Kun menemme Viimeiselle Tuomiolle...

... kukin meistä, Pyhän Jumalan eteen, niin miten jo tässä maailmassa arvioimme itse itsemme? Mikä on nk. henkinen / hengellinen tilamme nyt ja miten uskomme voivamme tässä hengessämme ja uskossamme voivamme astua Kaikkivaltiaan Pyhän Jumalan eteen, Viimeiselle Tuomiolle?🌷

Tässä eräänlainen wiki-kertomus siitä, kuinka eri uskonnot tämän tulevan tapahtuman opettavat. Emme nyt kuitenkaan kysy, mitä jokin uskonto opettaa, vaan miten ITSE KUKIN KOHDALLAMME olemme asian ajatelleet, vaikkakin uskonnot ovatkin vaikuttaneet varsin suuresti myös omiin käsityksiimme, eikä niiden osuutta käsityksissämme, koskien myös itseämme, voi sinänsä sivuuttaa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomiopäivä

Sillä kyseessä - joidenkin meidän uskomme mukaan - on tuleva, suuri oikeudenkäynti, jota emme voi välttää. Tätä kutsutaan nk. Viimeiseksi Tuomioksi. Jos joku ei tällaiseen tulevaan oikeudenkäyntiin usko, myös se on hänen oma valmistautumisensa ylittää raja, jolta - yleisesti Jumalaan ja tulevan maailman Tuomioon uskovien mukaan - ei ole paluuta.

Kysymys koskee nyt ainoastaan kukin itseämme, ei toista ihmistä. Kysymyksen olemus ei ole keskustelu teoreettisesta teologiasta, vaan MINUSTA / SINUSTA.🌷

Mitä itse ajattelemme itsestämme?🌷

Kristinusko pääsääntöisesti opettaa, että tämä "vielä elossa oleva" elämämme on valmistautumista kuoleman rajan takaiseen elämään.

Tässä elämässä ratkaistaan lopullisesti (tai ainakin varsin pitkäaikaisesti) se, minkälainen on nk. tulevan maailman elämämme, tämän nyt olemassa olevan elämänvaiheemme, eli tämän ruumiimme fyysisen kuoleman jälkeen.

Mitä tulevan tuomioistuimen tietoisuus ja odotus on herättänyt meissä kussakin, itsessämme? Itsetutkistelun? Synnintunnon? Pelastusvarmuuden? Vai: "Hällä väliä, katotaan sitten! Kyllä se siitä."🌷
~
Ilmoita


No emmää tiijä sen kummemmi. On lohduttavaa tietää, ettei ite tarvi tietää. Mää köllöttelen siinä varmuudessa, että Jeesus vie perille. Niinku hää sano, että minä olen tie totuus ja elämä ja joka minuun uskoo ei ikkää kuole.
Ja joka tätä leipää syö, ei hän tulee ravituksi ja joka tätä vettä juo ei enää koskaa janoa.

Nii että näillä evväillä mennää Jessen reppuskassa.
3 VASTAUSTA:
Eeku tullee ravituksi. Yks ylimääräine "ei" sanaki lipsahti tuone näköjää.
No, sattuuha sitä näköjää viisaammillekki.
Kristitty elää armosta ja iankaikkisen elämän toivosta. Mutta kaikki eivät ole tätä Jumalan lapsen lepoa löytäneet.

He ovat jääneet ikäänkuin lapsipuolena ovensuuhun istumaan ja suorittamaan uskoaan. He eivät jaksa uskoa, että heidät on adoptoitu Jumalan perheväkeen täysin lapsen oikeuksin.

Mitä Jumalan lapsen lepo sitten on? Se ei ole passiivinen olotila. Hengellinen lepo on elämistä Jumalan johdatuksessa, Hänessä ja Hänen tuntemisessaan kasvamista. Ja sen lisäksi se on omavoimaisuudesta ja suorittamisesta luopumista. Armo kantaa, kun katse on suunnattu Kristukseen.
Onhan tuo levollista armoa, tätä en kiistä. Enkä voi arvostella toisen ajatusta, kuten aloituksessa kirjoitinkin. Herransa edessä meistä kukin seisoo tai kaatuu.

Room. 14:4
Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.

No, se ehkä jäi omissa viesteissäni erikseen mainitsematta, että vaikka käynkin ajoittaista tai kaikenaikaistakin itsetutkistelua eli sisimpäni seuraamista, toisaalta koen hengessäni myös lepoa ja luottamusta Pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan. Hänhän on kaiken Herra, myös minun Herrani, joten kuinka muuten voisi ollakaan.

Jeesus vie, mutta siinä on myös itse oltava mukana, suostuttava ja valvottava omaa kulkuaan. Katsottava edessä olevaa polkua, sen kiviä, mutta etenkin: Paimenta itseään. Lammaspaimen kulkee edellä, mutta itse on kuljettava Hänen perässään. Polun vierellä nimittäin on myös houkutuksia, jotka voisivat saada lammas-paran siltä lankeamaan eli poikkeamaan.

Eihän muutoin Raamattu ja Jeesus aivan erikseen mainitse nk. valvomisen. Hengellisen, itsensä ja ympäristönsä valvomisen:

Matt. 24:42 📖
Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

Matt. 25:13 📖
Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

Matt. 26:41 📖
Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."

Mark. 13:33 📖
Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.

Mark. 13:35 📖
Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,

Mark. 13:37 📖
Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."

Mark. 14:38 📖
Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."

Luuk. 21:36 📖
Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."

Lapsena luin John Bunyanin kirjan 'Kristityn vaellus' nk. lasten version siitä: 'Pikku kristityn vaellus'. En tiedä, mihin tuo kirjani on joutunut, mutta alkuperäisteos, 'Kristityn vaellus', on kyllä jossain, tuhannen kirjani joukossa.

Opeiltaan varsin "vanhanaikaista", mutta juuri sitä, johon Kristusta seuranneet kristityt ovat jo 2000 vuotta uskoneet:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kristityn-vaellus-9789523399884?gclid=EAIaIQobChMI9p3uy7Sd5AIVj5QYCh2fFgNKEAAYASAAEgJfpfD_BwE

Pikku kristityn vaellus:
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%3Aue7aa8891-4db1-4b73-be77-e7a232294113

Tämä lastenkirja teki minuun suuren vaikutuksen. Jotkut teologit pitävät sen opetuksia kenties vapaasuuntaisina, mahd. vapaata ratkaisuvaltaa (pelagiolaisuus) edustavina. No, kaiken minkä luemme tai kuulemme, meidän on aina itse mielessämme myös arvosteltava. Otettava siitä kenties opetus, mutta oikein nähtynä. Varottava askeleitamme myös kaiken opetuksen vastaanottamisessa. Vahvistettava askeleitamme oikeaoppisella Jumalan sanalla.
~
+Lisää kommentti
Eipä ole aikomusta tai mahdollistakaan mennä jumalan eteen. Vain tyyliin puujumalat kun on todellisia.

Miettikääpä miltä jumalanne näyttäisi. Haiseva epäsiisti turas. Ei ole käynyt saunassa tai parturissa ehkes koskaan. Tai saatta se olla yhtä hyvin ameeba kuin ihmishahmoinenkin.
1 VASTAUS:
Turas on housuissas.
+Lisää kommentti
Itseni kohdalla on meneillään jatkuva itsetutkistelu sekä synnintunto.

Uskon ja tunnustan kristinuskon mukaisen pelastusopin: kadotetun ihmiskunnan ja yksilöihmisen täyden syntisyyden ja sielunpelastuksen ainoastaan Kristuksen Itsensä kerran suoritetun, varman sovitustyön, mutta tätä seuranneen, alati jatkuvan pelastustyön kautta.

Oma osuuteni on ainoastaan joko kieltää tai hyväksyä tämä itseni kohdalla. Pelastustyön hyväksyntääni kuuluu suostumus uudestisyntymään ja sitä seuraavaan, nk. pyhitykseen. Siihen, että Kristuksen työn vaikuttamana, itsessäni syntisenä, alkaa tapahtua myös hengellinen muutos. Uskoni mukaan tämä tapahtuu siis - ei omien heikkojen parannustöideni - vaan nk. Kristuksen lahjavanhurskautuksen kautta.

Ei uskossa itseeni ja esim. omaan uskooni, vaan uskossa Kristukseen.🌷 Tämä onkin asian oleellinen kohta.

Koska en ole orja, vaan lapsi, tämä pelastustyöni ei ole väkivaltaa minua vastaan, vaan muutos minussa tapahtuu vain oman suostumukseni mukaisesti. Oma, syntinen, inhimillinen lihani toimii myös nk. jarruna, hiljentäjänä ja hidastuttajana tässä Kristuksen suorittamassa, jatkuvassa pelastustyössäni.

Jos lähden hetkestä, jolloin tähän ensi kerran suostuin - niin vilpittömästi omalta kohdaltani kuin suinkin - ja tällöin lahjaksi saamastani uudestisyntymästäni ja sitä seuranneesta kasteestani - ja sen jälkeen -, niin oma elämäni oli siitä alkaen pikemminkin taistelua, jatkuvaa jaakobinpainia lihan ja synnin sekä Jumalan tahdon välillä.

Minusta ei siis tullut kerralla - lihassani - täydellistä pyhimystä, sillä lihani pisti rajusti tätä tointa vastaan ja tekee samoin edelleenkin, joskin hillitymmin. Sillä jotain on elämä sentään jo opettanutkin.

Tämä oli itsetutkielmani olemuksestani, noin yleisesti. Yksittäisiä, itse ja muiden havaitsemia syntejäni ei tarvi luetella, mutta niitä on. Ne eivät kuitenkaan ole asiani syvin olemus, vaan syvin olemus on se "pelto" ja synnin "juuri", jonka hedelmiä nuo mahd. erillisesti lueteltavat synnitkin ovat.

Toiset, erilliset hedelmät ovat suurempia kuin toiset, mutta eivät sen vuoksi "pienempiä" ja vielä maan, pellon alla, sen muhivaa hedelmää / syntiä pahempia. Vaan synnin olemus on tuo kauhea "pelto". Puhun kohdallani siis perisynnistä (yks.), en synneistä (mon.), joihin erillisinäkin kyllä tulee kiinnittää huomionsa. Näen kuitenkin nämä kaksi asiaa, enkä vähättele myöskään erillisiä syntejä, vaan annan niille sen, niiden oman paikkansa: perisynnin hedelmät.

Mitä sitten ajattelen Viimeisestä Tuomiostani? Kuinka olen sille valmistautunut? Joskin itse Viimeinen Tuomio häämöttääkin vasta hamassa tulevaisuudessa, sille periaatteessa lähtee kukin omine "aarteineen" jokainen meistä, kuolemansa hetkellä. Ja kuolema voi tulla kohdallemme hetkellä, millä hyvänsä.

Ajattelen seisovani Jumalan edessä jokseenkin hiljaisena: "Tässä olen. Tuomitse tai armahda."
4 VASTAUSTA:
"Olkaamme täydellisiä, mutta elkäämme yrittäkö kuunaan, ei päivänään olla parempia kuin Herramme itse! Vain siten opimme tuntemaan toinen toisemme, ja olemaan kivittämättä kaverimme!
Noh, esivalta, vanhemmat , vanhempia, ja vanhemmat tekee, kuten vanhemmat tekee.
Anonyymi kirjoitti:
"Olkaamme täydellisiä, mutta elkäämme yrittäkö kuunaan, ei päivänään olla parempia kuin Herramme itse! Vain siten opimme tuntemaan toinen toisemme, ja olemaan kivittämättä kaverimme!
Noh, esivalta, vanhemmat , vanhempia, ja vanhemmat tekee, kuten vanhemmat tekee.
Tuo on totta. Joillain uskovaisilla on tapanaan "olla" hurskaampia kuin Jeesus Itse. Mutta tuolla luulollaan he todellisuudessa eivät tätä ole.

Olen itse pikkulapsena, helluntailaisten pyhäkoulussa, saanut tästä oikein kirjaimellista opetustakin! Ajatus sisälsi myös opetuksen täydellisestä itsensä ja oikeuksiensa kieltämisestä, kaiken kohdalleen osuvan vääryyden anteeksiantamisesta ym, josta kohta, sitä ajatellessani alan jälleen kiihtyä. Onneksi ymmärsin kuunnella, ymmärtää ja etsiä myös muunlaista, joissain kohdin hengellisesti toisenlaista, astetta inhimillisempääkin oppia.

Vain itse uudestisyntynyt ihminen voi ja saa vapaaehtoisesti suostua erilaiseen itsensä hengelliseen ristiinnaulitsemiseen, mutta tällainen ei kuulu (uudestisyntymättömälle) vielä hengessään lihassa elävälle, herkälle lapselle. Raamattu ei opeta väkivaltaa lasta kohtaan vaan kaikki Kristuksen seuraamiseen liittyvä kärsimys tulee olla sen vapaaehtoista vastaanottamista.

Väkivallan lasta kohtaan Jeesus tuomitsi ehdottomasti ja ilmoitti, että myllynkivi kaulassa järveen heittäminen tässä maailmassa olisi vähempi rangaistus tällaiselle kuin se, mikä tätä pahantekijää todellisuudessa odottaa 'rajan' tuolla puolen.

On hirvittävää Kristuksen pilkkaa pyrkiä olemaan jopa Jeesusta Itseä suurempi ja "pyhempi". Sillä Jeesus On Jumalan Poika, - Isä Itse! - ja Hänen sanansa on otettava juuri sellaisena kuin Hän sen Itse sanoi ja aina sanoo, siihen mitään lisäämättä ja sitä itse esim. "vielä hurskaammaksi" parantelematta.

Jeesus tiesi ja tietää mikä ihminen on, eikä vaadi ihmiseltä, kristityltäkään mahdottomia. Jos ihminen kykenisi Kristuksen kaltaisuuteen, mahdottomuuksiin - ohi sen, mitä on kirjoitettu ja Jumalan sanassa kristityille opetettu - "silloinhan Kristus olisi turhaan kuollut".

Juutalaiset fariseukset opeillaan pyrkivät juuri tähän ja uskoivat tätä jopa olevansakin. He uskoivat olevansa, heille tuntematonta Kristustakin hurskaampia ja tuomitsivat Hänet kuolemaan: Jumalan pilkasta! Jeesuksen, joka Itse oli / On Jumalan Itsensä Poika-persoona! Nöyrä Jeesus, puusepän vaimon "avioton" poika. Hänen ulkokuorensa he tiesivät ja tunsivat, mutta Hänen henkeään eivät. Kun tällainen sitten kehtasi ryhtyä heitä opettamaan, he raivostuivat! He näkivät Hänessä "vain" puusepän pojan, eivät Jumalan Poikaa, vaikka toisaalta Hänen puheensa heitä hengellisesti satuttivatkin.

Kristus tuli joukkoomme, alensi itsensä ulkoisesti ihmisen kaltaiseksi, säälien meitä. Hän tietää mikä ihminen on ja hyväksyy meidät ihmisinä. Syntimme Hän tuomitsi ja tuomitsee, mutta nämäkin Hän Itse otti päällensä ja sovitti meidät Isän Jumalan edessä.

Jumala Itse sovitti meidät, Itse Itsensä edessä.🌷

Kun tämän uskomme, ei meillä ole hätää myöskään Viimeisellä Tuomiolla.
Anonyymi kirjoitti:
Tuo on totta. Joillain uskovaisilla on tapanaan "olla" hurskaampia kuin Jeesus Itse. Mutta tuolla luulollaan he todellisuudessa eivät tätä ole.

Olen itse pikkulapsena, helluntailaisten pyhäkoulussa, saanut tästä oikein kirjaimellista opetustakin! Ajatus sisälsi myös opetuksen täydellisestä itsensä ja oikeuksiensa kieltämisestä, kaiken kohdalleen osuvan vääryyden anteeksiantamisesta ym, josta kohta, sitä ajatellessani alan jälleen kiihtyä. Onneksi ymmärsin kuunnella, ymmärtää ja etsiä myös muunlaista, joissain kohdin hengellisesti toisenlaista, astetta inhimillisempääkin oppia.

Vain itse uudestisyntynyt ihminen voi ja saa vapaaehtoisesti suostua erilaiseen itsensä hengelliseen ristiinnaulitsemiseen, mutta tällainen ei kuulu (uudestisyntymättömälle) vielä hengessään lihassa elävälle, herkälle lapselle. Raamattu ei opeta väkivaltaa lasta kohtaan vaan kaikki Kristuksen seuraamiseen liittyvä kärsimys tulee olla sen vapaaehtoista vastaanottamista.

Väkivallan lasta kohtaan Jeesus tuomitsi ehdottomasti ja ilmoitti, että myllynkivi kaulassa järveen heittäminen tässä maailmassa olisi vähempi rangaistus tällaiselle kuin se, mikä tätä pahantekijää todellisuudessa odottaa 'rajan' tuolla puolen.

On hirvittävää Kristuksen pilkkaa pyrkiä olemaan jopa Jeesusta Itseä suurempi ja "pyhempi". Sillä Jeesus On Jumalan Poika, - Isä Itse! - ja Hänen sanansa on otettava juuri sellaisena kuin Hän sen Itse sanoi ja aina sanoo, siihen mitään lisäämättä ja sitä itse esim. "vielä hurskaammaksi" parantelematta.

Jeesus tiesi ja tietää mikä ihminen on, eikä vaadi ihmiseltä, kristityltäkään mahdottomia. Jos ihminen kykenisi Kristuksen kaltaisuuteen, mahdottomuuksiin - ohi sen, mitä on kirjoitettu ja Jumalan sanassa kristityille opetettu - "silloinhan Kristus olisi turhaan kuollut".

Juutalaiset fariseukset opeillaan pyrkivät juuri tähän ja uskoivat tätä jopa olevansakin. He uskoivat olevansa, heille tuntematonta Kristustakin hurskaampia ja tuomitsivat Hänet kuolemaan: Jumalan pilkasta! Jeesuksen, joka Itse oli / On Jumalan Itsensä Poika-persoona! Nöyrä Jeesus, puusepän vaimon "avioton" poika. Hänen ulkokuorensa he tiesivät ja tunsivat, mutta Hänen henkeään eivät. Kun tällainen sitten kehtasi ryhtyä heitä opettamaan, he raivostuivat! He näkivät Hänessä "vain" puusepän pojan, eivät Jumalan Poikaa, vaikka toisaalta Hänen puheensa heitä hengellisesti satuttivatkin.

Kristus tuli joukkoomme, alensi itsensä ulkoisesti ihmisen kaltaiseksi, säälien meitä. Hän tietää mikä ihminen on ja hyväksyy meidät ihmisinä. Syntimme Hän tuomitsi ja tuomitsee, mutta nämäkin Hän Itse otti päällensä ja sovitti meidät Isän Jumalan edessä.

Jumala Itse sovitti meidät, Itse Itsensä edessä.🌷

Kun tämän uskomme, ei meillä ole hätää myöskään Viimeisellä Tuomiolla.
"Juutalaiset fariseukset opeillaan pyrkivät juuri tähän ja uskoivat tätä jopa olevansakin. He uskoivat olevansa, heille tuntematonta Kristustakin hurskaampia ja tuomitsivat Hänet kuolemaan: Jumalan pilkasta! Jeesuksen, joka Itse oli / On Jumalan Itsensä Poika-persoona!"

Koska mikään tällainen ei tapahdu Jumalan itsensä sallimatta, tässä toteutui myös Jumalan sana. Jumala, tällä tuomiollaan "pilkkasi" omat vanhat, vielä ihmisvoimaiset käskynsä, häpäisi ne ja vahvistaen tuon häpeän juutalaisen papiston tuomion kautta, vieden ne ristille.

Ristiltä, haudan kautta, nousivat nyt ylös, samat ihmisvoimassa kuoletetut käskyt, mutta nyt olemukseltaan uutena, Kristuksella ja Pyhällä Hengellä vahvistettuna Jumalan sanana.

Ristillä kuoli ihmisvoima, se haudattiin. Mutta Jumalan sana itsessään ei kuollut: haudasta ylösnousi Jumalan sana uudessa, kuolemattomassa voimassaan.
¨
Koeta parantua.
Vapahtaja Olet Sinä. Ei siihen muita tarvita.
+Lisää kommentti
En tiedä tuosta viimeisestä tuomiosta, jonka olen laskelmissani ajoittanut johonkin vuoden 4333 jKr tienoille. Siellä Kristus erottelee pukit lampaista ja joka oli vanhurskas ja eteenkin armollinen saanee armahtavan tuomion. Mutta joka oli armoton ja pihi tai epävanhurskas saanee sitäkin kovemman tuomion.

Itseäni arveluttaa viimeistä tuomiota enemmän Danielin kirjan seitsemännen luvun tuomioistuin, jonka pitäisi olla jo aivan ovella. Jos Jumalan valtakunta tulee 2028 jKr niin tuo tuomioistuin saattaa olla samoilla hetkillä läsnä???
Mitkä ovat tuomioperusteet määräytyy sen mukaan mitä pieni sarvi sanoo ja puhuu ja mitä on kirjoihin kirjoitettu???? Hämärää ja ennalta arvaamatonta on tämän tuomioistuimen toiminta, jossa neljäs peto heitetään tulikivijärveen ja kolme muuta petoa riisutaan vallasta, voimasta ja hallinnosta sekä niiden elinikää pidennetään.

Tämä on se pelottavampio tuomioistuin, koska se on ennen viimeistä tuomiota jo emmekä tiedä tuomioperusteista tuon taivaallista.......
Ilmoita
Eikö se näin mene, jos uskoo muidenkin voivan pelastua, on itsekin pelastettu.
Seuraava askel: vanhurskaaksi teoista ei ainoastaan uskosta.
Jumalan edessä olemme kaikki yhtä saastaisia, olimme kunnolisia tai emme.
Oikea käsitys itsestä silti, koska ei kukaan hyödy jos kaikki ruoskisivat itseään.
Tappio on enemmän sitä että riitoja vaikea sopia, kuin että olisimme surkimuksia.
Raamatussa erikoinen teksti: Jumala ei halveksu ketään.
Selittäkää?????
1 VASTAUS:
Ihminen ei pelastu minkään omien tekojensa tai ajatustensa kautta.

Me pelastumme ainoastaan meille, meidän sisimpäämme julistetun Jumalan sanan ja Jumalan lahjateon, Kristuksen sovitustyön, Hänen evankeliuminsa ja Jeesuksen meissä kussakin itsessämme vaikuttaman pelastustyön kautta.

Kunkin meidän kohdallamme erikseen on ensisijaista, että vastaanotamme Jeesuksen pelastajaksemme ja Herraksemme, kuten evankeliumi opettaa.

Tätä seuraa yliluonnollinen, hengellinen muutos: nk. uudestisyntymä. Ilman uudestisyntymää ja Jeesuksen vastaanottamista Herrakseen, ei Raamatun UT:n, kristinopin mukaan voi kukaan pelastua.

Joh. 3:3
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

Johanneksen evankeliumi (nettiraamattu): 📖
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Joh.+1:1&rnd=1566646340963
~
+Lisää kommentti
On mielenkiintoista ajatella milloin viimeinen tuomio tulee. Kun ihminen kuolee onhan se silloin maailman loppu. Tuleeko heti tuomio, eräänlainen välituomio. Sen jälkeen odotellaan viimeistä tuomiota. Ehkäpä kuitenkin ihminen nukkuu tietämättömissä sen tarvittavan ajan ennen herättelyä viimeiselle tuomiolle. Mihin sitten tuonelaa tarvitaan. Siellä ihmiset ovat kuin välitilassa. Jos he nukkuvat kuolonunessa olisi perin kummallista jos he kuitenkin hyvinkin hereillä käyskentelesisivat samanaikaisesti tuonelassa.

Uskon kuitenkin viimeiseen tuomioon. Se on ehdottoman oikeudenmukainen ja lopullinen. Nämä sekamukset tulevat, melko pitkälle, vaikeaselkoisista Raamatun kirjoituksista, ja niiden tulkinnoista.
1 VASTAUS:
Noinhan sitä on tyhmää jymäytetty ja köyhät pidetty nöyränä. "Sosialismi toteutuu sitten viimein"
Haha. Uskoo ken todella tahtoo.
+Lisää kommentti
2Moos.32:33 Mutta Herra vastasi Moosekselle: Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani. Pyyhekumit pitäisi piilottaa!
Ilmoita
Dan.12:2 Biblia (1776) Ja monta, jotka maan tomussa makaavat, heräävät, muutamat ijankaikkiseen elämään, ja muutamat ijankaikkiseen pilkkaan ja häpiään. Kirjoitetaan: iankaikkiseen, häpeään. Eivät kaikki kuolleet, ole maan tomussa.
Ilmoita
antti wuoltee, jos et kadu pahuuttasi ja valheitasi, niin sinä loppusi on oleva iankaikkinen häpeä.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kun menemme Viimeiselle Tuomiolle...

... kukin meistä, Pyhän Jumalan eteen, niin miten jo tässä maailmassa arvioimme itse itsemme? Mikä on nk. henkinen / hengellinen tilamme nyt ja miten uskomme voivamme tässä hengessämme ja uskossamme voivamme astua Kaikkivaltiaan Pyhän Jumalan eteen, Viimeiselle Tuomiolle?🌷

Tässä eräänlainen wiki-kertomus siitä, kuinka eri uskonnot tämän tulevan tapahtuman opettavat. Emme nyt kuitenkaan kysy, mitä jokin uskonto opettaa, vaan miten ITSE KUKIN KOHDALLAMME olemme asian ajatelleet, vaikkakin uskonnot ovatkin vaikuttaneet varsin suuresti myös omiin käsityksiimme, eikä niiden osuutta käsityksissämme, koskien myös itseämme, voi sinänsä sivuuttaa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomiopäivä

Sillä kyseessä - joidenkin meidän uskomme mukaan - on tuleva, suuri oikeudenkäynti, jota emme voi välttää. Tätä kutsutaan nk. Viimeiseksi Tuomioksi. Jos joku ei tällaiseen tulevaan oikeudenkäyntiin usko, myös se on hänen oma valmistautumisensa ylittää raja, jolta - yleisesti Jumalaan ja tulevan maailman Tuomioon uskovien mukaan - ei ole paluuta.

Kysymys koskee nyt ainoastaan kukin itseämme, ei toista ihmistä. Kysymyksen olemus ei ole keskustelu teoreettisesta teologiasta, vaan MINUSTA / SINUSTA.🌷

Mitä itse ajattelemme itsestämme?🌷

Kristinusko pääsääntöisesti opettaa, että tämä "vielä elossa oleva" elämämme on valmistautumista kuoleman rajan takaiseen elämään.

Tässä elämässä ratkaistaan lopullisesti (tai ainakin varsin pitkäaikaisesti) se, minkälainen on nk. tulevan maailman elämämme, tämän nyt olemassa olevan elämänvaiheemme, eli tämän ruumiimme fyysisen kuoleman jälkeen.

Mitä tulevan tuomioistuimen tietoisuus ja odotus on herättänyt meissä kussakin, itsessämme? Itsetutkistelun? Synnintunnon? Pelastusvarmuuden? Vai: "Hällä väliä, katotaan sitten! Kyllä se siitä."🌷
~

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta