Oon ainut lapsi ja se on perseestä

Oon itsekin ainut lapsi. Enkä todellakaan ole 'hemmoteltu lellipenska', en oo koskaan saanut läheskään kaikkea mitä olen halunnut eikä minulle annettu periksi tippaakaan enempää kuin sisarellisille tyypeille. Mutsi piti mulle nk käytöskoulua ja silleen.

No, mulla on ollu kolme sisarpuolta, joiden kanssa asuin yli viisi vuotta saman katon alla. Kaikki olivat muutaman vuoden nuorempia, vanhin oli tyttö ja vuoden nuorempi. Voin sanoa, että ei se nyt ole niin loistokasta, että on joku veli tai sisko! Se on aivan eri asia kuin joku kaveri tai ystävä, monet näyttää luulevan että on kivaa kun voi jakaa huolia sisarusten kanssa eikä se ihan pidä paikkaansa.

Se, onko sisaruksia, on kaksipiippuinen juttu: jos on, koti voi käydä ahtaaksi (itse en mistään hinnasta ottaisi huoneeseeni toista haisemaan ja sotkemaan), auto käy ahtaaksi, perhe ei voi todennäköisesti juurikaan matkustella koska on eri asia viedä kolme henkeä lomalle kuin esim. kuusi, samoin on ravintoloiden laita eli monilapsisten perheiden kakarat ovat toisinaan suht huonosti käyttäytyviä, koska heitä ei olla haluttu ottaa mukaan tilaisuuksiin tai juhliin... eikä vanhemmalla iällä sitten tarvitse riidellä perintöasioista ym.

hyvä puoli on taas siinä, että vanhempana sitten ei ole yksin - jos välit ovat kunnossa ja asuinpaikka järjellisen etäisyyden päässä!

kaikkiaan, sisaruselämän kuvaavimpia asioita on kateus ja tappelu, kateus joka ainoasta jäätelöpalasta ja vaatekappaleesta ja vanhempien huomiosta.

t: ainoa lapsi, joka on - uskokaa tai älkää - todella tyytyväinen ja onnellinen, koska ei ole joutunut käyttämään vanhempien sisarusten rääsyjä ja toisaalta on myös itse joutunut raivaamaan tiensä esim koulumaailmassa ilman neroisosiskon muistiinpanoja ja 'neuvoja'.

ja sen toinen puoli kirjoitti:

Oon itsekin ainut lapsi. Enkä todellakaan ole 'hemmoteltu lellipenska', en oo koskaan saanut läheskään kaikkea mitä olen halunnut eikä minulle annettu periksi tippaakaan enempää kuin sisarellisille tyypeille. Mutsi piti mulle nk käytöskoulua ja silleen.

No, mulla on ollu kolme sisarpuolta, joiden kanssa asuin yli viisi vuotta saman katon alla. Kaikki olivat muutaman vuoden nuorempia, vanhin oli tyttö ja vuoden nuorempi. Voin sanoa, että ei se nyt ole niin loistokasta, että on joku veli tai sisko! Se on aivan eri asia kuin joku kaveri tai ystävä, monet näyttää luulevan että on kivaa kun voi jakaa huolia sisarusten kanssa eikä se ihan pidä paikkaansa.

Se, onko sisaruksia, on kaksipiippuinen juttu: jos on, koti voi käydä ahtaaksi (itse en mistään hinnasta ottaisi huoneeseeni toista haisemaan ja sotkemaan), auto käy ahtaaksi, perhe ei voi todennäköisesti juurikaan matkustella koska on eri asia viedä kolme henkeä lomalle kuin esim. kuusi, samoin on ravintoloiden laita eli monilapsisten perheiden kakarat ovat toisinaan suht huonosti käyttäytyviä, koska heitä ei olla haluttu ottaa mukaan tilaisuuksiin tai juhliin... eikä vanhemmalla iällä sitten tarvitse riidellä perintöasioista ym.

hyvä puoli on taas siinä, että vanhempana sitten ei ole yksin - jos välit ovat kunnossa ja asuinpaikka järjellisen etäisyyden päässä!

kaikkiaan, sisaruselämän kuvaavimpia asioita on kateus ja tappelu, kateus joka ainoasta jäätelöpalasta ja vaatekappaleesta ja vanhempien huomiosta.

t: ainoa lapsi, joka on - uskokaa tai älkää - todella tyytyväinen ja onnellinen, koska ei ole joutunut käyttämään vanhempien sisarusten rääsyjä ja toisaalta on myös itse joutunut raivaamaan tiensä esim koulumaailmassa ilman neroisosiskon muistiinpanoja ja 'neuvoja'.

Lue lisää

Tuohon sinun viimeisen kappaleeseen,siihenkin on olemassa kääntöpuoli. Minä myönnän, että kaikki noista, mitä olet kuvannut voi olla totta, noissa aiemmissakin kappaleissa. Mutta tuosta viimeisestä haluaisin sanoa, että on niistä siskojen vanhoista "rääsyistä" se hyöty, että mulla on kolme kertaa enemmän hyvä kuntoisia ja hyvännäköisiä vaatteita mistä valita, kuin semmosilla kavereillani, joilla ei sisaruksia ole.
Ja tuohon "neroisosiskojen luomaan paineeseen", kyllä minä mieluummin sen neroisosiskon ottasin, kuin että mulla on kokoajan alla odotukset siitä, millon tuo viimenenkin alkaa lintsata koulusta, kännäämään kylällä tai poliisi saa sen kiinni jostain tihutyöstä.
Asioilla on aina peilikuvansa, ja toiset tykkää enemmän toisesta. Silti siinä mielestäni menettää aika paljon, kun näkee vaan se toisen puolen. Esim.minä ite en osaisi kuvitellakkaan minkälainen minun lapsuus ois ollu, jos siskoja ei olisi ollu. Toisaalta sinä taas et ole ikinä haluisi itellesi sisaruksia.

ja sen toinen puoli kirjoitti:

Oon itsekin ainut lapsi. Enkä todellakaan ole 'hemmoteltu lellipenska', en oo koskaan saanut läheskään kaikkea mitä olen halunnut eikä minulle annettu periksi tippaakaan enempää kuin sisarellisille tyypeille. Mutsi piti mulle nk käytöskoulua ja silleen.

No, mulla on ollu kolme sisarpuolta, joiden kanssa asuin yli viisi vuotta saman katon alla. Kaikki olivat muutaman vuoden nuorempia, vanhin oli tyttö ja vuoden nuorempi. Voin sanoa, että ei se nyt ole niin loistokasta, että on joku veli tai sisko! Se on aivan eri asia kuin joku kaveri tai ystävä, monet näyttää luulevan että on kivaa kun voi jakaa huolia sisarusten kanssa eikä se ihan pidä paikkaansa.

Se, onko sisaruksia, on kaksipiippuinen juttu: jos on, koti voi käydä ahtaaksi (itse en mistään hinnasta ottaisi huoneeseeni toista haisemaan ja sotkemaan), auto käy ahtaaksi, perhe ei voi todennäköisesti juurikaan matkustella koska on eri asia viedä kolme henkeä lomalle kuin esim. kuusi, samoin on ravintoloiden laita eli monilapsisten perheiden kakarat ovat toisinaan suht huonosti käyttäytyviä, koska heitä ei olla haluttu ottaa mukaan tilaisuuksiin tai juhliin... eikä vanhemmalla iällä sitten tarvitse riidellä perintöasioista ym.

hyvä puoli on taas siinä, että vanhempana sitten ei ole yksin - jos välit ovat kunnossa ja asuinpaikka järjellisen etäisyyden päässä!

kaikkiaan, sisaruselämän kuvaavimpia asioita on kateus ja tappelu, kateus joka ainoasta jäätelöpalasta ja vaatekappaleesta ja vanhempien huomiosta.

t: ainoa lapsi, joka on - uskokaa tai älkää - todella tyytyväinen ja onnellinen, koska ei ole joutunut käyttämään vanhempien sisarusten rääsyjä ja toisaalta on myös itse joutunut raivaamaan tiensä esim koulumaailmassa ilman neroisosiskon muistiinpanoja ja 'neuvoja'.

Lue lisää

Totta on, että ei sisruksista ole pelkkää hyötyä. Minulla on vaikka kuinka monta sisarusta, ja olen kyllä iloinen, että minulla on niitä. Tosi on, ettei kaikki tunnu ollenkaan läheisiltä, vaikka ovatkin omia sisariani. Mutta olen ylpeä, että olen ähtenyt isosta piiristä.

Vaikka minulla on sisaria, en ole ollenkaan sosiaalinen ihminen. Se on aivan eri asia, onko ympärillä tuttuja sisaria vai koulukavereita.

Ihailen yksilapsisia perheitä silti, vaikka tiedän, ettei asiat ole siellä yhtään sen paremmin kuin minulla täällä.

Mutta kun on yksin, saa paljon enemmän huomiota. Joskus vähän liikaakin.

Kun on sisaria, joutuu ja pääsee elämään valvovien silmien alla. Meillä ainakin on niin, ettei mitään voi tehdä salassa. Aina joku tulee katsomaan. Se on hyvä että huono asia.

Olisi niitä asioita enemmänkin. Mutta en viitsi kaikkia luetella. (Te tiedätte ne varmaan itsekin.)

t.Omanlainen persoona, vaikkakin ryhmässä

p.s. positiivinen ajattelu siitä, että sisaria on just oikee määrä, on tosi hyvä ajatus

vähä siistii et sul on noin mont sisarusta! mul on yks ja se on mulle niiiiiin rakas

juuhkaja kirjoitti:

vähä siistii et sul on noin mont sisarusta! mul on yks ja se on mulle niiiiiin rakas

myöskään minä en pidä itseäni pilalle hemmoteltuna kakara vaikka olenkin ainoa lapsi.sama tilanne mulla etten mä ole aina en läheskään saannu haluamaani enkä muutenkaan ole ollu "isin silmäterä"..en osaa edes kuvitella elämää millasta se olis jos olis sisaruksia.kyllä mä kestäisin ne tappelut ja kamppailut kaikesta jotta mulla aikuisiässä olis sisaruksia joiden kanssa jakaa juttuja kun vanhemmatkin olis sit "edesmenneitä".olkaa oikeesti onnellisia te joilla on sisaruksia.olisinpa saannu edes "puolikkaan". mut sitä sattuu kun ja kun tarpeeks sattuu niin siihen tottuu.

hyvä et joku oti tänki puheeks.
olen ihan samaa mieltä.
en todellakaan oo mikää lellikki/hemmoteltu/piloille lellitty, ja todellakin ymmärrän asioita ihan normaalisti..
oon puhunu täsät joillekki mun kavereille, mut oikeesti, sitä EI voi kukaan ymmärtää miltä tuntuu olla ainut lapsi, jollei itse ole kans ainokainen..
kyllähän mä tiedän et osa,just esim paljon vanhempi isoveli tms ei ehkä oo sulle hirveen läheinen, mut se on kuitenkin sun sisarus, etkä varmaa haluis kuitenkaa luopuu siitä!
aika harvoin mun ja mun kaverien keskustelut kääntyy sisaruksii, mut siin vaihees olo on kyl aika ulkopuolinen...
joskus tulee sellasia hirveitä "kateuden puuskia" ku näkee millaset välil esim joillain mun kavereilla ja niiden sisaruksilla on..

on oikeesti niin syvältä olla ainut lapsi, eikä me voida ite vaikuttaa siihen mitenkää.
olkaa kiitollisia sisaruksistanne!!!!

Joo jotkut ajattalee ellei kaikki, kaverit yms et ku oon ainoo lapsi ja asun vaa vanhempien kanssa että mulla on yksinäistä ja että mun elämä on varmaa ihan perseestä ku ei mulla ole sisaria. Ja kerran ku kaveri oli mulle vihanen sano mulle et ei ihme ku oot tollanen vitun ***** ku oot himassa vaa yksin koko ajan.

Elän ihan normaalia elämää enkä sure 247 sitä ku ei ole sisaria.. ehkä 2 kertaa vuodessa ajattelen koko asiaa.

Ja ne on hemmoteltuja jotka asuu rikkaassa perheessä ja saavat vähän liikaakin kaikkea.

Ja muutan n 1.5 kk:n päästä kotoa kaverin kanssa

Joo jotkut ajattalee ellei kaikki, kaverit yms et ku oon ainoo lapsi ja asun vaa vanhempien kanssa että mulla on yksinäistä ja että mun elämä on varmaa ihan perseestä ku ei mulla ole sisaria. Ja kerran ku kaveri oli mulle vihanen sano mulle et ei ihme ku oot tollanen vitun ***** ku oot himassa vaa yksin koko ajan.

Elän ihan normaalia elämää enkä sure 247 sitä ku ei ole sisaria.. ehkä 2 kertaa vuodessa ajattelen koko asiaa.

Ja ne on hemmoteltuja jotka asuu rikkaassa perheessä ja saavat vähän liikaakin kaikkea.

Ja muutan n 1.5 kk:n päästä kotoa kaverin kanssa