Köyhän viikonloppu

Minä kävin perjantaina tanssimassa ystävieni kanssa. Join yhden oluen ja jäävettä. Tanssin koko illan ja pitkälle yöhön. Nautin tanssimisesta.

Lauantaina nukuin pitkään ja join hyvät aamukahvit. Jokainen lihas tiesi tanssineensa! Kollasin kaikki kaapit ja varastonkin läpi keräten tarpeettomat tavarat läjään. Mieli seikkaili menneissä jo unohtuneissa asioissa, joita tavarat ovat kuljettaneet mukanaan. Tuli kaihomieli ja suruakin. Illalla siivosin pienen asuntoni ja järjestelin kaiken kohdalleen.

Sunnuntaina ystävä tuli ja söimme lettuja. Veimme tavarat kierrätyskeskukseen, jossa ne ilolla otettiin vastaan. Hyvästelin ne ja tuntuu hyvin kevyeltä taas.

Huomenna alkaa arki.

Lepään jompana kumpana, juhlien yhden, viikkojen hiljaisessa jatkumossa.

Hee, häiritsen lähimpiä naapureita heidän pohtiessa jotain normaaliutta.

Välillä sattuu ja tapahtuu vähän liikaakin! Kun ryyppää ja rällää niin ei ainakaan ole tylsää!

Mulla taas on kotona niin paljon tekemistä, että olenkin miettinyt että missähän välissä ehtisin töihin??? Joten kun en ehdi niin en mene.

Jos kotitöistä saisi palkkaa niin olisin huipputienaaja.

On se omituista että kotitöistä ei saa palkkaa, mutta jos teet vieraalle kotitöitä, saat palkkaa!!!!!! Suomi on ihmeellinen maa.

Jotkut menee päiväkotiin tihin hoitamaan tisten lapsia, ja vie omat lapset hoitoon??????

Jotkut menee palkattomaan työhön jotta työnantaja saa palkkaa?????

Iloitsen teidän niukasta ilmaisusta. Tavallisia asioita ei tarvitse kertoa monella sanalla. Vuosien mittaan oppii säästämään kaikessa. Joskus kävin minäkin tanssimassa. Minua tanssitti paljon mies nimeltä Allan ja hänen takiaan lopetin tanssimisen. Hän oli pitkä ja laiha mies. Kun tanssiessa lonkkamme kolahtivat vastakkain tunsin sen epämiellyttävänä. Myös hänen kätensä olivat nihkeät ja hän tuoksui hielle ja raparperille. Lienee jo kuollut. Ehkä ei ole terveellistä tuoksua niin pahalle. En kerro hänestä enempää enkä koskaan toiste.
Olen tänään syönyt lähes kaiken mitä minulla on. Kauraryynit söin sekoitettuna kylmään veteen. Tosin sen hain kaivosta jo illalla. Se oli siisn huoneenlämpöistä mutta viileähän tämä huone on. Omaan taipumusta pikkuasioiden vatvomiseen. Viikkoni on alkanut mukavasti eikä mitään mitä pitäisi katua ole vielä tapahtunut. terveisin anonyymi

Kirjoitat kauniisti. Sinulla on paljon sanoja. Minä olen luopunut omistani ja etsin tietä yhä vaiteliaampaan niukkuuteen, tavoitteena tulla mykäksi. Kun sen saavutan, alan seurata sanojen poreilemista minussa. Jos hiljaisuus sammuttaa sanojen palon minussa, olen tyytyväinen. Pisara liukenee mereen. Kärpäsenkakka saattaa viipyä tapetilla satoja vuosia. Pelkään pahoin että kohtalosi määrää sinut olemaan läsnä yhtä ikuisesti kuin ystäväsi kalliot. Unohditko hirvikärpäset vai etkö pidä niiden nimeä sillä tavalla runollisena, että voisit sen maistaa miellyttävänä. En käytä kysymysmerkkiä koska vastausta ei ehkä koskaan tulekaan ja kysymysmerkin olisi pakko olla ikuisesti epätietoinen. Joskus kysymykset ovatkin tärkeämpiä kuin vastaukset sillä ilmassa leijuva kysymys on kuin pilven varjo joka ulottuu laajalle. Tahtoisin laulaa laulun Lähteellä mutta mykkyysharjoitukseni estää sen. Ilman sateita ei olisi lähteitä. Sateeseen syntyminen on onnekasta.

Jos ikäihmisenä odottaisi kaikkea tapahtumia kai se hiukan outoa olisi.
Kesällä voi ulkoilla.
Tekemistähän löytyy kun vain jaksaa.

Omituista aloittajalla kun varaa on syödä itsensä ähkyyn mutta ei uusia kiuasta nää on taas näitä uusavuttomia. Jopas jotakin että padassa lämmittää pyykinpesuveden. Aikas syvällä elää aloittajan tyyppinen henkilö ja vastaavasti jossain helsingissä henkilö asuu 15 neliön vuokrakopissa eikä uskalla liikkua kuin öisin.

Minä tulin juuri mökille. Luonto pursuaa vihreää ja linnut mekkaloivat. Kannoin vedet tupaan ja sytyttelin lieden. Mökissä oli ihmeen lämmintä tultuani. Paistoin leipäjuuston palasen karamelliseksi ja mukavasti saunoin. Raukea ja hyvä mieli. Toivon saavani kalan nuotioon. Tästä tulee hyvä viikonloppu.

Se on kaksi eri asiaa kun henkilö menee mökille mieli virkeänä ja puuhastelee siellä mutta sitten taas toinen asuu mökkiolosuhteissa niin elää synkkyydessä kiuas rikki ja lämmittää padassa vettä, jännä homma kylläkin tuo.
Ei ole varaa mihinkään voi voi. Nimenomaan kalastus yks järkevin harrastus kun aika kuluu ja saa syömistä.
Todella syvältä ihmisten tekemättömyys.

Joka päivä kuluu tietokoneella tai kännykän parissa.

Kerrostaloyksiö.
Yksinäistä erakkoelämää.Tämä alkoi 2010.

Mulla kaksi tietsikkaa, puhelin ja kaljakori. Mikä mukavampi tapa viettää päivää kun jutustella netissä ihmisten kanssa, ja laukoo omia mielipiteitä? Eikä tarvi oottaa koska ne lähtisi veks, kun ei jaksa heitä enää. Kun netin sammuttaa saa olla yksin.

Jotkut kutsuu sitä syrjäytymiseksi, he joilla ei ole osaamista siihen, miten viettää hyvää aikaa itsensä kanssa.
Poissa kaupungin vilinästä, markettien ihmisihulinasta, rahan tuhlaamisesta ja ylen syömisestä! Tämä jos mikä on laatuaikaa.

Niin, nyt joku huutaa ja poimii sieltä esiin sen kaljakorin, joka hänelle tarkoittaa sitä että vedetään perskännit!!! Ehei, se on mulle sama kuin joillekin muu janojuoma. Minä vaan tykkään oluesta, enkä hae sillä kännejä koskaan. Eikä se hpene illassa eikä kahdessa, vaan voi kestää jopa kuukauden pari.

Ja muuta he eivät sitten huomaakaan. Ihminen on siitä omituinen olio, että huomaa vaan sen jota sanotaan paheeksi, tässä tapauksessa se on se kaljakori. Huvittavaa. He eivät huomaa miten ihana on olla yksin, miten ihna on vaan nauttia omasta olosta ja sitten jutella ihmisten kanssa netissä. Ilkeä mielisyys on joillekin ykkös prioriteetti, halutaan vaan syyllistää ja syyllistää, normaaleista asioista.
MUTTA jos olisin snaonut että seurana on Vichykori, siitä ei olisi tullut yhtä syyllistävä huomio kuin olustorista. Sitä ei olisi huomattu lainkaan.

No, katsotaan miten käy!!! Tervetuloa mielipiteet ja huomio!!!

Maalla asumista voi kuvitella.
Siellä oli joskus hurja meno, kaupungissa hillitympää.

Tanssija meni tänään järven ympäri. Ei pääsyt yli. Sydämessä oli kumma ahdistus. Ensimmäisellä omenatauolla niittyvillojen kohdalla se alkoi hellittää otetta ja kahvikupilla kalliolla oli jo paljon helpompi hengittää. Rintalastan rustot tuntuivat jo joustavilta. Nuijapäiden poukamaan oli tuotu penkki, jonka lämmin puu tuntui mukavalta pyllyn alla.

Yritä miettiä työtä, sen tekemistä ja hankkimista. Vaikka moiseen kauhukuvaan et missään vaiheessa päätyisikään, tulee varmasti ajankulua (ehkä myös kauhunväristyksiä - arvauskeskus kyllä antaa lääkettä jonka naapurit veroillaan maksavat) jo pelkästä ajattelusta. Eikä rasita suoraan fyysisesti

Kerrostaloyksiö.
Yksinäinen erakkoelämä jatkuu edelleen.
Onneksi tätä ei ole kestänyt kauan vain 9 vuotta nyt.

Mie lähen luistelemaan ja saunan padassa porisee makkarakeitto. Siitä riittää koko kylälle, tai mie syön sitä seuraavat viisi vuotta. Kirpputorilta läysin naisten kaunoluistimet, kokeilen niillä liitää kuin joutsen veden pinnassa.
Laulurastas se luikauttaa kauniin sävlen kun kävelen kohti luistinrataa ja hymyilen sille. Aurinko armas kippuravaras. Sitten tule kottiin ja makarakeittoa syömään.

Minä käytän jatkuvasti kirjaston palveluja ilmaiseksi. Lainaan kirjoja, lehtiä ja cd-levyjä. Kirjavalikoimasta otan aina pari tietokirjaa minua kiinnostavista aiheista, pari kunnon romaania ja pari dekkaria. Käyn kerran viikossa kirjastossa, koska luen niin paljon. Kirjastossa pidetään myös ilmaisia luentoja ja musiikkiesityksiä, keskustelutilaisuuksia ja lukupiirejä. Suosittelen!

Tänä vuonna olen käynyt kolmessa ilmaiskonsertissa kirjaston konserttien lisäksi.

Tunne olevani terve ihminen, mutta myönnän itselleni että pienehköt poikkeamat terveydentilassa ovat olemassa ja vaikuttavat elämään. Kun lakkaa kapinoimasta ja hyväksyy ne ajatuksella että tekee omalla tavalla ja omaan tahtiin niin alkaa voida paremmin ja elää rohkeammin. Kuntoa yllä pitävät asiat hyödyttää tehdä joka päivä mutta voimia kysyvät asiat voi asetella tasaisesti ja itse käytän 2 viikon jaksotusta jossa joka toinen päivä on toimelias ja joka toinen helppo sisältäen keveitä ja miellyttäviä asioita ja fyysistä lepoa ilman syyllistä oloa. Kotoa lähteminen ei ole aivan helppoa mutta kerran 2 kuukaudessa teen jotakin erityisempää, jotain mistä jää hyvää muisteltavaa. Näin on kulunut jo yli 2 vuotta ollen tyytyväisempi kuin ennen jolloin en osannut kiittää itseäni mistään ja murehdin asioita etukäteen ja karvastelin niitä jälkikäteen. En rohjennut hakea tukea ja olin helposti uupunut. Yksin olen mielelläni mutta elämän ei ole hyvä olla tyhjää vaan tehtävä mahdollisia asioita ja kohdattava toisia ihmisiä. Myös luonnon tavoittaa muullakin tavalla kuin lähtemällä johonkin sillä pienikin elävä saareke voi uhkua elämää. Voi nähdä kukan kauneuden ja kun siihen ei enää pysty, jää tuoksu ja kosketus. Voi lukea monella tavalla, myös korvillaan ja kirjoittaa yhä suuremmin kirjaimin.
Elämme hyvää aikaa mutta ystäviä ja läheisyyttä on vähemmän ja monenlaiset laitteet auttavat heidän sijaan. Sekin riittää.

Minä ostin seitiä ja smetanaa. Niistä uunissa kypsyttelin hyvän ruoan vihannesten seuraksi. Jälkiruoaksi suklaata pari palaa. Ihmiset juhlivat uusia tulevaisuuden toivoja. Minun juhlat on juhlittu ja kristalliyöt kaukana takanapäin. Pistän lasit nenälle ja luen uusimman yhteishyvä-lehden. Sitten onkin aika nukahtaa.

Tällaistako kansaa Suomessa nykyään asuu. Tuollaisella kirjoitustaidolla kannattaisi kirjoittaa kirjoja, niistä voi joku kaurismäki tehdä elokuvan.
Ainakin elämän ankeus paistaa teksteistä, tulee mieleen mies vailla menneisyyttä, tai tulitikkutehtaan tyttö.

Ankeaako? Minulle elämän rikkaus on sitä, että pikkiriikkisillä asioilla on suuri merkitys. Elin kerran yltäkylläisyydessä. Oli tavaraa, vaatetta, ruokaa, rahaa, ihmissuhteita...kaikkea. Vasta jälkeen ymmärsin, kuinka ahdistunut olinkaan kaiken sen tyhjyyden keskellä, jota yritin epätoivoisesti tilkitä mammonalla. Joku voisi sanoa, että tipahdin korkealta ja kovaa. Itse sanoisin, että nousin arvoon arvaamattomaan. Tulin onnelliseksi ja elämänmakuiseksi.

Anteeksi nyt mutta minusta tuo kuulostaa hirvittävän tylsältä ja masentavalta. Itselläni on aina tehtävää ja yleensä ihan liikaa. Ei työn mutta lasten kanssa. En pystyisi millään elämään tavallasi. Mutta pääasia on tietysti että olet itse onnellinen elämässäsi.

Se mikä elämäntapa toiselle on tylsää ja masentavaa voi toiselle olla suuri onni. Juuri opin, että onnellisuus on pysyvää hyvinvointia riippumatta ulkoisista tekijöistä olivatpa ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Kokemus onnellisuudesta ei välttämättä ole sidoksissa materiaan tai elämäntapoihin. On lyhytnäköistä arvottaa toisen kokemusta ulkoisten tekijöiden perusteella.

Se on taas odotettu perjantai. Menen mieheni kanssa viinipiknikille, kun on niin ihana ilma. Eväänä viiniä, juustoa, kurkku- ja porkkanatikkuja itsetehdyllä dippikastikkeella. Pelikortit mukaan vielä niin lokoisa päivä helteessä on täydellinen. Uimaan en taida uskaltaa. Mieheni uikoon!

Mites muilla viikonloppu käynnistyy?

Köyhyys nuivettaa ja vie omalaiseensa tyhjiöön ympärillä olijoihin nähden, ei sitä asiaa helisevät sanat tai kilisevät kulkuset juurikaan muuta.
Köyhyys kuitenkin on suhteellista ja rahattomuus ei pahinta laatua köyhyyttä.
Tyhjyys ja mihinkään kuulumattomuus, se että kukaan ei kaipaa, se on köyhyyttä. Nykymaailma saa aikaan rajua syrjääntymistä joka rikkoo sydämmiä.
Lapseton ja vanha ja yksin, on vaikeaa toivoa mitään.

Täällä ollaan kuntoutustuella ja yllättän nopeasti aika juoksee. Ei oo varaa käydä kaupoilla tai muualla, mutta kotona on aina jotain tekemistä. Siivottavaa riittää kahden koiran kanssa eläessä ja kaupassa käynti, ruuan tekeminen vie yllättävän paljon aikaa. Lisäksi sairaudet pistää väsyttämään niin se syö oman aikansa. Viikonloppuisin yleensä käydään avopuolison kanssa jomman kumman vanhemmilla ja katsotaan elokuvaa, saunotaan ja syödään hyvin. Arkisin minullakin on lista asioista, joita täytyy tehdä ja pientä viikkosuunnitelmaa.

Minä pakkasin rinkkaan paitaa ja housua. Kesäkengätkin pakkasin. Hyvät kahvit keitin termokseen ja kylkeen omenaa. Junassa puksutan tapaamaan vanhempiani maalle. Kaivattu sinitaivas, pihapiiri ja vihreä metsänreuna jo mielessä. Isän ja äidin tuoksu jostain menneiltä ajoilta. Tuleekohan hyvä matka. Matka menneeseen ja tulevaan. Isä taas sanoo, että kellojen kumina jo kuuluu. Se tuntuu pahalta.

Tanssija

Tanssija täällä, pitkästä aikaa. Elämä on kolhinut ja monta viikonloppua vyörynyt yli tietämättään. Tänään kuuntelin joululauluja kupillisella jouluteetä. Sitä vihreää. Punaisen säästän joulukuulle.

Sain ystävältäni kalenterin. 24 mahdollisuutta voittaa. 24 ikkunaa josta kurkistaa ja toivoa. 24 jännittävää, kutkuttavaa hetkeä. Pelkään sitä. Niin on rakas, tuttu ja turvallinen köyhän elämä vyöryvine viikonloppuineen. Onni on tässä ja nyt.

Kauan sitten keväisenä päivänä aloitin tämän ketjun ja nyt matalassa marraskuun illassa kuin sattumalta osuin sen hännille uudestaan! Oli kiva huomata että tänne ovat monet kirjoittaneet, olojaan, tunteitaan ja tekemisiään kertoneet, toki moitteitakin on siellä täällä- ja niiden takia aikanaan lähdinkin lipettiin, hullutteluani häpeämään!

Joko on saunanpadallinen makkarasoppaa syöty koko kylän kesken?
Vieläkö tanssija maailman parketeilla liihoittelee yksin suloista keinuvaa tanssiaan?
Vieläkö joku on onnellinen vähästä ja joku iloinen että kurjuutta riittää- kertokaa!!

Olin aikeissa luoda nimimerkin "en se minä ollut" mutta ilman äänpilkkuja se olisi liiaksi muistuttanut sotaisista ajoista, joten jatkan anonyyminä aloittajana!

Jos en teitä täältä enää tavoittaisikaan, toivottelen kaikille hyviä aikoja, tuuli kuiskaa terveiseni kyllä!

terv. a.a

Suomalaisilla on oikeasti paljon rahaa. Sitä pitäisi käyttää fiksusti. Yksi hyvä idea voisi olla köyhän lotto. Tulojen ja omaisuuden perusteella jokainen köyhä voi esittää toiveensa, esimerkiksi ”uusi saunan kiuas tekisi terää”. Myös parempituloiset saavat esittää toiveensa, mutta luulen että jäävät odottamaan voittoa ikuisesti.

Sen jälkeen jokainen halukas suomalainen ostaisi kupongin. Summa voisi olla euron tai 50 senttiä. Riippuen osallistujien määrästä pitkällä aikavälillä summa voisi olla jopa vain 10 senttiä. Asiaa tietysti pitäisi hoitaa Veikkauksen. Omalta pelitililtä 10 senttiä on vähän eikä jokaisesta pelistä tule pankille kuluja.

Pelin pitäisi olla viikottainen. Tavoitteena vähintään yhden köyhimmän toiveen toteutus. Toiveiden pitää siis olla kohtuullisia, asiallisia ja toteuttamiskelpoisia. Esimerkiksi toive Madonnan konsertista onnistuu vain jos keikalle Suomeen saa lippuja. Madonnaa ei siis raahata Suomeen yhden köyhän takia. Jos keikkaa ei järjestetä tai lippua ei voi ostaa vuoden aikana, annetaan arvioitua lipun hintaa vastaava rahamäärä köyhälle vuoden sisään pelistä.

Olipa veikkaus järjestetty miten tahansa, joka viikko yksi köyhä saisi toiveensa läpi. Jos Veikkaus keräisi paljon enemmän rahaa, voisi useampi köyhä voittaa. Edellytys viikottaiselle voitolle olisi toiveen julkaisu kunnioittaen voittajan henkilötietoja. Jos hän ei halua tulla julki, ainoastaan sanotaan että ”tällä viikolla uuden xxx kiukaan voitti eräs porilainen omakotitaloasuja”. Kyllä. Köyhällä voi olla oma koti.

Kuitenkin, jos peliä pelataan ahkeraan, kerran kuussa olisi kuukauden voittopotti. Veikkaajillakin olisi mahdollisuus voittaa. Esimerkiksi voiton paikkakunta ja voiton laji, esim. Tuote vai palvelu. Jos pelaaja arvaa oikein ”kiuas ja Pori” tai ”tuote, Pori” voittaa viikottain pelannut veikkaaja enemmän rahaa kuin on koko viikon aikana laittanut köyhän lottoon. Arvaamalla tarkan kohteen voittaa täysipotin, arvaamalla vain osittain menee voittotaulukon mukaan.

Myös kuukausittain yksi köyhä saisi extra lahjoituksen käteisenä. Jos mahdollista, summan tulisi olla viisinumeroinen vähintään. Näin vuoden aikana 52 ihmistä pääsee köyhyydestä irti ainakin tilapäisesti. Jos raha menee ulosottoon, on se kuitenkin helpotus kun velat vähenee. Jos peliä pelaa miljoonat suomalaiset viikottain, voisi rahapalkintonolla joka viikko pääpalkinto ja pienempiä voittoja koskee vain tavarapalkinto.

Jos kukaan Suomessa peliä pelannut ei arvaisi oikein kuukausittaisessa arvonnassa, lahjoitettaisiin koko rahallinen ylijäämä yhteen hyväntekeväisyyskohteeseen, esim. ”Porin punainen risti sai voiton, joka kohdentuu Porin Aidsin vastaiseen työhön.” Rahalla palkataan vuodeksi 2 hoitajaa huumeiden ja sukupuolitautien ehkäisy ja neuvonta työhön.

Uppoaisiko?