Kristityn ja ateistin välinen keskustelu

Ei kannata heille väkisin tyrkyttää eikä lähteä tarkoitushakuisiin väittelyihin. Ei Jumala kenellekään pelastusta väkisin tarjoa.

Ongelma on uskovien puolella. Logiikan ja erityisesti kielen ymmärtämisen kanssa on joskus niin perustavanlaatuisia ongelmia, että keskustelu on mahdotonta. Olen itse käynyt erinomaisia keskusteluita eri uskontojen edustajien kanssa, ja keskustelen maailmankatsomuksellisista asioista ihan mielelläni, sikäli kun se on mahdollista. Usein se ei ole. Henkselit paukkuen vannotaan jumalolentojen, horoskooppien tai muiden vastaavien nimeen, eikä kyetä ymmärtämään, että usko on korvien välissä, eikä se ole aina edes perusteltavissa. Voin itse perustella hyvin pitkälle sen, miksi olen ateisti, kun taas esim. kristitty kompuroi niin usein jo keskeisten käsitteidensä kanssa osaamatta selittää pyhyyttä, Jumalaa, syntiä tai oppirakennelman epäilyttäviä tai epäloogiselta näyttäviä piirteitä.

Jos pelkästään kysymys jumalolentoon uskomisesta on sellainen, että vastaus siihen riippuu täysin jumala-käsitteen määritelmästä. Olen kuullut sellaisenkin perustelun kristinuskolle, jota pidin oikein hyvänä ja olin asioista pitkälti samaa mieltä. Sitten on taas sellaisia tulkintoja ja käsityksiä, joita en hyväksy, ja jotka ovat jopa kammottavia. Pelkästään kristinuskostakin kun löytyy hirveä määrä erilaisia oppeja, käsityksiä ja tulkintoja.

Kaksi erityistä asiaa lopettaa keskustelun omalta osaltani heti: 1.Raamatun jakeiden toistaminen ja 2. tiedon puute. Jälkimmäinen meinaa sitä, että jos lähtee vaikka tiedettä ottamaan mukaan keskusteluun argumentoidakseen paremmin, niin on todella tiedettävä mistä puhuu, tai siinä ei ole mitään järkeä. Jollei oikeasti ole tutustunut vaikka usein esille nousevaan evoluutioon, niin ei siitä sitten pidä alkaa mitään soopaa jauhamaan.

Kannattaa ehdottomasti, jos nautit verbaalisesta selkäsaunasta, häpeän tunteesta ja tyhmyytesi osoittamisesta.

Suosittelen masokistiselle uskonharhaiselle ehdottomasti.

Olen samaa mieltä siitä, että on tyhmää yrittää käyttää argumentteinaan asioita, joista ei todellisuudessa ymmärrä juuri mitään. Mutta kuinka moni meistä todella voi sanoa olevansa asiantuntija esim. kun puhutaan biologiasta ja evoluutioteoriasta, fysiikasta, historian tutkimuksesta jne. Aika tietämättömiä me keskimäärin olemme. Itse ainakin koen olevani loppujen lopuksi melko tyhmä ja yksinkertainen olento.

Myönnän senkin, että uskovan nimellä kulkevien joukossa on paljon heitä, jotka eivät ole eläissään Raamattua kannesta kanteen lukeneet. Siitä sitten lähtevät omassa voimassaan ja viisaudessaan väkivalloin ja jopa valheellisin tiedoin puhumaan Jumalasta ja Hänen tahdostaan. Monesti vain myötähäpeää ja kiukkua aiheuttaen "käännytettävissään". Ymmärrän, että tuollainen "nostaa karvat pystyyn". Mutta koen, että tilanne on samankaltainen myös toisella puolella. Ihminen luonnostaan kuvittelee olevansa hiukan fiksumpi ja hiukan parempi kuin tuo toinen. Jokainen pitää omaa mielipidettään oikeana. Tosin, hulluahan olisi tahallaan puhua ja toimia toisin kuin uskoo oikeaksi.

Itse olen kyllästynyt sellaisiin juupas-eipäs tyyppisiin keskusteluihin, jotka eivät johda mihinkään rakentavaan lopputulokseen. En usko, että ketään voi väkisin pakottaa uskomaan/ajattelemaan tietyllä tavalla, eikä se ole ollenkaan Raamatun hengen mukaista toimintaa.

Mutta rehellisesti, koko sydämestäni voin sanoa, että pidän Raamattua Jumalan Sanana ja uskon, että Jeesus nousi kuolleista ja elää. Näillä tiedoilla ja tällä kokemuksella, mitä minulla nyt on. Valehtelisin, jos väittäisin jotain muuta. En missään nimessä toivo yhdellekään ihmiselle mitään pahaa, en vaikka hän olisi eri mieltä kanssani. En vaikka vilpittömästi uskoisinkin esim. ateistien olevan väärässä. Toivoisin vain niin kovasti, että muutkin voisivat löytää ja kokea sen, mitä itse olen saanut löytää ja kokea uskoontuloni myötä. En halua pakottaa ketään mihinkään tai väkisin astua toisen ihmisen reviirille.

Mitä itse tekisit, jos eräänä päivänä löytäisit jotakin selittämättömän kaunista, ihanaa, arvokasta ja lohdullista, joka tuottaisi sinulle sellaisen ilon ja tyydytyksen jota et ole eläissäsi tiennyt olevan olemassakaan?Jotakin niin käsittämättömän suurta ja mahtavaa ettei mitkään sanat riittäisi sitä kuvailemaan. Se muuttaisi kertaheitolla käsityksesi todellisuudesta, itsestäsi ja elämästä. Kokisit löytäneesi puuttuvan palasen, jota et tiennyt edes etsineesi. Etkö haluaisi, että muutkin voisivat löytää sen? Miten toimisit? Miten lähtisit houkuttelemaan ystäviäsi löytämäsi aarteen luokse, joka ulkoapäin katsottuna näyttää karulta, järjettömältä ja nololta? Joka veisi mahdollisesti heiltä heidän maineensa, jopa jotkut heidän ystävänsä saattaisivat hylätä heidät. Monet heistä sanoisivat sinulle, että kyseinen aarre on pelkkää satua. Että olet hullu ja lapsellinen kun uskot koko juttuun. Itse olisit täysin vakuuttunut siitä, että löytämäsi aarre olisi paras juttu, mitä ystäväsi milloinkaan voisivat löytää. Oman kokemuksesi mukaan kaikki muu tässä maailmassa kalpenee löytösi rinnalla. Ei mikään maallinen kunnia, menestys tai rikkaus ole mitään sen rinnalla, minkä olet omaksesi saanut. He jatkaisivat sitä samaa alitajuista etsintäänsä, samalla tavoin kuin sinäkin ennen löytöäsi,paikoista, jotka satuttavat heitä. Mutta he pistäisivät vain vastaan kun kerrot löydöstäsi ja nauravat sinulle ja höpötyksillesi.

1: Kuka sinulle on opettanut määritelmän paatuneisuudesta. Mikään maallinen lakikirja tuskin tuntee sellaista termiä.

2. Missä se Jumala meitä kurkistelee, kun kukaan ei ole häntä nähnyt?

3. Sinun ei tosiaankaan kannata väitellä heidän kanssaa, sinun tiedonlähteenä on ikivanha satukokoelma ja vastapuolella nykyaikainen tiede.

4. Ns. uskovaisten omahyväisyys ärsyttää kuulijoita, varsinkin kun suvusta suurimmat roistot ovat aina kääntyneet toisten vahtijoiksi uskon asioissa.

5. Pelkästään se, että Jumala sallii omien "parhaiden" kannattajiensa syyllistyä kavalluksiin ja muihin "saatanan juoniin" todistaa, että Jumalaa ei ole olemassa. Eli uskovat itse levittävät Jumalan kieltävää oppia omilla teoillaan.

Riippuu siitä, millaisen ateistin kanssa keskustelee. Jos ateisti käyttäytyy hyvin ja on asiallinen, niin tietysti kannattaa keskustella. Se voi avata silmäsi... mutta muista se, että tosi ateistia on mahdotonta saada kääntymään kristityksi.

Älä edes yritä käännyttää vaan kohtaa ihminen ihmisenä ja keskustele asioista asioina. Voit oppia jotakin, jos kuuntelet sen toisen ihmisen ääntä sen sijaan, että pidät Raamatun kirjoituksia Jumalan puheena.

No keskustellahan minusta aina saa mutta minä olen uskova. Toisaalta mietin että miksi ateistit tulevat hengelliselle oalstalle, jos eivät halua keskustella uskonasioista? Olen käsittänyt tämänkin keskustelupalstaksi.

Riippuu siitä onko kiinnostunut ihmisestä, vai yrittääkö vain kerätä vyöhönsä hengellisiä päänahkoja.

Vastaus aloitukseen:
No eipä ole mitään järkeä.

"Mitä mieltä olette, onko mitään järkeä edes yrittää Jeesukseen ja Raamattuun uskovana kristittynä keskustella ateistien kanssa uskonasioista? Ainakaan sellaisten henkilöiden kanssa, jotka selvästi ovat päättäneet olla uskomatta ja ovat näin ihmissilmin katsottuna täysin paatuneita."

Tuossa lipsautat itse ilmoille hyvin oleellisen seikan sitä koskien, että miksi tuommoiset keskustelut eivät välttämättä ole hedelmällisiä. Aloitat siitä, että keskusteltaisiin ihan vain uskonasioista. Okei. Mikäs siinä, mutta kun jatkatkin implikoiden, että ongelma on siinä kun ateisti on "päättänyt olla uskomatta", eli käytännössä viittaat siihen, että haluaisit pystyä käännyttämään ateistin, mutta kun tuo perhana ei suostu kääntymään.

Että ateistin vika kun keskustelu menee pieleen. Vai voisiko vika olla siinä, että sinä haluat yrittää muuttaa toisen katsomusta? Eikö keskustella voisi ilman, että toisen pitää muuttaa katsomustaan? Itse kun ateistina keskustelen uskovien kanssa, niin ei minulla ole motiivia käännyttää heitä pois uskostaan. Keskustelen yleensä käsityksistä tai niitä koskevista mahdollisista argumenteista.

Minulle on ihan sama jos joku uskoo jotain. Minulle ei ole yhtään niin sama, jos tuo joku väittää, että sillä mihin hän uskoo, on niin vakaat objektiiviset perusteet, että muidenkin tulisi uskoa. Tässä vaiheessa vaadin nähdä ne perusteet, ja jos niitä koskien esitetään asia- tai argumentointivirheitä tai peräti valheita, niin minä tasan varmasti huomautan niistä.

Mutta tämmöiseen kinaan ei jouduta, mikäli uskonasioista keskustelussa ei ole uskovan taholla sitä pyrkimystä käännyttämään tai sitten väheksymään järkeäni tai arvojani tai arvoani ihmisenä siksi, etten "suostu kääntymään". Yleensä ainoa keskeinen pointtini näissä keskusteluissa on, että miten ihmiset mieltävät uskonasioita koskien uskon syinä tai todisteina pidettyjen seikkojen subjektiivisuuden vs. objektiivisuuden, ja tästä käsin pitäisi kyllä pystyä keskustelemaan ilman, että kenenkään tarvitsee luopua uskostaan tai alkaa uskomaan.

Jeesus on taivaan lahja koko ihmiskunnalle.
Kun tunnustaa syntinsä, se on sama kuin tunnustaisi laskeneen alleen. Adan lähti pakoon, eikä kantanut vastuutaan, synti pistettiin Jeesuksen kannettavaksi. Jeesus haluaa ottaa sinun syntisi, mutta sinä et halua antaa niitä, vaan pidät ne salassa. Kuinka paljon joutuu käyttämään piilottamiseen energiaa, kristytty voi jotain aavistella, muutta ateisti ei. Siksi kannattaa vetää kivirekeä mukanaan. Tosi järkevää?

Jokaisella on näistä asioista oma totuutensa.
Ei se siitä täällä länkyttämällä kummene.

Päivittäin jutskailen ihmisille ja milloin mistäkin ja saatampa joskus väitelläkkin vaikka olen huono ja laeska väittelijä.
Muutes ei kaikki ateistitkaan ryhdy väittelemään.
Minä en oikein ymmärrä tätä väittely dialogiaa.

Uskontoon nojaa vain huonolla itsetunnolla oleva ihminen . En sano Aasi sillä en halua sortaa eläintä sillä eihän se voi mitään sukujuurilleen .

Niskasta kiinni ja raamatulla päähän. Se on siinä.

Yleensä ihmiset eivät suhtaudu positiivisesti siihen, että heitä yritetään muuttaa. Kaikista pahinta on tietysti sanoa ihmisestä jotakin mikä ei pidä paikkaansa.

Jutut Jumalasta ovat ihmisten vilkkaan mielikuvituksen tekosia.