Pakenin ystävyysalueelta ja voin pahoin

Anonyymi

Olen 28-vuotias mies PK-seudulta. Viime vuonna tapasin yhden naisen. Hän on mua pari vuotta nuorempi, mutta hän oli minua reippaasti pidemmällä elämässä. Hän on ehtinyt olla naimisissa, hänellä on lapsi, hänellä on paljon elämäntavoitteita. Itse taas en ole ikinä edes muuttanut kenenkään kanssa yhteen ja olen tyytyväinen siihen vähään, mitä mulla on. Tottakai haluan jossain vaiheessa perheen, mutta näin muuten mua ei kiinnosta yhtään tavoitella mainetta ja mammonnaa vain sen vuoksi, että "niin pitää tehdä".

Huolimatta näistä eroista, meillä alkoi suhde. Omalta osaltani ne olivat parhaimpia neljä kuukautta pitkään aikaan, koska kerrankin voin sanoa, että rakastuin. Ja hänkin oli uskoakaseni onnellinen minun kanssa. Valitettavasti sitten suhde tyssähti mun kunniahimottomaan asenteeseen. Hän ei voinut hyväksyä, että mua ei kiinnosta ostaa missään vaiheessa asuntoa (En näe vuokrassa mitään vikaa). Hän ei voinut hyväksyä, että tyydyn "20 vuotta auton", enkä halua "Teslaa" (Tämä ei koske autoa, vaan kaikkea. Mä en tarvitse parasta. Mulle riittää se, mikä tyydyttää mun tarpeet). Hän ei voinut ymmärtää, miksi tyydyn työhön, joka ei vastaa mun pätevyyttä, eikä tuota niin paljon rahaa, kuin voisin saada (Hänen mielestään olen huippulahjakas ja pystyn parempan)

On tärkeää ymmärtää, että hän ei tarvitse mua elättäjkseen, mutta hän sanoi suoraan, ettei pysty olemaan miehen kanssa, joka ei halua mitään elämältä. Hänelle se on älytön turnoffi.

Ja niinpä me erottiin.

Vaan me jäätiin kavereiksi. Itse en koommin halunnut olla kavereita, koska tiesin, että se tulee olemaan minulle vaikeaa, koska pidin häenstä edelleen naisena, mutta päätin olla mukava. Meillä nousi myöhemminkin sama kysymys, ja hän aina sanoi, että ei halua menettä minua.

Yllättäen me oikeasti oltiin kavereita. Me vietettiin yhdessä aikaa. Käytiiin elokuvissa, keilmaassa, syömässä. Sama kuin aikaisemmin, mutta ilman romantiikka. Meillä oli kivaa edelleen.

Vai oliko kyse pelkästä ystävyydestä? Seksiä ei ollut eron jälkeen, mutta me pidettiin toisiaan joskus kädestä. Joskus pussailtiin. Meillä oli humoristinen sopimus, että jos vuoteen 2023 mennessä, kumpikaan meistä ei löydä ketään, me mennään naimisiin. Meitä molempia harmitti, kun toinen meni treffeille (Kerran hän kysyi minulta, että olenko saanut uuden tyttöystävän ja minä vastasin, että edelleen olen sinkku, niin hänen reaktio oli "hyvä juttu")...Kerran mä kysyi, että musta tuntuu, että olisi hienoa olla taas yhdessä ja hän sanoi, että samaa mieltä. Asiaan ei kuitenkaan ikinä palattu. Kaikki jatkui sellaisenaan.

Sitten mun elämästä tapahtui muutos. Osittain pakosta mutta pääsin uuten työhön, jossa mulla oli suurempi palkka. Koska rahaa oli enemmän kuin kuin aikasemmin, mussa heräsi hieman enemmän materialistista asennetta. Nyt, kun me hengattiin mä saatoi tarjota parempaa ajanvietettä. Vein hänet useasti ulos.

Vaan rupesin huomaamaan, että mitä enemmän muutun "normaalimpaan" suuntaan, sitä vähemmän meidän ystävyydessä oli romanttisia vivahteita. Ei pusuja, ei kädestä pitämistä, Ja silti, hän pahoitti mieltä, jos kävin treffeillä. En pystynyt ymmärtämään, että mikä on pielessä. Mä oon nyt melkein sellainen ihminen, josta hän unelmoi, mutta hän ei halua palata yhteen. Hän ei halua palata yhteen, mutta käyttäytyy niin, että ei halua antaa mun jatkaa mun elämää ilman häntä.

Kaikki huipentui siihen, kun autoin häntä kasaamaan huonekaluja ja kiitokseksi sain verbaalisen kiitoksen ja kättelyn. En odottanut, että hän olisi heittäytynyt mun kaulaan ja hetken päästä olisimme jo sängyssä (Koska kukaan ei ole ikinä kenellekkään mitään velkaa). En mennyt auttamaan häntä, koska odotin jotain palkkiota. Autoin, koska pidän hänestä ja hän on minun kaveri. Jotenkin vaan alkoi tuntua, että mä annan hänelle kaiken, mitä voin, mutta hän kokee sen itsestäänselvyytenä. En usko, että hänellä oli sellainen tavoite, mutta aloin tuntea itseäni hyväksikäytetyksi. En halunut tehdä äkinnäisiä tyhmiä siirtoja ja päätin odottaa vielä hieman.

Pari päivää myöhemmin, kun me tekstailtiin, mulla kuitenkin petti hermot ja mä kirjoitin hänelle, käytännössä saman mitä tässä. Puhuin siitä, miten mä pidän hänestä, mutta hän ei taida pitää minusta enää miehenä. Puhuin siitä, miten sekalaisia signaaleja hän antaa. Puhuin siitä, että niin kauana, kuin meidän välinen suhde on sitä, mitä se on, en voi jatkaa normaalia elämää, koska aina kun olen päästämässä hänet, hän tekee jotain, ja mulle herää toivoa, että me palaamme yhteen. Ehdotin, että pitäisimme etäisyyttä toisiinsa jonkun aikaa.

Hänen vastaus oli "Mikko-kulta, vastaan sulle hieman myöhemmin".

Kuukausi on mennyt. Ei vastausta. Me oltiin pari kertaa yhteydessä puhelimiste tämän jälkeen, koska unohdin hänen luokse työkaluja, mutta viestiini hän ei vastannut ikinä...

Ja musta tuntuu nyt kamalalta. Mä pakenin suhteesta, jolla ei ollut tulevaisuutta. Ei siinä pitäisi olla mitään väärää! Ja silti tuntuu, että menetin tärkeän palan itseäni...

Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia.

3

100

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Täysin ulkopuolisena tekstisi kuulosta halvalta elokuvalta jossa poikapoloinen jää surkeana rannalle ruikuttamaan.

      Jospa jatkaisit tarinaasi suuntaan: poika menestyi uudessa tyopaikassaan, sai tarpeeksi haastavia tehtäviä. Innostui oppimaan alastaan yhä lisää , tietäessään että eillispäivän opit ovat jo vanhentuneet.

      Ajanmittaan hänellä oli tilaisuus viedä vanhempansa pienille matkoille, viettää heidänkin kanssaan aikaa. Näyttää heille mitä heidän kasvatustyo on loppujen lopuksi saanut aikaan.

      kuukausien, vuosien päästä nuori mies tapaa ihanan, rehellisen tyton joka myoskin on halukas jatkuvasti oppimaan, tekemään, osallistumaan ja joka huomaa olevansa täysin samalla aaltopituudella nuorenmiehen kanssa.
      He tulevat niin hyvin juttuun (onhan kumpikin nähnyt vaivaa eitsiä juuri itselle sopiva kumppani!!), he menevät yhteen ja elävät luovaa ja aktiivista elämäänsä onnellisina.

      Sillä aikaa kun edellinen nainen etsii yhä varakkaampaa ja tekevämpää ja kykenevämpää miestä itselleen, hyppyytäen samalla aikaa useita miehiä, kuin marionetteja tyyliin "Matti kulta, Mikko kulta, Pekka kulta jnejne... Loytämättä koskaan ketään.

    • Anonyymi

      Surullinen tarina, minusta ansaitsethyvän naisen puolisoksi joka arvostaa kivaa luonnettasi. Sanoisin vanhalla hyvällä termillä..Siunausta...

    • Kuulostaa siltä että saisit naisia aika helposti, koska sait roikkumaan itsessäsi naisen, jolle et ollut sopiva. Tätä voi helposti pitää hyvänä juttuna, mutta kuten tapauksestasi nähtiin, se kostautuu helposti kun otat sen mikä tuntuu hyvältä paketilta muttei ole kun vähän paremmin tutkii.

      Sun pitää panostaa siihen että opit tunnistamaan mitä tarvit naiselta ja parisuhteelta, ja oppia tunnistamaan niitä asioita naisessa. Se on muutakin kuin kemiat.

      Mun kohdalla, ihastun älykkäisiin, aitoihin ja avomielisiin ihmisiin, mutta myös sellaisiin jotka kantaa itseään luonnollisella arvokkuudella. Tarvin omaa aikaa ja tilaa parisuhteessa, enkä voisi olla kenenkään kanssa jolle luonto ja ekologisuus on yksi lysti, tai joka vihaisi eläimiä. Olisi myös vaikea olla sellaisen kanssa joka ei anna mitään arvoa henkisyydelle. Mutta en pärjäisi täysin hipinkään kanssa, koska elämästä pitää nauttia.

    Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      138
      4330
    2. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      334
      2169
    3. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      3
      2044
    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      248
      1871
    5. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      106
      1790
    6. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      456
      1770
    7. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      479
      1604
    8. MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."

      Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar
      Maailman menoa
      57
      1429
    9. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      476
      1330
    10. Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa

      Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat
      Suomalaiset julkkikset
      44
      1316
    Aihe