Pidän mahdollisena että olen kuullut ääniä harvakseltaan. En kuitenkaan ole varma siitä.
Kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta ja liiallisesta ujoudesta. Minulla ei ole diagnosoitu psykoosisairautta. Kun luin artikkeleita, millaisia ääniä skitsofreniaa yms. sairastavat tyypillisesti kuulevat, ne ovatkin erilaisia kuin mitä itse mahdollisesti olen kuullut.
Esimerkki. Olin uudessa työharjoittelupaikassa. Muut juttelivat keskenään rennosti, mutta minä olin hiljaa ja koin itseni ulkopuoliseksi. Tilanne ahdisti minua paljon. Monta kertaa meinasin osallistua keskusteluun jollain pienellä lauseella, mutta en sitten uskaltanutkaan. Toivoin, että joku olisi kysynyt minulta jotain, sanonut minulle jotain, mitä vain.
No hetken päästä yksi kivan oloinen ihminen kysyikin minulta, paljonko kello on. Vastasin ystävällisesti ja ilahtuneena siitä, että minut huomioitiin: "Se on puoli yksitoista!"
Ihmettelin hiukan, miksi muut tuntuivat olevan hämmentyneitä vastauksestani. Tarkistin vielä uudestaan kännykän kellosta, ja kyllä, olin sanonut ihan oikean ajan. Tilanne meni kuitenkin nopeasti ohi ja ajattelin, että ehkä olin liioitellut toisten ilmeitä eivätkä he oikeasti olleet olleet hämmentyneitä.
Parin tunnin päästä, istuessamme pöydän ääressä siinä samassa tilassa huomasin, että huoneen seinällä on iso kello. Tarkistin ajan, ja seinäkello toimi ja oli oikeassa ajassa!
Aloin miettiä, miksi tuo ihminen oli kysynyt minulta paljonko kello on. Hän oli siinä hetkessä vieläpä seissyt seinäkelloa vastapäätä, hänellä oli ollut esteetön näkyvyys isoon kelloon. Hänellä ei kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla mitään syytä kysyä minulta kellonaikaa!
Sitten muistin, miten muut olivat näyttäneet vähän hämmentyneiltä, kun olin vastannut "Se on puoli yksitoista". Laskin yksi yhteen ja tajusin, että ehkä olin harhakuullut, että hän oli kysynyt minulta kellonaikaa! Ei ihme jos muita hämmentää kun sanon yhtäkkiä ilman mitään syytä "Se on puoli yksitoista!".
En kuitenkaan voi olla 100% varma. Entä jos se olikin small talkia häneltä? Mutta miksi ihmiset olivat näyttäneet hämmentyneiltä? Vai olivatko he?
En tiedä kuulenko ääniä
9
133
Vastaukset
- Anonyymi
Asialle voi olla monia eri selityksiä ehkä kukaan ei ole koskaan ennen kuullut sinun puhuvan sen voin sanoa varmasti ettei koskaan kannata kertoa kenellekään että kuulet "ääniä".
https://madinfinland.org/mita-ovat-mielen-sairaudet/
Kuten Thomas Szasz kirjoittaa, mieli ei voi olla lääketieteellisessä merkityksessään sairas. Szasz näkee ”mielen sairaudet” siksi symbolisina, eikä varsinaisesti lääketieteellisinä tiloina. Szasz esittääkin, että mieli voi olla sairas vain samassa merkityksessä kuin kansantalous voi olla sairas. Tästä huomataankin, että ”mielen sairaus” liittyy vahvasti siihen, mikä häiritsee muita ihmisiä tai joskus myös diagnoosin saavaa itseään.
Omaan fantasiamaailmaansa vetäytynyt kovia kokenut henkilö nähdään yhteiskunnallisena uhkana sekä myös uhkana itselleen. Tämä on päällimmäinen syy sille, että psykoosin katsotaan olevan varma merkki ”mielen sairaudesta”. Koska ihminen määritellään mieleltään sairaaksi ja hän saa siitä diagnoosin, hän ei aiheuttamastaan häiriöstä huolimatta ole paha ihminen. Kuitenkin tällaisen ihmisen aiheuttama uhka eliminoidaan viemällä häneltä vapaus ja toimijuus, kunnes henkilö on koulittu ”sairaudentuntoiseksi” ja hänet on saatettu psykiatrisen kontrollin alle.- Anonyymi
Kiitos vastauksestasi. Olet ihan oikeassa varoittaessasi, ettei tilanteessani kannata kertoa esim. lääkärille, että kuulee ääniä. Siinä on suuri väärinymmärtämisen ja virhediagnoosin riski, ja sen seuraukset voivat olla pitkälle menevät. Jos on perusteettomasti menettänyt uskottavuutensa, on vaikea myöskään enää saada tarvitsemaansa apua.
Vaikka minulla on sosiaalisten tilanteiden ahdistusta, en lähimainkaan ole vakavasti mt-ongelmainen, saati uhaksi muille tai itselleni. Olen kiinni reaalitodellisuudessa.
- aloittaja
- Anonyymi
Kestää aikansa oppia tuollaisissa tilanteissa, ettei kyse ole koko ajan sinusta! Muut elävät ihan omaa elämäänsä. Enemmistö haluaa tutustua uuteen tyyppiin, mutta ottavat kyllä sinut vastaan sellaisena kuin olet. Eihän ole heidän päätettävissään ketä siellä työskentelee, vaan johdon päätettävissä. Tiedän kyllä tunteesi koska olen itse ollut monesti samassa tilanteessa (10 työpaikkaa takana) ja nähnyt monien nuorien olevan samassa tilanteessa. Varmaan olet huolissasi että teet huonon vaikutuksen. Kokeilepa joskus että tee tahallaan huono vaikutus, niin silloin vapaudut siitä huolesta että jokin menisi pieleen :)
Huomaa että huolestunut ajattelu on tulevaisuudessa, toisin kuin nykyhetki, eli oman mielesi kuvitelmaa... Muista että kyse ei ole sinusta! Luulet olevasi maailman napa. Kyse ei ole sinusta!
Kyllä se siitä! Vähennä "katastrofiajattelua" :)- Anonyymi
Kiitos ystävällisestä vastauksestasi! Se että tarkkailee intensiivisesti itseään sosiaalisessa tilanteessa ja miettii joka sekunti täysillä, miten muut näkevät minut, on suhteetonta ja kauhean suuri stressi.
Ihminen voi stressaantuneena kuvitella jonkun sanovan jotain, mitä on pelännyt kuulevansa. Olen miettinyt, voisiko stressaantunut ihminen kuvitella jonkun sanovan myös jotain, mitä on toivonut kuulevansa. Esimerkkitilanteessa, jonka kerroin, toivoin kauheasti että joku sanoisi minulle jotain, ja sitten kuulinkin yhden ihmisen kysyvän kelloa minulta.
- aloittaja
- Anonyymi
Voimakas stressi voi lisätä mahdollisuutta, että väärinkuulee esim. asioita mitä pelkäisi kuulevansa, mutta tuossa ajan kysymisessä ei ole kyse siitä.
Joku saattaa esim. pelätä jotain haukkumasanaa, ja saattaa kuulla sen ohimennen keskusteluista, tv:stä, ja jopa ohiajavan auton äänestä. Silloin voi olla MT-ongelma kyseessä, kuten skitsofrenia (ja paranoidi), tai sitten rajatapaus, että sitä tulee esille esim. vain kerran vuodessa kun ahdistaa kympillä...- Anonyymi
Kiitos vastauksestasi. Minulla tosiaan on hyvin harvoin ollut tilanteita, joissa on ollut syytä edes epäillä, että olen kuvitellut jonkun sanoneen jotain. Ja nekin harvat tilanteet ovat tuollaisia neutraaleja, "hyvänlaatuisia".
- aloittaja
- Anonyymi
Monet ns. terveet ihmiset kuulevat ääniä silloin tällöin, eikä siinä ole mitään kummallista. Yleensä mielisairaalaan joutuu, jos äänet ovat niin ikäviä, että ne vievät toimintakyvyn. Äänet myös usein reagoivat siihen, miten ympäristö tulkitsee niitä. Esimerkiksi psykologian tohtori Eleanor Londgenilla oli ensin yksi viaton ääni, joka ei ollut mitenkään uhkaava. Koska tämä kulttuuri suhtautuu äänten kuulemiseen niin negatiivisesti, hänen suhteensa tuohon kokemukseen muuttui, kun hän kertoi äänestä ystävilleen, joka ehdotti hänen menevät psykiatrin juttusille.
Hän on myöhemmin kertonut, että äänestä avautuminen oli hänen elämänsä suurin virhe, koska siitä alko hänen helvettinsä. Äänet moninkertaistuivat, alkoivat ilkeiksi ja käskyttivät häntä tekemään kaiken maailman hulluja asioita. Tämä johtui hänen mukaansa siis siitä, miten hänen ääniään tulkittiin psykiatrisessa hoidossa. Myöhemmin hän sai asiallista apua ongelmiensa käsittelyyn ja oppi suhtautumaan ääniinsä myötätuntoisemmin. Äänistä tuli hänen voimavaransa ja hän sai takaisin toimintakykynsä, luki itsensä psykologian maisteriksi yliopistonsa historian parhaimmilla arvosanoilla.. Toisin sanoen se miten tulkitsee omia ääniään, vaikuttaa siihen, miten ne ilmenevät. Äänten kuulemista ei kannata ylidramatisoida eikä niistä tarvitse mennä paniikkiin, vaan utelias ja rohkea suhtautuminen omaan mieleen on kaikkein paras keino oman toimintakyvyn säilyttämiseen.
https://www.ted.com/talks/eleanor_longden_the_voices_in_my_head?language=fi- Anonyymi
Kiitos vastauksesta. Mielenkiintoinen tuo Eleanor Longdenin tapaus, se osoittaa että äänten kuuleminen on raskas stigma sosiaalisesti ja että stigma itsessään voi tehdä sinänsä harmittomasta, epätavallisesta ilmiöstä vaikean.
- aloittaja
- Anonyymi
Luin juuri skitsofreniaa sairastavien kertomuksia äänten kuulemisesta, ja heillä oire ilmenee erityisesti yksin ollessa. Ehkäpä tuossa aloittajan tapauksessa on kyse muusta oireesta kuin psykoottisesta äänten kuulemisesta?
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102670- 931987
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei401518- 2601398
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html2721048- 68946
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47891Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77870- 55864
- 44775