomasti ja ilmaisee vihaa ja raivoa hallitsemattomasti. Lapselle voi tarvittaessa puhua jämäkästi ja ääntä korottaen, mutta tärkeintä näissä tilanteissa on, että vanhempi kykenee hallitsemaan omaa käyttäytymistään ja tunteitaan. Itsensä hallinnan menettänyt vanhempi on lapsen näkökulmasta pelottava ja turvaton. Siksi silloinkin, kun on vihainen, olisi tärkeää pysyä turvallisena aikuisena.

On hyvä, että olet pysähtynyt miettimään omia kasvatusmenetelmiä ja toimimista haastavissa tilanteissa. Sitä voi myös pohtia, mistä oma käytös johtuu ja koittaa löytää tilanteisiin ratkaisuja. On normaalia, että pienten lasten vanhemmat väsyvät ja silloin voisi miettiä, minkälainen apu tai tuki arkeen voisi olla tarpeen. Jos taas muunlaiset huolet kuormittavat vanhempaa, on niihinkin tärkeää hakea apua ja tällä tavalla pitää huolta omasta hyvinvoinnista.

Kannustavaa kasvatusta on myös mahdollista oppia ja vahvistaa. Tilanteisiin, joissa hermot meinaavat mennä, on hyvä etukäteen pohtia vaihtoehtoisia tapoja toimia ja keinoja siihen, miten itsensä voi rauhoittaa tilanteissa.

On ilo kuulla, että teillä on lämpimät välit lastenne kanssa ja selvästi haluat toimia lapsillesi mahdollisimman hyvänä vanhempana. Lisää hyvää tietoa kannustavasta kasvatuksesta kannattaa käydä lukemassa Kannustavan kasvatuksen virtuaalikirjasta.

Hei, on ihana kuulla, että välität ystävästäsi ja olet huolissasi hänen hyvinvoinnistaan. Ystävän tuki haastavissa tilanteissa ja väkivaltaisissa ihmissuhteissa on erittäin tärkeää. On hienoa, että olet osoittanut ystävällesi olevasi hänen tukenaan ja olet ilmaissut huolesi hänen tilanteestaan. Hän on kuitenkin aikuisena ihmisenä vapaa tekemään itse omat päätöksensä.

Olet toiminut juuri oikein, kun olet ilmaissut huolesi ja sanoittanut hänelle tilannetta. Väkivallan tunnistaminen ei aina ole kovin helppoa ja puolisoon liittyy usein paljon hyviäkin tunteita. Voit tukea ystävääsi, peilata hänen kanssaan tilannetta ja hieman herätellä miettimään suhteen tilannetta ja hänen omaa hyvinvointiaan suhteessa. On hienoa, että kannustat häntä hakemaan apua tilanteeseen. Se on tärkeintä, mitä voit tehdä.

Väkivalta valitettavasti katoaa harvoin itsestään ja ikävä kyllä voi myös ajan myötä muuttua pahempaan suuntaan. On tärkeää, että ilmaiset ystävällesi, että hän voi tarvittaessa tukeutua sinuun. Hänellä on myös mahdollisuus hakeutua Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten avopalveluihin tai esimerkiksi soittaa sinne, ja keskustella tilanteesta. Hän voi tulla myös Nettiturvakodin Apua väkivaltaan -chattiin juttelemaan nimettömästi ja luottamuksellisesti. Mikäli ystäväsi tilanne menee pahemmaksi, on hyvä muistaa, että pahoinpitely on aina myös rikos ja silloin myös ulkopuolinen voi tehdä tilanteesta rikosilmoituksen. Jos tilanteessa on lapsia, on lastensuojeluilmoitus tai keskustelu sosiaalityöntekijän kanssa tapa auttaa perhettä.

On raskasta seurata vierestä, kun läheinen ihminen toimii itselleen vahingollisesti. Muista pitää huoli omista rajoistasi ja auttaa ja tukea sen verran kuin itse jaksat. Toivon ystävällesi kaikkea hyvää ja että hän saa apua tilanteeseen.

Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti

Hei, hyvä että kirjoitit tänne. On tosi valitettavaa kuulla, että perhe ei ole saanut apua sosiaalipuolelta eikä myöskään hätäkeskukseen soittamalla. Lapsen ei ole oikeutettua käyttää väkivaltaa sisaruksiaan tai vanhempiaan kohtaan eikä kenenkään perheenjäsenen tarvitsisi joutua pelkäämään toisia perheenjäseniä. Väkivaltainen lapsi tarvitsee ehdottomasti apua, samoin kuin äiti ja pikkusisaruskin. Väkivalta on erittäin haitallista pienemmälle sisarukselle ja hänellä on oikeus saada apua tilanteeseen ja vastuu väkivaltaan puuttumisesta on ensisijaisesti vanhemmilla.

On hyvä, jos perhe saa tukea läheisiltä ihmisiltä tilanteeseen ja mikäli olet perheen läheinen, äidille voi kertoa olevansa huolissaan tilanteesta ja halusta auttaa ja tukea heitä. On tärkeää kannustaa äitiä hakemaan apua perheelle, huolimatta siitä että heidän tilanteeseen on suhtauduttu valitettavan vähättelevästi. Apua tilanteeseen on mahdollista hakea mm. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksistä, joissa autetaan kaikkia väkivallan osapuolia. Yhdistykseen voi aluksi soittaa ja kertoa tilanteesta. Myös Nettiturvakodin Apua väkivaltaan -chattiin voi tulla keskustelemaan ja voimme yhdessä miettiä tarkemmin, mistä apua voi lähteä hakemaan.

Äidillä on myös mahdollisuus tehdä itse perheensisäinen lastensuojeluilmoitus ja hakea apua. Myös tilanteesta huolestunut läheinen voi ottaa yhteyttä lastensuojeluun, ja hakea apua perheelle tätä kautta. Toki tästä on hyvä keskustella myös perheen äidin kanssa, ilmaista hänelle vakava huolensa ja kertoa aikeesta tehdä lastensuojeluilmoitus.

Väkivalta on aina rikos, myös perheen sisällä tapahtuva. Mikäli väkivaltaa käyttävä lapsi on täyttänyt jo 15-vuotta, on hän jo rikosoikeudellisesti vastuussa. Tätä nuoremmatkin lapset ovat vahingonkorvausvelvollisia.

Lisää tietoa sisarusväkivallasta voit lukea tästä Rikosuhripäivystyksen artikkelista.

Hei, ja kiitos hyvästä kysymyksestä. Suurin osa turvakotien osoitteista on tosiaan julkisia. Suomessa on myös yksi turvakoti, jonka osoitetietoja ei ole julkistettu missään.

Turvakodit ovat turvallisia paikkoja ja niissä on mietitty siellä olevien turvallisuus tarkasti. Turvakoti on tarkoitettu tilanteisiin, joissa kotiin jääminen ei enää väkivallan tai sen uhan takia ole turvallista. Henkilökunta on perehdytetty asiaan ja yhteydet vartiointiliikkeisiin ja poliisiin on mietitty tarkasti. Ovet pidetään aina lukittuina ja vaaratilanteisiin on olemassa omat ohjeistukset. Myös turvakodin asiakkaat perehdytetään niin, että kaikkien turvallisuus on taattu. Turvakodeille on olemassa kansalliset laatusuositukset, joissa määritellään myös turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Jokaisen asiakkaan kohdalla mietitään turvallisuus erikseen ja tarpeen mukaan tehdään myös erityisjärjestelyjä.

Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti

Hei! Istanbulin sopimus on tärkeä meidän työtä ohjaava sopimus. Istanbulin sopimus yhdessä muun lainsäädännön ja sopimusten kanssa luo perustan väkivaltatyölle. Lainsäädännöllä, sopimuksilla ja oikeuksilla voidaan esimerkiksi perustella väkivaltatyön oikeutus ja tarve.

Viime vuonna Suomi raportoi sopimuksen tavoitteiden eteen tehdyistä toimenpiteistä ja tuloksista. Kansalaisjärjestöt tekivät oman rinnakkaisraporttinsa,

Hei, hienoa kuulla, että huolehdit ystävästäsi. On hyvä, että olet juttelut asiasta hänen kanssaan ja ilmaissut, että olet hänen tukenaan.

Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen ei valitettavasti ole aina niin helppoa, kuin voisi ajatella. Vaikka suhteessa olisi väkivaltaa, voi siinä olla myös monia asioita, jotka pitävät kiinni suhteessa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi lapset, taloudelliset asiat, pelko leimautumisesta tai tulevasta, yhteiset hyvät hetket ja muistot. Väkivaltaiseen puolisoon voi usein olla edelleen myös positiivisia tunteita ja väkivaltaa kokeva voi edelleen rakastaa puolisoaan. Väkivaltaa kokeva voi haluta eroon väkivallasta, mutta ei puolisosta. Nämä voivat olla syitä, jotka estävät lähtemisen väkivaltaisesta suhteesta.

Väkivalta voi myös arkipäiväistyä ja siinä tulee valitettavalla tavalla kuin osa ns. normaalia arkea. Toisaalta väkivallan kokija voi edelleen tuntea toivoa siitä, että tilanne muuttuisi paremmaksi. Väkivalta vaikuttaa myös itsetuntoon ja väkivallan kokija voi tuntea myös syyllisyyttä tilanteesta, vaikka väkivalta onkin aina väkivallan tekijän vastuulla.

Kaikilla on kuitenkin oikeus elää turvallista elämää eikä kenenkään tarvitse sietää läheisissä suhteissa pelkoa tai väkivaltaa.

Väkivaltaa kokevan läheisenä on tärkeintä kuunnella väkivaltaa kokenutta, olla läsnä ja olla empaattinen. Mikäli ystäväsi on valmis keskustelemaan ja hakemaan apua, voisitte yhdessä pohtia esimerkiksi keinoja siihen, miten väkivallan saisi päättymään: voisiko väkivaltainen puoliso kenties hakea apua ja mitä tukea väkivallan kokija voisi hakea. Molempien osapuolien hyvinvoinnin kannalta väkivallan katkaiseminen olisi tärkeää.

Fyysinen pahoinpitely on aina myös rikos ja ystävän kanssa voi käydä myös tätä läpi. Jos perheessä on lapsia, on tärkeää tukea lasten avun saamisen mahdollisuutta ja sitä, että lapset voivat olla ja kasvaa turvallisissa olosuhteissa. Lastensuojelusta voi saada apua ottamalla yhteyttä tai tekemällä lastensuojeluilmoituksen. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä huolestuneena läheisenä tai myös perheensisäisenä, mikäli vanhempi haluaa hakea apua sitä kautta.

Läheisenä on haastavaa seurata vierestä, jos ystävä toimii itselleen haitallisesti. On hienoa, että olet hänen tukenaan ja tarjoat hänelle apua. Muista pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistasi ja auttaa sen verran kuin itse jaksat.

Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti

Hei, väkivallan on mahdollista loppua. Jokaisella meistä on oikeus elää väkivallatonta elämää, ilman pelkoa ja uhkaa. Kannustan sinua hakemaan apua, jotta et joutuisi kokemaan väkivaltaa.

Väkivallan loppumiseen tarvitaan usein ulkopuolista apua ja puuttumista. Tärkeää onkin, että väkivallan kaikki osapuolet, myös väkivallan tekijä, saavat apua tilanteeseen ja kokemaansa. Tarjolla on monenlaista apua, mm. Ensi- ja turvakotien liiton avopalveluissa.

Hei ja hyvä, että kirjoitit tänne. Ystäväsi tilanteessa on kuvailemasi perusteella selkeästi monenlaista vakavaa väkivaltaa. On raskasta seurata vierestä, kun läheinen ihminen toimii itselleen haitallisesti, eikä halua ottaa tarjottua apua vastaan.

Syitä siihen, miksi väkivaltaisesti suhteesta ei lähde, on monia. Syynä voivat olla yhteiset lapset, taloudellinen tilanne, pelko leimaantumisesta, pelko tulevasta tai vielä jäljellä oleva toivo paremmasta. Usein väkivaltaiseen kumppaniin liittyy edelleen myös positiivisia tunteita ja väkivallan kokija voi edelleen rakastaa väkivaltaista puolisoaan.

Läheisenä tärkein, mitä voit tehdä, on osoittaa että olet läsnä, toimit empaattisesti, tarjoat apua ja tukea. On hyvä, että sanoitat ystävällesi väkivaltaa ja ilmaiset, että olet huolissasi hänestä. Jos pystyt jossain vaiheessa keskustelemaan ystäväsi kanssa asiasta, voisitte yhdessä miettiä, mistä hän voi hakea apua ja minkälaista tukea tilanteeseen on tarjolla. Apua väkivaltaan -chattiin

Hei, hyvä että kirjoitit tänne. Kuvailemasi tilanne kuulostaa henkiseltä väkivallalta. Läheisissä ihmissuhteissa ei täytyisi joutua kokemaan pelkoa, väkivaltaa tai sen uhkaa. Kaikilla meillä on oikeus elää turvassa.

Väkivallan tunnistaminen ei aina ole kovin helppoa, kun itse elää väkivaltaisessa tilanteessa. Väkivalta voi alkaa pikkuhiljaa ja olla aluksi hyvin vähäeleistä ja hienovaraista. Usein fyysinen väkivalta mielletään ainoastaan väkivallaksi, mutta väkivallalla on monia muitakin muotoja, kuten esimerkiksi juuri henkinen väkivalta. Henkistä väkivaltaa on mm. nimitteleminen, haukkuminen, kontrolloiminen, mielipiteiden ilmaisun kontrolloiminen tai fyysisellä väkivallalla uhkaaminen. Väkivallalle tai sillä uhkailulle ole missään tilanteessa oikeutusta.

Usein pelkoa on hyvä pitää väkivallan mittarina, väkivallan muodosta riippumatta. Kerroit, että pelko kuuluu vahvasti teidän arkeenne, mikä kertoo väkivaltaisesta ilmapiiristä. Myös se, että varoo sanomisiaan ja alkaa mukauttaa omaa toimintaansa toisen mielialojen mukaan, on merkki väkivallan läsnäolosta. Riitely muuttuu väkivallaksi siinä kohtaa, kun toinen ei enää uskalla kertoa omaa mielipidettään, pelätessään toisen reaktiota. Tasavertaiseen riitelyyn kuuluu, että molemmat uskaltavat ilmaista mielipiteitään ilman pelkoa seurauksista.

Lapset aistivat väkivallan läsnäolon ja väkivaltaisessa ilmapiirissä eläminen ei ole hyväksi lasten hyvinvoinnille, kasvulle ja kehitykselle. Kerrot myös, että miehesi on tarttunut kovakouraisesti lapseen, mikä on väkivaltaa ja väärin. Ihan kuten alussa mainitsemasi luunapitkin. Lapsilla on oikeus turvalliseen ja kannustavaan kasvuympäristöön, missä ei tarvitse pelätä tai olla huolissaan väkivallasta. Ensisijaisesti vanhempien tehtävänä on huolehtia siitä, että lapset saavat kasvaa turvassa.

Väkivalta loppuu harvoin itsestään ja valitettavan usein se myös muuttuu ajan myötä pahemmaksi. Siksi olisi tärkeää saada apua tilanteeseen ja väkivallan loppumiseen mahdollisimman pian.

Koko teidän perheen hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää hakea apua tilanteeseen. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tarjoavat apua kaikille väkivallan osapuolille ja koko perheelle. Lisää tietoa palveluista löydät Nettiturvakodin Avopalvelut-sivuilta.

Hei, ja kiitos hyvästä kysymyksestä. Väkivalta on tosiaan aihe, josta useimmiten vaietaan, tai siitä ei uskalleta puhua. Väkivaltaan liittyy paljon erilaisia tunteita, mm. pelkoa, häpeää, yksinäisyyttä, mitkä omalta osaltaan tekevät aiheesta tabun. Valitettavan usein vieläkin ajatellaan, että perheen asiat eivät kuulu ulkopuolisille ja se mikä tapahtuu perheen sisällä, pidetään salassa. Vaikka kyseessä olisi väkivalta, eli rikos.

Tästä syystä on totta, että emme välttämättä tiedä, vaikka lähipiirissämme joku kokisi väkivaltaa. Monesti asiaa peitellään ja salaillaan mahdollisimman pitkään. Sanoisin, että asiasta puhuminen rohkeasti on tärkeää. Pienillä asioilla voi tehdä paljon. Somessa voi esim. jakaa artikkeleita tai väkivallan kokijoiden tarinoita tai ottaa osaa aiheeseen liittyvään keskusteluun. Ystäviltä voi vaikka kysyä, mitä he ajattelevat väkivallasta. Se, että joku kysyy tai ottaa asian puheeksi, voi olla merkittävä asia väkivaltaa kokeneelle. Monet nimittäin sanovat, "Olisipa joku joskus kysynyt". Sanosin, että tarvitsemme rohkeita viestinviejiä, sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa asian puheeksi ja kysyä. Näin voimme vähitellen murtaa väkivallan tabua.

Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti

Hei. Tämä onkin vaikeampi kysymys, eikä ehkä ihan meidän erityisosaamista. Kannustaisin sinua joka tapauksessa hakemaan apua, tilanteesi ei ole helppo. Jos suhteeseen liittyy väkivaltaa, voit saada apua Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten

Hei. Asia on juuri kuten kirjoitit. Tärkeää on, että väkivallasta uskalletaan puhua. Hiljaa oleminen ei auta väkivallan kokijaa eikä tekijää, vaan lisää häpeää ja pelkoa. Liian monesti väkivallasta jätetään kertomatta tai apua ei haeta, koska hävetään tai pelätään. Valitettavan usein väkivallan kokijat joutuvat myös syytetyiksi tai syyllistetyiksi kokemastaan väkivallasta. Näin ei pitäisi tapahtua. Väkivallan tekijä on aina itse vastuussa teoistaan ja käyttämästään väkivallasta. Oli kyse sitten henkisestä tai fyysisestä väkivallasta tai jostain muusta väkivallan muodosta, on perhe- ja lähisuhdeväkivalta aina ihmisoikeusrikkomus ja rikos. Meillä jokaisella on velvollisuus puuttua väkivaltaan ja ottaa asia puheeksi, kun näemme tai kohtaamme väkivaltaa. Näin tekemällä voimme myös murtaa väkivaltaan liittyvää tabua ja auttaa väkivallan eri osapuolia saamaan apua ja katkaisemaan väkivalta.

Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti

Hei, ja kiitos viestistäsi. Tilanne teillä kotona vaikuttaa todella haastavalta. Vaimosi käytös on väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Vaimosi ei selvästi itse näe käytöksessään mitään väärää, mikä tietysti haastaa tilannetta entisestään. Sinulla on oikeus parisuhteeseen, jossa saat olla sellainen kuin olet, ilman pelkoa siitä, että puolisosi suuttuu tai käyttäytyy väkivaltaisesti. Se mitä joudut kokemaan, ei ole missään tilanteessa oikein.

Oletko puhunut asiasta koskaan kenenkään ulkopuolisen kanssa? Tiedän, että se voi tuntua pelottavalta, mutta monesti se on ainoa keino saada väkivalta loppumaan. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön avopalvelut

Hei, ja kiitos hyvästä kysymyksestä. Kuvaamasi tilanne kuulostaa jo vainolta.
Vainoaminen on toistuvaa, ei-toivottua yhteydenottamista, seuraamista ja tarkkailemista, joka aiheuttaa kohteessaan pelkoa tai ahdistusta. Vainoaminen sisältää uhkaavia tekoja, pelottelua, kontrollointia tai väkivaltaisia tekoja. Vainoamisella on vaikutuksia kokijan hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Se, että ex-kumppanisi ottaa jatkuvasti yhteyttä ja ilmaantuu paikalle, ei ole oikein.

Tiesithän, että voit tehdä tilanteesta rikosilmoituksen? Lisäksi neuvoisin sinua hakemaan ulkopuolista apua. Esimerkiksi Varjo-tukikeskus

Hei ja hienoa, että kirjoitit tänne. Kuten sosionomina ja lastensuojelualalla työskentelevänä varmasti tiedätkin, on ihan normaalia, että pienten lasten vanhemmat välillä väsyvät ja arki voi tuntua raskaalta. On hyvä, että tiedostat tämän väsymyksen ja oman käytöksesi haasteet.

Voisiko tilannetta lähteä miettimään sitä kautta, minkälainen apu tai tuki voisi auttaa teidän arkeanne ja lisätä näin vanhempien jaksamista ja hyvinvointia? On totta, että vanhempana jaksaa toimia paremmin silloin, kun itse voi hyvin. Jos väsymyksen ja hermojen kiristymisen taustalla on muunlaisia huolia, on näihinkin hyvä hakea apua. Omien tunteidensäätelyyn ja aggressiiviseen käytökseen on mahdollista saada apua Ensi- ja turvakotien jäsenyhdistysten avopalveluista. Nettiturvakodin Avopalvelut-sivuilta

Hei, hyvä että kirjoitit tänne. Kuka tahansa meistä voi tosiaan joutua kohtaamaan läheisisissä suhteissa väkivaltaa, eikä se tai väkivaltainen teko katso sukupuolta. Kerrot, että haluaisit elää rauhallista elämää. Sinulla, kuten meillä kaikilla, on oikeus turvalliseen elämään eikä kenenkään tarvitsisi joutua pelkäämään läheisissä ihmissuhteissa tai kohtaamaan väkivaltaa.

Väkivaltakokemusten käsittelyyn ja väkivallasta irti pääsemiseen on mahdollista saada apua. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten väkivaltatyön avopalvelut tarjoavat apua ja tukea kaikille väkivallan osapuolille. Lisätietoa Ensi- ja turvakotien jäsenyhdistyksistä löytyy liiton nettisivuilta,

Hei, ja kiitos kysymyksestäsi. Väkivaltaa on tosiaan monenlaista. Monesti tunnistamme fyysisen väkivallan, lyönnit, potkut tai hiuksista repimisen. Fyysiseen väkivaltaan liittyy aina myös pelkoa ja uhkaa. Väkivalta ei kuitenkaan aina jätä fyysisiä jälkiä ja sen muodot voivat olla moninaiset. Henkinen väkivalta satuttaa sisältäpäin. Se voi olla haukkumista, nimittelyä tai uhkailua. Kumppani voi yrittää rajoittaa menemisiäsi tai ystäväpiiriäsi. On myös selvää, että jos parisuhteessa on väkivallan uhkaa tai vallan käyttöä, ei se voi olla näkymättä seksissä jollain tavalla. Seksuaaliväkivalta voi olla monenlaista painostamista tai pakottamista sellaisiin tekoihin, joita toinen ei halua tehdä. Näiden lisäksi väkivalta voi olla taloudellista, kumppani voi yrittää määritellä miten ja mihin käytät rahojasi tai uskontoon liittyvää. Joissain tapauksissa väkivalta voi myös jatkua eron jälkeen vainona, jolloin ex-kumppani pyrkii seuraamaan ja ottamaan yhteyttä ei-toivotusti.

Lähisuhteissa tapahtuva väkivalta on Suomessa valitettavan yleistä. Tutkimukset osoittavat, että Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille. Joka kolmas suomalaisnainen on kokenut jossain elämänsä vaiheessa lähisuhdeväkivaltaa. Miehistä noin kuusi prosenttia on joskus kokenut kumppanin tekemää fyysistä väkivaltaa. Miehet kertovat kokemastaan väkivallasta harvemmin muille kuin naiset.

Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti

Hei, Olet oikeassa, Suomessa lähisuhdeväkivalta on valitettavan yleistä. Tutkimukset osoittavat, että Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille. Joka kolmas suomalaisnainen on kokenut jossain vaiheessa elämäänsä läheisessä suhteessaan väkivaltaa. Miesten kohdalla luku on jonkin verran pienempi. Tosin miehet kertovat kokemastaan väkivallasta harvemmin ulkopuolisille kuin naiset.

Syitä siihen, että lähisuhdeväkivalta on Suomessa yleistä, on varmasti monia. Väkivaltainen käyttäytyminen periytyy ja kulkee yli sukupolvien. Jos lapsuuden kodissa on joutunut näkemään tai kokemaan väkivaltaa, on tavallista, että aikuisena löytää itsensä väkivaltaisesta suhteesta tai huomaa itse ratkovansa tilanteita väkivallalla. Valitettavasti edelleenkin perheen piirissä tapahtuvia asioita pidetään meillä yksityisinä. Häpeän ja pelon takia asiaa ei uskalleta ottaa puheeksi, eikä kukaan uskalla kysyä. Monesti juuri se yksi kysymys voisi auttaa lopettamaan väkivallan ja saada väkivallan osapuolet hakeutumaan avun piiriin.

Tärkeää onkin, että väkivallasta uskalletaan puhua ja näin madalletaan kynnystä myös avun hakemiselle. Avun hakemisessa ja väkivaltakirteen katkaisemisessa ei ole mitään hävettävää, päinvastoin.

Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti

Hei, ja kiitos kysymyksestäsi. Monesti käy niin, että väkivalta alkaa vähitellen, kuin huomaamatta. Pieniä merkkejä ei ehkä huomaa tai ne ovat niin pieniä, että menevät kokonaan ohi. Lopulta käy juuri kuin kirjoitat, syitä väkivaltaiseen käytökseen ei enää tarvita.

On tavallista, että ihmiset kysyvät, miksi et vain lähde. Lähteminen ei vain aina ole niin helppoa ja yksinkertaista. Väkivallan tekijään liittyy monenlaisia tunteita ja hänessä on monesti myös paljon hyvää, sellaista mihin on joskus ihastunut ja rakastunut. Lisäksi lapset tai taloudelliset kysymykset voivat mietityttää. Pärjäänkö yksin? Voi myös olla, että väkivallan tekijä on käytöksellään onnistunut musertamaan itsetunnon niin huonoksi, ettei enää usko, että lähteminen voisi olla mahdollista. Joissain tilanteissa lähteminen on kuitenkin se askel, joka on otettava, jotta väkivalta saadaan loppumaan. Väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen ei ole helppoa ja pelko ja ahdistus ovat tavallisia tunteita. Tärkeintä on, että huolehdit omasta hyvinvoinnistasi ja turvallisuudestasi. Sinulla on oikeus turvaan ja kunnioittavaan parisuhteeseen, missä et joudu tuntemaan pelkoa tai uhkaa. Pieni asuinalue ei varmasti helpota tilannetta. Oletko miettinyt turvakotia? Tai oletko käynyt juttelemassa tilanteestasi jonkun ulkopuolisen kanssa? Monesti se, että voi yhdessä toisen kanssa miettiä ratkaisuja, selkiyttää omia ajatuksia ja saa näkemään uudenlaisia ratkaisuja. Väkivalta on mahdollista katkaista ja siitä on mahdollista selviytyä.

Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti

Hei ja kiitos kysymyksestäsi. Lasten ruumiillinen kuritus katsottiin hyväksi kasvatukseksi aina 1980-luvulle asti. Ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla vuonna 1984 mutta arkeen asti muutos kiinnittyy hitaasti. Totta on, että 80- ja 90 -luvuilla tukkapölly ja luunapit tai huutaminen olivat vielä monessa kodissa käytössä. Asenteet ovat onneksi muuttuneet ja suurin osa ei pidä enää väkivaltaa hyväksyttävänä kasvatuskeinona. Toki asian eteen on tehty paljon. Tälläkin hetkellä on meneillään Hyvä kasvaa -kampanja, jonka teemana on kannustava kasvatus.

Tänä päivänä tiedämme paljon kannustavasta kasvatuksesta ja sen positiivisista vaikutuksista lapsen kasvulle ja kehityksellä. Sanoisin, että oman historian pohtiminen siinä mielessä on tärkeää, että huonoja malleja ei tulisi siirrettyä omille lapsille tai omaan parisuhteeseen. Selvästi olet jo asiaa pohtinut ja miettinyt.

Kannattaa lukea lisää Hyvä kasvaa -kampanjasta,

Hei. Väkivalta on aina vallan väärinkäyttöä. Se mitä kerrot, kuulostaa kyllä henkiseltä väkivallalta.

Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi läheisen alistaminen, nimitteleminen ja haukkuminen. Henkinen väkivalta voi olla julkista nolaamista tai se voi tapahtua neljän seinän sisällä piilossa. Henkistä väkivaltaa on myös sosiaalinen eristäminen esimerkiksi ystävistä tai sukulaisista, taloudellinen alistaminen, mielipiteiden ilmaisun tai pukeutumisen kontrollointi, vapaasti ulos menemisen estäminen, seksuaalisuuteen liittyvä psyykkinen alistaminen tai fyysisellä väkivallalla uhkaaminen.

Henkistä väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa, sillä se voi alkaa hyvin pikkuhiljaa ja olla aluksi hyvin vähäeleistä ja hienovaraista. Väkivallalla on tapana vähitellen paheta, joten myös henkinen väkivalta yleensä pahenee. Tällöin sitä kokeva on alkanut pitää tilannetta normaalina eikä huomaa henkisen väkivallan pahenemista.

Lähes jokaisessa parisuhteessa riidellään joskus. Normaaliin riitelyyn kuuluu se, että riidan osapuolet voivat vapaasti kertoa oman mielipiteensä ilman pelkoa seurauksista. Riita muuttuu väkivallaksi, kun et enää uskalla kertoa mielipidettäsi, koska pelkäät miten puolisosi siihen reagoi.

Väkivaltaan kannattaa hakea apua. Usein jo se, että kokemuksistaan saa keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa, auttaa jäsentämään omaa tilannetta ja helpottaa omaa oloa. Apua voi saada esim. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten väkivaltatyön avopalveluista.

Hei ja kiitos kysymyksestäsi. Yhteisomistuksessa olevaa asuntoa ei tosiaan valitettavasti voi myydä ilman puolison suostumusta. Tässä asiassa olisi varmaan paras kääntyä lainopillisten palveluiden puoleen, he osaavat neuvoa näissä asioissa parhaiten. Oikeusaputoimistoista voi saada edullisesti neuvoja tilanteeseen.

On hyvä, että pidät huolta omasta turvallisuudesta ja hyvinvoinnistasi. Kenenkään ei tarvitse joutua sietämään väkivaltaa tai pelkäämään läheisissä ihmissuhteissa. Väkivaltakokemusten käsittelyyn on mahdollista saada myös apua. Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön avopalvelut